perjantai 25. marraskuuta 2016

Sivilisaation romahdus



Sivilisaation loppu

David Jonstad, Sivilisaation loppu. Into 2016, 281 s.

Ruotsalainen David Jonstad kertoo kirjassaan, että kuningatar Elisabeth kysyi vuoden 2008 talousromahduksen jälkeen, miten oli mahdollista, ettei sitä kyetty näkemään ennakolta.
Johtavat asiantuntijat antoivat sekavia vastauksia, kunnes viimein saatiin aikaan Britannian akatemian voimin järkeväksi katsottu selitys. Maailman etevimmät matemaatikkonerot olivat kyllä asian parissa askarrelleet, kerrottiin, mutta ei kokonaisuuden, vaan sen osien.
 Pyramidihuijaukseen verrattava velaksi eläminen hyödytti kaikkia eikä kukaan tuntenut tarvetta katsoa, mikä olisi asian kokonaisvaikutus.
Anekdootti kuulostaa uskottavalta ja heijastanee nykyisen ajattelutavan yhtä perusheikkoutta. Toistaiseksi menee mukavasti ja on liian epämiellyttävää ajatella, mitä voisi tapahtua ja itse asiassa jo onkin syytä olettaa tapahtuvaksi. Itse asiassa emme ole tainneet oppia viime kriisistä mitään.
Ongelmana on, ettei suuri kriisi, joka käytännössä voi merkitä sivilisaation, joskaan nyt ei maailman loppua, tule välttämättä vähän kerrassaan, vaan saattaa ehkä jopa todennäköisemmin tulla kertarysäyksellä.
Kehitys ei suinkaan aina ole tasaista ja kauniin säännöllistä, kuten funktioiden kuvaajien koulumatematiikassa selitettiin aina olevan. Luonto ja historia ovat alttiita bifurkaatioille eli haarautumille (lat. furca= hanko, haara).
Maapallon lämpötilan nousu, olipa ihmisen toiminta siihen pääasiallisena syynä tai ei, saattaa aiheuttaa äkillisiä tasapainon muutoksia samaan tapaan kuin vuorille hitaasti ja rauhallisesti kertyneet lumikerrokset saattavatkin yhtäkkiä lähteä liikkeelle miljoonien tonnien tuhoavana massana.
Jonstad on tarkastellut sivilisaatioiden tuhon selityksiä ja todennut, että monimutkaiset yhteiskunnat ovat jo ammoin olleet alttiita romahduksille. Romahdukset ovat aluksi poliittisia, mutta vaikutukset tuntuvat ennen pitkää kaikkialla: ”vakiintunut taso” menetetään, kun kehitys on viety pidemmälle, kuin rakenteet kestävät.
Yhteiskunnalliset romahdukset näyttävät erilaisilta, mutta on niissä yhteisiäkin piirteitä. Niinpä esimerkiksi taloudellinen ja organisatorinen erikoistuminen niiden jälkeen vähenee, valta hajaantuu, monumentaalisen arkkitehtuurin, taiteen ja kulttuurin investoinnit vähenevät, informaatiotulva pienenee, kauppa ja resurssien uudelleen jakaminen vähenee, alue hajoaa pienemmiksi poliittisiksi yksiköiksi ja väestön määrä laskee.
Rooman romahdus on muuan esimerkki. Sitä on tutkittu valtavasti ja selitetty lukemattomilla eri tavoilla, mutta tuskin vielä tyhjentävästi. Joskus koko asiaa on koetettu jopa vähätellä ja selittää pois, mutta tämä on kaikkea muuta kuin vakuuttavaa. Imperiumin romahdus aiheutti jopa Britanniassa saakka taantumisen entistä paljon primitiivisempään tekniikkaan, muusta kulttuurista puhumatta.
Itse Rooman kaupungin luhistuminen ja autioituminen on hätkähdyttävä esimerkki. Nykyaikana vastaavan näyn tarjoaa Detroit.
Kaupunki, joka oli Amerikan ylpeys, on nyt suurelta osin autioituneiden, romahtaneiden ja palaneiden talojen viidakko, josta rikollisjengit käyvät ryöstämässä raunioista irtoavaa romua.
Toisaalta kaupungissa kerrotaan alkaneen ilahduttava vihreä viljelysbuumi ja seillä kuulemma kukoistavat monikulttuurisen yhteiselon keitaat. Tätä en osaa ottaa aivan vakavasti ja luulen, että kaupungin uusi etninen kirjavuus ei lupaa mitään hyvää, vaan ainoastaan noudattelee rappion lainomaisuuksia.
Kirjoittaja on joka tapauksessa huomattavan toiveikas ihmisluonnon suhteen ja ottaa esimerkiksi New Orleansin tapahtumat hirmumyrsky Katrinin jälkeen. Hän kiinnittää huomiota löytämiinsä positiivisiin kokemuksiin ja näyttää selittävän ryöstelyt ja ammuskelut vain valkoisen roskaväen mentaliteetilla.
Tulkinta näyttää kovin valikoivalta. Joka tapauksessa on mahdollista, että hyvä järjestys säilyy myös äärimmäisen katastrofin oloissa. Tästä on osoituksena saarretun Leningradin historia, jossa kuoltiin nälkään ja syötiin ihmislihaa, mutta ei ryöstetty kauppoja. Tosin ihmiset olivat siellä nälän heikentämiä ja esivalta poikkeuksellisen ankara.
Aiemmin, kansalaissodan vuosina suurimmaksi osaksi tyhjentyneessä Pietarissa tilanne oli aika lailla toinen ja rikollisuus paisui varsin hallitsemattomaksi. Paras eloonjäämisstrategia oli kuitenkin muuttaminen pois kaupungista eikä esimerkiksi aseistautuminen, mistä ei varmaan haittaakaan ollut.
Joka tapauksessa voitaneen lähteä siitä, ettei elämän perusedellytyksiäkään uhkaava kriisi välttämättä synnytä kaikkien sotaa kaikkia vastaan, edes Amerikassa saati meillä. Sellaiselle on kuitenkin olemassa pohjaa silloin kun luja järjestysvalta menetetään, ihmiset hajoavat pieniksi yksiköiksi ja joillakin on resursseja huimasti enemmän kuin muilla.
Perusongelmiin kuuluu talouden monimutkaistuminen, joka tekee entistä vaikeammaksi korvata sen vahingon, joka rakenteiden murtumisesta seuraa.
Tennispallo palautuu ennalleen hyvin nopeasti eli sillä on siihen suuri taipumus, resilienssi. Pingispallon kohtalo samanlaisen paineen alaisena on karumpi.
Nykyaikaista tuotantojärjestelmää kirjoittaja nimittää pingistaniksi, joka on äärimmäisen haavoittuvainen, toisin kuin kuvitteellinen tennisborg.
Kun kriisi tulee ja toivottavasti se ei tule taas kerran yllättäen ja varoittamatta, on pakko selvitä ilman Pingistanin tuhoutuneita rakenteita. Tarkemmin ottaen sieltä kyllä voi irrottaa vaikkapa teräspalkkeja. Yhdestä sellaisesta kyläseppä takoo vaikka mitä, vuosien ajan.
Joka tapauksessa ne, jotka haluavat tyydyttää jokapäiväiset tarpeensa, joutuvat siirtymään maalle, pieniin ryhmiin ja hajalleen. Niissä oloissa henkiinjääminen onnistuu. Miten käy kulttuurin, ei kirjassa pohdita, ehkäpä se ei enää ketään kiinnosta ja unohdetaan tarpeettomana, kuten muinoin Rooman romahdettua.
Itse asiassa myös monimutkainen nykyaikainen valtio saattaisi kestää kriisejä suhteellisen hyvin, mikäli vältettäisiin megalomaaniset globaalistumisen ja kansainvälisen työnjaon kiusaukset.
Mikäli vaikkapa energian tuotanto hajautetaan ja käytetään mahdollisimman monia lähteitä, on haavoittuvuus pienempi.
Kriisejä ajatellen pitäisi myös olla puskureita. Ruotsissa, kuten Suomessakin varmuusvarastot olivat vielä hiljattain huomattavan suuret. Nyt niitä on tuntuvasti pienennetty, koska EU:hun kuulemma voi turvautua tarvittaessa. Tämä näyttää olevan luonteva osa tämän tuhatvuotiseksi pyrkivän hyperorganisaation myyttejä.
Katastrofeja kuitenkin on syytä odottaa ja niiden seurauksiin voitaisiin sopeutua ehkä vähilläkin vahingoilla, mikäli siirtymäaikaa olisi riittävästi. Kummallista kyllä, tämä ei näytä tuota aivotonta jättiläisbyrokratiaa kiinnostavan. Ajatelkaamme vaikkapa traktorien puukasuuttimien ja biopolttoaineen tuottamista. Se ei käy hetkessä, mutta on mahdollista.
Kirjoittaja itse näyttää uskovan varsin karuun tulevaisuuteen, jossa Detroit saapuu myös Ruotsiin. Ruotsalaisten arvostelijoiden keskuudessa kirjaa on kuitenkin luonnehdittu jopa optimistiseksi, mutta tämähän riippuu itse kunkin odotushorisontista.
Joka tapauksessa kirja on tarpeellinen varoitus niille, jotka luulevat, että nykyinen kehitys on vakaalla pohjalla ja väheksyvät ”maalaiselämän idiotismia”.
Se, joka ymmärtää, että ne rahassa määritellyt hinnat, jotka asioilla nyt ovat, perustu vankkaan todellisuuteen, saattaa mieluummin katsella itselleen elintilaa maalta kuin suurten kaupunkien muodikkaista kortteleista. Ja varaavia uunejahan meillä jo tehdään kaikkiin taloihin.

22 kommenttia:

  1. Muutama vuosi sitten julkaistut tiedot jonka mukaan Britannian julkisen ja yksityisen sektorin velat ovat 507% maan bruttokansantuotteesta herättävät tietysti tyrmistystä. Itse esitän heti seuraavan kysymyksen. Ketkä ovat velkaa ja kenelle? Mitä velka on? Jostain muistuu mieleen radio-ohjelmasta mainittu asia että Japanin niin ikään massiivisesta (valtion) velasta peräti 95% on sitä että Japanin valtio on velkaa toisilla japanilaisille. Jos korkomenot nouset vaikkapa 10 miljardilla eurolla menee siitä 9.5 miljardia € toisille japanilaisille, esim. suuri osa eläkeläisille ja eläkerahastoille.

    USA:n kansantaloudesta (bkt) on taas kiinalaisasiantuntijan mukaan enää vain 28% reaalitaloutta ja 72% virtuaalitaloutta. Tästä herää kysymys: miten velka maksetaan? Ei kai vain tällä virtuaalitaloudella? Tilannetta voisi verrata perheeseen joka ansaitsee 28 000 euroa "oikeaa rahaa" kun taas 72 000 euroa saadaan kun perheen jäsenet pesevät toistensa selkiä tai kirjoittavat toisilleen numerolappuja joita toiset ostavat ja myyvät keskenään. Velkaa perheellä on virallisesti 75 000 euroa ja velka kasvaa joka vuosi lähes 4 000 eurolla. Jos perheen julkisiin velkoinen (75 000 €) lisätään "yksityiset" velat nousee summa noin 200 000 €:oon.

    Suoraan sanottuna, kukaan ei ole minulle selittänyt miten velan maksaminen lopulta tapahtuu vai tapahtuuko se todellisuudessa koskaan. Entä mikä yhteys on suurilla sotavoimilla ja tällä velkaisella amerikkalaisperheelle? Onko sotavoimien tarkoitus uhkailla velkojia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taloustieteen vuoden 2008 Nobel-voittaja ja Princetonin yliopiston professori Paul Krugman kirjoitti vuonna 2012 New York Times -lehteen kolumnin, ”Kukaan ei ymmärrä velkaa”, jossa hän otti tiukasti kantaa puheisiin julkisen velan suhteen ja virheellisiin käsityksiin valtionvelan luonteesta.

      Vaikka nobelisti puhuukin tekstissään lähinnä yhdysvaltalaispoliitikoista, voi tekstiä lukea myös suomalaisesta näkökulmasta.

      – Kun ihmiset puhuvat Washingtonissa alijäämästä ja velasta, heillä ei ole yleensä mitään käsitystä siitä, mistä he puhuvat – ja ihmiset jotka puhuvat eniten, ymmärtävät vähiten.

      – Alijäämästä tuskailevat maalailevat kuvaa tulevaisuudesta, jossa olemme köyhtyneet jouduttuamme maksamaan lainaamamme rahan takaisin. He näkevät Yhdysvallat kuin perheenä, joka otti liian suuren asuntolainan ja jolla on vaikeuksia huolehtia kuukausittaisista lyhennyksistä.

      Krugmanin mukaan on olennaista ymmärtää, että valtion ei tarvitse maksaa lainojaan pois kuten yksityisten ihmisten. Hänen mukaansa valtion tulee ainoastaan pitää huoli siitä, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin valtion verokertymä.

      Poista
    2. "... valtion tulee ainoastaan pitää huoli siitä, että velkataakka kasvaa hitaammin kuin valtion verokertymä."

      Niinpä. Vuodesta 1981 USA:n valtionvelka on 31-kertaistunut, mutta verotulot vain 6-kertaistuneet.

      Poista
  2. Lisään vielä muutaman tiedon USA:sta. Maan teollisuustuotannon jalostusarvo oli pari vuotta sitten enää 11% maan bkt:sta. Teollisuuden palveluksessa olevien osuus työvoimasta oli pudonnut jo 8.7%:iin eikä läheskään kaikki tästä työvoimasta tosiasiassa ollut teollisuuden palveluksessa suoraan vaan vain välillisesti. Todellisen osuuden on arveltu olleen vain hieman yli puolet tästä, esim 5%. Vielä teollisuuden kulta-aikana yli kolmasosa amerikkalaisista sai elantonsa teollisuudesta. Mediaanitulotilastojen mukaan amerikkalaisten reaaliansiot eivät ole juuri nousseet vuoden 1973 jälkeen. Mainittu kiinalainen tutkimus totesi että syksyn 1971 jälkeen ei USA:n reaalitalous ole kasvanut. Tutkimuksen analyysi oli se että rahan tekeminen rahalla on paljon helpompaa kuin tehdä se teollisuustuotannolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Qiao Liang.

      "This financial economy (using money to make money) is much easier than the real (industry-based) economy. Why will it bother with manufacturing industries that have only low value-adding capabilities? Since August 15, 1971, the U.S. has gradually stopped its real economy and moved into a virtual economy. It has become an ‘empty’ economy state. Today’s U.S. Gross Domestic Product (GDP) has reached US$18 trillion, but only $5 trillion is from the real economy.” "

      Olisi kiinnostavaa tietää mistä luvut ovat peräisin. Tosin tuo tieto teollisuustuotannon osuuden putoamisesta 11% viittaa että reaalitalous tuskin on edes 1/3 koko taloudesta koska jopa teollisuustuotannon arvoon ympätään elementtejä jotka eivät ole varsinaista reaalitaloutta.

      Poista

    2. Tulonjaon remontti pelastaisi länsimaat todennäköisimmältä tuholta.
      Entiseen tapaan ahkeroiva työväki on yritysten menestymisen este ja sitä kautta talouskasvun jarru. Karmea tosiasia eikä ilkeämielinen herja!

      Mitä enemmän innovaatiot korvaavat työntekijöitä, sitä parempi työn tuottavuus ja apu talouskasvulle.

      Mutta kuten on nähty, kansat kapinoi ja uhkaavat peräti maailmanrauhaa. Siksi meidän on keskityttävä siihen, miten työntekijöiden kustannuksella – ei siis heidän työntekonsa, vaan heidän irtisanomistensa kustannuksella – syntyneitä voittoja verotetaan ja rahat käytetään sekä menetyksiä kärsineiden hyväksi että myös muualle yhteiskuntamme tarpeisiin. Sen jälkeen yrityksille on vielä jäätävä riittävästi varoja tuotannollisiin investointeihin. Toimiva tasapaino on pakko löytää tai muuten länsimaat ajautuvat tuhoon!

      Poista
  3. Suomen osalta vastaan ei ole kävellyt tutkimusta jossa selvitettäisiin reaalitalouden osuus koko kansantuotteesta (bkt). Lisäksi olisi syytä selvittää määrite reaalitalous. Tuskinpa koskaan minkään maan talous on ollut 100%:sti reaalitaloutta esim. maa- ja metsätalous, kaivostoiminta, teollisuus, rakennus jne. Tuo määrittelyongelma tulee vastaan kaupan ja palvelun osalta. Kuinka suuri osa kaupasta ei ole reaalitaloutta? Mikä osa julkisesta sektorista palvelee oikeutetusti reaalitaloutta ja voidaan ottaa mukaan?

    Vuonna 2012 Suomen bkt:sta teollisuustuotannon (otaksuisin jalostusarvosta?) oli 19%. Se oli pienin osuus sitten vuosisan alun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitan tietysti 1900-luvun alun.

      Poista
  4. Totean lyhyesti, että USA pystyy "painamaan" rahaa, Suomi ei. Olemme siinä suhteessa EU:sta täysin riippuvaisia. Kreikka on sopiva esimerkki. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. USA:n kyky "painaa rahaa" ei tehnyt sen kansalaisista tyytyväisiä. Heidän työnsä oli viety Kiinaan ja muihin diktatuureihin. Juuri siksi hillary hävisi ja juuri siitä Bill Clinton yritti turhaan itsepäistä vaimoaan varoittaa.

      Yleensä ihmisiltä menee 25 vuotta oppia, että heihin kohdistettu painostus ja propaganda onkin suunniteltu palvelemaan eliitin valta-asemaa. Nyt se tapahtui.

      Moni äänesti protestiksi donald trumpia vaikka tietääkin hänet opportunistiksi (joku sekoittaa sen pragmaattisuuteen).

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  5. Usa:n velka on pääsääntöisesti yksityiselle keskuspankille Federal Reserville, joka siis nimestään huolimatta on täysin yksityinen juutalaisten omistama laitos. Vai oliko se peräti vielä jaettu useammaksi alalaitokseksi.

    Maailman velkaongelmasta päästään sillä että mitätöidään keskuspankkien velat, jolloin ne menevät nurin ja tämän jälkeen palautetaan rahanluontioikeus valtiolle.

    Usa:n itsenäisyysmiesten Jeffersonin, Washingtonin ym. yksi motiivi itsenäisyydelle oli nimenomaan irtipääsy Englannin (keskus)pankista ja sille maksettavasta korosta. Usa:n perustuslaissa on edelleen kohta jonka mukaan rahanluontioikeutta ei saa antaa yksityiselle taholle. Kuitenkin Fed on onnistunut toimimaan 103 vuotta.

    John F. Kennedy ehti laskea liikkeelle korottomia ei-Fed-setelitä, mutta sai luodin päähänsä muutaman kuukauden kuluttua. Sen jälkeen kukaan maan presidenteistä ei ole yrittänyt lopettaa Fediä. Katsotaan mitä Trump tekee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellinen viesti on vihapuhetta ja se pitäisi poistaa.

      Poista
    2. Vihapuhe=totuuspuhe.

      Tosin oletan että edellinen viesti on sarkasmia.

      Poista
  6. Jos joku keski-iän ylittänyt luulee että "hyvinhän tässä käy" hän on ammatiltaan poliitikko. Sata vuotta saattoi enemmistölle uskottavasti luvata jotain. Nyt resurssit ainakin henkeä kohti vähenevät ja farssi muuttuu tragediaksi. -jussi n

    VastaaPoista
  7. Kirves
    Aikanaan vieraillessani NL:ssa, mutta myös myöhemmin Venäjän aikaan lompakossani oli muutama dollari, ja sittemmin myös euroja.
    Taala ja euro kävivät monessa kohteessa maksuvälineenä paremmin kuin rupla. Kulmilla keskusteluissa tuli esiin kysymys taalan aitoudesta, eurosta ei kohdallani aitouden suhteen arveluja esitetty. Taalasta kysyessäni vastaus oli; vaikka seteli olisikin väärennös, ei se haittaa, kun se kumminkin maksuvälineenä kelpaa.
    Kun luotto pelaa, painopaikan sijainti ei ole ongelma.
    Tavallisen kansaan rahankäyttö ei vissiinkään ole sitä suuruusluokkaa,että se keikuttaisi talouden vakautta.
    Kansan talouden ylläpito sitten voikin olla pulma.
    Valtion ja pankkien ongelma. Viis siitä kansahan sen lopulta maksaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esko Seppänen väitti 1990-luvulla että maailmalla liikkuu enemmän väärennettyjä kuin Fedin dollareita. Siis väärennettyihin dollareihin luotettiin ja että dollari tarkoituksella tehtiin helpoksi väärentää.

      Poista
  8. Vähitellen alkaa selvitä asia josta viime vuosina on puhuttu: kansantalouden kasvun ja hyvinvoinnin lisääntymisen korrelaation katoaminen. Korrelaatio hävisi koska bkt:n kasvu ei ollut enää reaalitalouden kasvua. Usa saavutti kypsän tilanteen 1970-luvun alussa ja läntinen Eurooppa myöhemmin. Suomi ilmeisesti 1980-luvun puolivälissä.

    VastaaPoista
  9. Pörssimaailman psykologia kertoo selvää kieltä miten nousu ja romahdus tapahtuvat. Nousu on pitkä, loiva, tasaisen varma, houkuttelava, viettelevä, lupaava. Romahdus on nopea, raju shokeeraava. Mutta toisaalta on myös niin kuten vuoden 1929 romahduksessa että nopeita pudotuksia oli sen yhden kuuluisan lisäksi moni ja niiden välissä tuona lokakuuna hengenkohotustalkoita (jotka olivat naamioituja joiden turvin isot kihot yrittivät myydä omat osakkeensa pois). Varsinainen ankaruus tuli sitä kautta että alamäki jatkui jatkumistaan lokakuun 1929 jälkeen. Alamäkeä jatkui aina vuoteen 1932 jolloin osakkeiden arvosta oli keskimäärin jäljellä 1/8 syyskuun 1929. Jotka älysivät myydä
    1929 marraskuussa osakkeensa hävisivät huomattavan vähän verrattuna niihin jotka kärsivällisesti odottivat nousua. Sitä ei tullut. Suuri lama päättyi vasta joulukuussa 1941 Japanin hyökättyä Pearl Harboriin. Osakekurssit palautuivat elokuun 1929 tasolle New Yorkin pörssissä vasta vuonna 1954.

    VastaaPoista
  10. Kiina ja Venäjä ovat omassa keskinäisessä kaupassaan irrottautuneet dollarihinnoittelusta. Asia josta vähän meidän mediamme kirjoittaa.

    VastaaPoista
  11. Sivilisaation romahdus

    Venäläisen sivilisaation romahdus

    Izborskin klubi ilmoitti tänään meille että joulukuussa 2016 koko maailman surullinen intelligentsija ryhtyy viettämään surujuhlaa Neuvostoliiton tuhoutumisen 25-vuotispäivän merkeissä. Jotkut sanoivat Neuvostoliiton romahdusta geopoliittiseksi katastorfiksi, mutta Izborskin klubi väittää sitä taloudelliseksi katastrofiksi. (http://ruskline.ru/news_rl/2016/11/26/raspad_sssr_kak_ekonomicheskaya_katastrofa/)

    Tässä tulikin mieleen, että Venäjän taloudellista katastrofia ennusti jo nerokas Aleksandr Sergeevitsh Pushkin sadussaan Ukkeli ja kultakala. Kalastajaukkeli oli kerran saanut verkkoihinsa vain yhden kalan, mutta se olikin kultakala, joka ihmisäänellä pyysi ukkelia päästämään hänet takaisin mereen ja palkinnoksi lupasi toteuttaa ukkelin toiveen. Ukkelilla ei sillä hetkellä ollut päässään mitään toiveita joten hän päästi kalan menemään.

    Akka kuultuaan tarinasta suuttui vimmatusti: oletpas sinä tyhmä ja typerä, meidän puinen pesukaukalo on rikki, mikset pyytänyt uutta? Ukkeli juoksi meren rannalle pyytämään kultakalata uutta kaukaloa ja tulihan se! Mutta akka oli vain entistä enemmän suutuissaan ja ukkeli joutui aina juoksemaan meren rannalle pyytämään toteuttaa yhä uusia akan toiveita: uusi hökkeli, pajarittaren arvo, ruhtinattaren hovi jne. Lopuksi uukeli tuli pyytämään kalalta, että akka haluaa olla kaikkien valtmerten haltijatar ja että kultakala olisi hänen palvelijana. Kun ukkeli palasi takaisin akka itki vanhan, rikkinäisen kaukalon luona.

    Neuvostoliitto oli luonut marxismi-leninismi-stalinismin ja yritti se turvin tulla kaikkien valtamerten hallitsiaksi.

    Kaikki ei ole vielä mentetty. Venäjällä on paljon öljyä ja kaasua, joilla oligarkkeja voi tehdä yhä onnellisemmiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Johan Galtung ennusti muistaakseni vuonna 1970 että NL romahtaa seuraavan 30 vuoden kuluessa. Galtung myöhemmin myönsi että ennuste meni pieleen vajaalla kymmenellä vuodella kun NL kuukahti "ennen aikojaan". Vuonna 2003 arvio USA:n suurvaltahegemonian katoavan 25 vuoden sisällä ja että GWB lyhentäisi aikaa 5 vuodella. Galtungin skenaario näyttää pitävän ja Trump saattaa aloittaa pöhöttyneen maailmanvallan purkamisen järkevämpään kokoluokkaan. USA:n rooli erittäin merkittävänä suurvaltana kyllä jatkuu.

      Poista
  12. täällä on kaikki mitä tarvitsee vain ymmärtää … Yk ja avustusjärjestöt, sinne pesiytyneet kv. rikollisuus ja pankkiirit … rosvokoplat … entä ulkopoliittinen instituutti … onko keskuspaikka Lontoossa myös Suomen osasto … ohjaa kuitenkin eduskuntalaitostamme, mikä toimi? … entä "round table" -tlimistö maidän Martti onko salaisissa puuhissaan seillä? ks. www.wakeupkiwi.com

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.