perjantai 16. joulukuuta 2016

Militarismin kysymyksiä



Militarismin kysymyksiä

Ilmeisesti maailman vanhimpia kansallislauluja, joskin epävirallisesti, on 1700-luvun puolivälistä periytyvä Rule Britannia! Siinähän Britanniaa ylistetään meren valtiaana ja vakuutetaan, etteivät britit koskaan alistuisi orjiksi.
Merellisessä asemassaan Englanti saattoi käyttää hyväkseen monia etuja. Keskittäessään resurssinsa suureen laivastoon, se kykeni tarvittaessa katkaisemaan vihollismaan meriyhteydet ja heittämään joukkoja nopeasti ja yllättäen sinne, minne puolustaja ei niitä ehtinyt tulla torjumaan ennen kuin oli myöhäistä.
Tasapainopolitiikka kuului myös englantilaiseen valtiotaitoon ja oli sekin maantieteellisen vai sanoisiko peräti geopoliittisen aseman siunauksia. Suhteellisen suurilla, vaikkakaan ei valtavilla voimillaan Englanti pystyi kallistamaan mantereen tasapainoa haluamaansa suuntaan ja estämään kaikkien liian suurten ja sille vaarallisten valtiollisten yksiköiden synnyn.
”Petollinen Albion” on käsite, joka näyttää olevan peräisin 1600-luvun maineikkaalta ranskalaiselta oppineelta, Bossuet’ltä, joka runoili:
L'Angleterre, ah, la perfide Angleterre,
que le rempart de ses mers,
rendoit inaccessible aux Romains

Ranskalaisen perivihollisen mieliharmiksi Englanti siis oli meren takana, mikä teki siitä roomalaisille (tarkoittaen kai romaanisia ranskalaisia) saavuttamattoman. Sieltä käsin se saattoi harjoittaa reaalipolitiikkaansa, joka itse asiassa lieneekin englantilainen eikä suinkaan saksalainen keksintö. Ja kuten tunnettua, valtioetu on hirmuinen asia, jonka edessä jopa sopimukset ja kunniantunto saattavat joutua kumartumaan.
Joka tapauksessa Englanti säästyi pitämästä suurta vakituista armeijaa siinä mielessä kuin se oli välttämätön mannervalloilla. Sellaista kohtaan tunnettiin perinteisesti epäluuloa ja armeija oli Englannissa Mainion vallankumouksen jälkeen alistettu parlamentille eikä kuninkaalle, vaikka terminologiasta voisi muuta päätellä.
Cromwellin diktatuuri, tekopyhästä protektoraatin nimestään huolimatta oli antanut oppitunnin siitä, mitä keihäisiin nojaava valta saattoi merkitä.
Niinpä britit ovat aina välillä kehaisseet itseään siitä, ettei heillä ole militarismia. George Orwellin mielestä englantilainen älymystö on aina suhteutunut siihen ylenkatseellisesti ja vihamielisesti.
Mutta kaikki on suhteellista. Kun tulee Kensingtonin puiston suunnasta Wellington Archille ja siitä eteenpäin kohti Buckinghamin palatsia, saa nähdä toinen toistaan pompöösimpiä militäärisiä muistomerkkejä.
Napoleonin sotien ohella seutua hallitsevat nykyään mahtavat ”suuren sodan” eli ensimmäisen maailmansodan muistomerkit. Tykistön memoriaalissa kerrotaan lähes 30000 tämän aselajin miehen kaatumisesta. Konekiväärimiehillä on oma muistomerkkinsä ja aivan uudelta näyttää valtava paasien rivi, joissa lienee muutama miljoona nimeä.
Siinäpä muistomerkki sodan mielettömyydelle, joka tuo väistämättä mieleen Berliinin holokaustipuiston. Makaaberisti rinnakkain tai ainakin melko lähekkäin ovat reippaiden nuorten miesten patsaat ja luettelo niistä, jotka teurastettiin Flanderin soilla.
Koska jokin järki tähänkin on löydettävä, kerrotaan asian tapahtuneen vapauden puolesta. Ja tosiaan, olihan Belgialle annettu vakuudet, joista piti ainakin nyt tällä kertaa vastata -kaikkien näiden miljoonien ja lisäksi monien muiden.
St James’ Parkissa sotainen loisto jatkuu. Household Guardin lisäksi viereinen Whitehall on täynnä sotaista symboliikkaa, joka jatkuu aina parlamenttitalon tienoille, jossa sinänsä epäsankarillisen näköinen vanha kunnon Winnie klenkkaa keppinsä kanssa.
Mutta kasvaako maine tanterella vaan… Kyllä Churchill oli nuorempana aika huimapää ja vanhana miehenäkin kantoi sankarin roolinsa asianmukaisella tavalla. On helppo kuvitella, että hänen bulldoginhahmonsa sopi elähdyttämään englantilaisia joukkoja, jotka tällä kertaa yrittivät säästää verta niin paljon kuin mahdollista.
Household Guardin kappeli on elämys kauniina joulukuun päivänä, kun siellä pidetään juhlajumalanpalvelus kuoron avustamana. Anglikaaniset menot eivät taida vetää erityisesti puoleensa niin sanottuja uskovaisia. Koko asia haisee yhä hallitsijan mahtikäskyltä, jonka irstaileva kuningas antoi saadakseen eron vaimostaan.
Ulkopuoliseen tarkkailijaan toimituksen harras muodollisuus ja kauneus joka tapauksessa tekevät vaikutuksen. Saarnassa puhutaan joulusta valon voittona ja uhrautumisena tavalla, joka näyttää olevan aivan erityisesti sovitettu tätä kappelia ja sen militääristä rekvisiittaa varten. Varmaan niin onkin.
Seinillä riippuvia lippuja ja muita muistomerkkejä katsoessa tulee mieleen, miten erilaista suomalainen militarismi itse asiassa on. Itse asiassa voimme onnitella itseämme sillä, että se on, ainakin intellektuellipiireissä ollutkin hyvin heiveröistä ainakin sitten viime sotien.
Entäpä jos meilläkin olisi kaartinrykmentit siinä mielessä kuin niitä on muissa maissa? Tosin kaarti yleensä liittyy hallitsijaan, mutta tätä ei ole estänyt esimerkiksi Venäjällä perustamasta uudelleen Preobraženski- ja Semjonovski -kaarteja. Nyt ne eivät ole enää ”henkikaartin” rykmenttejä, vaan erityisiä vartiorykmenttejä. Tietenkin ideana on joka tapauksessa yhdistää ne vanhoihin perinteisiin.
Niin, meillä kai voisi olla ainakin perinteikkääksi valiojoukoksi nimetty Savon prikaati Sprengtportenin (no huh!) perustamien Savon jääkärien perinteiden jatkajana. Sopivasti historiaa tulkiten sen kunniataululle tulisi monia varsin vaikuttavia saavutuksia.
Lundin taistelussa viimeiseen mieheen (ainakin melkein) kaatuneet Mustat rakuunat ovat tietenkin toinen ilmeinen ehdokas ja onhan niitä muitakin. Sitä paitsi myös meillä on kaarti, jonka historia polveutuu hänen majesteettinsa keisarin henkikaartin rykmentistä.
Maamme hallitsija ei kuitenkaan enää ole keisari eikä välillä esiintynyt titteli ”Suomen valkoinen kaarti” ole omiaan jakamattomasti elähdyttämään kansaa. Suomen kaartin historia on kunniakas, mutta sen historiaa varjostaa myös lakkautus, joka ei kylläkään perustunut kaartin todellisiin synteihin, vaan oli ennalta ehkäisyä.
Niinpä meidän sotaiseen perintöömme, joka on kansakunnan historiassa hyvin merkittävällä sijalla, ei kuulu kaartiajattelu eikä hallitsijan loisteessa paistattelu. Sellainen sai jo aikoinaan jäädä muutamille Mannerheimin kaltaisille uraohjuksille ja kosmopoliiteille.
Rohkenisin esittää ajatuksen, että Suomen kansallisessa historiassa sotilaallinen puoli poikkeaa oleellisesti suurvaltojen vastaavasta. Suomen idea on ja on ollut eloonjääminen, kuten Mauno Koivisto on osuvasti lausahtanut. ”Suuri Suomi” on aina ollut vain pienten piirien ja sen ohella asioita ymmärtämättömien moskovalaisten haihattelua.
Kuten šakkipelin moukka, pieni saattaa olla kova pala ja tietyssä asemassa, mutta vain siinä, jopa voittamaton este ja vaara kuninkaille ja kuningattarille, läheteistä ja torneista puhumatta.
Tietoisuus siitä pystyy ylläpitämään itsetuntoa, jonka paisuminen yli kohtuuden olisi kuitenkin pelkästään naurettavaa. Tarpeellinen määrä sen sijaan lienee välttämätön itsenäiselle kansakunnalle.
Mutta missä on kohtuus? Ehkäpä siihen ainakin voisi kuulua se, että suomalaisen sotilaan luita ei mennä uhraamaan minkään muun asian kuin oman maan puolustamiseksi.
Mikäli maahamme hiipii suurvalta-ajattelua, joka näkee internationalistiseksi velvollisuudekseen mennä sotimaan vaikkapa Libyaan (kuten jotkut taannoin kovin halusivat), ollaan harhateillä.
Meidän kannattaa muistaa vanha totuus, jonka mukaan ylevän ja naurettavan välillä on vain askel.

35 kommenttia:

  1. Jos Suomen idea on eloonjääminen, niin mikä on suomalaisen idea?

    Miksi rikkaat pitävät rakkautta vanhanaikaisena hömpötyksenä joka voidaan rahalla korvata? Etenkin Suomessa, muuten vuoret järkkyvät ja kalliot halkeilevat.

    Usko, toivo ja rakkaus. Suurin niistä on rakkaus. Siinä on läntisen ihmisen idea. Alexander Stubb on sanonut SUomen olevan länttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuuluminen "länteen" on vain yksi tyhjänpäiväinen hokema. Suomalaisten mielenmaisema nyt ainakin on kymmenkertaa kauempana amerikkalaisesta hammastahnakulttuurista kuin siitä mikä vallitsee luoteis-Venäjällä.

      Poista
  2. Puolustusvoimat alkaa kouluttaa varusmiehistä elittiosastoa kriisinhallinnan suurmaan tarpeisiin. Kansanivälisellä keikalla käytyään he saavat "kriisinhallintaveteraanin" henkilökortin, jolla voinee maan tavan mukaan odottaa osakseen jonkinasteista "positiivista syrjintää" erilaisissa valituista valituimpien jonoissa.

    Asiaan voi toki suhtautua ymmärtäväisemmin sillä kukapa nykyaikana haluaisi olla turpeeseen sidottu, pääsemättä "näkemään mualimoo".

    VastaaPoista
  3. "Militarismin kysymyksiä"

    Militarismin kysymyksiä hiekkalaatikolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toimiva pohjoiskorea: "kasakka tulee ja vie kaiken mikä on löyhästi kiinni"

      Toimimaton Pohjois-Korea: "Kapitalisti tulee ja vie kaiken mikä on löyhästi kiinni"

      Poista
  4. Maastolaatikko on sotilaiden perinteinen leikkikenttä. Heillä on harvoi kapasiteettia tarkastella leikkiään ulkoa käsin, mitä voi pitää puutteena.
    Tosin se ei välttämättä ole edes tarpeen, mikäli noudatamme vanhaa maksiimia "nec sutor ultra crepidam".

    VastaaPoista
  5. Ammattiarmeijat vastoin yleistä hypetystä ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia ja niitä on yleensäkin käytetty vain ryösteretkissä. Asevelvollisuusarmeijat ovat hyviä juuri siksi että ne integroivat koko väestön ja lujittavat itsessään maanpuolustustahtoa mikä sodalle on olemassa kelvolliset uskottavat perusteet (puolustussota). Sen sijaa asevelvollisista ja reserviläisistä olevaa joukkoa ei niin vain saada jollekin valloitusretkelle jos joukot alkavat laajasti kyseenalaistaa tuollaisen reissun mielekkyyttä. Mitä rikollisempi sota sitä hanakammin eliitti haluaisi käyttää siihen ammattiarmeijaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ammattiarmeijat vastoin yleistä hypetystä ovat kautta aikojen olleet epäluotettavia"

      Juuri tämän vuoksi Suomen pitää liittyä Natoon.

      Poista
  6. Mutta kohta Suomellakin on oma suuri armadansa jahka avomerikelposet sotalaivat rakennetaan. Niillä suomalaiset sitten turvaavat Itämerellä merikuljetukset sodan aikanakin kuten suurvalta ikään.

    Eikö armeijan havittelemia torpedon laukaisulaitteita voida sijoittaa ohjusveneisiin kun suurvaltojen merivoimilla niitä on sijoitettuna helikoptereihinkin. Nuo torpedot ovat mereen pudotettavia itsenäisesti maaliin hakeutuvia aseita. Eikö Väinämöisestä ja Ilmarisesta jotka olivat täysin hyödyttämiä opittu mitään?

    Onhan Suomessa suurvalta ajattelua jo liikakin. Virolaiset sotilaat ottivat Irakissa oppia miten alivoimainen vihollinen voi taistella suurvalta armeijaa vastaan. Suomessa sen sijaan jos oletetaan että oltaisiin tilanteessa jossa maahan on hyökätty. Niin täällä vastarintaan omatoimisesti ryhtyi siviilejä kutsuttiin laittomiksi taistelijoiksi. Suomalaisilla poliitikoilla ja sotilaillakin on mennyt liiaksi päähän suurvaltojen opit.

    Kristian Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa huvittivat ilmeisesti amerikkalaisten viimeisimmästä Irakin sodasta kuvatuista filmeistä leikatut pätkät. Siinä näki että mielikuva sodasta oli lainattu suoraan amerikkalaisesta keskustelusta. Aivan kuin köyhällä Suomella olisi supervallan resurssit ja kuin Suomi olisi todella voinut haastaa vihollisen. Suomalaisten kannattaisi jättää anglosaksien imperialististen sotiensa vuoksi kokemat traumat projisoimatta niitä tänne keskusteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Aivan kuin köyhällä Suomella olisi supervallan resurssit ja kuin Suomi olisi todella voinut haastaa vihollisen."

      Juuri tämän vuoksi Suomen pitää liittyä Natoon.

      Poista
    2. Koska natokiimaiset ymmärtävät että kuuluisa viides artikla on vain sen paperin arvoinen mille se on kirjoitettu. Se ei velvoita sotilaalliseen apuun. Toisekseen Naton sotilaallinen voima tukeutuu Yhdysvaltoihin jonka hallitus tekee päätökset omista lähtökohdistaan.

      Lopettakaa jo höpöttäminen sopimuksista ja jostain kuvitteellisesta kansaivälisestä yhteisöstä. Trumpin kansainvälinen yhteisö on Washington DC.

      Suomalaisten pitäisi viimeinkin ymmärtää että amerikkalaiset eivät piittaa tippaakaan viidennestä artiklasta jos se ei sovi heidän suunnitelmiinsa. Ei kai joku ole niin lapsellinen että uskoo amerikkalaisten uhraavan joukkojaan ja aloittavan kolmatta maailmansotaa Baltian tai Suomen vuoksi.

      Poista
    3. "Koska natokiimaiset ymmärtävät että kuuluisa viides artikla on vain sen paperin arvoinen mille se on kirjoitettu."

      Tämä on totta. Hämmästyttävintä asiassa on se että USA on jopa itse sen todennut. Mutta ehkä tässä tärkeintä on että uskotaan joulupukkiin.

      PS. Suomi nyt on kuitenkin ihan turvallisesti entisessä asemassaan Venäjän ikiomana puskurivaltiona.

      Poista
    4. "Antero" on putinin infosoturi.

      USA eli Barack Obama on todennut, että USA täyttää NATO-velvoitteet.

      Vain yksi tolkuton presidenttiehdokas, joka ei tosissaan itse uskonut voittoonsa, on siitä lausunut tyhmyyksiä putinin infosoturien ohella.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  7. En ole ihan varma siitä, että panssarilaivat olivat täysin hyödyttömiä. Ilmeisestiniillä oli tuo "navy in being"-efekti. Ahvenanmaalle tai muualle saaristoon nopeasti siirtyvällä järeällä tykistöllä oli varmsti pelotearvoa, vaikka uhkakuva maihinnoususta ei toteutunutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On tietysti monen vaikea käsittää sitä että hankinta olisi ollut onnistunut kun niitä ei tarvinnut suuressa määrin edes käyttää.

      Poista
  8. Hankinnassa olevat merivoimien alukset ovat mieletöntä haaskausta. Ne ovat tolkuttoman kalliita, eivätkä pysty antamaan lisäarvoa Suomen rannikkovesien puolustukselle. Ne eivät ole muuta kuin harjoitusmaali Venäjän tunnetusti vahvalle meriohjusjärjestelmälle. Torpedoveneet ovat olleet merivoimille suomen saaristoon vuosikymmeniä vahva ja kustannustehokas väline. Sitä paitsi Suomen rannikkoalueen puolustamiseen ei tarvita panssarilaivoja. Ei ole tarvittu koskaan. Toisessa maailmansodassa panssarilaivojen hinnalla (miinoihin uponneita) olisi saatu massiivinen rannikkotykistö ja sen lisäksi pirusti esim. kenttätykistöä.

    Tämä järjetön miljardihankinta on taas pois Suomen maavoimien budjetista. Perushankinnat kuten esim. viestikalusto ovat jo 20-30 vuotta vanhentunutta. Ja hankinnassa olevat aluksetkin ovat romua, jota USA itsekään ei enää huolisi. Hyvähän niitä on myydä, kun hölmö ostaa.

    Puolustusvoimien kannalta paras asejärjestelmä olisi hankkia raskaita raketinheittimiä. Sen kantama on 20-300 km ja se voi ampua raketteja tai ohjuksia. Sen tulivoima ja hinta-laatusuhde olisi ylivoimainen.

    Tykistön tulivoimalla on ollut koko itsenäisyytemme ajan ollut keskeinen merkitys. Joukkojen määrän vähetessä pitkälle ulottuvan tulenkäytön tarve korostuu, joten tykistön merkitys vain kasvaa tulevaisuudessa. Parhaiten homma hoituisi raskailla raketinheittimillä.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomi osti Hollannista käytettyjä MLRS raketinheittimiä joiden teho perustuu kuorma-ammuksiin. Niiden sanottiin olevan tehokkain asejärjestelmä joka maalla on koskaan ollut.

      Nyt ne ovat kuitenkin hyödyttömiä koska niihin ei haluttu ostaa raketteja jotka kantavat rypäleammuksia jotka leviävät jalkapallokentän kokoiselle alueelle. Erittäin tehokas ase joka on testattu useammassakin sodassa. Osa rypäleammuksista jää suutariksi mutta onko sillä sitten suurtakin merkitystä sodan ajan oloissa vihollisen hallussa olevalla alueella.

      Syy päätökseen oli sama kuin maamiinojenkin suhteen eli kun "kansainvälinen yhteisö" kannatti rypäleaseista luopumista suomalaiset olivat tietysti mallioppilaina ensimmäisenä mielistelemässä.

      Tottahan joidenkin ulkomaalaisten kansalaisjärjestöjen hyväksyntä on tärkeämpää kuin oman maan puolusutusky.

      Muuten Geoffrey Reganin kirjassa "Päin mäntyä" suurimmista sotilaallisista munauksista on monta suurta brittiläistä "sankaritarinaa". Minä en oikein jaksa uskoa että Suomessa on koskaan todella pelätty maihinnousua. Se on vähän liian kaukaa haettua kun Neuvostoliitolla oli suora reitti Suomeen mantereen kauttakin.

      En ukso että täkäläiset koskaan edes harkitsivat sitä. Ei suomalaisten vähäisten voimavarojen vuoksi tarvinnut kehitellä noin kalliita ja monimutkaisia suunnitelmia. Kyse oli vain siitä kuinka paljon oltiin valmiina käyttämään joukkoja Suomen valtaamiseen.

      Mitä panssarilaivoihin tulee niin niiden ainoa hyöty oli varmaan siinä että Neuvostoliiton laivatkaan eivät tuskin tulleet niiden tykkien ulottuville kuten ne välttelivät myös rannikkotykistön kantaman sisäpuolelle tulemista.

      Poista
    2. Noiden MLRS raketinheittimien hankinta on hyvä esimerkki Suomen viimeisten 20 vuoden asejärjestelmähankinnoista. Tärkein prioriteetti niiden suhteen on ollut politiikka. Onko sillä tuettu suomalaista maanpuolustusta ja armeijaa? Ovatko hankinnoissa kyseessä olleet lähinnä NATO-kytkennät ja nöyristelyt milloin minkäkin kansaisyhteisön edessä?

      Seuraavaksi hankintaan tulevat F-35 hävittäjät. Niiden hankinta on jo kulisseissa tehty. Ja samaan tapaan kuin Hornetien kanssa eduskunnalle ja kansalle markkinoidaan yksittäisen koneen hankintakustannukset eikä mainita mitään asejärjestelmistä tai niiden ylläpitokustannuksista, jotka hoitaa jenkkifirmat. Mm. John McCain on arvostellut rankasti "maailman kalleinta asejärjestelmää" skandaaliksi ja tragediaksi. Ja nämä tulevat olemaan Suomen seuraavat hävittäjät, joihin uhrataan koko puolustusvoimien hankintaresurssit taas seuraavan 30 v. ajan.

      Kanadan hallitus on suunnitellut ostavansa 65 kpl F-35 koneita, joiden 30 vuoden elinkaarikustannusten hinnaksi on laskettu vähintään 60 miljardia, mahdollisesti jopa 126 miljardia dollaria. Se olisi summa, jonka Suomi maksaisi naistä kolmesta laivueesta. Mutta valheilla pelataan. Suomen kansalle tullaan ilmoittamaan miten Suomi saa niiin halvalla huippuhävittäjät (karvalakkimalli ilman tarvittavia asejärjestelmiä ja huoltoasopimuksia). Ja tietty vastakaupat kuten saatiin Hornetienkin kanssa...

      Poista
    3. Vietnamin sota oli ällistyttävä esimerkki siitä miten tehokas on väestöltään kohtuullisenkin tuen nauttiva sotavoima jolla oli pääasiallien aseistus luokkaa: rynkkärit, miinat, heittimet, kevyt vedettävä tykistö, sekä vihollisen soluttaminen ja demoralisoiminti. Sen salaisuus oli siinä että mm. huolto tarvitsi tuollaiselle noin 100 000 taistelijan joukolle vain noin 10 kevyen kuorma-autollisen verran materiaalia. Suurvallan sotavoima sensijaan rakentui pääasiassa 90%:sti huolto- ja hallintoportaan sotilaista jotka ruokkivat vähemmistön 10%:a, itse taistelijoista. Ei ihme että Vietnamista tuli USA:lle todellisuudessa sotilaallinen farssi kuten James Gibson kirjassaan "Perfect War" asian ilmaisi. Se mikä toimi Saksaa ja Japania vastaan ei toiminut Vietnamin sissejä ja pohjoisvietnamilaisia vastaan. Terroripommitustenkin tulokset maatalousvaltaisessa maassa olivat mitättömät vaikka pasifistit paisuttelivat niiden tuhoja onnistuneessa propagandassaa. Vastoin yleistä luuloa Vietnam 1965-75 oli verilöylynä vielä kaukana Operaatio Barbarossasta. Sodan aikana Vietnamin väkiluku kasvoi 39 miljoonasta yli 50 miljoonaan ja uhrimäärä jäi lopulta jopa alle miljoonan (Charles Hirschman, Samuel Preston, Vu Manh Loi).

      Poista
    4. korj: FNL:n ja pohjoisvietnamilaisten etelässä olevien joukkojen huolto tarvitsi vain noin 10 kuorma-autollista materiaalia vuorokaudessa jatkamaan taistelua.

      Poista
    5. FNL:n joukot tekivät jatkuvia itsemurhahyökkäyksiä tietämättä itse tekevänsä niitä. Niillä ei ollut kokonaiskäsitystä sodasta.

      Esimerkkinä on TET-hyökkäys, jonka suunnitellut "kenraali" võ nguyên giáp
      itsekin totesi, että odotti etujoukkojen (noin 1.2M sissiä) kärsivän 75% tappiot. Käytännössä tappiot olivat 98%, kun tappion häämöttäessä perääntyminen ja antautuminen oli kiellettyä.

      FNL:n eli "vietkong" joukkoja voitiin surutta uhrata, koska ne koottiin etelästä värvätyistä maalaistolloista. Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija oli eri asia. Sen väkeä säästeltiin "iske ja häivy"-operaatioissa.

      Se näkyi aseissakin: FNL sai aseikseen sotasaalista neuvostoliitosta (saksalaisia, itä-eurooppalaisia ja amerikkalaisia). Pohjois-Vietnamin vakinainen armeija käytti uusimpia neukkuaseita.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  9. Lisään vielä edelliseen kommenttiin, että torpedoveneisiin verrattavia tykkiveneitä on Suomen rannikkopuolustuksessa käytetty menestyksellä ainakin viimeiset 250 vuotta. Suurimpana voittona voidaan pitää Ruotsinsalmen taistelua 1790. Toki Venäläisen päällystön kyvyttömyys oli olennainen, mutta ketterät tykkiveneet osoittivat tuolloin tehokkuutensa suuria sotalaivoja vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Af Chapmanin tykkijollat ja tykkisluupit olivat nerokas ja halpa ase. Suomen sodassa 1808-09 ei sitten avomerilaivastoa enää paljon taisteluissa esiintynytkään.

      Poista
    2. Af Chapmanin innovaatio oli järeät kääntyvät tykit, jotka teki suomen tykkisluupeista kevyitä ja silti tulivoimaisia. Rungon ja takilan malli saatiin preussilaisista sotasaalislaivoista.

      Venäläisten tykkisloopeissa oli tykit partaissa ja niiden kantama oli puolet pienempi. Määrällä yritettiin korvata laatua.

      Ruotsinsalmen taistelussa venäläiset ei voineet vastata tuleen, kun suomen tykkisluupit ampuivat häiritsemättä kuin ampumaradalla.

      Venäläisten välimerelliset kaleerit olivat täysin vanhentuneita. Muutamalla keulatykillä ne ei kyenneet vastaamaan suomen tykkijollien sivustahyökkäyksiin.

      Uhrautuvasti venäjän kaleerit yritti kääntyä kohti vihollistaan, mutta ne upotettiin armotta. Niiden rohkeat merisotilaat painui syvyyksiin tekemään tiliä paholaisen kanssa.

      Suomalaisten koulutus ja kuri olivat paremmat, vaikka miehistö oli maasotilaita ja maajusseja sisämaasta asti.

      Talvisodassa panssarilaivat Ilmarinen ja Väinämöinen esti pelkällä olemassaolollaan venäläisten aikeet kiertää Mannerheim-linja maihinnousuja tekemällä.

      Punalippuisen laivaston taistelulaivat ei ryhtyneet yhteenottoon, sillä niiden tykinkantama ei riittänyt.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  10. H.L. Mencken ei ole ollut ainoa joka kirjoittanut näitä "amerikkalainen on todellisuudessa sodassa suuri pelkuri"-esseitä. Tiettävästi USA:n sisällisodassa karkuruus oli niin ilmeistä että se ratkaisi sodan. Etelävaltioden Jefferson Davis manaili että pahimmillaan 40% Konfederaation sotilasta oli karkureina eikä pohjoisen pojillakaan patriotismi ollut hääviä.

    Samoin Mencken havaitsi jo sata vuotta sitten ilmiön josta USA on tullut viime vuosina tutuksi. Niin alimittaista vastustajaa ei taida maapallolta löytyä etteikö USA tarvitsisi ainakin henkiseksi tueksi hiton jengiä joista käytetään termiä "Coalition Forces". Britit nauhoittivat saksalaisten sotavankien keskusteluja II maailmansodan aikana ja sodan jälkeen. Sakemannit varsin yksimielisesti ylistivät venäläisten sotilaiden raivoisaa rohkeutta ja brittien sitkeyttä. Sen sijaan amerikkalaisia sakemannit pitivät akkamaisina uikuttajina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Sen sijaan amerikkalaisia sakemannit pitivät akkamaisina uikuttajina."

      Hyjj amerikkalaisia.

      Poista
    2. Aika hyvin akkamaiset ruikuttajat pistivät sakuja turpin 1944-45. Siinä sivussa japsit saivat osansa. Ehkäpä sakemannit korjasivat käsityksiään sodan lopulla...

      Poista
  11. Mikä nyt lienee sotaheeroilla doktriini, en tiedä. Järki sanoo, että defensiivi on ylivoimainen tällä hetkellä ja meille joka tapauksessa ainoa tarpeellinen. Lisäksi se on halpa, mutta en tiedä, miltä tuntuisi olla pelkkien puolustusvoimien upseeri? Mitä ne kansainväliset kollegat oikein ajattelisivat?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo ammoisista ajoista lähtien on sotaherroilla on eufoorinen visionsa "yhdestä ratkaisevasta läpimurrosta" joka lopettaa sodan siihen paikkaansa. Hitler, Stalin, Patton ja Montgomery olivat tuon ajattelun tuotteita. Vastaavasti Eisenhower, täysin kirjoituspöytäkenraali ymmärsi asian paremmin: sodat voitetaan mittakaavalla. Kun on enemmän resursseja takana jauhetaan voitto lopulta.

      "Keskittäessään resurssinsa suureen laivastoon, se kykeni tarvittaessa katkaisemaan vihollismaan meriyhteydet ja heittämään joukkoja nopeasti ja yllättäen sinne, minne puolustaja ei niitä ehtinyt tulla torjumaan ennen kuin oli myöhäistä."

      Herra Churchillin huimapäisyys sponsoroimaan surkeita Gallipollin ja Narvikin retkikuntia lienevät varoittavia esimerkkejä. Sinänsä laivaston merkitys ja eteenkin sen teknologinen ylivoimaisuus primitiiviseen maasotaan verrattuna on tietysti fakta jota on turha kiistää.

      Nykysin britti-imperiumista on enää jäljellä vain kuningatar, gin tonic ja yliarvostettu jalkapallo.

      Poista
    2. Jäljellä sekin että Suomessakin pitää jutella huoltomiehelle ja kirjoittaa väitöskirja englanniksi. Tärkeämmästä kysymyksestä: emme näe tulevaisuuteen kun emme näe menneisyyteenkään. Suomi syntyi sittenkin sattumalta, Gavrilo Princip oli tärkeämpi kuin Eugen Schauman. Suursotaa ei moni toivo mutta suursodan ansiosta tässä suomeksi kommentoidaan. -jussi n

      Poista
    3. "..emme näe tulevaisuuteen.." ? Perhosensiipiteoria on tietysti tosi mutta sillä ei toki voi ennustaa yhtikäs mitään. Siitä huolimatta historia antaa lukijalleen käyttäytymismalleja joita soveltamalla voidaan päätyä uudessa kontekstissa toimivaan menettelytapaan, mikä jo on kuin onkin tulevaisuuden "ennustamista". hh

      Poista
    4. Matias voisi jo lopettaa tuon säälittävän ratkutuksensa maasodan primitiivisyydestä ja Eisenhowerin nerokkuudesta. Etenkin kun sinun tekniikan ymmärryksesi on persereiän tasoa, niin älä viitsi jauhaa tekniikasta. Samaa tasoa kuin tuo kehumasi Eisenhowerin nerokkuus, kun mies oli todellisuudessa tyhmä kuin saapas.

      Poista
  12. At Least 14 US Coalition Military Officers Captured by Syrian Forces in East Aleppo Bunker.Fares Shehabi MP, a prominent Syrian Parliamentarian and head of Aleppo’s Chamber of Commerce published the names of the Coalition officers on his Facebook page on the 15th December (emphasis added):

    Mutaz Kanoğlu – Turkey
    David Scott Winer – USA
    David Shlomo Aram – Israel
    Muhamad Tamimi – Qatar
    Muhamad Ahmad Assabian – Saudi
    Abd-el-Menham Fahd al Harij – Saudi
    Islam Salam Ezzahran Al Hajlan – Saudi
    Ahmed Ben Naoufel Al Darij – Saudi
    Muhamad Hassan Al Sabihi – Saudi
    Hamad Fahad Al Dousri – Saudi
    Amjad Qassem Al Tiraoui – Jordan
    Qassem Saad Al Shamry – Saudi
    Ayman Qassem Al Thahalbi – Saudi
    Mohamed Ech-Chafihi El Idrissi – Moroccan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lisäksi journalisti Said Hilal Alcharifin mukaan Itä-Aleppossa jäi nalkkiin myös brittejä, ranskalaisia, saksalaisia (!). No nyt ehkä ymmärrätte miksi noista Itä-Aleppon lapsista pidettiin niin kovaa mekkalaa kun ei noiden lapsien hengestä ole tähänastikaan paljoa yöunia ole suurvaltojen johtajat menettäneet.

      Jätkät jäi kiinni bunkkereissaan housut kintuissa. Parin viikon repeisy on sen verran rivakkaa että kaikki eivät päässeet karkuun. Olisivat ottaneet oppia Suomen puna-kaartin johtajista jotka melkein kaikki livahtivat Pietariin suojaan.

      Poista
  13. Tämäntyyppisissä tapauksissa ("palkkasoturi"/erikoistehtävät) käytetään peitenimeä. Syyrialais-iranilainen lähde paljasti vuorokausi sitten että että on näiden 14 sankarin lisäksi jäänyt nalkkiin 128 länsimaiden ja Turkin sotilasta Itä-Aleppossa.

    Ja kuten yleensäkin, sotilas ei ole mikään muu kuin ulkopoliikan pelinappula. Sen sijaan että Assad ammuttaisi nuo roikaleet hän käy Venäjän, Iranin ja Hizzbollahin kanssa poliittista kauppaa. Nyt sitten selvisi sekin miksi Obama ja Kerry pyörivät kuin russakat viimeiset pari viikkoa "Aleppon lasten hädän ympärillä".

    128 soltun lista koostuu....amerikkalaisia 22, brittejä 16, ranskalaisia 21, israelilaisia 7 ja turkkilaisia 62

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.