maanantai 26. joulukuuta 2016

Pelätäkö Venäjää?



Pitäisikö meidän Venäjää pelätä?

Dmitri Trenin, Should We Fear Russia? Polity, Cambridge, 2016, 125 s.

Dmitri Trenin on tietoinen siitä, että hänen pikku kirjansa otsikon ”we” on hieman problemaattinen. Hän asuu itse muutaman kilometrin päässä Kremlistä ja hänen työpaikkansa, Carnegie Center on Tverskajalla pistoolinkantaman päässä samasta paikasta.
Sitä paitsi Trenin on Venäjän armeijan eversti evp ja ymmärtääkseni myös Venäjän kansalainen. Ettei nyt vain olisi trolli koko mies?  Kai hän nyt joka tapauksessa on rintaman toisella puolella kuin me länsimaalaiset? Tokko meidän samoja asioita pelkääminen?
Mutta pantakoon nyt ainakin jonkin verran jäitä hattuun. Carnegie Centerin Moskovan toimipiste on kansainvälisessä arvioinnissa hyvin korkealle noteerattu think tank ja sen johtaja Trenin kuuluu poliittisten auguurien tähtikaartiin.
Samaan talliin kuuluu myös, sivumennen sanoen journalisti Andrei Kolesnikov, erittäin terävä Kremlin ruotija, joka jatkuvasti julkaisee kriittisiä analyysejä New Timesissä ja Vedomostissa. Se, joka luuli, ettei Venäjällä saa kirjoittaa muuta kuin Kremlin mieluista tekstiä, lukekoon näitä kolumneja ja miettiköön vielä uudestaan.
Mutta takaisin Treninin analyysiin. Venäjän tilasta ja tulevaisuudesta on vähän itse kullakin omia arvioitaan ja harvalla se nojaa kunnolliseen tuntemukseen. Kremlissä, kuten muuallakin, päättävät ihmiset ja uskottavat analyysit ja ennusteet voivat perustua vain tämän seikan huomioimiseen.
Trenin toteaa, että Venäjän ja lännen suhteissa on syntynyt ”uusi normaali”. Venäjä ei enää pyri takaisin Eurooppaan tai edes länteen, mistä se on aiemmin torjuttu. Sillä ei myöskään ole resursseja eikä tarpeeksi tahtoakaan luoda euraasialaista imperiumia.
Venäläis-kiinalainen allianssikin on epätodennäköinen, sillä Venäjä ei tässä kuviossa olisi täysiarvoinen kumppani. Kiina pyrkii uuteen kaksinapaiseen maailmaan, jossa se on toinen napa, kun taas Venäjä haluaa moninapaista asetelmaa, jossa se on suvereeni omalla alueellaan.
Siitä huolimatta on olemassa Venäjän ja Kiinan entente ja tämän uuden asetelman merkitys on oleellisen suuri. Kiinan puuhaama valtava OBOR (One Belt, One Road) hanke tulee kutistamaan Euraasiaa ja tuomaan Kiinan yhä lähemmäs Eurooppaa.
Vanha idea Euroopasta, joka ulottuisi Lissabonista Vladivostokiin, on haudattu, mutta Euraasian unionin ja Euroopan unionin yhteistyö voisi olla hedelmällinen asia.
On kuitenkin olemassa vaara, että Venäjä, joka on ollut lännen itäinen osa, muuttuisikin idän läntiseksi päädyksi, varoittelee kirjoittaja.
Kyllähän tästä tuntee esimakua saavansa katsellessaan ympärilleen Pietarissa. Kiinan läsnäolo siellä on käsin kosketeltavaa.  Ensi kesän miljoona kiinalaista turistia taitavat vielä tihentää tunnelmaa.
Joka tapauksessa, turvallisuusrakenteet olisi pantava uusiksi, eikä sellainen enää onnistu ottamatta mukaan Kiinaa.
 Toki venäläinen suuri yleisö ja vähintäänkin sen intelligentsija tuntee itsensä hyvin eurooppalaiseksi ja henkinen muuri Kiinan suuntaan on monin verroin korkeampi kuin Eurooppaan tai Amerikkaan huolimatta siitä, että Venäjä ja Kiina ja muut Shanghain sopimusjärjestön maat ymmärtävät mainiosti toisiaan kansainvälispoliittisissa kysymyksissä.
Liittoutumat ovat liittoutumia ja kulttuuria on kulttuuria. Tähän viime mainittuun kysymykseen Trenin ei poraudu lainkaan. On aika imponoivaa havaita, miten suosittuja Kiina ja kiinalaiset ovat nykyään Venäjällä mielipidetutkimusten valossa. Vielä hiljattain saattoi havaita, että niitä selvästi pelättiin. Luulenpa kuitenkin, että tässä on kyseessä vain konjunktuuri.
Trenin ei usko pakotteiden tehoavan, vaikka ne kyllä haittaavat Venäjän ja Euroopan taloutta. Tämän on moni muukin havainnut.
Vanhan hokeman mukaan se, mikä ei tapa, vahvistaa. Jos ja kun Venäjä selviää nykyisestä seikkailustaan entistä vahvempana, on se lännelle entistä kovempi pala. Ellei se selviä, vaan hajoaa, on piru merrassa.
Tätä jälkimmäistä mahdollisuutta itse kunkin on syytä pelätä, asuipa sitten Kremlin vieressä tai sieltä tuhansien kilometrien päässä.
Treninin mielestä on yhtä kevytmielistä jankuttaa, ettei Venäjää tarvitse pelätä kuin että sitä pitää pelätä. Asian ydin on siinä, että Venäjä on potentiaalinen vaara, jota on käsiteltävä varovasti. Ylimielinen käskyttäminen ei Venäjän kohdalla toimi, vaikka sen resurssit ovatkin enimmäkseen vähäiset sotilaspuolta lukuun ottamatta.
Riskejä olisi pyrittävä vähentämään ja tähän kuuluu muun muassa pidättäytyminen voimien kasaamisesta Venäjän rajoille, mikä muutenkin oli ilmeinen virhe. Venäjä vaatii tiettyä kunnioitusta itseään kohtaan suurvaltana, niin harmillista kuin tämä saattaakin olla.
Hyvät uutiset ovat, että olemme sentään kaukana kylmästä sodasta, johon kuuluivat ideologinen missionäärisyys ja rautaesirippu.
Minulle uutta oli, että Venäjän hallitus nykyään itse julkaisee länsimaista, sitä vastaan kohdistettua kritiikkiä varustaen sen käännöksillä ja kommenteilla. Osoite on inosmi, alaotsikkona ”kaikki, mikä on kääntämisen arvoista”.
Tosiasia on, ettei venäläisten suuren enemmistön uskollisuutta Putinille voida selittää informaatiotilan kaappaamisella hallituksen käsiin sen enempää kuin lännen russofobinen mielialakaan on vain sankaritoimittajien aikaansaannosta. Eri kansoilla nyt vain on erilainen näkökulma asioihin, jokaisella se on jotenkin yksipuolinen.
Kaiken kaikkiaan alan konkarin näkemys asioista ja niiden suhteellisesta tärkeydestä on kiinnostava, vaikka kirjassa ei suuria sensaatioita olisikaan.
Itselleni toki tulee tämän johdosta taas kerran mieleen, että päättömän EU:n niin sanottu ulkopolitiikka Venäjään nähden olisi syytä muuttaa ennen kuin on myöhäistä. Ehkäpä Merkel jo piankin voisi tehdä tilaa kyvykkäille alanmiehille, joita Saksassa on aina ollut.



22 kommenttia:

  1. Sota-aikana amerikkalaiset opettivat kiinalaisia laulamaan "Kuka pelkää pientä Japania" -Kolmen pienen porsaan sävelellä (誰要怕那個小日本).

    VastaaPoista
  2. Kiinalaisia ei juuri ole silmiin Pietarin kaduilla osunut, eikä liioin intialaisia opiskelijoita, vaikka heitä oli pilvin pimein tulossa laivalla Helsingistä. Tavallinen arkipäivä siis.

    VastaaPoista
  3. Se vaihtelee. Keväällä oli lähes mahdotonta löytää hotelllia kiinalaisten takia.
    Ja kannattaa pistäytyä vaikkapa Baltijskaja zhemtshuzinassa katsomassa uutta aluetta.

    VastaaPoista
  4. "Pitäisikö meidän Venäjää pelätä?"

    Ei Venäjää/venäläisiä tarvitse pelätä. Pitää pelätä bysanttilaista Moskovaa, leninejä ja stalineja, kuolemasta herätettyjä brezhneveja, todellisuustajun menettäneitä putineja. Gorbatshevin kausi oli väliaikainen, kuten NEP aikoinaan. Pitää pelätä myös Jumalan Sotajoukkojen kaikkivoipaisuuteen uskovia neuvonantajia.

    Eläköön Jumalan Sotajoukot!

    VastaaPoista
  5. Eilen tuli päivälleen 25 vuotta siitä, kun Neuvostoliiton presidentti Gorbatshov jätti virkansa, ja itsenäisiksi valtioiksi hajonnut "suuri ja mahtava" lopahti kokonaan.

    On historian ironiaa, että vuosipäivän muistolle ajoittui "puna-armeijan kuoron" traaginen menehtyminen Mustallamerellä.

    VastaaPoista
  6. Kirves
    On taidettu alkaa uudessa muodossa lapsuudenaikainen leikki; Kuka pelkää mustaa miestä?
    Leikissä, kuten muistatte, musta mies kiersi talon, jona aikana muut pistivät päänsä pensaaseen, eli piiloutuivat.
    Ensimmäisenä löydetty päätyi uudeksi mustaksi mieheksi.

    Edesmennyt äitini, rintamalotta, kehotti pelkäämään Jumalaa, ei ryssää, vaikka joskus niistäkin puhui. Samoin isä. Rajanaapurit pelkäävät hallaa ja huonoja sadonkorjuusäitä. Eivät ryssää, vaikka heidänkin isänsä vuosia sotivat.

    Teboilin baarissa säännöllisesti poikkeava taksimies, joka muuten tietää (ts.on kuullut) kaiken, pelkää huonoja kelejä ja kehnosti käyttäytyviä asiakkaita, samoin paikallinen poliisi.
    Ei muillakaan aamukahvittelijoilla venäjän takia ole kahvi väärään kurkkuun mennyt.
    Päinvastoin, venäläisen rekkarin silloin tällöin ilmestyessä baarin parkkipaikalle, toivotetaan muukalaiset huonolla venäjällä iloisesti tervetulleeksi.

    Reserviläisjärjestössäni, tai tuntemieni sotilashenkilöiden keskuudessa uho tai pelko on tosi harvinainen löydös.
    Realiteetit tunnetaan puolin ja toisin, venäjälläkin.

    Kenen etu on kiertää tätä tahkoa, ja kaivaa puskista pelkääjiä? Täällä maalla naapurit auttavat toisiaan. Miksei suuressa maailmassa? Elänkö kuplassa, Treninin kevytmielisenä?
    Топорзалив

    VastaaPoista
  7. Kohudosentti väitöskirjasaan käytti käsitettä uhkakuvapolitikka, nuo teemat ovat nyt suurta muotia.
    Jotkin tahot yhteiskunnassa tekee näiden teemojen kautta suuren tilin,niin varman myös ryssänmalla.

    VastaaPoista
  8. "Ylimielinen käskyttäminen ei Venäjän kohdalla toimi, vaikka sen resurssit ovatkin enimmäkseen vähäiset sotilaspuolta lukuun ottamatta."

    Mihin mahtaa tämä väite perustua? Venäjällä on maailman suurimmat mineraali- ja energiavarat: kaasuvarat ovat maailman suurimmat, kivihiilivarat toiseksi ja öljyvarat kahdeksanneksi suurimmat. Metsävarannot ovat maailman suurimmat ja sen lisäksi makean veden varannot, mitä ei näinä aikoina voi myöskään voi pitää vähäisenä asiana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enimmäkseen vähäiset, raaka-aineita lukuun ottamatta.

      Poista
    2. Venäläiset ovat varsin hyvin koulutettuja ja matemaattinen osaaminen vähintäin eurooppalaista tasoa. Lisäksi olen havainnut länsimaissi hiipuvaa innostusta teknologiaa kohtaan nuorempien ikäluokkien kohdalla. Matemaattisen osaamisen ja ajattelun taso on länsimaissa laskussa. Suomen uusista ylioppilaista yhä suurempi osa on matematiikan osalta pöljiä. Biletys ja taivaanrannan maalaus sekä media kiinnostaa enemmän.

      Poista
    3. Venäjällä demokratian puuttuminen merkitsee sananvapauden, valinnan vapauden ja omaisuuden suojan puuttumista.

      Ennenkaikkea se merkitsee oikeusvaltion puuttumista. Sitä mikään kansakunta ei kestä, vaan ne rapautuvat sisäisesti. Sen takia demokratia on vähiten huono hallintotapa. Ihmiskunta ei ole kyennyt kehittämään parempaa. Sitä putin ja putinistit eivät tajua.

      Mitättömät kioskitkin voi saada riesakseen suojelurahan vaatijoita tai koko puljun itselleen vaativia. Venäläinen ei voi koskaan tietää, milloin hänen on vaihdettava kaupunginosaa tai kaupunkia.

      Vain Kremlin intressejä lähellä olevat suuret yhtiöt on jotenkin turvassa mafialta, joskin niidenkin johtajat voidaan erottaa milloin tahansa - vaikka pelkkänä Kremlin voimannäyttönä.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  9. Ei tarvii pelätä heräävänsä kasakan nauruun niin kauan kun tv1:n aamu sisältää ruotsinkieliset uutiset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruotsinkielinen aktivistiporukka aktivoi kerran kasakat Suomessakin ja siinähän oli hyvin vähällä käydä huonosti.

      Poista
    2. Ei kai vaan mediassa kuvitella ymmärrettävän itse tällaisia asioita kuulematta niitä jotka voivat keskustella luottamuksella Kiinan keisarin kanssa?

      Poista
  10. "Venäjä vaatii tiettyä kunnioitusta itseään kohtaan suurvaltana, niin harmillista kuin tämä saattaakin olla."

    Tiettyä kunnioitusta varten ovat olemassa baletti "Joutsenlampi" ja ydinaseet.

    Mutta on olemassa myös tärkeämpiäkin asioita, nimittäin inhimillisen aineksen laatu. RISI:n nettijulkaisu puhkesi näkemään, että Venäjän tärkeimpänä ongelmana on työvoiman huono laatu:

    Проблема нашей экономики - низкое качество рабочей силы
    Дмитрий Евстафьев,
    Итоги 2016 года / 22.12.2016

    http://ruskline.ru/opp/2016/dekabr/22/problema_nashej_ekonomiki_nizkoe_kachestvo_rabochej_sily/

    - экономическая динамика пока настолько слаба, что пока совершенно не стала реальностью
    - низкое качество рабочей силы - это действительно проблема нашей экономики. Но возникнет в полной мере она не сейчас, а примерно в 2020-2021 году

    Tästä ainoana johtopäätöksenä seuraa, että mitä typerämpää sisäpolitiikkaa Venäjän johto harjoittaa, sitä suuremmaksi vaaraksi se muodostuu tulevaisuudessa ulkopoliittisesti. KGB on aina pitänyt huolta väestön ideologisesta laadusta, ideologisesti kelvottomat tuhottiin tavalla tai toisella, jos ei fyysisesti niin henkisesti, sukupolvesta toiseen.

    Ei edes Isä Jumala pysty sormia näpsäyttämällä luomaan Venäjälle kunnon työvoimaa.

    VastaaPoista
  11. Tällaisia siellä Strömsöössä pohditte. Otamme osaa. Ideanne eloonjäämisestä enemmistön tyranniassa????

    VastaaPoista
  12. Ja oliko teillä jokin ajatus? Oletteko vähemmistön tyranniassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkoitatko Timo peruskysymystä: mitä "demokratialla" tekee jos se on vain vaalikopissa tölhöilyä sen sijaan että tiukka mutta korrekti eikä brutaali hallinta takaa vakaan kasvun ja kansalliset arvot? Luulen että harva suomalainen leuhkii EU-jäsenyydestämme enää kuten 1990-luvun euforian vuosina. Eurooppa on vanha, väsynyt, flegmaattinen eikä sitä Venäjällä ja varsinkaan Kiinassa kovin korkealle noteerata. Bryssel luulee itsestään liikoja.

      Poista
    2. Just joo, vaalikopissa on turha hääriä, sen on vakaa, luotettava ja määrätietoinen maansa isä Putin kansalleen osoittanut.

      Poista
  13. On tietysti vaikeaa ottaa EU:ta ja Natoa tosissaan. Usan bkt:sta 28% on enää reaalitaloutta ja ero teollisuustuotannossa Kiinan lukemiin kasvaa kasvamistaan. Mm alumiinin kulutus Kiinassa on jo nelinkertainen Usaan verrattuna. Vuodelle 2025 povataan Kiinan kuluttavan yksinään alumiinia 150% enemmän kuin Pohjois-Amerikka ja Eurooppa yhteensä. Alumiini on eräs hyvä indikaattori minne teollisuus on siirtynyt.

    VastaaPoista
  14. Tsekkasin kiinnostavan Sakerin kommentin Treninistä:
    "Russian confidence that US President Barack Obama might represent a fundamental change in the direction of US foreign policy is fast eroding. Even pro-Western analyst Dmitri Trenin, director of the Carnegie Moscow Centre reflects, “The people who see Russia as a problem are still at the Pentagon,” and he predicts that even if Obama lasts another seven years, the Russians are coming to the conclusion that “he may not be able to withstand the pressures on him.”"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Treninillä on siis ollut lapsellinen käsitys että Obamalla olisi ollut "hyvää tahtoa" Venäjää kohtaan mutta Washingtonin pahat pojat pakottivat hänet interventiolinjalle? Silkkaa sontaa jos ajatus hänellä on kulkenut tuota latua. Usan politiikka on ollut ekspansiivista aina intiaanisodista ja Havaijin kaappauksesta alkaen.

      Poista

Kirjoita nimellä.