maanantai 19. joulukuuta 2016

Sitaatteja



Lainauksista

It is a good thing for an uneducated man
to read books of quotations
(W. Churchill, My Early Life)

Winston Churchill ei suotta aikoinaan saanut kirjallisuuden Nobelia, vaikka asiaa silloin kummasteltiinkin. Hän kuuluu englannin kielen taitureihin ja suhtautui kirjoittamiseen ja kieleen vakavasti.
Kuvaava lienee hänen lausahduksensa, jonka mukaan kaikille pojille (poikakouluissa) pitäisi opettaa englantia. Fiksummille heistä pitäisi lisäksi opettaa latinaa kunnianosoituksena ja kreikkaa herkkuna. Kuitenkin ainoa asia, mistä heille pitäisi antaa selkään olisi se, etteivät he opi englantia. Siitä pitäisi pieksää kovasti.
Kuten havaitaan, tässä puhutaan menneiden sukupolvien kielellä ilman poliittista korrektiutta eli ulkokultaista valehtelua. Sen puuttuminen nostaakin Englannin kirjallisuudesta esille muutamia suuria nimiä Samuel Johnsonista ja Thomas Carlylestä Bernard Shaw’hon ja Bertrand Russelliin.
Kaikille on ominaista brittiläinen understatement-huumori ja herkulliset kiteytykset. Olennaista kuitenkin on totuuden kunnioittaminen. Churchill, niin poliitikko kuin olikin, voidaan lukea tähän perinteeseen.
Kuten Bernard Shaw, joka muuten välillä myös eksyi uskomattomaan härskiyteen ja kevytmielisyyteen, joskus sanoi: Minun tapani laskea leikkiä on kertoa totuus: eihän maailmassa ole mitään naurettavampaa.
Mutta Churchillistä puhuen, hänen kirjansa ovat yhä varsin lukukelpoisia, ainakin muistelmat, joita olen lukenut. Hänen romaanistaan Savrola en osaa sanoa. Itse hän varoittaa ystäviään sitä lukemasta.
Nyt joka tapauksessa ostin niteen, joka koostuu lainauksista hänen teksteistään. Muistan, että sellaiset kirjat olivat meilläkin joskus suosiossa ja esimerkiksi Veikko Antero Koskenniemi niitä julkaisi. Myös esimerkiksi Aleksis Kiven teksteistä tehtiin vastaava opus ja syystäkin.
On selvää, että lyhyet lainaukset, kontekstistaan irrotettuina, tarjoavat lähinnä kielellistä hupia. Tärkeätä on ainakin tietää, milloin ja mihin liittyen lauseet on joskus muotoiltu.
Ostamani kirja onkin sikäli hyvä, että siinä on kohtuulliset lähdeviitteet. Niiden avulla pystyy välttämään ainakin jotkut kaikkein alkeellisimmat virheet, joita saattaa sattua niiden puuttuessa.
Ajatelkaamme nyt vaikka tuota kuuluisaa Churchillin lausahdusta Venäjästä ja sen moninkertaisesta arvoituksellisuudesta.
Churchill ei kuitenkaan mitään sellaista sanonut. Itse asiassa tuo kuuluisa lainaus sisältyy hänen radiopuheeseensa pari päivää Saksan ja Neuvostoliiton raja- ja ystävyssopimuksen jälkeen. Tuolloin pitämässään puheessahan Molotov oli puhunut näiden maiden ”verellä vahvistetusta” ystävyydestä. Veri oli siis vuotanut Puolassa ja oli etupäässä puolalaista.
Joka tapauksessa Churchill piti silloin, ensimmäinen päivä lokakuuta vuonna 1939 puheen, jossa hän sanoi: I cannot forecast to you the action of Russia. It is a riddle wrapped in a mystery inside an enigma.
Ei kysymys siis ollut Venäjän ikuisesta olemuksesta vaan siitä, että Kiviperse (Molotovin nimitys viroksi) oli juuri pitänyt puheen, jossa hän hyvin selkeästi kannatti Hitlerin ”rauhanpolitiikkaa” ja syytti ja jopa suorastaan uhkasi Englantia ja Ranskaa, jotka selitettiin sodanlietsojiksi. Mihin tämä liittolaisuus voisi johtaa?
On sinänsä anteeksiannettavaa, mikäli noin upea muotoilu irtoaa kehyksistään ja alkaa elää omaa elämäänsä.
Kokoelmassa on hauskoja lausahduksia, jotka kuvaavat sanojan persoonallisuutta. Mikään ei ole hauskempaa, hän sanoo, kuin tulla ammutuksia kohti huomatakseen, ettei se osunutkaan. Tämä siis tapahtui aikana, jolloin kriisiapua ei vielä ymmärretty automaattisesti antaa jokaiselle sotilaalle.
Churchill, joka uusista kielistä osasi ainakin ranskaa, kuten britit yleensä, piti vapautetussa Ranskassa vuonna 1944 puheen. Sitä ennen hän varoitti kuulijoitaan siitä, että aikoo puhua ranskaksi, mikä saattaa aiheuttaa rasitusta kyseisten kahden kansan välisille ystävällisille suhteille.
Muutoin Churchill lausahti, että jokaisella on oikeus ääntää vieraskielisiä nimiä niin kuin haluavat. Englantilaisillehan vieraat kielet ovat kauhistus ja George Orwell sanoikin joskus, ettei työväenluokkainen englantilainen mies periaatteesta suostu ääntämään yhtään ranskan sanaa oikein. Raja se on akkamaisella pelleilylläkin.
Mitä englantilaisuuteen tulee, Churchill väitti, että englantilaiset ovat ainoa kansa, joka pitää siitä, että heille kerrotaan kaiken menevän huonosti ja tulevaisuudessa yhä vain huonommin. Jotakin tuttua mekin taidamme tästä löytää.
Churchill myös sanoi englantilaisten olevan kaikkia muita kansoja huonompia taistelemaan terrorismia vastaan. Syynä eivät ole heikkous ja pelkuruus, pidättyvyys ja hyveet.
Tunnetusti viinaan menevä Churchill vakuutti joka tapauksessa, että hänet oli kasvatettu tuntemaan äärimmäistä ylenkatsetta sellaisia henkilöitä kohtaan, joilla oli tapana juoda itsensä humalaan.
Valitettavasti lainauksesta ei selviä, miten hän oli voittanut tuon asenteen vai oliko hän yksinkertaisesti määritellyt tai oppinut määrittelemään ”humalan” aivan toiseen kategoriaan kuin ”huppelin”. Sinnehän se kyllä kuuluukin.
Kouluvuosinaan Churchill muistelee törmänneensä sellaisiin hirviöihin kuin kosinit ja tangentit. Kolmannella kerralla hän selvisi niistä kokeessa ja sen jälkeen ne painuivat unohduksiin kuin kuumehoureisen unen kauhunäyt…
Maalaaminen oli toista maata. Kun pääsen taivaaseen, sanoo kirjoittaja ilman turhaa vaatimattomuutta, aion käyttää suuren osan ensimmäisestä miljoonasta vuodestani maalaamiseen päästäkseni siitä asiasta täysin perille.
Muuten, opiksi ja ojennukseksi myös eräille tämän päivän mahtajille ja mahtailijoille, Churchill mainitsi epätäsmällisyyden olevan alhainen (vile) tapa, josta hän koko ikänsä oli yrittänyt päästä eroon.
Mutta meidän, vaimosta syntyneiden ihmisten, kannattaa aina oppia arvaamaan oma tilamme myös muiden luotujen joukossa. Ajatelkaamme nyt vaikkapa tätä: Koirat katsovat meitä alhaalta päin ja kissat ylhäältä päin. Vain sian kanssa kohtaamme samalla tasolla…
Muuten olen sitä mieltä, että tämä julkaisulaji -lainaukset- ansaitsisi meilläkin taas nousta unohduksesta. Ajatelkaamme vaikkapa Paasikiveä. Eivät keskimääräiset nuoremman polven edustajat kykene lukemaan hänen teoksiaan niiden omassa kontekstissa. Se on vaativa tehtävä kenelle tahansa.
Olisi kuitenkin parempi lukea edes niitä ajatelmia ja herkullisia kiteytyksiä, joita tämä ajattelun ja tyylin mestari aikoinaan on tuottanut. Siinäpä tehtävää Paasikivi-seuralle. Kyllä Juho Kusti ansaitsee nousta muiden suuruuksien rinnalle.

12 kommenttia:

  1. -Jos puolueet ovatkin erilaisia, niin nykyajan ihmiset ovat vielä paljon enemmän erilaisia, koska moni on kiertänyt muutakin kuin Senaatintoria.

    -Kokenut poliitikko ihmettelee miksi nuoret eivät näytä tarvitsevan hänen perustamaansa puoluetta. Hän onkin perustanut sen toivossa, että kuulisi yläpuoleltaan kätten taputuksia.

    VastaaPoista
  2. Ehdotus lentäväksi lauseeksi:

    "Venäjän tutkimus Suomen Aleksanteri-instituutissa on edelleenkin osana Neuvostoliittoa/KGB:ta, koska kaikki määräykset hommaan tulevat Kremlistä/Putinilta."

    VastaaPoista
  3. "Tässäkö ovat Suomen turvallisuuspolitiikan ainoat vaihtoehdot?

    Ei suinkaan, sanoo filosofian tohtori Alpo Juntunen, Maanpuolustuskorkeakoulun strategian laitoksen professori emeritus.

    Juntusella on yllättävä ehdotus: sotilassopimus Venäjän kanssa.

    ”Todella konkreettinen ratkaisu maamme turvallisuuteen olisi vahva puolustus ja liittoutuminen Venäjän kanssa”, Juntunen kirjoittaa painotuoreessa Kanava -lehdessä.

    Liitto poistaisi Juntusen mielestä Venäjän epäilykset Suomen suhteen.

    ”Joutuisiko Suomi sitten lännen hyökkäyksen kohteeksi? Ei, koska lännellä ei ole mitään tarvetta hyökätä Venäjälle”, Juntunen päättelee.

    Jos Venäjä ja länsi ajautuvat avoimeen konfliktiin, tukeutuminen länteen on Juntusen mielestä Suomelle turhaa.

    ”EU:lla ei ole sotilaallista voimaa eikä Nato vaarantaisi asemiaan Itämeren pikkuvaltioiden tähden”, professori emeritus kirjoittaa.

    Erityisesti Alpo Juntunen varoittaa Suomea ”Viron tiestä”.

    ”Hälyttävää olisi Baltian esimerkin seuraaminen.”"


    http://www.aamulehti.fi/kotimaa/solmitaan-sotilassopimus-venajan-kanssa-entisen-strategiaprofessorin-yllattava-ehdotus-24151679

    VastaaPoista
  4. Täytyy myöntää, että nyt kun EU:n luotettavuus, olemassa olokin ehkä, tuntuu epävarmalta, on joutunut miettimisen kohteeksi tämä Juntusen esittämä asia. Nyt olemme joka tapauksessa kiinni EU:ssa. Tietääkö joku kuinka itsenäisiä siinä suhteessa olemme?

    Sopimuksethan on pidettävä, myös mahdollinen sopimus itänaapurin kanssa. Siitä taas taitaisi seurata ristiriitoja itä-länsi akselilla ja pieneltä maalta menisi toimintavapaus? Pitkäjänteisyys taitaa olla valttia tässä. hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EU:lla ei ole nokankoputtamista jos Suomi tekee puolustussopimuksen (ala' C.G.E Mannerheim+Stalin=YYA) Venäjän kanssa. EU:ssa erityisesti maksumies pysyy aina mukana.

      Poista
  5. Psykiatri Bruce Charlton kirjoitti viime lauantain blogissaan länsimaiden Venäjä-suhteesta ja Venäjän noususta kaikkein demonisoiduimmaksi sotaisaksi maaksi, vaikka ehdokkaita ykkössijalle olisi toki muitakin. Sotaa käytetään tekosyynä, vaikka Venäjää arvostellaankin sen yhteiskuntaelämässä ja politiikassa ilmenevien hyvien piirteiden vuoksi. Venäjä tietenkin suurvaltojen tapaan syyllistyy myös pahoihin tekoihin, mutta syytökset kohdistuvat Venäjään, koska siitä on mitä suurimmissa määrin tullut jälleen kristitty maa, mikä on taas johtanut seksuaalisen vallankumouksen, identiteettipolitiikan, poliittisen korrektiuden ym. liberaalien tendenssien vastaisuuteen sekä ulkopolitiikassa erimielisyyden ilmaisemiseen, selkeyteen ja johdonmukaisuuteen. Venäjän politiikka on siinä määrin kirkasta, että se tulee helposti ymmärretyksi lännessä.

    Lännen ulkopolitiikka taas vastoin kuin Venäjän politiikka, ei palvele kansallisia etuja (itse asiassa on syvästi vastakkainen kansojen enemmistön toiveiden kanssa). Lännen ulkopolitiikka on mitä ilmeisimmin tuhoisaa niin yhteiskunnalliselle järjestykselle kuin kristinuskollekin - toisin sanoen tuhoaa hyvyyttä, eikä sen järkiperäisyyteen voi luottaa. Siksi lännessä pyritään estämään pääsy tarkastelemaan venäläisten näkökulmia, joita jatkuvasti kuvataan 'propagandistisiksi' ja 'valeuutisiksi' ja yritetään sulkea pois keskustelusta. Lännen tendenssimäiset valheet, joita hallitukset ja media sultavat, voivat olla enemmän epäluotettavia.

    VastaaPoista
  6. Käskekää heidän syödä kakkuja Myllypuron leipäjonossa!

    http://historianet.fi/yhteiskunta/politiikka/poliitikot/kolmetoista-kuolematonta-sitaattia

    VastaaPoista
  7. Strömsön idea on eloonjääminen ennemmistöntyranniasta.

    VastaaPoista
  8. Lordi Esher kuvasi Churchilliä persoonana vuonna 1971 seuraavasti:
    "He handles great subjects in rhythmical language, and becomes quickly enslaved to his own phrases. He deceives himself into the belief that he takes broad views, when his mind is fixed upon one comparatively small aspect of the question."

    Robert Menzies, Australian pääministeri seuraavan sodan aikana Winstonia näin:

    “His real tyrant is the glittering phrase — so attractive to his mind that awkward facts have to give way.”

    Charles Masterman teoksessaan lainaa toista liittolaista Churchillin luonteenpiirteen kuvaamisessa:

    "He is … the slave of the words which his mind forms about ideas…. And he can convince himself of almost every truth if it is once allowed thus to start on its wild career through his rhetorical machinery.”

    Suurmiehen ja määrätietoisuuden sijasta Churchillin hallitsevia piirteitä oli opportunismi sekä monumentaaliset virhearviot joissa kaukonäköisyys oli usein kaukana.

    Oli miten tahansa Churchill sai elämänsä ehtoolla nähdä suurimman rakkautensa - Imperiumin romahtamisen. Se konkretisoitui Suezin kriisissä 1956 jossa Eisenhower ja Hrustsov luuttusivat lattiata Anthony Edenillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esherin arvio lienee julkaistu I maailmansodan aikaan 1917? Stalinista Churchill lausui toisen maailmansodan aikana:

      "Pidän tuosta miehestä".

      Heti kohta sodan päättymisen jälkeen hän taas hieman apeahkona pohti:

      "Mitähän on Venäjän valkoisten hankien ja Doverin valkoisten kallioiden välissä?"

      Suurin osa taitaa olla sekä EU- että Nato-maita mutta edelleen tuo itäinen puolisko, "uusi Eurooppa" (George Walker Bush) on kaikkea muuta kuin helppo "vanhalle Euroopalle".

      Poista

Kirjoita nimellä.