torstai 19. tammikuuta 2017

Kateus



Kateus vie kalat vedestä

Kateus on siitä erikoinen synti, että ainakin täällä Suomessa moni kehtaa sen tunnustaa ja jopa -kohteliaisuudesta kai- saattaa joskus sitä teeskennellä.
Harva kai meistä on vapaa tästä, enempää kuin muistakaan inhimillisistä heikkouksista. Varmaan kuitenkin kannattaa muistaa, ettei sellaisista nyt ainakaan ennen ymmärretty olevan mitään mitään ylpeilemistä.
Kateushan on hiukan liukuva käsite ja saattaa sisältää kovin erilaisia aineksia, pahansuopuudesta oikeudentuntoon. Kohteelle se saattaa olla, tyypistä riippuen, joko imartelevaa, kiusallista tai riemukasta todistusta omasta pätemisestä.
Yleensä kateuden kohteena ovat materiaaliset asiat. Tosin voidaan ilman muuta myös kadehtia toisen terveyttä, menestystä, sosiaalisuutta ja tuhansia muita asioita. Juri Olešan kuulussa novellissa Kateus, taisi kommunalkassa asuva naapuri kadehtia jopa toisen komeita suolikaasujen purkauksia, jotka paukkuivat kuin tykinlaukaukset.
Sosiaalisena ilmiönä kateus tunnetusti on tärkeä, etenkin demokraattisessa yhteiskunnassa, jossa se vanhat säätyrajatkaan eivät häiritse sen tunkeutumista kaikkialle ja jossa ryhmäpaine jopa tekee siitä hyveen.
Jo Bernard de Mandevillen (The Fable of the Bees) ajoista on ymmärretty, että yksityisen henkilön pahe saattaa yhteiskunnan mitassa muuttuakin eteenpäin vieväksi voimaksi. Keeping up with the Joneses ja the Smith Effect huomattiin jo kauan sitten amerikkalaisen yhteiskunnan suuriksi liikevoimiksi ja niiden arvo on ymmärretty sittemmin myös meillä.
Toisin sanoen, ei se homma niin mene, että ollaan tyytyväisiä, kun on päästy pulasta. Mikäli naapuri pääseekin pykälän verran pitemmälle, ei oma saavutus enää lämmitä. Mikä se nyt muka oli tuo Virtanen tai Lahtinen ostamaan paremman auton/lomailemaan hienommassa paikassa/yleensäkin kulkemaan nokka pystyssä?
Mammonanpalvojien mielestä ilmeisesti juuri tässä ovat paratiisin avaimet: siinä vaiheessa kun tavallinen tallaaja ei enää pidä lomia eikä siirry eläkkeelle, vaan keskittyy raatamaan koko elinaikansa ollakseen enemmän arvoinen (!) kuin naapurinsa, on koko valtio komealla kasvu-uralla ja saattaa katsoa pitkin nenänvarttaan muiden kansakuntien edustajia. Kylläpä meidän silloin kelpaa!
Sopivan köyhät, mutta ei varsinaisesti säälittävät naapurit ovat peruskadehtijalle taivaan lahja. Suomalaisille ovat ruotsalaiset aina olleet loukkauskivenä, joita vain harvoin on päästy vahingoniloisina potkaisemaan. Venäläiset sen sijaan ovat olleet todellinen hyvä naapuri noita tiettyjä konfliktiaikoja lukuun ottamatta. Putinin aikana heidän kukkoilunsa kyllä alkoi paisua melko sietämättömäksi, monen mielestä.
Adam Smith, hyvin viisas mies, oli sitä mieltä, ettei rikastumisessa mitään vikaa ole. Se, joka mammonaa onnistuu yli määränsä kasaamaan, ei kykene sitä itse kuluttamaan tuottamatta hyötyä sille, aina suuremmalle ja suuremmalle joukolle, jonka palveluksia ja tuotannollista panosta hän tarvitsee.
Ja näinhän se toki on. Mikäli ajatellaan sellaisia tuloja, jotka ihminen pystyy käyttämään omaan kulutukseensa, voidaan todeta, että vain satuhahmo Roope Ankka pystyy kätkemään saaliinsa sellaiseen paikkaan, etteivät ne ketään ulkopuolista hyödytä.
Tosiasiassa rikkaan tuhlarin rahat kiertävät kovaa vauhtia ja tuottavat ansaintamahdollisuuksia kertautuvassa kierrossaan. Toisin on toki asian laita silloin, kun puhutaan superrikkaista, joiden omaisuus on jo irtautunut kulutuksesta, muuttunut vallaksi ja alkaa palvella yksilöllisiä pyyteitä. Sellaisia satoja miljardeja hallussaan pitäviä käenpoikia ei millään valtiolla ole syytä sietää niskoillaan.
Mutta superrikkaat ovat toki niin kaukana tavallisen kadunmiehen maailmasta, ettei heitä kukaan oikeasti kadehdi. Olisiko syytäkään?
Aivan luontevasti kateus sen sijaan kohdistuu siihen naapuriin, joka ajelee mersulla, vaikka toinen joutuu kaasuttelemaan vanhalla tojotalla tai mazdalla. Suorastaan sietämätöntä saattaa olla sen katsominen, miten joku pölvästi komeilee purjeveneensä kannella, vaikka sellaisen ylläpitäminen meikäläisessä ilmastossa on jo lähtökohtaisesti pelkkää itsensä kiusaamista, kuten jokainen ymmärtää.
Kaiketi se vaiva nähdään ennen kaikkea toisten kateuden herättämiseksi? Miksei tuo nilkki sitä paitsi voi sijoittaa joutavia rahojaan autoon tai mökkiin, kuten kelpo ihmiset tekevät?
Hyviä kysymyksiä! On ymmärrettävää, että purjeveneen (ökypurjeveneen, pers.) omistaminen ja käyttäminen antavat monelle signaalin: tuossa on liikaa rahaa, se on saatava sitä todella tarvitseville!
Kysymys on kuin onkin kateusverosta. Veron puolustajat näkyvät selittäneen, että veneilijäporhot käyttävät kaupungin satamia ja palveluja ja tekevät kaikenlaista muutakin tuhoa, joten tuon täysin tarpeettoman luksuksen verottaminen on myös sikäli oikein ja kohtuullista.
Näinhän se on, jos siitä lähdetään. Kyllä myös ituhippien sähköpyörät ovat täysin tarpeettomia laitteita, jotka pelkästään haittaavat sitä ruumiillisen kunnon kohentamista, jota pyöräily muuten tarjoaisi. Sama koskee järjetöntä kuntosalivillitystä. Siinä ihmisiltä petkutetaan miljardeja tyhjästä.
Sen sijaan, että yksinkertaisesti siirtyisivät olohuoneessaan keskelle lattiaa ja alkaisivat jumpata, nuo älykääpiöt menevät salille, jossa on toinen toistaan tarpeettomampia laitteita ja jotka vievät kallista tilaa tarpeellisemmilta asioilta.
Ja mihinkähän niitä satojatuhansia mökkejä tässä maassa oikeasti tarvitaan?

Mitä tulee purjehtijoiden loisimiseen yhteiskunnan niskoilla, täytyy sellaisen perustua väärään hinnoitteluun. Esimerkiksi Helsingin kaupunki laskuttaa kyllä sekä laituripaikasta että talviseisontapaikasta. Lisäksi firmat laskuttavat veneen laskusta ja nostosta ja seurat jäsenyydestä ja katsastuksesta. Polttoainetta purjehtijat kuluttavat kiusallisen vähän, joten purjevenevero lieneekin ajateltava tosiasiassa tuulivoimaan kohdistuvaksi.
Purjeveneilijöissä riittää toki monenlaista kuppikuntaa. On köyhäilijäpurjehtijoita, joiden H- veneet tai folkkarit maksavat alle viisi tonnia ja joiden vuotuiset kulut siitä huolimatta helposti nousevat tuhanteen euroon.
Sitten on elämäntapapurjehtijoita, jotka kiertävät maailmaa ja ovat sijoittaneet koko omaisuutensa veneeseen. Ekologisempaa elämäntapaa on vaikea kuvitella, mutta ehkäpä juuri noita pitäisi rangaista siitä, etteivät ne pane rahojaan tehokkaasti kiertämään.
Sitten on noita sunnuntaipurjehtijoita, joille vene on kesämökin halvennettu vaihtoehto, jota käytetään ehkä vajaan kuukauden verran vuodessa. He saattavat olla enemmistö.
Kilpapurjehtijat, jotka elättävät erikoisliikkeitä ja purjeneulomoja sekä osaltaan myös maamme menestynyttä veneteollisuutta, ovat sitten oma lajinsa.
 Käsittääkseni purjehtijoiden heimot ja lahkot eivät yleensä juuri toisiaan kadehdi, vaan tyytyvät kukin osaansa. Luulen, että jokainen, joka on kokeillut veneen omistamista Suomessa, on voinut todeta saavansa siitä maksaa melko sievän summan per käyttöpäivä. Nyt sitten kateusvero lätkäistään vielä kaiken päälle.
Tyhmäähän se hyvin toimeentulevan ihmisen olisi valittaa siitä, että joutuu myös hyvinvointivaltion lypsylehmäksi. Jonkunhan ne on nekin menot maksettava. Valittaminen kuitenkin luultavasti tuottaa mielihyvää kadehtijoille, joten veneilijäjärjestöjen jeremiaadilla on varmaan tässä yhteiskunnassa myös oma funktionsa. Eivät ne kuitenkaan pelkkiä krokotiilinkyyneliä ole.
Viekääpä siis tuhkatkin sieltä, missä niitä vielä on! Mieleeni tulee joku Arijoutsin joulupippurin runo 50-luvulta, jolloin Otaniemeen puuhattiin alikriitillistä reaktoria, eräänlaista atomivoimalaa:

Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
ne on valtion aarteita ne!
Joka niemi ja notko on pantava
pian atomiverolle!
Ja kun kerran ihminen
on kokoomus atomien
Niin kai sitten veroa maksetaan, niin,
 ihan viimeiseen atomiin!

14 kommenttia:

  1. Kutsutaan myös positiiviseksi syrjinnäksi, yksi perisynti.

    VastaaPoista
  2. Suomalaisen kateuden huipentuma ja kansallinen erikoisuus on wannabe porvarin kyky tuntea katkeraa kateutta köyhän ilmaiseksi saamasta ruoka-apu kassista. Toinen persoonallinen ominaispiirre on että poisheitettävä mutta vielä käyttökelpoinen tavara rikotaan ettei kukaan vain hyödy siitä. Tämä piirre on kerrottu olevan varsinkin Pohjanmaan erikoisuus.

    VastaaPoista
  3. Valtio ei siis ymmärrä, että veneet uivat myös lämpimille vesille, mitä isompia ovat, sitä kauemmas? hh

    VastaaPoista
  4. Toista se oli silloin kun kirjanoppineet puhuivat keskenään latinaa! Kansa vapisi, kompasteli ja kaatuili.

    VastaaPoista
  5. Juuri näin. Nuorukaiset vaeltavat ja väsyvät, nuoret miehet kompastuvat ja kaatuvat. Surkeaa katsoa, mutta minkäs teet.

    VastaaPoista
  6. Sähköpyörillä ja vihreydellä ei ole kyllä mitään yhteyttä.
    Vihreät eivät tykkää sähköpyöristä, ja sähköautoja he suorastaan vihaavat. Mites muuten, ei kai purjeveneissä ole apumoottoria? Tsot tsot. Ei siinä purjehdustaidot kasva, kun moottorilla vaan huruutellaan. Moottorilla ajellaan ja saarnataan kunnon ylläpidosta. Soutakaa. Sellainen jo viidenkin airoparin kaleerisysteemi, kyllä se jo venettä pukkaa siinä missä pikkumoottorikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyäänhän isommissa veneissä on aina apumoottorit, muuten pitäisi siirtyä pitämään paattia redillä. Mikään taito ei vie mahottomiin paikkoihin.
      Vihreiden psykologia on minulle mysteeri, mutta olen ymmärtänyt, että magialla ja tabuilla on siinä keskeinen asema.
      Vihaavatko he kaikkea sähköä vai erityisesti polkemalla tehtyä ja jarrutuksesta ym. hukkatyöstä säästyvää?

      Poista
    2. Vihreiden psykologia vaikuttaa olevan sellainen samanlainen tahkopihkala-ideologia, jossa pelkällä lihastyöllä liikkuminen on jotenkin ylevämpää kuin moottorin avustuksella liikkuminen. Minulle se on käsittämätöntä. Ollaan sieltä kuusisylinterisen auton ratin takaa hirveän huolissaan, jos polkupyörissä on moottori, onhan se koomista. En ole vihreä ollenkaan, mutta ei siitä nyt sentään suuttua tarvitse jos ei putken päästä pakokaasua tule. Ei kai se saastuttaminen nyt sentään meriitti ole? Väistämätön sivutuote lähinnä. Olet vihreä jos heität roskat roskakoriin etkä pientareelle?

      Poista
  7. Vaclav Havelin muistelen kirjoittaneen, että kulttuurin sivistystasoa voidaan arvioda sen mukaan miten ihmisarvo näyttää tavallisten kansalaisten silmissä toteutuvan ns. vastuunkantajien kohdalla. Hänestä Moskovan miehet kohtelivat kansan arvostamaa Aleksander Dubcekia nöyryyttävästi.

    Surkealta nyt näyttää Åbon tohtori Paavo Väyrysen kohtalo kateellisten näkymättömän narun päähän jouduttuaan. Valta on kuin huumetta yllytyshulluille.

    Parempi olisi lopettaa kaikenlainen kielen pakkosyöttö kun ei sitä latinaakaan tarvita edes suomalaisten naisten vedättämiseen.

    VastaaPoista
  8. Muistui mieleen eräs vitsi, joka kuvaa hyvin suomalaista kansanluonetta.

    Mies tuli töistä kotiinsa, meni jääkaapille ja avasi I-oluen. Puff! Pullosta tuli esiin I-oluen henki. Henki sanoi: Koska vapautit minut, täytän yhden toiveesi, mitä ikinä haluatkin.

    Siis mitä ikinä haluankin! Vaikka miljoona euroa? Uusi mersu...?

    Siihen henki lisäsi: Niin, tässä on semmoinen pikkujuttu, että mitä tahansa sinä saat, naapurisi saa sen kaksin kertaisena...

    Silloin miehen ilme synkkeni. Ei jumalauta, jos minä saan miljoonan niin naapuri saa kaksi. Jos minä saan uuden mersun naapuri saa kaksi... Tota, tää on aika paha paikka ja tätä pitää miettiä. Voisitko tulla huomisaamuna uudestaan? Henki lupasi tulla.

    Mies jäi miettimään. Ja hän mietti yli yön. Kun aamu koitti, henki saapui lupauksensa mukaan paikalle. Mies istui keittiön tuolilla ja tärisi innosta. Henki sanoi: näyttää siltä, että olet keksinyt mitä toivot. Ok, kakaise ulos.

    Puhkase mun toinen silmä!

    VastaaPoista
  9. "Kateus"

    Kateus: Mutta on tärkeämpiäkin asioita.

    Hervanta lienee Suomen kommunistisin kaupunki, jossa potilastiediot päätyvät sähköisesti KGB:n käyttöön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "potilastiediot"

      Eikö juuri potilastietojen takia Suomeen oli ujutettu Venäjältä valelääkäreitä. Jos valelääkärit pääsevät käyttämään sähköisiä tiedotstooja ja lähettämään niitä...!!!

      Poista
    2. "KGB:n käyttöön."

      KGB:n käyttöön ilman hakkerointia.

      Poista
  10. Hienoa että Vihavainen otti myös merta tuntevana veneveron esille. Melkein yhtä hienoa on nähdä sana "älykääpiö" siinä kohtaa mihin se kuuluu. -jussi n

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.