keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Hattujen perintö



Hattujen perintö

Tässä on taas pakko taas toistaa anekdootti, jonka yliopettaja Matti J. Castrén aikoinaan kertoi. Hän oli kertonut oppilaille Uudenkaupungin rauhan jälkeisestä Ruotsin politiikasta ja sanonut, että siellä oli sellainen rauhantahtoinen puolue, joka leimattiin vähän lälläreiksi. Sen nimi oli myssyt. Sitten oli toinen puolue, joka vaali sotaisia perinteitä ja halusi valloittaa Venäjälle menetetyt alueet takaisin. Mikähän sen nimi mahtoi olla?
Joku hoksaavainen poika vastasi heti: ”Pyssyt!” Anekdootti on siitä mukava, että sen voi kertoa myös ruotsiksi: mössor och bössor. Kuten muistamme, myös Vaahteramäen Eemelillä oli rakkaat mössykkänsä ja pössykkänsä.
Uusimmassa Suomen kuvalehdessä on artikkeli myssyistä ja hatuista maamme tämän hetken politiikassa. Kirjoittaja on havainnut, että hatut ovat putoilleet pois politiikan avaintehtävistä niin, ettei jäljellä ole oikein ketään. Seuraavissa presidentinvaaleissa taitavat kaikki olla myssyjä, aavistelee kirjoittaja ja haluaisi mukaan ainakin yhden hatun.
No, tokihan tuollainen aito valintatilanne viehättää politiikan tarkkailijan silmää. Kekkosen aikana sellaista ei ollut ja sepä monia harmittaa vielä jälkeenpäin. Muutenhan kyllä meni hyvin, mutta kai se johtui vain hyvästä tuurista.
Mutta jos nyt ajatellaan noita 1700-luvun myssyjä ja hattuja, on sanottava, että molemmat tarjoavat surkean esimerkin siitä, mihin ulkopolitiikan keskittyminen epäpätevän oligarkian käsiin ja poliittisen kilpailun kohteeksi saattoi johtaa. Tuhoisan yksinvaltiuden kauden jälkeen oli päästy yhtä vaaralliseen sisäisen riitelyn ja taktikoinnin kauteen, jossa lahjusten ottaminen ja antaminen myös ulkovaltain taholta oli enemmän sääntö kuin poikkeus.
Vieraita valtoja saatettiin sumeilematta käyttää pelättiminä ja pyytää niiltä tarvittaessa rahaa ja aktiivisia toimia. Eipä ihme, että koko tällaista valtakuntaa suunniteltiin jo naapurien kesken jaettavaksi ja nämä ajatukset pysyivät tapeetilla aina Wienin kongressiin tai oikeastaan vuoteen 1812 saakka.
Mainittuna vuonna nimittäin Ruotsi omaksui uuden kruununperijänsä johdolla politiikan, joka on tuonut sille parisataa vuotta turvallisuutta ja vakautta.
Voi tietenkin huomauttaa, että tuolloin Ruotsi olikin jo jaettu, mutta olipa siinä yhä jaettavaa. Tanska halusi ymmärrettävästi korjata kokemansa historiallisen vääryyden ja sen onnistuminen ei ollut ajoittain niinkään kaukana. Historiallinen oikeus ei kuitenkaan tapahtunut, jos niin voi sanoa.
Myssyt oli pilkkanimi, joka oli ansaittu. Hatut pyrki olemaan kunnianimi, mutta juuri se puolue sai aikaan Ruotsin historian surkeimman ja kunniattomimman sodan.
Löysiin lupauksiin ja toiveajatteluun perustaen lähti hattujen johtama Ruotsi komeasti hyökkäämään, mutta jämähti jo alkumetreille. Ennen pitkää armeija perääntyi ja antautui ja revanssin sijaan saatiin luovuttaa vielä loputkin Karjalasta ja eteläinen Savo kaupan päällisiksi.
Suomi jäi kahden armeijan rosvottavaksi ja kärsi vielä pahasti taudeista, kuten sota-aikoina oli tavallista. Sodan jälkeen itäinen Suomi jäi pussin pohjalle ja toipui vasta 1800-luvulla, jos silloinkaan. Karjalan palautus vuonna 1812 kyllä edesauttoi tilannetta ratkaisevasti.
Jos historiassamme on esimerkkiä täysin epäonnistuneesta ulkopolitiikasta, niin sellaista oli kyllä hattujen politiikka. ”Hattupuoluetta” voisi hyvin käyttää kirosanana ja sen nykyisen perinneyhdistyksen jäsenet voisivat nimittää itseään vaikkapa ”Turun rauhan klubiksi”.
Luen parhaillaan Risto Volasen erinomaista kirjaa Suomen synty ja kuohuva Eurooppa, joka paneutuu varsin perusteellisesti tämän maanosan politiikan koukeroihin Napoleonin sodista lähtien.
Volanen on syystäkin ilmeisen mielistynyt Henry Kissingeriin, jonka muistelmia hän usein siteeraa. Rohkenen itsekin niitä tässä siteerata Volasen käännöksenä:
”Sodan logiikka on voima, ja voimalla ei ole rajoja. Rauhan logiikka on suhteellisuuden taju ja siihen sisältyy rajojen asettaminen. Sodan menestys on voitto, rauhan menestys on vakaus. Voiton edellytys on sitoutuminen, rauhan edellytys on itsehillintä. Sodan motiivi on ulkoinen. Rauhan motiivi on sisäinen: voimatasapaino ja sen hyväksyntä. Sodan houkutus on rangaista; politiikan tehtävä on rakentaa”.
Nämä viisaudet on helppo asettaa kyseenalaisiksi ja vaikkapa naurunalaisiksi halvalla viisastelulla. Suhteellisuuden tajua ei kuitenkaan voi ostaa eikä myydä, saati kaataa sellaisten ihmisten päähän, joilta puuttuu edellytyksiä sen vastaanottamiseen. Tällaisistahan hatut tarjoavat hyvän historiallisen esimerkin.
Kissingerin ajatukset sopivat mainiosti kuvaamaan sitä viisautta, jota tarvittiin Euroopan rauhan turvaamiseksi parisataa vuotta sitten ja tänä päivänä ne ovat yhä täysin ajankohtaisia.
Siteeraan vielä hiukan Volasen viisasta kirjaa, josta on syytä myöhemmin kirjoittaa laajemminkin:
Kissingerin mukaan ”vakautta vaarantavat ’profeetat’, jotka katsovat edustavansa universaalia eli yhtä ainoaa oikeaa järjestystä. Toinen vakauden vaarantajien ryhmä ovat ’vallankumoukselliset’, kuten Napoleon, joille turvallisuus voi toteutua vain täydellisenä hegemoniana ja siksi kaikkien muiden turvattomuutena. Kaikki turvallisuus on suhteellista. Yhden absoluuttinen turvallisuus on toisen absoluuttista turvattomuutta”.
No tällaisia niin sanoakseni metatason asioitahan ulkopolitiikassa saatetaan ymmärtää ja toteuttaa silloin, kun se ei ole poliittisten intohimojen temmellyskenttä, jossa kosiskellaan kansojen syviä rivejä ja ostetaan irtopisteitä halvoilla iskulauseilla.
Jos maamme ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena, on se huonoiin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta.
Bismarck sanoi aikoinaan, että Jumala suojelee lapsia, humalaisia ja Pohjois-Amerikan Yhdysvaltoja. Näinhän se joskus oli, mutta tuskin enää. Topelius puolestaan uskoi, että erityisesti Suomi on Jumalan erityisen huolenpidon kohteena.
Näin saattavat asiat olla. Joka tapauksessa Suomen kohdalla on hyvä muistaa, ettei tuo suojelus ole säästänyt maatamme koettelemuksilta ja aina on mahdollista, että se jostakin meille käsittämättömästä syystä katsotaan hyväksi lopettaa. Hattujen kaudellahan näin tapahtui.

10 kommenttia:

  1. "Jos maamme ulkopolitiikka todella on nykyään hattujen ja myssyjen välisen kamppailun kohteena, on se huonoin mahdollinen tilanne kansallisen turvallisuuden kannalta."

    Näinhän se lienee. No, ainakin tämä blogisti tuntuisi olevan jo jonkinlaisissa maailmanlopuin tunnelmissa:

    http://kansankokonaisuus.blogspot.fi/2017/03/nuori-mies.html

    En toki kiistä tiettyä piilevää sodan tai ainakin vakavamman konfliktin uhkaa yhä tämänkin päivän Euroopassa, mutta suoranaisen profetoimisen suhteen kannattaisi ehkä osoittaa tiettyä pidättyväisyyttä kumminkin?

    VastaaPoista
  2. Samaisen Volasen teoksen luettuani,omat johtopäätökseni oli maailman tapahtumien sattumanvaraisuus,sekä liitolaisuuden, kumppanuuden samanlainen sattumanvaraisuus,myös.
    Tälläisessa epävakaassa maailmassa parasta mahdollista turvallisuuspolitikaa olisi rakentaa ja muovata vllitseva yhteiskunta riittävän omavaraiseksi,pahempienkin skenaarioiden tteutumisen suhteen,siis käytännössä mahdollisimman hajautettu yhteiskunta ja infastruktuuri rakenne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Useammassakin yhteydessä Volasen kirjaa näkyy jo kehutun. Itselläni kirja on lainassa kirjastosta. En ruvennut sitä systemaattisesti lukemaan, koska meille maallikoille se tuntuisi sisältävän aikaisempaan kirjallisuuteen perustuvaa kertauskurssitusta melko kuivakiskoisesti kerrottuna. Yhden valopilkun löysin kursorisella silmäilyllä: Suomen itsenäisyyden tunnustamisen. Oletusarvohan on, että ivalliseti kiljaistaan "Leninin lahjasta" - muka. En tiedä, onko tällaista lahjateoriaa kukaan edes koskaan lanseerannut (Kekkonenko Smolnassa 1957?) vai onko se ns. olkinukke, kuten nykyään sanotaan. Lainaan Volasen asiaa koskevat ydinkohdat:

      "Strategiset tavoitteet tai ajankohtaiset intressit eivät vähentäneet Venäjän tunnustuksen arvoa.Suomen itsenäisyyden oli tunnustanut sen Haminan rauhassa saanut ja Wienin kongressissa varmistanut Venäjä. -- Tuomo Polvisen tuolloin [1967]uuden tutkimuksen pohjalta esitettiin edellä kuvatun bolsevikkien politiikan jotenkin vähentävän Venäjän antaman tunnustuksen arvoa. Vastaavasti presidentti Kekkosta arvosteltiin,kun hän korosti Venäjän antaman tunnustuksen merkitystä." Ja sitten Volanen summaa: "Arvostelijat eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, mitä olisi tarkoittanut, jos Suomen valtion johto olisi sanonut, ettei Venäjän antamalla Suomen itsenäisyyden tunnustamisella ole merkitystä."

      Hyvä että tuokin nyt tuli sanotuksi uskottavalta taholta, kun 50 vuoden "puudutusaika" post Polvinen lienee jo kyllin pitkä.

      Poista
    2. PS. Tarkoitin edellä olevan itsenäiseksi kommentiksi, en vastauspuheenvuoroksi.

      Poista
    3. Tuo teoria Leninistä jonain Suomen itsenäisyyden epäitsekkäänä kummisetänä ei tietenkään sellaisenaan pidä paikkaansa, mutta asia kannattaa siltikin sijoittaa osaksi laajempaa oman ajankohtansa valtapoliittista analyysia. Alan kotimaisessa kirjallisuudessa esim. Wolf Halstin teoksessa "Me, Venäjä ja muut" myös tuo problematiikka ruoditaan varsin perusteellisesti lävitse. Suositeltavaa lukemistoa noin muutenkin.

      Omasta puolestani veikkaisin, että eräänä syynä siihen, miksi esim. Kekkonen niin usein vetosi tuohon Lenin-teoriaan, ei ollut niinkään kotimainen kulutus (tai että hän olisi itse ollut kyllin tyhmä siihen uskoakseen) vaan Leninin erityisasema tuon ajan Venäjällä/Neuvostoliitossa.

      Suomalaisillehan Lenin oli ja on "vain" poliittinen henkilö, oltiinpa sitten puolesta tai vastaan, mutta neukuille hän oli Ihmisjumala, Lihaksi tullut Sana. Ja juuri tätä aspektia lienee pyritty korostamaan tuosta "Leninin lahjasta" puhuttaessa-siis osimoilleen että "minkä Jumalolento (Lenin) on erottanut (tässä: Suomen Venäjästä), sitä älköön kuolevainen ihminen yhdistäkö!", jos asiaa sommitellaan ikään kuin vihkikaavan logiikkaa käänteisesti soveltaen.

      Poista
  3. Tanskaksi ei ole ehkä sopivaa sanoa bøsser, kun se on yleinen miespuolisia homoja kuvaava termi. Kyllä se pyssyäkin tarkoittaa. Onkohan se sopiva oikein presidentinvaaleihinkaan, vaikka ehdokkaana olisikin bøsse.

    Snaphanen sivut kirjoitti, että elämme jo sodassa, huijaussodassa eli toisen maailmansodan alkuvaiheen valesodan tapaisessa tilanteessa (phoney war). Elämme aikaa, mitä voi ymmärtää kaaosteorian kautta. Aamulla herätessämme voimme vaikka kuulla, että sata tanskalaista on tapettu terrori-iskussa. Vallanpitäjät ovat kadottaneet kyvyn hallita tapahtumia, ja vetävät meitä syvemmälle kaaokseen. Äärimmäinen kaaosvoima on Bryssel. EU on hajoamassa siihen, että yrittää hajottaa kansakuntia, mutta ei pysty näkemään sitä. Jokainen sukupolvi luo oman sotansa, tämä sukupolvi rakentamalla rauhaa massamaahanmuuttamalla omat vihollisensa.

    Konservatiivi Rasmus Jarlov sanoo, että Tanskalle olisi rikkaudeksi, jos sen ei tarvitsisi vastaanottaa yhtään turvapaikanhakijaa Lähi-idästä. Sieltä tulevien ihmisten on hyvin vaikea oppia toimimaan Tanskassa, joten heitä ei juuri näy työelämässä, he ovat huonommin koulutettuja, joten he päätyvät yhteiskunnan pohjalle. Tästä seuraa vakauden horjuminen, ja yhteenkuuluvaisuuden tunteen heikkeneminen. Jarlov vaatii kansainvälisten sopimusten uudistamista tai niiden rikkomista. Tanskan on saatava itse päättää, kuinka monta pakolaista maahan otetaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa oikea tapa parantaa pakolaisten asemaa ja samalla pakolaisten vastaanottajamaiden asemaa on lopettaa sodat niiltä alueilta, joista pakolaiset tulevat. Siihen olisi keinoja, mutta onko halua? Nykyinen tilanne lisää epävakautta ja vihamielisyyttä kaikkialla. Pitäisi toimia tietämättömyyden ja köyhyyden poistamiseksi niissä maissa, joista pakolaiset lähtevät. Se on hidasta ja epävarmaa, mutta ainoa tehokas keino. Nykyisellään sinne viedään vain aseita, jotka sitten joutuvat terroristien käsiin. Pakolaisongelmaa käsitellään ihan järjettömällä tavalla. Nykyisillä keinoilla se ei lopu koskaan, pahenee vain.

      Poista
  4. 72 vuotta rauhan aikaa on alkanut eräille maistumaan puulta. Toinen aikamme ilmiö on lapsellinen viime sotien vatkaaminen mediassa. Tämä voi osin johtua siitä että Suomen talouden heikkouksia halutaan peitellä öyhötyksellä.

    VastaaPoista
  5. Valta, joka piilee hatun alla Sitran keksimissä sanoissa, suunnittelee "resurssiviisasta" Suomea.

    Nyt kerrotaan valtavasta investointiboomista Länsi-Suomeen, jopa Rolls-Royce on tulossa Meyerin ja Mersun lisäksi. Teslaa houkutellaan Vaasaan.

    Sitran papereissa luvattiin Itä-Suomen saavan säilyttää kansallismaisemansa. Voihan siellä toki vanhaan tapaan veisata virsiä kun lännessä pidetään hauskaa.

    Jos olisin kirjailija, matkisin italilaista Carlo Leviä, joka -30 luvulla fasistien etelä-Italian maaseudulle karkottamana kirjoitti kirjan "Kristus pysähtyi Eboliin" missä kuvasi maaseudun elämän verkkaista menoa rintamaiden ilonpitoon.

    VastaaPoista
  6. Henry Kissinger oli pohjimmiltaan niin machiavelliasti kuin olla voi. En tarkoita tätä pahana asiana. Suomi ja suomalainen (ulko)politiikka tarvitsisi kipeästi juuri näitä kissingereitä hoitamaan Suomen etuja EU:ssa ja maailmalla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.