maanantai 27. maaliskuuta 2017

Pietarissa tapahtuu



Vanhan isännän Pietarin-matka

Helsingistä Pietariin on matkaa saman verran kuin sieltä eli siis täältä Suomen laitamilta maamme varsinaiseen sydämeen, Savoon.
Kun nyt kuitenkin juuri tälle Pietarin- välille on perustettu nopeakulkuinen junayhteys, tekee usein mieli mennäkin Savon sijasta Pietariin. Onhan se tullut nähtyäkin, on toki, mutta sama koskee Savoakin.
Onko vanhalla isännällä sitä paitsi enää mitään uutta nähtäväksi missään? Bibliaa kerratessa tätäkin asiaa voi miettiä. Saarnaaja sanoo yhtä, Syyrakki toista. Paras on kysyä todistusta omilta silmiltään. Siispä yhdeksi yöksi taas Pietariin, jossa on aina ollut jotakin uutta, joka kerta.
Tosin sitä on ollut myös Savossa ja Helsingissä, mutta Pietarissa voi virittäytyä hiukan toiselle aaltopituudelle.
Miten virkistävää olikaan mennä taas vanhaan kunnon Kulkukoiraan (Арт-кафе-подвал Бродячая собака, пл. Искусств, Italianskajan kulmassa kellarissa). Se on toiminut jo vuodesta 1912 ja siellä ovat esiintyneet kaikki alan suuruudet, Jeseninistä Vertinskiin. Kabareeta siellä löytyy vähän joka lähtöön, siellä intellektuaalinen yhdistyy taiteelliseen, runo lauluun.
Nyt siellä lauloi melko kohtalokkaalta vaikuttava nuori nainen, joka erinomaisesti sopi esittämään Marlene Dietrichiä, Kurt Weillin lauluja ja muuta vastaavaa ohjelmistoa, joka ei ollut ihan sieltä mustalaisromanssien maailmasta, vaan hieman blaseeratumpaa ja viileämpää.
Jännittävän pietarilaiselta kuulosti laulu tunnetusta probleemasta: kun nainen sanoo ”ei” niin mitä hän sillä oikeastaan tarkoittaa.
Laulajatar evästi hieman heti alkajaiseksi: naisen ”ei” tarkoittaa ”ei nyt, vaan vasta vähän myöhemmin”. Laulussa toistuikin sitten tuo ”ei”-sana noin parikymmentä kertaa, välillä oikein monesti peräkkäin.
Murheelliseksi lopuksi kerrottiin kuitenkin, että ylkäkokelas oli lähtenyt ja laulajatar jäi murheellisena valittamaan: ”enhän minä sanonut ’ei’”!
Tässäpä sitä on kaikille tosikoille ja elämän runollisuuden halveksijoille ja vihollisille märehtimistä.
Mutta sitten tuli sokeri pohjalla: Klavdija Šulženkon laulut alkoivat ja yleisökin kuumeni useamman asteen verran. Vanhan isännän laulajatar katsoi hyväksi naulita tuoliin katseellaan, mikä herätti hieman kummastusta, mutta paistettiinpa nyt sitten särkeä. Kaikella on tarkoituksensa.
Erään laulun onnettomaksi lopuksi tyttö päätti, ettei antaudu tuon sedän käsiin (ruki), sillähän on jo varmasti lapsenlapsiakin (vnuki). Professori, olette jo seitsemänkymmenen, hän lauloi ja herätti isännässä sekavia tunteita. Mitäs hän sitten itse aloitti? Entä mistä helkkarista hän tuon oli napannut? Onkohan koko neiti oikeastiniistä kolmen kirjaimen porukoista? Ja minä nyt kuitenkin olen vasta 69, jos niikseen tulee…
Tarina on uskomaton, mutta tosi, niin kuin niin monet Pietarin tarinoista. Niitä riittää vaikka millä mitalla. Dom knigin Pietari-osastossa on satoja kirjoja.  Miten paljon niitä lieneekään kirjoitettu pelkästään kaupungin nykyisellä kaudella?
Kun nyt sattui asia huvittamaan, mentiin myös ”laulavaan bussiin”, joka lähtee Kazanin katedraalin luota kuten muutkin ekskursiobussit.
Idea oli erinomainen: yksi kertoo anekdootteja niistä paikoista, joiden ohi ajetaan toinen soittaa kitaraa ja matkustajat laulavat teemoihin liittyviä lauluja. Silloin tällöin pysähdytään ja juodaan mukillinen kuohuviiniä.
Tämän luulisi toimivan myös Helsingissä? Siellä se toimi herttaisista pikku ongelmista huolimatta ja korostan, että vasta kaikki nuo elementit yhdistyneinä tekevä matkasta sen arvoisen: ajelu, anekdootit, laulu ja kuohuviini. Mitään ei saa ottaa pois.
 Meille tulevista turisteista suurin osa on jo nähnyt myös Helsingin, mutta miltä tuntuisikaan katsella sitä bussista illan hämyssä ja laulaa niitä monia lauluja, jotka tähänkin kaupunkiin liittyvät. Ja lisäksihän voi ottaa vaikkapa jotakin Merikanto- tai Eino Leino-teemoja, siitä vain keksimään.
Vanhaisäntä on käynyt Pietarissa aika monta kertaa. Kai harvemmin kuin Helsingissä, mutta useammin kuin Mikkelissä, niin naapurikaupunki kuin se onkin ja ansaitsee muutenkin kaiken kunnioituksen.
Mikkelissä on nyt uusi sotahistoriakeskus Muisti, jossa en ole käynyt sen nykyisessä olomuodossa. Mutta kaikenlaista uutta on Pietarissakin. Šеremetjevin palatsi on ollut yleisölle avoin vasta muutaman vuoden ja sisältää muun muassa soitinmuseon. Sen harvinaisuuksiin kuuluvat Ostankinon kartanossa aikoinaan esiintyneen ja äkseeratun torviorkesterin putket.
 Maaorjat oli opetettu puhaltamaan kukin vain yksiäänistä torvea johtajan viittausten mukaisesti ja tulos oli varsin komea. Kuuntelin nykyistä replika-orkesteria jokunen aika sitten kun se esiintyi muistaakseni Jusupovin palatsissa. Sanotaan nyt, että ainakin omituinen sen sointi oli. Alkuperäiset torvet ovat siis Šeremetjevin palatsissa.
Olipa jäänyt käymättä myös Rimski-Korsakovin museo Zagorodni-prospektilla. Se on yksi noita maanmainioita kotimuseoita, joiden vahtimummot ovat ylpeitä työstään, ja selittävät mielellään, mitä missäkin oikeastaan on nähtävänä.
Pitkä lounas venäläisten vanhojen kollegoiden kanssa hyvässä gruusialaisessa ravintolassa (ChaCha, Moikan rantakatu, Italjanskajan ja Nevskin välissä) kruunaa päivän ja sen jälkeen voi rentoutua vaikkapa kauppias Kotšnevin lesken talossa (Fontankan rantakatu, Anitškov-palatsin puoleinen ranta) Lermontovin Naamiaisia.
Muuten: esiintyjät olivat huippuja, mutta runoja ei nyt (enää?) skandeerattu, vaan lausuttiin lähes normaalilla puheäänellä. Minne olet menossa Venäjä? Pitäisikö tässä hätääntyä?
Mutta korkeakulttuuri on vain yksi kulttuurin alue. Venäläiset rakastavat termiä kultura byta, mihin ainakin joskus aiemmin liittyi käsite kulturnyi byt. Siis arkipäivän tai elämäntavan kulttuuri ja jopa sivistys.
Sellaisesta pääsee vaikkapa Jelisejevin kahvilassa osalliseksi tilaamalla kofe-gourmet’n. Pikku leivoksia ja erinomaista kahvia, jota on nykyään kaikkialla saatavana. Vanhastaan Pietari olikin Venäjän kahvipääkaupunki, kun taas moskovalaiset teenjuojat sivuutettiin täällä ylenkatseellisella olankohautuksella. On täällä muuten kyllä teehen erikoistuneita ja hyvin ammattimaisen näköisiä paikkojakin.
Kahvia juodessa saattaa eri paikoissa törmätä kiinnostaviin näkyihin. Jelisejevillä uhkea tyttölapsi pasteerasi erittäin korkeakorkoisissa kengissä Tarkemmin katsoen korot muodostuivat kullatuista nyrkkiraudoista… Aika muhkea oli kokonaisvaikutelma, sanoisin.
Kirjakauppojen kahvilat ovat ehkä parhaita. Kaiken maailman starbucksit olen jättänyt omaan arvoonsa, joten en niistä tiedä. Toki niitäkin löytyy.
Mutta mitäpä sanotte tästä. Vastoin sitkeitä huhuja, Kirjailijoiden kirjakauppa (Книжная лавка писателей) seisoo paikallaan ja sen valikoimat ovat yhtä upeita kuin ennenkin. Tuossa on Jordanesin Goottien historia, tässä Trotskin polemiikkia ja kirjeitä ensimmäisen viisivuotissuunnitelman ajalta, tässä uusi hitti: ”Naisellisen kirkaisun hyödystä”, kirjoittanut Irina Mjasnikova (О пользе женского визга, Эксмо, Москва 2015, 285 с.). Hengen ravinto on suorastaan läkähdyttävän yltäkylläistä. Mutta nyt siellä siis on kahvilakin.
Siispä kahville. Kahvin ja konjakin täydellistä liittoa ihastellessa alkaa ulkoa kuulua huutoja ja näyttää siltä, että kävelijöiden määrä ikkunan takan lisääntyy. No nyt kuuluu: ”Putin -vor, Putin -vor….” Putin on siis varas, kertovat nuorekkaan näköiset marssijat. Lipujakin kantavat, siis Venäjän lippuja. Ei isänmaallisuutta ainakaan päästä epäilemään nyt, näin piirityksen aikana.
Marssi sen kuin jatkuu ja jatkuu. Lasken, että tuosta menee varmasti ainakin 3000 marssijaa. Arvio on hyvin karkea ja kertovat, että niitä oli paljon enemmänkin.
No, mitäs muuta Pietarissa oikeastaan voi odottaa, kuin jotakin juuri tällaista, hieman epätavallista touhua meikäläisen helsinkiläisen tai jopa savolaisen mittapuun mukaan mitaten. Heillä sitä on noita vallankumouksia, me maata viljelemme ja kauppaa käymme.
Tuostahan ne ovat aina tainneet marssia. Ehkäpä taas kokoontuivat Kazanin kirkon edustalla, kuten ennen 1800-luvulla, ehkä menevät Znamenski-aukiolle, joka on nykyään nimeltäänkin Vosstanija… Täytyyhän nuorisolla olla menonsa ja mielipiteensä.  On se suvaittava.
Netissä koiranleuat piikittelivät, että kiinniotetut varmaan pannaan pakkotöihin Medvedevin toscanalaiselle viinitilalle… Ken tiennee. Joka tapauksessa tässä tuntuisi olevan jotakin ristiriitaa niidedn suklaalevyjen kanssa, jotka ostin Dom knigistä. Ne kuuluivat taitelija Aleksei Sergijenkon sarjaan ”presidentti”. Niitten kannessa on kuvia Putinissa. Sarjassa nežnyi (herkkä) hän juottaa tuttipullosta vasikkaa, sarjassa dobryi (kiltti) hän halaa koiranpentua.
Sergijenkoa on epäilty pilkkaajaksi, mutta kukapa voisi kieltää häntä julistamasta, että ”presidentti on luonteeltaan mitä kiltein ihminen” -Президент -добрейшей души человек!
Häpeä sille, joka tästä pahaa ajattelee. Katsokaapa vaikka netistä: http://www.online812.ru/2012/10/10/006/
Niin tai näin. Presidentit saattavat vaihtua, keisarit ja pääsihteerit seuraavat toisiaan, mutta tuossa se Pietari pysyy, kuten on aina ollutkin. Joku hölmö taisi jo luulla, että se jäi kauas itään, kun meillä mentiin länteen. Ei, tuossa se nyt vain olla jököttää, aina yhtä kiinnostavana ja jopa arvaamattomana.




19 kommenttia:

  1. Osaisiko professori noin venäjäntaitoisena ja kulttuuria tuntevana kertoa, miksi ryssien tulisi välttää ryssä-sanan käyttöä Suomessa? Ja missä yhteydessä ryssä sanoisi suomeksi ryssä?

    http://www.iltalehti.fi/uutiset/201703272200091850_uu.shtml

    VastaaPoista
  2. Luulen, että kokemus on osoittanut.
    Itse kerran värväsi muuttomiehen viemään huonekaluja korkealle 5. pietyarilaiseen kerrokseen. He pyysivät erittäin pientä korvausta ja kun vähän äimistelin, nauroi toinen ja sanoi suomeksi "Ryssä -halpa!"
    Eivät kai ne sanat sellaisenaa ketään pahenna, mutta tämän maailman hölmöille ei kannata tätäkään asiaa ruveta todistelemaan.

    VastaaPoista
  3. Kun nainen sanoo "ei" se tarkoittaa " kyllä" mutta ei sinun kanssasi.

    VastaaPoista
  4. Saattaa se olla tällainenkin koulukunta. Mutta kyllä niitä naisiakin on monenlaisia, mitä monen on vaikea ymmärtää.

    VastaaPoista
  5. On laulu katupoikien
    kätköissä Sörkän laitakatujen
    siel' kaikki viheltävät näin …

    jne ...
    vaan mitenpä saisit ALKO O/Y:n mukaan tähän?

    hh

    VastaaPoista
  6. Tuosta mielenosoituksesta,Medvedev on nykyisen venäjän regimin länsimielisintä siipeä,Putin pitää häntä lähellään,koska oppositiossa Medvedev olisi hankalampi tapaus. Navlnyi sensijaan on nationalisti sekä omaa rasistisia asenteita tummempaa väestönosaa kohtaan. Entäpä jos,kyseessä onkin suuri,kiero suunitelma.

    VastaaPoista
  7. Itselleni on vähän jäänyt epäselväksi miten Venäjällä eri puolueet suhtautuvat tähän tummemman väen maahanmuuttoon. Tästä olisi mielenkiintoista saada jotain tietoa. Itse olen ymmärtänyt, että isovenäläinen väestö yleisesti on aika nuivaa ja rasististakin. Mutta miten tämä sitten heijastuu politiikkaan?

    Putinia on lännessä jotenkin esitetty maahanmuuttokriitikoiden ystävänä, mutta ymmärtääkseni Yhtenäinen Venäjä -puolue enemmänkin tukee tätä maahanmuuttoa entisistä neuvostotasavalloista. Putin tuntuu kaveeraavankin nykyään Tsetsenienkin kanssa.

    Jonkinlaista nationalististakin ja maahanmuuttovastaista liikehdintään Venäjällä on ollut, mutta ilmeisesti Putin on laittanut tätäkin oppositiota kuriin. Navlnyi ilmeisesti edustaa tätä maahanmuuttovastaista puolta, mutta onko hän sitten muutoin liberaalimpi kuin Putinin puolue?

    VastaaPoista
  8. Ei kai Venäjältä mitään vähempää voi odottaa, kuin jotakin maailmanlaajuista kieroutta.
    Mutta ei siellä kyllä innostuta noista vierastyöläisistä. Kyselyjen mukaan etenkin kaukasialaiset, mm. azerit olivat erityissen epäsuosittuja. Nyt Moskovassa tadzhikit ym. kielitaidottomat ja sosiaaliturvattomat vierastyöläiset saavat käytännössä tehdä töitä, mutta ei heitä sinne asumaan haluta.
    Jos kaipaa jotain liberaalia Venäjän johtoon, niin ei se ainakaan vapailla vaaleilla onnistu.
    Ehkäpä demokratiaa ei saisi lainkaan yrittää siellä, missä kansalla on väärät mielippiteet?

    VastaaPoista
  9. Mihail Zykharin,Putinin lähipiiri teokksen mukaan,juuri herra Karhunen on lähinnä liberaalimpaa siipeä nykyisen kremlin ytimessä.
    Zykharin mukaan Putin on ollut ja on vielläkin keskustahakuinen kompromissi valtionjohtajana,joka liitoutuu milloin minkin ryhmän kanssa, kulloisenkin tarpeen mukaan.
    Kuten todettu Medvedev on ollut jo pitenpään jonkinasteisella sivuraiteella,kun koko venäläinen polittinen kultuuri on ollut matkalla kohden konservatiivisia arvoja,siksi ei olisi ihme jos kaduilla riehuvien nuorisojoukkojen rauhoittamiseksi koruptotuneeksi leimaantunut Medvedev vaihdetaan vaikkapa,Dimidri Ragoziniin,varsinaiseen kansallispatriotiin,joka totesi ettei panssarit tarvitse viisumeita,joutuesaan lännen pakotelistoille.

    VastaaPoista
  10. Alkoi tehdä mieli entistä enemmän takaisin Venäjälle. Ensimmäisestä vierailusta jäi niin positiivinen kuva ja nyt vielä professorilta näin houkutteleva kuvaus. Minullakin jäi mielikuva Pietarista elävänä ja kauniina kaupunkina jossa elää hauskoja ja kiinnostavia ihmisiä. En ole missään muualla nähnyt sellaisia kirpputoreja, joissa voi ostaa saksalaisia kypäriä joko luodinrei'illä tai ilman. Tyydyin kuitenkin ostamaan viinipullonavaajan ja pipon. Suomessa ei kyllä varsinkaan Helsingissä voi kokea mitään vastaavaa. Kirpparit täynnä pelkkiä hameita. Ei yhden yhtä kypärää! Kävin itsekin ihanan ystäväni kanssa syömässä paikassa jos toisessakin, mm. georgialaisessa. Tsaikkaa juotiin mutta olisi ehkä pitänyt maistaa kahvia. Irinan kirkaisu kuulostaa niin kiinnostavalta, että tekisi mieli heti mörähtää miehekkäästi, mutta ensin pitää mennä pietariin - uudestaan. Ja käytiinhän me seksimuseossakin. Oli kyllä mielenkiintoisia vempaimia mm. viime vuosisadalta mutta uusinta aikaakin oli nähtävissä. Oi että Pietari ja ihana Venäjä. Kiitoksia professorille humoristisesta kirjoituksesta. T. Markus M, entinen ja nykyinen tohtori.

    VastaaPoista
  11. Kiitos lukijalle! Mainitsen, että 8.4. on Tukholmassa, Solnan hallissa vanhojen aseiden huutokauppa. Pitäisin oleman mm. musketteja, jotka ovat lupavapaita.

    VastaaPoista
  12. Voihan räkä! Vaikka itsekin lähestyn seitsemääkymppiä, en ole koskaan käynyt Venäjällä Viipuria lukuunottamatta. Syynä kielitaidon puute ja ennakkoluuloisuus. Kaduttaa. Aikoinaan nykyinen vaimo houkutteli Pietariin tai Moskovaan, mutta luupäisyyttäni en lähtenyt. Pari läntistä suurkaupunkia on tosin tullut hyvin tutuiksi.

    Taitaa siis esim. ravintolaelämä olla muuttunut neuvostoajoista. Vaimo oli tuolloin nälkäisen työporukan kanssa tyhjässä ravintolassa myöhään illalla. Mitään ei tapahtunut, jotain moskaa tuli lopuksi. Opas valitti suomeksi tilannetta - valitettavasti en osaa kirjallisesti matkia ääntämystä kunnolla:

    "Anteeksi, hjenkilökunta on kjäännissä."

    VastaaPoista
  13. Se vallankumous, joka Venäjän ravintoloissa on tapahtunut, on käsittämätön.
    Jos haluat hyvää palvelua, herkullista ruokaa ja loputtoman valikoiman herkkuja, mene Venäjälle.

    VastaaPoista
  14. Parahin herra professori, oletteko uskaltautunut maistamaan venäläisten tekemää juustoa?

    VastaaPoista
  15. Aika useinkin. Neuvostoaikana oli silloisen Gorkin kadun alkupäässä iso juustokauppa, jossa oli venäläisiä juustoja. Roquefortista en oikein välittänyt, mutta camambert oli erinomaista ja samoin konet noista rossijski- ym. tyyppisistä juustoista.
    Niissä oli bakteerien annettu tehdä tehtävänsä eikä ensin tapettu kaikkia ja sitten pantu jotakin monokulttuuria sekaan. Tulos on ilmeikäs ja perinteinen. Samahan koskee tuorejuustoja (esim. Kuznetshnyi-rynokilta Pietarista)ja myös paikallista suolatonta kotivoita. Herkullista!

    VastaaPoista
  16. halppa tsuhna ulos meidän pietarista, iljettävät mordat

    VastaaPoista
  17. ....ennakkoluuloisuus.


    vai teillä meistä? ja meillä teistä, kuin luet hukuttajasta, eerikan kiduttajasta ja miten vanhemmat tappavat lapsia ja lapset vanhempia, leipäjonot, ala-tasoinen kulttuuri, tuylsät peräkylät, fasistiset teatterit ja iljettävät elokuvat. niin pieru-hamppaton tsuhna

    VastaaPoista
  18. oletteko uskaltautunut maistamaan venäläisten tekemää juustoa?


    juusto on hyvää, parempi kuin teillä, myös kala ja kana eivät ole niin rasvaisia. niin, haukkuva pää. syä siitä omaa juustoa ja ole hiljaa, tsuhna

    VastaaPoista
  19. "Anteeksi, hjenkilökunta on kjäännissä."

    jos joku onkin ,,kjännissä,, meillä, se on suomalainen itse, 30v. jo juopottelevat meillä ja vieläkin ei ole häpeä. kukaan ei ole kännissä, pietarin ravintoloissa ja kahvilloisasa, nuoria töissä, ahkeria ja ystävällisiä, lopeta ja valheet ja propagandaa. kahvilaT OVAT PAREMPIA KUIN TEILLÄ. NIIN, SYNKÄ SUOMALAINEN

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.