lauantai 4. maaliskuuta 2017

Ruokien parhaat



Ruokien parhaat

Kun söin viikon verran italialaista ruokaa, muun muassa huippukokkien laatimia menuita, en kokenut mitään erityisiä huippuhetkiä, mutta aloin kyllä ymmärtää, miksi italialaiset ovat yleensä varsin solakoita. Miksipä he viitsisivät ahtaa tuota ruokaa itseensä enemmän kuin välttämättä tarvitsevat?
Todelliset herkut ovat kuitenkin vaarallisia kuin kohtalokkaat naiset. Heikkoluontoisen ne saattavat viedä turmioon, mutta vanhurskaalle ne tarjoavat ennen muuta iloa ja nautintoa.
Matkaoppaissa kerrotaan yleensä turisteille, mitä missäkin maassa kannattaa syödä, juoda ja ostaa. Itse asiassa en tiedä, mitä niissä sanotaan Suomesta.
Ennen kuin otan asiasta selvää, yritän tehdä omaa luetteloani. Jokaisella on makunsa, mutta tämänkin asian miettiminen yleisellä tasolla saattaa selkiyttää muutamia asioita.
Varsinaisista ravintolassa tilattavista (ei välttämättä siellä saatavilla olevista) ruokalajeista kymmenen parhaan tai suosituimman listaan, mikäli todellista suomalaista menyytä ajatellaan, pitäisi ottaa ainakin seuraavat:
1.       Paistetut muikut muusin kera. Ei pieniä neulamuikkuja, joissa on lähes pelkkää korppujauhoa/ruisjauhoa ja rasvaa, vaan reilun kokoisia, valkolihaisia muikkuja, joita voi syödessä vähän ruotiakin.
2.       Paistetut silakat. Kansainvälisten vieraiden erityisesti arvostama ruokalaji Helsingissä. Myös hyvän perunamuusin kanssa. Ei isään tapauksessa esim. ranskanperunoita. Muusiin voinokare sulamaan.
3.       Läskisoosi. Kulttiruoka, jota saa tuskin mistään ravintolasta. Miksi?
4.       Maksalaatikko. Ulkomaalaisille eksoottinen ruoka, joka höystetään puolukkasurvoksella. Kehnoa ja mitäänsanomatonta maksalaatikkoa ovat kaupat väärällään, mutta huolella tehtynä sopivan kostea maksalaatikko, jossa ainekset ovat tasapainossa, on todellinen herkku. Nautitaan voisulan ja puolukkasurvoksen kera. Missähän ravintolassa tätä olikaan tarjolla?
5.       Silakkalaatikko. Jälleen kerran ruokalaji, joka kaupallisessa levityksessä on turmeltu tuntemattomaksi. Kunnon silakkalaatikkoon ei kuulu munamaito, vaan sen sijasta esimerkiksi lihaliemi. Läskiä kuuluu olla runsaasti. Tuhtia tavaraa, mutta se kuuluu asian luonteeseen. Sairaille lääkärit ja ravintoterapeutit laativat omat dieettinsä ja reseptinsä.
6.       Karjalanpaisti. Loistava juhlaruoka, johon taas kerran kuuluu läskin runsas määrä. Ns. karjalanpaisti kauppojen lihatiskeillä on terästettävä esim. porsaan uunikyljellä. Kaikkea rasvaa ei kukaan pakota syömään, mutta sen ansiosta ruoan kypsymislämpötila nousee ja liha mureutuu. Myös rasvaliukoiset makuaineet tulevat hyödynnetyiksi. Haudutuksen on oltava pitkä. Mieluummin yli kolme tuntia.
7.       Savolainen arinaleipä tuoreena. Vastapaistettua leipää koko loistossaan saa loihdittua pöytään pakastamalla esimerkiksi Marskin arinalimpun (S-kaupoista) puolikkaat ja paistamalla niitä sitten 200 asteen lämmössä hiukan yli puoli tuntia. Tuoksu, koostumus ja maku ovat sellaisia, ettei niitä kaupasta leipänsä ostava, saati ulkomaalaiset, koe koskaan. Leivän leikkaaminen saattaa olla ongelma ja kuoren murenemisen estämiseksi on hyvä hankkia vaikkapa vannesaha tai vastaava. Ravintoloissa ei taida vielä olla leipää erityisinä annoksina, mutta kannattaisipa aloittaa tällainenkin perinne. Leivän kanssa suosittelen ns. maalaisvoita, jota saa joistakin halleista.
8.       Karjalanpiirakat. Liikkeellä on paljon väärennöksiä. Karjalanpiirakka on sitä parempi, mitä enemmän sen kuoressa on ruisjauhoa. Kuori saisi mieluimmin olla pelkkää ruisjauhoa. Ongelmaksi saattaa tulla taikinan tarttuminen sormiin ja kuoren liiallinen kovuus. Nämä ongelmat ovat voittamista varten ja edesauttavat tahtomme terästymistä! Karjalanpiirakan kanssa syödään usein munavoita. Sitä tehdessä on huolehdittava siitä, ettei seoksessa ole liian vähän voita ja suolaa.
9.       Kermainen lohikeitto. Lohikeitto voidaan tehdä vain ja ainoastaan lohesta. Kirjolohi eli forelli on hyvä kala, mutta siitä ei saa hyvää lohikeittoa. Paras maku tulee, kun osa lohesta, jopa puolet tai kolmasosa on kylmäsavustettua. Sen kanssa nautitaan ruisleipää voin kera, ei mitään levitteitä!
10.   Uunikala. Reseptejä on vaikka millä mitalla. Yksinkertaiset mausteet, kuten tilli ja sitruuna sekä esim. sitruunapippuri antavat täydellisen lopputuloksen, jos kala on hyvää. Lohen sijasta ja myös ohella voi käyttää esimerkiksi nieriää. Kalan peittäminen smetanalla parantaa tulosta olennaisesti. Lämmön on oltava niin kova (n. 250), että annos reunoilta hieman kärähtää.

Kansainvälisesti suomalainen keittiö on vielä kirjoittamaton lehti. Kunnollista suomalaista ruokaa ei saa kaupasta eikä yleensä myöskään ravintolasta. Suurin osa kansaa ei edes taida tietää, miltä sellainen maistuisi.
Tilanne on outo. Suomalaisena ruokana vieraalle tarjotaan poroa ja graavilohta, jotka ovat toki hyviä, mutta suomalaisen uunin kypsyttämät todelliset herkut pysyvät poissa pöydästä.
Sen sijaan meilläkin syödään kaiken maailman puolivillaisia sörsseleitä, joiden ainoa ansio useinkin on niiden alhainen ravintopitoisuus. Voi aikoja, voi tapoja!
Esimerkiksi juuri tuo voi valmistetaan meijerissä niin mitäänsanomattomaksi, että sen syöminen tuntuu vain turhalta kalorien hankkimiselta. Oivariinin mausta täytyy kyllä antaa ainakin varauksellinen tunnustus.
Mutta entä kotimaiset juomat, jälkiruoat ja zakuskat?
1.       Hyvä kotikalja kylmänä on ruokajuomien kunkku ja sopii mihin tahansa seuraan. Valitettavasti sitä ei saa kaupoista.
2.       Kylmä piimä on juoma, jolla on joitakin huumeenkaltaisia ominaisuuksia. Mikäli tuntee itsessään addiktioherkkyyden, kannattaa sitä ostaa vain litra kerrallaan.
3.       Sima on myös aina tehtävä kotona. Jostakin syystä kaupasta saa vain kelvottomia korvikkeita.
4.       Viljaviina (vrt. saksan Korn) taitaa olla jo menneen talven lumia? Vilja Vaakunassa oli aikoinaan mukava sivumaku, ei grappan pontikkainen aromi, vaan todella viljasta muistuttava.
5.       Sahti on jo kansainvälisissäkin asiantuntijapiireissä todettu maailman parhaaksi olueksi. Tosin jokainen panee omanlaistaan. Liika sakeus eli kantavierreväkevyys on mielestäni vältettävä asia. Sen sijaan vierteeseen kannattaa lisätä vettä ja sokeria. Annoksesta tulee riittoisa ja maku sen kuin paranee.
6.       Kaivovesi eli lähdevesi. Tarkoitetaan siis pohjavettä joka otetaan syvältä kaivosta tai jopa pinnalle tulevasta lähteestä. Kylmässä vedessä on tunnistettavissa metallinmaku. Lyö laudalta kaiken maailman perrierit mennen tullen.
7.       Jälkiruoaksi mustikkapiirakkaa pullapohjalla. Kahvia kyytipojaksi.
8.       Voisilmäpullat ovat tuoreena ja tuoksuvina myös jälkiruokien valioita. Sokeria pitää olla reilusti.
9.       Uuniomenat kanelilla ovat syksyn herkku.
10.   Oikea viili, jota kesällä tehdään itse, on jostakin syystä paljon parempaa kuin kaupan tuotteet. Hapatteeksi sopii piimä.
No, ne zakuskat eivät mahtuneet mukaan. Otetaan nyt ainakin kevyesti suolatut neulamuikut sipulin ja mustapippurin kera, päälle smetanaa. Suolasärki, muikun mäti, sienisalaatti, savulammas. Onhan niitä.


Sopii kysyä, missä tässä nyt ovat esimerkiksi kaalilaatikko, puolukkamehu, kalakukko, savusaunakinkku,  savumuikut, lanttukukko, omenahyve, mämmi, korvapuusti ja kymmenet muut ruoat. Vastaus kuuluu, että keittiömme on omalaatuisista herkuista niin rikas, ettei kymmenen valioruokalajin lista mihinkään riitä. Sitä paitsi listasta taisi tulla vähän mielivaltainen, mutta niin aina makuasioissa.
Mitä asiasta mielestäni joka tapauksessa voisi oppia, on se, että suurliikkeiden suurtuotannolla on usein taipumus mennä yli siitä, missä aita on matalin ja tuottaa halvalla epämääräistä pöperöä, jonka tärkein anti on kaloreissa.
Toki nykyään tässäkin fuskataan ja myydään esimerkiksi kelvottomia juustoja ja levitteitä, joista puuttuu rasva tykkänään.
Suuret herkut ovat useimmiten kaloripommeja ja juuri siksi niin herkullisia. ajatelkaamme nyt vaikkapa suklaata. Siitäkin voidaan tehdä rasvaton ja kaloriton versio, mutta miksi helkkarissa kenenkään pitäisi sellaista vaivautua syömään? On parempi, että herkuttelija, joka tietää tilansa, nauttii laatutavaraa ja tinkii sen sijaan määrästä.
Oudompaa on, ettei edes suurella rahalla, jonka monet voisivat mielihyvin sijoittaa todella laadukkaaseen ruokaan, sellaista ole juuri tarjolla. Ravintoloissa asiaa voi selittää vaadittavien ruokien pitkä valmistusaika joissakin tapauksissa, mutta todellinen syy taitaa olla jossakin muualla.
Tuleepa muuten mieleen, että Kiovassa, Bessarabski rynok-torilla huomasin leipäkojun, jonka nimenä oli finski hleb -suomalaista leipää. No, eihän se oikeasti sitä ollut, mutta osaltaan tämäkin taitaa kuvastaa sitä, että meillä on ruoissamme sellainen kansallisaarre, jota emme osaa kylliksi arvostaa. Ehkäpä sitten opimme, kun siitä tulee kansainvälinen muoti.

13 kommenttia:

  1. Nälkä tulee lukiessa!
    Vihavaisen totuuden sanoja täydentäisin vielä pohjois- ellei peräti yläsavolaisten perinneherkulla, mykyrokalla. Se jos kunnolla tehdään niin on vaikea olla syömättä itseään tärviölle! Jälkiruuaksi muurinpohjalettuja vattuhillon kanssa. Olvin olutta tietysti pitkin ateriaa.

    VastaaPoista
  2. Noista suomalaisista ruokaherkuista pyydän saada ilmoittaa, että olen erittäin samaa mieltä kohdista 1, 2, 6, 8, 9 ja 10. Savolaista arinaleipää en ole maistanut, joten en ota kantaa.

    VastaaPoista
  3. V8havaisen lista on hyvä alku ja voi aluksi jäädäkin, sillä hyvä ruoka tarvitsee taakseen pitkän perinnekulttuurin ja se on vähän heikossa hapessa näinä aikoina. Yksi syy on Puskan masinoima rasvakammo ja Fogelholmin kannattama tylsä lautasmalli. Toinen syy on, ettei mikään kotoperäinen kulttuuri ole arvossaan, koska valtamedia on femakkojen ja vihervassareiden heiveröisen sivistyksen saastuttama.

    Espanjassa asuvana ongelma ei ole henkilökohtainen, mutta pahaa se joskus tekee kun lukee tai näkee, mitä lajitoverit syövät aivan vapaaehtoisesti.

    VastaaPoista
  4. Pizza on roskaa, siksi suomalainen sitä syö, paitsi ns.ä!Ymystö, joka syö vain Fazerin listalta.

    VastaaPoista
  5. Yksilö? Kuka tarvitsee yksilöä? Vaimo vain - ja hänkin jos ei ole ostoksilla - mutta Fazer, se on hirmumyrskyn purkaus!

    Valtion hovihankkija Fazer tarjoaa leivän eduskunnassa, yliopistoilla, kouluissa, eikä professori kysy paljonko Fazer maksaa vuokraa valtiolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Julkinen on yksityistä, yksityinen on julkista.

      Poista
  6. Karjalanpiirakan kuoren ei kuulu olla kova. Siitä tulee mieleen markettien paistopisteissä myytävät piirakat jotka on kuivatettu liian paistamalla liikaa.

    VastaaPoista
  7. Juuri näin. Paisto nopeasti korkeassa lämpötilassa.

    VastaaPoista
  8. Allekirjoitan täysin Vihavaisen listan liiteluetteloineen! Jospa niistä joskus vielä tulee jonkun ravintolan menyy.

    VastaaPoista
  9. Suomalaiset kuolevat vaikka väärään suolaan jos lääkäri niin määrää.

    Silti ennen matkaa kävin Espoossa lääkärille kertomassa löytäneeni ratkaisun vuosikausia kiusanneeseen närästykseen, jota en koskaan koe Roomassa. Murheet väistyivät kun korvasin jodipitoisen suolan merisuolalla! Joku väitti netissä ettei ainakaan Englannissa jodia lisätä suolaan, Ehkä ei Italiassakaan?

    Mitattuaan kolesterolia lääkäri kehotti syömään vihreitä tuotteita, mutta sehän on aika työlästä. Helpotus löytyi Rooman kahviloissa yleisesti käytettävästä tehosekoittajasta (centrifuga). Kokeiltuani kerran ns. smoothieta (porkkana, applesiini, sitruuna) yllätyin, ettei se olekaan vain nuorison vllitys.

    Niinpä ostin Tokmannista tarjoussekoittimen huomatakseni päteväksi vehkeeksi. Esim. porkkkanasta, banaanista ja vähäisestä maidosta se jauhaa maukkaan juoman joka siirtää näläntunnetta! Nyt just luin jonkun englantilaisen tutkijan havainneen saman nälänlykkäyksen smoothiella! Suosittelen.

    Parissa viikossa paino on pudonnut parisen kiloa, joskin pyöräilyn aloittaminen vaikuttanee oman osansa.

    VastaaPoista
  10. Ei kai sokeria sahtiin? Tehdään sitten vaan laimeampaa. Lienee jopa laitonta nykyisen lain mukaan. Kypsymässä olevan alkoholilain mukaan kiljua saa sitten valmistaa ihan laillisesti, tosin tekeeköhän sitä juuri kukaan enää?

    VastaaPoista
  11. Niinhän sitä luulisi, että sokeri pilaa sahdin. Olen kuitenkin 1970-luvulla tehnyt useita yli 100 litran panoksia ja todistan puolestani, että homma toimii hyvin.
    Toki on huomioitava, että puolet sokerin painosta käy alkoholiksi ja liian voimakas alkoholin maku pilaa juoman. oikea väkevyys on 5 prosentin paikkeilla. Jos kantavierrettä on paljon, voi sen nostaa jonnekin 6-7:ään.
    Oikesulaitoksemme pätemättömyydestä on hyvä esimerkki juuri tuo kiljunteon kielto. Kilju määritellään siten, että suurin osa alkoholista tulee lisätystä sokerista.
    Tällä perusteella kotiviinit ja kotioluet ovat kiljua, niistä ei kuitenkaan liene ketään sakotettu, kiljusta kyllä.
    Kiljuakin paljon tehneenä tofistan, että myös sitä voi tehdä hyvää tai huonoa, Hyvässä on jopa hyvä maku, joka muistuttaa kovasti brittiläistä bitteriä.
    Mikäli kiljua tehdään idiootin tapaan lisäämällä huimia määriä sokeria ja hiivaa, syntyy vain alkoholipitoista jätelientä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.