lauantai 1. huhtikuuta 2017

Pahoinpitelijöiden puolue



Rikollisin puolue on löydetty

Kansamme lienee jo ymmärtänyt, että politiikka on tässä meidän maassa rikollista toimintaa. Onhan täällä yritetty puolueille hankkia jopa rahoitusta vielä valtion tukien ulkopuolelta kaiken maailman taulukaupoilla ja seminaareilla.
Rahoitussotkuista kirjoitetut palstakilometrit ovat varmastikin tehneet pysyviä muutoksia jonnekin takaraivoomme, josta heti kimpoaa refleksi, kun kuulemme vaikkapa sanan ”lautakasa”.
Melko tuppeen sahatulta tuntuu joka tapauksessa sellainen journalismi, jota Helsingin Sanomat tämän päivän numerossaan edustaa.
Tarkoitan sitä, että lukijalle tarjotaan eräänlaista puolivalmistetta, joka sopii käytettäväksi vain ja ainoastaan herättämään tiettyjä assosiaatioita tietyistä puolueista. Ehdokkaista, joita kuntavaaleissa sentään ennen muuta äänestetään, on valittu esittelyyn vain muutama satunnainen (?) yksilö.
Uutisen kohteena on selvitys ja lehti varoo visusti käyttämästä sanaa tutkimus, koska lapsikin näkee, ettei kysymys ole mistään pyyteettömästä tiedonintressistä. Päätoimittaja Mukka selittää, että esitetyn aineiston tarkoituksena on tukea sitä, että lukijoilla on käytettävissään riittävät tiedot oman äänestyspäätöksensä tekemiseksi…
Hetkinen, tämä artikkeli esittää siis tilastoja siitä, millaisista rikoksista eri puolueiden ehdokkaita vastaan on vuosina 2012-2017 nostettu syytteitä.
Kuten tunnettua, syytteen nostaminen ei tarkoita lainvoimaista tuomiota ja meikäläisen oikeuskäsityksen ja myös journalistisen käytännön mukaan ihmistä ei ole pidettävä syyllisenä niin kauan kuin asia on osoittamatta. Se nyt vain on niin.
Sitä paitsi tuntuu siltä, että monet hyvinkin paatuneet rikolliset saattavat jossakin elämänsä vaiheessa tehdä parannuksen ja oppia näkemään asiat uudella tavalla. Muuan esimerkki on Saulus, josta Damaskoon tien kokemusten jälkeen tuli Paulus, Paavali. Ja onhan meillä tämä Jan Jalutsi, josta on tullut siirtolaisten hyvä henki, oliko nyt Forssan puolessa.
Joiltakin tämä ilmeisesti siis onnistuu, ainakin siirtolaisten parissa, vaikka olisi varmaankin hyväuskoista ajatella, että suurin osa tämän päivän syntisistä koskaan olisi todennäköisiä tulevia paavaleita.
Kaikkihan me olemme syntisiä, luoja paratkoon. Sen mukaisesti kuuluu myös kaikkien puolueiden ehdokaslistalle syytteeseen joutuneita ihmisiä Vaikka heidän nimiään ei voi yleisesti ottaen kertoa, on toki mahdollista kertoa erilaisten oletettujen rikosnimikkeiden frekvenssejä puolueittain.
Näin saadaan kaiketi selville, ellei nyt rikollisinta puoluetta, niin ainakin syytetyin, mikäli katsotaan, että yksilön yksityiselämä siirtyy hänet listalleen ottaman puolueen piikkiin siinä laajuudessa kuin ehdokkaiden epäiyhistoria kertoo.
En ole varma, minkä logiikan mukaan näin voisi tapahtua, mutta ymmärrän sen, että ainakin jotakin tästä rikoksen tai oikeuslaitoksen kosketuksesta tarttuu myös itse puolueeseen. Varokoon ostaja!
Selvitys osoittaa, että suurimmissa kaupungeissa pahoinpitelyt ja muut henkeen ja terveyteen kohdistuvat rikosepäilyt ovat useimmiten syynä, kun kuntavaaliehdokas on joutunut oikeuden eteen vuosina 2012-2017, kertoo Helsingin Sanomat.
Myönnän, ettei tiennyt tuota. Olisin itse odottanut, että erilaiset paperilla tehdyt fuskaukset olisivat olleet se yleisin tapa päästä tekemisiin virkavallan kanssa, ainakin nyt poliitikonkokelailla.
Mutta sitten seuraa myös asian pihvi: Pahoinpitelyistä nostetut syytteet ovat perussuomalaisten joukoissa neljä kertaa yleisempiä kuin muissa isoissa puolueissa.
Jassoo. Onkohan väkivaltainen ja pidäkkeetön ihmisaines ottanut juuri persupuolueen pesäkseen? Kukaties juuri tämä heijastaa tuon puolueen tunnettua fasistisuutta, jonka osoittaminen muilla keinoin on jäänyt vielä tekemättä?
Vai olisiko niin, että alttiudella väkivaltaan on muita selittäviä tekijöitä, kuten sosiaaliluokka, koulutustaso, ikä, sukupuoli ja ammatti?
Mikäli kysymys koskisi vaikkapa maahanmuuttajien rikollisuutta, otettaisiin nuo muuttujat ilman muuta tarkasteluun ja leimattaisiin ne laiminlyönyt selvitys tarkoitushakuiseksi vihapuheeksi. Tässä tapauksessa asia ilmeisesti on toisin.
Kun äänestän vaaleissa, tunnen kyllä vastenmielisyyttä kannattaa esimerkiksi henkilöä, joka on ollut koulukiusaaja, jengipahoinpitelijä tai vaikkapa höyrähtänyt militaristi. Sen sijaan esimerkiksi tuomio ”kiihottamisesta kansanryhmää vastaan”, joka on annettu sellaisilla perusteilla kuin viime vuosina on uutisten mukaan tapahtunut, ei tee minuun erityisempää vaikutusta.
Kaiken kaikkiaan tuo amatöörimäinen selvitys on niin tarkoitushakuinen, että lapsikin ymmärtää mistä on kysymys ja osaa paheksua moista journalismia. Pidän todennäköisenä, että tämä yritys toimii kuin talvisodan neuvostopropaganda eli suoraan tarkoitustaan vastaan.
Päätoimittaja Mukka päättää selvitystä koskevan kommenttinsa: ”Sinun tehtävänäsi on päättää, onko näillä tiedoilla jotain väliä.”
Eiköhän niillä ole. Aivan erityisesti väliä on tämän tason selvityksillä.

18 kommenttia:

  1. Mitä tapahtui sille vastuullisen median rummuttamalle periaatteelle, että lapsiin kohdistuvista teoista tuomitun nimeä ei julkaista uhrien tai uhrin suojelemiseksi?

    http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005151825.html

    Lisäksi jonkinlainen oikeushyvä on ollut ainakin aikaisemmin, että kärsitty rangaistus kun on ohi, niin kansalainen voi jatkaa elämäänsä ja niin sanotusti lähteä kohti uusia haasteita. Aikaisemmin vankeuteen tuomittu menetti kansalaisluottamuksensa ja näin ollen myös monia nykyisin perusoikeuksiksi sanottuja oikeuksia. Toimintamalli on edelleen voimassa mm. USA:ssa, jossa felonysta tuomittu menettää äänioikeutensa ja second amendmentin oikeutensa. Ja näihin on sitten vain totuttava, koska oikeuden tuomarien ja valamiehistön mielipide on ollut tuon suuntainen.

    VastaaPoista
  2. Ja HS ylpeästi ilmoittaa olevansa "laatumedia"!

    Till tidernapas har man levat.

    VastaaPoista
  3. Sama lehti kyttää asuntojen hintojen kehitystä eri alueilla. Pannaan ihmiset kilpailemaan keskenään.

    VastaaPoista
  4. Aina kannattaa päältä turvata ruotsalaisen saatavat.
    -HS motto

    VastaaPoista
  5. Lautakasasta alkoi vieroitukseni valtamedian rinnoilta. Natotukseen oli onnistuttu ryhmittämään uudelleen ne voimat, joiden myötävaikutuksella uppiniskainen kansa oli saatu ujutettua Euroopan Unionin jäseneksi.

    Päämajoitusmestarin vakanssi oli vuosikymmen aikaisemmin Erkolla. 2000-luvun operaation vastuullisten henkilöllisyys on vielä salattua tietoa. Tavoite oli kuitenkin selvä. Lautakasalla oli tarkoitus murtaa natovastustuksen viimeinen linnake. Hesari toimi kärkijoukkona, mutta voimat eivät riittäneet puolustuksen murtamiseen.

    Jälleen yksi vuosikymmen myöhemmin hyökkääjät ovatkin joutuneet puolustajan osaan. Omituisista, paheksuttavista ja tuomittavista kapinaliikkeistä on kasvanut kansanliikkeitä, jotka uhkaavat hallitsevia valtarakenteita kaikkialla läntisessä maailmassa, so. naton vaikutuspiirissä. Journalismi, jonka olisi pitänyt olla auttamassa ihmisiä ymmärtämään reilun kahdenkymmenen vuoden valtavaa yhteiskunnallista muutosta, on menettänyt uskottavuutensa propagandalle alistetussa tavoitteellisuudessaan. Argumentoivalle arvokeskustelulle ei ole enää paikkaa.

    Arvokeskustelun pirstoutuminen tviiteiksi ilmenee puolueiden samankaltaisuutena. Ohjelmallisesti yhteiskunnan kehittämiseen suuntautuva puolue on käytännössä poliittinen itsemurha. Kaikki puolueet ovat opportunistisia ja populistisia, käytännössä periaatteettomia moniarvoisuudessaan. Paradoksaalisesti ollaankin tilanteessa, jossa ensimmäisenä populistiseksi mollattu puolue onkin mahdollisen periaatteellisuutensa vuoksi suurin uhka ja haaste vakiintuneille puolueille.

    Journalistisessa tasossaan yhtä alhaalla toimii Matti Posion, Lännen median päätoimittajan eilinen kirjoitus. Kolumni: Haluaako Suomi paistatella kahden luuserin loisteessa? julkaistiin ainakin Kalevan nettiversiossa. On epätodennäköistä, ettei Posio ole tietoinen Suomen ulkopoliittisen johdon tavoitteista ja siihen liittyvistä aloitteista. Kirjoituksen ilmiselvä tarkoitus on kaivaa perustaa aloitteiden alta. Tökerö ja alatyylinen juttu sopii symbolisoimaan kaikkea sitä, miksi valtamedia on menettänyt ansaitusti asemansa neljäntenä valtiomahtina.

    VastaaPoista
  6. Äänestäjällä pitäisi olla joku suoja minkäläisen ehdokkaan saa äännestettäväksi.Onhan monella alalla nuhteellisuuden säännökset,
    ei ehdokkaaksi jos nuhteettomus ei täyty.Emmehän voi sallia sitä että päätöksiä tekevät nuhteelliset edustajat.Tämähän näytää olevan valtakunnan tapa mihinkä muiden ei kuuluisi puuttua.
    Hs-aprilli päivän julkaisu kertoo tarkoitus hakoisuuden,niinpä ryhtiä päättämisiin eikä vain Shumuroitia päätöksissä.

    VastaaPoista
  7. Itsellänikin on muutama pahoinpitelytuomio 20-30 vuoden takaa. Hyvin epädramaattisia tapahtumia todellisuudessa. Kellekään ei tullut koskaan mitään vammaa, ja kerran mentiin hoviin siksi että olin työtehtävissä puristanut asiakasta olkapäästä. Siitä tuli syyte. Herra varjele sitä että jos minusta tulisi jollain tavalla kuuluisa joskus. Kaikki ikivanhat jutut laitettaisiin lööppeihin, näyttäisin hirviöltä. Tosi pahikselta. Muun muassa tästä syystä en lähde politiikkaan. Kysytty on.

    VastaaPoista
  8. "Päätoimittaja Mukka päättää selvitystä koskevan kommenttinsa: ”Sinun tehtävänäsi on päättää"

    Päätoimittaja Mukka on näköjään
    paskasta tehty kukka.

    VastaaPoista
  9. Vihapuhelaki on niin väljä että se mahdollistaa täysin mielivaltaiset tulkinnat mikä on tarkoituskin. Mutta ei tämä uutta ole Suomessa.

    Tämän päivän Iltalehdessä on juttu seksin vapautumisesta Suomessa ja artikkelissa mainittu vasta vuonna 1999 kumottu laki "homoseksuaalisuuteen kehottamisesta" on samaa sukua. Kummassakin laissa rikos on uhriton ja perimmäinen tarkoitus on rajoittaa kansalaisten ajattelua. Eikä enää vain laki riitä vaan poliisilla on jo oma netin ajatuspoliisikin. Tämä ei kuulu enää vapaaseen yhteiskuntaa mitenkään. Turha suomalaisten on öyhöttää Venäjästä kun pitäisi huolestua oman maan kehityksestä.

    http://www.iltalehti.fi/suomi100/201703302200094470_s1.shtml

    "- Kiinnostavaa on se, että samalla kun homoseksuaaliset teot kriminalisoiva laki kumottiin, kriminalisoitiin homoseksuaalisuuteen kehottaminen, eli käytännössä siitä keskustelemisesta ja kirjoittamisesta tuli äkkiä rikos. Laki kumottiin vasta vuonna 1999, Juvonen kommentoi."

    http://www.is.fi/digitoday/tietoturva/art-2000005150965.html

    Nyt EU haluaa murtaa kansalaisten viestintäsalaisuuden perusteena tietysti mihin tahansa oikeuttava terrorismin ja rikollisuuden torjunta. Itse sanon taas että viestintäsalaisuus ja oikeus yksityiseen on tärkeämpi kuin muutama terrori-iskussa kuollut. Liikenteessä kuolee Euroopassa enemmän ihmisiä vuodessa kuin terroiskujen vuoksi 100 vuodessa.

    Joku radiossa haastateltu tutkija perusteli yksityisyyden suojan murtamista sillä että terroristit voivat saada haltuunsa joukkotuhoaseita. No todellisuudessa ydinaseet ja kemialliset aseet ovat niitä omistavien maiden parhaiden erikoisjoukkojen vartioimia joten voidaan unohtaa Hollywood elokuvat niiden varkauksista.

    Järjestäytyneen rikollisuuden vastainen toiminta ei ole vaatinut Italiassa eikä Kolombiassakaan kaiken kattavaa viranomaisten vakoilua.

    VastaaPoista
  10. Tuo nyt on yksi juttu, enkä siihen enempää puutu. Sen sijaan olen kummeksinut viime aikoina Helsingin Sanomien yleistä soimaamista. Toki virheitä ja valuvikoja on ollut ja on mm. toimituksen pienentämisen myötä, mutta rajansa arvostelullakin, joka muistuttaa vihapuhetta. Mitä nämä haukkujat etenkin somessa oikein haluavat tilalle?
    Olen seurannut vuosikymmeniä laatulehdiksi luonnehdittuja päivälehtiä eri kielillä, ammattinikin vuoksi (se on tässä sivuseikka). Minusta Hesarilla ei ole edelleenkään häpeämistä. Yksittäisiä juttuja olen itsekin karsastanut kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Käsitys lehden laadusta riippunee lukijastakin? No, sivuseikka varmaan. hh

      Poista
    2. "Yksittäisten" juttujen summa on lehden linja. Ja se tässä hämmästyttää. HS "laatumediana" on suoraan politiikan osapuoli, joka käy välillä kovinkin kuumana. Tasapuolisuudesta ei puhettakaan.

      Siinä missä aiemmin lobattiin silmät ja korvat maailmalta kiinni EU:hun liittymistä, ajetaan nyt punavihreää agendaa ns. sata lasissa. Syö uskottavuutta aika pahasti.

      Poista
    3. Olen anonyymi klo 17.43. Käytin liian laimeaa ilmaisua kirjoittaessani "valuvioista". Tarkoitin juuri tuota yksipuolista agendojen ajamista, mihin HS minunkin mielestäni on syyllistynyt. Mutta isossa lehdessä on vaikkapa vuositasolla hirmuinen määrä juttuja, joilla ei ole mitään tekemistä jonkun agendan ajamisen kanssa.

      Laatulehtien kriteereistä en rupea väittelemään rajatussa tilassa. Lehtiä on monenlaisia. Italiassa ei ole lainkaan iltapäivälehdistöä, koska sellainen aineisto leivotaan isojen päivälehtien sisään Cronaca-osastoihin. Mielestäni eräät niistä ovat laatulehtia esim. kulttuuri- ja tiedeaineiston osalta. Kyse on lähinnä printistä, koska netissä maksumuurit lisääntyvät.

      Poista
  11. Ai jaa, jos naama on vino, syy on peilissä!

    VastaaPoista
  12. Oli yleisesti tunnetuin tosiasia 1970-luvulla että maalaiskuntien kaikkein rentuin ja juopoin aines äänesti yleensä Veikko Vennamon SMP:tä. Mutta ei se sulkenut pois sitä etteikö vastaavia löytynyt muistakin puolueista. SMP:ssä näiden osuus oli jo tulotason perusteella suurin.

    VastaaPoista
  13. En ihmettele ollenkaan, että Helsingin Sanomia soimataan. Helsingin Sanomat saa kantaa syntitaakkaa koko suomalaisen lehdistön puolesta, koska HS edustaa etulinjassa sitä mitä koko lehdistö Suomessa edustaa. Yksipuolista poliittisesti korrektia vasemmistoliberaalia näkökulmaa, samaa mitä löytyy lehdistä kautta laajan Suomenmaan. Seuraan jonkin verran tanskalaisia lehtiä, ja sieltä löytyy erilaisia painotuksia, erilaisia näkökulmia, rohkeutta ja kritiikkiä ihan toisenlaiseen malliin. Politiken on kuin Hesari. Jyllands Posten nykyään paljolti rohkeutensa menettänyt provosoija. Berlingske monipuolinen kritisoija, Berlingsken Weekendavisenia on monesti kutsuttu Pohjoismaiden parhaaksi, ristiriitaisia näkökulmia tasokkaasti esille tuova julkaisu, kulttuuria tarkasti seuraava. Information vasemmistolainen analyyttinen lehti. Jopa Kristelig Dagblad käsittelee uskonnollisia kysymyksiä rehellisesti toiseen tyyliin kuin Kirkko ja Kaupunki. Iltapäivälehdet erottautuvat suomalaisista yhtäköyttä yhdistyksen poliittisesti varovaisista iltalehdistä täysin puuttuessaan maahanmuuttoon ja islamiin pelkäämättä suojelematta vähemmistöjä. Suomi muistuttaa ikävällä tavalla Ruotsia median yhtenäisyyden, samanmielisyyden, poliittisten painotusten vuoksi, eikä HS poikkea edukseen.

    VastaaPoista
  14. Anssi Miettinen pilkkaa HS:ssa kansankielisiä "takapajulan" sanontoja, vaikka samanlaisia esiintyy myös kaikissa sivistyneemmissäkin kielissä niiden periytyessä vuosituhantisista viljelykulttuureista. Niiden rinnalla Sanomakoulu edustaa kehityksen vimeisintä minuuttia.

    Istutettaessa Paavo Väyrysen sukupolvea Kekkosen lastenkutsuilla Tamminiemessä, ehdottoman auktoriteetin asema romuttui Italiassa historiallisen kompromissin myötä. Yhden filosofin tilalle jokaisesta saattoi tulla oman kokemuksensa perusteella filosofi.

    Mutta Suomessa "joka paikan pöyry" hoitaa yhä ajattelun, "pilotti puikoissa" käytännön hommat.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.