tiistai 4. huhtikuuta 2017

Paluu barbariaan



Paluu barbariaan

En ole kovin hanakka uskomaan pitkän tähtäimen ennusteisiin. Ehkä se johtuu siitä, että olen keräillyt niistä kertovia kirjoja aika paljon.
Uuden kirjani nimi on ”Paluu barbariaan”, mikä saattaa panna luulemaan, että ennustan jotakin tulevaisuudessa tapahtuvaa.
Olen huomannut, että ennustajankykyni ovat aika vaatimattomat ja siksi yritän olla sitä tointa julkisesti harjoittamatta. Toki minua lohduttaa se, ettei muilla näytä tällä alalla olevan sen parempia eväitä. Pakko toki ihmisellä, järjellisellä olennolla on jonkinlaisia oletuksia myös tulevaisuudesta olla.
Joka tapauksessa ymmärrän, mikäli joku suhtautuu ivallisesti kirjan nimeen. Mistä paluusta barbariaan voi olla kysymys, kun maailman väestö on tällä hetkellä valistuneempaa kuin koskaan. Myös Euroopassa ja omassa maassamme sivistystaso, joka nyt vallitsee, olisi ollut mahdotonta edes kuvitella vielä sata vuotta sitten.
Onhan se näinkin. Sama koskee myös ihmisten moraalia ja valtioiden välistä kanssakäymistä. On siirrytty yhä kauemmas kohti rationaalisuutta aivan Auguste Comten hengessä, hänen mielisairaat näkynsä osittain kuitenkin pois lukien.
Ajatelkaamme nyt 1900-luvun ensi puoliskoa. Primitiivinen militarismi kelpasi kansakunnan moraaliksi muuallakin kuin totalitaarisissa maissa. Eurooppa oli totaalisen hulluuden tilassa. Jos barbariasta tässä mielessä puhutaan, täytyy sanoa, että siitä nimenomaan on noustu pois.
No, mikäpä ettei. Tätäkin on tapahtunut. Vaikka toki voidaankin huomata, että ajatus sodan luonnollisesta välttämättömyydestä on taas hiljaa hiipinyt joukkotiedotusvälineiden normaaliksi olettamusksksi, ei sitä sentään ylistetä kuin joskus natsihallinnon Saksassa.
Missä siis on tuo paluu barbariaan? Tyhjää puhetta ja vanhan ukon marinaa?
Toivotaan näin. Totean joka tapauksessa, että en käytä termiä ennustaakseni jotakin, vaan kuvatakseni sitä, mitä näen ja olen nähnyt.
Metodi on täysin epätieteellinen eikä muuta yritäkään olla. Luulen, että tämä on esseelle myönnetty erivapaus ja jokainen lukija ottanee asian huomioon.
Olen kiinnittänyt huomioni ennen kaikkea siihen, mihin aikakausi –ainakin eräissä edes jossakin määrin tuntemissani maissa- ilmoittaa pyrkivänsä ja mistä se toisaalta ilmeisesti ei ole kiinnostunut.
Oleellista tälle Euroopan aikakaudelle on, ettei se arvosta itseään, mihin saattaa olla pätevät syytkin, mutta ei myöskään näe mahdolliseksi edes osoittaa, millaisia asioita pitäisi arvostaa, sikäli kuin asia ei koske pelkästään rahaa ja toimeentuloa.
Kulttuurisesti kysymys on siis nihilismistä. Tätä voi toki pitää parempana ja varmasti ainakin miellyttävämpänä kuin petomaista militarismia, mutta tavoiteltujen arvojen suhteen kulttuuri on primitiivinen. Näin ymmärrän asian.
Voihan sen ymmärtää toisinkin. George Friedman, Stratfor-think tankin perustaja julkaisi vuonna 2009 kirjan nimeltä The Next 100 Years. A Forecast for the 21st Century. Doubleday, 2009, 253 s.
En ole siitä oikein jaksanut innostua, vaikka ehkä olisi pitänyt. Kirjoittaja nimittäin on paneutunut tutkimaan nimenomaan nykyisten valtioiden tulevaisuuden mahdollisuuksia ja pitää erityisesti silmällä ”geopolitiikkaa” ja tulevia sotia. Sillä niitähän on tulossa, totta kai.
Sellainen sota on esimerkiksi vuonna 2050 USA:n ja Puolan ja toisaalta Turkin ja Japanin välillä, kuten tekijä ennustaa jopa sen vaiheetkin kertoen. Vuonna 2100 taas Meksiko haastaa USA:n ja meinasi ihan unohtua, että vuonna 2020 Kiina hajoaa osiinsa.
Tämän tason fabulointia tukin kuitenkaan voi pitää kiinnostavana. Mielestäni kirja on aika epäkiinnostava siksi, että sen päämääränä näyttää olevan mahdoton asia, tulevan poliittisen historian ennustaminen. Oikein kirjoittaja joka tapauksessa kuvaa Venäjän sotilasmahdin nousun.
Toki ennusteiden pohjaksi voidaan ottaa ja otetaan myös niin sanotusti kovia tosiasioita ja sellainen on ennen muuta syntyvyys. Luonnorikkauksienkin merkitys on toisaalta aina ollut sidoksissa tekniikan kehitykseen enkä näe erityistä syytä siihen, että tilanne tässä suhteessa muuttuisi.
Tekniikan kehitystä kirjoittaja joka tapauksessa ennakoi ”Tähtien sodan” ratkaisevalla roolilla tulevaisuudessa. Hänen instituuttinsa ilmeisesti elää sekä tekemällä ennusteita, että myymällä tiedustelutietoa. Hinnat ovat varmaankin kalliita, joten otetaan nyt sitten puheet ainakin hiukan tosissaan, muistaen kuitenkin harhautuksen mahdollisuus näissä ilmaisnäytteissä.
Entä sitten kulttuuri ja sen mahdollinen rappio, jos nyt sellaista voidaan jollakin perusteella edes olettaa? Vanha sanonta kertoo, että amerikkalainen kulttuuri on kehittynyt barbariasta rappioon ilman sivistyksen välivaihetta. Mitä sanoo Friedman?
Friedman kertoo, että kulttuureilla on kolme vaihetta. Miksi näin on jää kertomatta, mutta älkäämme vaatiko liikoja, eivät ne muutkaan kerro.
Joka tapauksessa ensimmäinen vaihe on barbaria. Barbaarit uskovat, että heidän kylänsä lait ovat luonnon lakeja ja katsovat, että kaikki toisin elävät ja ajattelevat ovat halveksunnankin alapuolella ja kelpaavat vain hävitettäviksi.
Kolmas vaihe on rappio, dekadenssi. Sen vallassa oleva kulttuuri katsoo, ettei mikään voi olla parempaa kuin jokin muu. Jos he jotakin yleensä halveksivat, ovat kohteena ne, jotka uskovat johonkin.
Näiden kahden vaiheen välissä on sivilisaation vaihe. Sivistyneet ihmiset pystyvät pitämään mielessään tasapainossa kaksi vastakkaista ajatusta. He uskovat, että on olemassa totuuksia ja että heidän kulttuurinsa on lähellä näitä totuuksia. Samaan aikaan he myös pitävät mahdollisena sitä, että erehtyvät.
Friedman katsoo, että kulttuurit kehittyvät barbariasta sivilisaatioon ja sitten jatkavat siitä rappioon, sitä mukaa kun kasvava skeptisismi tuhoaa itsevarmuutta. Jokaisessa kulttuurissa on kaikkien näiden vaiheiden edustajia, mutta sikäli kuin kyse on itse kulttuurista, se edustaa vain yhtä näistä vaiheista kerrallaan.
Eurooppa oli kirjoittajan mukaan barbaarinen 1500-luvulla, jolloin se alkoi itsevarmasti valloittaa ulkomaita. Se saavutti sivilisaation vaiheen 1700- ja 1800- luvuilla ja romahti sitten rappioon 1900-luvulla.
Kun nyt USA:sta on tulossa maailman napa, se on kehittämässä ”barbaarista kulttuuria”. Se on itsevarma omista arvoistaan ja valmis taistelemaan niiden puolesta -toisin kuin Eurooppa.
Friedman huomauttaa, ettei ”barbaria”, tämä melko ruma sana, ole mikään herjaus, sillä eihän murrosikäistäkään voi kritisoida siitä, että hän on juuri siinä iässä…
No, tapa nähdä ja luokitella se on tämäkin. Ehkä on mahdollista, ettei mitään sivilisaatiota voi kritisoida siitä, mitä se on, ei edes sellaista, joka on ollut barbarian vaiheessa viimeiset puolitoista vuosituhatta.
Itse kyllä lähtisin siitä, että kritiikkiä on syytä viljellä kaikkiin sivilisaation ilmenemismuotoihin nähden. Toki kukaan tuskin voi kiistattomasti osoittaa istuvansa sillä armonistuimella, jolta käsin voi tulla absoluuttisin mitoin tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, mutta voihan sitä nyt edes omien edellytystensä pohjalta yrittää, ellei ole joku metroseksuaali.
Säilyttäkäämme siis tietty epäilys kaikkiin niihin historiosofioihin nähden, jotka selittävät ihmiskunnan kehitystä, niin mennyttä kuin tulevaa ja pitäkäämme kriittinen kykymme toiminnassa, olipa se nyt sitten huonompi tai parempi absoluuttisen järjen näkökulmasta katsoen. Viimemainittuhan jää joka tapauksessa pois työkalupakistamme.
Epäilemättä sellaisten käsitteiden kuin ”barbaria” ja ”rappio” käyttäminen on enemmän tai vähemmän mielivaltaista. Olisi kuitenkin tarpeetonta itserajoitusta jättää ne pois käytöstä. Miten ne määritellään ja miten niitä sovelletaan, on sen sijaan sopiva aihe kiistelyille, jotka saattavat olla mielenkiintoisia.

15 kommenttia:

  1. "..päämääränä näyttää olevan mahdoton asia, tulevan poliittisen historian ennustaminen."

    Historia ja polittiika noudattavat toisen kertaluvun kaaosteoriaa. Ilmasto"tiede" taas noudattaa ensimmäisen kertaluvun kaaosteoriaa, jossa yhä tarkemilla lähtöarvoilla voidaan ennustaa yhä pidemmällä aikajaksolle säätä. Tosin silläkin on rajansa (Liouvillen teoreema).

    Toisen kertaluvun kaaoksessa (historian) ennustukset vaikuttavat ennustuksen lopputulokseen alkuarvoja muuttavasti, joten lopputulemana ennustukset vaikuttavat ennustuksiin ja täten ennustus "hajoaa".
    Historioitsija Harari "Sapiens. Ihmisen lyhyt historia". Erikoista että Harari on kuitenkin julkaissut uuden kirjan, jossa hänkin ryhtyy enneustamaan historiaa "Homo Deus. Short Future of Humankind".

    Joka tapauksessa taidanpa hankkia blogistin uuden kirjan e-kirjana (Esikatselussa Elisa -kirjassa kirjan "maistiaiset" - Taattua blogistin laatua :)). Tulevaisuuden ennustukset myyvät...

    Setarkos



    VastaaPoista
  2. Hidas ajattelu.
    Muistelen vanhempiani 4-50-luvuilla, sitä miten he lepäsivät iltaisin sängyllä kirjaa lukien, usein niin, että isä luki ääneen äitini korjatessa jotain vaatekappaletta. Sukkien parsiminen taisi olla se tavallisin askare. Siinä sitten käytiin luetun pohjalta pientä keskustelua, sellaista johon me lapsetkin saatoimme osallistua leikkiemme lomassa. Radio kyllä oli muttei se kovin pitkälle riittänyt. Varmaan koimme tuon ajan normaaliksi, asiaan kuuluvaksi ja vieläkin ajattelen, että se riitti hyvin. Hieman myöhemmin, lukioaikana ja sen jälkeen koin maailmamme nimenomaan vakaasti sivistyneenä olotilana jonka sota kyllä oli tilapäisesti, vaikkakin rajusti, keskeyttänyt mutta oli nyt matkalla kohti parempia, turvallisia aikoja ja josta itse kunkin oli hyvä ponnistaa eteenpäin. Vasta vuosi 1968 ja sitä seuraava totalitaristinen vyöry länsimaissa pani stopin optimismille.

    Nyt on pika-ajattelun aika, on tietoa niin että korvista pursuu, unta ei saa kun pitäisi seurata aikaansa kaiken äänivyöryn, hellittämättä vilkkuvan, väkkyvän TV-kabareen ja ylipursuavan tekstimassan seassa ja murskaamana. Elämme ikuisessa sirkuksessa jossa ei lepoa saa!

    Juu, en mene yksityiskohtiin ja voi olla, että kehityksen suunta on jotenkin väistämätön mutta barbariaa tämä on. hh

    VastaaPoista
  3. Paluu barbariaan merkitsee suomettumista. Valtaeliitit tunnistavat toisensa ilmekielellä siemaillessaan espressoa Fazulla - sekä Kiinassa että Trumplandiassa. Puhuvat perheyrittäjyydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Trumpin tyttären 36-vuotias aviomies Kushner toimii Trumpin sihteerinä kaikissa valtiollisissa asioissa, kirjoittaa CNN

      Poista
    2. Iltalehti kirjoittaa yön seuduksi Suomeen saapuvasta Kiinan presidentistä: "Xin perheellä on kuitenkin mennyt mukavasti. Talouslehti Bloomberg paljasti Xin virkaanastujaisten alla vuonna 2012, että hänen perheellään on satojen miljoonien eurojen omaisuus. Suurin osa siitä on Xin isosiskon Qi Qiaoqiaon, tämän aviomiehen sekä heidän tyttärensä nimissä."

      Poista
  4. "Oleellista tälle Euroopan aikakaudelle on, ettei se arvosta itseään, mihin saattaa olla pätevät syytkin, mutta ei myöskään näe mahdolliseksi edes osoittaa, millaisia asioita pitäisi arvostaa, sikäli kuin asia ei koske pelkästään rahaa ja toimeentuloa.

    Kulttuurisesti kysymys on siis nihilismistä. Tätä voi toki pitää parempana ja varmasti ainakin miellyttävämpänä kuin petomaista militarismia, mutta tavoiteltujen arvojen suhteen kulttuuri on primitiivinen."

    Voi tietysti kysyä, missä määrin tämä "sivistyneen eurooppalaisen" elämäntuska on peräisin juuri maailmansotien ym. 1900-luvun katastrofien aiheuttamasta eräänlaisesta identiteetin romahtamisesta? Tuolloin kun viimeistään paljastui, etteivät eurooppalaiset kaikesta sivilisoitumisestaan huolimatta ole juurikaan "villi-ihmisiä" vähemmän alttiita sellaiselle yhteisölliselle primitivisoitumiselle, jota voi vaikka barbarisoitumiseksi kutsua (Saksan natsivaltahan lienee tällaisesta se ensimmäisenä mieleentuleva ja eniten ruodittu esimerkki, mutta lienee jo siinä määrin tuttu ja tunnettu, että turha vatvoa tässä sen tarkemmin).

    Euroopan kannalta vain kävi niin surkeasti, että teknologinen taso oli tuolloin sata vuotta sitten jo siinä määrin korkea, että se mahdollisti jo moniin sellaisiin kauhutöihin ryhtymisen, jotka vielä sata tai vaikka vain 50 vuottakin aiemmin olisivat olleet vielä kuvittelukyvyn ulkopuolella. Siellä, missä lahjakkuus on suurinta, on kai sitten myös lankeemus suurin.

    Asia erikseen sitten tietysti on, miten perusteltua tai edes järkevää tällaiseen nykyeurooppalaisia vaivaavaan itseruoskintakulttuuriin takertuminenkaan sitten loppuviimein on, sekin kun on viime kädessä vain kulttuurisen hybriksen ja suprematismin eräänlainen äärimmäinen ilmenemismuoto yhtä kaikki, vaikkakin ylösalaisin käännetyssä muodossa. Ja vaikka kun katsoo, millaisia ilmenemismuotoja se varsinkin näillä "cultural studies" -aloilla tuntuu kovin herkästi saavan, niin aika vähän niillä taitaa olla tekemistä minkään terveen itsereflektion eli rakentavan itsekritiikin harjoittamisen ja siitä opikseen ottamisen eli ns. viisastumisen kanssa...

    Eihän mielenterveyspotilaitakaan ole enää aikoihin käsketty halveksimaan itseään, vaan päinvastoin yritetään rohkaista etsimään parempaa itseymmärrystä siinä määrin kuin tämä kulloinkin on mahdollista. Eikö tällaiseen sitten pitäisi pyrkiä kulttuurienkin kohdalla, niin ihanteensa pettäneitä ja "langenneita" kuin ne kenties ovatkin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisen miehen itseruoskinnasta Pascal Brückner kirjoitti teoksen Tyranny og guilt. Suosittelen. Kirja on ilmeisesti niin vaarallinen ettei sitä saa kuin eduskunnan lainaamosta. - Franklin

      Poista
    2. Luin joskus häneltä Tears of the White Man. Alan uranuurtajia.

      Poista
  5. "En ole kovin hanakka uskomaan pitkän tähtäimen ennusteisiin."

    Kysymys: Milloin Venäjästä tulee normaali eurooppalainen valtio?

    Venäjän äskeisissä mielenosoituksissa käsitettä Venäjästä normaalina eurooppalaisena valtiona tulevaisuuden pämääränä oli mainittu monta kertaa.

    Vastaus: Venäjästä ei koskaan tule normaalia eurooppalaista valtiota.

    Syitä on tuhannen vuoden ajalta. Suomessa historiantutkimus on suomettumissyistä yhä vieläkin lapsenkengissä. Tutkitaan aherasti ja rahakkaasti millainen asema oli lapsilla antiikin Rooman valtakunnassa.

    Ihanaa, ihanaa, ihanaa.

    Tuhatvuotiseen bysantilaiseen Venäjään palataan huomenna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lenin aloitti bolshevistisen käytännön huudollaan: ”Грабь награбленное!” (Varasta varastettua!)

      ”Kommunistisen puolueen manifestin” mukaan pientalonpojan omaisuus on porvarillisen omaisuuden lähde, joten pientalonpojatkin piti riisua omaisuudesta ja järjestää ne kolhoosiin.

      Tätä huutoa ”Грабь награбленное!” (Varasta varastettua!)
      iskostettiin venäläisiin useita vuosikymmeniä. Se on mennyt luihin ja ytimiin ja synnyttänyt kansallistaudin nimeltään korruptio. Kysymys ei ole ainoastaan korkeista virkamiehistä, -naisista. Ilmiö on todella laaja, alkaen vaikkapa lääkäreistä, joilla on merkittävä virka-asema ihmisten terveyden kannalta katsoen.

      14.02.2017 00:01:00
      Гражданская война между пациентами и врачами
      Вызовы полиции в больницы становятся обыденностью
      (Kansalaissota potilaiden ja lääkärien välillä. Poliisien hälytykset sairaaloihin ovat tulossa jokapäiväisiksi.)
      Ада Горбачева
      Обозреватель «Независимой газеты»

      http://www.ng.ru/columnist/2017-02-14/8_6928_war.html

      Monet ihmiset ovat huolestuneet siitä, miksi teini-ikäisten itsemurhat Venäjällä ovat nousseet 57%.

      Анна Кузнецова: Главной причиной увеличения детских самоубийств на 57% являются «группы смерти» в соцсетях
      Проблемы семьи и брака / 22.03.2017

      http://ruskline.ru/news_rl/2017/03/22/anna_kuznecova_glavnoj_prichinoj_uvelicheniya_detskih_samoubijstv_na_57_yavlyayutsya_gruppy_smerti_v_socsetyah/

      Poista
  6. Kirves
    Aivan aluksi haluaisin onnitella blogistia mielenkiintoisen arkistomateriaalin hankkimisesta Suomeen.

    Se ei varmaan olisi onnistunut barbaarilta, mikäli barbaarin määritelmänä käytettäisiin Roomalaista, ei puhu meidän kieltä, on siis barbaari.

    Ilman henkilökohtaista, samaa kieltä puhuvien henkilöiden yhteisymmärrystä materiaalia tuskin olisi saatu Suomeen. Odotamme syksyä mielenkiinnolla.

    Jos rakennushankkeet pääkaupungissa vuosien saatossa toteutuvat, saamme varmaan tänne sitä uutta ärrää barbarian ja rabbion merkeissä.

    R-kioskilla tavataan, muualla hyvinkin tuttua, Linnen määritelmän mukaan Barbarus Barbatusta.
    Siinä Averroeskin pyörähtää pari kierrosta kuopassaan.

    VastaaPoista
  7. Itse ennakoin perustuen eteenkin länsimailla tehtyihin havaintoihin nuorison heikosta kiinnostuksesta tieteisiin ja matemaattisen osaamisen löpsähtämiseen että suuri tieteellinen voittokulku on hidastumassa.

    VastaaPoista
  8. "Metroseksuaali" on jo nyt auttamattoman vanhentunut termi, joka kumpusi siitä kipuilusta, joka 90- ja 2000-luvun alussa syntyi perinteisen mieskäsityksen murroksesta. Nykyään tuohon murrokseen, kuten myös sukupuolittamisen kysymyksiin, osataan suhtautua jo huomattavasti rationaalisemmin, vähemmän hysteerisesti. Tietysti jotkut hössöttävät vielä "dekadenssista" ja tarrautuvat kahleisiinsa.

    VastaaPoista
  9. Jos T. Vihavainen perustaa kirjanpolttorovion, niin mitä varmimmin hänen atavistisen vimman kohteeksi joutuisi israelilaisen sotatutkija Martin Van Creveldin kirjat. Tämä kun pitää sotaa täysin luonnollisena asiana ja pitää esim. islamin vyöryä Eurooppaan mahdollisena nimenomaan siksi, että Euroopan ja länsimaat ylipäätään on vallannut vässykkämäis-feministis-pasifistinen rappio. Kirjan nimi onkin osuvasti Pussycats. Pussycat-Timo.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.