sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Rodut ja kansat



R:t ja kansat

Sattuipa pitkästä aikaa silmään Venäjän Tiedeakatemian vuodesta 1971 julkaisema aikakauskirja Rasy i narody, Rodut ja kansat (Расы и народы : современные этнические и расовые проблемы).

Kyseessä on siis tieteellinen, antropologinen aikakauskirja, jota meidänkin Kansalliskirjastoomme tilattiin vuoteen 1986 saakka. En tiedä, miksi tilaus sitten lopetettiin, luultavasti siksi, että se on myös internetistä saatavissa. Sehän on toki aivan pätevä syy.

Voidaan kuitenkin todeta, että sana ”rotu” on useimmissa eurooppalaisissa kielissä muuttunut epäsanaksi, kuten aikoinaan poliittisesti epäkorrektit hahmot kuten Trotski Neuvostoliitossa muuttuivat epähenkilöiksi. Silloin oli turha etsiä hakuteoksista Trotskin nimeä, vaikka termi trotskilaisuus löytyi. Se oli kuin se kuolleen kissan irvistys, joka jäi jäljelle, kun kissa itse oli jo hävinnyt.

En itse asiassa ole oikein varma edes siitä, saisinko oikeastaan käyttää tuota yhtä sanaa, sillä nykyään on aivan yleistä myös oppia saaneissa piireissä, että pelkkä tietty sana laukaisee primitiivireaktion ja aiheuttaa älyllisen toiminnan lakkaamisen tai krampin. Ehkä siis puhun vain r-sanasta.

Neuvostoliitossa r oli normaalisti käytetty käsite, johon ei liittynyt mitään sen kummallisempia tunteita. Jokainen tiesi, että natsit olivat aikoinaan kyhänneet yhtä hirviömäisen kuin alkeellisen r-opin, jonka mukaan slaavit olivat ali-ihmisiä ja he itse yli-ihmisiä.

Eipä tällaisen idiotismin kumoamiseen mitään tutkimuslaitoksia tarvittu eikä siis itse koko surkea rakennelma ansainnut suurta kriittistä tutkimustraditiota, jossa se olisi osoitettu vääräksi. Kapitalismin kanssa asiat olivat tietenkin aivan toisin. Sen käsitteitä ei hyväksytty.

Länsimaissa, USA:sta alkaen on viime vuosikymmeninä kehittynyt outo allergia tietyille käsitteille ja sanoille, jotka on poliittisesti epäkorrekteina sitten kielletty. R kuuluu näihin. En ryhdy tässä selvittämään, miten kauan tämä tilanne on vallinnut, mutta herää vahva epäilys siitä, että se on syntynyt USA:n rotuerottelun, tarkoitan siis segregaation virallisen lopettamisen myötä eli saanut alkunsa noin puoli vuosisataa sitten.

Sen jälkeen sama, puhtaasti amerikkalainen r-sanaan kytkeytyvä konnotaatio on siirretty myös meille, jossa ei koskaan ole ollut minkäänlaista segregaation perinnettä. Mutta näinhän se kulttuuri niin sanoakseni etenee.

Venäjällä tämän asian historia on ollut toinen. En nyt ryhdy tässä puhumaan kansanmurhista, joita tuon maan historiaan sisältyy ehkä enemmän kuin muiden, mikäli käsitettä tietyllä, tarkoituksenmukaisella tavalla käytetään.

Puhun tässä roduista (siis r:istä), joihin liittyvillä näkemyksillä myös venäläisessä kulttuuripiirissä toki on ollut myös poliittista käyttöä. Itse asiassa sitä on tänäkin päivänä, kun erityisesti kiivaimmat ukrainalaiset ovat sanoneet itsensä irti sukulaisuudesta isovenäläisten kanssa.

Jälkimmäiset on selitetty itse asiassa suomalaisiksi ja tataareiksi, joissa slaavilainen aines on aivan vähäistä. Toki venäjä on slaavilainen kieli, mutta se vain osoittaa tuon kansan (moskaly, katsapy) kataluutta: kielensäkin se on varastanut…

Näille asioille suomalaiset kai tätä nykyä naureskelevat, mutta asia ei ollut ihan itsestään selvä 1800-luvun lopulla, kun V.O. Kljutševski -erittäin kunnioitettu historioitsija- esitti väitteensä, jonka mukaan isovenäläisessä kansassa oli 80 prosenttia suomalaista ainesta. Ei tätä asiaa Moskovassakaan noin vain purematta nielty, koettiin se sen verran alentavana.

Mutta tämä nyt on sivuseikka suuressa kuvassa r-käsitteen kohtaloista. Jos vilkaisee venäläistä wikipediaa, voi todeta, että siellä kyllä tunnetaan nykyaikaiset läntiset käsitykset r-asioista ja hyväksytään normaalit tieteelliset metodit.

Sen sijaan omituisena esiintyy tässä yhteydessä länsimainen tapa kieltä r:n olemassaolo, ikään kuin se, mitä aistein havaitaan, olisi jotenkin sopimatonta hyväksyttäväksi saati tutkittavaksi. Niinpä tutkitaan jotakin näkymätöntä.

Eilen, aprillipäivänä, huomasin eräässä fb-postauksessa teesin, jonka mukaan tiedämme varmasti, että kaikki ihmisryhmät ja siis myös ihmiset syntyvät täsmälleen joka suhteessa yhtä lahjakkaina, paitsi jotkut vielä lahjakkaampina esimerkiksi joidenkin fyysisten, mutta ei missään tapauksessa muiden seikkojen suhteen, mikä voidaan sitä paitsi selittää muilla kuin r-seikoilla.

No, ajatuspoliisin toiminta synnyttää aina sen paljastavaa huumoria, näinhän se oli Neuvostoliitossakin ja näin se on meilläkin. Tästä tulee mieleen toinen postaus, joka paheksui sitä, että jossakin uutisessa erään rikoksen uhrin oli mainittu olleen poikkeuksellisen kaunis.

Eikö tämä jo ollut asiatonta. Olisiko saman logiikan mukaan hyväksyttävää sanoa, että joku uhri oli poikkeuksellisen ruma? Jos hyväksytään erilaisuus, niin sitten hyväksytään. Erilaisiahan me kaikki olemme, mutta jokainen kai tämän sivilisaation vanhojen normien mukaan vastaa vain itsestään ja lisäksi ehkä fanittamastaan joukkueesta. Jälkimmäiseen asiaan liittyvistä seikoista ja säännöistä en tosin ymmärrä mitään.

Joka tapauksessa siis tuo venäläinen wikipedia, jollaiset itsekorjaavina systeemeinä yleensä melko luotettavasti heijastavat yleisesti hyväksyttyjä käsityksiä, kertoo, että tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että on vain yksi ihmislaji. Rotujen määrästä sen sijaan on vaihtelevia käsityksiä ja toiset puhuvat kahdesta kantarodusta (stvol) ja toiset jopa viidestätoista.

Entisen Sovetski entsiklopeditseski slovarin mukaan rotuja olisi kolmekymmentä. Toki luokittelut olivat ennen muinoin hieman Linnén taksonomian tapaisia, ulkoisten tunnusmerkkien mukaan tehtyjä. Nykyäänhän on tullut käyttöön myös geenitutkimus, jolta voitaneen lähitulevaisuudessa odottaa paljonkin uutta tällä alalla.

Mutta ehkä koko r-sana todella joutaisi jättää pois käytöstä, vaikka sen kieltäminen tietenkin on obskurantismia ja paluuta primitiivisen kulttuurin piiriin? Mihin sellaista oikein tarvitaan?

1950-luvulta lähtien lännessä alettiin puhua (geneettisistä) populaatioista ja hylättiin tieteen piirissä r-sana, vaikka itse tutkimus oletuksineen pysyi aivan entisellään. Suuntaus tuntuu keinotekoiselta ja sen ydin haisee epäterveeltä. Eikö sana ”rotu” pitäisi arkikielessä hyväksyä normaalina ja aivan neutraalina asiana, jota se on meillä aina ollut? Mikä on tässä tieteen ja arkikäytännön suhde?

Vastaus kuuluu, että tieteellisen ajattelun tehtäviin kuuluu, että se auttaa meitä selittämään itsellemme asioita, joita ympäristössämme näemme. Arkikokemuksessa sen sijaan emme kohtaa geenejä emmekä haploryhmiä. Esimerkiksi ihmisten ihonväri vaihtelee suuresti, lähinnä ruskean eri sävyissä. Sivistyneelle ihmiselle asia on täysin normaali ja hyväksyttävä ja vain tolvana leimaa yksilön hänen viiteryhmänsä perusteella.

Tosin ei kannata sulkea silmiään siltä, että erilaisia yhteisiä tunnuksia keskenään jakavat ihmiset muodostavat säännöllisesti ryhmiä. Rotupiirteitä ylittävät tekijät saattavat kuitenkin olla monin verroin edellisiä tärkeämmäksi koettuja, ajatelkaamme nyt vaikkapa jalkapalloa ja uskontoa. Ei ihmiskunta koostu pelkistä yksilöistä. Ryhmien merkitys on jotakin muuta kuin jäsentensä summa. Ei siinä mitään kummallista ole.

Mutta silloin, kun koko viiteryhmä ikään kuin julistetaan salaiseksi ja tavallaan halutaan kieltää ihmisiä uskomasta omiin havaintoihinsa, ollaan jo kaukana sillä tiellä, joka johtaa kohti Orwellin vuotta 2050. Vuosi 1984 jo taisikin mennä hurahtaa ohitsemme ilman, että olisimme sitä lainkaan huomanneet.

 

 

 

18 kommenttia:

  1. Tutkimuksissani olen tullut siihen tulokseen, että myöskään koirarotuja ei ole olemassa.

    Ei ole mitään perustetta väittää, että esim. bullterriereillä, labradorin noutajilla, ajokoiralla ja villakoirilla olisi joitakin ao. koiraryhmiin keskimäärin liittyviä erilaisuuksia - koko, luonne, älykkyys, metsästysvietti, seurallisuus, tms.

    VastaaPoista
  2. Tässä olemme ehdottomasti samaa mieltä. Kyse on ympäristövaikutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kyse on myös rasismista ja patriarkaalisesta alistamisesta. Esim. ajokoirat pakotetaan jänismetsälle jo pienestä pitäen, kun taas labradorin noutajat saavat vain löhöillä sohvan vieressä ja villakoirat sohvalla.

      Tässä on nyt tiedostavan feminismin paikka.

      Poista
    2. Juuri näin. Törmäsin muuten sanaan "naisleijonat". Miksei "narttu" kelpaa, jos kerran eläimellistämään ruvetaan?
      Specism? Ei sekään selitä.

      Poista
  3. Rotu käsitteenä muuttui kirosanaksi kai lähinnä saksalaisen natsismin ja amerikkalaisen rotusyrjinnän seurauksena - siis tavallaan hyvistä syistä. Siitä huolimatta on kummallista, että rotu-sanan demonisoimisen yhteydessä halutaan kiistää myös itsestäänselvät tosiasiat, kuten rotujen väliset erot älykkyydessä.

    Ainakin sellainen väite vaatisi tuekseen erityisiä todisteita mekanismeista, jotka estäisivät älykkyyteen liittyvien geenien evoluution. Tiedossani ei ole ainuttakaan, mutta sen sijaan monet tutkimukset ovat osoittaneet esimerkiksi afroamerikkalaisten älykkyysosamäärän muuta Yhdysvaltain väestöä alhaisemmaksi siinäkin tapauksessa, että muut kuin perinnölliset tekijät on otettu analyyseissä huomioon.

    Mitä tulee rotujen olemassaoloon, ei niiden määritelmä ole melkein missään villieläinlajissa yksiselitteinen. Ihmisen osalta voitaisiin ajatella, että Afrikassa elää joukko rotuja, joista yksi on levinnyt ympäri maailman. Tämä jako perustuisi siihen, että esimerkiksi eteläisen Afrikan khoi-sanit ovat geneettisesti kaikista muista ihmisryhmistä ihonväriin katsomatta kaukana. Sama koskee muutamia muitakin afrikkalaisia metsästäjä-keräöiliijäryhmiä.

    Vaihtoehtoisesti rotukäsitys voitaisiin rakentaa geeniaineksen alkuperän mukaisesti, jolloin neandertalilainen geeniaines toimisi yhtenä jakolinjana ja denisovalainen toisena. Näin saataisiin kolme ihmisrotua, joista kaksi olisi syntynyt Euraasiassa ja niiden tärkeimpänä kantamuotona toiminut kolmas Afrikassa.

    VastaaPoista
  4. Tutkimatta olen havainnut ettei suomalainen, tuo matkimisen mestari kykene luomaan mitään uutta, ja siten pitää lukea eläinkuntaan pikemmin kuin humaniteetiin.

    Joku on tosin väittänyt Työtehoseuran keksineen tiskihyllyn kuivaustelineen. Ja onpa meidän nimiin pantu maailmaa parhaillaan valloittava vastasyntyneen pahvikoppa, Finnish baby-box.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen Talvisota! Hirmupyrskyn purkaus. David vs.Goljat. Enemmistön tyrannia.

      Vain suomalaiset voivat tavoitella rumien naisten hallitsemaa vähemmistöjen paratiisia.

      Poista
  5. Jaha, tuleekos sieltä nyt peräti "suomalainen rotu"?

    VastaaPoista
  6. Espanjan islamilaista aikaa kuvaavassa Fernández-Morenan kirjassa oli tieto, että muslimihallitsijoiden halu saada orjikseen vaaleita naisia, joita ryöstettiin kristityistä maista, johti siihen, että espanjalaiset muslimiprinssit olivat monesti vaaleatukkaisia, jotkut jopa sinisilmäisiä. Umaijadien arabiveri oheni sukupolvi sukupolvelta, joten on arvioitu, että viimeinen Umaijadien hallitsija Hisham II (976-1013) oli arabi enää 0,09%:sti.

    Muslimit ottivat kristittyjä vaimoja ja sharia-lain mukaan markkinoilta ostetusta tai sodassa siepatusta orjatytöstä, jonka kanssa isännällä oli seksuaalista kanssakäymistä, tuli isännän seksiorja (jariya tai djariya, jalkavaimo). Vaaleiden naisten hinta orjamarkkinoilla oli suurempi kuin tummempien, joten tummatukkaisten naisten hiuksia värjättiin ja voiteilla yritettiin saada iho vaaleammaksi. Seksiorjasta saattoi tulla tulevan hallitsijan synnyttäjä.

    Vaikka koraani ei julistanut minkään rodun ylemmyyttä, pitivät muslimiarabit ja Pohjois-Afrikan berberimuslimit itseään muiden yläpuolella. Nyky-Espanjasta tehdyt geneettiset tutkimukset osoittavat, että Lähi-idän ja berbeerien perintöä ei ole enää nimeksikään espanjalaisissa.

    VastaaPoista
  7. Olin nuorempana jonkun berberitytön kanssa kirjeenvaihdossa ja hän kertoi, että arabien ja berberien välillä vallitsi rasismi ja että berberit olivat niitä rasistisempia, milä kuulosti ylpeydenaiheelta.
    Muuten, ludvig XIV:n väitetään omanneen sekä maurilais- että juutalaisverta, Aragonian peruina. Sekoituksethan voivat olla varsin kiinnostavia ja onnistuneita.
    Voi olla rienaavaa sanoa se tässä yhteydessä, mutta ainakin koirilla asia on näin.

    VastaaPoista
  8. Pienempi riviväli on parempi, mutta kappaleiden väliin voisi panna yhden tyhjän rivin.

    VastaaPoista
  9. Oikeasti tämä on nykyään ihan yksinkertaista: Kun sanotaan rotu, tarkoitetaan kulttuuria. Kun sanotaan kulttuuri, tarkoitetaan rotua.

    VastaaPoista
  10. Kahdesta erilaisesta ihmisestä vain toinen on oikeasti erilainen. Meidän muiden on pokkuroitava hänen näkemyksiään.

    VastaaPoista
  11. Tuossapa venäläisten identiteetin uudeleen orijentoitumisessa olisi oiva markkinarako,meidän Suomalaisten näkökulmasta.
    Esimrkisi useiden hallinnollisten innvatioidemme monistaminen,itäänpäin toisi toimintamahdollisuuksia ,esimerkiksi niinkin jokapäiväinen idea, kuin asuin talo-osakeyhtiö on vieras suurimmalle osalle tellusta, saati venäjää.

    Karjanhoidossa,esimerkiksi hormooniperäisen lypsyn idean viemisessä olisi meikäläisille tehtäväkentää.

    Vataanotto luulisi nyt Ukrainan tapahtumien jälkeen olevan myötämielisempää, kun slaavilaisuus ei enää ole niin kovassa huudossa,eikä amerikkalaisuus enää välttämättä ole kovinkaan idealisoitua.

    Täytyisi kuitenkin välttää, helmasyntiämme,nimeltä ylimieliisyys,vaikka kuvittelisimmekin olevamme joissain asioissa kuvykäämpiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylimielisyys? Suomalaisten ylimielisyys?
      Pauli hyvä, aprillipäivä oli eilen. Olet hiukan myöhässä.

      Poista
  12. чухна и точка. это тебе финская гадина

    VastaaPoista
  13. onko sitten tsuhna ihminen?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.