perjantai 19. toukokuuta 2017

Myttinen vallankumous



Myyttinen vallankumous

Venäjän vallankumous on kuin onkin yleisessä ymmärryksessä muuttumassa kansakunnan katastrofiksi, jonka myönteinen anti maailmanhistorialle on perin vaikeasti esille kaivettavissa.
 Tarpeeksi venyttäen se tietenkin saadaan sieltä pilkistämään. Niinhän neuvostoaikana tehtiin suuressa mitassa ja pantiin itse asiassa kaikki maassa tapahtunut myönteinen kehitys bolševikkien tilille.
Pakko on vielä jälkikäteen hämmästellä, miten ihmiset saatiin uskomaan Lokakuun Suureen Sosialistiseen vallankumoukseen. Näkihän sokea reettakin, ettei mitään sellaista tapahtunut, vaan sen sijaan vallankaappaus, joka rakensi häikäilemättömälle populismille ja vei maan syvälle anarkian pohjamutiin, kansalaissodan ja nälänhädän kauhuihin.
Ja miksi koko juttu oikein tapahtui? Kuten tunnettua, jokaisen koululaisen on osattava Ranskan suuren vallankumouksen syyt, vaikka aiheeseen paneutuneet asiantuntijat eivät ole niistä ollenkaan varmoja. Sama koskee tuota Suurta Lokakuutakin ja myös sen edeltäjää eli Helmikuun vallankumousta.
Historialla kansakunnan muistina on ennen kaikkea myyttinen merkitys, kuten Hitler ja hänen ideologinsa aikoinaan totesivat. Tutkimusten tuloksia on lähes aina mahdollista sen verran venyttää ja puristaa, että niiden voidaan lopulta sanoa tukevan haluttua tulkintaa. Suuren Lokakuun historiallinen kohtalo riittänee saamaan meidät asiasta vakuuttuneiksi.
Moskovassa on Nykyhistorian museossa (Entinen Lokakuun Vallankumouksen keskusmuseo Tverskajalla, muinoinen englantilainen klubi) nyt näyttely nimeltä Kod revoljutsii. Ei siis God revoljutsii eli vallankumouksen vuosi vaan nimenomaan vallankumouksen koodi.
Tuo nimitys viritti uteliaisuuteni, mutta en kyllä vielä ainakaan sen pikaisen katsomisen jälkeen pysty sanomaan, mikä tuo salaperäinen koodi oli.
Avainta asiaan lienee haettava niistä lukuisista sitaateista, jotka oli sijoitettu eri kysymyksiä käsittelevien osastojen yläpuolelle. Entiseen verrattuna ainakin Väliaikaisen hallituksen roolia oli suuresti korostettu.
Tunnusomainen oli Kerenskin lausahdus, jonka mukaan koko Väliaikaisen hallituksen edustama aate –sosialismi- joutuisi maailman silmissä häpeään, mikäli se kunniattomasti epäonnistuisi taistelussaan saksalaista maahantunkeutujaa vastaan.
Kuten tunnettua, tuo häpeä lankesi vielä totaalisemmin bolševikkien päälle, jotka peräti solmivat saksalaisten kanssa orjuuttavan Brest-Litovskin rauhan. Siinähän se meni Suomikin. Venäjän kannalta tämä katastrofi oli itse aiheutettu. Kansallisten vähemmistöjen näkökulmasta kyseessä kuitenkin oli kansojen kevät ja imperialismin tappio.
Mutta miksi kaikki tapahtui? Politiikassa yksinkertaiset selitykset ovat valttia ja mitä yksinkertaisempia ne ovat, sitä paremmilta ne kuulostavat. Muistuttaahan tämä vaatimus myös tieteellisen selityksen ihannetta sikäli kuin kyse on loogisesta päättelystä: entia non sunt multiplicanda praeter necessitatem.
Historia ei kuitenkaan ole mitään logiikkaa tai matematiikkaa ja siinä on sen sijaan otettava huomioon niin paljon relevantteja asioita kuin tiedossa on.
Mutta mikä siis voisi olla selitys siihen, että Venäjä luisui vallankumouksen anarkiaan? Kuka sitä tarvitsi, on Venäjällä tällaisessa tapauksessa ollut tapana kysyä.
Jekaterinburgissa sijaitsevassa tsaariperheen murhalle omistetussa museossa saa vieras kuulla version, joka ei sinänsä uutuudellaan hätkäytä: vallankumous oli tarpeen Venäjän vihollisille ja kilpailijoille.
Näihin vihollisiin kuului toki myös Saksa, mutta vaarallisempia olivat liittolaiset: Englanti ja Ranska, erityisesti edellinen. Asia näet oli niin, että Venäjä oli huimaa vauhtia kehittymässä ensimmäiseksi todelliseksi supervallaksi. Sen talouskin oli hämmästyttävän hyvällä mallilla…
 Jos Venäjä olisi päässyt maailmansodan voittajien riveihin, olisi se laajentunut ratkaisevasti Balkanilla ja saanut haltuunsa Turkin salmet. Tämä olisi tarkoittanut myös Välimeren herruutta.
Niinpä Venäjän uljas nousukiito oli pakko pysäyttää. Ensin oli murhattu Pjotr Stolypin, dynaaminen ja pätevä pääministeri, joka kukisti vuoden 1905 vallankumouksessa pintaan nousseen anarkian. Jos olisi elää saanut, olisi hän kaiketi estänyt myös vuoden 1917 vallankumouksen toteutumisen.
Vallankumouksen takana olivat siis imperialistiset kilpailijat, mutta kyse oli enemmästäkin: asialla olivat ne salaperäiset voimat, joiden tarkoituksena oli toimeenpanna uusi maailmanjärjestys. Super-Venäjä ei olisi sellaista koskaan sallinut ja niinpä se oli kukistettava sen kaikkein syvintä ja salaperästä ydintä myöten.
Tämä tarkoitti sitä, että myös Venäjän keisarius oli tuhottava. Tältä kannalta juuri Helmikuun vallankumous oli tärkein rengas ketjussa. Herran voideltu pakotettiin väkivalloin luopumaan kruunustaan ja varmistettiin samalla, ettei sitä perinyt kukaan muukaan, mikä merkitsi, että valta Venäjällä siirtyi niille, joilla ei ollut siihen oikeutta.
Ipatjevin talon kellarissa Jekaterinburgissa murhattiin sitten Herran Voideltu perheineen ja lisäksi kaikki bolševikkien käsiin joutuneet suuriruhtinaat eri paikoissa. Kyseessä oli rituaalimurha, minkä paljastavat murhapaikalta löytyneet kabbalistiset merkit.
Tätä tulkintaa on näyttävästi rakentanut tohtori Pjotr Multatuli, joka vielä hiljattain kuului tunnetun RISI-nimisen ajatuspajan näkyviin hahmoihin. Tätä laitostahan tunnetusti edustaa Suomessa muuan dosentti…
Sivumennen sanoen, Multatuli ja hänen mukanaan myös Jekaterinburgin murhamuseo kiistävät Pietarissa, Pietari-Paavalin linnoituksessa olevien tsaariperheen jäännösten aitoperäisyyden, vaikka DNA-tutkimusten sanotaan tämän asian osoittavan. Tämä ei ole mikään pikkujuttu.
Vallankumousvuosi 1917 oli täynnä suuria –katastrofaalisia-  tapahtumia ja Venäjän valtakunnalle niin syvä järkytys, ettei sen merkitystä ja syitä voida lakata yhä uudelleen pohtimasta.
On aivan oikein ja kohtuullista, että esille on nyt nostettu se kurjuus, johon vastuuttomat demagogit maan aikoinaan saattoivat. Sitä paitsi vallankumous itse asiassa vei koko Euroopan ja samalla maailmankin historian uusille urille.
Kun suoranaiset hölmöt julistettiin neroiksi ja heidän tyhjän päällä olevat kuvitelmansa absoluuttisiksi totuuksiksi, ajauduttiin myös eskaloituvaan väkivaltaan. Taistelua oli käytävä yhä sitkeämmin sekä luontoa että ihmistä vastaan, armoa tuntematta. Muuten ei haluttuja tuloksia ainakaan saavutettu.
Jekaterinburgin laitamilla lepäävät myös puolentoistasadan suomalaisen teloitetun ruumiit, jotka todistavat myös meille tuon uuden ”humanismin” todellisesta luonteesta niille, jotka haluavat asioita ymmärtää. Noiden joukkomurhien vuodethan olivat 1937 ja 1938.
Leniniläis-stalinilaisen ”sosialismin” rakentamisessa venäläiset menettivät miljoonia ihmishenkiä. Suomalaisia teloitettuja oli kaikkiaan ”vain” hieman toistakymmentä tuhatta, mutta kovin pienestä populaatiostahan ne otettiin.
Nykyään usein unohdetaan, että Leninin johtama väkivaltainen utopismi torjuttiin aikanaan varsin yksimielisesti myös sosialistisissa piireissä. Tosiasia kuitenkin on, että tyytymätön ja kiusattu kansa oli valtaosin jonkinlaisen sosialismin kannalla, olihan niillä ainakin miellyttäviä tavoitteita ja lupauksia. Tästä asiastahan käytettiin perestroikan aikana nimitystä ”sosialistinen valinta”.
Millainen Venäjä vuonna 1917 olisikaan voinut syntyä? Munasiko Kerenski kohtalokkaasti pelinsä kääntyessään kenraali Kornilovia vastaan sen sijaan että olisi hänen kanssaan liittoutunut?
Miksi oli mahdotonta ymmärtää bolševikkien muodostamaa vaaraa? Eikö kukaan pystynyt kuvittelemaan niin suurta häikäilemättömyyttä?
Venäjän vallankumouksessa riittää kyllä kysymyksiä ja minusta on hyvä merkki, ettei valtio ole innostunut asiaa mitenkään näkyvästi hehkuttamaan. Lunatic fringe on ymmärrettävästi asiassa hyvin aktiivinen, eikä sen vaikutusvaltaa kannata pitää olemattomana.
En kuitenkaan pidä mahdollisena sitä, että Venäjän tiedeakatemian historiantutkijat saataisiin kannattamaan RISI:n näkemyksiä. Ei sittenkään, vaikka kulttuuriministeri Medinski on korostanut historian tulkinnanvaraisuutta ja myyttien käyttökelpoisuutta politiikan aseina.

11 kommenttia:

  1. Hieno kirjoitus, vaikkakin tuo Pjotr Multatuli henkilön nimi,aiheutti itsessäni tietyn reaktion,tosin hillityn.

    Historiallisesta näkökulmasta tulisi otaa vakavasti tuo venääisen itseymmäryksen uudeleenmäärittely,revoluutiot ovat yleensäkkin olleet maailmalla yleensä ulkoamasinoituja,tavoiteena jossain historianviheessa ahdinkon joutuneen yhteisön entistään tukeampaan asemaan saattaminen, että oletettu voittaja kykenisi hyödyntämään heikkouden tilaan ajautuneen kansakunnan epäonnen maksimaalisesti.

    VastaaPoista
  2. Mitäpä tuota ihmettelemään. Ihmisen tyhmyys on rajaton ja alati uusiutuva luonnonvara. Neukkula, Kiina, Kampodza. P-Korea, Natsisaksa, Islamilainen maailma jne... Esimerkkejä riittää ja lisää on aika varmalla tulossa, Ruotsi, Venezuela ja sen semmoiset. Harhaanjohtajia riittää, vaikka hyviä tietenkin harvassa, mutta jokaiseen maahan yksi hyvä riittää, koska laumakäyttäytyminen. Jos sitten aika ja olosuhteet ovat sopivat niin taas mennään jostakin jonnekin, yleensä kuseen.

    VastaaPoista
  3. Leninin toiminnan arvon ymmärtää, kun tarkastelee Neuvostoliiton olosuhteita Leninin kuolinhetkellä. Hänen neroutensa palvontaan ei ole pienintäkään positiivista perustetta. Miljoonia oli tapettu, talouselämä romahdutettu, älymystöä karkotettu ja vallankaappausen yhteydessä annetut lupaukset petetty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leninin toimintaa ymmärtää kun tietää että tuolla ihmisroskiksella oli aivoihin edennyt kuppa. Liekö syönyt harmaasalvaa, joka tietysti myrkkynä aiheuttaa sekin järjenvastaista toimintaa.

      Poista
  4. John Kenneth Galbraith taisi määritellä, että vallankumousten väkivaltaisuus johtuu pitkälti juuri siitä, että niissä hyökätään tyhjiöön, ja tyhjiön täyttyminenhän on usein melkoisen raju ja äkillinen tapahtuma. Saattaapa olla aika oikeansuuntainen tulkinta.

    Mitä Leniniin, Hitleriin ym. historian (ja varsinkin 20. vuosisadan) "neroihin" tulee, niin olisi aika mielenkiintoinen tutkimuksen kohde, missä määrin ko. henkilöt ovat olleet narsistisia persoonallisuuksia, ja missä määrin tällä on ollut jopa määräävää luonnetta heidän toiminnassaan ja julistuksissaan. Aika hyvinhän nuo tunnusmerkistöt tuntuvat usein täyttyvänkin, mm. mahtava minäkäsitys jopa messiaanisuuteen saakka, usko omiin etuoikeuksiin (tarkoitus pyhittää keinot), taipumus maagiseen ajatteluun, sairaalloinen vallanhimoisuus ja kontrollihalu, pakahduttava pätemisentarve, fatalism, häikäilemättömyys ja pelolla hallitseminen, manipuloimistaidot (ns. karismaattisuus)... Siinäpä olisi jollekin sosiaalipsykologille tai psykohistorioitsijalle tutkimussarkaa riittämiin.

    VastaaPoista
  5. Ihmiskunnan historia on täynnä vääriymmärtämisen tuotoksia,venäjän onnettomuudeksi sen kohtalona oli vääriymmäretyn Marxin innoitamien yksinkertaisten ihmisten tuottama, joko tarkoituksellinen tai tarkoitsematon sekamelska.
    Toivottavasti historiankirjoitus ja historiantutkimus paneutuu noiden tapahtumien kulkuun perustellisesti.
    Avoimia kysymyksiä on paljon,esimerkiksi, kuinka paljon Trotski ja hänen yhdysvaltalaiset taustavoimansa onnistuivat punaarmeijan kouluttamattomaista musikoista polkaisemaan armeijan, joka kykeni suhtellisen nopeasti saamaan maan hallintaansa,kuinka suuri osuus oli yhdysvaltalaisilla joukoilla, jotka miehittivät siperian radan ja sitten vetäytyivät ,kun Trotskin joukot olivat valmiit alueen haltuunotoon,siis selvää yhdysvaltalais bolshevistista yhteistyötä.

    Yhdysvaltain tuleva presitentti Hoover oli myös asiantuntija kaarteineen avustamassa vaikeuksiin joutunutta venäjän kansaa,samoin monet yhdysvaltalaiset oligarkit olivat nuoren neustomaan teollista tuotantoa avustamassa.
    Näinä aikoina, kun Yhdysvallat on ajautumassa polittisen johtajuuskriisiin, myös nuo menneet sekasorron ajat on hyvä pitää mielessä

    VastaaPoista
  6. "Myyttinen vallankumous"

    Русский катастрофический раскол (Venäläinen kakstrofaalinen hajaannus)
    Станислав Минаков, Покров
    http://ruskline.ru/monitoring_smi/2017/04/2017-04-24/russkij_katastroficheskij_raskol/

    В 1917-м, который еще Лермонтов за столетие до страшных событий предсказал как «настанет год, России черный год, когда царей корона упадет»,.. произошла вселенская катастрофа - крушение трехвековой формы Российской империи.
    (Vuonna 1917, jonka runoilija Lermontov ennusti sata vuotta sitä eennen sanoin: "on tuleva vuosi, Venäjän musta vuosi, kun keisarien kruunu putoaa", tapahtuikin maailmankatastrofi - kolmisatavuotisen Venäjän imperiumin kaatuminen.) Lermontov edusti Dekabristien ideologiaa, jonka tuotoksena oli poliittinen ohjelma nimeltään Русская праавда (Venäläinen Laki). Tähän lakiin oli kirjattu päämääriksi mm. keisarin koko perheen ja suvun tuhoaminen ja Venäjän kaikkien kansojen venäläistäminen. Dekabristien seuraaja, vallankumouksellinen demokraatti Belinski kehitti idean, että Venäjälle on luotava uusi luokka: vallankumouksellinen intelligentsija.

    Михаил Чижов: Параллели истории (Historian paralleeleja), или Читая «Заговор верхов» Святослава Рыбаса

    https://izborsk-club.ru/13284

    Совсем другое дело разночинная и творческая интеллигенция – потомки разорившихся и потому озлобленных дворян,.. евреи, получившие высшее образование и не знавшие, как его лучше использовать. Солженицын в книге «Двести лет вместе» точно выражает эту сущность «русской» интеллигенции: «С 80-х годов сливаются русская и еврейская интеллигенция не только в общем революционном деле,.. но и особенно в пламенной беспочвенности». «Пламенная беспочвенность», говоря другими словами, – это ненависть к России...
    (Ihan eri maata olivat aateliton ja luova intelligentsija, puille paljaille joutuneen ja siksi häijyn aateliston jälkeläiset, samoin korkean koulutuksen saaneet juutalaiset, jotka eivät löytäneet koulutukselleen käyttöä.

    Kirjassaan Kaksisataa vuotta yhdessä Solzhenitsyn kiteyttää tämän "venäläisen" sivistyneistön olemuksen seuraavasti: "1880-luvulta lähtien tapahtuu venäläisen ja juutalaisen intelligentsijan yhteensulautuminen eikä ainoastaan vallankumouksen saralla, vaan myös Venäjän vihaajina.)

    Tässä mainittakoon, että venäläinen perinnönjakojarjestelmä oli täysin erilainen kuin Saksassa. Venäjällä omistuksessa olleet maat jaettiin tasan perillisten kesken. Vuosisatojen myötä syntyi massoja maattomia ruhtinaita ym. aatelistoa, jotka olivat riippuvaisia keisarista.

    Jos yllä mainitut seikat Venäjän sisäisestä kehityksestä ovat täysin mitättömiä selittämään venäläistä vallankumouskatastrofia, niin syitä on etsittävä muualta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän mikään ole a priori täysin mitätöntä. Se, että kaikenmoinen huuhaa tarttuu aina vallankumoukseen ja etenkin sen selittämiseen on ilmeisen väistämätön asia. Hitlerillähän ei tässä sunteessa ollut estoja, mutta myös Venäjällä hävinnyt osapuoli alkoi vimmatusti kaivella kaikenkarvaisia "profetioita" heti kun huomasi, mitä oli tapahtunut. Eipä taida maailmassa olla yhtään merkittävää tapahtumaa, jonka ympärille ei tätä kerrostumaa syntyisi.

      Poista
  7. 1900-luvun alun eurooppalaista ajatusmaailmaa hallitsi voimakas optinismi. Rappeutuneet monarkiat miellettiin ainoaksi kehityksen jarruksi. Tulevat Hitlerin ja Stalinin totalitarismit olivat ihmisten ajattelussa poissuljettuja. Niimpä monet Bolshevikien vallankaappauksessakaan eivät pelätänneet heitä itseään, vaan sitä että yltiöpäisyydessään pilaavat vallankumouksen ja monarkia palaa.

    VastaaPoista
  8. Kirjassan Theory and Practise of Bolshevism (tms.) Bertrand Russell vertasi Leniniä Cromwelliin. (Deutscher Stalinia.) Deutscher oli sanonut, kaikkien suurten kansakuntien historiaan kuuluu vallankumous yhtenä vaiheena. Lisäisin: valitettavasti.

    Belgian kansallisessa taidemuseossa (alankomaalaisia mestareita pilvin pimein etc. etc.) on ala-aulasa mahtava maalaus Syyskuun 1830 vallankumouksesta. En tiennytkään, että Ranskan Heinäkuun vallankumous oli heijastunut naapurimaahan, joka silloin kuului Alankomaihin...

    Hugo jotensakin seuraavasti: "Nälkä aiheuttaa vallankumouksia, ja vallankumoukset nälkää."

    MafH

    VastaaPoista
  9. Venezuela ei sovi joukkoon. Kapitalisteilla oli aikaa monipuolistaa taloutta kymmeniä vuosia ennen kavalia sosialisteja. Chavetin tullessa valtaan maa oli tyypillinen öljyn viennistä riippuvainen kehitysmaa. Minulle ei ole vieläkään selvinnyt miten maan taloutta auttaisi että öljytulot valuisivat kapitalistin pussiin. Venezuela romahti öljyn hinnan laskun myötä johon on taas syynä taas uusliberalistinen politiikka joka on näivettänyt kulutuskysynnän.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.