keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Superia



Superman ja superwoman

Nietzsche ja Schopenhauer olivat aikansa lapsia ja pitivät sen mukaisesti lähtökohtanaan sitä, mitä ympärillään näkivät.
Toki he eivät kokonaan sen vangeiksi jääneet, vaan porautuivat myös sen läpi ja hyödynsivät myös laajoja näköaloja menneisyyteen, erityisesti antiikkiin. Tulevaisuus oli heiltäkin tietysti salattu ja voi vain kuvitella, mitä kaikkea he siitä eivät pystyneet näkemään.
Tarkoitan nyt ihmisen kehittymistä enkä tekniikkaa, joka lopultakin on toisarvoista vaikka maailmaa muuttaakin. Ihmisen kannalta kaiketi on sittenkin olennaisin asia juuri hän itse.
Nietzsche kertoi mahtipontisesti saarnaavansa yli-ihmistä. Ihminen oli jotakin, joka oli voitettava ja niinpä kysymyksistä tärkein kuului: mitä te olette tehneet hänet voittaaksenne?
Ihmiskunnalla siis oli, Jumalan kuolemasta huolimatta, mahdollisuus löytää itselleen päämäärä: paremmaksi tuleminen. Tästä tietenkin seurasi, että vallitsevaa asiain tilaa sopi ja pitikin arvostella ankarasti, eihän se oikein mihinkään kelvannut, paitsi lannoitteeksi tulevalle suuruudelle.
Kenenkään ei tietysti pidä sekoittaa toisiinsa Nietzscheä ja Hitleriä. Jälkimmäisen nimiin pantu saksalaisten julistaminen ”orjamoraalista” vapaaksi yli-ihmisjoukoksi oli kaameaa rienausta, jonka syntyyn Nietzsche ei toki osaton ollut, mutta ei tietysti myöskään syyllinen.
Jokaista suurta ideaa voidaan tulkita loputtomasti eri tavoin, ainakin ellei keskiaikaiseen tapaan uskota sanainspiraatioon. Itse asiassa tulkinnanvaraa saattaa jäädä vielä siinäkin tapauksessa.
Joka tapauksessa Nietzsche ei tarkoittanut sitä, että maailmassa jo olisi yli-ihmisiä. Miten heitä tänne saataisiin, oli se suuri tehtävä, jota hän ei tainnut ratkaista.
Mikäli olen oikein ymmärtänyt, seuraisi ihmistä kehityksessä olento nimeltä korkeampi ihminen, jolla olisi vielä vanhan aatamin perusvarustus, mutta jo ylevämpi hengenlaatu. Yli-ihminen sen sijaan ei enää olisi lainkaan ihminen, vaan häntä seuraava kehitysvaihe. Nietzschen aikakauden päämäärätön nihilismi olisi yli-ihmisen hengelle täysin vierasta.
Sattumoisin yli-ihmisestä tuli jo 1930-luvulla niin sanottu pop-kulttuurin ikoni. Englannissahan käytetään termiä superman ja kukapa ei tuntisi Lauri Kenttää (Clark Kent), joka fyysisesti pystyy kaikkeen. Häntä uhkaa vain yksi vaara, kryptoniitti.
Yli-ihminen Kent on arkisin tavallinen tallaaja, joka tarvittaessa yhtäkkiä muuttuu kaikkivoivaksi teräsmieheksi ja suorittaa hyviä tekoja.
On väitetty, että tämän hahmon ilmaantumisella maailmaan keskellä synkkää lamakautta oli terapeuttinen tehtävänsä laman sortaman pienen ihmisen voimaannuttamisessa.
Teräsmies-Kent vaikuttaa tavalliselta poroporvarilta, joten kyseessä on vain hyvin kaukainen sukulainen Nietzschen visioimalle yli-ihmiselle. Niihin suurempiin voimiin, jotka tosiasiassa pitävät Kentiä lieassa, kuuluu myös reportteri-vaimo Lois.
Teräsmies ja hänen erilaiset toisintonsa ovat epäilemättä yli-ihmisen infantiileja parodioita, joita tietynlainen kulttuuri tuottaa. Niitä voi vain verrata esimerkiksi Nikolai Tšernyševskin uusiin ihmisiin, joiden ratkaisevana erona edeltäjiinsä on uudenlainen sosiaalinen ajattelu, joka on tunkenut tieltään vanhan poroporvarillisen itsekeskeisyyden.
Sattumoisin Tšernyševskin uudessa maailmassa naisilla on selvä valta-asema ja seksi esitetään –verhotusti- elämän suurena keskipisteenä, jonka ympärillä kaikki pyörii. Henkilögalleriaan kuuluu toki myös tahtoihminen Rahmetov, mutta itse asiassa hän näyttää olevan vain toissijainen hahmo, tulevan paratiisin rakentamisessa toki tarpeellinen.
Tämä tuli mieleeni, kun luin hesarista sinänsä lapsenmielisen kolumnin, joka selitti nuorison uuden sukupolven nyt kokonaan lakanneen tuntemasta seksisuhteissaan mustasukkaisuutta ja edes ihmettelemästä sitä, että parisuhteessa voi olla useampia ihmisiä, kaikista kymmenistä sukupuolista.
Myös esimerkiksi ympäristöasiat ovat tälle uljaalle uudelle sukupolvelle niin last season. Väliä on vain sellaisilla kysymyksillä, jotka koskevat ihmisten sukupuolia ja suuntautuneisuutta. Tai siis väliä on sillä, että niillähän nyt ei ole mitään väliä.
Ehkäpä siis saatamme nyt lähestyä tuota Tšernyševskin utopiaa tai sitten ei. Kaikki riippuu siitä, ovatko ihmiset todella muuttuneet, siis tulleet uusiksi ihmisiksi.
Schopenhauer, joka tuli alussa mainittua, filosofoi perin terävästi naiseuden olemuksesta. Itse asiassa hänen näkemyksensä, jotka on joskus torjuttu banaalina naisvihana, ovat hyvin lähellä kehitysbiologisia näkemyksiä. Naisen olemuksen määrää hänen asemansa ihmissuvun reproduktiossa ja mahdollisessa edelleen kehittymisessä.
Naisen asemaan kuuluu olla biologisesti enemmän haluttu kuin eri syistä voidaan sallia. Niinpä torjuminen on olennainen osa selviytymisstrategiaa. Tässä taistelussa ei pärjätä voimalla, vaan juonilla ja viekkaudella. Valhe, petos ja kiittämättömyys ovat naiselle yhtä tärkeitä kuin sarvet härälle, kynnet leijonalle ja vedet sekoittava muste sepialle.
Mutta vapautuminen luonnon pakosta juuri on se suuri päämäärä, jonka hyväksi ihmissuku on töitä tehnyt ja tätä maailmaa kehittänyt. Juuri siitä löytyy vapaus ja nainen, jos kuka on ollut sitä vailla. Ehkäpä hänen hetkensä on nyt koittanut ja biologia voidaan unohtaa menneen maailman asiana?
Näin se taitaa olla. Kun nainen on lakannut synnyttämästä, on hän tavallaan siirtynyt uuteen maailmaan, jossa vanhat pakonalaisuudet eivät enää vallitse. Nyt on mahdollista suunnitella ja luoda aivan uudenlainen ihminen myös feminiinisen materiaalin pohjalta.
Ennen sanottiin, että Jumala loi naisen. Tällä tietenkin viitattiin biologiaan. Ei hätää, biologia on jotakin, joka on voitettava ja kai se nyt voidaankin voittaa?
Onko nainen luonnostaan voimiltaan vähäinen? Ei hätää, uhraamalla elämästään sopivan lohkon kuntosalille hän saattaa kehittää itselleen sellaisen vartalon, joka tekee katsojaan suuren vaikutuksen.
Tämän päivän hesarissa esiintyi kiinnostava ja ehkä jopa tärkeä esimerkki tuollaisesta vartalosta, joka oli kuulemma menestynyt alan kilpailuissa.
Likinäköisenä luulin aluksi, että kuvat esittivät nyljettyä oravaa, mutta itse asiassa ne oli otettu naisesta, joka oli (kuinka se sanotaan?) selättänyt luonnon. Itse myönnän, etten voinut katsoa kuvia ilman vastenmielisyyttä, mutta ehkäpä asia liittyy ikääni ja sukupuoleeni.
Toinen oleellinen parannus, jota on nyt ruvettu tekemään alkuperäisen naiseuden voittamiseksi, on tatuointi. Schopenhauer puhui naisten ihmeellisestä kukoistuksesta, joka tosin oli hyvin lyhytaikainen, koska kävi tarpeettomaksi lisääntymisperiodein alettua.
Nyt nuoret naiset ilmeisesti ovat lakanneet uskomasta oman kauneutensa mahdollisuuteen ja haluavat parannella luojan töitä erilaisilla tuherruksilla, joiden kenties ajatellaan antavan jännittävää kontrastia ikinaiselliseen ja siis ala-arvoisena pidettyyn luonnollisuuteen.
Itse en voi välttyä ajatukselta, että noiden itsensä töhrijöiden henkisen maailman täytyy olla jossakin normaalin inhimillisyyden alakvartiilissa tai sen alapuolella. Kyvyttömyys nähdä luonnon ja töhertelijän välistä laadullista eroa tekee masentavan vaikutuksen.
Kun asian niin monesta suusta kuulee, pitää se kai uskoa: uudet ihmiset ovat täällä.
Sen sijaan ei ole selvää, onko kyseessä Nietzschen tarkoittama korkeampi ihminen, wannabe-yli-ihmisen parodia, feminiininen naisellisuudesta irtautumisella vapautuminen vaiko peräti uuden ali-ihmisen koekappale.
Viimemainittua ei kannata ottaa loukkauksena. Pyrkimykseen korkeamman ihmisen luomiseen liittyi menneisyydessä aina tahdon ensisijaisuus, ei halun. Mikäli nyt mennäänkin halu edellä, ollaan ihan uudenlaisessa kyydissä.
Kumpaa nykyään kumarretaan tahtoa vai halua, käy hyvin nopeasti selville siitä populaarista intellektuaalisesta kasvustosta, jota nuorempi polvi näyttää lukevan tai, lukutaidon ollessa heikko, katselevan.
Villiytyneellä kasvimaalla on oma mielenkiintonsa ja ehkä peräti lumonsa, mutta se viehättää vain aikansa. Mikäli puuttuu puutarhurin määrätietoisuutta ja sen sijaan annetaan kaiken sen kukoistaa, mikä vain suinkin kasvaa, on varmaa, että emme tulevaisuudessa löydä edestämme paratiisin yrttitarhaa.
Sen sijaan on varmaa, että ennen pitkää näemme raiskion, jonka herroina ovat rikkaruohot. Sen siivoaminen on käytännössä ylivoimainen tehtävä ja jää luultavasti jonkin toisen huoleksi.

7 kommenttia:

  1. Lauri Kentän biatch oli nimeltään Irma Manner.

    VastaaPoista
  2. Minä luulen ja tietysti toivon, että tilanne on parempi kuin se näyttää ja väitänkin, että vika on tässä tapauksessa enemmän peilissä kuin naamassa. Peilihän on tietysti media ja some ja niin kuin tiedämme somessa riehuu massojen kapina voimalla, josta Jose Ortega Gasset ei olisi voinut uneksiakaan. Muu media, joka haluaisi kutsua itseään totuusmediaksi taas rahoittaa itsensä näiden ns. kapinoivien massojen klikkauksilla ja tulos, eli peili on kuin Linnanmäeltä eräässtä hassusta talosta haetussa. Toisaalta jotainhan se paljastaa, että tälläiseen peiliin katsojia on niin paljon, että määrä riittää elättämään vielä ison kasan jonkinmoisia toimittajiakin. Koska ns. totuusmedia on näin vääränvänkyrä, eikä valhemediaankaan voi aina luottaa, niin kuva aikamme ihmisestä muodostuu vängällä kummalliseksi. Totuushan on, ettei meillä lännessä eikä ainakaan Suomessa ole koskaan ollut niin paljon niin helkkarin fiksua nuorisoa kuin nyt. Väitänkin, ettei vääjäämättömästi etenevä luokkayhteiskunta jakaannu enää pelkästään köyhiin ja pärjääviin, eikä edes koulutettuihin ja peruskoululaisiin vaan, yksinkertaisesti fiksut jo nykyään elävät niin fiksusti, ettei tavan paukapäillä ole siitä mitään tajua, eikä siis mediallakaan, koska eihän kukaan klikkaa juttua nuorista, joilla menee kaikilla tasoilla hyvin tai loistavasti. Opiskelevat tuosta vaan, syövät luomua ja muuta terveellistä. liikkuvat ilokseen ja tietysti rakastelevat toisiaan niin kuin vain perusterve voi. Heitä on paljon ja enemmän on tulossa.

    ps. heitä löytää myös somesta. Etsivä löytää.

    VastaaPoista
  3. Luulenpa, että olet vähintään oikeilla jäljillä. Mutta vanhasta tottumuksesta tule aamuisin tuota totuusmediaa silmäiltyä.

    VastaaPoista
  4. Paatuneena heterona olen tuijottanut monia naisia silmäkin kovana. Munattomat bodarit eivät ansaitse naisen arvonimeä; ovat vastenmielisen näköisiä.

    VastaaPoista
  5. Tuo sukupuolten moninaisuus on seurausta moderninmaailman kemikaalikoktailista, minkä uhriksi syntyvät sukupolvet joutuvat, esimerkiksi netin yleismmmin käytetyillä sivuilla,eli porno sellaiilla, esiintyy kaksineuvoisia erittäin yleisesti,vaikka aikaisemmin heitä syntyi vain muutama prosentti lapsista.

    VastaaPoista
  6. Tatuointeja on nykyään joka toisella. Huvittavaa on kuitenkin kun ammattikoulua käyvän pojan äitikin hankkii tatuoinnin kun pojallakin on. Tatuoituja pidetään usein avarakatseisina edellä kulkijoina. Omien havaintojeni mukaan nämä ovat impulsiivisia,tiukkapipoisia,kuitenkin perimmiltään auktoriteetti uskoisia. Ihmisen maku kun kehittyy ajan myötä niin täytyy olla aika yksitotinen että joskus 20 v sitten nuorena otettu kuva on vieläkin mieleen.

    Fittnesskissat ovat todistaneet "lihan tottelevan kuria". Jotain peri luterilaista tuossa itsensä kurittamisessa kyllä on. Koulutetumman väestön osan keskuudessa kehon muokkaus painoharjoittelulla ei ole pääasiallisen tapa erottua luonnontilassa olevista kanssaihmisistä.

    Näissä piireissä saadaan kunnioitusta määrätietoisella juoksuharrastuksella ja mielellään vielä henkilökohtaisen valmentajan avulla. Onhan toki jalompaa osoittaa rautaista itsekuria harjoittelemalla maratonia varten kuin ihailla itseään peilin edessä kuten prolet.

    Olen joskus törmännyt naiseen joka kertoi olevansa polyamorisessa suhteessa. Tämän kertomaan mukaan suhde ei ole kuitenkaan täysin tasa-arvoinen vaan on ykkös ja kakkos nainen joiden kesken mies tasapainottelee. Vapaansuhteen tuosta kai erottaa sitten se että voidaan käydä luvan kanssa vieraissa. Sitten ovat vielä nämä paronvaihtoa harrastavat swingers bileissä käyvät.Helsingin-Sanomissahan oli taannoin juttukin suomalaisten parinvaihto bileistä Tallinnassa.

    Sen perusteella mitä olen noiden uudenaikaisten suhteiden harrastajista kuullut niin kyse ei ole henkisesti tasapainoisista ihmisistä. Karanneita, eronneita, bi-seksuaaleja, löyhämoraalisia, sitoutumiskyvyttömiä, mielenterveysongelmaisia, täysin hukassa itsensä kanssa olevia rappiolla olevia ihmisiä.

    VastaaPoista
  7. No eihän tässä mitään sinänsä uutta asiaa ole. Sivupilluja on miehillä aina ollut, siinä kuin naisilla vakipanoja. Jotkut kumppanit sietävät niitä paremmin, jotkut huonommin ja asioiden helpottamiseksi on käytetty salausta.
    Jos sillä nykyään kehutaan, niin voisi se pieni kulttuurin muutos olla.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.