maanantai 5. kesäkuuta 2017

Olisi vaikkapa niille stand up-koomikoille töitä.



Mielensäpahoittamisoikeus

Tämän nimistä tuomioistuinta ei Suomessa ainakaan toistaiseksi ole. Asia on kuitenkin noussut tässä maassa sen verran keskeiseksi, että voisi kuvitella sellaisen vielä joskus tulevankin.
Mielensä pahoittamista on ilmeisesti kahta laatua. Toisaalta kyse on naurettavasta tyhjästä suuttumisesta ja toisaalta aiheellisesta henkisestä loukkaantumisesta, joka on hyvinkin verrattavissa jopa vakavaan fyysiseen vammautumiseen ja ansaitsee siis tulla sen mukaisesti käsitellyksi.
Jotta osaisimme asiaan oikein suhtautua, on siis välttämätöntä aina selvittää, kummasta on kysymys.
Yksimielisiä voitaneen olla siitä, että tuon nimisessä kirjassa (Mielensäpahoittaja) päähenkilö, 80-vuotias ihmiskasvoinen pässi (jäärä) pahoittaa mielensä aina syyttä suotta ja on siksi hahmona ylipäätään koominen eikä pelkästään ikänsä puolesta.
Hän on kaiken kaikkiaankin joutava ihminen, jota kukaan ilmeisesti ei jää suremaan, kun hän pian täältä erkanee. Venäläisen kirjallisuuden perinteessä hänenlaistaan sanottaisiin tarpeettomaksi ihmiseksi. Hänessä ei näyttäisi olevan potentiaalia enempää tuottamiseen, kuluttamiseen kuin mihinkään muuhunkaan, marisemista lukuun ottamatta. Mutta eihän hän siinä suhteessa ainutlaatuinen ole, luoja paratkoon.
Ilmeistä kuitenkin on, että kyseinen henkilö loukkaantuu herkästi ja tuntee siis henkistä epämukavuutta ja jopa kipua. Koska se tapahtuu -kuten voidaan olettaa-  ilman että siihen olisi nimenomaisesti pyritty ja syynä saattavat olla nykymaailmassa aivan normaalit asiat, ei ympäristöllä ole syytä anteeksipyyntöihin, vaan koko asialle voidaan ja on syytäkin nauraa. Ehkäpä jäärä voisi jotakin vaikka oppia?
Voimme siis sanoa, ettei tällä henkilöllä tosiasiassa ole mielensäpahoitusoikeutta, vaikka hän sellaista itselleen vaatii. Ei ympäristö hänen takiaan rupea muuttumaan. Mikäli hänestä sanoisi, että hän on vanhuudenhöperö kusipää, olisivat tässä väitteessä faktat paikallaan ja kaikki olennainen ehkä myös sattuvasti kiteytetty.
Tällaista asian muotoilua tosin voisi pitää karkeana ja niinpä onkin asiallisempaa vain puhua mielensäpahoittajasta ja naureskella tälle hahmolle, joka niin herkullisesti osoittaa, miten paljon meitä typerämpiä jotkut ihmiset saattavat olla. Ehkäpä niitä jopa oikeasti on olemassakin? Eikö näin täydy olla?
Tuon kirjallisen jäärän oletetaan pudonneen nykyajan kelkasta ja olevan siis väärässä paikassa asioita paheksumassa ja niistä loukkaantumassa. Takaisin häntä ikävä kyllä ei voi lähettää, mutta aika hoitaa ongelman ennen pitkää. Tavallaan hän siis on harmiton tyyppi.
Mutta entäpä ne todelliset mielensä ihan aiheesta pahoittajat, joilla siis on todellinen oikeus loukkaantua?
Sellaisia ryhmiä on tähänkin maahan yhtäkkiä ilmestynyt kuin sieniä sateella. Kysymys on todellakin ryhmistä ja sellaisillahan ei aiemmin ajateltu yleensäkään olevan oikeutta loukkaantua heitä koskevista näkemyksistä tai nimityksistä.
Ryhmän maineen ajateltiin syntyvän vain se ansaitsemalla eikä pelkkä nimi koskaan miestä pahentanut ellei mies nimeä. Kaikki ymmärsivät, että tämä tarkoitti myös naisia. Nyt jo pelkällä nimityksellä katsotaan joissakin tapauksissa olevan maaginen, paha merkitys ja sellaisen käyttäminen synnyttää oikeuden loukkaantua ja vaatia rangaistusta loukkaajalle.
Vielä pari vuosikymmentä sitten maassamme vallinneen tilanteen oletetaan siis nyt nyt perusteellisesti muuttuneen. En tiedä, miksi näin on, mutta merkit ovat selvät.
Tietty osa tiedotusvälineitämme kertoo meille kuin itsestään selvänä asiana, että tässä maassa on asukkaiden alettava käyttäytyä sellaisella tavalla, joka ei loukkaa tänne saapuneita vieraita.  He eivät missään tapauksessa saa pahoittaa mieltään.
Uskonnon arvosteleminen tai pilanteko siitä, ateismi, naisten kevyt pukeutuminen, koirien julkinen pitäminen, sianlihan syönti, virsien veisuu ja alkoholin nauttiminen saattavat vakavasti loukata vieraita, joten heidän tunteitaan on isäntien aina syytä ensin ajatella ja minimoida se mahdollisuus, että uudet vieraat joutuisivat kohtaamaan noita, heille pahoja asioita, joita maamme on vanhastaan ollut tulvillaan.
Mielensä pahoittaminen uudessa ja oudossa ympäristössä saattaa ihan oikeastikin olla tosiasia. Luulen, että moni meikäläinenkin tuntee itsensä loukatuksi oleskellessaan jossakin islamilaisessa valtiossa, jossa häntä ei pidetä edes täysarvoisena ihmisenä, saati että asiat hoidettaisiin sillä tavalla, jota hän on oppinut pitämään normaalina.
Siitä huolimatta joku, sanokaamme Saudi-Arabiaan saapunut suomalainen vieras, tuskin tuntee tuon takia tarvetta vetää karvahattua silmilleen ja vaatia, että kaiken on muututtava hänen takiaan.
Hän saattaa perustellusti olla sitä mieltä, että maan käytännöt ovat syrjiviä, naurettavia, primitiivisiä ja ihmisarvoa alentavia ja että ne olisi sen takia muutettava. Se, argumentti, että ne loukkaavat häntä, vierasta, kuuluisi kuitenkin jo toiseen kategoriaan - hävyttömyyden piiriin. Vieras voi aina lähteä pois, ellei paikka miellytä. Ei hän vieraassa maassa ole eikä voi olla vaatijan asemassa.
Mutta entäpä jos tämä kuvitteellinen suomalainen onkin asunut ikänsä tuossa maassa, sanokaamme nyt kolmekymmentä vuotta Saudi-Arabiassa ja siellä on myös pari miljoonaa viime vuosikymmeninä saapunutta hänen kaltaistaan? Olisiko loukkaantuminen silloin oikeutettua ja vaatimus muutoksesta paikallaan?
Kysymys on mielenkiintoinen ja luulen, että kysymykseen on kuka ties vastattava myöntävästi. Mikäli luterilaisuudesta tulisi Saudi-Arabiassa yksi valtauskonto, olisi sitä tunnustavilla ainakin jonkinlainen oikeus vaatia, että siihen kohdistuva loukkaava ja syrjivä käytös lopetettaisiin tai vakiinnutettaisiin toimimaan vain tietyillä alueilla. YK:lta voisi ainakin yrittää vaatia tukea.
Missään tapauksessa ei olisi oikein ja kohtuullista, että tuota vähemmistöä kohdeltaisiin sharia-lain mukaan. Eihän se tunnustaisi moiselle islamin laille mitään pätevyyttä sikäli kuin se ottaisi oman uskontonsa tai modernin sekulaarisuutensa vakavasti.
Vastaava suhde toiminee myös toisin päin. Siinä vaiheessa, kun Suomessa asuu huomattavia muhamettilaisia vähemmistökeskittymiä, ei niitä ehkä itsestään selvästi voidakaan enää alistaa maallisen oikeuden ja suomalaisten traditioiden rajaamaan elämänmuotoon.
Ne vaativat, mikäli muiden Euroopan maiden esimerkkiä on uskominen, saada palata siihen keskiaikaiseen järjestelmään, jota islam vaatii kaikilta uskovaisiltaan noudatettavaksi.
Siinä vaiheessa heillä on jo tiettyjä perusteita oikeudelleen loukkaantua. Heistä on tullut maan kanta-asukkaita. Tosin vasta eduskunnan säätämä laki antaa tuolle oikeudelle juridisen pätevyyden ja se saattaa olla vaikea hankkia, ellei kansanedustajien oikeuksia tällaisten lakien suhteen rajoiteta. Mutta kaikkihan vaatii aikansa.
Toistaiseksi meidän näkyvimmät mielensäpahoittajamme ovat yleensä olleet ensimmäisen polven maahanmuuttajia, joiden on kaiken kohtuuden mukaan katsottava olevan vailla mielensäpahoittamisoikeutta tässä maassa.
 Olisi luonnotonta, mikäli kansan valtaenemmistö muuttaisi tapansa ja tottumuksensa sen takia, että jotkut, suhteellisen harvat, uudet tulokkaat kokevat ne loukkaavina. Tällaisissa tapauksissa jo pelkkä säädyllisyys velvoittaa heidät pitämään mahdollisen loukkaantumisen hyvänään ja pelkkä omanarvontunto kieltää isäntiä hännystelemästä tulokkaita. Kohteliaisuus on asia erikseen.
Itse asiassa saattaa todella olla niin, kuten islam-kriitikko Hamed Abdel-Samad on arvellut, että parasta mitä länsimainen yhteiskunta voi muhamettilaisten maahanmuuttajien hyväksi tehdä, on totuttaa heidät ajattelemaan länsimaiseen tapaan ja puhumaan kriittisesti myös uskonnostaan, joka tällä hetkellä on keskiaikaisessa tilassa.
 Tästä islamin perusongelmasta vallinnee kaikkien asiaa tuntevien piirissä melkoinen yhteisymmärrys.
Länsimaissa vapautuminen kristinuskon piiriin pesiytyneen taikauskon ja obskurantismin tyranniasta alkoi Erasmus Rotterdamilaisen ja Voltairen kaltaisten satiirikkojen ja rienaajien toiminnasta. Se oli pitkä ja tuskallinenkin prosessi, mutta se toimi.
Siitä saamme kiittää oikeudesta ajatella ja elää rationaalisesti. Siitä maailma saa kiittää modernin yhteiskunnan syntyä. Sellaista ajattelun ja ilmaisun vapautta on modernissa yhteiskunnassa kerta kaikkiaan siedettävä, mikäli se haluaa olla moderni. Mutta onhan niitä muitakin vaihtoehtoja.
Se, että joku moderniin länsimaahan saapunut vieras voisi pahoittaa mielensä siellä vallitsevan elämäntavan ja ajattelun takia, on normaalin logiikan mukaan hänen ongelmansa ja sitä ei voida ratkaista, ellei hänen irrationaalisia tunteitaan loukata yhä uudelleen ja siedätyksen kautta saada häntä ymmärtämään, mitä moderniin kulttuuriin kuuluu ja mitä ei.
Mikäli tästä ei pidetä kiinni, vaan ruvetaan hännystelemään taikauskoa ja vaaditaan länsimaalaisilta oman elämäntapansa muuttamista toisesta kulttuurista paikalle saapuneiden mielensäpahoittajien takia, ollaan turmion tiellä, vieläpä kaikkien osapuolten vahingoksi.
Elleivät länsimaat pidä kiinni valistuksen perinnöstä, vaan rupeavat kumartamaan obskurantismia vaikkapa vain lyhytnäköisen terrorin pelon takia, ne eivät toimi pelkästään häpeällisesti, vaan myös epäviisaasti.
Valistuksen soihtu on se länsimaisen kulttuurin ylivertainen saavutus, jonka valossa sen tiede ja tekniikka vasta saattoivat päästä kukoistukseensa. Jos sen annetaan täälläkin sammua, luodaan samalla tilaa vaihtoehdoille, jotka merkitsevät ja voivat merkitä vain taantumusta, painumista takaisin yhä syvemmälle siihen tietämättömyyden ja barbarian suohon, josta valistus ihmiskunnan etummaisen osan kerran tuskalla ja vaivalla nosti.
A propos, milloinka näemmekään yhteiskunnallisesti tietoisten taitelijoidemme luovan sellaisen koomisen mielensäpahoittajan hahmon, joka näyttää keskiaikaisesti ajattelevalta ja sellaiseksi pukeutuneelta mullahilta. Tämä jäärä pelkää ja vihaa normaaleja länsimaisen elämänmuodon ilmentymiä ja tiirailee niitä kauhistuneena turbaanin tai muun etnisen päähineen alta.
Sellaisille meidän kaikkien olisi opeteltava nauramaan. Tämä koskee etenkin niitä vieraita, jotka maahamme saapuvat ja aivan erityisesti se koskee mullaheita.
Mikäli modernisaatio ei saavuta mullaheita, mufteja ja ajatollia myös heidän kotimaissaan, joudumme näkemään sen varsin murheellisen näytelmän, jossa miljoonat ihmiset tuhoutuvat pyrkiessään keskiaikaiseen kalifaattiin sen sijaan, että tavoittelisivat yhteiskunnallista edistystä.

15 kommenttia:

  1. Tuli tässä mieleen Veikko Huovisen kehoitus. “Naurakaa hulluille piruille!”

    Niin kummallista kuin se onkin, länsimainen moraali kalvaa tällä hetkellä näiden yhteiskuntien perustuksia. Olemmepa sitten uskovaisia tai emme, meidän moraalimme on suurelta osin kristinuskon muovaama. Tämän moraalin varjolla suhtaudutaan suvaitsevasti myös niihin ilmiöihin, jotka pitemmällä aikavälillä uhkaavat meidän kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme. Tämä suhtautuminen on osaksi seurausta saksan juutalaisvainoista, joista tuntevat syyllisyyttä sellaiset ihmiset, joilla ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä. (Tosin Neuvostoliitossa tehdyt suuremmat rikokset eivät samanlaisia reaktioita aiheuta.)

    Suvaitseva ei koe suosimiaan ilmiöitä henkilökohtaisena uhkana, sillä hänellä ei vielä ole henkilökohtaisia kokemuksia niiden aiheuttamista vaaroista. Hän on kykenemätön näkemään, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uudet sukupolvet tulevat näkemään muutoksen, joka aiheuttaa niille konkreettisia henkilökohtaisia uhkia. Ennustan, että nämä sukupolvet suurelta osin hylkäävät meidän moraalimme ja omaksuvat sen moraalin, jonka maahan tulijat tuovat tullessaan (siis tapahtuu kulttuurista sopeutumista….). Seuraukset voivat olla kauhistuttavat. Meillä (toisin kuin Ruotsissa) ei ole vuosikymmeniin ollut poliittisia murhia, mutta tulevaisuudessa niiden vaara on ilmeinen. Jo tällä hetkellä sosiaalisessa mediassa elää ajatuksia laajamittaisista väkivaltaisuuksista maahanmuuttajaväestöä kohtaan. Jos tämä toiminta realisoituu ja toimijat ovat älykästä väkeä, jälki on hirvittävä, eikä verivirtojen tukehduttaminen ole helppoa. Seuraukset ovat aivan jotakin muuta kuin tämän hetken terrori-iskut, joita islamistit tekevät. Tätä kehitystä ei voida pysäyttää tutkimalla sosiaalista mediaa ja nostamalla oikeusjuttuja vihapuheesta, vaan on puututtava ilmiön syihin. En ole optimisti, vaan luulen, että seuraavan sadan vuoden aikana ennustukseni toteutuu. Lohdutukseni on, että en enää silloin ole elossa.

    Toinen professori

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä lukiessa ei voi kuin valittaa ettei Suomessa hallita ruotsinkieltä. Ruotsin puolella on keskustelu (kuin myös tanskalksi kirjoitettu) niin paljon monipuolisempaa ja syvemmälle menevää, että tämä meidän kotimainen keskustelumme tuntuu lasten puheelta, satunnaiselt ryntäilyltä sinne tänne. En tarkoita, etteikö naapurissakin mentäisi "på villovägar" mutta aina on myös löydettävissä joku alansa hallitseva emeritus tai vastaava joka uskaltaa kyseenalaistaa poliittisen korrektiuden saneleman tyhjyyden.
      Meillä näitä Vihavaisen kaltaisia on kovin harvassa ja monet heistäkin kirjoittavat aika satunnaisesti.

      Siispä, kuinka moni esim. meidän ministereistämme lukee vaivattomasti ja mielellään toista kotimaista? hh

      Poista
    2. "Tämä suhtautuminen on osaksi seurausta saksan juutalaisvainoista, joista tuntevat syyllisyyttä sellaiset ihmiset, joilla ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä." Toinen professori kirjoitti näin tästä "suvaitsevaisuudesta". Ja nämä suvaitsevaisuuden kohteet ovat niitä, jotka enimmin juutalaisia vihaavat! Absurdia.

      Poista
    3. "Tätä kehitystä ei voida pysäyttää tutkimalla sosiaalista mediaa ja nostamalla oikeusjuttuja vihapuheesta, vaan on puututtava ilmiön syihin."

      Hyvä pointti mutta valitettavasti primitiivinen, sillä tuskinpa historia tuntee jotakin simppeliä syy-seuraus-suhdetta. Historia konstailee heiluriliikkeellä ja ajastaikaan syy ja seuraus vaihtavat paikkaansa. Mitä väkevämmät tunteet/panokset, sitä hurjempi tapahtumien heilurin liike.

      Bolshevikeilla oli aikoinaan käytössä sellainen käsite kuin маховик истории eli historian vauhtipyörä/huimapyörä. Sellaiseksi historian vauhdittajaksi olikin keksitty ns. luokkataistelu jota kiihdyttämällä saattoi kalastaa sameassa vedessä mitä tahansa.

      Perinteitä kehitetään ja nyt vauhditetaan muuttoliikkeitä ja hyvin koulutettua terrorismia, joka tietää missä on pehmeetä, ei piikkilankaa.

      Poista
  2. Tätä on syytä pelätä. Nyt on syytä tehdä kaikki, mitä vielä voidaan.

    VastaaPoista
  3. Valistuksen suhde lestadiolaisuuteen?

    VastaaPoista
  4. Kaikissa meissä asuu pikku fasisti, eikä aina niin pienikään, ainakin jos katsomme vihapuheilmiantajiin, vihernatseihin, feminatseihin ja sen semmoisiin eturivin mielensäpahoittajiin. Nyt kun sukupuoli on oletusarvo, kulttuurit ja uskonnot relatiivisesti samanmoisia, niin elämään jäävät vain sellaisen seksuaalisuuden ja sellaisen uskonnon kannattajat, joiden oletusarvoihin, ei noin abstrakti ajattelu mahdu, koska noin ilmavat ajatukset vaativat jo pitemmöälle vietyä länsimaistyylistä koulutusta ja siitähän useimmilla uuseurooppalaisilla on melkoinen nuusa.

    VastaaPoista
  5. Täyspäinen näkökulma altruististen typerysten
    vedellä toimivaan tuulimyllyyn.
    Yksi naula lisää arkkuusi päivänselvien asiain
    julkituomisesta.

    Kuplaihmiset tulevat langettamaan fatwoja yllesi
    niin runsaasti. ettei sinulla tule olemaan asiaa
    nyhtövassarien taivaanpankolle.

    Vaan lienetkö sinne menossakaan?

    VastaaPoista
  6. Hitto kun ei suomessa asiain tolalle saattamisessa tule mieleen kuin kaksi skenaariota: joko perustetaan sekulaarisuuden pohjalta ketään syrjimätön valvontakoneisto, jolle kaikki ilmottautuvat heti aamutoimissaan, ja pitkin päivää yleisen turvallisuuden nimissä, tai sitten se utooppinen skenaario, jossa islam, porsaanreikien kautta, kansainvälistä arvostelua uhmaten, julistettaisiin fundamentaaliseksi ääri_ideologiseksi liikkeeksi, joka lain voimalla saatettaisiin harjoittamis kieltoon. Maailman metropoleissa tämä on luonnollisesti myöhäistä, ja verenvuodatus todennäköistä ja sitä edeltävä, toisenkin osapuolen barbaariaan taipuminen. Joku juntti näyttäkööt tietä, ja nielkööt maailmanparantajat krokotiilin kyyneleensä, luovuttakoot passinsa jos sikseen tulee.. Ehkä nyt todella on tullut aika hylätä logiikka ja rationaalisuus, ja pyrkiä luomaan hetkellinen massahysteria pikaisten päätösten aikaansaamiseksi, kun pöly alkaisi laskeutumaan, voisimme vaikka myötätuntoisesti naureskella uusille mielensäpahoittajille, äänensä menettäneille, kollektiivisesti stagnoituneille vasemmistolaisille.

    Antero

    VastaaPoista
  7. Satuin olemaan Saudi-Arabiassa,kun vuosi 1400 alkoi. Mekka vallattiin, Medina jäi yritykseksi.Koko maa oli hysterian vallassa, koska levisi huhu Mekasta, että Muhamed tulee takaisin maan päälle. Laveteilla vedettiin hyökkäysvaunuja ja sotakoneet lenteli. Mekka vallattiin takaisin ja 800 kapinnallista ammuttiin. Kyseessä oli perinteinen vallananastusyritys, jota johti suku, jolla Koraanin mukaan on oikeus maan hallitsemiseen. Lopputuloksena ammuttiin julkisesti kolmen kaupungin toreilla n. 50 ihmistä. Tuon kaiken nähneenä tajusin miten valtava voima voi uskonnolla olla. Siitä huolimatta hyvää kesää !

    VastaaPoista
  8. Olin kaksi viikkoa matkoilla, kun lähdin Manchesterin isku oli juuri tapahtunut, kun tulin ja katsoin puoliyhdeksän uutiset niin siellä jauhettiin jostain poliisien salaisesta ryhmästä, missä rasismi rehottaa, ja minkä 'hyvät' ihmiset olivat ilmiantaneet. Olin palannut tärkeiden asioiden pariin. Hoivayhteiskunta toimii pahoitettujen mielten suojelemisen puolesta.

    Seuraavaan päivään herätessäni oltiin taas keskellä todellisuutta ja kiemurtelua sen kieltämiseksi, kun Lontoossa oli tapahtunut terrori-isku. Black pigeon speaks jakaa terrori-iskuihin reagoimisen mediassa kuusitasoiseksi. 1) kuvia itkevistä ja juoksevista ihmisistä 2) facebook vaihtaa kansallisvärit tuen osoituksena uhreille 3) mediaväki vaikeroi 4) rakennukset Brandenburgin portti ym. väritetään kansallisväreillä 5) aletaan valittamaan muslimien puolesta ja tuomita islamofobiaa 6) wash, rinse, repeat (toistetaan sama). Alla oli yksi kommentti When you believe in nothing, there is nothing to defend. Europe is lost. (Kun et usko mihinkään, ei ole mitään puolustettavaakaan, Eurooppa on menetetty). Jotain toivoa sentään jostain osui silmiini, että Douglas Murrayn kirja The Strange death of Europe on bestsellerlistan kärjessä.

    VastaaPoista
  9. Kiitos, Vihavainen!

    Tämä mielensäpahoittajatyyppi on erinomainen esimerkki siitä itsekkäästä ihmisestä, joita nykyinen kulttuurimme tuottaa. Ei ajatella, mitä voisin tehdä ympäristön hyväksi, vaan maristaan pahaa ympäristöä. Asiaa pahentaa, ettei oman navan tuijottamisessa tunnisteta täällä enää yksilön vastuutakaan. Niinpä tuntuu oikein järkevältä vaikka kostaa ympäristölle omat vastoinkäymiset itsemurhan yhteydessä.

    Jostakin ihmeen syystä arabialais-islamilaisten keskuudessa tällaiset ratkaisut ovat suosiossa. Mielestäni se kertoo taustalla olevasta vihasta sitä vierasta kohtaan, jonka keskelle he ovat itsensä suurella vaivalla järjestäneet verukkein ja laittomin keinoin.

    Voi kysyä, onko ulkopuolisten järkevää taistella islamilaisia despotioita (Gaddafi, Taliban, kalifaatti) vastaan. Tällaisille muodostelmille on selvästi kysyntää täkäläisten piirissä. Hipit väittävät tietysti, etteivät kaikki niitä kannata. Mutta täkäläisten vastarinta ei vakuuta. Irakilaisten armeija heitti aseensa ja pakeni. Despotiaa vastustavat syyrialaiset pakenevat Eurooppaan.

    Täällä Suomen medioissa, supossa ja Vihavaisen blogissa pohdimme ja ratkomme islamilaisia ongelmia. Typerää. Jospa löytäisimme ratkaisun oman kansallisen etumme ajamiseen, niin kaikki muukin ratkeaisi.

    Mutta Suomessa on laajat piirit, jotka taistelevat kansallista etua vastaan. Eivät he Suomea vihaa; Maamme-laulu sujuu näiltä tekoisänmaallisilta hyvin kuin myös Venäjän vaistomainen inhoaminen. Mielestäni he ovat materian ja yksilön ylistyksen keskellä unohtaneet yhteisen hyvän, yhteiskunnan ja kansan.

    Tähän unohtamiseen on syypää henkinen laiskuus eli itsensä henkinen unohtaminen, sekä vallitseva propaganda. Siispä kannustan teitä edelleen jatkamaan henkisen olemuksemme tarkastelua sekä taistelua vahingollista propagandaa vastaan!

    VastaaPoista
  10. Taas joudun horisemaan jotakin vain pikaisesti, koska pitää kohta pestä ikkunanpesussa käytettävät rätit.

    Täähän kaikki jotenkin liittyy yksilön ja individualistin välisiin eroihin (sic) ja tuon railon tuottamiin näennäisiin paradokseihin. Todella tylysti sanottuna individualisti - eikä kyse ole tosiaankaan pelkästään mistään punavihreistä - on olentona sellainen, että se elää ideologis-moraalisessa suojakaasussa jonkinlaisena sosiaalipsykologisena keskosena, ja viestii maailman kanssa ilmeisesti jotenkin kelmunsa (”profiili”) välityksellä. Jokin korrelaatio tällä varmaan on kasvuolojen repaleisuuteen, vaikka tämmöistä on tietysti vaikeaa ja törkeää mittailla, ja toisena aivan ilmeisenä juurena voi mainita virtuaalisen ja todellisen enenevän sekoittumisen.

    Tässä tullaan pointtiin, jos nyt tällaisessa raapaisussa kehtaa väittää sellaista olevan. Tämmöisellä tietynlaisella kelmuelämäntunteella - joka nyt tässä tietysti on empiirinen, jopa retrointrospektiivinen kuvaelma eikä mikään loogisesti johdettu luonnontieteellinen fakta - on näköjään kahtalaisia seurauksia, eli maailmasta katoaa kaksi aika erilaista asiaa:

    a) ensinnä tietysti kaikki välitön/spontaani "perheenomainen" sosiaalisuus, jopa siinä määrin, että länsimainen nykytyyppi ei edes välttämättä näe ihmisyhteisöjen historiallisesti tyypillisimpiä piirteitä (tabut, uhrit jne.), saatikka sitä, että liberaali-individualismi, tai miksikä tätä settiä nyt nimittääkään, on oikeastaan uskonnon kantoastia nykylänsimaissa: se postuloi mm. puhtaan ravinnon, siveyden ja elämän mielekkyyshorisontit - ml. esim. oikean puheen, joka onkin tietysti jonkinlaista keskiluokan soidinpuhetta, ”naurettavan” puheen taas ollessa helposti sitä, ettei ymmärrä ”omaa etuaan”- tärkeimpänä riittinä tässä on matkustaminen, jolla jotenkin hattivattimaisesti pyritään todistamaan kaikkien maailman asioiden oleminen samassa tasopinnassa - havaitaan esim. tautologisesti se oma ennakkoluulo, että kaikkialla on kaikenlaisia ihmisiä tmsb., ”tmsb” tarkoittaa ”tai muuta sellaista banaalia”).

    b) näennäisesti yllättäen kaikenlaisten kunkin omien kriiseilyjen kasvaminen määrääväksi sosiaalisessa todellisuudessa toimii kuin jokin yhteisön aineenvaihdunnan refluksitauti, ja yhteisön eriytymisen (vuorovaikutuspinta-alan kasvu suhteessa yhteisön mentaaliseen tilavuuteen) sijaan tuleekin kenttien umpeenkasvu, välitilojen häviäminen (symmetrisesti tämän kanssa tulee ns. julkisen sektorin pienentämispaine, jota tässä mielessä osin myös lietsoo se porukka, joka sitä moralisoi, juuri tällaisia tarkoitan).

    Jokainen joutuu tekemään kyynärpäillään tilaa niin paljon ja niin tasapaksussa sosiaalisessa avaruudessa, että rakenne alkaakin saada paradoksaalisti valistusta edeltävän tilan piirteitä. Semmoista eetteriä, jossa voisi kulkea muita viestejä kuin omien tunnetilojen kuvauksia, ei ihmeemmin ole. Itse asiassa myös tunnetilojen ymmärrys lopulta kaventuu, koska esim. huumori menee normaalitilassa aerosolimaisesti tuollaisessa intersubjektiivisessa eetterissä. Tässä uudessa ”ruotsalaistyypisessä” kontraktuualisessa ilkeilykulttuurissa sen sijaan ei ole ilmakehää sellaista varten. Lopputulos on jonkinlainen yhteiskunnan kokoinen päiväkoti, jossa tädit tietää miten pitäisi olla, mutta olennainen kuitenkin tapahtuu valvovista silmistä riippumatta.

    Pahoittelut kaikille joita tämä ylläoleva marmatus jollain tasolla hiertää tai loukkaa.

    /KK/

    VastaaPoista
  11. Venäläiset Mielensäpahoittajat

    Политика / Терроризм (Politiikka/Terrorismi)
    5 июня 07:58
    Запад боится Россию больше террористов (Länsi pelkää Venäjää enemmän kuin terroristeja)
    Почему призывы о совместной борьбе с экстремизмом так и остаются не услышанными (Miksi kutsut yhteiseen taisteluun ekstremismia vastaan jäävät kuulematta)

    Анна Седова
    http://svpressa.ru/politic/article/173791/

    !. ...совершенно прав, когда говорит о необходимости совместных действий, работы спецслужб (...on aivan oikeassa kun puhuu salaisten palvelujen yhteisten toimien välttämätömyydestä)

    2. Если мы не возьмемся сообща за борьбу с международным терроризмом, Европа будет постоянно сотрясаться от взрывов и различного рода террористических проявлений. (Jos emme ryhdy yhteistyöhön taisteluun kansainvälistä terrorismia vastaan, Eurooppa tulee jatkossakin rytisemään kaikenlaisten terroristien räjähdyksistä.)

    3. Генерал-майор ФСБ в отставке, член Совета по внешней и оборонной политике РФ Александр Михайлов убежден в том, что пока Запад не начнет сотрудничать с Россией не только в рамках спецслужб, но и над устранением причин возникновения терроризма, Европу и дальше будут сотрясать теракты. (FSB:n kenraali evp, Venäjän Federaation Ulkopolitiikan ja Puolustuksen Neuvoston jäsen Александр Михайлов on vakuuttunut siitä, että jos Länsi ei aloita yhteistyötä Venäjän kanssa ei ainoastaan salaisten palveluiden puitteissa, mutta myös terrorismin edellytysten poistamisen alalla, niin Eurooppa tulee jatkossakin olemaan terrorismin kourissa.)

    4. Еще в 2015 году с трибуны Генассамблеи ООН Владимир Путин предложил создать широкую международную антитеррористическую коалицию, которая, как и антигитлеровская, могла бы сплотить самые разные силы, «готовые решительно противостоять тем, кто, как и нацисты, сеет зло и человеконенавистничество». (Vuonna 2015 YK:n Täysistunnon puhujankorokkeelta Vladimir Putin ehdotti laajan terrorisminvastaisen koalition muodostamamisesta, joka Hitlerinvastaisen koalition tapaan olisi yhdistänyt kaikki maailman voimat taisteluun pahuutta ja ihmisvihamielisyyttä vastaan.)

    5. Puhuessaan vuonna 2015 YK:n Täysistunnon puhujankorokkeelta Vladimir Putin ei varmaan tietänyt, että koko sivistynyt maailma oli aina pitänyt Stalinia ja Hitleriä "kaksoisveljinä", jotka kylvivät pahuutta ja ihmisvihamielisyyttä kommunismin/sosialismin nimissä.

    6. Annettakoon Putinin historiallinen tietämättömyys anteeksi, mutta sitä ei voi antaa anteeksi Venäjälle.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.