tiistai 20. kesäkuuta 2017

Out of the Blue



Out of the Blue

Sininen on mielestäni jotenkin sympaattinen väri. Se tekee viileän ja konstailemattoman vaikutelman, se myös sopii miehille, joiden tarkoituksena ei ole korostaa ulkoista itseään toimimalla vaateripustimena tai demonstroida apinoilta periytyvää lajin matkimistaipumusta, jonka ilmentymiä myös muodeiksi nimitetään…
Sininen ja musta on yhdistelmä, jossa joskus on jopa tuntevinaan ylenmääräistä pyrkimystä tehdä kylmän teräksistä vaikutelmaa. Sitä kai joskus jossakin puolueessakin ajateltiin.  Ehkäpä sen värinen politiikka on yksipuolista, mutta jokaiselle kai demokratiassa täytyy jotakin tarjottavaa olla, jos olen asiasta mitään ymmärtänyt.
Toki kaikki värit ovat aina syyttömiä tai ehkä pitäisi ajatella, että ne tulevat maailmaan syyttöminä ja viattomina, kunnes pahat ihmiset alkavat assosioida niihin omia kieroutumiaan. Ja saattavathan ne hyvätkin omiansa assosioida.
Sininen on horisontin ja tavoittamattoman kaukaisuuden väri. Horisontti on petollinen harhakuva, joka siirtyy yhä eteenpäin kun sitä yrittää tavoitella, mutta toki ihmiselle onkin ominaista tavoitella saavuttamatonta tai ainakin siitä uneksia. Ei täällä muuten mitään olisi aikaan saatu.
Venäjässä siniset unelmat, голубые мечты viittaavat epärealistiseen tai ainakin aivan tyhjän päällä olevaan fiilistelyyn.
Väri goluboi (taivaansininen) on kuulemma myös rauhallisuutta ja rentouttta edistävä ja luottamusta herättävä ja sitä käytetään siksi neuvotteluhuoneissa (herätys, te kaikki, jotka pelkäätte venäläisten juonia! Näin pitkälle ne menevät…). Sanalla viitataan myös miespuolisiin homoseksuaaleihin, naispuoliset ovat taas vaaleanpunaisia (rozovyje).
Ranskassa bleu muistuttaa äänteellisesti sanaa dieu ja toistuu siksi monissa kirosanoissa: parbleu, morbleu ja niin edelleen. Ja kukapa ei muistaisi iki-ihanaa iskelmää L’amour est bleu:
Bleu, bleu, l'amour est bleu
Blue, blue, love is blue
Berce mon cœur, mon cœur amoureux
Cradle my heart, my loving heart
Bleu, bleu, l'amour est bleu
Blue, blue, love is blue
Bleu comme le ciel qui joue dans tes yeux
Blue like the sky which play in your eyes


Comme l'eau, comme l'eau qui court
Like the water, like the running water
me, my heart runs after your love.
Moi, mon cœur court après ton amour


Siinäpä tuli vielä kaupanpäällisiksi käännös isänmaamme todelliselle superkielelle, joten runoa ei tarvinne kommentoida.
Euroopassa kun ollaan, mieleen nousee kuitenkin vielä väistämättä kysymys siitä, millainen suhde saksalaisilla oikeastaan on omaan blau-sanaansa?
Tietäen tämän kansan lukemattomat kompleksit, luulen, että herkimmät pystyvät löytämään jokaisesta sanasta jotakin epäilyttävää siksi, että natsitkin ovat niitä joskus käyttäneet. Ajatellaanpa nyt sinisiä silmiä! Natsien mielestä ihmisillä piti olla siniset silmät, joita valitettavasti ei heidän johtajillaankaan sattunut olemaan, mutta kukapa olisi täydellinen.
Muuan reininmaalainen laulu joka tapauksessa ylistää paikallisten naisihmisten silmien väriä aivan häpeämättömästi:
Kornblumenblau
Ist der Himmel am herrlichen Rheine,
Kornblumenblau
Sind die Augen der Frauen beim Weine.
Darum trinkt Rheinwein, Männer, seid schlau,
Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

Tässä nostetaan jopa esille ruiskukan sini, jolla on muutenkin paljon poliittista painolastia meidän silmissämme. Sivumennen sanoen edellä mainitun renkutuksen loppusäkeistössä kehotetaan miehiä olemaan ovelia kaiketi sen vuoksi, että saisivat naisia vietellyksi!
Dann seid am Ende auch ihr kornblumenblau.

Vai oliko sittenkin kysymys siitä, että luvassa oli blauer Montag, eli krapulapäivä, jolloin töitä tehdään vain puolella teholla, ajelehditaan mielikuvituksen maailmoissa ja muutoinkin ajatellaan sellaisia asioita, jotka eivät kuulu kunnolliseen (tüchtig) elämään, vaan tuohon sille vihamieliseen, korkeampaan olotilaan, jossa aukenevat elämän suuret kysymykset (vrt.  Origon taitelijakrapula).
Mikäli google tuolloin kysyy, mitä ajattelet, kehottaisin olemaan vastaamatta, kysyjä ei ole sen arvoinen. Mutta tämä on sivuseikka.
Kyllähän värillä on väliä ja sillä on aina myös tulkintansa. Itse olen aina antanut pojille sinisiä esineitä ja tytöille taas punaisia, mikä tietenkin ensi kädessä todistaa omaa taantumuksellisuuttani, mutta on myös ilmeisesti aina enemmän tai vähemmän vastannut kyseisten henkilöiden omaa makua ja mieltymyksiä.
 Tämä vain tuli mieleeni, kun sain kuulla, että olemme saamassa uuden puolueen, jonka nimi on Sininen tulevaisuus.
Mikäpäs siinä, kaunis nimi. Minun korvissani ja olen tietenkin tässä hyvin subjektiivinen, tuo nimi herättää mielikuvan unelmahötöstä, pilvien tavoin kauas karkaavasta metsän laidasta, jota emme koskaan tavoita.
Mutta ei tämä sinänsä paha asia ole. Kyllä politiikassa on oltava perspektiivejä. Emme me eikä kukaan muukaan koskaan pääse sinne historian loppuun, jonne aika tämän ihmiskunnan ja muunkin luomakunnan kerran on johdattava. Oma vuorommehan me vain täällä palvellaan, mutta olisimme suuria lurjuksia, jos emme muistaisi velvollisuuksiamme seuraajiamme kohtaan.
Ja hyvä on, että tulee tulevaisuuspuolue tämänkin maan politiikkaan. Muuan nykyinen poliitikko lienee sanonut, ettei sellaisilla asioilla ole väliä, jotka vaikuttavat vasta meidän kuoltuamme. Sellainen kevytmielisyys on politiikassa rikollista.
Katse siis sineen! Saattaisin jopa innostua sen komeista arvoista (hyvinvointi, oikeudenmukaisuus ja turvallisuus -olikohan tällaisia kenelläkään muulla?) ellei jokin asia häiritsisi.
Kysymys on siitä tavasta, jolla tämä joukko erottautuu entisistä tovereistaan. Nämä tuomitaan suuriäänisesti ja pöyhkeästi, arvoihin viitaten.
Ikävä vain, että noissa puheissa ei ole mitään konkreettista sisältöä. Kun puhutaan jostakin abstraktista ihmisvihasta ilman ainuttakaan viittausta siihen, mitä asialla tarkoitetaan, on kyseessä vihapuhehöttö, jota en vain mitenkään pysty pitämään rehellisenä.
Mikä estää sinisiä käyttämästä avoimia kortteja? Kuka on tehnyt mitä ihmisvihamielistä ja milloin ja missä? Mitä tästä seuraa? Onko entisillä tovereilla maamme tulevaisuuden suhteen jotakin sellaisia poliittisia päämääriä, jotka jyrkästi eroavat sinisistä unelmista?
Vai onko kyse vain ja ainoastaan propagandatempusta, jonka avulla halutaan karistaa omilta harteilta se rasittava maine, jonka poliittiset viholliset ovat katteettomasti sälyttäneet entisen puolueen kontolle?
Samalla sitten mennään kyynisesti mukaan tuohon valehteluun ja kuvitellaan, etteivät kannattajat huomaa yhtään mitään? Kaikkihan ne valehtelevat, cosi fan tutti. Miksipä olla poikkeus tässä joukossa?
Niin, miksihän? Kansahan se uurnilla sitten ratkaisee, mikä politiikassa kannattaa ja mikä ei. Onpa taas kiinnostavaa nähdä, miten käy.

14 kommenttia:

  1. Arvelen, että tämä kesäteatterin koko arvopohjakohtaus oli tarkoitettu puhtaasti parodiaksi. Mutta iso joukko ns. hyväntahtoisia hölmöjä otti sen aivan täydestä.

    Näytelmän varsinainen juoni on tässä:

    http://aveollila1.puheenvuoro.uusisuomi.fi/238919-sipila-ei-halunnut-riskeerata-eu-integraation-kehitysta

    Merkelin täti on käskyttänyt pojat, Sipilän, Orpon ja kumppanit. Myös tasavallan presidentin liikkeet tässä sisäpoliittisessa asiassa, yhden puolueen hajoamisessa, ovat jotenkin merkilliset. Kysehän ei ollut ulkopolitiikasta, joka on presidentin toimialaa, eihän?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Integraatiohuolista on myös kirjoittanut Peter Nyberg useaan otteeseen nimeään kantavassa blogissansa. Käsittääkseni hän on huolissaan, että saatamme hyvinkin menettää prosessissa päätöksenteko-oikeutemme EU:lle. hh

      Poista
  2. Sinisilmäisille unelmahöttöä, totta Mooses.

    Miten isänmaan olisi käynyt näiden käsissä jotka säikähtivät kuulapäiden tulevan netin kautta?

    VastaaPoista
  3. Epäilemättä tuon Sinisen tulevaisuuden juuret
    ovat kovasti vakavasti syvällä urbanistanilaisessa
    impotenssissa
    - siinä joka syntyy ympäri vuoden
    ympäröivästä paskan harmaasta kivihelvetistä.

    Urtzs-urtzs!

    VastaaPoista
  4. Blue is true, sanotaan. Mutta mitä tarkoittaakaan, kun lauletaan että lonely and blue am I/ all that I do is cry/ for I've got Hawaiian blues?
    Blues-musiikkia taitavat tehdä ne, joilla on jokin mennyt hullusti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Blue wind's blown my dreams away
      My darling's flown and she's gone to stay
      All I got now is yesterday
      And I don't know what to do"

      Kantria myös.

      Antero

      Poista
  5. Jaa-a. Ehkä keksin:
    "Ei, vaan tuolla ilman rannall'
    missä kaukametsä haamottaa,
    siellä onpi koto miekkoisien,
    siellä pyhäin miesten maa!"

    Voisiko sinisyydessä siis tässäkin tapauksessa olla kyse pyhyydestä? Siihenhän myös viittaa tuo neitsyt Marian sininen?

    VastaaPoista
  6. Neitsyen sini oli arvokasta ultramariinia, kaukaa meren takaisista vuoristoista tuotua, vanhoissa kuvissa niin tummaa, että viitta oli varmasti raskas kantaa.

    Mikään ei ole enää pyhää, väriäkin myydään pilkkahintaan jokaiselle joka jaksaa sivellintä kantaa. Oi aikoja … hh

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silti, ovathan he niin nuoria poikia, vivahdus pyhää hulluutta kuuluu kai asiaan! Mekin joskus olimme? hh

      Poista
  7. Meillä päin sanottiin sippi sininen, kun tarkoitettiin täydellistä persaukisuutta. Sopii mainiosti soinilaisille, sillä heillähän ei ole ripaustakaan poliittisesta pääomasta, joka kävisi vaihtovälineenä äänestäjille.

    VastaaPoista
  8. Tulee mieleen näistä tapahtumista SDP:n hajaannus sotien jälkeen. Sekin on ehkä yhteistä, että sattumalla on ollut iso vaikutus asioiden kulkuun, varsinkin yksittäisten henkilöiden kohdalla. Vaikkapa Fagerholm oli alkuun aidalla istuskelija, joka oli hyvin lähellä lähteä SKDL:n, mutta josta tapahtumien kulku tekikin oikeistodemareiden yhden johtohahmon ja yöpakkashallituksen pääministerin. Sampo Terho tulee tässä kohtaa väistämättä mieleen.

    Läheltä katsoen näkyy kaikenlaista pientä, näihin kahteen leiriin ajautuneiden ihmisten taustoissa ei ehkä ole kovin paljoa eroa, mutta kun jako kahteen on käynyt, niin jako on itse itsensä toteuttava ennuste. Nimittäin nyt kun soinilaiset ovat asemoineet itsensä miten ovat, tämän mukaan ihmiset tekevät päätöksensä, kun miettivät, kumpaa puoluetta tukea tai kumpaan liittyä mukaan. Eli jakolinjaa ei ehkä ollut, mutta nyt se on maahanmuutto ja nationalismi. Ja tietysti siten, ettei soinilaisetkaan tuskin ryhdy maahanmuuttoa kannattamaan, mutta koittanevat rakentaa asiassa konsesnsusta, jonka kaikki poliittiset keskiryhmät voisivat hyväksyä, tai että ovat soinilaisetkin kansallismielisiä, mutta katsonevat, että valtakunnanraja tai etnisen suomalaisuuden raja ei ole ehdoton solidaarisuuden raja. Ja tietysti Halla-Aho saa riesakseen oikeat natsit ja rasistitkin, mikä antanee oman painonsa uuden perussuomalaisen puolueen kehitykselle.

    VastaaPoista
  9. An die blaue schöne Zukunft sopisi myös tanssittavaksi. Koko viime viikko meni asiaa seuratessa ja kummastellessa. Politiikka osoitti raadollisuutensa, silti ilma puhdistui. Naamioita putosi. Saattaahan jäljelle jääneestä perussuomalaistynkäpuolueesta kehittyä Tanskan kansanpuolueen kaltainen yhteistyötä sosiaalidemokraattien kanssa monissa sosiaaliasioissa tekevä puolue vastustaen haittamaahanmuuttoa. No, ehkä se on liioiteltua sanoa, koska Suomen sosdemit ovat niin jäykkiä ja oikeaoppisia maahanmuuttokysymyksissä, ei löydy Tanskan sosdemien joustavuutta. Siniset kukat kuihtuvat pois.

    VastaaPoista
  10. Eräs ehdoton lisä, minkä tämä artikkeli olisi ansainnut on NL:n turvallisuuselimet, joiden väri oli sininen (ks Solzenitsyn Vankileirien saaristo I luku Siniset). Liekö väri periytynyt jo tsaarin Venäjältä.

    VastaaPoista
  11. Mikseipä niinkin. Santarmien väri oli taivaansininen ja jo Lermontov runoili: Прощай, немытая Россия, страна рабов, страна господ/ и вы, мундиры голубые, и ты, им преданный народ!
    Hän siis jätti hyvästit "pesemättömälle Venäjälle" ja sen kansalle, joka oli uskollinen noille sinisille univormuille. Kaukasia takana saattaisi olla helpompaa, hän päätteli.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.