keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Suntioidemme työsarka on laajentunut



Muuttuva työnkuva

Muistan, miten lapsena suntion juhlallinen hahmo herätti hartaan kunnioitukseni. Hän oli se, jolla oli oikeus kävellä pitkin kirkon käytäviä ja kerätä pitkällä haavilla rahaa kansalta. Hän se laitteli virsien numerot taululle ja otti vastaan vainajien arkut. Mitä kaikkea lienee tehnytkin.
Suntio oli ulkoiselta olemukseltaankin meillä siihen aikaan hyvin juhlallinen. Hän oli suurikokoinen, hiukset ilmeisesti alun perin mustat ja kulmakarvat tuuheat. Suntion ilme oli aina niin vakava, että en kuvitellut hänen nauravan koskaan. Ehkä se olikin siinä ammatissa kiellettyä tai ainakin sopimatonta?
Suntion nimityskin sopi erinomaisesti hänen arvokkaalle hahmolleen, opin sittemmin kun isommaksi vartuin. Verbi ”suntia” tarkoittaa pakottamista ja virosahan se onkin yhä käytössä tuossa merkityksessä. Suntio oli aikoinaan jonkinlainen johtaja ja nimen merkitys oli verrattavissa sanaan ”kuningas”.
Muinaisessa heimoyhteisössähän ei ilmeisesti työnjako hallintopuolella ollut vielä kovin kehittynyt ja niinpä johtajat saivat itse henkilökohtaisesti olla suntimassa alamaisia. Kukapa tuon tiennee.
 Joka tapauksessa kiinnitti huomiotani tässä hiljattain piispa Irja Askolan haastattelussa hänen ilmoituksensa, että terrorismista ei kannata kirkoissa huolehtia, sillä suntiot on hyvin koulutettu niiden varalle.
Tämä oli iloinen uutinen, mutta pakko on sanoa, että se hätkäytti. Mielessäni suntion hahmo koki lähes täydellisen muodonmuutoksen. Se kotipitäjän suntio, jonka en voinut koskaan kuvitella pitävän kädessään järeämpää asetta kuin kirkkoraamattua, olikin nykyään muuttunut myös terrorismin torjujaksi.
Nykyaikainen suntio on siis ilmeisesti saanutkin takaisin nimensä vanhan merkityksen –pakottajan. Saksaksihan pakottaja on Gewaltiger, joka meillä sai muodon kivalteri. Sitähän poliiseista käytettiin ennen kuin he saivat konstaapelin upean tittelin.
Konstaapelihan tunnetaan Amerikassa marsalkan (marshall) nimikkeellä, mikä alun perin tarkoittaa tallirenkiä. Minusta on hienoa, ettei kirkkoihin tarvita nyt terroriuhan takia tuoda konstaapeleita tai marsalkoita, vaan voimme turvautua tuttuihin ja turvallisiin suntioihin.
Joitakin kysymyksiä toki herää. Terroristit ovat nykyään varsin häikäilemättömiä ja suntioiden pelkkä henkinen auktoriteetti tuskin riittää taltuttamaan niitä, joiden pään koraani ja vihapuhujat ovat sekoittaneet.
Kuten ulkomaiden esimerkki osoittaa, ainoa mikä tehoaa tarpeeksi nopeasti ja varmasti, on konepistooli.
Kyse on välittömästä lamautusvaikutuksesta, jota ei saada aikaan vanhoilla tupsluikkareilla. Vaihtoehto konepistooolille on  automaatti- tai pumppuhaulikko, jossa käytetään niin sanottuja pukkihauleja. Se voisi olla hyvä myös niille suntioille, jotka eivät ehdi harjoittelemaan practical- tarkkuusammuntaa tai muuten ole lajista kiinnostuneita. Onhan kirkonpalvelijan työ sentään rauhan ja ihmisystävyyden nimeen tehtävää toimintaa.
Mutta toisaalta, onhan myös islamismi rauhan uskonnon soveltamista. Ehkäpä tätä asian periaatteellista puolta ei pidä korostaa liikaa, jos halutaan hyviä tuloksia.
Niinpä odotan näkeväni ensi kerran kirkossa käydessäni suntion kantavan pientä ja sievää konepistoolia kainalossaan, kenties vaikkapa mustan sortuukinsa liepeen alla, ettei taistelevan kirkon niin sanoakseni suntimis (gewältigung) funktio tarpeettomasti korostu.
Mutta totisesti noudattaa kirkkomme Lutherin ajatusta kahdesta regimentistä. Nykyaika on konkreettisesti osoittanut, ettei pelkkä henki enää riitä kirkossakaan. Regim des Schwertes muss auch da sein! lausahtaisi varmaan nyt Martti-tohtori.

13 kommenttia:

  1. Kaikella kunnioituksella, minusta on jo jonkin aikaa alkanut tuntua, että johtavien evankelisluterilaisten kirkkoruhtinaidemme mielen on kaapannut jonkinlainen Tukholma-syndrooma. Ei niin, että heidän asiansa olisi kovasanaisesti tuomitakaan, mutta rajansa kaikella, tässä tapauksessa asiaintilojen "diametraalisella" nurinkääntämisellä.

    VastaaPoista
  2. Jos suntiot valitaan nykyisin samoin perustein kui piispatkin, niin voi olla ettei heidän tietotaitonsa riitä muuhun kuin punaisen maton levittämiseen pommimiehille.

    VastaaPoista
  3. Piispa Askola loihe lausumahan myös, että terrorismissa "globaali epäoikeudenmukaisuus" huutaa "isoin kirjaimin".
    Mikä lie piispan pään sekoittanut, olisiko siinäkin olleet asialla "koraani ja vihapuhujat"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun luki ne sekavuudet joita Askola loihe lausumaan, syntyi vahva epäilys, että olikohan se nyt esitetty aivan selvin päin.

      Poista
  4. Suomi on todellakin turvallinen maa, sen takaa suntioiden lisäksi uusi uhkaluokittelu (4 luokkaa)entisen sanallin verbalistiikan sijasta, poliisin näkyvyys, poliitikkojen turvamiesten lisääminen, kameravalvonta ja turvatarkastukset, kukkalaatikot kaduilla, kuorma-autot ja kierroksella oleva uusi lainsäädäntö. Mutta onneksi sentään rajat ovat avoimet, vahvistaahan terrorismi kansakuntia. Passi- ja henkilöllisyysvaatimuskin on jo poistettu.

    VastaaPoista
  5. "Joka tapauksessa kiinnitti huomiotani tässä hiljattain piispa Irja Askolan haastattelussa hänen ilmoituksensa, että terrorismista ei kannata kirkoissa huolehtia, sillä suntiot on hyvin koulutettu niiden varalle.
    Tämä oli iloinen uutinen, mutta pakko on sanoa, että se hätkäytti. Mielessäni suntion hahmo koki lähes täydellisen muodonmuutoksen. Se kotipitäjän suntio, jonka en voinut koskaan kuvitella pitävän kädessään järeämpää asetta kuin kirkkoraamattua, olikin nykyään muuttunut myös terrorismin torjujaksi."

    No näin on taas maailma muuttunut. Mikäli todella vielä sekin päivä nähdään (mitä pitäisin jopa todennäköisenä), että kirkkojenkin vartiointia on pakko tehostaa huomattavasti ns. yleisistä syistä, niin tuohan antaakin wanhalle käsitteelle kypäräpappi(TM) aivan uuden ja kirjaimellisesti mitä kouriintuntuvimman merkityssisällön... ;) Eipähän tuota heimoa olekaan maassamme nähty enää ainakaan 30 vuoteen.

    Vaan vakavammin puhuen, sydämellinen kiitos taas kerran tästäkin Vastuunkannon(TM) seurauksesta, edistykseläistö!

    VastaaPoista
  6. Vihavainen ei liene ķuullutkaan sellaisesta kuin hyvä maku.
    Paitsi savolaisten perinneruokien kuten tirripaistin kohdalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisi mukavaa kuulla hieman tarkennusta tähän kritiikkiin, omasta mielestäni blogi-isäntä toimi myös sen sosiaalisen hyvän maun piirissä.

      Kommentoihan hän sentään suoraa piispallista (vieläpä nähdäkseni perin kummallista!) lausuntoa menemättä vaikkapa ad hominem -huomauttelun piiriin. Kai sentään sarkasmia saa harjoittaa?

      Poista
  7. Kirves
    Johan tässä vanha portestanttikin virkistyy. Nyt täytyy ottaa kohteensuojauksessa käytäntöön vanhan suomalaisen perinteen menetelmät.

    Jos haluamme pitää pedon loitolla, akka strategiseen kohtaan, pedon oletettuun suuntaan, näyttämään pyrstöään, kauhtanat korville. Johan on ihme, jos ei tehoa. Jos peto ei kirkkovenhettä peljästy, suntio varapuolustuslinjalla työntää kolehtihaavin pedon eteen valuuttaa vaatien.

    Saletissa ollaan, peto pakenee, eikä pysähdy ennen Timbuktua, kun hiekkaa kertyy rattaisiin.

    Kirkoissa tämä menetelmä on resurssien puoleen hyvin, ja ehkä onnenkauppaa naispappeuden myötä saatu jo taannoin hoidettua.
    Että our(t)s, our(t)s vaan.

    VastaaPoista
  8. Varsin mukavvoo luettavvoo
    kun koko ajan leukaperrii
    kutkuttaa.
    Pitännöön lähtee huussiin
    ja piästee rietas nauru.

    Urttzs-urtzs.

    VastaaPoista
  9. Onhan suntio sentään jo iso herra kuin asemanhoitaja Juhani Ahon "Rautatie" Romaanissa. Paras kuvaus on kyllä Paulaharjun "Kiveliöiden kansaa" kirjasta kun Laestadius piti taas yhtä tulikiven katkuista saarnaa kiroten viinan jolloin suntio otti samalla pitkän huikan seurakunnan nähden povitaskussa olevasta pullostaan:D

    VastaaPoista
  10. Olisi jo aika poistaa Virsikirjasta militaristinen valkoisenmiehen ylemmyyden tuntoa ylistävä virsi "Jumala ompi linnamme". Sen tekijä on vieäpä tunnettu antisemitisti.

    VastaaPoista
  11. Helsingin piispan Irja Askolan mielipiteet näyttävät olevan hänen ikiomia ihanteellisisia haihattelujaan kuten "globaalin epäoikeudenmukaisuuden avunhuuto" muka johtaisi terroritekoihin.

    Pystyykö piispa Askola esittämään minkäänlaista näyttöä väitteelleen?

    Tutkimusperusteisena fakta navoidaan joka tapauksessa kiteyttää seuraavaa:

    Lisääntyvä seksirikollisuus ja kasvava terrorismin uhka on hinta, joka monikulttuurista joudutaan maksamaan. Eikä ainoastaan terrori-iskujen uhka vaan myös todelliset iskut ihmisuhreineen.

    Rajat auki politiikka johtaa mahdottomaan tilanteeseen kansalaisten turvallisuuden kannalta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.