keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Tolvanat ja nykyaika



Tolvanoiden Suomi

Suomen kielen sana tolvana tulee venäjän sanasta bolvan (болван), joka tarkoittaa puupökkelöä ja myös jumalankuvaa tai täytettyä eläintä (чучело). Kyseessä siis on joku kuvatus, joka ei kuitenkaan ole aito toimija, vaan vailla omaa älyä ja tahtoa. Tässä mielessä on ymmärrettävä sana bulvaani, joka suomessa on oma sanansa, mutta venäjässä  tuo sama bolvan.
Markkinoilla bulvaani ei ole aito toimija, vaan niin sanoakseni näköistoimija, jonka tehtävänä on johtaa harhaan tai peitellä jälkiä. Sinänsä se ei symbolisoi tyhmyyttä, vaan tahdotonta epäaitoutta ja epäitsenäisyyttä. Se on vain herransa työkalu. Bulvaani voi toki jonkun toisen kannalta olla arvokas apuväline erilaisissa vedätyksissä ja yleensä myös saa vaivoistaan kohtuullisen korvauksen.
Paras bulvaani toki on se, josta suomessakin käytetään sanaa tolvana. Kyseessä on henkilö, joka suorittaa tehtävänsä toisen hyväksi ja omaksi vahingokseen, palkkaa pyytämättä, pelkästä aatteesta ja vaikkapa oman itseihailunsa edistämiseksi.
Maassamme on tolvanoita esiintynyt sukupolvesta toiseen. Sanaa kannattanee käyttää aika varovasti, sillä esimerkiksi kaikki sodan aikana Saksaan turvautumista kannattaneet eivät varmastikaan olleet tuon maan systeemiä ihailevia tolvanoita vaan reaalipoliitikkoja. Sama koskee monia eri aikoina Venäjältä eri tavoin tukea etsineitä. Myös EU-tolvanat ovat joskus saattaneet lähteä rationaalisista premisseistä.
Tolvanoiksi kannattaa kai määritellä vain ne, jotka hyväuskoisesti toimivat itsensä ja maansa vahingoksi ideologiansa sokaisemina, vaikka myös heille ovat aivan tuttuja ne tosiasiat, jotka osoittavat tuollaisen toiminnan mielettömyyden.
Tolvanalle tosiasiat eivät merkitse mitään, sillä hän katselee niitä ideologiansa silmälasien läpi. Mikäli tosiasiat osoittavat, että vaikkapa sosialismi tai kansallissosialismi ovat aikaansaaneet pelkkää onnettomuutta tai ainakin voittopuolisesti sitä, ei tolvana anna sen häiritä uskoaan. Itse asiassa hän kaiketi kokee toimintansa sitäkin ansiokkaammaksi –onhan se ainakin taatusti.
Muistan hyvin, miten Arvo ”Poika” Tuominen 1970-luvun taistolaisaallon huippuaikoina julkaisi kirjan, jossa hän hyvin vakuuttavasti koetti selittää nuorille tolvanoille, ettei heidän tavoittelemansa sosialismi ole mikään uusi keksintö. Sitä oli jo kokeiltu ja ”Poika” oli ollut kokeilua katsomassa ja olihan siellä ollut moni muukin, joilta voi kysyä.
Tämä oli aivan turhaa. Suomessahan kaikki menisi aivan toisin ja sitä paitsi nuo niin sanotut tosiasiat sosialististen maiden historiasta ja nykypäivästä olivat pelkkää panettelua, kuten Neuvostoliiton viralliselta taholta oli selvästi ilmoitettu. Niin että se niistä faktoista.
Voiko tätä porukkaa tuomita sen johdosta, että se uskoi sitä, mitä halusi uskoa ja mitä miljoonat muutkin uskoivat? Eikö riitä, että sillä oli mitä parhaimmat tavoitteet ja että sen sinänsä usein häikäilemätöntä, mutta niin epäitsekästä toimintaa motivoi suuri ja pyyteetön ihmisrakkaus?
Kyllä voi ja pitääkin. Nykyajan tolvanoiden herättäminen pökkelön unestaan lienee keskimäärin yhtä mahdotonta kuin vastaava asia olisi ollut heidän 1970-luvun kollegojensa keskuudessa. Sen yrittäminen on kuitenkin moraalinen velvollisuus.
Tolvanuus ei ole älyllinen valinta, vaan emotionaalinen ja sen valtaan joutunut näkee asian moraalisena urotekonaan. Aatetta, joka tähän velvoittaa, ei edes sovi arvostella tai koetella logiikan keinoin, silloin kyseessä on rienaus, joka viime kädessä kohdistuu tolvanoihin itseensä.
Muistan hyvin, millaisen raivon pyhän asian rienaaminen herätti taistolaisaikana. Erona nykyiseen kuitenkin oli, ettei valtiovalta ollut rekrytoinut poliisikomppaniaa valvomaan ja estämään tällaista toimintaa.
Joskus nuorena lukiolaisena jopa innostuin rienauksesta (blasphemy) sen anglosaksisessa muodossa, ennen kaikkea Bertrand Russellin ansiosta. Myöhemmin se alkoi minusta tuntua lattealta ja kiinnostuin mannermaisen filosofian syvällisyyksistä, joihin taas Russell oli suhtautunut ironisesti.
Kun ikää on kertynyt, olen alkanut taas ymmärtää, millainen aarre anglosaksinen terveen järjen filosofia oikeastaan on.  Ironia ja satiiri ovat aina olleet sen terävimpiä aseita humpuukia vastaan.
Lukiolaisena ahmimani Russellin esseet, kuten ”Älyllisen hölynpölyn pääpiirteet” ovat ikituoreita. Niissä on sitä voltairelaista persiflagea, joka aikoinaan niin raivostutti kaikkia pölkkypäitä ja raivostuttaa yhä. Näin on siksi, että se on järjen puolella humpuukia vastaan.
Mutta onko ylipäätään sallittua puhua tavalla, joka raivostuttaa ihmisiä? Sehän tarkoittaa, että he pahoittavat mielensä? Eikö moderni poliittinen korrektisuus juuri pyri siihen, ettei kenenkään tarvitsisi pahoittaa mieltään, lukuun ottamatta nyt naurettavia vanhuksia, joiden arvot ovat vanhanaikaisia?
Olisinpa halunnut nähdä, mitä vanha kunnon Bertrand olisi sanonut tuosta PC-ilmiöstä, jonka loukkaaminen nykyään saa kaikkien maiden tolvanat takajaloilleen. Sattumoisin sen suojassa on myös noussut uskomattoman vahva obskurantismi, joka on valloittanut yhä enemmän asemia myös kaikissa vanhoissa sivistysmaissa.
Voltairen tavoin joudun tunnustamaan, etten tiedä vastauksia kaikkiin syvällisiin kysymyksiin, jotka eivät välttämättä ole turhia ja mielettömiä, mutta eivät niitä tiedä muutkaan. Niinpä pidän luovuttamattomana oikeutenani lähestyä kaikkea klerikalismia ja muutakin humpuukia järjen näkökulmasta. Se on oikeus, joka länsimaissa on saavutettu pitkän taistelun tuloksena ja jolle koko sivistysmaiden kehitys perustuu.
Tuntu uskomattomalta, kun tuolla bittiavaruudessa saa yhä uudelleen tänä päivänä tutustua ihmisiin, jota ovat täysiä tolvanoita sanan vanhassa merkityksessä. Tämä siitä huolimatta, että takana saattaa olla akateemisia opintoja ja peräti tohtorin tutkinto. Näinhän se oli myös taistolaisaikana.
Ei kai tässä siis mitään uutta ole. Silti asia jaksaa hämmästyttää. Hurjinta on, että EU:n piirissä juhlituimmat johtajat ovat julkisia tolvanoita, joiden esiintymiset aiheuttavat yhä uudelleen myötähäpeää. Lukekaapa nyt vaikka Merkelin vuodatuksia.
Valistus joutui aikoinaan voittamaan erittäin sitkeää ja voimakasta vastarintaa. Se rienaus, joka oli Voltairen ase tolvanoita vastaan, peri lopulta voiton. Se oli vaarallista ja ilman maan mahtavien tukea loru olisi loppunut lyhyeen. Valistuneet itsevaltiaat olivat kuitenkin se tukipylväs, johon klerikalismin pimeyttä vastaan taisteleva humanismi saattoi tukeutua. Missä he nyt ovat? Visegrád maissa?
Se oli aikaa, jolloin ei vielä ollut keksitty humpuukien tasa-arvoa saarnaavaa monikulttuurisuutta ja jolloin vähän tunnettuja ulkomaita saattoi jopa käyttää fiktiivisinä rationalismin tyyssijoina, joihin omia typeryyksiä voi peilata, kuten tehtiin vaikkapa Montesquieun Persialaisissa kirjeissä. Siinähän selväpäinen ihminen seikkailee tomppelien keskuudessa.
Ehkäpä nyt voisi olla aika kirjoittaa tuollainen romaani uudelleen, vai onko se jo tehty? Onhan meillä Ayaan Hirsi Ali, Hamed Abdel-Samad ja keitä lieneekin.
Meillä ei kuitenkaan ole tainnut näkyä näiden teosten suomennoksia. Eikö meitä todellakaan kiinnosta nähdä, miltä tomppelit näyttävät ulkoa katsottuna? Ehkä se olisi liian sietämätöntä. eihän meillä neuvostoaikanakaan ilmestynyt ns. toisinajattelijoiden teoksia.
Vai voisiko asiaa selittää pelkästään se, että kustantajat pelkäävät? Neuvostoliiton ollessa voimissaan se oli ilman muuta hyvä selitys. Silloin saattoi heti saada kimppuunsa sekä viranomaiset, että vapaaehtoiset tolvanat.
Mitä nykyisin sitten voitaisiin pelätä? Aseellista hyökkäystä? Se olisi kovin raukkamaista, mutta tietenkin mahdollista. Mitäpä nykyään voisi odottaa kustantajilta, joiden ainoa kutsumus on tehdä rahaa?
Mutta eikö tässä saataisi olla hyväkin bisnes? Sitä paitsi nyt tuskin tarvitsee edes pelätä obskuranttien nostamia oikeusjuttuja, koska nuo kirjat on jo monissa sivistysmaissa julkaistu ilman sellaisia.
Vai pelätäänkö tässä tolvanoita ja heidän boikottejaan? Vai onko tämä rooli sisäistetty myös kustantajapiireissä? Vai onko näitä kirjoja jo tulossa markkinoille? Odotan mielenkiinnolla.
Uuden keskiajan tulosta on puhuttu jo vuosikymmeniä ja kehitys näyttääkin yhä pahemmalta. Paras vastamyrkky sille on uusi valistus. Sitä totisesti tarvitsevat sekä obskurantismin pauloissa olevat maahanmuuttajat että ne tolvanat, jotka ymmärtämättömyyttään estävät heidän nousuaan pois keskiajasta, rationaalisen kulttuurin piiriin.
Lopuksi pitänee kysyä, kenen bulvaaneja nämä tolvanat oikein ovat? Onko olemassa jokin organisoitunut taho, joka heitä manipuloi?
Sellaisen olettaminen on aivan tarpeetonta. OECD:n kaltaiset elimet, joiden ainoa huoli tässä maailmassa on BKT:n kasvattaminen, toimivat aivan avoimesti eikä myöskään EU pahemmin salaile sitä, mihin se milloinkin on ajautumassa.
Tolvanat eivät kuitenkaan tarvitse palkkiota eivätkä salaisia ohjeita, he tekevät kaiken oman intonsa ilossa ja mikäli heidän toiminnastaan koituu heille itselleen vahinkoa, on se vain paras todistus siitä, että asia on puhdas ja vilpitön.
Ikävä puoli asiassa on vain se, että nuo kustannukset eivät lankea vain entusiasteille, vaan myös sille suurelle joukolle, joka ei niitä halua.

25 kommenttia:

  1. Suurtolvanat saivat valtiolta luvan lähteä sotimaan maan rajojen ulkopuolelle jotta siellä ei luultaisi, että suomalaiset eivät osaisi enää käydä sotia.

    VastaaPoista
  2. Kansallisia klooneja ei enää tarvita ajamaan maansa tai omaa etuaan. Nyt ajetaan kaikkien suomalaisten yhteistä etua: tutkija Jagne-Soreaun (HS 28.6) mukaan "monikulttuurisessa valtiossa ihmiset eivät ole yhdenvertaisia." Tutkijan logiikka löytää myös helpon ratkaisun: "siirtyminen uuteen nationalismiin, sellaiseen, jossa kaikki hyväksytään osaksi suomalaisuutta. Ja jossa ei olisi nationalismin lieveilmiöitä, kuten suvaitsemattomuutta, rasismia tai ääriajattelua.” Asioiden uudelleen määrittely poistaa syvällisetkin ongelmat. WAU-tiedettä. Ihanaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa uusi tutkija Jagne-Soreaun tarkoittama uusi nationalismi on vanhaa. Vanhassa ei ollut nykyajan "kansallismielisten" poissulkevuutta: he haluavat määrätä, ketkä ovat oikeita suomalaisia.

      Kansahan sinänsä on myytti. Minun mielestäni ihminen itse voi aika pitkälle ratkaista, mihin kansaan hän kuuluu. Hyväksyn suomalaiseksi ihmisen, joka on omaksunut suomalaisuuden henkiseksi kodikseen ja haluaa elää Suomessa maan lakeja ja tapoja kunnioittaen. Hänen äidinkielensä ja syntymämaansa voi olla mikä tahansa.

      Poista
  3. Hirsi Alilta on suomennettu 3 teosta, joista kaksi tosin jo ennen tätä islam-hyssyttelyaikaa: Neitsythäkki (2005), Pakomatkalla (2008) sekä viime vuonna Harhaoppinen, jonka kustantaja on tuntematon Scanria.
    Abdel-Samadia ei ole suomennettu. AM

    VastaaPoista
  4. Luin pikaisesti HS:n aamun lehdestä artikkelia
    "Monikulttuurisuudesta pitäisi luopua Suomessa, koska se ruokkii rasismia ja syrjintää, sanoo tutkija – tästä on kyse

    Monikulttuurisuutta ei tänä päivänä pitäisi Suomessa tavoitella, koska se ei johda enää mihinkään hyvään."

    Monikulttuurisesta pitäisi ...

    Itse olen ollut samoilla linjoilla jo vuosikausia. Pitäisi ottaa käyttöön "interkulturismi" -sana, jonka itse yhdistän siihen että otetaan toisista kulttuureista hyvät ja sopivat asiat suomalaiseen kulttuuriin. Esimerkiksi: Suomessa on omaksuttu "suomalaispohjainen" reggae musiikki ilman että täytyisi omaksua siihen liittyvää huumekulttuuria. Muttei kaikkea Jamaikan kulttuuriin liittyvää tarvitse tuoda Suomeen...

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maassa maan tavalla, se tapa talon pitää, vaikka hakkaisi päätään Åbon muuriin.

      Poista
    2. Taas yksi etuoikeutettu ulkomaalainen joka löytää rasismia joka paikasta. Hän pitää itseään onnekkaana kun voi asua kantakaupungissa. Entä sitten ne tavalliset etnisetsuomalaiset joille lähiössä asuminen on taloudellinen pakko.

      En voi olla huomaamatta tämän jalustalle nostetun mamun halveksuvaa suhtautumista tavalliseen kansaan ja tottakai hän on eniten huolissaan ettei maahanmuuttajilla ole paha mieli.

      Mistä johtuu että ulkomaalaiset tuntuvat usein kuvittelevan olevansa täällä jotain erikoista ja parempaa kuin suomalainen rahvas. Vai onko tämä sitten vain suomalaista alemmuuden tuntoa? Samaa olen kyllä huomannut Suomeen kesällä vierailulle tulleissa amerikansuomalaisisakin vaikka suurin osa näistäkään ei ole kiivennyt uudessa kotimaassaan tavallista keskiluokkaa korkeammalle sosioekonomisilla tikkailla.

      Poista
    3. Olisiko monietnisyys vastaus tähän ongelmaan? Jokaisella olisi oma etninen tausta, mutta yhteisenä nimittäjänä suomalaisuus ja suomen etu, ja lisäksi länsimaiset arvot.

      Poista
  5. Mielenkiintoista kyllä, eilen Helsingin Pravda julkaisi yleisönosastokirjoituksen otsikolla Terrorismin ideologinen perusta ohitetaan. Terrorismin syyt tulevat suoraan muslimien ideologiasta, kyseessä ei siis ole kosto, kokemus epäoikeudenmukaisuudesta tms., kuten jokaisen terrori-iskun jälkeen on tapana sanoa, vaan syynä on islam.

    VastaaPoista
  6. Eikös tolvana ollut karjalassa käytössä ollut juustomuotti,ulkoisesti parhaimmilaan erittäin tyylikään lopputuloksen johtanut taideteos, juuston sisäisestä ominasuudesta se ei kuitenkaan antanut mitään takeita,se riippui leipurimestarin taidoista.

    Eikös tuntemattomassa Rokka nimitellyt erästä upseeria tolvanaksi, kun tämä ei ymmärtänyt sodan kkonnaistilannetta,jolloin Rokka sanoi,etko sinä saatanan tolvana ymmärrä ,että me hävitään tämä sota,eli upseeri kyllä oli ulkoisesti ja muodollisesti pätevä,muta suurempi ymmärrys puuttui.
    Tolvanoilla on ollut viimeaikojen politikassamme oikea kultakausi, kun ulkoisesti ja muodollisesti pätevät ovat saaneet preppausta tv ja muilta esiintymiskonsulteilta,on rakennettu polittisen päätöksenteon kulisseiksi suorastaan uskonnollista hurmosta.

    Erästä,erittäin hyvähampaista entistä pääministeriä, minä kutsuin juuri noina hänen pääministeriys aikoinaan tolvanaksi, hän oli erittäin muodollisesti pätevä pääministeriyteensä, mutta arkinen realismi ikäväkyllä käveli hänen ylitseen,oliko silkkoa sittenkin sisältä.

    VastaaPoista
  7. Kaikkein arvokkain vapautemme on sananvapaus, mitä Suomessakin kulttuurirelativismin nimissä tukahdutetaan. Monikultturistit hallitsevat EU:ta ja suhtautuvat vihamielisesti kansallismielisyyten, mikä voisi pelastaa sivilisaatiomme. Koulutettu eliitti halveksii tavallista kansaa, joka turvautuu populismiin säilyttääkseen oikeutensa, vaikka nämä tavalliset ukot ja akat selkeämmin näkevät, millaista tuhoa kohti ollaan menossa. Yliopistoissa opetetaan globalismin ihmeitä ja vastuuntuntoa, idealismi ottanut tilaa realismilta ja totuuden etsinnältä. Maailmankatsomukselliset perusopinnot ovat kaikilla samat eli monikulttuurisuuteen kasvattavat, että ihmekös tuo, kun vihervasemmistolaisuus nuorison keskuudessa kukkii, ja estää omaehtoisen ajattelun.

    VastaaPoista
  8. "Tolvanoiksi kannattaa kai määritellä vain ne, jotka hyväuskoisesti toimivat itsensä ja maansa vahingoksi ideologiansa sokaisemina, vaikka myös heille ovat aivan tuttuja ne tosiasiat, jotka osoittavat tuollaisen toiminnan mielettömyyden."

    Parempi, ja samalla häijympi nimitys tuolle ihmistyypille on tuo "hyödyllinen idiootti", jota termiä myös muuan suuri muutosjohtaja aikoinaan niin mielellään käytti...

    Hieman off-topicia; Nyt on aika tehdä myös kaloista, yhtä arvokkaita kuin ihmisistä, voisi kai tuohon juttuun M.A.Numminen riimitellä:

    https://yle.fi/uutiset/3-9691787

    VastaaPoista
  9. Samson ja Raamattu kertovat tästä:

    Samsonhan Raamatussa joutui petetyksi ja kahlittiin temppeliin. Samson sai kuintekin Jumalalta voimat, joilla tuhosi temppelin. Viholliset temppelissä tuhoutuivat, mutta Samalla myös Samson.

    Entä jos ihmisen luonteeseen kuuluu kostonhimo niin pitkälle, että se otetaan vaikka se tietäisi itselle tuhoa? Jos näin on, niin onko Kiinan tai Venäjän autoritaarinen systeemin huono ja eurooppalainen hyvä?

    VastaaPoista
  10. Itseään "rauhanaktivisteina" pitävät eivät ole mielestäni tolvanoita vaan pölvästejä. Pölvästi ei ole tyhmä mutta hänen naamansa on jatkuvasti typerässä hymyssä ja hän esittää epärealistisia mielipiteitä.

    VastaaPoista
  11. Tolvanoiden maailma

    Eikö olekin korkea aika kantaa muovikasseittain rakkautta ja altruismia ihmisten sydämiin, jotta vihapuheet poistuisivat elimistöstä tavallisina ulosteina.

    Putin juhlii parhaillaan bolshevikkien ulkomaantiedustelun vuosijuhlaa. Kuten tunnettua, vuonna 1864 Marx ja Engels perustivat Internationaalen, jonka tehtävänä oli perustaa työväenpuolueita. Internationaaleen kuului myös venäläinen sektio, joka koostui venäläisistä proletaarsista aristokraateista ja jonka puheenjohtajana oli itse Marx. Venäjällähän vuonna 1864 oli vain orjia, ei työväenluokkaa.

    Internationaalen Venäläisen sektion sääntöihin kuului pykälä, että sektio voi perustaa edustustoja kaikkiin niihin maihin joissa Venäjällän on omia intresseja. Näin kehittyi idea proletaarisesta maailmanvallankumouksesta.

    Putin on kuitenkin juhlimassa proletaarisen maailmanvallankumouksen rippeitä ja Neuvostoliiton luhistumista, koska maailman mittakaavassa ns. hyödyllisiä idiootteja ei ollutkaan riittävästi bolshevikkien käytettäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Putin on kuitenkin juhlimassa proletaarisen maailmanvallankumouksen rippeitä"

      Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että proletaariseen maailmanvallankumoukseen kuului ennen kaikkea terrorismi. Nyky-Suomen historioitsijat kantavat ihmisten sieluihin muovipusseittain ainoastaan rakkautta ja altruismia.

      Poista
    2. Nyt taisi ajatukset anonyymillä kiepsahtaa aivan omituisille kiertoradoille.
      Maex nimenomaan oli erittäin venäläisvastainen,hänen käsityksensä mukaan Venäjä oli esikappitalistinen,taantumuksellinen feodaalivaltio,viellä tuolloin,ei siis maa missä sosialistiselle vallankumoukselle olisi mitään onnistumisen mahdollisuuksia.

      Se mitä maaorjuuden puolittaisen toteuttamisen jälkeen tapahtui, eli venäläisen kyläyhteisöjen kollektiivien muodstuminen, ne juuri olivat eräänlaisia reservaatteja,joista toivotiin saatavan aikanaan työvoimaa orastavan kapitalistisen tuotannon tarpeisiin,ne oli vain luotu väliaikaisiksi,koska ei tohdittu puuttua pyhään omistusoikeuteen.

      Maassamme oli myös tahoja toisen maailmansodan jälkeen,jotka esittivät karjalan evakoiden siirtämistä reservaatteihin odottamaan maan modernisaatiota,mikä oli väistämättä tulossa, näihin tahoihin kuului esimerkiksi presidenti Pasikivi, jolle yksityisen omistuoikeuden pyhyys oli korkein arvo,eikä hän olisi tahtonut suostua maan pakkoluovutuksiin asutustoiminnan tarpeisiin.

      Marx katsoi sosialismiin siirtymisen tapahtuvan kapitalismin täydentymisen kautta, kun kaikki mailman ilmiöt tulevat markkinapohjaisiksi ne samalla väistämättä tulevat myös lainsäädännön alaisiksi,tämän legalisaation lopputulos on kauttaaltaan säädelty reguloitu sosialismi.

      Trotskin henki maailman tasarakeistamisessa elää ja voi hyvin nykyisin amerikkalaistaustaisessa uuskonservatiivisessa maailman hallinta ja modernisoimis ideassa,sen yksi perustajista sosiologi Levi Straus oli nuoruudesaan Trotskilainen anarkisti,joka tajusi idean modernisoinnin tarpeen,idealle puetiiin uudet vaateet.

      Venäläisessä historiankirjoituksessa on alkanut uuden kansallisen identiteetin rakentamisen vaihe ja sen rakentamisessa juuri bolshevikkien kaappaus on sen eräs tärkeimmistä valinkauhassa olevista tapahtumista.

      Maamme itsenäisyyden kannalta, meidän nyt tulisi olla viisaasti vaiti Leninin antamasta itsenäisyydestä,koska juuri se on itsenäisyydemme heikkokohta, koska se n saatu laittomalta rikolliselta tai sellaiseksi jälkikäteen tulkittavalta taholta.

      Poista
    3. "Pauli räsänen 29. kesäkuuta 2017 klo 11.00
      Nyt taisi ajatukset anonyymillä kiepsahtaa aivan omituisille kiertoradoille.
      Maex nimenomaan oli erittäin venäläisvastainen"

      Pauli räsänen taitaakin olla hyvin epätitoinen hyvin monista hyvin erittäin tärkeistä asioista. Kelpaisi kai kaivella lähteitä eikä muita paikkoja:

      “It is an irony of fate that the Russians.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot. My book against Proudhon (1847)… have nowhere had such good sales as in Russia. And the first foreign nation to translate Capital is Russia. Yet not too much should be made of all this. The Russian aristocracy are educated, in their youth, at German universities and in Paris. They always yearn for the most extreme the West has to offer. It is pure gourmandise, like that practiced by part of the French aristocracy during the 18th century. Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers, as Voltaire said at the time about his own Enlightenment.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131. “Marks - Ludwigu Kugelmanu”. K. Marx, F. Engels. Sotshinenija, nide 32, Moskova, 1964, p. 472.)

      Poista
    4. Arvoisa professori Pauli Räsänen ei varmaan halua tietää sitäkään mitä Marx, Engels ja venäläiset aristokraatit suunnittelivat:

      Marx in December 1847: “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia, Vol. 6, pp. 428-429.))


      Marx in December 1848: ”And only a world war can overthrow the old England as only this can provide the Chartists, the party of the organized English workers, with the conditions for a successful rising against their gigantic oppressors… But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 6, p. 160.))


      Engels in 1849: “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238; (K. Marks i F. Engel´s. Sochinenia., Vol. 6, p. 186.))

      Marx in 1850: “…with the victories of the Holy Alliance, Europe has taken on a form in which every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war. The new French revolution is forced to leave its national soil forthwith and conquer the European terrain, on which alone the social revolution of the nineteenth century can be accomplished.” (Ibid., Vol. 10, p. 70; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 7, pp. 31-32.))

      Marx in 1870: ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 33, p. 123.))


      Engels in 1879: “Or else there will be a European war, and the present German party, too, will be submerged in the inevitable struggle of each individual people for its national existence. A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 34, p. 342.))


      Engels in 1887: “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451; (K. Marks i F. Engel´s. Soch., Vol. 21, p. 361.))


      Engels in 1890: “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology, which precludes anyone getting ready for war, and thanks to everybody´s fear of the absolutely incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 9-10.))

      Engels in 1895: “This revolution, on the one hand, put an abrupt end to the Bonapartist war period and ensured peaceful industrial development by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515; (K. Marks i F. Engel´s. Soch. Vol. 22, pp. 537-539.))

      Poista
    5. Kaikki nuo venäläiset aristokraatit,olivat marginaalisia hahmoja toissavuosisadalla. Dostojevsi päiväkirjoissaan teki viimeisinä vuosinaan heistä melkoista hakkelusta.
      Europpalainen ylimielisyys,jonka yksi varsinmerkittävä tekijä juuri Marx aikanaan oli on nyt tullut ilmeisesti ainakin jonkinasteiseen taitekohtaan.
      Ensiksikin tuo proletariaatti on kokemassa parhailaan metamorfoosin,he ovat nykyisin ja etenkin tulevaisuudessa merkitty yrittäjän statuksella.
      Marx jaotteli yhteiskunnan erilaisiin suureisiin, yksi oli tietysti kapitalistinen eliitti, joka oli kaapannut juuri tuolloin korkeimman statuksen aikaisemmalta eliitiltä ,eli aatelistolta,proletariaatti oli lähinnä hänelle teollisuuuden ammatillista parhaimmistoa. Alin yhteiskunnallinen arvosteikko hänen sosiologisessa määrittelysään oli plumpenproletariaatt,roskaväki,heihin Marx ei paljon arvostustaan kohdistanut,juuri tuo luokkanäytää paisuvan modernissa liberaalidemokratiassa.
      Kuten todettu Venäjän vallankumousten historia on ollut maalle ulkoatuotujen oppijärjestelmien tyrkytystä, kansakunnalle mikä on ollut erittäin vastahakoinen ottamaan tuota sivistyksenlajia vastaan,on oikeastaan historiallinen paradoksi maan kannalta, että ei venäläinen rikollinen nero osoittautui lopultakin maan omintakeisuuden vahvimmaksi varjelijaksi.

      Poista
    6. "Venäjän vallankumousten historia on ollut maalle ulkoatuotujen oppijärjestelmien tyrkytystä"

      Olen täysin samaa mieltä professori Pauli Räsäsen kanssa mainitusta näkökulmasta.

      1. Iivana Julma tuhosi venäläisen ylimystön (pajarit ja ruhtinaat) ja perusti uuden säädyn, aateliston joka oli keisarin sotilaallista orjajoukkoa laajentamaan Venäjän alueita.

      2. Aateliset proletaaarit eli Dekabristit päättivät Suomen valloituksen jälkeen, että Venäjä on jo riittävän suuri ja se piti saada aatelisten proletaarien haltuun tuhoamalla tsarismi eli tuhoamalla koko keisarin suku, ja luomalla uusi järjestys.

      3. Dekabristien älyllinen taso uuden järjestyksen luomiseen oli alhainen (tuhoaminen on helppoa), koska he joutuivat kääntymään kansainvälisillä intellektuaalisilla markkinoilla mainostetun Marxin puoleen ja olivatkin sitten Marxin ja Engelsin mesenaatteja loppuiän.

      4. Dekabristien/orjien älyllisen tason alhaisuudesta puhuu parhaiten heidän poliittinen ohjelmansa: Русская правда (Venäläinen Laki).

      Poista
    7. Turha tuota titteliä on minulle tarjota,jos olisin elänyt elämäni hiemantoisin,tilanne voisi olla nyt tinenkin, olisin kenties lähempänä tuon tittelin todellisuutta.
      Dekabistit olivat alempaa aatelia, joiden innoituksena oli seikkailut ja kosketus läntsieuroppalaisiin tuolloisiin radikaaleihin virtauksiin,euroopan tuolloisen vakauttamisen yhteydessä.

      Kolonialistinen europpalainen räyhähenki,joka anasti niin uudenmanteren rikkaudet,sekä teki todellisen kansanmurhan sitä suorittaesaan,sekä todellisuudess ryösti niin Kiinan kuin myös Intian korkeakultuurit,jotka olivat rappeutuneet hyvinvointiinsa.
      Jospa myös tuo venäjän viimevuosisadan rappeutuminen oli vastaavaan operaatioon valmistautumista myös sen laajojen materiaalisten resurssien suhteen.

      Poista
  12. Blogisti paljasti itse syyn, mistä syystä tolvanoiden valistaminen on Sisyfoksen työ: näiden kanta ei perustu tietoon ja faktoihin vaan tunteeseen ja arvoihin. Jälkimmäisistä taas olen oppinut, että tunne- ja arvoarvostelmia ei voi muuttaa (järkevällä) diskurssilla.

    Yleensäkin nykyisessä monikultuurisuusongelmassa en näe hyödylliseksi pyrkiä luomaan valitusta vaan sitä, että me lännessä pysymme omissa perusarvoissamme, joihin kuuluu kristillinen usko. Valistuksen korkein tuote kun oli giljotiini. Järki kun on kylmä vuodekumppani.

    Islamin sekä järjen ja valistuksen monivivahteisesta suhteesta on muuten mielenkiintoinen Christopher de Bellaiguen kirja "The Islamic Enlightenment"

    VastaaPoista
  13. Uskovaisia on aika mahdotonta käännyttää ja uskoahan nuo ovat.

    Pitää antaa iso arvo blogistille sekä muille järkikirjoittajille jotka jaksavat valistaa tai ainakin yrittävät valistaa tomppelilaumoja.

    Ari

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.