sunnuntai 6. elokuuta 2017

Sekalaista



Palaneesta lampaanpäästä

Lapsuuteni muistikuviin kuuluu uunissa kekäleitten seassa irvistelevä lampaanpää, josta lähti voimakas palaneen villan haju.
Kaipa sitä kypsytettiin jotakin sylttyä varten, en tiedä.
Joka tapauksessa ymmärsin heti, mitä tarkoitti, kun sanottiin, että joku puhui kuin palaneesta lampaanpäästä. Eihän siitä irvistävästä kallosta ainakaan mitään järjen sanaa voinut odottaa tulevaksi.
Tämä vanha ilmaus tuli mieleeni, kun katselin päivän hesarista Historian ääripäät: teloitukset ja tanssilavat, jutun kuvitusta ja itse juttuakin.
Lehti oli toki haastatellut erinäisiä asiantuntijoita, mutta ilmeisesti koko kysymys oli jäänyt järkevästi muotoilematta. Oli kuulemma päätetty kysyä historiantutkijoilta Suomen historian suurimpia hyvyyden ja julmuuden aiheita, erityisesti sellaisia, jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle.
No, näitä ”aiheita” sitten haastateltavat esittivät juuri niin sekavasti ja yhteismitattomasti kuin moisen kysymyksen perusteella oli lupa odottaakin.
Kun puhutaan hyvyydestä ja julmuudesta, viitataan tekoihin, joilla on tietty intentio. Mikäli puhutaan niiden ”aiheista” en oikeastaan tiedä, mitä sillä enää tarkoitetaan. Ehkä sellaisia asioita, jotka antavat aihetta erilaisiin myöhemmän ajan tarkastelijan kokemuksiin, esimerkiksi siihen, että hän saa tilaisuuden tuntea itsensä hyväksi ihmiseksi joko ihaillessaan hyvyyttä tai pöyristyessään julmuutta.
Kun nyt kysymys oli mikä oli, ei vastaajien erilaisia tapoja ymmärtää asia voi juuri moittia. Lavatanssit olivat varmaankin suuri ilon aihe pariutumisikäisille nuorille, mutta oliko niiden järjestäminen erityinen osoitus kiltteydestä tai muusta ihmisystävällisyydestä, jättäisin avoimeksi. Sama funktio taitaa nykyään olla erinäisillä festareilla ja myös ainakin osin sama motivaatio: raha.
Luterilainen uskonto oli varmaankin hyvä asia Suomen historiassa ja sama koskee kansakouluja ja jopa laivaliikenteen avaamista Suomen ja Viron välille.
Myös antibioottien keksiminen ilahduttaa vielä jälkikäteen, vaikka muistot häijysti naureskelevista terveystädeistä laimentavat kokemuksen kirkkautta. Meidän maallamme taisi kuitenkin olla aika vähän asian kanssa tekemistä.
Mutta toki nuo luettelot, joita historiaa tuntevat ihmiset ovat esittäneet, ovat kiinnostavia ja antavat tiettyä perspektiiviä asioiden tarkasteluun. Onhan meidän historiassamme ollut paljon ikävää, väärää, pahaa ja katkeraa ja vastaavasti myös miellyttävää, oikeaa, hyvää ja sympaattista.
Joka vuosi meillä yhäkin tuhannet ihmiset kärsivät ja kuolevat, kukin tavallaan ja muitakin suuria tragedioita riittää. Mutta kukapa on vastuussa näistä asioista? Kenen tarkoitus toteutuu näissä hyvissä ja huonoissa asioissa ja kenen vallassa olisi muuttaa ne?
Maassamme tapahtuu yhä paljon väkivallantekoja naisia kohtaan ja vielä paljon enemmän miehiä kohtaan. Kyllä se on julmaa ja usein johtuu silkasta pahuudesta. Hitaasti sairaalassa menehtyvän potilaan tila taas ei ole kenenkään tahallisesti aikaansaama, mutta hänen kohteluunsa voisivat ainakin läheiset vaikuttaa. Missä määrin vaikuttavat?
Mutta tällaista on kaikkialla, missä ihmisiä on. Se ei toki vähennä asioiden tärkeyttä, mutta kyllä niiden pohtimisen mielekkyyttä nimenomaan Suomen historian ilmiöinä.
Kun kysytään vain umpimähkään, hyvistä ja pahoista, miellyttävistä ja epämiellyttävistä ilmiöistä tai edes ihmisten intentionaalisesta toiminnasta niiden yhteydessä, päädytään luultavasti ennen pitkää yleisinhimillisiin asioihin: kyseessä tuskin olivat mitkään suomalaiselle rodulle ainutlaatuiset piirteet, vaan ihmislajin yleinen taipumus, jota kenties vallitseva kulttuuri ja/tai muut olosuhteet vielä edesauttoivat. Viimemainitut ovat se differentia specifica, jota sietää ja voi erityisesti arvostella.
Mielekkäämpää sen sijaan voisi olla kysyä, millaisiin hyviin ja/tai pahoihin päämääriin Suomen valtio ja yhteiskunta ovat eri aikoina pyrkineet ja ehkä päässeetkin vallassaan olleiden mahdollisuuksien puitteissa ja mitä ne ovat tietoisesti päättäneet jättää tekemättä.
Ehkäpä silloin voitaisiin esimerkiksi unohtaa tai ainakin ymmärtää toissijaiseksi siirtoväkeen kohdistunut ikävä suhtautuminen ja sen sijaan muistaa, miten ainutlaatuinen oli tuo pika-asutusoperaatio, jossa valtava joukko ihmisiä luopui osasta omaisuuttaan toisten hyväksi. Kaikki eivät tehneet sitä mielellään ja se olisikin ollut lähinnä luonnotonta.
Vastaajat vapautan vastuusta, koska heille ei annettu tolkullista kysymystä. Sen sijaan jutun tekijät näyttävät jossakin vaiheessa seonneen pahasti. Millä perusteella runon lausuminen saksalaisessa koulussa olisi ollut julmaa? Onko muka selvää, että edes fasististen liikkeiden kannattaminen olisi ollut julmuuden osoitus?
Entä mitä erinomaista oli Järvenpään moskeijan avaamisessa? Onko kyseessä jonkinlainen ”hyvyyden aihe” ja mitä se tarkoittaa?
Luulenpa, että myös nuo natsien kannattajat tarkoittivat hyvää poliittisella toiminnallaan ja kulttuuriharrastuksillaan. Kyllä meillä oltiin hyvinkin varauksellisia Saksan politiikkaan ja aikomuksiin nähden. Sen toimintaa etenkin kulttuurisella alalla toki suvaittiin, muunlainen politiikka valtion taholta olisikin ollut varsin tyhmää ja riskialtista.
Hyvää varmaankin tarkoittivat ja tarkoittavat myös ne, joiden mielestä on ansiokasta suvaita ja tukea kaikkea sellaista, mikä ei ole valtaväestön mielen tai edes etujen mukaista.
Mikäli se on valtiollista politiikkaa, sitä voinee luonnehtia kussakin tapauksessa joko epäviisaaksi, mielettömäksi tai kenties jopa järkeväksi ja kansankokonaisuuden orgaanista solidaarisuutta vahvistavaksi viisaudeksi. Kaikki riippuu asian konkreettisesta toteutuksesta, ei ”suvaitsevaisuuden” määrästä.
Mikäli taas pelkkiä aikomuksia arvostellaan, voidaan epäilemättä monille historiamme suurimmille möhläyksille vuoden 1918 punakapinasta 1990-luvun lamaan saakka antaa mairittelevia arvosanoja.
Kuten tiedetään, tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla, joten tuijottaminen vain niihin olisi naiivia. Sama koskee myös suhtautumista kansan historiallisiin onnettomuuksiin. Ei maailma ole koskaan ollut valintamyymälä, josta voi poimia kaikkea kivaa ja jättää muun hyllyyn.
Koettelemuksia on maallamme riittänyt ja vain poikkeuksellisesti voimme lähetä siitä, että kyseessä ovat olleet itse aiheutetut, tahallisen julmuuden osoitukset. Myös miellyttävät asiat, pikkulasten kampaamokäynneistä lähtien, ovat olleet paljolta seurausta muista asioista kuin kotimaisista poliittisista päätöksistä.

13 kommenttia:

  1. Hmmm... kauankohan kestää virheen korjaaminen: Hän kertoo, että Suomen presidenteistä vain Juho Kusti Paasikivi ja Mauno Koivisto ovat osanneet venäjää hyvin. Koivisto piti jopa puheita venäjäksi lukematta niitä paperista.

    http://www.is.fi/kotimaa/art-2000005316169.html

    Tuostahan puuttuu Mahhergeim ja muut keisariaikana, koulunsa, lyseonsa ja yliopistonsa käyneet presidentit. Pakkovenäjästä oli kunnia saada huono arvosana, mutta ei se tarkoita sitä, ettei kieltä osaisi jopa hyvin.

    VastaaPoista
  2. Eipä ole itsenäisyyden juhlavuosi hääviä huomiota herättänyt ns. laatumediassa. Ilmeisesti olisi parasta unohtaa koko juttu, kuten YYA-vuosina.

    Huvittavaa on, että saman kustantajan iltapäiväjulkaisu on jo pitkään esittänyt Suomen historiaa huomattavan paljon. Esim. vuodesta 1917 kertova lehti on selvästi hyvin lukeneiden ihmisten kirjoittama.

    Vaan mitäpä suotta muistelemaan isien töitä ja muita menneitä lumia. Nythän täällä eletään rappiolla romuttaen yhteiskuntamme saavutuksia ja tukipilareita sekä rahaa tuhlaillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. H€rlinin $anomat on yhdessä stubbilaisten kanssa käynyt infosodassa vastarintaan WTO- ja euroskeptikoita vastaan.

      Heidän käytös todistaa, että he ovat nyt oikeasti huolissaan kansan asenteista WTO:n ja EU:n suhteen.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  3. Asiat toisella tapaa mieltävien historioitsijoiden tarjoilemassa selvässä pässinlihassa saattaa toisinaan tuntua kitkerä sivumaku?

    VastaaPoista
  4. Mielenkiintoista ettei kukaan Hesarin historioitsijoista todellakkaan tuonnut esiin erästä ehdotonta möhläysten huippua: sosialistit ryhtyivät vuonna 1918 aseelliseen kapinaan kaataakseen demokraattisen hallinnon tavoitteenaan pystyttää työväen diktatuuri. Paheksuttiin kyllä natsien kanssa kaveeraamista, mutta kukaan ei näemmä pitänyt pahana valtionjohdon täydellistä Neuvostoliiton hännystelemistä kotiryssäjärjestelmineen, eikä kukaan paheksunut sitä, että kansaa marssi kaduilla vaatien sosialismia. Johdonmukaisesti jäi pois myös itsenäisen Suomen historian ylväin hetki Talvisota ja sen luoma ainutlaatuinen yhteishenki.

    VastaaPoista
  5. Veikko Havu kirjoittaa: "Huvittavaa on, että saman kustantajan iltapäiväjulkaisu on jo pitkään esittänyt Suomen historiaa huomattavan paljon. Esim. vuodesta 1917 kertova lehti on selvästi hyvin lukeneiden ihmisten kirjoittama."

    Osasyynä voi olla se, että IS:n päätoimittaja Appelsin on eteläkarjalaisena oppinut ymmärtämään ja arvostamaan suomalaista maanpuolustusta. Siellä kulmilla kun oli hänen nuoruutensa aikaan melkoinen määrä varuskuntia ja muuta näkyvää maanpuolustustouhua jostain syystä muuta Suomea huomattavasti enemmän.

    VastaaPoista
  6. Totuusmedian - HS, Yle, jne. - yksi ongelma on toimittajakunnan hyvin puutteellinen yleissivistys. Ja toinen ongelma siihen liittyen on suuret puutteet logiikassa ja nelilaskinmatematiikan ja luonnontieteen ja talouden perusfaktojen ymmärtämisessä.

    Kun nuo puutteet kompensoidaan elämälle vieraalla ja suvaitsemattomalla utopialla, tulos on kuin keitetystä lampaan päästä. (Tuossa muodossa ilmaisua isäni aikanaan käytti.)

    VastaaPoista
  7. Maailman jäsentäminen tunteella näkyy mediassa selvästi. Varhaisempina aikoina kun miehillä vielä oli jotain sanomista maailman asioista oli viestittäminen analyyttisempaa. Nyt vaikuttaa siltä, että hyvän lukupään ja kielitajun omaavat naiset ovat mediassa enemmistönä ja mikä onkaan seuraus? Minun silmissäni se on "sosiaalipornon" valta-asema, kaikenlaisen "hellanlettas" jutustelun lisääntyminen ad absurdum etc. Keskitytään kaikkeen "hyvään".

    Systeemiajattelu on jäänyt tunnepohjaisen puheen jalkoihin. Tämä suuntaus on valtakuntaa ajatellen vaarallista sillä maa on ennen muuta järjestelmä. Nämä maata ja sen rakenteellisia osa-alueita koskevat kysymykset olivat kai ennen maailmassa ns vakavamman analyysin ja siis myös arvolehdistön peruskauraa, kuvittelen muistavani. Nyt tätä puolta muistetaan nihkeästi. Jos arvomediassakin päällimmäiseksi noussut sensaation tavoittelu jää pysyväksi niin mistä kansalaiset saavat käsityksen asioiden tärkeysjärjestyksestä? Maailma on myllerryksessä ja avointa keskustelua tarvittaisiin mutta se on selvästi erilaisten tabujen tähden vaillinaista ja afektiivista.

    Minulla ei ole mitään feminiinistä ajattelua vastaan sinänsä, paljon hyväähän siinä on mutta nais/mies aspekti on nyt epätasapainossa ja tämä ei ennusta maalle hyvää. hh

    VastaaPoista
  8. Joku kommentaattori US-blogeissa totesi osuvasti Suomen olevan ihmemaa jossa yksi lehtitalo Sanoma Oy on voinut julistaa sodan Venäjää vastaan.

    VastaaPoista
  9. Joo, ja yksi tuleva presidenttiehdokas jo italialaiseen tapaan antautunut, vaikka sotaa ei ole vielä edes julistettu.

    VastaaPoista
  10. "Suomen historian suurimpia hyvyyden ja julmuuden aiheita, erityisesti sellaisia, jotka olivat jääneet liian vähälle huomiolle."

    Koko tämä homma haisee voimakkaasti uus-suomettumiselle. Neuvostoliittolainen runoilija Vladimir Majakovski kirjoitti lapsille perusteellisen runon "Что такое хорошо и что такое плохо" (Mikä on hyvää ja mikä on pahaa).

    Haisee voimakkaasti sille että uus-kotiryssäsysteemi on asialla mm. hesarissa: tyhmälle Suomen kansalle pitää teroittaa Mikä on hyvää ja mikä on pahaa. Itse kun eivät tiedä eivätkä koskaan tietäneetkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täsmälleen.

      Kuulinkin juuri, että Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmat oltaisiin siirtämässä kouluradio-organisaation alaisuuteen.

      Poista
    2. "Ylen uutis- ja ajankohtaisohjelmat"

      Ylen uutisohjelmien pehmeä ja venyvä logiikka nousi tänään takajaloilleen uutta pahuutta vastaan: ulkomaisen sukunimen omaavat henkilöt eivät saa edes kutsua työhaastatteluun. Suomeen tulee jatkuvalla syötöllä pakolaisia, joten heillä ei siis ole minkäänlaista toivoa saada töitä ulkomaisen sukunimensä takia. Tämä pehmeä ja venyvä logiikka kylvää näin vihaa pakolaisten ja Suomen välille.

      Joitakin aikoja sitten Ylen uutisohjelmat nosti suuren haloon siitä, että korkeasti koulutettu venäläinen ei päässyt töihin Suomen ulkoministeriöön, vai oliko se Suomen armeijan tiedustelupalveluun.

      Parin kuukauden kuluttua Ylen uutisohjelmat järjestää varmaankin skandaalin sen takia, että korkeasti koulutettuja ja ylen sivistyneitä venäläisiä ei oteta töihin siivoojiksi Suomen ulkoministeriöön, eikä Suomen armeijan tiedustelupalvelun organisaatioihin.

      On itsestään selvää, että jos Suomessa valtaa pitäisivät kommunistit/stalinistit, kuten Pohjois-Koreassa, niin ryssät pääsisivät sekä Suomen ulkoministeriöön että Suomen armeijan tiedustelupalvelun organisaatioihin ja vaikka mihin.

      Poista

Kirjoita nimellä.