lauantai 12. elokuuta 2017

Venäläinen nationalismi



Venäläinen nationalismi

Muistan miten Geoffrey Hosking joskus pari vuosikymmentä sitten eräässä huipputason historiaseminaarissa tokaisi venäläisille isännille: ”I’m a Russian nationalist!”. Saattoi kyllä olla, että hän sanoi sen venäjäksi. En muista.
Tällä Hosking, etenkin Englannissa hyvin arvostettu Venäjän tutkija, joka tapauksessa tarkoitti, että hänestä nationalismi olisi erinomainen vaihtoehto imperialismille. Venäjällä oli tuolloin molemmat tiet avoinna ja Jeltsinin pienvenäläinen nationalismi vaikutti vielä menestykseltä ainakin jossakin suhteessa.
Toki myös Jeltsin sai oman ”imperialistisen” päänsärkynsä. Tšetšeniasta tuli sellainen paise Venäjän arassa alavatsassa, ettei sen hoitamiseen näyttänyt olevan mitään ratkaisua. Vladimir Žirinovski, joka vielä vähän aiemmin oli rehvastellut venäläisten tulevilla rajoilla lämpimien merien rannoilla, lakkasi leikkimästä asioilla, jotka eivät enää huvittaneet ketään.
Jos miljoonan asukkaan Tšetšenia pyöritteli Venäjää tuolla tavoin, niin mitä se kykenisi tekemään vaikkapa kahdeksankymmenen miljoonan asukkaan Turkille…
Ainoaksi mahdollisuudeksi osoittautui jättää Tšetšenia käytännössä rauhaan. Sen miehittäminen olisi syönyt aivan liikaa kaikkia resursseja. Kadyrov saattoi olla sika, mutta oman pahnan väkeä kuitenkin.
Sellainen imperialismi, jota vielä pari sukupolvea sitten pidettiin joillakin tahoilla tavoittelemisen arvoisena, on nykyään jo täysin mieletöntä ja sen ymmärtävät jo kaikki ne, jotka tietävät, että nykyaikaisen valtion hallitseminen vaatii rationaalista ajattelua, hyötyjen ja kustannusten laskemista, ei ryöstämistä tai varastamista.
Usein on mietitty, mitä Saksa ja Japani olisivat hyötyneet, jos niiden tavoittelemat imperiumit olisivat toteutuneet. Muuan analyytikko oli 1960-luvulla ydinfyysikko Wilhelm Fucks, joka yritti laskea noita mahdollisuuksia. Hänen kirjansa Tulevaisuuden voimasuhteet suomennettiin ja jopa arvosteltiin Historiallisessa aikakauskirjassa.
Fucksin ”insinööritieteellinen” metodi ei ehkä ole historiassa ihan toimiva, mutta ainakin tyhjää parempi. Hänen arvionsa mukaan Saksalla ei koskaan ollut missään vaiheessa mitään mahdollisuuksia.
Vastahakoisen imperiumin kurissa pitäminen olisi ollut toivoton tehtävä. Siihen kuluvat resurssit olisivat olleet pois hyvinvoinnin lisäämisestä kaikille osapuolille. Orjillehan niitä ei haluttukaan.
Koko juttu oli yksinkertaisesti primitiivisen ajattelun surkea tulos. Ilman imperiumejaan ja maahan lyötyinä Saksa ja Japani sen sijaan nousivat ennennäkemättömään kukoistukseen, jollaista kukaan ei ollut voinut edes kuvitella.
Kuten tiedämme, Venäjällä on suurella suulla julistettu, että se voi olla vain imperiumi. Mitenpä voitaisiin taata vaikkapa Volgan tataareille mahdollisuus erota Venäjästä? Muitakin vähemmistökansallisuuksia on ja sitä paitsi myös Keski-Aasian maat ovat aika pitkälle riippuvaisia Venäjästä, vaikka Kiinan kasvava vaikutus antaa tilanteelle mielenkiintoisen lisänsä.
Suuri Euraasialainen yhteisö, jonka jäsenet luonnostaan kuuluvat yhteen, on kuitenkin ennen muuta kuviteltu yhteisö. Paluuta Neuvostoliiton aikaan ei ilman väkivaltaa ole näkyvissä. Väkivallan käyttö imperiumin muodostamisessa ja ylläpitämisessä taas on niin typerä ja tehoton keino, että itsesuojeluvaiston pitäisi estää jokaista sitä yrittämästä, ellei rationaalista ajattelua muuten riitä.
Luulenpa, että menneisyys on opettanut jotakin myös Venäjällä. Jokaisen valtiollisista asioista vastuunalaisen venäläisen kannattaisi kirjoittaa tulikirjaimin sieluunsa sana Puola.
Puolan orjuuttaminen toi molemmille osapuolille mukanaan pelkkää onnettomuutta ja on luultavaa, ettei se koskaan kannattanut enempää taloudellisesti kuin sotilaallisesti. Moraalisesti se vaikutti kuin syöpä eivätkä seuraukset ole vieläkään hävinneet.
Miten toisin asiat voisivatkaan olla, mikäli Venäjä ja Puola olisivat voineet toimia yhdessä, ystävyysliitossa, joka tuntuisi luonnolliselta sukulaiskansojen kesken? Miten valtavasti energiaa onkaan vuosisatojen kuluessa haaskattu perivihollisuuteen ja sen keinotekoiseen peittelyyn ja ystävyyden valehteluun?
Mutta Katariina sai Puolan, Novorossijan ja Krimin valtaajana osakseen tavatonta kunnioitusta ja peräti arvonimen ”Suuri”. Ovatko häntä seuranneet sukupolvet koskaan todella kritisoineet häikäilemätöntä hallitsijaa imperialismin johdosta?
No, siihen aikaan oli toki ulvottava sutena susien joukossa. Puolan jaotkin olivat alun perin preussilaista keksintöä ja niiden ilmeinen tarkoitus oli säästää Turkin salmet venäläisten etenemiseltä.
Siitä huolimatta Puola oli katkera lahja jälkipolville. Se oli jo johtaa imperiumin tuhoon, kun Napoleon hyökkäsi sitä vapauttamaan. Sen jälkeenkin se pysyi avoimena haavana, jonka ansiosta paljolta syntyi Euroopassa se mentaliteetti, jota on nimitetty russofobiaksi.
Mutta tämä nyt on jo vanhaa historiaa, joskaan ei merkityksensä menettänyttä. Kuvitelkaamme nyt kuitenkin, että Kremlissä olisi vallassa joku älykääpiö, jonka päämääränä todella olisi valloittaa takaisin ne alueet, joita imperiumiin on joskus kuulunut ja yksin tein vielä lisää niin paljon kuin irti saa.
Ellen ole ihan erehtynyt, jotkut perustavat ajattelunsa juuri tähän näkemykseen.
Muistakaamme nyt kuitenkin, että Venäjä ei ole supervalta eikä sellaiseksi tule vaikka kuinka yrittäisi. Sen väkiluku on vain puolet entisen Neuvostoliiton väkiluvusta ja kolmannes EU:n vastaavasta. Taloudellisesti se ei ole edes Saksan kokoinen, puhumatta tuotannollisesta kyvystä.
Sitä paitsi Venäjän syntyvyys on yhtä surkeassa tilassa kuin Euroopankin, eikä sielläkään enää kauan hurrata, mikäli tuhansittain asevelvollisia päätyy sankarihautoihin. Sielläkin eletään jo nykyaikaa.
Wilhelm Fucksin ajattelua seuraten voisi laskeskella, miten paljon resursseja Venäjä joutuisi uhraamaan siihen, että saisi pidettyä edes vastahakoiset Baltian maat pihdeissään. Taloudellisesti jo Krim on uskomattoman kallis taakka, vaikka väestön enemmistö siellä suhtautuu isäntään myönteisesti. Mitäpä maksaisi vaikkapa Ukraina…?
On ikävää, ettei Venäjä voi tyytyä olemaan vain nationalistinen, vaan on ruvennut ainakin noukkimaan pisteitä imperialismilla.
Sellaisesta oli aikoinaan tapana kiittää hallitsijoita ja pystyttää heille patsaita. Sen ajateltiin ainakin lisäävään valtakunnan kunniaa, joskaan ei ehkä hyvinvointia.
Nyt asiat ovat toisin ja kaikki tietävät sen. Toisaalta ihmiset ovat kyllin tyhmiä innostuakseen kansallisesta pullistelusta ja se taas vaikuttaa huumeen tavoin johtajiin.
Olisi kuitenkin erittäin vaikea uskoa, että Venäjä tai mikään muukaan valtio haluaisi ihan oikeasti kantaa niitä seurauksia, joita vihamielisen maan hallussapidosta seuraisi.
Jo aikoinaan jätti Neuvostoliitto Suomen lopulta rauhaan, kun Moskovassa oli Molotovin todistuksen mukaan vakuututtu siitä, että sen valloittamisesta tulisi ikuinen avoin haava, joka vahingoittaisi ”sosialismin asiaa” (Neuvostoliittoa) kaikkialla. Luultavasti se oli oikea arvio ja luultavasti samanlaista realismia löytyy siellä päin vieläkin.  Mikään ei todista siitä, että tuo arvio olisi muuttunut.

53 kommenttia:

  1. Mielenkiintoinen näkökulma professori Vihavaiselta. Toivottavasti pysyy totena vuosikymmeniä.

    Asiantilan varmistamiseksi puolustuvoimiamme on kehitettävä jatkuvasti kunkin aikakauden haasteisiin vastaamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ja tarvitaan nimenomaan sellaista pelotetta, joka tekee mahdollisen hyökkääjän olot mahdottomiksi kestää. Ei sen sijaan mitään hyökkäysaseita, jotka kaikki sotilaat aina valmistautuvat ehkäisyhyökkäyksellä eliminoimaan ja siis muodostuvat eräänlaiseksi magneetiksi.

      Poista
    2. Kokemukset todistavat, että sissisota on siviiliväestölle kauhea asia.

      Vastarinta kostettaisiin siviileille, eikä kostokierteen syntymistä yritettäisi välttää. Näin kävi v. 1871 Ranskan-Preussin sodassa, vaikka ne olivat länsimaita. Muita vastaavia esimerkkejä olivat USA:n sisällissota ja USA:n ja Espanjan välinen sota.

      Aseiden erottelu hyökkääviin ja puolustaviin on myös mieletöntä. Jos Venäjä uhkaa Suomea pitkän kantaman ohjuksilla, on Suomen ainoa mahdollisuus vastata hankkimalla omia pitkän kantaman aseita, kuten Hornet-hävittäjien AGM-158 JASSM-risteilyohjus. Se on räätälöity S-400-järjestelmää vastaan.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
    3. No kas p-lettä! Sekö jo uhkaa? Miten asia ilmenee?

      Poista
    4. "Ei sen sijaan mitään hyökkäysaseita, jotka kaikki sotilaat aina valmistautuvat ehkäisyhyökkäyksellä eliminoimaan"

      Tämä on blogistilla tärkeä näkökulma. Lanseeraisin vapaaseen käyttöön Suomea koskien käyttöön käsitteen "yliuskottava" puolustus: se tarkoittaa niin (liian) uskottavaa puolustusta, että vastustaja kokee paremmaksi murtaa sen (taktisilla) ydinaseilla, johon meillä ei ole vastausta.

      Sissisota sen sijaan on nyky-Suomessa kuolleena syntynyt ajatus: suuri osa kansasta asuu helposti kontrolloitavissa kaupungeissa ja on niin pehmeää, että ankarat vastatoimet murtaisivat heti sen henkisen selkärangan.

      Oleellista on siis ylläpitää sellaiset puolustusasein varustetut tavanomaiset asevoimat rajojen ja asutuskeskusten välillä, että ne voivat aiheuttaa viholliselle niin suuret vahingot, ettei se halua kärsiä niin tavoitteidensa vuoksi. Ikävä kyllä Balttian maiden tilanteesta seuraa, että Venäjän tuo uhrivalmius on voinut lisääntyä.

      Lisäksi olisi hyvä noudattaa sellaista ulkopolitiikkaa, ettei Venäjälle synny käsitystä, että olisimme valmiit antamaan maamme alueen käytettäväksi hyökkäykseen sitä vastaan. Tässä suhteessa tiivis harjoittelu amerikkalaisten kanssa Suomen alueella (hävittäjiä itä-Suomessa, maihinnousu Hangossa) ei ole ehkä ollut viisasta ulkopolitiikkaa.

      Poista
    5. Venäjän ohjusjärjestelmät, jotka rikkoi jo neukkuaikaan ABM- ja INF-sopimuksia, on aggressiivisia eli hyökkäysaseita. Rauhan aikana niiden läsnäolo lähialueella on painostamista ja informaatiosotaa.

      Vihamielisen maan uhkaan voidaan reagoida passiivisesti kuten Mannerheim-linjan rakentamisella Talvisodan edellä. Ilmatilan käytön kieltäviä ohjuksia vastaan on hankala rakentaa bunkkereita, joten tarvitaan aktiivisia toimenpiteitä.

      Vuoden 1973 Yom Kippur-sodassa Israelin välitön reagointi oli harhamaalit. Egyptin ohjusmiehet ei voineet tietää, tähtäilikö he halpaa lennokkia vai 100M dollarin hävittäjää. Harhamaaleja lennätettiin niin paljon, että suurin osa ohjuksista ei osunut mihinkään. Harhamaaleja oli kaikenlaisia hävittäjien hinaamista omalla voimalla toimiviin. Samoihin aikoihin Israel oppi käyttämään samaisia lennokkeja tiedusteluun: niihin voitiin helposti liittää TV-kameroita.

      Laivaston sukeltajat tunkeutui tunnelien kautta Suezin kanavaan. Lähellä pintaa he pystyi paikantamaan Egyptin ohjusasemien radiot ja tutkat. Tieto oli tarpeen vastaiskuja varten.

      Tehokkain ratkaisu oli SHRIKE-ohjuksen muuttaminen laukaistavaksi Sherman-tankin tornista. Kun hävittäjät ensin härnäsi tutka-asemat toimintaan, voitiin niihin iskeä yllättäen maasta käsin.

      Mossad onnistui varastamaan kokonaisen Egyptin ohjusjärjestelmän 1976. Siitä jenkit päätyi kehittämään Stealth-koneitaan. Toisaalta Israel onnistui kehittämään parannettuja vastakeinoja, esim. tutkien häirintää.

      Hassuinta on, että Israelin omat ohjukset Arrowista Jerichoon perustuu kaapattuihin neukkuohjuksiin. Miksi keksiä pyörä uudelleen, kun sen voi varastaa kyvyttömältä viholliselta?

      Pitkittyneen sodan aikana Israel oppi käyttämään Shrike-ohjuksen hakupäätä 2000 naulan (900 kg) pommeissa. Tutkan sammuttaminen ei auttanut, kun pommi oli tarpeeksi iso ja räjähti ilmassa.

      Elektroninen sodankäynti oli myös tehokasta. Egyptin ohjusjärjestelmiin syötettiin harhamaaleja, joka korvasi tehokkaasti jo menestyneet lennokit.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
    6. Lanseeraisin vapaasti käytettäväksi tähän Vihavaisen tarkoittamaan uuden käsitteen "yliuskottava puolustus". Sillä tarkoitan niin (liian) tehokasta puolustusta, että vastustaja joutuu turvautumaan massiivisiin keinoihin.
      Uskottava, ts. oikeansuhtainen puolustus on silloin kun sillä voidaan aiheuttavaa hyökkääjälle niin suuret vahingot, että se ei ole niitä valmis Suomen alueen haltuunsa saamiseksi maksamaan. Suomen kannalta paha kyllä tuo hinta lienee Baltian maiden NATO-jäsenyyden vuoksi noussut.

      Poista
    7. Miten Suomen kaltainen demokraattinen valtio voisi käyttää kaikki tulot asevarusteluun, joka uhkaisi sen naapurimaata Venäjää?

      Kysymys on yhtä järkevä kuin väite, että Suomi ampui Mainilan laukaukset aloittaakseen Talvisodan. Miksi Suomi olisi sotansa tarvinnut? Valloituksia varten? Valloittaakseen maata Venäjältä?

      Suhteuttaminen on paras tapa löytää totuuden siemen.

      Terveisin,

      Nikke

      Poista
  2. Mielestäni tässä kirjoituksessa on enemmän analyysiä kuin Jukka Tarkan "analyysissä" NATOon liittymisessä ilman kansanäänestystä. Tarkan joukoissa Suomen nykyinen aseistus ei riitä vaan apua tarvitaan heti, sillä imperialistinen Venäjä on herännyt. Virossakin median mukaan jopa alaikäiset on kutsuttu harjoittelemaan aseen käyttöä Venäjän hyökkäyksen varalle. Oi mihin tämä russofobinen propaganda on johtanut. Toivottavasti Paavi tulevalla vierailullaan Venäjällä saa jotain edistystä katolilaisen Länsi-Ukrainan ja ortodoksisen Itä-Ukrainan kriisin ratkaisussa Putinin kanssa. Politico lehden mukaan Paavi arvostaa suuresti Putinia, mistä Putin on hyvin otettu. Kristillisten kirkkojen lähestymisessäkö on Euroopan ja Venäjän suhteiden pelastus?

    Setarkos

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä tärkeämpää on protestantien ja karismaatikko-helluntailaisten lähentyminen ortodoksien kanssa.

      Poista
  3. Jospa onkin näin, koska niin on jos siltä näyttää:

    Suomen turvallisuuspoliittinen doktriini perustuu ns. Hammurabin lakiin: silmä silmästä, hammas hampaasta. Siksi 900 000 reserviläistä sai kirjeen kotiinsa.

    Asteekeilta lienee peräisin sanonta "Jos ette voi olla varmoja mitä tulee tapahtumaan, olettakaamme että käy hyvin". He nylkivät sotavankeja elävältä.Siitä tulee sanonta "Tavataan nahkurin orsilla!"

    Valta on lainassa, sanoo iso kirja. Eikä sitä kukaan vie mukanaan, siitä pitää lainanantaja huolen.
    -Dianapuiston Diana

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Atsteekit (anteeksi vanhahtava kirjoitustapani) kaivoivat sydämen rinnasta. Se oli tasa-arvoista: vihollisen soturit olivat Aurinko-jumalalle yhtä arvokas lahja kuin omat soturit.

      Naisia ja lapsia uhrattiin alemmille jumalille, kuten sateen ja veden jumalat. Katkaistut päät muurattiin muuriin katse kohti auringonnousua.

      Conquistadorit yritti pelotella intiaaneja nylkemällä vangittuja sotureita elävältä kansan edessä. Lisäksi naisia ja lapsia roikotettiin suurten tulien yllä.

      Conquistadorit voitti lopulta lahjomalla Atsteekkien kilpailevia heimoja taistelemaan entisiä vallanpitäjiä vastaan. Sama keino toimi Intiassa, kun Britit lahjoivat Maharadzat toisiaan vastaan.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
    2. Jaa, ne olikin siis läntisiä sydänten valloittajia, noita hurmureita, jotka nylkivät paikallisia, siis nuijasotaa kävivät.

      Toista se on tänään kun HS:n etusivulla rakastettava kirjailija hymyilee, ja sisäsivulla ratsastaa Fennovoiman siivellä lasten sydämiä himoitseva kasakka, joka vie kaiken mikä on löyhästi kiinni. Etteivät vaan jouduta tehokkaasti katumaan?

      Poista
  4. Tätä aihetta voisi analysoida loputtomiin.

    Spekuloitavaa taitaa löytyä erityisesti sieltä Keski-Aasiasta, joissa on vallassa ikääntyviä itsevaltiaita. Sekä Kiina että USA kärkkynevät tilaisuutta vaikuttaa vallanvaihdokseen. Eikö Ukrainan tie ole noissakin maissa mahdollinen?

    Kuinka vahvaa lienee noiden entisten neuvostotasavaltojen oma nationalismi?

    VastaaPoista
  5. Kyllä se Iivana sieltä tulee, ja itse asiassa on jo tulossa. Progandistisia ja digitaalisia koepalloja on jo viskelty Suomeen. Talvi- ja jatkosodan vääristely on muuttunut monta astetta karkeammaksi. Virallinen Suomi ei ole vain huomaavinaan.

    Jos selviydymme Putinin virkakauden ilman kaakkois-Suomen miehitystä, saatamme selviytyä jatkossakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomen ja Venäjän väliset sodat on vääristelty alusta alkaen Venäjän koulukirjoissa. Siinä ei ole mitään uutta, näin oli jopa Kekkoslovakian vuosina, kun olimme "hyvissä" suhteissa suoraan Kremliin.

      Kiistämättä Kekkonen oli ovela, kun hän kiersi puolueet ja virkamiehet menemällä suoraan diktaattorin puheille. Se oli suorastaan historiallinen huijaus. Tosin hrustsevin olisi kannattanut jättää se yksi saunailta väliin. Sitä käytettiin hänen kaatamiseen.

      Miten selvitä putinista? Meidän ei ainakaan pidä rahoittaa hänen sotamenojaan. Meidän pitää järkähtämättä jatkaa energiamarkkinoiden suuntaamista pois Venäjän myymistä polttoaineista.

      Siihen kuuluu vuosikymmeniä myöhästyneen Jäämeren radan rakentaminen. Kiinalaiset ovatkin nyt tulossa maksajiksi: haluavat siitä osan "Rautaista silkkitietä".

      Sinänsä kiintoisaa, että Venäjä ja Kiina esittää mielellään läheisiä suhteita vaikkapa sotaharjoituksillaan, mutta talousasioissa Kiina vetää kaiken "kotiinpäin". Kaikesta huomaa, että putin on aito neukku: ei ymmärrä mitään taloudesta.


      Terveisin,

      Nikke

      Poista
    2. "Miten selvitä Putinista?"

      Putinista kyllä selviämme. Hänhän on kovasti looginen järkimies - omana isänmaansa asialla toki.

      Paljon enemmän huolettaa se, että jos me saamme lännen uhrautuvin ponnistuksin Putinin kaadetuksi, kuka tulee hänen jälkeensä. Ei väittämättä järkimies. Ja varmuudella ei mikään ruotsalainen sosiaalidemokraatti.

      Nämä puheet "demokratian viemisestä" sinne sun tänne on jo nähty. Kaaosta, kuolema ja kurjuutta siitä on seurannut: Irak, arabikeväät, Syyria, Ukraina, ...

      Poista
    3. "Miten selvitä Putinista?" 

      Ei Putinin osalta ongelma ole tämän älykkyydessä vaan arvoissa: tämän arvot ovat syntyneet neuvostoaikana turvallisuuselimissä ja niihin kuuluu julkilausuttu kaipuu takaisin Neuvostoliiton aikaiseen imperiumiin. Tuon arvon saavuttamiseksi Putin on valmis käyttämään älykyytensä ja Venäjän resurssit, joita ja Venäjän kansan uhrautumiskykyä ei kannata vähätellä. Jos kohta talous ei ole suuri, sen asevoimat ja aseteollisuus ovat. Niitä käytetään keskitetysti ja nopeasti. Taloudellisesti suurempi EU on poliittisesti hajanainen ja kykenemätön päättäväiseen toimintaan. EU:lla ei ole yhtenäistä sotilaallista rakennetta eikä siten kykyä toimia koordinoidusti - paitsi USA:n johtaman NATO:n puitteissa; silloinkin lähinna USA toimii muiden lähinnä vikistessä. Valitettavasti vain USA:n fokus on siirtynyt Tyynen valtameren alueelle.

      Poista
    4. Yksinkertaisemmin: Mistä tulee se luulo, että Putin seuraajan arvot olisivat jotenkin "parempia"?

      Paha Saddam saatiin kaadetuksi ja siitäkös se onni ja autuus Irakiin ja sen naapureihin seurasi.

      Poista
  6. Venäjälle oikeasti olemme tärkeitä ainoastaan joutuessamme olemaan vastentahtoisesti sen energia ja muun ulkomaankaupan valtimolla,näet 70 prosenttia venäjän ulkomaankaupasta kulkee suomenlahden kautta.

    Tilanteemme muuttuisi tukalaksi ,jos iämerenpiirin maat katkaisisivat tuon liikenteen,jssain Naton ja venäjän välisen kiistan yhteydessä.

    Luulisi kremlin sisällä maan sisäpiirin miettivän pääkuumana vaihtoehtoiisia ratkaisuja tuohon logistiseen riippuvuuteen itämieren piirin kansojen mieliloista.

    VastaaPoista
  7. On se kummallista, että eräillä on vääristynyt käsitys, että nato ois pelastaja. Meillä on Venäjän kanssa maammemittainen raja, joten se lienee meillä keskiössä? Toisilla on nuo Korean yms. tilanteet. Venäjällä ei ole tarvetta kohdistaa sotilaallista voimaa meitä kohtaan, jos emme itse sellaista aiheuta. Tämä voisi provosoitua naton myötä?
    Meillä välitön uhka ei ole Venäjä! Se on EU ja maahanmuuttopolitiikka, jota sovelletaan kuten parhaaksikatsotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Ja Naton 5. artikla on pelkkää paperia suomalaisille tosipaikan tullen. Sitä samaa paperia kuin Schengen, Dublin ja no-bail-outy -sopimukset ovat olleet. Pelkkää retoriikkaa.

      Tuon paperin takia ei kannata tänne ohjuksia erityisesti imuroimaan lähteä.

      Nykysysteemi on hyvä. Täydellinen Nato-yhteensopivuus, yhteisharjoitukset jne. Mutta päätösvalta Suomen resurssien ja alueen käytöstä on oikeasti Suomella - ei jollakin Nato-everstillä jossain etäisessä esikunnassa.

      Natolta saadaan kyllä (ostaa) ammuksia, jos niillä itään päin ammutaan tosipaikan tullen. Naton etu.

      Poista
    2. Rohkenen olla Matiaksen kanssa eri mieltä: NATO on ainoa "kauppa", jota saa ostaa sitovia turvallisuustakuita (5. artikla). Ne osoittautuivat koko kylmän sodan aikana uskottavaksi ja USA:n presidentit, jopa Trump, ovat sitoutuneet niihin. Todellisen kriisin tullessa ovet NATO:oon ovat kiinni ja ase, ammus ja varaosatäydennykset suunnataan jäsenmaille.

      Siksi nykypoltiikka on pahin mahdollinen: luodaan Venäjälle epävarmuutta harjoittelemalla Suomen alueella, mutta ilman turvallisuustakuita. Siksi Suomella on kaksi järkevää vaihtoehtoa: nopea liittyminen NATO:oon -ilman mitään kansanäänestyksiä - taikka ystävällismielinen puolueettomuus, mahdollisesti yhdistettynä uuteen YYA-sopimukseen, jolla vakuutamme Venäjän siitä, ettei aluetamme anneta sodan tullen sen vihollisten käyttöön. Ensiksi mainitun vaihtoehdon ongelma on siinä uskommeko em. turvatakuisiin, viimmeksimainitun taas siihen, uskokoo Venäjän meidän rauhantahtoisuuteemme.

      Poista
    3. Rohkenen olla anonyymin kanssa eri mieltä. Venäjä luokittelee Naton vihollisekseen numero yksi. Ja varsin perustellusti mielestäni. Näin aivan riippumatta siitä, että meidän mielestämme Naton ohjukset esim. Lappeenrannassa, parin minuutin päässä Pietarista, ovat niitä kuuluisia "rauhan ohjuksia".

      Tuossa tilanteessa Venäjän on pakko - siis aivan pakko - suunnata ennalta ehkäisevä (ohjus)isku Suomeen, jos tilanne yleensä Itämerellä kiristyy. Mitä muuta Venäjän voisi tehdä? Venäjää ei puolusteta Venäjällä vaan ulkomailla.

      Edelleen, jos rähinät Venäjän kanssa alkavat, Naton kannattaa puhtaasti omista intressistään antaa ammusta ja patruunaa Suomeen. Hulluhan Nato olisi, jos ei noin toimisi. On puhtaasti Naton etu, että joku sotii sen puolesta/ puolella. Sitä vartenhan tässä harjoitellaankin.

      Ja nyt se olennaisin: Koko homman ydin on se, voiko Venäjä luottaa siihen, että Suomen alueen ja Suomessa olevien resurssien käytöstä Venäjää vastaan päättää kaikissa tilanteissa yksin Suomi.

      Jos Suomi kuluu Natoon, Suomen käytöstä Venäjää vastaan päättää Nato. Aivan sama, mitä puheissa hurskastellaan. Ei sotaa käydä sotamiesneuvoston päätöksillä eikä ohjusten laukaisusta Suomesta päätä suinkaan eduskunnan puolitusvaliokunta. Ei ainakaan niin, että Venäjä voisi asian tuon varaan jättää. Sen on tuossa tilanteessa toimittava ajoissa ja ensin.

      Tämä se on maanpuolustuksen "stragedia".

      Poista
    4. Matias K.:"Venäjä luokittelee Naton vihollisekseen numero yksi. Ja varsin perustellusti mielestäni."

      Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä nämä perustelut mielestäsi ovat?

      NATO ei uhkaa Venäjän olemassaoloa millään tavalla, mitään Venäjän vastaista salaliittoa ei ole olemassa. NATO ei suunnittele hyökkäystä Venäjälle, sillä ei ole siihen mitään tarvetta, halua eikä kykyäkään. Jo pelkästään NATO:n päätöksentekorakenne tekee hyökkäyssodan mahdottomaksi. Venäjän NATO vastainen propakanda kumpuaa sisäpoliittisista syistä: Kun vihollinen on portilla niin hallitsijan arvosteleminen on maanpetos.

      NATO:n 5. artikla ei todellakaan ole jäsenmaille "pelkkää paperia" ja Suomihan ei ole NATO:n jäsen.

      5. artiklan kollektiivisen puolustusvelvoitteen toteuttamisesta kieltäytyminen kun tarkoittaisi sitä että NATO lakkaisi olemasta koska yksikään sen jäsenmaista ei enää tämän jälkeen voisi luottaa saavansa NAO:lta apua. Tämä myös tuhoaisi sopimuksesta lipeävien maiden uskottavuutta muissakin sopimuksissa.

      Poista
    5. "Venäjä luokittelee Naton vihollisekseen numero yksi." 

      Matia on Hopliittiin nähden oikeassa siinä, että ratkaisevaa on Venäjän sotilaallisen ja poliittisen johdon oma kanta, ei meidän tai objektiivinen totuus.

      Jaan osaksi Matiaksen pelot: NATO-jäsenyys tarkoittaa vaaraa joutua ennaltaehkäisevien iskujen kohteeksi, kylläkin turvatakuilla. Tosin jäsenyydenkin aikana voisimme määrätä otetaanko tänne rauhan aikana tukikohtia tai ohjuksia. En ylipäänsä usko, että NATO:lla olisi tarve nykyisellä tekniikalla tuoda ohjuksia tyrkylle aivan rajalle.

      Mutta koska tiedostan jäsenyyden edut ja riskit olen iloinen, ettei tehtäväni ole päättää siitä vaan arvostella katsomosta. Historia tulee olemaan ankara tuomari.


      Kuten sanoin, ratkaisu on YYA-puolueettomuus tai NATO-jäsenyys, kaikki muut vaihtoehdot ovat riski.

      Poista
    6. Suomi on joka tapauksessa ennaltaehkäisevien iskujen kohteena, Venäjän silmissä me olemme osa länttä ja sellaisessa tilanteessa jossa Venäjä ja länsimaat ottavat sotilaallisesti yhteen, meitä kohdellaan vihollismaana täysin riippaumatta siitä mitä me itse asemastamme kuvittelemme. Venäjä ei tunnusta eikä tunnista puolueettomuuden käsitettä, Venäjälle olet joko heidän puolellaan tai heitä vastaan.

      Tämä ei ole mitään spekulointia, venäläiset ovat itse tämän asian useaan otteeseen suoraan sanoneet.

      Puolueettomuus konfliktitilanteessa on itsepetosta ja YYA-puolueettomuus tarkoittaa vapaaehtoista siirtymistä osaksi Venäjän etupiiriä jossa Venäjän etu menee aina Suomen edun ohi.

      Poista
    7. Hopliitti:


      Jos tilanne Itämerellä kiristyy, mitä ihmeen järkeä Venäjällä olisi jakaa voimiaan ja avata itseään vastaan yksi uusi rintama täältä, jos se varmuudella tietää, että suomalaiset itse ovat päättämässä siitä, hyökätäänkö täältä vai ei. Jos taas Nato on tuosta päättämässä, Venäjän on pakko reagoida ajoissa ja ennalta. Pakko.

      Naton rauhan ohjuksista: Jo se, että joku eliminoi toiselta jonkin sotilaallisen kapasiteetin, on sotilaallisessa ja strategisessa mielessä hyökkäys. Tästä syystä Venäjän oli pakko ottaa Krim, vaikka se ri sillä muuten mitään tee. Nato Sevastopolissa on täysin mahdoton ajatus.

      Lopuksi: Kun tässä nyt kuuntelee USA:ta, ei voi olla kovin vakuuttunut siitä, etteikö se hyökkää mihin vain. Myös ydinasein. Nato on USA:n käsikassara, Nato- tukikohdat ja organisaatio USA:n hallussa käytännössä. Höpinät Natosta rauhan organisaationa ovat täyttä puppua. Vallan ja painostuksen väline se on ja maailman mahtavin sotakone hieman huolimattomissa käsissä.

      Poista
    8. "YYA-puolueettomuus tarkoittaa vapaaehtoista siirtymistä osaksi Venäjän etupiiriä jossa Venäjän etu menee aina Suomen edun ohi."

      Tuossa asiassa Hopliitti on aivan oikeassa. Pointtini on nimenomaan siinä, että arvojemme ja riskianalyysimme pohjalta meidän on tehtävä valinta kumpaan etupiiriin haluamme kuulua, hoipertelu niiden välillä, varsinkin provosoinneilla (epämääräinen harjoittelu USA:n kanssa ilman turvatakuita) on riski. Ruotsin, Sveitsistä puhumattakaan mahdollisuutta todelliseen puolueettomuuteen meillä ei ole.

      Vähän samanlaina valinta meillä oli vuonna 1941, jos kohta silloin emme jakaneet kummankaan arvoja, kyse oli raa'asta valtioedusta ts. itsenäisyyden säilyttämisestä.

      Poista
    9. Matias K.

      Mistäs päättelet että Venäläiset ajattelevat suomalaisten voivan päättää siitä kuka ja miten Suomen alueita käytetään? Venäläisessä maailmankuvassa kun ei tunneta puolueettomuutta, olet joko Venäjän puolella tai Venäjää vastaan.

      Venäjä on ilmoittanut moneen kertaan että Suomi on sen silmissä länsimaa ja kuuluu siis vihollisleiriin.

      Jos ihan tosissasi pidät NATO:a USA:n käsikassarana niin et todellakaan ymmärrä tai halua ymmärtää mikä NATO on. Muutenkin retoriikkasi toistaa niin kirjaimellisesti Venäjän narratiivia että keskustelu tästä aiheesta on sinun kanssasi täysin hedelmätöntä.

      Poista
  8. "Sellainen imperialismi, jota vielä pari sukupolvea sitten pidettiin joillakin tahoilla tavoittelemisen arvoisena, on nykyään jo täysin mieletöntä ja sen ymmärtävät jo kaikki ne, jotka tietävät, että nykyaikaisen valtion hallitseminen vaatii rationaalista ajattelua, hyötyjen ja kustannusten laskemista, ei ryöstämistä...Vastahakoisen imperiumin kurissa pitäminen olisi ollut toivoton tehtävä. Siihen kuluvat resurssit olisivat olleet pois hyvinvoinnin lisäämisestä kaikille osapuolille."

    Haluaisin uskoa tähän, mutta historian valossa asia ei ole näin
    Yksioikoinen: kyllä väkivallan - silloin kun se on ollut häikäilemätöntä ja vastarinnan murtamiseksi riittävää - avulla on pysytty luomaan pysyviä ja menestyviä imperiumeja (esim. antiikin Rooma, USA:n intiaanisodat, vanha Venäjä jne). Ei ole sanottu, ettei tuo vanha resepti toimisi vielä nykyisinkin. Tsetseniasta puheenollen, Stalin sai niin tuon kansan kuin isommatkin ns. petturikansat kuriin massiivisilla karjoituksilla, joita kuvaa romaani "Saapui pilvi kultainen".

    Jos puhutaan taloudesta ja hyödystä tuo on nykyinen läntinen arvolähtökohta, mutta se ei välttämättä toimi muissa kultuureissa: vahvat viitteet puhuvat sen puolesta, että tavalliset venäläiset arvostavat enemmän vahvan suurvallan/imperiumin kansalaisena olemista kuin aineellista elintasoa, samoin lienee totaalisen probakandan johdosta Pohjois-Koreassa. Kaiken kaikkiaan pidän vaarallisena sellaista ajattelutapaa, jossa omat arvot ja näkemykset projisoidaan toiseen osapuoleen, se estää näkemästä tosiasioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan tässä nykyaikaisella valtiolla tarkoitetaan sellaista, joka pysyy kauemmin pystyssä. Orjavaltiot eivät ole kestäviä, mikä ei tietenkään tarkoita, etteikö sellaisia voisi syntyä uudelleen.

      USA ja intiaanit ovat kiintoisa tapaus. Onko se vain yksipuolista imperialismia, kun yksi sivilisaatio kulttuurisesti syrjäyttää toisen? USA:n intiaanisivilisaatiota ei orjuutettu; se katosi. Tietenkin ikävänä seurauksena oli, että intiaanit olivat uudessa sivilisaatiossa pohjasakkaa. Vastaavaa ilmiötä voisi tutkia Venäjällä ja entisissä neuvostotasavalloissa eli missä määrin venäläinen sivilisaatio on syrjäyttänyt alkuperäisen.

      Myös Afrikan neekerikulttuurien syrjäyttämistä pitäisi tutkia. Kuinka on mahdollista, että vain noin sadan vuoden siirtomaakauden jälkeen eurooppalaiset kielet ovat edelleen vallitsevina?

      Projisoinnista voimme olla yhtä mieltä.

      Poista
  9. Eipä tässä mitään projisioida. Itse pidän vaarallisena sellaista ajattelutapaa, jossa todistellaan mennen maailman asioilla, antiikin Roomasta lähtien nykyajan ja tulevaisuuden maailman realiteetteja. Hitler oli juuri niin typerä, mutta ehkä hänen esimerkkinsä osoitti jotakin joillekin? Ja Venäjän ja Pohjois-Korean kansojen paneminen samalle viivalle ei ole realistista, vaikka edellistäkin saatiin kyllä höpläytettyä halvalla (hyvin kalliilla) markkinatempulla.
    Pysyvä ja menestyvä, väkivaltaan nojaava imperiumi Euroopassa tänään on jo sellainen harha, että siihen uskom inen edellyttää kyllä melkoista tyhmyyttä. Voisihan sitä jostakin vastuunalaisestakin paikasta löytyä,mutta todella huolestuttavaa on, jos sellaista tarjoillaan jo normaalina oletuksena päivästä toiseen.
    Missä ovat ne tosiasiat, jotka kertovat Venäjän äärettömästä laajenemishalusta nyt? Ei sitten oteta lukuun kilkpavarustelua, jossa aina on kaksi osapuolta ja tyhmempi aina nokittaa takaisin ja antaa sotilaille blancovaltakirjan.

    VastaaPoista
  10. P.S. Ja mitäpä muuta se Yöpyi pilvi kultainen muuta pyrki osoittamaan kuin sen, ettei tsetseenien vastarintaa ja silmitöntä kostonhalua kyetty murtamaan.

    VastaaPoista
  11. Siinä suhteessa historia näyttää toistuvan, kuinka valtakunnat ja valtaapitävät perustelevat puuttumisensa muiden asioihin: paremman systeemin (kulttuurin?) tuonnilla, mikä sisällyttää myös säilyttämisen.

    Putin haluaa säilyttää Ukrainassa janukovitshilaisen systeemin, koska se oli hänestä parempi. Suomessa ja muuallakin eräät haluavat entisiin SNT:ihin ja Venäjälle paremman systeemin, mutta kun sen vieminen ei onnistu niin asian johdosta nousee turhanpäiväistä, sanoisinko pöhinää.

    VastaaPoista
  12. On lähes uskomatonta, miten paljon Venäjää pelätään ja miten paljon uskotaan siihen, että vain aseilla voidaan sen kanssa asioita hoitaa.
    Tämä pyssyusko tähän maailmanaikaan, historian lopun jo häämötettyä, on jotakin fantastista.
    Pohjois-Koreassa asian ymmärrän, mutta että meillä... Kuka tämän on oikein saanut aikaan?
    Ymmärrän, mikäli ns. eurooppalaisten arvojen kannattajia harmittaa se, etteivät kaikki haluakaan niitä noudattaa, mutta en sitä, miten asiaan suhtaudutaan. Jos eivät niitä jaa niin eivät. Sen jälkeen kannattaa miettiä jotakin muuta.
    EU:lla ei ole varaa lopettaa energian ostoja Venäjältä, ainakaan vielä, eikä Venäjällä lopettaa sen vientiä Eurooppaan.
    Totaalisen sodan oloissa, joka näyttää monelle olevan se luonnollinen asiain tila, kaiketi sitten jatkuisi tämä sama kaupankäynti vai kuinka?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi Venäjä pelkää länttä?

      Poista
    2. "Miksi Venäjä pelkää länttä?"

      Koska länsi pyrkii kaikin keinoin muuttamaan Venäjän yhteiskuntajärjestyksen, tuputtaa sille vastenmielisiä arvojaan verukkeena sille, että se ottaisi Venäjän resurssit haltuunsa ja tekisi siitä siirtomaansa. Tätä vartenhan ne itälaajenemiskomissaaritkin ovat olemassa.

      Koska Nato änkeää joka puolella iholle ja yrittää rakentaa musertavan painostuksen, jolla Venäjää kiristetään.

      Jotenkin noin. Venäläisten enemmistön mielestä siis. Valitettavasti he eivät usko meitä, jotka paremmin tiedämme, mitä heidän tulee Venäjästään ajatella.

      Poista
    3. Matias K. Tuossa olikin listattuna venäläisen infosodankäynnin kulmakivet. Joista yksikään ei pidä paikkaansa.

      Poista
    4. Venäläisten katkerissa kommenteissa toistuu usein ajatus siitä ettei Venäjää kunnioiteta. Mutta mitä venäläinen oikeasti tarkoittaa puhuessaan kunnioituksesta? Venäjällähän kunnioitus ja pelko ovat yksi ja sama asia – sellaista ei voi kunnioittaa mitä ei pelätä – joten oikeasti venäläisiä pännii se, ettei heitä pelätä tarpeeksi. Venäläiset ovat vihaisia.

      Viha kumpuaa kateudesta joten voimmeko vetää johtopäätöksen että Venäjä vihaa länttä koska se haluaisi itse olla lännen kaltainen mutta ei siihen pysty. Venäläiset vihaavat sananvapautta koska venäläisessä todellisuudessa totuudella ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa ja tosiasioiden tunnustaminen tarkoittaa alistumista venäläisen vallankäytön kohteeksi. Valta on korkein arvo jota totuuskaan ei saa uhata.

      Siksi länttä vihataan, pelätään ja siksi lännen arvot on kiellettävä ja pilattava. Siksi Venäjä uhkailee, pilkkaa, ivaa, vähättelee ja valehtelee kirkkain silmin mustaa valkoiseksi.

      Poista
    5. Hopliitti:

      Asia vilpitön. Nyt tämäkin sitten lopullisesti selvisi.

      Venäjän tuntemuksesi on sen verran syvällistä, että se on varmaan vaatinut laajat Venäjän ja venäjän opinnot, paljon tutkimusta ja varmaan myös asumistakin Venäjällä. Näin maallikkona olen sanaton.

      Poista
  13. "Itse pidän vaarallisena sellaista ajattelutapaa, jossa todistellaan mennen maailman asioilla, antiikin Roomasta lähtien nykyajan ja tulevaisuuden maailman realiteetteja."

    Tässä ja myöhemmässä kommentissaan arvon blogisti iski asian ytimeen: tunnustan, että (liiallisen) historian harrastamiseen vaara on siinä, että uusiin ilmiöihin haetaan analogioita ja ratkaisumalleja menneisyydestä, mistä helposti seuraa kyvyttömyys tunnistaa ja orientoitua aidosti uusiin ilmiöihin ("musta joutsen"). Toisaalta tuo asenne auttaa joskus näkemään sellaisia hiljaisia merkkejä, jotka jäävät enemmistöltä huomaamatta.

    Venäjän pelosta:

    Epäilemättä sitä Suomessa esiintyy. Määräävänä syynä näkisin sodat 1939-44. EEhäpä me suomalaiset olemme juuttuneet, etten sanoisi traumatisoituneet talvisotaan - kuten naapurimme Suureen isänmaalliseen sotaan.

    Mikä sitten avuksi? Blogistin kaltaiset kärsivälliset ja kiihkottomat - mutta eivät naivit - kansanvalistajat, jotka pätevinä ja venäjänkielen taitoisina kertovat meille halukkaille lukijoille

    - mitä menneisyydessä on todella tapahtunut

    - mikä nyky-Venäjällä, erityisesti pinnan alla, tällä hetkellä tapahtuu.

    Jaksamista tuohon tärkeään, mutta epäkiitolliseen työhön!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Tässä ja myöhemmässä kommentissaan arvon blogisti iski asian ytimeen: tunnustan, että (liiallisen) historian harrastamiseen vaara on siinä, että uusiin ilmiöihin haetaan analogioita ja ratkaisumalleja menneisyydestä, mistä helposti seuraa kyvyttömyys tunnistaa ja orientoitua aidosti uusiin ilmiöihin ("musta joutsen"). Toisaalta tuo asenne auttaa joskus näkemään sellaisia hiljaisia merkkejä, jotka jäävät enemmistöltä huomaamatta."

      Aivan näin. Historian harrastaminen on kunnioitettavaa, ja sen riittävän laaja-alainen tuntemus on viime kädessä koko yleissivistyksen keskeisimpiä tukijalkoja, mutta kuten kaikissa muissakin hyvissä asioissa, myös siinä on aiheellista muistaa kohtuudessa pysyminen (ja ehkäpä aivan erityisesti sotahistoriaan liittyen). Pahimmassa tapauksessa lopputulemana on diletantismia, jossa lähinnä eletään menneisyydessä, menneisyydestä ja menneisyydelle.

      Ollaanpa menneisyydestä ja sen luonteesta sitten ylipäänsä mieltä mitä vaan, niin mennyttä se joka tapauksessa jo kuitenkin on, eikä se sellaisenaan enää takaisin palaa eikä sitä takaisin saisikaan vaikka haluaisikin. Analogiat ovat sinänsä hyödyllisiä ajattelun linjaviittoina, mutta niillä ei kuitenkaan voi sitovasti todistaa mitään, ainakaan loppuun saakka (vrt esim. ns. analogiakielto rikosoikeudessa).

      Maailmanpolitiikan arvioimisessa ei liioin kannata liiaksi takertua erilaisiin (lähinnä subjektiivisiin katsomuksiin perustuviin) hyvä/paha-asetelmiin, vaan on hyödyllisempää tarkastella asioita valtapolitiikan näkökulmasta. Esim. USA, Venäjä, Kiina, jne. eivät välttämättä toimi niin kuin ne nyt kulloinkin toimivat niinkään siksi, että ne olisivat jotenkin olemuksellisesti "pahoja", vaan niiden (kulloistenkin valtaapitävien määrittelemät) intressit nyt sattuvat olemaan sen verran järeää kaliiberia, että tuosta pelistä ei niin vain voi oikein mihinkään lähteä. Ja samalla myös ne itsekin ovat tavallaan tuon oman pelinsä uhreja, vaikka varsinkin valtaeliiteille voi olla ymmärrettävästi vaikeaa tunnustaa asian tätä puolta.

      Teos, jonka jokaisen näistä asioista kiinnostuneen soisi lukevan, on esim. Wolf Halstin "Me, Venäjä ja muut" (Otava 1968), jonka johdanto-osio sisältää yhden parhaista suomeksi tähän saakka kirjoitetun valtapolitiikan pitkän linjan analyysin. Koska ko. teoksen kirjoittamisesta on jo puolisen vuosisataa, sitä on tietenkin luettava oman aikansa maailmantilannetta silmämittana käyttäen, mutta monissa asioissa siinä esitetyt perusnäkemykset ovat muutama muutettava muuttaen edelleenkin jopa hätkähdyttävän ajankohtaisen tuntuisia, eikä edes teoksen kieliasukaan vaikuta mitenkään anakronistiselta.

      Poista
  14. Tästä sujuvasti päästään jälleen ihmettelemään mediaälymystömme ajatuksenjuoksua. Samaan aikaan, kun he ovat kironneet alimpaan paikkaan suomalaisen kansallisuustunteen ja -aatteen, he käytännöllisesti katsoen pönkittävät uljaisiin sotiin perustuvaa Venäjä-katsomusta.

    Toinen vastakkainasettelun aihe on systeemien ero, josta saamme lukea oikeastaan joka ainoasta suomalaisesta Venäjä-uutisesta. Koska em. Venäjä-katsomus on järjetön ja hyödytön, todellinen vastakkainasettelun syy lienee systeemien ero.

    Olen avoin muillekin teorioille. Kertokaa, jos keskitte.

    VastaaPoista
  15. Tuo Vihavaisen vertaus Pohjois-Koreaan osui ja upposi. Mihin täällä tarvitaan sotaspekulointia ensi-iskuista tms.? Hankitaanpa saman tien Suomelle oma ydinase, niin ei tarvitse pelätä kenenkään iskuja. Pohjoiskorealaisten ja iranilaisten mielestä se on hyvä ajatus; kenties ystävien vähälukuisuus on edistänyt päätöstä?

    Kyllä nyt rönsyiltiin taas ohi aiheen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ellen aivan väärin muista, niin 60-luvulla Suomella (ja Ruotsilla) oli valmius suunnitella (ja rakentaa) ydinlataus. Ruotsilla oli oikein ohjelma kun suomalaisfyysikot lähinnä harrastelivat oman toimen ohella. 70-luvulla joku amerikkalainen keskitason opiskelija suunnitteli vapaasti saatavilla olevasta aineistosta plutoniumpommin, asiasta on juttu Valituissa Paloissa, mutta vuotta en muista. Otsikko oli "Atomipommi harjoitustyönä" tms. siis tämä heppu: http://people.com/archive/a-princeton-tiger-designs-an-atomic-bomb-in-a-physics-class-vol-6-no-17/

      Kysymyksessä ei siis ole oikeastaan millekään valtiolle ylitsepääsemätön ongelma, mutta materiaalista ja paheksunnasta voi tulla ongelma.

      Poista
    2. Kyllähän jokainen korkean teknologian maa pystyy niin halutessaan Ison Pomminkin tuottamaan. Ja kaikki teknologiahan on lopulta inflatoitunut, joten muodostaako tämäkään kategoria poikkeusta tuosta säännöstä?

      Poista
  16. Pohjois-Korean uhittelu "tapaamme nahkurin orsilla" Trumpille on osoitettu etupäässä sisäisen turvallisuuden tarpeisiin.

    Yhteiskunta on valmis sitten kun kaikki ovat mukana, eikä ketään jätetä, vaan kaikista pidetään huolta.

    Kim Jung-un on kolmas sukupolvi perhedynastiassa, joka ilmeisen "demokraattisesti" valitsee seuraajan samasta "perheyhtiöstä".

    VastaaPoista
  17. Mitä on mahtanut liikkua tv:n ohjelmistosta päättävän mielessä kun hän on sijoittanut tänään alkuillalle 14.8.2017 tv1:lle dokumentin Stalinin ja Troskin valtataistelusta?

    Jostakin on viime aikoina syntynyt epäily joidenkin pelkäävän kommunismin uudestisyntymisen vaaran piilevän kansan suomenkielisyydessä.

    VastaaPoista
  18. "Jostakin on viime aikoina syntynyt epäily joidenkin pelkäävän kommunismin uudestisyntymisen vaaran piilevän kansan suomenkielisyydessä."

    Impiwaaralaisuus on vissiin sijoitettu samaan menneisyyden mörköjen kammottavaan kauhugalleriaan kuin kommunismikin?
    ;) (S.o. uhka "liberalismille", tms.)

    Vaikka onhan se hyvä sinänsä että on edes jotakin vaihtelua näihin iänikuisiin nazidokkareihin, joita tursuaa vähän joka tuutista jo ähkyksi asti.

    VastaaPoista
  19. Tämä keskustelu,jossa on hyvin kiteytynyt Suomen nykyinen turvallisuuspolitiikan dilemma, on hyvä pyrkiä päättämään suulla suuremmalla:

    "Meitä kuitenkin hämmentää ihmisten mielipiteiden kirjavuus ja heidän erimielisyytensä, ja koska sama ei päde aisteihin, pidämme niitä luonnostaan luotettavina. Harhana taas pidämme sellaista, mistä toiset ovat eri mieltä kuin toiset ja mitä samatkaan ihmiset eivät näe aina yhdellä tapaa."

     

    Marcus Tullius Cicero, Laeista

    VastaaPoista
  20. Lukuvinkki aiheesta:
    Marcel van Herpen: Putinin sodat. Venäjän uuden imperialismin nousu.
    Terra Cognitan julkaisu 2015, englanninkielinen painos julkaistu 2014 juuri ennen Ukrainan kriisiä, jota on kirjassa jo jotenkin ennakoitu.
    Varsin rumia faktoja Tsetsenian ja Georgian sodista, mutta mikä mielestäni olennaisempaa, aika kattava katsaus Venäjän laajentumispolitiikkaan Iivana Julman ajoista asti. Suomi mainitaan muutamassa sivulauseessa, mutta mehän tiedämme nämä jutut kantapään kautta.
    Puolalaiset ovat kokeneet tämän vielä konkreettisemmin. Eräs vähemmän rationaalinen mutta merkittävä tekijä lähes kaikissa kärhämissä on ollut uskonto. Venäläisillä on aina ollut pyhä missio puolustaa "oikeauskoisia" sukulaiskansojaan ja ojentaa harhateille eksyneitä. Sitä kautta suomslaisetkin pääsivät vapauttamaan Bulgariaa Turkin vallasta 1878 ("Kauan on kärsitty vilua ja nälkää" vanha sotalaulu kaikkine kapakkalauluversioineen), ja sama intentio toteutui vielä 1990-luvulla Jugoslavian hajoamissodissa roomalaiskatolisia ja muslimeja vastaan. Niistä jäi "oikein uskoville" vain "Titoslavian" aikana rajatut Serbia ja Montenegro. Voi kysyä: "No kannattiko?"

    Kun nykypäivään palataan, niin ehkä puolalaistenkin olisi vähän syytä vilkaista peiliin myös suhteissa läntisiin arvoihin...

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.