tiistai 12. syyskuuta 2017

Valitun kansn olemus



Valitun kansan olemus

Juhani Aho, Kevät ja takatalvi (1906), SKS 2006, 571 s.

Kun Juhani Aho kirjoitti historiallisen romaaninsa suomalaisuusliikkeen alkuajoilta, oli kansakunnan kohtalo taas valinkauhassa. Sortokausi oli kirjan ilmestyessä takana ja toiveet olivat taas suuret, mutta Suomen tulevaisuus imperiumin osana ei välttämättä ollut edes silloin turvattu.
Selvää on, että kirjoitushetkellä tulevaisuus näytti paljon synkemmältä. Toki näin laajaa teosta ei olisi voinut saada aikaan seuraavana vuonna, marraskuun manifestin jälkeen.
Kirjoittamisprosessi olikin ilmeisesti varsin pitkä ja oli enimmäkseen tehty Tirolin ja Italian alppimaisemissa vuodesta 1903 lähtien. Vuosina 1906-1907 kirjoitettu kirja olisikin varmaan ollut erilainen kuin Bobrikovin aikana aloitettu.
Yhtä kaikki. Se suomalaisen kansakunnan ja suomenkielisen kulttuurin luominen, josta Snellman oli puhunut ja jonka alkuvaiheita kirjassa kuvataan, oli 1900-luvun alkuun mennessä saavuttanut jo erittäin merkittäviä edistysaskelia, vaikka kaikki näytti jo vuonna 1850 valuvan hukkaan, kuten kirjassa kuvataan.
Tuolloinhan säädettiin pahamaineinen sensuuriasetus, joka kielsi julkaisemasta suomeksi muuta, kuin uskonnollista ja taloudellista kirjallisuutta. Loppujen lopuksi sitä noudatettiin vain viisi vuotta, Nikolai I:n kuolemaan saakka, vaikka se kumottiin vasta 1860.
Joka tapauksessa kyseessä oli yksi aikakauden uskomattomimpia kansallisia sortotoimia, vaikka sen merkitystä suuresti vähensi se, että koko sivistyneistö osasi ruotsia -suomea vain harvat. Suomen kielen ja sitä puhuvan kansan tuon asetuksen taustavoimat joka tapauksessa halusivat syystä tai toisesta jätettävän sivistyksen ulkopuolelle.
Ahon kuvaama kevät on Snellmanin Saiman ja Lönnrotin Kalevalan aikaa. Silloin nuorison entusiastit kuvittelivat uuden suomalaisen kulttuurin syntymistä kalevalaiselle pohjalle ja kansanvalistuksen uskottiin vapauttavan syvien rivien uinuvan potentiaalin.
Takatalvi taas oli hallitsevan virkavaltaisuuden kosto, joka iski sekä Snellmania että heränneitä, jotka itse asiassa edustivat sitä todellista kansaa ja jolle kalevalaiset runot olivat pelkää pakanuutta.
Todellinen isänmaallisuus olisi kansan palvelemista, ymmärsi nuoriso, mutta ei aluksi tiennyt, millaista tuo kansa oli ja mistä se löytyisi.
Lopulta se löytyi herännäisyydestä, joka oli aitoa kansan riveistä noussutta liikettä, omanlaistansa vapaa-ajattelua, joka perustui itse pohdittuun ja perusteltuun raamatun tulkintaan. Kansasta vieraantuneelta herrasväeltä ei sen piirissä oppia otettu.
Ahon romaania on sanottu naiiviksi ja sen henkilöitä suorastaan lastenkamarimaisiksi, mikä pitää paikkansa, mutta siinä suhteessa se on melko hyvässä seurassa. Tolstoin Ylösnousemus tunnettiin meilläkin.
Ymmärrän kyllä, että Eino Leino tunsi tarvetta pilkata kollegaansa romaanillaan Tuomas Vitikka. Ahon romaani edusti paljolta juuri niitä aineksia sellaista, joita vastaan hyökkäämistä Leino piti velvollisuutenaan.
Luultavasti hänen sympatiansa olivat aika lailla tuon Ahon kuvaaman liberaalin herrasväen puolella ja körttiläisiä vastaan. Kysymys kansasta oli kuitenkin aikanaan monimutkaisempi ja ehkä Aho ymmärsi asian syvemmin.
Aho antaa ymmärtää, että vanhan virkavaltaisen eliitin joukosta lähti se takatalvi, joka uhkasi sekä kansallista että uskonnollista herätystä. Muistan Heikki Ylikankaan esittäneen, että körttiläisten kimppuun itse asiassa kävivätkin kansalliset herättäjät, Lönnrot takapirunaan. Muistaakseni tälle näkemykselle löytyi kuitenkin vain aihetodisteita.
Aholta, joka oli aikansa länsimaiseen sivistykseen hyvin perehtynyt maailmanmies, olisi joka tapauksessa odottanut toisenlaista otetta aiheeseensa. Mutta ehkäpä hän tunsi nuo asetelmat niin hyvin kotinsa pappilamiljööstä, että tunsi tarvetta eläytyä nimenomaan ihannoimaansa herännäisyyteen, joka itse asiassa lienee ollut hänelle vierasta. Melkoisena boheeminahan häntä taidettiin pitää.
Aholla kansallinen liike ja talonpoikien uskonnollinen liike käyvät tavallaan käsi kädessä. Kansa oli jotakin hienoa ja ylevää, ainakin noin periaatteessa. Se oli vain saatava tulemaan siksi, mitä se oli.
Luulen, että romaanin avainkohtia ovat ne pohdiskelut, joissa luonnehditaan Suomen kansaa. Se oli varsin erikoinen kansa. Sen luvattu maa oli köyhä, karu erämaa, ”joka oli sille annettu sen tähden että se oppisi Herraa seuraamaan”. Se oli kovaa koulua, mutta tuotti aivan erityisen tuloksen:
Suomen kansa on ehkä enemmän kuin mikään muu kansa maailmassa kasvatettu siihen uskoon ja luottamukseen, että sen kohtalo on Jumalan kädessä… ehkä juuri se (on) antanut sille sen ihmeellisen rauhallisuuden odottaa maalisenkin onnen täyttymistä. ..
Sen uskon on sille etupäässä antanut se, että sen opillinen kasvatus on ollut miltei yksinomaan uskonnollinen ja ihanteellinen. Siitä sen passiivinen sitkeys. Se ei käy voimalla eikä väellä vastustajainsa kimppuun, ei nosta kättään ulkonaisia eikä sisällisiä vihollisiaan vastaan, vaan uuvuttaa ne kärsivällisyydellä, tietäen niiden ajan tullen luhistuvan maahan kuin hanki auringon edessä…
Ei se ole keisari, vaan Jumala, joka on korottanut Suonen kansan kansakuntien joukkoon. Siksipä on Jumala myöskin pitävä huolen siitä, että sitä ei kansakuntien joukosta keisarikaan voi pyyhkiä pois.
No, tällaiset puheet olivat toki myrkkyä aikansa liberaaleille eli siis Ahon aikakaudelle, eikä ole takeita siitä, että ne heijastelisivat kovin autenttisesti myöskään kuvatun, menneen aikakauden henkeä.
Silti ne kannattaa mielestäni ottaa vakavasti. Suomalaisen nationalismin luomisessa oli toki erilaisilla vapaa-ajattelijoilla ja liberaaleilla omat ansionsa, mutta kansan syville riveille harras kristillisyys oli usein varsin tyypillistä.
 Suomalainen nationalismi ymmärrettiin oikeudenmukaisuuden vaatimukseksi. Körttiläisyys oli toki aivan eri juurta, mutta varmaan sekin voitiin ymmärtää oikeuden mukaisuuden vaatimukseksi. Siinä kansan syvät rivit nousivat ainakin tuomitsemaan herroja, joita niiden olisi jälkimmäisten mielestä pitänyt vain pokkuroida.
Ehkäpä tässä tosiaan oli jotakin myös suomalaisen nationalismin aineksia, vaikka erilläänhän nuo asiat aina pysyivät eikä niiden yleisö koostunut kuin osittain samoista ihmisistä.
Tässä voi muistaa myös Topeliuksen näkemyksen suomalaisista Herran valittuna kansana. Ahollahan on selvästi samanlainen näkemys. Se saattoi olla historiallisesti tärkeä ja aika omalaatuinenkin.
Mutta ajatelkaamme vaikka sitä, miten voidaan selittää talvisodan henki. Pidän todennäköisenä, että se oli ainutkertainen tapahtuma ja että siinä yhtyivät jossakin määrin myös sattumalta useat elementit. Mutta täytyihän sille aineksia olla olemassa kansan keskuudessa.
Aatteilla on kohtalonsa. Kun Aho julkaisi kirjansa, olivat uudet jännitteet ja jakolinjat jo tulleet näkyville suurlakon kuohunnassa. Pappilan verannalta kansaa katselleille sukupolville uusi aika oli raaka yllätys, minkä Aho sai pian kirjata muistiin Hajamietteissään kapinaviikoilta.
Kansa ei ollutkaan niin jalo ja sivistystä janoava, kuin oli näyttänyt. Oikeudenmukaisuutta se kyllä oli kiivas vaatimaan eikä enää nostanut edes hattua herroille.
Monelle vuosi 1918 oli yhtä hirveä sokki kuin vuosi 1939 oli uskomaton yllätys. Kansat eivät ole pelkästään petoja enempää kuin ylevyyden ruumiillistumia. Kaikkeahan ne saattavat tehdä, mutta on niillä ilmeisesti kullakin jokin oma luonteensa, joka pitkälti riippuu siitä, millaisen koulun ne ovat käyneet.

18 kommenttia:

  1. "...herännäisyydestä, joka oli aitoa kansan riveistä noussutta liikettä, omanlaistansa vapaa-ajattelua, joka perustui itse pohdittuun ja perusteltuun raamatun tulkintaan."

    Varsin mielenkiintoista olisi pohtia ns. vallankumouksellista kristillisyyttä laajemminkin. Sellaista edusti luterilaisuus aluksi, kunnes Luther teki talonpoikaiskapinan myötä selvän pesäeron. Thomas Muntzer katkeraan loppuun saakka.

    VastaaPoista
  2. "Kansat eivät ole pelkästään petoja enempää kuin ylevyyden ruumiillistumia. Kaikkeahan ne saattavat tehdä, mutta on niillä ilmeisesti kullakin jokin oma luonteensa, joka pitkälti riippuu siitä, millaisen koulun ne ovat käyneet."

    Suomen kansan koulunkäyntiin lienee eniten vaikuttanut se, että suomalaisen kirkon kaikki arkkipiispat olivat suomalaisia, yhtä taannoista poikkeusta lukuun ottatta. Se on vuosisatoja käsittävä koulu.

    On myös vuosikymmeniä käsittäviä kouluja Venäjän imperiumin sisällä Nikolai ensimmäisineen ja Aleksanteri toisineen sekä Nikolai toisineen.

    Tämän jälkeen ja samanaikaisesti alkoi Suomen kansan bolshevistinen kasvatus, kun vuonna 1905 bolshevikit pitivät Tampereella puoluekonferenssinsa. Tukholmassa pidetty bolshevikkien puoluekokous ei johtanut Ruotsin bolshevistisoimiseen.

    Bolshevikkien Tampereen puoluekokouksen jälkeen Suomessa alkoi kapitalistien/porvarien murhien sarja. Marxismi-leninismin kielellä ilmaistuna kysymys oli vallankumouksellisen tilanteen luominen eli väkivalta-/epäluottamuskierteen lietsominen. "Leninin juna" aseineen, viljoineen, tupakkalasteineen ja venäläisine suomalaisineen auttoi suomalaisia siirtymään vuoden 1918 kapinaan, vallankumoukseen, kansalaissotaan ja sisällissotaan.

    Vuoden 1939 Talvisodan ihme on todellakin Jumalan käden jälkeä, jos jätetään vaille huomiota sen, että Ranska ja Englanti olivat sopineet Neuvostoliiton Bakun öljylähteiden pommittamista kostoksi Talvisodalle. Bakustahan Hitlerkin sai kerosiininsa.

    Tämä siis suomalaisten historiallisesta koulutuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Bolshevikkien Tampereen puoluekokouksen jälkeen Suomessa alkoi kapitalistien/porvarien murhien sarja."

      Enpä ole ennen kuullutkaan; kaikkea sitä oppii. Olen ollut siinä uskossa, että poliittisen väkivallan ja terrorin suomalaiseen yhteiskuntaan toivat porvarilliset yläluokkaiset "aktivistit" Eugen Schaumanista, Hohenthalista ynnä muista sekopäistä ja hillittömistä alkaen. Näistä mallia ottanutta ns. työläisaktivismia Uuno Peltoloineen, pankkiryöstöineen ym. kyllä ilmeni jonkin verran vuoden 1907 vaiheilla. - Olisikin kiintoisaa kuulla, keitä "porvareita/kapitalisteja" vuoden 1905 vaiheessa Suomessa murhattiin. Hakaniemessäkin elokuun alussa 1906 "Theslöfin kaartin" kanssa tulitaistelun kävivät venäläiset matruusit, kuten Jussila aikoinaan osoitti.

      Poista
    2. Kyllä tämä minullekin edustaa ns. uutta historiankirjoitusta.

      Ainakaan oppi ei mennyt perille, mitä Lenin Arvo Poika Tuomisen mukaan takoi 1918 jälkeisten loikkarien päähän. Vuoden 1918 lopputulokseen lieneekin määrävästi vaikuttanut kaksi seikkaa: se, että valkoisilla oli jääkärit, sekä se, että punaisilla ei ollut bolshevikkeja ts. johtamiseen kykeneviä ammattivallankumouksellisia.

      Ns. Lenin-koulussa tätä puutetta sitten 1920-luvulla yritettiin korjata, mutta sitten 1930-luvun lopussa Stalinin "hoiteli" innokkaat oppilaat.

      Poista
    3. "Olisikin kiintoisaa kuulla, keitä "porvareita/kapitalisteja" vuoden 1905 vaiheessa Suomessa murhattiin."

      Kolmisenkymmentä sitten selailin kirjastossa mainitun aiheen kirjaa, mutta sen lähdetiedot jäivät kirjoittamatta paperille. Silloin kaikki piti kirjoittaa paperille, säilyttää paperipinoissa ja selailla sitten. Omat intressini olivat muualla. Nykyinen tekniikka on eri juttu.

      Aihetodisteina asiasta mainittakoon, että ruotsalaisten ei tarvinnut perustaa Suojeluskuntia eikä lähettää aktivisteja Saksaan saamaan sotilaallista koulutusta, koska oli itsestään selvää, että bolshevismi tulee jyräämään Suomea. Suomihan oli jo silloin taloudellisesti ihana makupala, jonka taloudellisia resursseja maailamanvallankumous tarvitsi erittäin kipeästi. Eihän Stalin olisi lähtenyt ampumaan Mainilan laukauksia vuonna 1939 pelkkiin tyhjiin puskiin Suomessa. Se oli kyynistä pragmatismia.

      Poista
    4. "Se oli kyynistä pragmatismia."

      Se oli kyynistä krokotiilipragmatismia.

      Poista
    5. "ruotsalaisten ei tarvinnut perustaa Suojeluskuntia eikä lähettää aktivisteja Saksaan saamaan sotilaallista koulutusta, koska oli itsestään selvää, että bolshevismi tulee jyräämään Suomea."

      Jääkäreitä ei lähetetty opettelemaan bolshevikkien - joista ei 1915-16 tiedetty mitään - kukistamista opettelemaan vai toimimaan vapaussotureina tsaaria vastaan. Ruotsi ei keskiajasta saakka itsenäisenä olleena vapaussotureita tarvinnut. Suojeluskuntia se taas ei tarvinnut, koska maa ja sitämyötä köyhätkin olivat rikkaampia ja kansankoti oli jo iduillaan. (vrt Lenin, jonka lohkaisun mukaan vallankumous Ruotsissa vaatii pitkäaikaisia poutasäitä kun oli saanut kuulla sikäläisten jättäneen vappumarssin pitämättä sateen vuoksi.)

      Poista
  3. Venäjää ei saa jättää vaille huomiota.

    Ohessa ote tuoreesta runosta, joka on omistettu tietysti vuoden 1917 vallankumouksille Venäjällä.

    Русь Святая (Pyhä Venäjä)
    Василий Сумароков, Русская народная линия
    13.09.2017
    http://ruskline.ru/analitika/2017/09/13/rus_svyataya/

    …Но хитрый враг проник в сердца людские.
    Устроил бунт, восстание, мятеж.
    И покатились головы святые
    От рук безбожных-проклятых невежд.
    Но за грехи России царь наш расплатился…

    (…Mutt’ paholaine viekas pääs’ rahvaan sydämiin,
    Sai aikaan mullistuksen, kapinan ja sodan.
    Näin päitä pyhien lavalla mestattiin
    Jumalattomien, kirottujen käsin.
    Venäjän synnit näin keisarimme lunasti…)

    VastaaPoista
  4. Vuoden 1918 lopputulokseen vaikutti varmasti eniten venäläisten sotilaiden taistelumotivaation katoaminen. Vai uskooko joku vakavissaan että taisteluvalmiudessa olevat päättäväiset kymmenet tuhennet sotilaat olisi muuten riisuttu aseista.

    Suomalaisten onneksi näiden mielenkiinto oli keskittynyt vallankumoukseen eikä tavallisilla rivi sotilaille tullut mieleenkään että Suomen irtoaminen Venäjästä olisi estettävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noo joo, totta. Pistin vähän mutkat suoriksi ajatellen vuoden 1918 sisällissodan kotimaisia osapuolia. Jos ulkomaat otetaan mukaan, valkoisten puolelle täytyy huomioida Saksan itä-merendivisioonan maihinnousut Etelä-Suomeen, vaikka niitä ei sinäsä pidetä ratkaisevina.

      Jos sitten tarkempaan analyysiin lähdetään mukaan pitää huomioida ylin päällystö: valkoisilla oli armeijakunnan komentajana sodassa toiminut kenraali Mannerheim ja muut "ryssänupseerit" kun taas punaisilla oli juoppoja maallikkoja.

      Poista
    2. "Pistin vähän mutkat suoriksi ajatellen vuoden 1918 sisällissodan kotimaisia osapuolia...kun taas punaisilla oli juoppoja maallikkoja."

      Tämä on silkkaa valhetta/tietämättömyyttä/kgb-taistolaisen mafian trollausta. Kysymys on paljon suuremmista tekijöistä. Vuonna 1917 Suomen sosialidemokraateilla oli enemmistö Suomen parlamentissa demokraattisten vaalien tuloksena. Naisetkin saivat äänioikeuden kun Suomen eduskunta saatiin aikaan.

      Lokakuun vallankumouksen jälkeen vuonna 1917 Stalin käväisi Suomen sosiaalidemokraattien puoluekokouksessa ja sanoi: "Jos te tarvitsette apua, niin me annamme sitä teille." Vuonna 1905 bolshevikkien Tampereen kokouksen yhteydessä perustettu aseellinen suomalainen Punakaarti esitti SDP:n Keskuskomitealle ultimatumin: "Jos puolue ei lähde tekemään suomalaista vallankumousta venäläiseen malliin, niin Punakaarti tekee sen vallankumouksen." Punakaartin pietarilaiset suomalaisbolshevikit kaappasivat vallan SDP:n Keskuskomiteassa.

      Toisin sanoen, vuoden 1918 tapahtumien lopputulokseen ei vaikuttanut "punaisten juoppous", vaan se että suomalaiset ehtivät päästä demokratian makuun eivätkä halunneet uskoa ryssäläis-bolshevistisiin höpötyksiin, kiitos sortovuosien.

      Stalinin lupaama apu tulikin: "Leninin juna" aseineen, viljoineen, tupakkalasteineen ja Venäjällä asuneine tuhansine suomalaisineen.

      Poista
    3. Noo joo, totta.

      Poista
    4. "Stalinin lupaama apu tulikin: "Leninin juna" aseineen, viljoineen, tupakkalasteineen ja Venäjällä asuneine tuhansine suomalaisineen."

      Kyllä, tupakki on suotta sivuutettu olennainen kiihotustekijä, kun "kapinaan" rupesivat. Muuten: vai tuli niitä venäjänsuomalaisiakin ihan tuhansittain. Tämäkin on näihin asti pimitetty. Jussi T. Lappalainenkin puhuu vain enint. 2000 varsinaisesta venäläissotilaasta yhtäaikaisena rintamavahvuutena.

      Poista
    5. "näihin asti pimitetty."

      Ihmekös se! Kun ns. suomettumisen tehtävänä oli antaa ns. kgb-taistolaismafialle vallan monilla alalla ja erityisesti historiantutkimuksen alalla, ja erityisesti kaikissa Suomen yliopistoissa, ja varsinaisesti ns. Aleksanteri-instituutissa, joka väittää olevansa Venäjän tutkimuksen koordinaattori.

      Poista
    6. "kgb-taistolaismafia"


      Kgb-taistolaismafian silmätikkuna on vuosikymmenien ajan ollut mm. marsalkka Mannerheim. Kiinnitin siihen huomiota joitakin aikoja sitten blogisti Jukka Kemppisen blogivittuilemiseen Mannerheimista, useita kirjoituksia. Mainittu herraprofessori on jo poistanut ne näkyvistä.

      Poista
    7. "herraprofessori"

      Jukka Kemppinen ei ole ainoastaan herraprofessori, vaan myöskin professoriherra.

      Poista
  5. Joskus on sanottu että kun Juhani Ahon synnyinmailta lastut lentelevät, niin HS:n toimituksessa heräillään.

    Viikko sitten lauantaina kommentoin erään yläsavolaisen opettajan FB-kuvaa, jossa hän seisoo tekemänsä halkopinon vierellä. Sitten tiistaina HS-tiede julkaisi laajan katsauksen kirveen historiaan.

    Niinpä myös Victoria tulee oopperaan Vladimirin käytyä Olavinlinnassa.

    VastaaPoista
  6. Tänä päivänä körttiläisyys on myöhäisvasemmistolaisuutta, monikulttuurisuusjargonia ja muutenkin latteaa nöyryydessä teeskentelyä. Tosin 1920- ja 1930-luvulla oli tämä lapualais-ikooälläläinen gangsterivaihe ennen takinkääntöä.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.