tiistai 17. lokakuuta 2017

Karttupiilon MM-kisat



Karttupiilon MM-kisat

Minua on aina ihmetyttänyt se, että jotkut aivan typerät pelit ja leikit on kelpuutettu suurten kansainvälisten kisojen aiheeksi. Niin kuin nyt tuokin potkupallo.
Tiedän erinomaisesti, mitä potkupallon ja muiden palloleikkien pelaaminen on, niitähän aina välillä jatkettiin pimeän tuloon asti pihanurmikolla. Olihan se yleensä ihan hauskaa ja samalla sai tarpeellista liikuntaa ja oppi sosiaalisuutta ja mitä lienee oppinutkaan.
Siitä huolimatta pidän täysin suhteettomana, että nimenomaan potkupallosta on tehty miljardibisnes, joka sulkee piiriinsä koko maapallon. Tyhmimmät kansakunnat ilmeisesti jopa mittaavat omaa pätevyyttään sillä, miten hyvin niiden joukkueet menestyvät tuossa pelissä ja jos ei muuten menestytä, ostetaan pelaajia muista maista.
Ihan oikein luitte, ostetaan. Jos joku noiden osto- ja myyntioperaatioiden jälkeen vielä kuvittelee, että se ostojoukkue ihan oikeasti on sen ostaneen maan täysivaltainen edustaja, hänen kannattaisi mennä tutkituttamaan järkensä tila.
Mutta niin se vain on. Jotta absurdius kävisi ylenpalttiseksi, kerääntyvät ei joukkueiden fanaatikot eli fanit sitten vielä laumoiksi, jotka hakeutuvat keskenään tappeluun. Tappelu ei tarvitse varsinaista aihetta, sellaiseksi riittää, että fanitetaan tuota toista joukkuetta eikä tätä.
Meillä päin olisi tuossa tilanteessa jo pian tullut joku vanhempi, opettaja tai isompi poika, joka olisi kertonut, miten noloa on ruveta tappelemaan pelin takia. Sen kasvava nuoriso pian oppikin ja tarvittaessa lällätettiin henkisesti kehittymättömälle ainekselle: höpöhöpöhöpö, se on ihan löpö, joka leikistä suuttuu!
Mikä erotus, verrattuna nykyiseen tilanteeseen, jossa aivan aikuisten kirjoissa käyvät nuorukaiset yhä uudelleen käyvät toistensa kimppuun, mikäli heidän joukkueensa on hävinnyt tai voittanut. Tarvitaan poliisi panemaan tämä aines järjestykseen, mutta mikään ei näköjään saa sitä häpeämään.
Tässä näyttää olevan kyseessä eräs kulttuurin rappion ilmentymä.  Kilpaurheiluhan muuttui paremman puutteessa joutoväen elämänsisällykseksi myös Roomassa ja etenkin Bysantissa. Kyse oli nimenomaan joukkuelajeista.
Aina silloin tällöin tulee ihmetelleeksi, mikä saattaa nimenomaan palloleikkien harrastajat niin aggressiiviseen ja lapselliseen tilaan, etteivät he voi enää hillitä itseään.
Muuan syy varmaan on, että siihen nimenomaan pyritään. Samastuminen ”omaan” joukkueeseen on noin periaatteessa tietenkin leikkiä, mutta leikinhän voi ottaa myös tosissaan ja näin sitä sitten myös tehdään. Tarkoituksena on nimenomaan löytää edes jonkinlainen veruke aggression purkamiselle.
Mutta ehkäpä myös itse leikkien ominaislaadulla on merkitystä? Kaksi keskenään taistelevaa joukkuetta muodostaa tietenkin ihanteellisen pohjan aggressiolle, niiden välillähän on sotarintama ja yhden menestys on aina toisen tappio. Sitä paitsi leikin luonne suorastaan provosoi erilaiseen tönimiseen, kamppaukseen ja muuhun sivistymättömään toimintaan.
Näitä touhuja katsellessa herää sääli tätä maailmanaikaa kohtaan, joka ei ole mitään parempaa kansainvälistä ajanvietettä keksinyt kuin primitiiviset pallopelit.
Muistan, miten meillä aikoinaan aina välillä kyllästyttiin pelaamaan palloa ja sen sijaan siirryttiin leikkimään karttupiiloa tai kirkonrottaa. Myös tervapata oli ihan hauska leikki.
Nämä leikit olivat siitä mukavia, että poikien puuttuessa voitiin tytötkin ottaa mukaan ja he olivat lähes tasavahvoja leikkijöitä. En muista, että suuttua olisi koskaan tarvinnut ainakaan erityisen paljon. Suuttujille sitä paitsi voitiin aina lukea tuo mainittu loru.
En väitä, että ehdotukseni olisi ilman muuta helppo toteuttaa, mutta uskon, että sitä kannattaisi ainakin kokeilla.
Se kuuluu: lopetetaan rahan yksipuolinen syytäminen jonninjoutaville pallopeleille ja suunnataan osa tuesta positiivisemmille leikeille, aluksi erityisesti vaikkapa karttupiilolle ja kirkonrotalle.
On pelkkää ennakkoluuloa kuvitella, etteivät varttuneet nuorukaiset enää voisi noita leikkejä harrastaa. Eivätkö he muka pelaa pallopelejäkin? Mikä niissä muka on kehittyneempää? Ennakkoluulot haisevat tässä tapauksessa ns. ikäsovinismille (ageism).
Mikäli ensin kehitetään hyvä kotimainen karttupiilotaso, voidaan idea luultavasti helposti sitten viedä myös naapuriin ja sitä kautta syntyy ennen pitkää maailmanlaajuinen karttupiiloyhteisö.
On tietenkin pelättävissä, että ennen pitkää tämänkin asian päälle syntyy loiskasvillisuutta: valtakunnallinen karttupiiloliitto, lukuisine toimihenkilöineen ja valmentajineen, ammattilaisuus, alfayksilöiden ostamiseen ja myymiseen erikoistuneet hämärämiehet, doping kaikkine lieveilmiöineen, sopupelikähmintä ja niin edelleen.
Mutta eihän mitään kehitystä, saati edistystä tapahdu, ellemme edes yritä. Selvää lienee joka tapauksessa, että esimerkiksi potkupallo on jo kehittynyt niin sairaaksi ja alkuperäisen ideansa menettäneeksi instituutioksi, että siitä kannatta jo yleisen edun takia luopua ja ainakin yrittää siirtyä joihinkin muihin harrastuksiin.
Kuka kajauttaa karttua ensimmäisenä? Liikunnan iloa ja huvia on tarjolla, maine ja kunnia seuraavat myöhemmin!

29 kommenttia:

  1. Käypäs sanomassa tuo vaikka Italian pääministerille,niin katsotaan sekuntikellosta, miten kauan professorilla on nenä paikoillaan...;-)

    En suoraan sanoen ymmärrä Vihavaisen ja esimerkiksi Klingen patologista vihaa mm. jalkapalloa kohtaan. Klinge varmaan toivoisi koketisti istumisen mm-kisoja. En ikinä unohda Klingen rääkäisyä päiväkirjassaan, kun hän kertoo suuttumuksesta tärisevällä äänellä sellaisesta törkeydestä kuin shortseja helteellä käyttänyt kävijä Yliopiston kirjastossa. Tai sitä suorastaan onanisoivaa ylistystä Björn Wahlroosille.

    VastaaPoista
  2. Ehkä nuo esimerkkisi menevät jo eri asiaan. Mutta muuan suomalainen kirjoitti kyllä siitä, miten oli Italiassa laskenut leikkiä maan kisamenestyksestä ja tullut pahoinpidellyksi.
    Mitä hyvää tämä kertoo ja kenestä, voi ehkä tykönään miettiä. Maailma saaattaa olla hullu, mutta hulluuden ihailemisen sijasta sitä voi myös lkähestyä kriittisesti.

    VastaaPoista
  3. Vähentääkö aggressioiden purkaminen ja vastaanottaminen sitä haluavien välillä heikompien, mummojen ja professorien hakkaamista iltaisilla kaduilla. Mene, kokeile ja tiedä. Mutta voittaa pitää, kun lihaksista on tehty ihaillut aivot, joilla poljetaan pyöräteitä hampaat irvessä niin kauan kuin ketjua riittää. Muut pois alta, minä menen ensin. Ja hauskaa on.

    VastaaPoista
  4. Kärkiajattelijoita, proffat ja vahtimestarit. Kuten palopäällikön pojat Lasse Lehtinen, Erkki Liikanen ja Olli Rehn, itäsuomalaiset pallopojat sekä univormumiesten Tarja Halonen. Turvaväkeä.

    Kärkiajattelu, siinä oiva uudissana korvaamaan strategisen ajattelun, joka tulee sotaväen terminologiasta. Sitähän Suomi on täynnä.

    VastaaPoista
  5. Urheilun aina niin reipasääninen ja usein toistuva tyrkytys joukkotiedostusvälineissä tökkii joskus. Olen silloin toivonut, että kertoisivat samaan syssyyn piirikunnalliset kyykkätuloksetkin. Karttuhan on kyykkämaila. Googletin äsken kyykkää ja siitä näyttää olevan oikein mittelöitä menossa, kuten mm. akateemisen kyykän SM-kisat, ensi vuonna Tampereella.
    Suomen pitäisi kouhottajien mielestä olla aina maailman paras maa, milloin milläkin tavoin. Suomi voisi hyvinkin olla maailman johtava kyykkämaa, sillä kansalaisten kyykytyksessä olemme jo melkoisia. Mölkkypeli on itselläkin, eikä se huono peli olekaan. Seuraavaksi voisi olla kyykkäkapuloiden hankinnan aika. Pölli-nimisen pelinkin on joku näemmä keksinyt ja kaupallistanut.

    VastaaPoista
  6. Ei tuo seuratason futis enää kiinnosta: kaksi seuraahan voi vaihtaa pelaajansa toisiinsa 2-3 vuodessa. Kannatetaanko silloin pelkkää seuran vaakunaa tai brändiä?

    50-luvun lopulla oli paikallistason sitoutuneisuutta ja tunnetta, kun Mikkelissä pelattiin TULlin seuran Pallo-Kissojen ja "porvariseura" MP:n välistä jalkapallomatsia Urskilla.

    VastaaPoista
  7. Urheilu on historian suurin rauhanliike, etenkin Olympialaiset. Kaisa Mäkäräinen harjoittelee kevyesti pukeutuneena kesäisin Italiassa, Tero Pitkämäki Ruuskasen akan pojan kanssa Etelä-Afrikassa, nuoriso hinkuu USA:an pelaamaan lätkää, ja jos ei pääse niin Venäjälle. Kateelliset "kärkiajattelijat" marmmattaa Parempi niin kuin sotia.

    VastaaPoista
  8. Potkupallo on muuttunut täysin perverssiksi lajiksi. Esim. Zlatanin viikkoansio bonuksineen lähentelee 5 miljoonaa kruunua. Siis potkupallon pelaamisesta! Futaajien yleisimmät automerkit ovat ovat Ferrareita, Lamborghineja tai kaksiovisia Bentleytä. Tuskin missään muualla saadaan näin vähällä järjenkäytöllä näin suuria korvauksia. Entä sitten katsojat. Agressiivinen ja hysteerisesti mölyävä zombielauma jonka älyllisen toiminnan futis riittää täyttämään.
    Todella, kulttuurin degeneroitumisen merkit ovat selvät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että tämä mielipide tuo mieleen älykkäiden, mutta katkerien feministien valittelun niistä siskoista, jotka ovat hankkineet rahaa ja muuta menestystä ulkoisilla avuillaan. Haluaisimpa nähdä tällaiset henkilöt, jossain ääritilanteissa, joissa äly ei ratkaise (esim. sota, vankila tms).

      Poista
  9. Kaipa se tyydyttää viihteen ja ryhmään kuulumisen tarpeen. Lisäksi saa käyttää rahaa siihen, mikä on kanssa mukavaa. Väkivaltaan taipuvat saavat kanssa mieleistään toimintaan ja peliorganisaatiot tuloja, win/win tilanne siis.

    Sääli vaan että on "turhaa" toimintaa. Maalin jälkeen pallo haetaan mallsita ja yritetään saada sinne takaisin tai formula-autolla ajetaan pisteesta A pisteeseen A. Tarttis saada sama viehätys vaikka fuusioreaktion kesyttäjille. Saataisiin sekin nopeammin käyttöön, ehkä jo heti OL3:n jälkeen.

    VastaaPoista
  10. Täytyy sanoe, että niitä harvoja asioita, joista en blogistissamme pidä, on tämän halveksiva suhtautuminen jalkapalloon. (Tämä ilmenee mm. siinä, ettei tämä tiedä, ettei ostopelaajia käytetä maajoukueissa vaan erilaisissa liigoissa.) Mitä hyvää siitä sitten on:

    Ensinäkin jalkapallo maajoukkuetasolle on äärimmäisen esteettistä eli shakkia viheriöllä. Raskaan työpäivän jälkeen ei ole parempaa aivojen rentouttamista yöunia varten ei ole kuin jalkapallo-ottelu.

    Jalkapallo ei pelatessa ole kovin väkivaltaista, toisin kuin esimerkiksi jääkiekko. Fanien riuhunta taas on turhautumista, joka yhtähyvin voitaisiin tehdä kansallisaatteen, kommunismin, arnakismin, islaminen jne. nimissä, jos jalkapalloa ei olisi. Kyllä lypä aina ideologian löytää.

    Se kehittää harrastelijapelaajissaan aina tarpeellista kyky toimia ryhmässä yhteisen päämäärän hyväksi. Tätä meiltä suomalailta usein puuttuu.

    Laajemmin näkisin jalkapallon - ja muun huippu-urheilun - hyvänä sijaistoimintana sodalle. Kun joukkotuhoaseiden aikakaudella emme voi toivoa virkistävää sotaa noin viidenkymmenen välein, meillä miehillä pitää olla jokin sijaistoiminta, ettei yhteiskunta täysin naismaistu.

    Jalkapallon paras puoli on siinä, että se pitää suuren osa väestä poissa politiikasta tai muusta yhteiskunnallisesta keskustelusta ja vaikuttamisesta, jolloin järkevät voivat toimia vapaammin vailla häiriöitä.

    Koska syvällinen lukutaito (tekstien tasojen ymmärtäminen) on kuulemma sosiaalisessa mediassa alentunut, totean, että puolet tekstistä - poliittisesti epäkorrekti osa - on puoleksi ironiaa, ellei sarkasmia.

    VastaaPoista
  11. "Kilpaurheiluhan muuttui paremman puutteessa joutoväen elämänsisällykseksi myös Roomassa ja etenkin Bysantissa. Kyse oli nimenomaan joukkuelajeista."

    Olikohan kyse joukkuelajeista? Gladiaattorit parhaimillaan olivat yksilöurheilijoita, vaikka myös sotia matkivia ryhmätaisteluja oli. Molemmissa kultuureissa suosituissa kilpa-ajoissa lienee ollut kyse yhden miehen vaunuista. Fanijoukkueet - muun muassa vihreät ja siniset - olivat kyllä joukkoliikeitä, jotka saattoivat toimia jopa kapinajoukkona (Nika-kapina).

    VastaaPoista
  12. Toivon myös mitä hartaimmin, että sodat ja muu joutava väkivalta maailmasta poistuvat tai sitten keskittyvät niiden hölmöjen kohtaamisiin, jotka molemmin puolin sitä haluavat.

    VastaaPoista
  13. Hävitin vahingossa yhden kommentin, joka koski joukkuepelejä antiikin aikana. Siinä ihan oikei todettiin, etteivät urheilu ollut joukkuetouhua, vaan fanitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lyhyen aikaa jalkapallo oli jännittävää varsinkin kun sai jännittää kuinka monta sataa huligaania tänäkin lauantaina Englannissa ja Skotlannissa heitetään putkaan ja lentääkö skootteri Italian katsomoista alas. Argentiinan osalta oli jännitys tietysti 1970-luvulla omaa luokkaansa kun tuomarit marssivat kuin kovimpaa tulitaisteluun. Heitä näet "mylvivä lauma ei katsonut todellakaan hyvällä silmällä". Nythän tuosta ei ole enää mitään jäljellä ja lajin kiihko on markkinalogiikan mukaisesti desinfioitu. Nyt on siistiä "perheviihdettä". Siis boring.

      Poista
  14. "Kilpaurheiluhan muuttui paremman puutteessa joutoväen elämänsisällykseksi myös Roomassa ja etenkin Bysantissa. Kyse oli nimenomaan joukkuelajeista."

    Olikohan kyse joukkuelajeista? Gladiaattorit parhaimillaan olivat yksilöurheilijoita, vaikka myös sotia matkivia ryhmätaisteluja oli. Molemmissa kultuureissa suosituissa kilpa-ajoissa lienee ollut kyse yhden miehen vaunuista. Fanijoukkueet - muun muassa vihreät ja siniset - olivat kyllä joukkoliikeitä, jotka saattoivat toimia jopa kapinajoukkona (Nika-kapina).

    VastaaPoista
  15. Ihan lyhyesti nyt se, ettei huippu-urheilijoiden palkkojen räjähtäminen johdu siitä, että urheilu on pöljää/epäpöljää, vaan kapitalismista, tai siis nykyisestä markkinataloudesta alati etääntyvästä kapitalismin versiosta, jossa massamediassa esillä oleva - ja siihen kelpaa moni huomattavasti urheilua pöljempikin asia - on aina elävä mainostaulu.

    Toisena pointtina vielä ehkä siteeraisin ulkomuistista jalkapallovalmennuksen ylintä auktoriteettia silmissäni, L. Wittgensteinia: ajoittain täytyy muistaa käydä "tyhmyyden viheriöivissä laaksoissa". Suurmiehet, jotka eivät osaa olla ajoittain pieniä, ovat ihmisinä vähän kuin semmoiset halonhakkaamatta jätetyt pölkyt olisivat haitareina.

    /KK/

    VastaaPoista
  16. Blogisti pani vaihteeksi sarkasmia enemmän kuin höysteeksi, mutta nuorempana olisin siitä huuolimatta ollut samaa mieltä. Muutin kuitenkin asumaan Espanjaan ja koska maassa maan tavalla, niin enkös minäkin aloittanut potkupallon katselun. En nyt kovin usein, mutta jos El clasico tai vastaava tulee telkkarista, niin varmasti katson. Kannatamme Real Madridia, koska Iker Casillas oli vaimon mielestä niin söpö. Itselläni ei olut panna tuohon parempaakaan perustetta.

    VastaaPoista
  17. Itse asiassa tarkoitukseni ei ollut pahoittaa potkupallon ystävien mieltä. Eihän siitä sinänsä vahinkoa ole kenellekään. Toisaalta on outoa, että se on syönyt tilan muilta ihan yhtä hyviltä leikeiltä ja menettänyt iloisen harmittomuutensa. Siinä kävi vähän kuin uskonnoille sen jälkeen kun ne organisoitiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iloisuuden menettämisen osalta blogisti on täysin oikeassa. Näin tahtoo käydä vähän kaikissa "aikuisten leikeissä", etten sanoisi kaikissa inhimillisissä toimissa. Mikä siihen on perimmältään syynä on monimutkainen kysymys, johon muutama pikaselitys:

      - aikuisten kyvyttömyys leikkiä oikeasti eli siirtyä lapsen tapaan sujuvasti todellisuuteen ts leikki jää päälle

      - jos jalkapallo on sijaistoiminta, alkuperäistoiminnan (esim. sota) kiihko siirtyy sijaistoimintaan

      - kapitalismi tekee kaikesta toiminnasta kaupallista, jolloin isot intressit poistavat iloisen leikinomaisuuden.

      Se miksi massiiviseksi valikoitui juuri jalkapallo johtuneen yhteiskunnallisista ja poliittisista osin sattumanvaraisista syistä. Iso-Britannia oli mahtinsa huipulla ja levitti lajia riittävästi. Lisäksi sen perusharrastus on halpaa, joten se sopii myös köyhiin maihin.

      Poista
  18. Surullisinta kaikessa on että kulttuurieliitti meillä kuvittelee jalkapallon olevan "elämää suurempaa" ja jopa "taidetta". Näitä hullunkurisia esityksiä tapaa tuon tuostakin. Tosiasiassa jalkapallo on suht lyhyen aikaa lähinnä työväenliikkeen intohimo ja shakki mutta nythän työväenliike, teollisuusduunarit on ulkoistettu Aasiaan eikä sitä työväenkulttuuria enää oikeasti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Veli

      Kyllä jalkapallon on ainakin MM- tai EM-tasolla taidetta siinä missä kaikki nyky-taidekin. Vanhoista mestareista en sano mitään, polvistun vain nöyrästi surren aikakauteni rappiota.

      Poista
  19. Panem et circenses

    Kun rahvaalle on tarjolla ilmaista toimeentuloa ja ajanvietettä, valta saa häiriöttä puuhailla omiaan. Satiiria ja totta? Mutta nykyisissä sirkushuveissa on valikoimaa: olisko formuloiden ja potkupallon henkisaggressiivisena vastineena propagandataistot. Siinä rahvas narrautuu kamppailemaan yksittäisistä sanoista tai ilmauksista sen sijaan, että tarttuisi varsinaisiin asioihin. Tätä vedätystä ja huvittelua oikein palkattujen viranhaltijoiden johdolla. Myönnän, että leikin tiimellystä seuratessani olen monesti aamukahvilla nauranut hereät naurut. Ja samaan aikaan toisaalla...

    VastaaPoista
  20. "menettänyt iloisen harmittomuutensa" Tätä on liikkeellä. Olisiko maailmansodilla, totalitarismeilla, rationaalisuuden rautahäkillä, perusyhteisöllisyyden murtumisella ja sensemmoisella tekemistä asian kanssa.
    Voisi verrata tätä tähän.

    VastaaPoista
  21. Mikään ei ole niin tehokkaasti tappanut urheilustadioneilla intohimoja kuin katsomon ikääntyminen, vauraus ja seisomakatsomot. Toista oli Britanniassa vielä 1970-luvulla kun päätykatsomoissa seistiin ja yleisöstä noin 90% oli 12-28 vuotiaita kaljalla, pierulle ja hielle haisevaa paikallista sakkia. Koska päätykatsomo oli tupaten täynnä oli esim. kustava seisaaltaan kaljat betonille. Väkivaltaisuudet 70-luvulla johtuivat pääasiassa siitä että vanhemmalla väellä oli vaurastumisen vuoksi mahdollisuutta harrastaa lauantaina muutakin kuin potkupallon katsomista vanhanaikaisilla stadioneille. Areena jäi siis nuorison mellastelupaikaksi. Yleinen kriteeri hyvälle pelille oli se kuinka paljon vihaa se synnytti. "Se oli hyvä peli. Oli oikein paljon vihaa."

    VastaaPoista
  22. Jos joskus matkustatte Latinalaiseen Amerikkaan, niin pitäkää muistissa tämä: On kaksi asiaa, josta ei lasketa leikkiä tai tehdä pilaa. Nämä asiat ovat Jalkapallo ja äiti.

    Muuten olen sitä mieltä, että Espanjan tilanne on vähä kuin muinaisessa itä-Saksassa. Siellähän jääkiekon mestaruussarjassa oli kaksi joukkuetta, jotka pelasivat täyden sarjan ja voittivat mestaruuden vuorovuosin. Barcelona ja Real Madrid. Anyone?

    VastaaPoista
  23. Jalkapallon yhteydessä kannattaa mainita Grigori Petrovin kirja Valkoliljojen maa. Valkoliljojen maalla tekijä tarkoittaa Suomea. Tekijän mukaan on, kuin suomalaiset eivät olisi ollenkaan “tästä maailmasta. He muistuttavat valkoisia liljoja, joista Raamattu puhuu”.

    Yksi luku tässä kirjassa on omistettu jalkapallolle ja sen vahingollisuudelle. Erityisesti Petrovin mukaan jalkapalloa vastusti suomalainen suurmies Snellman: “Jos … luotatte vain jalkapalloilun voimakkaaseen menestymiseen, ette pääse pitkälle. Pitää olla vahva pää, että sillä voi pukata palloa, mutta tietäkää, että pässillä on kaikkein vahvin kallo.”

    Kirjassa on muitakin mielenkiintoisia tuttavuuksia. Esimerkiksi Karokep oli nimi, jonka kaikki suomalaiset tunsivat. Hän oli raaka murhamies. Hän onnistui pakenemaan maasta, ja myöhemmin hänestä tuli yksi Yhdysvaltojen viljakuninkaista.

    Eräs kirjan johtoajatuksista on ruotsalaisvastaisuus. Ruotsalaiset ovat kautta aikojen yrittäneet tuhota suomalaisten moraalin. Suomessa onkin yleinen sananlasku “kiroilee kuin ruotsalainen”. (Tämä kirja on muuten Kemal Atatürkin aikana ollut suosittu Turkissa, eikä siellä tiedetty, millainen tuo sanonta oikeastaan oli). Suomen kansa on kuitenkin ollut horjumaton. Aktiivisilla toimilla on kansan moraalia ylläpidetty. Näihin kuuluu mm. se, että kasarmit on yritetty tehdä mahdollisimman viihtyisiksi. Esimerkiksi kaikkien kasarmien ikkunoilla on kauniita kukkaruukkuja.

    Suosittelen lämpimästi tätä maailmankirjallisuuden mestariteosta.

    Toinen professori

    PS. On syytä huomata, että jalkapalloiluun liittyvän kiihkoilun arvostelu ei ole ihan sama asia kuin mahdollisesti hauskan potkupallopelin arvostelu.

    VastaaPoista
  24. "Valkoliljojen maalla tekijä tarkoittaa Suomea."

    Minä luin tämän ihan oikeasti tovien ajan niin että "vakoilijoiden maa", en tiiä miks.

    /KK/

    VastaaPoista
  25. Kannattaa käyttää sanaa "potkupallo" niin kauan kuin siitä ei saa päiväsakkoja. Itse seurannut lajia toisella silmällä puoli vuosisataa mutta näen että "futiskulttuuri" on nyt synonyymi "monikulttuurisuudelle". Ilmiö sinänsä ei mahdoton kestää, sen tyrkyttäminen kieroa ja halpamaista. -jussi n

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.