torstai 30. marraskuuta 2017

Kansallinen identiteetti



Kansallinen identiteetti ja sen pohtijat

Akateemikko Oiva Ketonen julkaisi vuonna 1980 esseekokoelman Rajalla, jossa hän pohdiskeli elämän ja maailman suuria kysymyksiä, ihmisenä olemisesta ja lapsen parhaasta kansakunnan identiteettiin. Mielenterveyteen liittyvät asiat näyttävät olleen hänelle myös tuolloin syystä tai toisesta läheisiä.
Tuon ajan suomalaisten intellektuellien joukossa toki olivat erilaiset rabulistit jo päässeet arvoon arvaamattomaan, alkaen kymmenen sanan tekeleitään suurena runoutena senttaavasta Pentti Saarikoskesta aina äkkiväärään ympäristöhurmokselliseen Pentti Linkolaan.
Kuitenkin, tuohon aikaan erotettiin toisistaan vakava ajattelu ja henkinen lättähattuisuus. Edellinen kiinnosti sivistyneistöä ja jälkimmäinen sitä uutta lukeneistoa, joka ehdottomasti halusi esiintyä älymystönä, mutta kykeni vain radikalismiin.
Siltä toisin sanoen puuttui kapasiteettia vallitsevan kulttuurin ymmärtämiseen ja siksi se väistämättä ajautui radikalismiin, joka nimenomaan edellytti, ettei mitään tarvinnutkaan ymmärtää. Sen sijaan voitiin keskittyä toiveajatteluun ja vaatia sen asettamista uudeksi normiksi.
Kuten tunnettua, tie kulki sitten nopeasti avoimeen totalitarismin ihannointiin, joka päättyi vasta sitten, kun itse tuo totalitarismi romahti. Muutenhan se jatkuisi yhä.
Tämä vain tuli mieleeni, kun rupesin silmäilemään tämän juhlavuoden symbolisesti tärkeitä merkkitapahtumia ja hengentuotteita.
Ketonen pohdiskelee kirjassaan suomalaista identiteettiä ja arvelee sen olevan hyvin vanhaa perua. Itse asiassa suomen kieli todennäköisesti jo parituhatta vuotta sitten, eli paljon aikaisemmin kuin esimerkiksi ruotsi tai saksa -englannista nyt puhumatta- esiintyi muodossa, jota nykyihminen saattaisi enemmän tai vähemmän ymmärtää.
Tosin suomen kirjakieli alkoi kehittyä vasta 1500-luvulla ja otti suuren harppauksen eteenpäin vasta 1800-luvulla, kun naapurien kielet olivat jo paljon pitemmälle kehittyneet, mutta se on jo toinen juttu. Ei kansallisen identiteetin perustekijä, kieli, mikään äskeinen keksintö ole. Toki se on syntynyt lukemattomien lainojen avulla, kuten kaikki muutkin kielet.
Identiteettimme oli Ketosen mielestä kuitenkin ”jotakin muuta kuin erikoislaatumme. Kansan, kuten yksilönkin minuus on sisäinen kokemuksellinen asia, jolla on pohjansa ympäristön suhtautumisessa meihin ja omassa suhtautumisessamme itseemme ja muuhun maailmaan… Ihmisen ja kansakunnan minä jakaa maailman kahtia. Minään kuuluu kaikki, mikä koetaan omaksi”, kirjoitti Ketonen.
Minään ei voida valikoida vain hyviksi koettuja asioita. Siihen kuuluvat myös ne menneisyyden teot, jotka ovat todella tapahtuneet, valehteleminen tai itsensä pettäminen ei sitä muuta.
Tämän kirjoitti Ketonen, joka noina aikoina sangen ansiokkaasti pohdiskeli myös vuoden 1918 tapahtumia, joiden tilinteko oli alkanut vasta puolitoista vuosikymmentä aiemmin. Hän ei ollut mikään anti-intellektuaalinen pölhönationalisti.
”Ihminen on muodostanut itselleen vahvan identiteetin, kun hän lapsesta aikuiseksi tullessaan tietää osapuilleen mitä hän on, mitä hän haluaa ja mihin pyrkii”, pohtii kirjoittaja.
Kuten yksilölle, identiteetin perusainekset saattavat kansakunnalle olla äärimmäisen tärkeitä ja se voi nousta uskomattomalla voimalla niitä puolustamaan, tietyissä olosuhteissa, hän kirjoittaa.
Toki kansankaan identiteetti ei ole muuttumaton, mutta se säilyy kuin Theseuksen laiva, joka on yhä olemassa, vaikka sen kaikki osat voidaan uusia monta kertaa niin, ettei mitään alkuperäistä ole jäljellä.
Suomalaisilla huomaa Ketonen olevan taipumuksen negatiivisten asioiden ja myös omien puutteiden ja kärsimysten korostamiseen. Ei kai siinäkään mitään objektiivista, saati erinomaista ole, mutta kysymys sattuu olemaan juuri meidän suomalaisten eikä muiden minuudesta, identiteetistä.
Minusta yhtä sympaattinen kuin nykyälymystölle näköjään käsittämätön on Ketosen johtopäätös, jonka mukaan vahva minuus ei ole tarkoitettu herättämään pelkoa, sen sijaan se herättää kunnioitusta.
Se on myös joustava ja sopeutuva. Kansa, joka on tietoinen omasta minästään, voi parhaiten jatkaa elämäänsä itsenäisenä kansakuntana tuleviin aikoihin. Vahvuus ei tietenkään ole eristäytymistä, mutta ei myöskään persoonattomuutta, voisin tuohon lisätä.
Tähän tapaan pohdiskeli akateemikko Ketonen itsenäisen Suomen täytettyä kuusikymmentä vuotta. Se oli aika virkistävää lukea nyt hiukan myöhemmin.
Kun tässä on seurannut tätä ”yhdessä tekemisen” Suomi 100 juhlintaa, on tullut yhtä ja toista mieleen. Ilmeistähän on, että juhlavuodesta on haluttu tehdä mahdollisimman arkinen tapahtuma, joka sisältää kaikenlaisen tekemisen. Toisaalta siinä on pyritty nimenomaan yhdistämään kansan erilaiset ainekset, jotta koko suomalaisuus ei hajoaisi.
Näissä perusajatuksissa on epäilemättä jossakin määrin järkeä, niin kummallisia kuin tulokset suurelta osin ovatkin.
Näyttää nimittäin siltä, että jokaisessa mahdollisessa paikassa on nyt haluttu korostaa sitä, että kaikki maahamme saapuneet uudet ryhmät ja kulttuurit ja jopa ensi sijassa ne ovat ilman muuta ja ehdottomasti osa suomalaisuutta. Tämä siitä riippumatta, ovatko nämä ainekset omaksuneet suomalaisen identiteetin vai eivät.
Suomalaiset identiteetin esittäminen aivan alkeellisena Suomessa asumisena on yksinkertaisesti väärin. Suomalainen identiteetti voidaan toki hankkia ja ansaita, mutta ei sitä noin vain mennä omimaan julistamalla tässä maassa omia oikeuksia jonkin yleismaailmallisen periaatteen voimalla.
Toinen silmiinpistävä seikka on, että suomalaisuuden kuvitteellista luonnetta korostetaan aivan estottomasti sellaisilla tahoilla, joita voisi nimittää puolivillaiseksi älymystöksi, jollaisen haluttaessa varmuudella löydämme valtalehdistön kulttuurisivuilta. Tässä ilmeisesti vaikuttaa taustalla pahoin ymmärtämättä jäänyt Benedict Anderssonin kirjanen.
Vai mitä nyt olisi sanottava siitäkin, että Finlandia-palkinnon voittajaksi kaunokirjallisuuden alalta valitaan joku kynäilijä, joka on saanut päähänsä osoittaa, ettei suomalaisessa kulttuurissa ole mitään omaa.
Näin typerä pyrkimys on sitten palkittu sillä perusteella, että arvioitsija on uskonut kansan sellaista haluavan.
Jääköön tässä tarkemmin pohtimatta, millaisen arvosanan tässä ansaitsevat sekä arvioitsija että kirjoittaja, jotka ovat voimakkaasti nostaneet esille tällaisia syitä kirjan palkitsemiseen, sopivasti näin merkkivuonna.
Epäilemättä kansamme identiteettiin kuuluu masokismin aineksia ja kun haluamme rangaista itseämme, on meillä huomattava joukko sellaisia intellektuelleja, joiden teosten lukeminen tarjoaa runsaasti yhtä epämiellyttävää kuin älyllisesti matalatasoista ainesta.
Ikävä kuitenkin alkaa tulla niitä menneitä aikoja, jolloin sivistyneet ja suuren henkisen kapasiteetin omaavat ihmiset halusivat vakavasti pohdiskella kansakunnan identiteetin peruskysymyksiä.

18 kommenttia:

  1. Kyse on, niin kuin aina, että niin on miltä näyttää ja tämä näyttää hyvin vahvasti pakkoruotsittajien ja relativistien tilaustyöltä. Suomalaisen kirjallisuuden suurimman palkinnon kiitospuhe pidetään puoliksi ruotsiksi, kehutaan esimerkkeinä vain ruotsinkielisiä kirjailijoita ja muistakin mainittiin, että osasivat kumpaakin. Kaiken lisäksi valinnan teki suomenruotsalainen, jolla on varmasti melkoista vaikutusvaltaa säätiöiden rahanjakajiin, joten luulen Hurmeen saavan seuraavaan teatteri/kirjaprojektiin tehdä huolettomana rahasta.

    Sanokaapa yksikin viime vuosien kulttuuripalkinnon saaja, jonka aatemaailma olisi ollut kallellaan kansallismielisyyteen tai kriittinen vallitsevaa kulttuuri-ilmapiiriä kohtaan. Aivan, sellaista ei löydy. Pari epäilyttävää on saanut kuulemma pienen apurahan Kordelinin säätiöltä, jota ollaan kovasti vihervasemmiston puolellta paheksuttu.

    VastaaPoista
  2. Tilausta kansalliselle kulttuurirahastolle?

    VastaaPoista
  3. "menneitä aikoja, jolloin sivistyneet ja suuren henkisen kapasiteetin omaavat ihmiset halusivat vakavasti pohdiskella kansakunnan identiteetin peruskysymyksiä."

    Ikävä kyllä tällaiset pyrkimykset eivät kuulu nykykulttuurin: eivät mahdu 140 merkiin eikä ole niitä syvällisiä pohtijoitakaan.

    VastaaPoista
  4. Suomen suomalaisten kansallinen identiteetti rakentuu sekä ympäristön että kielen mukaiseksi. Monet muiden kielialueiden ihmiset eivät ymmärrä suomalaisuutta:
    "Palkittu lingvisti Guy Deutscher käsittelee kirjassaan Through the Language Glass sitä, miten eri kielten puhujat hahmottavat maailmaa eri tavoin:
    Through the Language Glass: Why the World Looks Different in Other Languages."

    VastaaPoista
  5. Timppa on ässä !!!

    VastaaPoista
  6. Hurmeen esittämät lähtökohdat ja väittämät syventävät kansallista näkemystä,hänen määritelmänsä maamme sijainnista on oikea ,olemme läntistä taigaa,joka on aivan viimeaikoihin asti määritellyt myös kultuurillisen viitekehyksemme,siis talonpoikais kultuurin aikakautena.

    Myös kielellisesti olemme omalaatuinen kasattu,miltipä keinotekoinen konstruktio,jotka otamme ja omaksumme helposti ylikansallista kultuurikouhotusta,viimeisempänä aglosaksis lähtöinen mi too kampanja,tosin heikohkoin tuloksin. Venäläinen media muuden ulvoo riemusta,sitä seuratessaan.
    En ollenkaan ymmärrä vouhotusta pakkoruotsista,kaikki ouluissa opetettavat aineethan ovat enemmän tai vähemmän pakottavia,siis pakottavaa lainsäädäntöä.

    Jos tahdomme päästä eroon pakkosivistyksestä, opetuslainsäädännöstä täytyy vaihtaa vain yksi sana,oppivelvollisuus opioikeudeksi.

    Hurme oli maanantaina yleykkösen vieraana viiden uutisten jälkeen,siinä hän laajasti käsitteli maamme menneisyyttä. totesi esimerkiksi uskonpuhdistuksen,myös negatiivisita vaikutuksista kansalliselle kultuurille,se näet miltei kadotti meidän esihistoriallisen muistimme.

    VastaaPoista
  7. Globalistien pimeä kohta on siinä, etteivät he ymmärrä kansallisen identiteetin merkitystä. Diversiteetti voi toteutua vain yhteisesti jaetun identiteetin sisällä. Moniarvoisuus edellyttää kansallisvaltiota. Massamaahanmuutto synnyttää erilaisia identiteettejä, ja niihin liittyvää uhriutumista, joten rehellinen keskustelu kansakunnan selviytymisestä estyy. Ei tietenkään ole oikein keskustelijoitakaan, Finlandia-palkinnon voittajan vähemmän kiristävä pipo on niin monen päässä. Luojan kiitos, on edes Vihavaisen blogi, Seppo Oikkonen, Jukka Hankamäki ja muutama muu. Poliitikot ovat omassa todellisuudessaan ymmärtämättä tekojensa seurauksia. Monikulttuurisuutta ideologiana ei aseteta kyseenalaiseksi, ei ole mitään itsekritiikkiä kun alistutaan utopian vietäviksi.

    VastaaPoista
  8. "Toinen silmiinpistävä seikka on, että suomalaisuuden kuvitteellista luonnetta korostetaan aivan estottomasti sellaisilla tahoilla, joita voisi nimittää puolivillaiseksi älymystöksi, jollaisen haluttaessa varmuudella löydämme valtalehdistön kulttuurisivuilta. Tässä ilmeisesti vaikuttaa taustalla pahoin ymmärtämättä jäänyt Benedict Anderssonin kirjanen."

    Tuota "kuviteltu yhteisö" tai "sosiaalinen konstruktio"- korttia pelataan vain silloin kun kyseessä on jokin "kriittisen älymystön" itsensä kannalta mitätöimisen kohteeksi nostettu asia. Ei kuitenkaan ikimaailmassa silloin, kun halutaan lobata jotakin heikäläisille itselleen tärkeää.

    Presiis samalla logiikallahan voitaisiin myös sanoa, että yhteiskuntaluokat ovat sosiaalinen konstruktio (no niinhän ne ovatkin, mutta siitä huolimatta ko. käsite on oikeassa kontekstissa aivan mielekäs ja käyttökelpoinen).

    Tai sitten tämä paljon kohkattu "kansainvälinen yhteisö", jota ei ainakaan minkäänlaisena oikeushenkilönä ole olemassakaan, joten se jos mikään on puhtaasti käsitteellinen apparaatti.

    Tai vaikka tämä muslimien "umma" eli oikeauskoisten yhteisö, mitäs erityistä organisatorista konkretiaa siinäkään oikeastaan on? (nämä kaikenlaiset aziz-the-combat-fighter-organisaatiot ovat sitten taas asia erikseen, eivätkä sanottavasti kuulu juuri tähän). Hups, no nyt onkin jo parempi lopetella, ettei vaan luiskahda vihapuheen(TM) puolelle...

    VastaaPoista
  9. "Epäilemättä kansamme identiteettiin kuuluu masokismin aineksia ja kun haluamme rangaista itseämme, on meillä huomattava joukko sellaisia intellektuelleja, joiden teosten lukeminen tarjoaa runsaasti yhtä epämiellyttävää kuin älyllisesti matalatasoista ainesta."

    Tuosta suomalaisuuden väitetystä kuvitteellisuudesta täytyy vielä todeta, että sitä sovelletaan tuon puolivillaisen älymystön taholla ennen muuta silloin, kun suomalaisista ja suomalaisuudesta haluttaisiin sanoa jotakin positiivista. Silloin koko homma on pelkkää sepitelmää ja mielikuvitusta.

    Vaan annapas olla, jos jotakin negatiivista tapahtuu, niin silloin kyllä tiedetäänkin tasan tarkkaan, ketä ja mitä suomalaiset ja suomalaisuus ovatkaan. Viina ja väkivaltahan niissä huomioinneissa useinkin tuppaavat korostumaan. Niin ja rasismi sun muut sortoinstituutiot nyt tietysti, erittäinkin näissä uudemmissa uskontunnustuksissa.

    Muihin kansoihin ja kulttuureihin suhtautuminen taas toimii siten, että yllä kuvattu kaava käännetään toisinpäin, eräänlaiseksi ksenofiliaksi; pahat teot ovat vain yksilöiden tekoja, joista ei voi mitenkään inherentisti suomalaista paremmaksi ymmärrettyä kulttuuria syyttää, ja kukapas nyt kehtaisi mennä väittämään, että esim. suomenruotsalaisuus (tai islam) olisi vain jokin muinaisten satusetien töhrystelemä sosiaalinen konstruktio...

    VastaaPoista
  10. "Identiteetti voidaan nähdä prosessina ja ihmisessä nähdään ja kamppailee monet identiteetit."- Stuart Hall.

    Ruotsin luovutettua Suomi Venäjälle 1809, voidaan nähdä tämän Suomen identiteetin prosessin todella vasta alkavan, esim. kansallisen romantiikan myötä. Vaikkakin Suomen kirjakielen synty on alkanut jo aiemmin. Tästä sitten lähti identiteetti-kamppailu käyntiin, haluttiinko itsenäistyä, kuulua Ruotsiin vaiko Venäjään?

    Niinkuin Ketonenkin kirjoitti: "Kansa, joka on tietoinen omasta minästään, voi parhaiten jatkaa elämäänsä itsenäisenä kansakuntana tuleviin aikoihin." Voidaan todeta suomalaisen identiteetin vahvistuneen 1800-luvulta.

    Nyt on tämä turvapaikanhakija-kysymys sekä monikulttuurisuus nykypäivä ollut merkillisesti esillä, ja kuinka tämä "heikentää" suomalaista identiteettiä Suomessa. Mielestäni tämä on toisinpäin, vaan se korostuu esille, kuinka kansallinen identiteetti voidaan huomata ei kantaväestöstä. Jos identiteettiä voidaan pitää prosessina, ei monikulttuurisuus ole pahaksi minun mielestäni.

    VastaaPoista
  11. Markus Köykkä toi asian hyvin esille. Jos ajatellaan turvapaikanhakijoita ja muita vastikkeettomia tulijoita, joihin monikulttuurisuuden skisma ensisijaisesti liittyy, havaitsee suomalainen nopeasti meikäläisen kulttuurin paremmuuden. Minkälainen kulttuuri tuottaa isänmaansa ja sukunsa hylkääviä raukkoja, jotka rikoksiin turvautuen matkaavat hyötyäkseen toisten ansioista?

    Suomalainen kulttuuri ja identiteetti on mielestäni matkalla kohti amerikkalaista yksilökeskeisyyttä. Merkittävintä roolia tässä prosessissa esittää yhteisen hyvän mitätöinti, jonka yhtenä piirteenä on sen vastikkeeton jakaminen ulkopuolisille eli sabotointi.

    Ei ihme, että porvarilliset johtajat niin innokkaasti kannattavat tuota hulluutta, vaikka pitävät muuten kukkaron nyörit tiukasti kiinni.

    Jos tämä turvapaikka- ja pakolaissekoilu lopetettaisiin, ei olisi mitään monikulttuurisuusongelmaa. Suomalainen moraali hyväksyy ulkomaalaisen maahanmuuton sellaisena kuin se hyväksyy suomalaisen maahanmuuton. Vahvana vasta-argumenttina on tosin suomalaisen väestön pieni koko suhteessa muihin.

    VastaaPoista
  12. Suomalainen turvallisuusidentiteetti on aina perustunut valmistautumiseen seuraavaan sotaan ja sitä tukevaan "omistusarvot edellä" politiikkaan. Ihmisarvosta viis.

    VastaaPoista
  13. Suomeenkielisiä on sorrettu kaikissa niissä maissa, joilla on yhteistä maarajaa Suomen kanssa. Suomi on meille ainoa maa, jossa voimme olla aidosti suomalaisia. Vain suomenkieltä puhuva on varmasti isänmaallisempi kuin muukalaisia hännystelevät kekkulit.

    Suututtaa jo etukäteen, että anarkisti- ja vassunilkit hyökkäävät Helsingissä itsenäisyyttä arvostavan kulkueen kimppuun 100-vuotisjuhlapäivänä. Kenties häiritsevät myös presidentinlinnan juhlaa.

    VastaaPoista
  14. Olenpä minäkin todella ihmetellyt, että miksi muilla kansalaisuuksilla on omaa, mutta suomalaisuudessa kaikki on kuulemma pelkkää lainaa. Silti jopa tieteen argeologisen haaran mukaan Suomen alueella on ollut asutusta ainakin 11500 vuotta. Voin vain sanoa, että uskon mieluummin omaa järkeilyäni ja tiedettä (tässä järjestyksessä) kuin näitä ns suvakkeja, jotka kaikissa väleissä näyttävät vääntävän suomalaisuutta pois edistykseen vieviltä raiteiltaan.

    VastaaPoista
  15. Viime vuosina on nuori älymystömme tuonut ansiokkaasti esille sen, että vielä 1800-luvulla ei mitään Suomea ja suomalaisuutta ollutkaan.... Suomi ja Suomen kansa on kuulema oikeastaan teollistuneen ja modernisoituneen yhteiskunnan tuotos.. Kuitenkin Agricolan kirjalliseen muotoon saattama suomen kieli kuulostaa hämmentävän paljon samanlaiselta kuin nykypäivän suomen kieli. Mistä se johtuu?

    VastaaPoista
  16. ”Finlandia-palkinnon voittajaksi kaunokirjallisuuden alalta valitaan joku kynäilijä, joka on saanut päähänsä osoittaa, ettei suomalaisessa kulttuurissa ole mitään omaa.
    Näin typerä pyrkimys on sitten palkittu sillä perusteella, että arvioitsija on uskonut kansan sellaista haluavan.”

    Arvioitsija on uskonut kansan sellaista haluavan. Tässä kylläkin kurkistaa marxilaisuuden palaneen pässin pää, joka julistaa edelleenkin, että aito kulttuuri on proletaaris-internationalistista, ja kaikki kansallinen on porvarillista. Tässä onkin hyvä syy viettää Suomen todellisen itsenäisyyden satavuotisuutta myös vuonna 2018, kun torjuttiin marxilais-leniniläinen punainen vaara ensimmäistä kertaa.

    Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän alueella ehkä ainoastaan tataareilla on täysiverinen kansallinen identiteetti. Muilla kansoilla jäljellä on vain värikkäät kansalliset puvut ja kulinaariset ohjeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marxilaisuuden palaneen pässin pää julistaa paljon muutakin:

      -- Yksityisomistuksen lopettaminen maksimaalisesti (Kommunistinen manifesti)

      -- Luokkien hävittäminen (Kommunistinen manifesti)

      -- Kansojen kansallisuuserojen hävittäminen (Kommunistinen manifesti)

      -- Proletariaatin muuttuminen kansakunnaksi (Kommunistinen manifesti)

      -- Maailmanvallankumous (Kommunistinen manifesti)

      -- Proletariaatilla ei ole mitään menetettävää kuin kahleensa (Kommunistinen manifesti)

      Poista
  17. Kolmen lapsen ja seitsemän lapsenlapsen kasvamista läheltä seurattuani olen havinnut, että jo kaksivuotiaat lapset eroavat selvästi toisistaan. Niillä on siis identiteetti ja kenen muun kuin oma. Outoa olisi, jos ei pienellä kansallakin olisi identiteettiä. Mikä siinä on omaa, mikä muualta saatua, on ratkaisematon kysymys. Luulen selostetussa tapauksessa olevan kysymys konkreettisemmasta asiasta, leivästä. Se on kirjailijalle yhtä rakas kuin muillekin. Sitä leipää leventää tunnettuisuus. Taas yksi niistä asioista, jossa maailma on muuttunut, on se, että vielä viisikymmenluvulla ei ollut tapana palkinnonsaajan kiitospuheessaan haukkua palkinnon antajia. Mutta tämäkin on epäilemättä osa muuttuvaa identiteettiä, omaa tai vierasta.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.