lauantai 20. tammikuuta 2018

Hapankaalikeitto



Varsin kelvollinen hapankaalikeitto

”Maailma seisoo kaalikeiton varassa (Щами мир стоит)». Ven. sananparsi.
Generalissimus Suvorovin tiedettiin olleen suuri kaalikeiton (štši, щи) ystävä. Koska hän kaiketi siis usein nautti sitä sotaretkillään, luulen, että se tehtiin hapankaalista, joka säilyi ja säilyi, kuten myös vodka, toinen välttämätön aine tuon ajan kenttäoloissa.
Ainakin nyt muuan, alkuperältään minulle tuntematon runo kertoo, että suuri maanmiehemme (pitäkäämme kiinni tästä Suvorovin itsensä mainitsemasta asiasta!) kertoi generalissimuksen olleen sotilas, joka kaiketi juuri siinä ominaisuudessa söi puuroa ja kaalikeittoa ja ryyppäsi päälle kvassia ja vodkaa:

был солдат, ел щи да кашу,
русский квас и водку пил!

Maidemme ja kansojemme väliseen historiaa kuuluu toki myös ns. monimutkaisia sivuja, mutta ymmärtääkseni tämä ei estä meitä kokeilemasta sellaisia ruokia, joita arvelen myös generalissimuksen syöneen. Perustelen tätä paitsi sillä, että sota on jo ohi, myös sillä, ettei S. Koskaan nostanut kättään suomalaisia vastaan, vaan näyttää olleen täällä varsin suosittu Haminassa ja Saimaan alueella oleskellessaan.
Saattaa toki olla, että Pietarin trollitehdas, jota on hiljattain laajennettu, pääsee hyökkäämään ja aiheuttaa resonoimista juuri niissä henkilöissä, jotka uskaltavat suhtautua siihen välinpitämättömästi, mutta toimikoon kukin omalla vastuullaan.
Näin joka tapauksessa hapankaalikeitto syntyy, esimerkiksi:
400 g hapankaalia huuhdellaan kunnolla, pannaan kiehumaan (vettä n. 1,5 l.) ja annetaan pikkuhiljaa porista n. 1 tunnin. Siihen sekoitetaan paketti Amerikan pekonia, joka on käristetty yhdessä isohkon sipulin kanssa ja lisäksi porkkana, joka voidaan raastaa, 1 lihaliemikuutio, 2 rkl siirappia ja 2 rkl tomaattipyreetä. 2-4 perunaa tekee sopasta ruokaisamman (по-домашнему). Lisäksi suolaa ja mustapippureita.
Kun keitto alkaa olla valmista ja kauniin punaista, heitetään sekaan 2-4 valkosipulin kynttä.
Nautitaan smetanan kera.
Kyllä muuten maistui!

6 kommenttia:

  1. Stsi i kasha,
    pisha nasha!

    Kaali ja kaurapuuro,
    siinäpä ovat ruokamme!

    Toimii myös täällä lännessä.

    VastaaPoista
  2. Olipa niin vakuuttava kirjoitus, että pakko tästä on lähteä smetanan ym perään kauppareissulle. Keiton jälkeen sitten jää selvitettäväksi, mikä mies tämä Suvorov oikein oli. Mies kun on tuttu lähinnä vain nimeltä.

    VastaaPoista
  3. Hapankaali ja syltty

    Mennäänkö sylttytehtaaseen: miten KGB/Putin voi vaikuttaa Suomen presidentinvaaleihin? Hyvin helposti! Se tehdään Kiurun Ylen kautta/välityksellä, mikä on ollut jo vuosikymmeniä/enemmän kuin puoli vuosisataa vanha temppu.

    Presidentti Sauli Niinistön avuja Yle ei voi kieltää, mutta se voi pöngittää Paavo Väyrystä joka askeleella. Jokainen pönkkä luo ihmisissä kuvan siitä, että Väyrysen kannatusluvut sen kun kasvaa. Luo kuvan siitä että Väyrysen ministerikokemus vaatii hänelle jo pääministerin virkaa, ja joka tapauksessa ainakin puolustusministerin paikkaa tai vaikkapa Suomen sotilastiedustelun начальник:ksi/pomoksi. Ei mikään paha vaihtoehto olisi Suomen presidentin kunnianeuvonantajan pestikään.

    Voiko KGB unohtaa vanhan ystävänsä? Ei missään tapauksessa! Hädässä ystävät tunnetaan.

    KGB:llä on toinenkin helppo vaikuttamiskanava: Venäjältä Suomeen muuttaneet venäläiset. Heillä on laaja ja hyvin toimiva vaikuttamisverkosto. Kaikenlaisia kissanristiäisiä pidetään tiuhaan ties vaikka missä. Etteikö muka siellä olisi Putin propagandisti-agitaattoreita!? Suomeen muuttaneet eivät tunne Suomen poliittista kulttuuria, esim. sitä, että kun Väyrynen oli ensimmäistä kertaa presidenttiehdokkaana, niin Suomen yrittäjät uhkasivat, että jos Väyrysestä tulee Suomen presidentti, niin he muuttavat pois maasta kokonaan.

    Suomessa asuville venäläisille on helppo vakuuttaa, että että Väyrysen kannatusluvut sen kun kasvaa, että Väyrysen ministerikokemus vaatii hänelle jo pääministerin virkaa, ja joka tapauksessa ainakin puolustusministerin paikkaa tai vaikkapa Suomen sotilastiedustelun начальник:ksi/pomoksi. Ei mikään paha vaihtoeho olisi Suomen presidentin kunnianeuvonantajan pestikään.


    VastaaPoista
  4. Sylttytehtaat

    Erään Suomessa pidetyn kansainvälisen historiantutkijoiden konferenssissa tshekkiläinen edustaja kritisoi suomalaista historiakirjoitusta siitä, että Suomessa käytetään tutkimuksen vertailevaa metodia aivan liian vähän.

    Vastauspuheenvuorossaan matami/mamselli/professori Marjatta Hietanen vastasi: ”historiallisen tutkimuksen vertaileva metodi on erittäin vaikea”.

    Tämä julistus oli tietysti ohjenuora suomalaisille väitöskirjan tekijöille, että älkää käyttäkö historiantutkimuksen vertailevaa metodia. Toisin sanoen ”minä/me emme hyväksy sitä, koska se on liian vaikea”.

    Rikkokaamme Marjatta Hietasen käskyn ja ruvetkaamme vertailemaan.

    Ukraina ja Suomi vapautuivat Venäjän imperiumista vuonna 1917 Lokakuun bolshevikkien vallankaappauksen jälkeen, mutta eri tuloksin. Mannerheim hoiti asiat Suomessa hyvin, mutta Ukrainassa se ei onnistunut.

    Tänä vuonna 2018, Ukraina on ollut jo monta vuotta ns. Saakashvili-ilmiön kuristuksessa. Gruusian entinen presidentti pakeni Gruusiasta ja sai Ukrainassa Odessan kaupungin pormestarin viran. Sitten Saakashvili ryhtyi Ukrainan poliittiseksi häiriköksi (Putinin tuella ja rahoilla) ja on nykyään Ukrainan syöpäpaise.

    Voisiko Putin suunnitella Suomeen KGB:n ystävänsä Paavo Väyrysen muodossa Saakashvili-ilmiötä? Ainoastaan (historiallisesti) tyhmät, jotka eivät osaa käyttää ajattelussaan vertailevaa tutkimusmetodia, antavat kielteisen vastauksen tähän kysymykseen.

    Paavo Väyrysen presidenttivaalien kampanjan televisioidussa päätapahtumassa sekä Mihail Saakashvilin Kiovassa pidetyn kannattajien kokouksessa oli sama eetos ja hurmahenki pääsankaria kohtaan.

    Tutkikaa ja vertailkaa. Suomen muiden presidenttiehdokkaiden televisioiduissa tapahtumissa tällaista eetosta ja paatosta ei ollut. Tutkikaa ja vertailkaa.

    Tuleeko Väyrysestä parempi dosentti?



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On: Marjatta Hietanen

      Pitää olla: Marjatta Hietala

      Poista
  5. Blogin pitäjä on todella tuottelias!

    Kokeilin nyt tätä kaalikeittoa. Keitin hapankaalia (500 g) 45 min ja ajattelin sen olevan kylliksi. Keitinvesi tuoksui todella voimakkaalle. Päätin kaataa sen pois ja lisätä tuoretta vettä pari litraa. Lisäsin käristetyn pekonin, porkkanan, sipulin ja muut ainekset. Suolaa en lisännyt, mutta laitoin lihaliemikuutoita 2 kpl. Olen oppinut jo borssikeiton suhteen, että smetana pitää lisätä nokareena lautasella olevaan keittoon, ei laittaa koko purkkia kattilaan. Sen maku liukenee eikä pääse kunnolla esille. Tässä kaalikeitossa hapankaali antaa oman erityisen makunsa ja ehkä erityinen twisti tulee nimenomaan parista ruokalusikallisesta siirappia! Se antaa siihen juuri sen lopullisen silauksen antamalla hiukkasen makeutta happamaan ja suolaiseen.

    Olisiko kuitenkin syytä säästää alkuperäinen hapankaalin keitinvesi keittoon? Tuoksu oli todella voimakas, vaikka huuhdoin kaalin huolella. Ehkä se olisi ollutkin loistava äjäys keitossa?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.