tiistai 24. huhtikuuta 2018

Peiton jatkamista uusin keinoin?


Hölmöläisten purkutalkoot

Kuten tunnettua, elämme suunnitelmataloudessa, jossa poliitikot ovat ottaneet päämääräkseen vahvojen keskusten luomisen.
Vahvuuden ilmeisesti ajatellaan syntyvän siitä, että kasataan paljon alueita ja ihmisiä saman katon alle. Onpa kuulunut puheita jopa huippuyksiköistä, joita on pystytetty suunnitelman mukaan, liittämällä yhteen pieniä. Huipputuloksista on sen sijaan kuulunut vähemmän.
On kummallista huomata, että sama ideologia on nähtävissä samaan aikaan hyvin monella suunnalla. Yhdyskuntasuunnittelussa uskotaan, että mitä enemmän ihmisiä saadaan siirrettyä yhteen läjään, sitä parempi. Yliopistoissa kuvitellaan, että mitä suurempia yksiköitä luodaan, sitä parempaa jälkeä syntyy ja niin edelleen. Myös itsensä EU:n haluttaisiin kasvavan äärettömästi, jos se vain olisi mahdollista.
Ongelmaksi on pienten populaatioiden Suomessa tullut tuo iän ikuinen väen vähyys. Siihen on kuitenkin löydetty elegantti ratkaisu: otetaan väkeä yhdestä paikasta ja siirretään se toiseen.
Kukaan ei vielä ole uskottavasti perustellut, miksi esimerkiksi Savonlinnan ja Kajaanin opettajankoulutusyksiköt -entiset perinteikkäät seminaarit- piti siirtää toiseen paikkaan. Ilmeisesti ainoa hyöty asiasta koituu saavan osapuolen kunnallistaloudelle: valtion budjetista saadut palkkatulot ja opiskelijoiden elatus vilkastuttavat paikallista elinkeinoelämää ja kunnallistalous vahvistuu.
Koska kyseessä on aivan olennaisesti valtion varojen kohdentaminen uudelleen, pitäisi tällaiset päätökset aina tehdä valtion tasolla. Nyt asian taisivat hoitaa yliopistot, joille asioiden kokonaisvaikutuksilla ei ollut mitään merkitystä.
Ylen uutisissa kerrottiin, että Savonlinnassa alkavat nyt suuret purkutalkoot: ne kohdistuvat 1980-90-lukujen taitteessa rakennettuihin eli siis uusiin kerrostaloihin, joita puretaan useita. Kaikkiaan puretaan noin 500 asuntoa ja pelkästään opettajankoulutuksen siirtäminen pois kaupungista syö sen väestöä 2000 hengellä.
Työllisyyden kannalta asialla on ”myönteisiä” vaikutuksia sekä Savonlinnassa, jossa riittää vähäksi aikaa purkutöitä, että Joensuussa, jossa riittää vähäksi aikaa rakennustöitä. Valtion rahallahan tässä pelataan, joten mitäpä niitä suremaan, kunhan jotakin tehdään.
Pitemmällä tähtäimellä kyse tietenkin on Savonlinnan tahallisesta näivettämisestä, hölmöläisten peiton jatkamisesta, jossa näennäisenä hyötyjänä on Joensuu ja jossa kärsijöinä ovat, paitsi veronmaksajat kaikkialla, myös Savonlinnan koko talouselämä. Kaksituhatta ihmistä merkitsee melkoista joukkoa pyörittämään alueen palveluita. Vanha koulukaupunki on ennenkin myös sivistyskeskuksena hyötynyt paljon opiskelevasta nuorisosta ja heidän opettajistaan.
Toinen merkillisyys on varuskuntien lakkauttaminen. Ahtaasti ajatteleville sankarisaneeraajille varuskunnat ovat merkinneet vain kuluja ja siirtyminen entistä suurempiin yksiköihin on ymmärretty yksisilmäisesti vain rahan säästämisenä.
Kuitenkin myös varuskunnat, esimerkiksi Mikkelissä, ovat olleet merkittävä kulttuuri- ja identiteettitekijä. Asiaa ovat vahvistaneet joukko-osastojen perinteet, jollaisia kaikissa sivistysmaissa on osattu arvostaa. Meillä ne eivät ole painaneet mitään.
Joku sotilassoittokunta ei kukaties ole ollut aina alansa huippuyksikkö, mutta tosiasia on, että sellaiset ovat kouluttaneet suuren määrän alan taitajia. Sitä paitsi niiden panos erilaisten tilaisuuksien juhlistajana on ollut hyvin merkittävä. Asian huomaa sitten, kun se puuttuu.
Postmodernia menoa kannattavat tolvanat ovat kieltäytyneet ymmärtämästä enempää aineellisia kuin ei-aineellisia seikkoja, jotka yhdessä ovat tehneet pienistä paikkakunnista eläviä. Siltarumpupolitiikasta on tullut puolivirallinen haukkumasana ja sen vastakohtana pidetty vähämielinen keskityspyrkimys on sen sijaan ollut suosiossa, vaikka sen tuomista eduista ei ole paljoa kuulunut.
Muuan yleinen lainomaisuus on sen sijaan jäänyt vähälle huomiolle: jos jokin ei toimi, niin se luultavasti johtuu siitä, että se jokin on liian iso.
Valtavat metropolit, jotka näyttävät olevan postmodernin sukupolven jonkinlaisina ihanteena, ovat itse asiassa onnettomuuksia, joita voi verrata syöpäkasvaimiin. Niiden toiminta jopa normaalioloissa on vaikeaa ja tuottaa suuria vahinkoja ympäristölle. Niiden kasvu olisi pitänyt pysäyttää jo viime vuosisadalla, jolloin ne syntyivät, jos vain suinkin olisi voitu.
Kun ongelmat tulevat, ja jokainen kai ymmärtää, että ne ovat tulossa, ovat suurkaupungit jälleen niitä surmanloukkuja, joita ne ennenkin, historiallisten katastrofien aikana ovat olleet.
Nyt muotiin tullut resilienssin eli palautettavuuden käsite kannattaisi ottaa vakavasti. Mitä lähempänä luontoa eletään, sitä helpompaa on sopeutua katastrofeihin.
Mikäli sen sijaan pienten keskusten ja haja-asutuksen hyvinvoinnille viitataan kintaalla ja vieläpä varta vasten huononnetaan niiden olosuhteita jopa kalliilla hölmöläispolitiikalla, eivät tulevat sukupolvet tule tästä kiittämään.
Vähintä, mitä aluepolitiikassa voidaan tehdä, on jättää tekemättä sellaiset ratkaisut, joiden oheistuotteena on pienten paikkakuntien näivettäminen. Suorastaan rikollista on jo sellainen politiikka, jossa tällaisia ratkaisuja tehdessä uhrataan niihin miljoonakaupalla veronmaksajien rahoja.

14 kommenttia:

  1. "Koska kyseessä on aivan olennaisesti valtion varojen kohdentaminen uudelleen, pitäisi tällaiset päätökset aina tehdä valtion tasolla. Nyt asian taisivat hoitaa yliopistot, joille asioiden kokonaisvaikutuksilla ei ollut mitään merkitystä."

    Eikä vain pelkästään rahojen takia, vaan juuri tuon kokonaisvaikutuksen takia. Itä-Suomen yliopisto pitäisi laittaa maksamaan myös kaikki ne vahingot, joita tästä päätöksestä aiheutuu. Kajaanissa sama juttu. Tehtaan ja seminaarin menettäminen olivat pikkukaupungille kova isku.
    Yliopisto toimi kuten Stora Enso lakkauttaessaan kehitysaluevaroilla rakennetun kannattavan sellutehtaan Kemijärvellä siirtäen tuotannon Argentiinaan ja jättäen paikkakunnan oman onnensa nojaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kemijärven tuotantoon tulossa ollut liukosellu havupuusta siirrettiin Kanadaan, missä tehdas nyt jauhaa hyvinvointia. Lyhyt lehtipuusellu ei tainnuktaan olla oikotie onneen, vaan pitkää kuitua tarvitaan enenevässä määrin. Kun puuvilla keinokasteluineen tuhoaa Aralin lisäksi muita alueita, niin sellun muuntokuidun saavat oivan mahdollisuuden. Kun lisäksi on tullut tämä muovivihapuhe, niin sitä suuremmalla syyllä on syytä arvioida kotimaisen pääoman sijoittamista sellun tuotantoon ja jatkokäsittelyyn. Kiinalaiset osaavat katsoa pidemmälle kuin 3 kuukautta, joten ostavat varmaan pois kaiken mitä saavat. Stora Enson johto pitäisi saada vastuuseen elinkeinon tuhoamisesta.

      Poista
  2. Ikävä kyllä sama trendi on havaittavissa muuallakin valtion hallinnossa, esimerkiksi poliisi- ja oikeuslaitoksessa. Lopputuloksena näyttää olevan näiden palveluiden keskittyminen keskuskaupunkeihin ja henkinen etääntyminen kansalaisista, niistä kuuluisista pienistä ihmisistä ja heidän arkisista huolistaan. Suurissa organisaatioissa on sekin ongelma, että alatason johtaminen on monipolvisesta organisaatiosta johtuen vaikeaa ja jää helposti numeraalisten "suoritteiden" ja niiden kustannusten kyttäämiseen. Helposti syntyy myös katvealueita, joissa jotkin virkamiehet pystyvät vetämään lonkkaa. Syrjäseudulla et paljon poliisipartiota näe ja pisimmät juttujen käsittelyajat ovat suurimpien kaupunkien alioikeuksissa. Tätä on vielä kehdattu perustella yhdenvertaisuudella. Totta onkin, että silloin pitkät käsittelyajat koskevat kaikkia.

    VastaaPoista
  3. "Kun ongelmat tulevat, ja jokainen kai ymmärtää, että ne ovat tulossa, ovat suurkaupungit jälleen niitä surmanloukkuja, joita ne ennenkin, historiallisten katastrofien aikana ovat olleet."

    Kieltämättä yön pimeinä tunteina tulee miettineeksi, mitä tapahtuisi urbanisoituneessa Suomessa, jos vuosien 1939-44 tapahtumat toistuisivat, mahdollisesti sähkö-, vesi- ja internetverkkoon kohdistuvine hybridihyökkäyksineen. On sanottu, että matka järjestyneestä yhteiskunnasta anarkiaan käy kolmen saamatta jääneen aterian jälkeen.

    VastaaPoista
  4. Oi niitä aikoja, kun meillä oli suuret koululuokat koululaisten määrällä mitattuna. Itsekin sain päähän sivistystä yli kolmenkymmenen oppilaan luokissa, missä opettajalla oli kädessään monitoiminen karttakeppi. Suurilla koululuokilla oli erittäin suuri positiivinen vaikutus Suomen nopeaan kehittymiseen kehitysmaasta maailman parhaaksi maaksi, jonka huipulla kukki vielä impivaaralaisuus. Korrelaatio suuriin kpouluokkiin ja menestymiseen on niin suuri, etten pysty tällä hetkellä sitä sivistyssanoin ilmaisemaan, mutta minulta löytyisi melko paksu sanavarasto sellaisia sanoja, joiden sanojia nykyisen tutkimuksen pidetään älykkäämpinä olentoina kuin .....

    VastaaPoista
  5. Oppikoulun alaluokilla sallittu oppilasmäärä minun aikanani oli 44, eikä tästä suinkaan tingitty. Siitä huolimatta järjestyshäiriöitä ei ollut juuri ollenkaan. Tuntuu kummalliselta, että nykyisin parinkymmenen oppilaan luokkaa pidetään mm. järjestyshäiriöiden vuoksi liian suurena. Jos asian ottaa puheeksi, selitys on että maailma on nykyisin erilainen. Niinhän se on, mutta ehkä kannattaisi keskustella siitä, millä tavalla ja miksi se on erilainen, ja olisiko hyvä, jos se olisikin hiukan toisenlainen, sekä millä tavalla maailmaa voisi muuttaa, jotta kadonneet hyvät asiat palaisivat. Entisaikojen huonoja puolia tuskin kukaan kaipaa.

    Toinen professori

    VastaaPoista
  6. Erinomainen kirjoitus. Suuruuden ongelmista ja pienuuden eduista puheen ollen, suosittelen Leopold Kohrin klassikkoa "The Breakdown of Nations"

    "In The Breakdown of Nations Leopold Kohr shows that, throughout history, people living in small states are happier, more peaceful, more creative and more prosperous. Virtually all our political and social problems would be greatly diminished if the world’s major countries were to dissolve back into the small states from which they sprang. Rather than making ever-larger political unions, in the belief that this will bring peace and security, we should minimize the aggregation of power by returning to a patchwork of small, relatively powerless states, where leaders are accessible to and responsive to the people."

    VastaaPoista
  7. Keijo Korhonen siitä joskus kirjoitti ja minäkin häntä vähän referoin: http://timo-vihavainen.blogspot.fi/search?q=kohr

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin selostuksesi Korhosen kirjasta, joka oli aikaisemmin jäänyt huomaamatta. Suosittelen muillekin. Korhosen kirjan aion hankkia.

      Poista
  8. Maaseutua ja pienempiä asutuskeskuksia ollaan näivettämässä ja tuhoamassa hurjalla vauhdilla. Pienillä paikkakunnilla et saa lainaa asuntoasi vastaan, sillä se ei ole siellä minkään arvoinen. Maaseudun asuttuna pitäminen on ensiarvoisen tärkeätä kansallisesti ja nimenomaan huoltovarmuuden vuoksi. Suurissa asutuskeskuksissa asuvat ihmiset ovat yleensä täysin invalidisoituneita käden taitojen suhteen. Näppäimistön käyttö sujuu vaikka pimeässä, mutta normaali kierrelampunvaihto alkaa jo olla suorituskyvyn äärirajoilla.
    Oikein toivon että syntyy kriisitilanne jolloin kortit lakkaavat toimimasta, kaupasta loppuvat croissantit ja kulmakuppilasta punaviini.
    Ei mene pitkään kun urbanisoituneet ja nenänvarttaan muita katselleet kaupunkilaiset ovat menttaalisesti luolamiesten tasolla. Minnne sitten hysteerinen massa liikehtii. Ruotsinlaivoilla naapurimaahan vai?

    VastaaPoista
  9. Hölmöläisten Peiton jatkamista uusin keinoin ja Hölmöläisten pragmatismi.

    Skripalien myrkytys on nyt permanenttinen teema, koska Skripalit eivät ole marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismin eli Neuvostoliiton faneja.

    Joitakin aikoja sitten Britannian tiedustelupalvelut valittivat julkisesti että heillä on huutava pula venäjän kielen taitoisista palvelukandidaateista. Lontoon pankit saavat jatkuvalla syötöllä Lontooseen muuttaneiden venäläisten miljardeja ja miljooneja.

    Kremlin hermot pettivät ja isäukko Skripal oli tuomittu kuolemaan julkisesti, ettei palvelisi enää Britannian tiedustelupalveluja mm. huutavassa pulassa venäjän kielen taitoisista palvelukandidaateista. Samaan syssyyn meni myös isäukko Skripalin tytär.

    Myrkytystä edeltäneet valokuvat kertovat siitä, että hymyilevä isäukko Skripal ei olekaan mikään ikäloppu-ukkeli, vaan työkykyinen mies, jota voisi käyttää marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismin eli nykyisen putinismin hyökkäyksiä vastaan.

    Niin surullista kuin se onkin, mutta ns. Bysanttilainen/Kogebeläinen Kolmas Rooma eli Moskova edustaa ns. Hölmöläisten pragmatismia: jos ette tykkää Neuvostoliitosta eli marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismista, niin me emme tykkää teistä.






    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismi"

      Ketkä uskoivat marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismiin olivat hölmöläisiä, mutta ne jotka pakottivat usskomaan marxismi-engelsismi-leninismi-stalinismiin kaikenlaisten "puhdistusten" avulla olivatkin rikollisia.

      Poista
  10. Hohoo, suuret kaupungit kuuluvat sivilisaatiovaiheeseen, kuten jo Spengler kertoi. Kun tämä homma tästä murenee, ja sehän murenee, palataan jälleen vanhaan, eli agraariyhteiskuntaan.

    Usein mietin, että miten suu pannaan, kun kaikki romahtaa. Huvittavaa, huvittavaa... Tuhon ajatteleminen tuo hymyn huulille, varsinkin, jos naaman edessä joku vasemmistolainen urbaanivihreä kertoo totuuksia eläinten oikeuksista.

    VastaaPoista
  11. Tuota lukiessa tuli mieleeni Petroskoissa ilmestynyt sanomalehti, Neuvosto-Karjala. Kerran siinä puhuttiin Keskustapuolueesta. Tekstiä lukiessa kävi ilmi, että Keskusatapuolue oli heidän mielestään todella keskustan puolue. keskustasta, eli Moskovasta johdettu puolue. (Taitaa olla siellä muodissa vielä nykyäänkin.)
    Siitäpä tulikin mieleeni syy, miksi Maalaisliitto aikanaan vaihtoi nimensä.

    Olisiko niin, että nykymeno on jatkoa tällaiselle keskeltä johdettavalle hallinnolle..

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.