sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Potkupallon puolustus



Potkupallon puolustus

Grigori Petrov, venäläinen pappi, joka toimi myös poliitikkona ja valittiin valtakunnanduumaan, julkaisi vuonna 1923 kirjan Suomi-valkoliljojen maa. Kirja ilmestyi aluksi serbiaksi ja myöhemmin monilla muilla kielillä. Turkiksi se on ilmestynyt peräti 16 painoksena –tähän mennessä.
Kirja kertoo pienestä kansasta, josta tuli modernisaation ihmelapsi. Tavattoman innovaatiokykynsä ja opinhalunsa ansiosta suomalaiset nousivat nopeasti kurjuudesta hyvinvointiin ja velttoudesta tehokkuuteen. Raa’at tavat hienostuivat ja ennen pitkää syntyi tilanne, jossa sana Suomi herätti suurta arvostusta kaikkein korkeimmissakin piireissä.
Kemal Atatürk, jonka elämäntyönä oli Eurooppalaistaa Turkki ja nostaa se keskiaikaisesta barbariasta eurooppalaisen sivistyksen piiriin, luki kirjan ja innostui siitä tavattomasti.
Siinähän oli sukulaiskansa, jolle eurooppalaistuminen ja modernisaatio onnistuivat aivan mallikelpoisesti, miksei siis meillekin?
Sitä, joka luulee, etteivät turkkilaiset ole sukulaiskansamme, kehottaisin opiskelemaan turkkia edes hiukkasen. Sen jälkeen alkaakin jo tuntua siltä, että todistustaakka on sillä, joka tykkänään torjuu tuon oletetun sukulaisuuden. Luulenpa, että kuulemme vielä uutisia tästä aiheesta.
Joka tapauksessa siis Kemal teki jättiläistyön eurooppalaistaessaan tuon valtakunnan, jota oli aina pidetty barbarian symbolina ja syystä olikin. Nythän muuan chauvinistinen höperö haluaa viedä maansa takaisin keskiaikaan ja ymmärrettäväähän se on tavallaan tämäkin, kun nykyistä eurooppalaista kulttuuria katselee. Hals- und Beinbruch, sanoo saksalainen.
Mutta palatakseni tuohon mainioon mieheen, Petroviin. Hänen mainitusta kirjastaan tuli pakollista lukemista turkkilaisissa upseerikouluissa ja hän kertoikin kirjassaan, miten jopa kasarmielämästä oli Suomessa saatu kitketyksi kiroilu ja muu raakuus. Snellman se oli, joka tämänkin urotyön teki, vakuuttaa auktorimme.
No, Snellman tai ei ja loppuipa kiroilu tai alkoi, mutta kirjassa on sangen monia mielestäni varteenotettavia näkemyksiä jos nyt liioitteluakin.
Siinä on muuankin kohta, jossa kerrotaan Suomen nuorison innostuneen sellaisesta tyhjänpäiväisestä harrastuksesta kuin urheilu. Pahaksi onneksi oli aivan erityisesti villiinnytty harrastamaan kaikkein kurjinta ja tyhjänpäiväisintä urheilua, nimittäin englantilaista jalkapalloilua.
Tämä typeryys saatiin sitten myös loppumaan ja muistaakseni sekin oli Petrovin mukaan Snellmanin ansiota, kuten lähes kaikki  muukin.
Niinpä suomalaiset, joutavasta harrastuksesta vapautuneina, saattoivat keskittyä itsensä sivistämiseen ja saavuttivatkin siinä suuria tuloksia.
Tässä tulee muistaa, että meikäläiset kansakoulut onnistuivat tekemään käytännöllisesti katsoen koko kansan lukutaitoiseksi jo viime vuosisadan alussa, mikä oli siihen aikaan hyvin merkittävä saavutus ja suorastaan poikkeuksellista. Jossakin Amerikassahan asiaa on vieläkin syytä kadehtia.
Samaan aikaan maamme kyllä sai melkoista mainetta myös urheilupiireissä ja jopa urheilun suurvaltana, mutta ilmeisesti Petrov, jonka sydämenasiana oli sivistys, jäi koko asiasta onnellisen tietämättömäksi.
Sitä paitsi ei se Suomen kultamitalisaalis koskaan nyt ihan valtava ollut. Nimittäin esimerkiksi Ruotsi sai niitä aina paljon enemmän, mikä meiltä tuntuu jostakin syystä unohtuvan. Mutta väliäpä hällä.
Joka tapauksessa siis Petrov inhosi potkupalloa aivan erityisen paljon ja ilmaisee asian tuossa kuuluisassa kirjassaan. En tiedä onko tämä vaikuttanut turkkilaisten asenteisiin kyseistä urheilua kohtaan. Näinhän asian soisi olevan.
Jos oikein muistan, Petrov ei kirjassaan konkretisoi sitä, mikä potkupallossa nyt niin erityisen pahaa tai kehnoa on. Ehkäpä hänelle teki häijyä katsoa, miten täysikasvuiset nuoret miehet kirmasivat nurmella ja mölisivät älyttömästi aina sen mukaan, mihin nahkakuula kulloinkin poukkosi.
Sen sijaanhan heidän olisi jo kuulunut istua kirjastossa tai konsertissa ja tutustua ihmiskunnan, se on eurooppalaisen sivistyksen suuriin saavutuksiin kautta aikojen. Eihän kulttuuri siirry noin vain polvesta polveen. Se on jokaisen kohdaltaan aina uudelleen omaksuttava, muuten sen tilalle tunkee barbaria.
No, tähän asti seuraan mielelläni Petrovia. Ruumiinkulttuuri on parhaimmillaan kyllä myös osa kulttuuria tuottaessaan terveitä ja reippaita kehoja, joilla on voimaa ja tarmoa sitten harrastaa myös elämän korkeampia asioita.
Sellaisiin eivät lapselliset palloleikit tietenkään kuulu ja Petrovin furor theologicus niitä vastaan on jotenkin ymmärrettävää myös sen pohjalta, miten muistan omien pietististen isovanhempieni tähän asiaan suhtautuneen.
Kehno asiahan meillä tässä nyt on käsillä, toki, etenkin väärin käytettynä. Mutta onko potkupallo kuitenkaan jollakin tavoin huonompi kuin muut ns. urheilun lajit? Sitä tahdon kysyä vakavasti.
Mieleeni tulee nimittäin esimerkiksi se kammottava lihasmuhkuroiden määrätön ja tarkoitukseton kasvattaminen, joka tunnetaan bodauksen (!) nimellä. Kun siihen vielä näyttää aina liittyvän kehon rumentaminen tuhrimalla siihen lähtemättömiä töherryksia räikeillä väreillä, voidaan kai sanoa saavutetun erään inhimillisen toimintakentän pohjimmainen pohja. Alemmas ei ihmisen turmelemisessa enää pääse.
Tähän barbariaan verraten potkupallo on lopultakin viaton harrastus kaikessa lapsellisuudessaan, mikä jopa saattaa olla sangen valloittavaakin.
Epäilemättä on normaaliälyiselle aikuiselle kiusaannuttavaa kuulla, miten aikamiehet puhkeavat valtavaan putkihuutoon lapsellisen palloleikin tiimellyksessä. Silloin kannattaa kuitenkin miettiä, eikö tämä ole tämän maailman ääliöille sittenkin parempi vaihtoehto kuin vaikkapa jokin väkivaltainen jengisota, jossa käytettäisiin pehmeiden kenkien sijasta erilaisia astaloita?
Petrov ei aikoinaan vielä elänyt siinä maailmassa, jossa potkupalloilu kuuluu harrastuksista harmittomimpaan päähän. Siihen tuhlattu aika ja raha edustavat tosin nykyään valtavia arvoja, mutta henkisesti ja fyysisesti sen tuottamat vammat ovat vähäisiä, ellemme ota huomioon sitä, mikä potkupalloilijan sivistyksestä jää puuttumaan hänen harrastuksensa takia.
Mutta, ja tämä on mielestäni tärkeää: jos potkupallon pelaaminen tai mikä muu urheiluharrastus tahansa pysyy kohtuullisissa rajoissa, se ei enää olekaan kansan syöpä, vaan sen elinvoimaa lisäävä tekijä!
Ihminen, jokia osaa oikein annostella aikansa, on viisas, kuten jo Saarnaaja aikoinaan totesi. Mutta siinäpä se ongelma juuri piileekin.
Meidän aikamme ei ole viisas, kaukana siitä. Juuri siksi sen maaninen keskittyminen potkupallon tapaisiin asioihin on niin haitallista. Mikäli sen sijaan pystyisimme pitämään kunniassa vanhan periaatteen, jonka mukaan urheilun tarkoituksena on turvata terve ruumis terveelle psyykelle, eikä muuta, olisimme saavuttaneet sen, mitä siltä kohtuudella voimme vaatia.
Potkupallo tällaisessa kohtuuden ystävien maailmassa kelpaisi hyvin muiden urheilulajien joukkoon yhtenä leikinomaisena liikunnan muotona, joka etenkin keskenkasvuisille sopii erityisen hyvin.

16 kommenttia:

  1. Unohtui kertoa, että Petrovin kirjasta on tuore venäläinen laitos, kiitos Marina Vituhnovskajan.

    VastaaPoista
  2. Kun olin aikoinaan englannin kursseilla Lontoossa, jouduin melkoiseen sanaharkkaan opettajan kanssa, joka väitti suomen olevan turkin sukulaiskieli. Nyt Timo vihjailee samaan suuntaan. Onko jossakin kätkettyjä tietoja?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uralilais-altailaiseen sukulaisuuteen ei ole oikein kukaan uskonut enää sataan vuoteen. Turkin ja mongolinkin sukulaisuus on nykyään kyseenalainen.

      Poista
    2. Unkari nyt ainakin on suomen sukulaiskieli? Mutta kun kuuntelee unkarilaista puhetta, kuulostaa se epäilyttävän samanlaiselta kuin turkki:

      https://www.youtube.com/watch?v=facdLL_Vqak

      Videon 53 sekunnin jälkeen kuullaan aivan selviä suomenkielisiä sanoja puheessa, joka on muuten kuin turkkia!

      Poista
  3. Minä taas sain ensimmäisellä ranskankielen kurssillani Ranskassa v. 1974 kuulla baskitaustaiselta opettajaltani, että kielemmehän (baski ja suomi) ovat sukulaiskieliä. En alkanut asiasta kiistelemään, mutta noin vuonna 1982 luin suomalaisessa lehdessä artikkelin, jossa kerrottiin Ruijassa tehdyissä kaivauksissa löytyneen todisteita baskikulttuurista. Samassa jutussa muistaakseni kerrottiin, että suomessa ja baskien kielessä on noin 100 sukulaissanaa.

    VastaaPoista
  4. Muistelen jostakin lukeneeni, että Petrov ihastui Suomeen käydessään Helsingissä ja huomatessaan hämmästyksekseen, että Suomessa junat kulkevat aikataulujen mukaan. Tämä oli hänestä ennenkuulumatonta.

    Petrovin kirja sisältää paljon mielenkiintoista tietoa. Snellmanin suuri ansio oli todellakin potkupallon vastustaminen. Hän teki hartiavoimiin työtä kansan sivistämiseksi. Hän kulki väsymättä ympäri Suomea talvisin suksin ja kesäisin jalan tai veneellä valistaen kansaa. Seuraukset myös näkyivät. Sivistys valtasi raa’an sotilaselämän. Kasarmit siivottiin kunnolla ja ikkunalaudoille asetettiin kukkaruukkuja. Varusmiesten kielenkäyttö siistiytyi ja erityisen tärkeää oli ruotsalaisuuden vaikutuksen väheneminen. Ruotsalaisethan olivat tuoneet maahan paljon huonoja tapoja. Yleisesti käytettyjä sanontoja olivatkin “juovuksissa kuin ruotsalainen” ja “kiroilee kuin ruotsalainen” (mitähän Atatürk olisi sanonut, jos olisi tiennyt, millainen jälkimmäinen sanonta oikeastaan oli…). Kun seuraa nykyisin julkista sanankäyttöä, saa valitettavasti vaikutelman, että ruotsalaisten vaikutus on kasvamassa.

    Kirjassa esitellään myös muita henkilöitä, kuten makeiskuningas Järvinen ja Okunen (taisi olla alunperin suutari), jonka perustama nahkatehdas Okunen ja pojat tunnettiin laajalti ympäri Euroopan. Eräs kaikkien suomalaisten tuntema henkilö oli murhaaja, jonka nimi oli Karokep. Hän onnistui pakenemaan Italiaan ja teki siellä parannuksen. Vaihtoi nimeään, rupesi harrastamaan liiketoimintaa ja päätyi lopulta Yhdysvaltojen etelävaltioiden vehnäkuninkaaksi.

    Tällaisia seikkoja Petrov on onnistunut löytämään Suomen historiasta. Niinpä hänet jossakin vaiheessa nimitettiinkin professoriksi Belgradin yliopistoon (muistaakseni). Tästä arvoisat palstan lukijat näkevät, millaista väkeä me professorit oikein olemmekaan!

    Toinen professori

    VastaaPoista
  5. Sisällissodan jälkeen tarpeelisen venäläisen papin Snellmanin ihailun rinnalla kerrottakoon että Tikkurilan keskustassa toimiva Orvokkitie koulu voi ylpeillä pitkillä perinteillään. Satavuotias koulu on Vantaan toiseksi vanhin suomenkielinen koulu. Sitä vanhempi on vain nykyinen Seutulan koulu, joka aloitti toimintansa 1893 Luhtaanmäen kouluna Lapinkylässä.

    Tätä ennen Helsingin pitäjässä oli vain ruotsinkielisiä kouluja. Ensimmäinen ruotsalainen koulu oli perustettu jo 1835.

    Tilanne koheni koko maassa sen jälkeen kun oppivelvollisuus astui voimaan 1921. Sitä ennen käytiin lähinnä kiertokoulua jossa opittiin katekismusta.

    VastaaPoista
  6. "jos potkupallon pelaaminen tai mikä muu urheiluharrastus tahansa pysyy kohtuullisissa rajoissa, se ei enää olekaan kansan syöpä, vaan sen elinvoimaa lisäävä tekijä!"

    Nyt voi täysin yhtyä blogistin kantaan: jalkapallo on kuin parsa: sitä on hyvä nauttia kohtuudella parsa-aikaan, jalkapallosta puheenollen joka neljäs vuosi MM-kisojen - ja olkaamme liberaaleja myös EM-kisojen aikaan - muut ajat käytettäköön muuhun kulttuuriin. Mutta joka haluaa katsoa palkaillisseurojen nujuamista jonkin sorakuopan reunalla, sitä tikulla silmään.

    Lukisin jalkapallon etuihin myös tietyn hienonvaraisen taktiikan ja strategian hallinnan, joka vetää vertoja jopa shakille.

    VastaaPoista
  7. Jalkapallosta sen verran, että pääpallo tekee todistetusti pöpiksi. Kun ammattimies potkaisee palloa, joka kiitää noin 80 km tunnissa ja toinen pukkaa päällään enemmän taikka vähemmän vastapalloon, niin aivot saavat aikka tällin pääkopassa.

    VastaaPoista
  8. Juntti = suomenkielinen17. kesäkuuta 2018 klo 19.31

    Moskovan katsomossa raikuu kansan sydänääni, Saksan kannattajien saksankieli ja meksikolaisten espanja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei uskonto eikä ihonväri vaan kansan oma perinteinen kieli, joka oli olemassa Saksassa jo kauan ennen kristinuskon tuloa, säilyy yhdistävänä liimana sekä yksilöllisen että kansallisen viehätysvoiman perustana. Mutta kulttuuri ei ole enää vientituote!

      Poista
  9. No, saksojahan nyt oli joka lähtöön ja on vieläkin.

    VastaaPoista
  10. Tärkeää on ettei mihinkään kieleen enää liitetä kristinuskon lähetystehtävää ottaa haltuun ja tehdä kaltaisekseen!

    VastaaPoista
  11. "Mikäli sen sijaan pystyisimme pitämään kunniassa vanhan periaatteen, jonka mukaan urheilun tarkoituksena on turvata terve ruumis terveelle psyykelle, eikä muuta, olisimme saavuttaneet sen, mitä siltä kohtuudella voimme vaatia."

    Joku uusi kunniassa pidettävä periaate on ymmärtää fanittaa monikulttuurisuutta. Jeltsinin omaelämänkerta lienee kulttuuria? Jalkapallon sijaan voinee suositella venäjän trollien jahtia?

    Potkupallo ei vaadi jalompia älyllisiä taitoja (?). Ilmeisesti tämän vuoksi Suomi ei lajissa oikein tahdo menestyä.

    Pitäisikö alkaa järjestämään stadioneille harrastelijaliikuntaa? Mummot ja papat mukaan nurtsille taivuttelemaan. Saataisiin koko kansa liikunnan pariin sen nähtyä televisiosta ja netistä noiden jumalaisten jumppaajien virtuoosimaisia nytkyttelyjä stadioneilla täpötäyden katsomon hurratessa ja tekemässä aaltoja. Samalla tietysti kaiuttumista voisi tulla venäjän-, zwahilin-, ym-kielisiä runoja.

    VastaaPoista
  12. Tämä tänään Facebookin Vintage Sonkajärvi- sivustolta:

    Kiertokoulun opettajattaren toimi

    Sonkajärven seurakunnassa julistetaan täten haettavaksi kahden viikon kuluessa tästä päivästä lukien. Palkkaa on neljä litraa jokaiselta talosavulta ja 20 penniä rahaa jokaiselta maksukykyiseltä tilattomalta henkilöltä. Toimeen on astuttava heti.

    Sonkajärvi elokuun 22 pnä 1921
    J.Lescelius
    kirkkoherra

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.