torstai 23. elokuuta 2018

Kulttuurin kaanon


Kaanon

Die Zeitissa muuan Thomas Kerstan on havainnut, että nykyisen maailman muutoksessa on yhä vaikeampaa ymmärtää, mitä tietoja vähintäänkin tarvitaan maailmaan orientoitumiseksi ja sen kohtuulliseksi ymmärtämiseksi.
Onkin selvää, että esimerkiksi Saksassa, jonka asukkaista suuri osa on varttunut itäisessä Anatoliassa, eikä ole paljoakaan kosketuksissa asuinmaansa kulttuuriin, täytyy ihmisryhmien välillä olla suuria ongelmia yhteisen henkisen tilan löytämisessä. Lukutaitoakin uussaksalaisilla on usein niukasti.
Kuitenkin tällaista yhteistä henkistä tilaa on menneisyydessä pidetty enemmän tai vähemmän välttämättömänä. Kansankokonaisuudesta ei kai ainakaan Saksassa kukaan uskalla puhua, mutta siitä huolimatta uudet prosessit ovat huolestuttavia.
Kun suuri joukko ihmisiä muuttaa kulttuurin kehityksen kannalta maailman primitiivisimmistä maista (World Values Surveyn objektiivisessa mielessä) kaikkein kehittyneimpiin, on kulttuurinen katkos odotettavissa ja luultavasti jopa väistämätön.
Sen myötä seuraa yhteiskunnan fragmentoituminen, jos muuttajia on tarpeeksi. Mitään hyvää tällaisesta ei taida odottaa kukaan. Niinpä jopa ns. edistyksellisillä tahoilla halutaan, että kaikki sentään enemmän tai vähemmän ymmärtäisivät toisiaan ja mieluummin enemmän. Mutta mitä tämä saattaisi merkitä käytännössä?
Kulttuuriset kaanonit ovat itse asiassa olleet muodissa jo hyvän aikaa. Millainen olisi se kulttuurinen minimi, joka jokaisen kansalaisen olisi asuinmaansa kulttuurista opittava? Saksassa täytyy tietenkin osata jotakin muuta kuin vaikkapa Suomessa, vaikka on luultavaa, että sekä meidän että heidän kaanoneissaan on paljon yhteistä ainesta.
Tuntuu selvältä, että vaa’assa ei kovinkaan paljon tekniikan tai edes informaatioteknologian osaaminen. Lähes kaikilla aloilla toimeen tuleminen edellyttää myös niiden tiettyä minimiosaamista, mutta se taitaa löytyä kantapään kautta. Jos jotakin teknistä taitoa todella tarvitaan, se myös opetellaan.
Kulttuuriperinnön suhteen asiat ovat toisin. Toki ihmiset oppivat ennen pitkää ymmärtämään sanojen konnotaatioita ja saavat jonkinlaisen käsityksen myös sellaisten käsitteiden merkityksestä, joiden alkuperästä heillä ei ole mitään aavistusta. Varsinainen kulttuurinen kompetenssi edellyttää kuitenkin enemmän. On tunnettava tarinoita, käsitteitä ja taideteoksia.
Kulttuuriset kaanonit ovat pakostakin mielivaltaisia ja moninkertaisesti lyhyempiä kuin on ihmisen todellinen perustiedon tarve.  Kerstan on laatinut omansa Wilhelm von Humboldtin aikoinaan suorittaman kategorisoinnin pohjalta, mistä johtuen esimerkiksi kirjallisuus ja taide kuuluvat osittain yhteen, kun taas filosofia on niistä erillään. Luonnontiede ja tekniikka muodostaa oman osionsa.
Kirjoittaja kertoo, että kulttuurisen kaanonin tunteminen erotti aikoinaan barbaarit sivistyneistä kansoista ja siis vaikutti ihmisiä erottavasti. Itse hän, omassa yritelmässään, joka tietenkin on mielivaltainen, on sen sijaan pyrkinyt löytämään niitä aineksia, jotka yhdistävät ihmisryhmiä
Hupaisaa kyllä, mukaan on tullut myös kategoria tietokonepelit, joita kuitenkin mainitaan vain yksi.
Kuten arvata saattaa, tällaiseen kaanoniin täytyy kuulua länsimaisen kulttuurin ytimestä ainakin kristinuskon ja kreikkalaisen taruston perusaineksia. Raamattu, sekä Ilias ja Odysseia ovatkin mukana populaarien tiivistelmien muodossa, minkä voi tyydytyksellä todeta. A propos, onko meillä kunnollisia lyhennelmiä näistä?
Kerstanin kaanon tekee kuitenkin aika omituisen vaikutuksen sikäli, että siellä on yllättävän paljon selvästi köykäistä tavaraa ja päiväperhoja, joiden tunteminen saattaa juuri nyt auttaa tiettyjen piirien diskurssin ymmärtämistä, mutta korotettuna kulttuurin tuhatvuotiseen kaanoniin tekee oudon vaikutuksen.
Luultavasti saksalaisia ja turkkilaisia yhdistää ainakin jossain mkäärin kaanoniin päässeiden Beatlesien ja Rolling Stonesien tuntemus, mutta kun ajatellaan klassista kulttuurin määritelmää ihmiskunnan  parhaimpien suoritusten summana, tekee kyllä mieli ajatella, että tässä on taas todiste siitä, että länsimaisen kulttuurin kulminaatiopiste kuului siihen menneeseen aikaan, jolloin kukaan ei olisi edes vahingossa asettanut Ringo Starria Bachin rinnalle.
Nyt on aivan ilmeistä, että tässä mennään yhä enemmän vähemmistöjen ja tyhmimpien enemmistöjen ehdoilla. Jos on löydettävä kaikille tai edes mahdollisimman monille saavutettavissa oleva Gemeingut, ei tasolla voi olla paljon väliä, sikäli kuin vaaditaan asian tuntemista eikä vain sen tietämistä.
Olen ainakin itse puolestani yllättynyt löytäessäni luettelosta vaikkapa sellaisen kirjan kuin Wer ist wir? Deutschland und seine Muslime. En tunne kirjaa, mutta on vaikea uskoa sen ilman muuta kuuluvan tulevaisuuden suurten klassikkojen joukkoon ja antavan lukijalleen jotakin vielä muutaman vuosikymmenen, saati vuosisadan kuluttua.
Toki tuon kirjan lukemisesta voi kenties olla kaikille hyötyä. Sama luultavasti koskee esimerkiksi Thilo Sarrazinin aika tukevaa kirjaa Deutschland schafft sich ab (ja, wir schaffen das, sanoi Merkel). Mutta mitä tekemistä näillä sinänsä hyödyllisillä kirjoilla on klassikkojen valikoiman, kulttuurin kaanonin kanssa?
Koska asia joka tapauksessa on ilmeisen nykytärkeä, kyseli Zeit erinäisten merkittävien henkilöiden mielipiteitä Kerstanin kaanonista. Muuan tällainen, epäilemättä kategoriaan representative men, luettu hyenkilö oli nuori turkkilaisen rapin alalla kunnostautunut nainen, joka käytti taiteilijanimeä Bitch.
Nuo, niin sanoakseni bitchiläiset mielipiteet olivat kovin helposti arvattavissa. Kaanoniin olisi saatava suuri määrä tietoa rotusorrosta ja muista ei-värillisten rikoksista, paljon feminismiä, intersektionaalisuutta ja herkistymistä. Metoolla tulisi myös olla klassikkoasema jollakin tavalla…
Naurattaahan tämä tällainen, mutta eiköhän kyseessä ole siitä huolimatta vakava kehityskulku, joka tapahtuu meidän silmissämme. Idiotismin nostaminen klassismin rinnalle tasa-arvoiseksi asiaksi on vielä uutta, mutta näyttää uuden sukupolven mielestä jo koettavan välttämättömyydeksi. Siinä siis kulttuurin uusi sine qua non.
Saksalaisista on tosiaan tullut naurettavia, mutta enpä usko, että siinä olisi tämänkin historian koko merkitys. Kulttuurin käsittäminen uudella tavalla on myös meillä jo todellisuutta.
Jeremy Bentham sanoi aikoinaan, että nappikuopan (pushpin) pelaaminen on parempaa kuin runous, mikäli se tuottaa enemmän mielihyvää.
Tämä oli aikoinaan rienaava väite, mutta sellaiset sentään vielä siihen aikaan sallittiin filosofeille. Taidamme pian olla siinä jamassa, ettei Benthamin perusnäkemysten kritisointia sallita enempää filosofeille kuin muillekaan. Erilaiset räppärit ovat nyt tasa-arvoisina sanelemassa, mitä kulttuurin tulee olla. Mikäli he vaikkapa loukkaantuvat jonkin klassikon johdosta (kuollut, valkoinen mies tms.), ei valitusoikeutta ole.
Sivumennen sanoen myös Kerstan oli kovin pahoillaan siitä, että hänen luettelossaan kuolleilla valkoisilla miehillä oli aivan hallitseva asema, mutta puolustautui sillä, ettei muu ollut vielä mitenkään mahdollista. Tulevaisuudessa, tuolla uljaassa uudessa maailmassa tulee kaikki varsin pian olemaan toisin…
Tästä kaanonista olisi paljonkin puhuttavaa, mutta olkoon. Rupesin miettimään, millainen voisi olla vastaava suomalainen kaanon. Se voisi myös olla hyvin tarpeellinen.








31 kommenttia:

  1. Onpa viiltävän terävää tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylä- ja alakulttuuri käsitteinä ei ole mitään uutta, alakulttuurin pidättelemätöntä ja diktatorimaista voittokulkuahan tässä on jo jonkin aikaa katseltu.

      Poista
  2. USA:n eräissä osavaltioissa tiedostava nuoriso on tällä viikolla toteuttanut pitkällisen unelmansa: valkoisen Amerikan kaanoniin kuuluvia ja sitä symboloivia patsaita on kiihkon vallassa ja näemmä viranomaisten hyväksyessä kaadettu. Sopimattomia lippuja ja niitä muistuttavia kuvioita on vaadittu poistettaviksi julkisesta tilasta. Näin raivataan tietä uudelle, ei valkoiselle kaanonille. Hulinoitsijoiden joukossa tv-kamera näytti nuoria valkoisia miehiä ja etenkin naisia. Eivät taida nämä ymmärtää, mitä itselleen tekevät vastustaessaan "rasismia" ja "valkoista ylivaltaa". Onko heille tilaa tulevassa, ei valkoisessa USA:ssa? Itse näen Etelä-Afrikan valkoisten tilanteen esimerkkinä heitä odottavasta kohtalosta.

    VastaaPoista
  3. Puhumaan oppiessaan lapsi saa ikään kuin kulttuurinsa silmälasit, jotka istuvat tiukasti ja joiden olemassaoloa ei tavallisesti huomaakaan. Ei ole uusi asia. Näitä on akateemisen sivistyneesti pohdittu vaikkapa värien nimitysten tai lukusanojen määrän tai lumen nimitysten kautta. Mutta aina tai koskaan ei tule aivan realistisesti ymmärrettyä, kuinka ihmisen oma äidinkieli on sidoksissa hänen arkielämänsä tapahtumien, eettisten ja muiden ratkaisujen, instituutioiden toiminnan ja niihin suhtautumisen, käyttäytymisen jne. ymmärtämiseen. Toisin sanoen ihmisen persoonaan. Täysin omasta äidinkielestä poikkeavan kielen oppimisen kautta aukeaa huimia näköaloja täysin toisenlaiseen ajatteluun. Jossakin kielessä voi olla kokonaisia elämänalueita, jotka toisesta kieliympäristöstä tulevalle ovat entuudestaan täysin tuntemattomia tai joissa käsitteiden merkitykset ovat ihan toiset tai jotkin käsitekokonaisuudet puuttuvat tykkänään. Tykkänään toisenlaisesta maailmanymmärryksestä toiseen putkahtanut ihminen on yltä päältä oman kielensä kulttuurikoodin läpäisemä. Siinä ei parin vuoden kielikurssit auta eikä edes sukupolvien.

    Luin aikoinani ällistyneenä erään pienen kirjan. Nimittäin 1980 Kariston julkaiseman Ajatollahin ajatuksia. Se perustuu Ranskassa julkaistuihin ajatollah Khomeinin kirjoituksiin Le royaume du docte (Valayaté-Faghih), La clé des mystères (Kachfol-Asrar) ja L'explication des problemes (TowziholMasael), joista Jean-Marie Xavière on kääntänyt osan persiankielestä ranskaksi. Ranskannos Libres-Hallier 1979. Sisältö vastaa jotenkuten Mooseksen kolmannen kirjan sisältöjä, ajatollahin kirjan toisen opettavaisen luvun ensimmäinen alaotsikko kuuluu Tavoista pissata ja ulostaa. Samantyyppistä täältä katsoen erittäin omalaatuista hygieniaopetusta elämän eri aloilta on kirjan jatkokin. Lukiessani en voinut tajuta, että 1970-luvulla monikymmenmiljoonaista kansaa valistetaan niin kummallisista, alkeellisista ja ällöttävistä aiheista ja päin seiniäkin vielä. Enpä siihen aikaan tajunnut myöskään ajatella, mitä sitten mahtoivat olla ne olot ja sivistys, joita varten kirjoitukset oli hyvää tarkoittaen laadittu.

    Jos jotakuta kiinnostaa, kesympää esitystä kielten rajoista esimerkiksi Guy Deutscherin kirjasta Im Spiegel der Sprache (Through the Language Glass: Why the World Looks Different in Other Languages).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Esteettisesti ja sydämen korvalla kuultuna erittäin mielekästä luettavaa. Kirjoitat paitsi kauniisti myös viisaasti. Äidinkielen opettajani sanoin : " Pystyt parempaan "

      Poista
  4. "Täysin omasta äidinkielestä poikkeavan kielen oppimisen kautta aukeaa huimia näköaloja täysin toisenlaiseen ajatteluun."

    Timanttinen ajatus. Maahanmuuutajat kotoutuvat oppimalla paikallisen kansan kielen. Siinä paikalliset proffatkin harjaantuvat modernia ajattelua.

    VastaaPoista
  5. Edellistä jatkaakseni: maan kielen harjaantua on tärkeintä. Ellei muuten harjaannu, niin pitää harjata. Tähän liittyen ja sen lisäksi valtakulttuurin tarinoiden ymmärtäminen on kaikille ensisijaisen tärkeää. Mahdotonta on, että valtakulttuurin piirissä jokainen ymmärtää samalla tasolla kaikkia kymmeniä ja satoja vähemmistöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on takuulla. Mutta mitenkäs, kun monet tai ehkä useimmat Euroopan rajojen (pitäisikö sanoa kuvitteellisten rajojen) ulkopuolelta tulleet ovat lukutaidottomia ja osaavat vain äidinkieltään. Jos ovat lukutaitoisia, toinen kirjoitusjärjestelmä voi haitata merkittävästi, kaikkia kieliä ei kirjoiteta latinalaisin kirjaimin. On suuri ponnistus koettaa aikuisena oppia toisenlaisen kirjoitusjärjestelmän kautta, varsinkin jos motivaatio ei oikein riitä eikä välttämättä kyvytkään. Valtaväestön taholta oppimaan kannustaminen on yleisesti ottaen vähäistä ja puutteellista. Sosiaalinen ja alueellinenkin segregaatio ensisijaisesti vaikeuttaa kielenoppimista: ei voi oppia kieltä, jos ei ole runsaassa kosketuksessa syntyperäisten kielenpuhujien kanssa. Entä se tulevaisuuden sankka joukko eri alojen työntekijöitä, joiden kielitaito on puutteellinen ja tulee jäämään puutteelliseksi. Helppo kuvitella erilaisia tilanteita ja ammattiosaamista.

      Poista
  6. "... siellä on yllättävän paljon selvästi köykäistä tavaraa ja päiväperhoja, joiden tunteminen saattaa juuri nyt auttaa tiettyjen piirien diskurssin ymmärtämistä, mutta korotettuna kulttuurin tuhatvuotiseen kaanoniin tekee oudon vaikutuksen."

    Tämä kytkeytyy siihen missä tarkoituksessa kaanon on laadittu: jos tarkoitus on koota kulttuurin parhaat saavutukset, päiväperhot eivät kuulu siihen. Jos taas tarkoitus on laatia luettelo, jonka avulla tuohon kulttuurin entuudestaan perehtymätön saa käsityksen miten on tultu nykytilanteeseen, tilanne on toinen. Nykymaailman kulttuurin tilaa selittää Rolling Stones paremmin kuin Bach, ts nykykulttuurissa on enemmän ainakin suoria vaikutteita ensiksi kuin viimeksi mainitusta. Onko tämä sitten hyvä, onkin jo arvoarvostelma.

    Eli siitä vaan maahanmuuttajat jotain kaanonia tankkaamaan - jos kiinnostusta löytyy - ja sakut vastaavasti sanokaamme vaikka Orhan Pamukkia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten yleisesti tiedetään Turkin ensimmäinen presidentti Kemal Atatürk saattoi maahan 1920- ja 1930 -luvulla suuria uudistuksia: sharia-lain lakkauttaminen, yleinen oppivelvollisuus, länsimaiden mallin mukaiset rikos- ja talouslait, naisten äänioikeus, huivi- ja fetsikielto sekä pakollinen partojen leikkaus, latinalaiset aakkoset, arabialaisten lainasanojen korvaaminen kotimaisilla ilmauksilla, länsimainen kalenteri, alkoholikiellon kumous, länsimainen sukunimikäytäntö ym.

      Turkkilaiset olivat Saksan ensimmäiset vierastyöläiset 1960-luvulla Saksan taloudellisen nousun aikana. Mutta sopeutuminen ei ole ollut kaksista (https://yle.fi/uutiset/3-5444434). Kuitenkin kun lukee suomennettuja Yashar Kemalin tai Orhan Pamukin kirjoja, ei eksotiikka ole mitenkään määräävää, teokset ovat hyvää ja ymmärrettävää kaunokirjallisuutta.

      Hyvin paljon suurempi kuilu on esimerkiksi arabialaisten ja länsimaisten maailmankuvien välillä. Toki varmaan myös monien Saharan eteläpuolisten kieli- ja kulttuurialueiden ja länsimaiden välillä.

      Poista
    2. "Toki varmaan myös monien Saharan eteläpuolisten kieli- ja kulttuurialueiden ja länsimaiden välillä."

      Luulenpa, että sieltä tuleva koulutettu väki tietää eurooppalaisen kulttuurikaanonin - siirtomaa-ajalta peräisin olevan englanti- tai ranskalaistaustaisen koululaitoksen ansiosta - paremmin kuin moni suomalainen.

      Poista
    3. "Turkkilaiset olivat Saksan ensimmäiset vierastyöläiset 1960-luvulla Saksan taloudellisen nousun aikana. Mutta sopeutuminen ei ole ollut kaksista"

      Ei se mahtanut olla suomalaisten Ruotsiin tulleiden työmiesten kulttuurikotkotusten tuntemus sen kummempi olla. Duunari mikä duunari, humala oli ja on köyhän miehen ooppera.

      Poista
    4. Ei varmaankaan. Joka kolmas Saksan turkkilaisista ei vieläkään pääse läpi edes peruskoulusta, joka viides puhuu vain auttavasti tai ei ollenkaan saksaa. Jos ei ole edes koulun päästötodistusta, työpaikkaa ei löydy. Vihan ja väkivallan perinne jatkuu ja haittaa. (https://yle.fi/uutiset/3-5444434) Turkkilaisia on Saksassa 2,7 miljoonaa. Siitä kielitaidottomien osuudeksi jää yli puoli miljoonaa. Peruskoulutodistus jää saamatta melkein miljoonalta.

      Oopperat oopperataloissa. Suomalaisten viinanjuonti missä maassa vain kuuluu muihin yhteyksiin. Mutta tietysti täytyy myöntää, että nykyvuosina Suomenkin lukutaitoprosentti on laskenut ja vähitellen viipottaa samaa tietä kuin edellä kuvattu. Peruskoulusta on nykyään mahdollista selviytyä ilman tosiasiallista luku- ja kirjoitustaitoa.

      Poista
    5. Mitä tulee Saharan eteläpuolisiin maihin, tietysti sielläkin on koulutettua väkeä, mutta sellainen koulutettu väki, johon viittaat, on missä tahansa pienenä vähemmistönä. Mahtaako sellaisen edustaja kuulua niihin paperittomien vyöryihin, jotka nyt edustavat kulttuuriaan Euroopassa?

      Die Welt 20.08.2018 kertoo erään pakolaisten työnvälittäjänä toimineen kokemuksena, että työnhakijoilla oli melkein aina hyvin puutteellinen koulutausta jos sitä yleensä oli ollenkaan. Ehkä joukossa oli myös Saharan eteläpuolelta tulleet.

      Poista
  7. "Kulttuurin kaanon"

    Kulttuurien kaanonit

    AAVE KULKEE SUOMESSA, KUMMALLINEN AAVE

    ”nykyisen maailman muutoksessa on yhä vaikeampaa ymmärtää, mitä tietoja vähintäänkin tarvitaan maailmaan orientoitumiseksi ja sen kohtuulliseksi ymmärtämiseksi.”
    ”Lukiessani Jyväskylän yliopiston professorin, Tapio Puolimatkan artikkelin johdosta kirjoitettuja vuodatuksia, herätti ihmetystä paitsi niiden naiivi suvaitsemattomuus, myös se, että asialla niin korostetusti olivat teologit.”

    Kummallisuus numero yksi. Suomalaiset taistolaisprofessorit aikovat kuulemma järjestää julkiset polttotilaisuudet (ei maailmanvallankumousta, ei, ei, ei). Poltettavaksi ovat määrätty kaikki Urho Kaleva Kekkosen myllykirjeet, koska ne todistavat pahaenteisesti UKK:n mitä räikeintä sekaantumista Suomen sisäpolitiikkaan. Hyi, hyi, hyi olkoon! Polttotilaisuudet aiotaan järjestää kaikissa Suomessa olevien marsalkka Mannerheimin patsaiden ympärillä.

    Kummallisuus numero kaksi. Tapio Puolimatkan artikkelin johdosta pillastuneita olivat ainoastaan Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden edustusto ja teologit. Muiden yliopistojen opiskelijaedustajat eivät osoittaneetkaan asiassa proletaarista solidaarisuutta ja internationalismia. Hyi, hyi, hyi olkoon!

    Suomessa opiskelijakirjoilla voi juridisesti olla peräti/kaiketi yhdeksänkymmentä kahdeksan vuotta. Ei ole mikään ihme, jos Jyväskylän yliopiston opiskelijoiden edustusto harrastaakin vanhoilla päivillään salaisesti pahetta joka tulee kuin tuleekin julkiseksi. Hyi, hyi, hyi olkoon!

    Pahetta voi lieventää erittäin paljon jos tunnustautuu ”vastuulliseksi pedofiiliksi”. Vaginat, anukset ja suut ovat samat, mutta avuksi tuleekin ”mystinen vastuullisuus”. Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Ihanaa! Jne.

    Kummallisuus numero kolme. Vaginat, anukset ja suut ovat samat, mutta avuksi tuleekin ”mystinen vastuullisuus”. Tämän vastuullisuuden tukipylväiksi ilmestyivätkin teologit. Syntiä saa tehdä koska synti ei ole rikos. Pitää vaan pyytää jumalalta anteeksi jokaisella kerralla. Pitää vaan pyytää jumalalta anteeksi rehellisesti sekä sydämen pohjasta että sperman lähteiden pohjasta.

    Kuten tunnettua jumala antaa anteeksi. Mutta ihmiset ovat ilkeitä, ne eivät anna anteeksi. Ihmiset ovat niin ilkeitä, että ne muistavat jopa sen mitä pahaa heille oli tehty tuhat vuotta sitten. Hyi, hyi, hyi olkoon!







    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomalaiset taistolaisprofessorit"

      Ruotsissa ns. taistolaisprofessoreja ei taidakaan olla.

      Poista
  8. Miten nimettömät puskantakaahuutelijat voisivat mitään kaanoneita kehittää?

    VastaaPoista
  9. Meikäläisten oma kaanonimme:

    Luterilaisen teologian tehtävä on vahvistaa puskan takaa nimettöminä huutelevia uskossaan valituista valituimpien turvajoukkona, sodassa ensimmäisinä tuleen astuvina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi,plää! Sultakin uhohtui toi nimi.

      Poista
  10. Jussi Niinstön kertoman mukaan armeija marssii vatsallaan. Minun kuulemani mukaan Suomen kansa marssii mahallaan. Tunne-elämästä viis, kaikki navan ala-puolella, "me too".

    Kaikkea ohjataan korvien välistä, kirjoitti puolestaan ranskalainen Jean-Paul Sartre. Ihminen on kokonainen, koko nainen. Siihen sisältyy myös suomenkielinen vastaus HS:n päätoimittaja Kaius Niemen kolumnissaan etsimälle sanalle "integriteetti". Puolustusideologian mukaan armeija on integriteetti joka ei siedä kukkakaalipirtelöitä lipittäviä yksilöitä, eikä kommunistisia ajatuksia jollaisia Sartre aikanaan esitti.

    Katsoa tapitamme Venäjää, vaikka kuulumme historiallisesti länteen. "Logiikka vie sinut A: sta B: hen. Mielikuvitus vie sinut kaikkialle muualle", sanoi Albert Einstein

    Sum summarum: Sisäministeriö on määrännyt paakaupunkiseudun kaikki julkiset virastot liputtamaan Ranskan presidentti Macronin vierailua.

    VastaaPoista
  11. Timo Soini puhuu fillarikommunisteista, juniorikielellä.

    VastaaPoista
  12. Iskikö kulttuuriin rikastaja taas? Nimittäin netissä leviää arvailuja siitä, että Kuopion bussiturman kuski kuuluisi tähän allahu akbar -seurakuntaan.

    VastaaPoista
  13. Rolling Stonesia ei voi tietenkään rinnastaa Bachiin, Beatlesin osalta en olisi niinkään varma. Ainakin musiikillisesti yhtye antaa arvon musiikin mestarille. Esim. Penny Lane (suomeksi Rööperiin) kappaleessa kuultava piccolotrumpetti soolo kumartaa Brandenburgilais konsertolle, Sgt. Pepper levyllä vilahtaa Bachin f-duuri Inventio ja vastaavasti Yellow Submarine elokuvassa kuullaan Wagnerin Lohengrinin kolmannen näytöksen alkusoitto. Taitavat muusikot antavat kyllä arvon klassikoille vaikkeivät samaa genrejä edustaisikaan. Tässä mielessä kulttuurilla - kielen ohella on tärkeä merkitys yhteiskunnan koossapitämisessä.

    Ps. Jos joku tietää/ tuntee 1700-luvun saksalaista maalaustaidetta, pyydän apua seuraavan taulun alkuperän löytämiseksi:

    https://ketovuori.blogspot.com/2018/08/goethe-innsbruckissa.html

    VastaaPoista
  14. Harva blogi on tehnyt yhtä sivistymättömän vaikutelman, kävin blogissasi lueskelemassa. Saat suoda anteeksi, mutta kokopäiväinen nautinnonhaku on mielestäni ällöttävää. Kyllä korkeakulttuuri ihanaa on tietysti , mutta pysyvä vieraantuminen ja pilvistä kurkkailu ei ole (ja tämä ei tarkoita minkään alakulttuurinkaan liikakäytön puolustamista). Itsekin samaa muinoin harrastaneena vesipäänä tässä otan kantaa. Viattomuuttasi kunnioittaen samalla kuitenkin anon anteeksiantoa täräyttelystäni. Ja voihan kuitenkin olla, että käytät mittavaa kapasiteettiäsi täällä kauhistavassa maailmassakin. HUOM. Tämä on mielipidekirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään vaaditaan tieteellisyyttä. Pelkät mielipiteet ovat hanurista ja syvältä sieltä.

      Mutta monet toivottavat riemumielin kivikautuista kulttuuria islamin kaavussa myös tänne Suomeen. Uskonnonvapaus nääs ja muu järjetön itsetuhoinen humanismi.

      Poista
    2. Toipila hyvä! Sinun tähtesi nyt viimeistään en halua enää koskaan sortua kirjoittamaan tähän viettelevään blogiin. Kunpa saisin voimia.

      P.S. Kyse ei minun kannaltani tuossa kirotussa kommentissani ollut mistään uskonnosta tai niiden harjoittajista puoleen tai toiseen. Ja ota selvää, mikä on fakta. J jos voi ilmaista vain faktoja, ihmiskunta pitäisi typerän turpansa jos ei aivan kiinni niin melkein.

      Poista
    3. Arvoisa anonyymi: Sivistys on lähtökohtaisesti sitä, että antaa arvon toiselle ihmiselle. Osa tätä samaa sivistystä on, että eri kulttuurimuotoja arvostetaan.
      Mielipiteesi blogistani on outo (ilkeä?) eikä johda mihinkään.
      Jos tiedät jotain maalauksesta, josta esitin kysymyksen, olet tervetullut keskustelemaan omalla nimelläsi aiheesta blogiini, kiitos.

      Poista
    4. Ettekö voisi hyvät kommentoijat panna kommenttia oikealle paikalle sen kommentin kohdalla. Nyt ensi lukemalta syntyi vaikutelma, että kommentti koski Vihavaisen blogia eikä Ketovuoren kommenttia. Ja kieltämättä kommentti oli alatyylinen poiketen kommenttien normaalista poleemisesta mutta asiallisesta sävystä: vaikka Sinua oksettaisi ei tarvitse välttämättä puklautella meidän kaikkien muiden kyseenalaiseksi "iloksi".

      Poista
  15. Olen itsekin samaa mieltä joka kohdasta. Ja Ketovuoren blogia koski. Tosin melkein kaikki kommentointi täällä ja muualla on tyhjänpäiväistä, vinoutunutta, tolloa ja asiantuntematonta. On typerää ollenkaan lukea niitä. Mutta minun vikani.

    Joku ranskalainen filosofi loihe kerran lausumaan, että suurin osa ihmisten puheesta on pelkkää röhkinää. Juu. Lallatella sivistyneesti. Jatkakaa. ROOMA PALAA, ei kun vaikka: Oh, tuoll´ näkyis savua sypressin puoll`, ei huolt`, malja täyteen, röh.

    Enkä oletakaan, että arvoisa lukija ymmärtäisi mitään tästä sietämättömästä siansaksasta. Toivon kuitenkin, että tämä nyt osuu vastaukseksi Anonyymin kommenttiin 27.8. klo 10.08

    VastaaPoista
  16. "muuan Thomas Kerstan on havainnut, että nykyisen maailman muutoksessa on yhä vaikeampaa ymmärtää, mitä tietoja vähintäänkin tarvitaan maailmaan orientoitumiseksi ja sen kohtuulliseksi ymmärtämiseksi."

    Jos kohta professori Timo Vihavainen ottaa tutkimusperiaatteekseen muuan Thomas Kerstanin "havainnon", että nykyisen maailman muutoksessa on yhä vaikeampaa ymmärtää, mitä tietoja vähintäänkin tarvitaan maailmaan orientoitumiseksi ja sen kohtuulliseksi ymmärtämiseksi, niin se merkitsee myös sitä, että professori Timo Vihavaisen mielestä on totta se, mitä eräs muinaiskreikkalainen filosofi on sanonut ammutusta nuolesta. Että muka tämä ammuttu nuoli ei koskaan pääse ammuttavaan kohteeseensa, koska sen pitää päästä ensin kyseisen matkan puolitiehen, sen jälkeen ammutun nuolen pitää taas päästä seuraavaan jäljelle jääneen matkan puolitiehen, jne., jne., jne., eikä ammuttu nuoli koskaan pääse tavoittamaan kohdettaan.

    Moinen Vihavaisen tutkimusmetodi merkitsee myös sitä että esim. raiskatun tyttösen rikosta ei koskaan saada selville, koska on aina jonkinlaisia mutkia tutkimusmatkassa. Ns. DNA-väitteet ovatkin taas pelkkää puoskareiden väitteitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Moinen Vihavaisen tutkimusmetodi"

      Moinen professori Vihavaisen tutkimusmetodi on saanutkin presidentti Putinilta jo monia palkintoja ja suosionosoituksia.

      Poista

Kirjoita nimellä.