perjantai 7. syyskuuta 2018

Tappajakansaa


Tappajakansaa

Rakastettu presidenttimme U.K. Kekkonen lanseerasi aikoinaan termin tappajakansa. Sitä me olimme, me suomalaiset, sanoi Kekkonen, viitaten rattijuoppojen aiheuttamiin liikennekuolemiin.
Mitä ihmisten tappamiseen tulee, Kekkonen tietenkin puhui asiantuntijan äänellä eikä tässä suhteessa ollut aivan tavattoman harvinainen mieshenkilö keskuudessamme.
Kuitenkin Suomen ja Neuvostoliiton välisiä sotia täytyy pitää aikakautensa mittapuilla poikkeuksellisen reiluina ja sikäli jopa vanhanaikaisina sotina. Kyseessähän oli sotilaiden keskinäinen mittelö ja sellaisissa oli sääntöjen mukaan lupa tappaa vastapuolen edustajia. Olipa siihen suorastaan velvollisuuskin.
Siviilejä ei sen sijaan kuulunut ahdistella. Niinpä Suomessa kuoli vihollisen uhreina vain tuhatkunta siviiliä eli noin yksi prosentti rintamalla kaatuneiden määrästä. Tämä tietenkin johtui siitä, ettei vihollinen, vastoin tarkoitustaan, koskaan päässyt sinne, missä siviilit oleskelivat.
Pientä poikkeusta talvisodassa ja ns. partisaanien suorittamia murhia en tässä ota lukuun. Kaikeksi onneksi myös suuret terroripommitukset epäonnistuivat täysin.
Tähän voidaan todeta, että suomalaiset perustivat Itä-Karjalaan keskitysleirejä, joissa siviiliväestöllä oli huonot oltavat ja monet menehtyivät.
Vihollisen siviiliväestön keskittäminen muutamille harvoille leireille oli ilmeisesti ehdoton välttämättömyys turvallisuussyistä. Amerikan olot eivät tähän sinänsä kuulu, mutta ehkä voi perspektiivin takia mainita, että siellä jopa kansalaisuuden saaneet japanilaiset keskitettiin suljetuille leireille.
Toinen asia on, että kuolleisuus leireillä oli suurta, peräti 17 prosenttia. Tämä liittyi ennen muuta vuoden 1942 ankaraan elintarvikepulaan, jonka yksittäisistä syistä tärkein luultavasti oli Neuvostoliiton oma politiikka vuosina 1939-1940, tulkoon mainituksi.
Mutta toki Suomella oli vastuu niistä ihmisistä, jotka olivat sen vallassa. Puhtaita papereita ei vastuullisille henkilöille voi antaa. Sodan jälkeenhän asiat tutkittiin ja peräti 721 henkilöä sai jonkinlaisen tuomion sotarikoksista (tässä ei siis tarkoiteta ns. sotaansyyllisiä). Kyseessä olivat erilaiset rötökset sota- ja siviilivankeja kohtaan.
Sotavankeja ammuttiin peräti 1019 henkeä, mikä on noin puolitoista prosenttia yli kuudenkymmentuhannen ihmisen kokonaismäärästä.
Se on suhteellisen paljon, mutta ei tietenkään tarkoita kansanmurhaa saksalaiseen tapaan. Antti Kujala on tutkinut oikeudenkäyntipöytäkirjoja ja todennut, että teloituksia tehtaili erityisesti muutama luonnevikainen mies, joiden toiminta sitten herätti myös pääesikunnan, joka kuitenkin jätti sota-aikana varsinaiset rangaistukset antamatta. Ilmeisesti suurin osa ampumisia liittyi pakoyrityksiin tai sellaisiksi tulkittuihin tapahtumiin.
Lienee syytä muistaa, että osa vangeista oli kovapintaisia vastarintamiehiä, joiden pelottelemista pidettiin tarpeellisena. Myös ylimääräisen ruoan hankkimista pakoyrityksiä varten pyrittiin ankarasti estämään.
Käytännössä monella vangilla olivat asiat tiettyinä aikoina varsin hyvin. Tämä koski erityisesti niitä, jotka pääsivät maataloihin töihin.
Asian toinen puoli oli, että moinen lellittely herätti pahaa verta isännissä, jotka joutuivat kaivautumaan talveksi korsuihin ja elivät kaukana vaimoistaan, joiden usein syystäkin pelättiin olevan alttiina vieraiden miesten houkutuksille.
Niinpä maataloihin sijoittaminen kiellettiin joksikin ajaksi ja muutoinkin vaadittiin vangeille ankaraa –”joskin oikeudenmukaista” kohtelua. Lehdistö kirjoitteli paljon asiasta ja korkea päällystö antoi määräyksiä.
Tuo ankaruus tosiaankin toteutui, oikeudenmukaisuudesta on pakko olla eri mieltä. Erityisesti keväällä ja kesällä 1942 nälkäkuolema niitti satoaan vankien keskuudessa. Heitä kuoli koko sodan mittaan lähes kolmannes, mikä on kansainvälisesti suuri luku.
Sodan jälkeen ei kuitenkaan voitu osoittaa, että vankeja olisi tahallisesti nälkiinnytetty ja ylimmät viranomaiset vapautettiin vastuusta. Joka tapauksessa voimme löytää sellaisia ankaran kurin vaatijoita, joille täytynee katsoa kuuluvan ainakin jonkinasteinen moraalinen vastuu.
Muuten kuolleisuutta selitettiin yleisen puutteen ja ruoka-annosten ”vaihtotaulukoiden” mukaisten epäonnistuneiden korvikkeiden sekä korruption avulla. Katastrofi oli joka tapauksessa tosiasia.
Vankileirien tarkastajiltakaan ei puuttunut humaaneja näkemyksiä. Eräässä mietinnössä arvioidaan, että etenkin upseerisotavankeja oli kohdeltava moitteettomasti ja oikeudenmukaisesti, koska he kotimaahan palattuaan olisivat siellä johtotehtävissä ja parasta mainosta Suomelle, jos sellainen maine ansaittaisiin.
Eihän tämä keskimäärin tainnut toteutua, huolimatta siitä, että Mannerheim omilla varoillaan tarjosi joskus tupakkaa kaikille upseerivangeille ja nämä puolestaan lähettivät marsalkalle kauniin tervehdyksen.
Kuten Antti Kujala on todennut, sota merkitsee vääryyttä ja epäinhimillisyyttä (en nyt muista, mitä sanontaa hän käytti) ja sitä se merkitsi myös Suomessa. Ei meillä oltu muita huonompia, mutta ei myöskään muita parempia, vaikka taistelut jäivätkin sotilaiden väliseksi asiaksi ja miehitysten raakuudet ainakin omalla alueellamme tapahtumatta.
Siinä mielessä Venäjän sotahistoriallisen seuran taholta kuuluneet uutiset Sandarmohin ruumislöydöistä, joissa arveltiin jopa tyypillisiksi suomalaisten uhreiksi takaraivoon ammuttuja, käsistään sidottuja vankeja, jotka oli peräti puettu englantilaisiin mantteleihin, ovat fantastisia.
Englantilaisia mantteleita lienee alueella näkynyt vain vuonna 1919, kansalaissodan aikana.
Karhumäen suunnalla oli kyllä suomalainen sotavankileiri ja alueella käytiin vuosina 1941-1942 kovia Krivin taisteluita.
Sitä paitsi sodan jälkeen oli huhuja siitä, että siellä olisi ammuttu antautuneita venäläisiä. Tutkimuksissa ei kuitenkaan voitu todeta tällaista tapahtuneen.
Mikäli Sandarmohin kaivauksissa nyt tosiaan löydetään myös suomalaisten ampumia vankeja, on kyseessä täydennys niille ikäville historian sivuille, joita suomalaiset ovat oma-aloitteisesti ja perusteellisesti aioita tutkimalla pyrkineet tuomaan päivänvaloon. Historian uudelleenkirjoittaminen ei ole odotettavissa, kun vapaassa maassa eletään.
Missään tapauksessa ei ole mahdollista, että Sandormohin nimeltä tunnetut tuhannet uhrit olisivatkin suomalaisten ampumia. Yritykset vierittää syyllisyyttä Stalinin hallinnolta suomalaisten niskoille ovat vain ja ainoastaan säälittäviä ja herättävät halveksuntaa, mikäli ne esitetään asioita tuntevalta taholta.
Meillä ei ole tapana pelätä totuutta. Neuvostoliitto kiisti aikoinaan syyllisyytensä Katynin murhiin ja nosti asian hämärtämiseksi vielä voimakkaasti esille Hatynin tunnetun tihutyön. On todennäköistä, että tällä oli vaikutusta takapajuisten ainesten historiankäsitykseen, jotka ei tunnustaneet omien koskaan tehneen mitään rikollista tai muuten moitittavaa.
Mutta kaivaukset olivat tärkeä metodi myös totuuden saamisessa selville Katynistä. Siellä oli muuten suomalaisiakin mukana jo sodan aikana. Nyt asiasta on saatavana laaja dokumenttikokoelma myös venäjäksi eikä ole enää mitään mieltä kiistellä sitä, kuka oli murhien määrääjä ja toteuttaja.
Meillä onkin syytä odottaa mielenkiinnolla Sandarmohin kaivausten tuloksia. Ehkäpä saamme palan uutta tietoa menneisyydestä. Ainakin me saamme sitä nykyisyydestä eli siitä, millä tavoin historiaa halutaan hyödyntää.

35 kommenttia:

  1. "Meillä ei ole tapana pelätä totuutta."

    En ole sivusta seuranneena asiasta lainkaan samaa mieltä. Esim. kansalaissodan ns. valkoinen terrori oli tabu jokseenkin tasan puoli vuositaa. Arvovaltainen Otavan iso tietosanakirja ilmoitti vielä 1964 valkoisten "murhattujen" ja punaisten "teloitettujen" yhteismääräksi noin 4000! Jaa ettei suurusluokkaa tunnnettu ennen Paavolaista?- uskokoon ken tahtoo.

    Asianmukaisen kuvan saamiseksi jatkosodan neuvostovankien leiri- ja laittomista ampumiskuolemista suosittelen omakohtaisesti lukemaan Kujalan (2008) ja Lars Westerlundin (2009) tutkimukset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ennen pelättiin, nyt ei enää. Lukekaa ny ihan omakohtaisesti vielä Danielsbackan väitöskirjakin täydennykseksi. Westerlundillahan niitä kirjoja on tästäkin teemasta useampia.

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus Timo Vihavainen. Pienni reunahuomautus ammuttujen sotavankien prosenttiosuudesta. Tuhat ammuttua sotavankia yli kuudestakymmenestä tuhannesta neuvostoliittolaisesta sotavangista ei ole viisi prosenttia, vaan noin 1,6 prosenttia.

    VastaaPoista
  3. Juniorit hakevat kovuudella senioreiden hyväksyntää.

    Meidän on vaikeaa ymmärtää koska teologit eivät harrasta täällä itsekritiikki ääneen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä selitys miksi eri armeijoita nähnyt kenraali Hägglund kehuu täkäläistä maailman parhaaksi asevelvollisuusarmeijaksi.

      Poista
  4. Herää kysymys, miksi Putiniin läheiset suhteet omaava sotahistoriallinen seura tuo esiin tuollaisia tulkintoja. Mielenpiteen muokkausta johonkin tarkoitukseen?

    VastaaPoista
  5. "vuoden 1942 ankaraan elintarvikepulaan,"

    Tämä läksy näyttää taas unohtuneen kun keskustellaan maatalouspolitiikasta ja omavaraisuusaste. Juuri tuo elintarvike oli merkittävä väline, jolla Saksa kyykytti meitä. Siksi - ja Kepun äänestäjien ylläpitämiseksi - 1950-70-luivuille asti meillä pyrittiin ylläpitämään maataloutta. Sitten tuli EU ja Neuvostoliiton romahdus ja haluttiin ostaa halpaa ruokaa ulkomailta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässähän jokin vuosi sitten jokin teknillisen korkeakoulun proffa tms. esitti Kanava-lehdessä, että suomalaiset pitää keskittää asumaan Tampereen eteläpuolelle ja maatalous lopettaa ja "hankkia ruoka vapailta markkinoilta". Toivottavasti kyseiselle proffalle tms. on annettu ns. petroskoilainen paperikäsittely.

      Poista
  6. "Olememe tappajakansaa," oli tietääkseni silloisen pääministerin Rafale Paasion ilmaisu. Ei se koskenut vain rattijuoppojen aiheuttamia liikenenkuolemia. Liian suuri (tilanne)nopeus, holtittomat ohitukset, piittaamattomuus risteykissä oilvat arkipäivää.

    Vihdin / Nurmijärven nimismies julisti tullessan virkaansa joskus 60-luvun lopupuolella kitkevänsä ne piiristään. Esivallan miekkaa heilutetiin tarmokkaasti ja ajokortteja pantiin kuivumaan nimismiehen konttorin ikkunaan, nimi tosin sisäänpäin.

    Kyllä se tehosi.

    Tietenkin Veksi Salmi ja Irwin irvivät tätäkin . "Tappajakansa kun rattia kääntää, niin toinen kohta itkua vääntää."

    MafH

    VastaaPoista
  7. Kyllä se Kekkonen sen sanoi. Ja joku riimitteli vielä senkin että ei ihmishenki paljon maksa, hauturill' on halpa taksa... Yli vaan ja sitten pakoon!

    VastaaPoista
  8. Joku voisi järkyttyä tästä linkistä ja se varmaan herättää närää palstan viideskolonnalaisten kommentoijien parissa:

    http://ilmari.puheenvuoro.uusisuomi.fi/82102-vasili-mihailovitsh-blohin

    Joskus tulee mietittyä, miten muinaiset sivilisaatiot, jotka linearisen käyrän mukaan voisivat olla jo Siriuksen toisella puolella, jäivät lopulta vuohi- ja kamelipaimenasteelle. Tuossa on eräänlainen mahdollinen syy. Parasta ainesta kun poimitaan tuhottavaksi, niin se tietysti vaikuttaa kaikkeen yhteiskunnassa. Paras aines on siis se osa kansakuntaa joka pystyy hieman vaativampaan ajatustoimintaan.

    Kun Venäjältä lähti vallankaappauksen myötä suuri osa pystyvästä porukasta ja Stalin vielä täydensi, niin ei ihme että maan suurin tieteellinen saavutus on edelleen hapankaali.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kyllä tässä niin viideskolonnalaiseksi itsensä tuntee, kun ei ihan kaikin ajoin ole historialla-askartelussa tullut olleeksi presiis samaa mieltä "isänmaallisten" kanssa. Nyt nolottaa. Mea culpa, mea maxima culpa.

      Poista
  9. Sotkas -nimimerkin linkin takaa löytyvästä Ilmari Schepelin kirjoituksesta löytyy lopusta mielenkiintoinen virke, jossa "Suunnaton pelko oli se liima joka piti Stalinin NL:n "kasassa"". Tuota virkettä edeltävässä virkkeessä Ilmari Schepel puhuu myös joukkopsykoosista.

    Omasta mielestäni molemmat kuvaukset, kuten joukkopsykoosi ja pelko, ovat ne kaksi tekijää, jotka Suomeakin pitävät tällä hetkellä "kasassa" ja epäterveet hallintorakenteet pystyssä.

    Toivoa sopii, että edes tällä kertaa ja vielä näinä aikoina Suomesta löytyy järjen säilyttäneitä vastuullisissa asemissa olevia virkamiehiä, jottei historian ikävät tapahtumat uusiudu.

    Mitä ajatukseen, että "Meillä ei ole tapana pelätä totuutta", tulee niin en olisi asiasta aivan yhtä vakuuttunut, joka tosin taisi tulla jo edellä esitettyä pelon ominaisuudesta liimana, joka pitää yhteiskuntaamme koossa.

    Suomi - kuten koko Maailma - on tällä hetkellä sellaisessa tienhaarassa, tai osin kulkenut jo tiettyjen tienhaarojen ohikin, osasta onneksi, osasta taas epäonneksi, että nyt tulisi todella osata edetä viisaasti tästä eteenpäin.

    Onko Suomessa riittävästi tekijöitä etenemään viisaasti eteenpäin?

    VastaaPoista
  10. Tappajahan se oli Kekkonenkin; oikein henkilökohtaisesti v. 1918 Haminan valleilla punaisia teloittamassa. Kekkonen oli varmaankin mukana, kun Kainuun Sissi-Rykmentti tappoi Iisalmessa helmikuussa 1918 puoli tusinaa siviilipunikkia.

    VastaaPoista
  11. Katynin kohdalla kannattaa muistaa se, että Katyniin tehtiin tilaa suomalaisille upseereille, suojeluskuntalaisille ja älymystölle. Näin siis kevät-kesällä 1940. Eli pelko siitä, että Neuvostoliitto halusi ratkaista Suomen kysymyksen lopullisesti vuonna 1940 oli todellinen.

    No, sotahistoria on etenkin voittajien historian kirjoitusta ja erityisesti asioiden selittelyä itselle parhain päin, eikä siinä tee poikkeusta myöskään länsiliittoutuneet.

    Vai on Itä-Karjalasta löytynyt vihreitä, vai pitäisikö sanoa khakivihreitä mantteleita yms. teloitetuilta puna-armeijan sotilailta. Ihan sellainen tieto, että Kuusisen kansanarmeijan sotilaat oli varustettu puolan armeijan vaatetuksella ja ne muuten olivat vihreää khakia.

    Minkä väriset manttelit olivat Ranskan parista saapuneen Stalinin entisen sihteeri Boris Bazanovin järjestämillä talvisodan suomalaisten vangitsemista puna-armeijan sotilaista muodostetulla Russkaja Narodnaja Armijan 550 sotilaalla, joista osa ehti taisteluihinkin Neuvostoliittoa vastaan?

    Talvisodassa Suomi vangitsi 5600 puna-armeijan sotilasta. Neuvostoliitto teloitti suoraan noin 500 palautettua jotka arvatenkin olivat aseensa Neuvostoliittoa vastaan kääntäneitä RNA:n sotilaita. 20% Neuvostoliittoon palautetuista sotavangeista selvisi pienin tuomioin tai ilman tuomiota = hyväksytty syy jäädä sotavangiksi(tajuttomuus, vakava haavoittuminen jne.) Loput päätyivät Gulakiin.

    Kysymys kuuluukin, että onko nämä nyt löytyneet vihreäasuiset teloitetut neuvostosotilaat näitä talvisodan palautettuja sotavankeja tai Kuusisen kansanarmeijan syystä x. kuolemaan tuomittuja puna-armeijalaisia. Jos, niin heidät on mitä ilmeisemmin ammuttu 1940.

    VastaaPoista
  12. Tarkoitatko Perttu Ahonen, että Katyniin päätyi lopulta myös suomalaisia upseereita, suojeluskuntalaisia ja älymystöä, vai oliko varattu siis tilaa, jota ei ehditty tai pystytty käyttämään?

    Kiinnostava tieto, jonka osalta sivistyksessäni on suunnaton aukko, joka varmaan tulisi tietää, joten anteeksi jos kyselen näin itsestään selvyyksiä.

    VastaaPoista
  13. Tietääkseni Katyniin ei päätynyt suomalaisia, mutta Katyniin tehtiin tilaa suomalaisille.
    Eli Katyniin varattiin tilaa suomalaisille ja kuten tunnettua, Neuvostoliitto katsoi Suomen kysymyksen olevan talvisodan jälkeen Neuvostoliiton kannalta epätyydyttävä. Vapaita käsiä Suomen suhteen Neuvostoliitto kärtti Hitleriltä vielä loppuvuodesta 1940, mutta Hitlerillä oli jo toiset suunnitelmat Neuvostoliiton suhteen heinäkuusta 1940 lähtien ja niissä suunnitelmissa oli Suomellakin Saksaa hyödyttävä osa. Tämä Suomen sitominen saksaan ja Suomen itsenäisenä pitäminen korostui, Neuvostoliiton liiettyä Baltian maat itseensä heinäkuun lopulla 1940. On sinänsä mielenkiintoista, että Hitler antoi käskyn Operaatio Barbarossan suunnittelun aloittamisesta pian sen jälkeen, kun Neuvostoliitto liitti itseensä - vastoin M/R-sopimusta ja sen salaista lisäpöytäkirjaa - Baltian maat.

    On perin ilmeistä, että Neuvostoliitto halusi selvittää kohta Baltian maiden Neuvostoliittoon liittämisen jälkeen Suomen kysymyksen tavalla, joka tyydyttäisi Neuvostoliittoa, eikä se Neuvostoliittoa tyydyttävä tapa poikennut Baltian maiden kohtalosta.
    Erona Baltian maihin, Suomi oli päättänyt taistella itsenäisyydestään ja siksi valitulle osalle suomalaisista oli suunniteltu samaa kohtaloa, kuin valitulle osalle puolalaisista Katynissa.

    Jos en aivan väärin muista parinkymmenen vuoden taakse, niin Ohto Manninen olisi Katyn-teemaa käsitellyt artikkelikirjoissa Stalinin kiusa - Himmlerin täi, tai Molotovin cocktail - Hitlerin sateenvarjo.

    Muistelen myös, että Molotov olisi myöhemmin omissa muistelmissaan pitänyt virheenä sitä, että Neuvostoliitto ei miehittänyt toisessa maailmansodassa Suomea, vaan pyrki vaikuttamaan Suomessa sisältäpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi olla Stalin, joka näin lausui Miloslav Djilzsille 1948. Molotov oli kai loppuun asti sitä mieltä, että oli viisasta olla kehittämättä Suomea.

      Poista
    2. Minä muistan Molotovin sanoneen ,että "teimme viisaasti jättäessämme Suomen ottamatta, olisimme saaneet märkivän haavan".

      Poista
  14. Olemme valittua kansaa

    VastaaPoista
  15. Kiitos Perttu Ahonen erinomaisesta lisäyksestä tuohon asiaan.

    Anonyymille, "Olemme valittua kansaa"... niinpä, valittuna mihin ja millainen valittu kansa...

    VastaaPoista
  16. Itse en ole oikein ymmärtänyt koskaan sitä logiikkaa millä siviilien tappaminen on jotenkin väärin jos kerran sotilaita saa tappaa. Sillä mitäpä muuta sotilaatkaan asevelvollisuuden vallitessa ovat kuin sotimaan pakotettuja siviileitä.

    Näin ei kuitenkaan kaiketi saa ainakaan Suomessa ajatella. Mitenkähän tähän kysymykseen muuten mahdetaan Venäjällä suhtautua? Ainakin historian valossa siellä on paljon pienempi kynnys ollut siviilienkin tappamiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on, että sotilaat ovat asevelvollisuuden vallitessa sotatilan koittaessa sotimaan pakotettuja siviileitä. Eikö tuo status sotatilassa vaihdu siviilistä sotilaaseen tiettyjen osalta?

      Sotatilan aikanakin on kuitenkin aina siviilejä, joiden suojelemiseksi - tai ainakin kohtelemiseksi tietyllä tavalla - on allekirjoitettu kansainvälisiä sopimuksia, kuten Geneven sopimusten -nimellä kulkevat sopimukset, joissa siviilien, kuten myös sotilaiksi muuttuneiden siviilien kohtelemisesta, jne.. on sovittu.

      Sotatila ei toki koskaan ole toivottu tila, eikä varmasti koskaan toteutuessaan tapahdu niin, etteikö asiasta riittäisi jälkipuintia tuleville sukupolville selvitettäväksi. Edellisestä johtuen taitavat johtajat hoitavat virkansa niin, ettei turhaa puitavaa jälkipolville koidu, koska on jo taloudellisessakin mielessä hyödyllisempää käyttää aika tuottavaan toimintaan kuin menneen läpikäymiseen...

      Yksilötason tragedioista puhumattakaan, joihin Helsingin yliopiston uusi rehtorikin otti kantaa peruskoulun päättäneiden poikien suuresta osuudesta - noin 1/5 osa eli 20 % - joilta puuttuu peruskoulun jälkeinen koulutus.

      Yhteiskunnassa on aina parempia käyttökohteita resursseille kuin sotatila, josta ymmärtää täytyy, ettei sota aina tarvitse fyysisiä sodan tunnusmerkistöjä täyttyäkseen, vaan on kuin eräästä vanhasta elokuvasta (jota en nyt ikävä kyllä muista), jossa yhdessä kohtauksessa naishenkilö sanoo jotakuinkin näin: "Sota ei koskaan lopu, se muuttaa vain alati muotoaan"... Mielestäni aika osuvasti kuvattu.

      Poista
  17. "Katyniin tehtiin tilaa"

    Siitä on tietääkseni olemassa pari oletusta. Oletukset eivät riitä näytöksi tai toteen osoittamiseksi - paitsi eräälle, suurellekin, kuppikunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiettävästi asiasta on löytynyt NKVD:n operatiivinen käsky.

      Poista
    2. Oletus, tiettävästi.

      Poista
  18. Herra HUI

    Herra HUI rakastaa

    Herra HUI rakastaa kiihkeästi

    Herra HUI rakastaa erittäin kiihkeästi

    Herra HUI rakastaa erittäin kiihkeästi pieniä ja ihania asioita.

    Herra HUI rakastaa erittäin kiihkeästi kaikenlaisia pieniä ja ihania asioita. Jotka auttavat sitä pääsemään naapurin ihon alle.

    Herra HUI rakastaa erittäin kiihkeästi kaikenlaisia pieniä ja ihania asioita. Jotka auttavat sitä pääsemään naapurin sekä naapurin naapurin, sekä naapurin naapurin naapurin ihon alle. Herra HUI nauttii ihrasta ja salaisuuksista. Päämääränä tietenkin pääsemään tuhoamaan naapurin sekä naapurin naapurin, sekä naapurin naapurin naapurin. JNE.











    VastaaPoista
  19. Suomalaisethan eivät sotarikoksiin syyllistyneet.
    Jos siviiliväestö siirrettiin keskitysleireille niin syynä olivat turvallisuussyyt. Eihän sitä tiedä mitä esim. ne 2-7 vuotiaatkin keksii. Nehän ehtii joka paikkaan kun silmä välttää.
    Jos 17 % kuoli huonoihin oloihin syynä nälkä niin sehän oli enemmänkin leirillä olevien ja NL oma vika.

    Sotavankejakin ammuttiin 1019 henkeä. Vain puolitoista % kokonaismäärästä. Ja nämäkin ammuttiin hyvästä syystä. Kovapäisiä kun olivat. Saattoivat suunnitella vaikka pakoa.

    Kolmannes vangeista kuoli leirillä leireillä. Iso luku mutta sekin ihan puhdas tahaton vahinko.

    Jos sitten joku suomalainen tekikin selvän rikokseksi tulkittavan teon niin näitäkin oli vain muutama tapaus ja tekijänä luonnevikainen. Eihän syyntakeetonta voida tuomita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mihin tahansa muuhun 2. ms:ssa aktiivisesti sotineeseen maahan verrattuna suomalaisten sotarikokset ovat kuin kärpäsen läjä Baikal-järvessä. Suomalaiset eivät missään vaiheessa maalittaneet vastustajan siviileitä tarkoituksellisiksi kohteiksi. Ja vaikka suomalaisten sotavankileirien kuolleisuusluvut olivatkin paljon korkeammat kuin vaikkapa brittien leirien, olivat myös käytettävät resurssit yhdessä olosuhteiden kanssa ihan jotain muuta. On aika paljon helpompaa järjestää vankien majoitus jossain britti-ilmastossa.



      Poista
    2. Niin, ehkä ne lapset olisikin pitänyt erottaa vanhemmistaan?
      Olikohan kirjoittajalla nyt jokin ihan oikea sanoma tässä vuodatuksessa ja millainen se oli?

      Poista
    3. En ole 9.9.2018 klo 20.21 kirjoittanut anonyymi, mutta esitän "tomppelimaisen" (kuten käypä sanonta näillä main kuuluu)arvauksen: Josko se jotenkin liittyisi useinmainittuun maksiimiin "Meillä ei ole tapana pelätä totuutta"?

      Poista
    4. Mahtanee olla joku, joka ei ole tutustunut niihin lukuisiin tutkimuksiin, joita aiheesta on tehty ja siksi arvelee, että totuuttahan sitä on pelätty...
      Se vain joskus on vaikeampaa löytää sitä konnaa, kuin haluaisikaan. Asiaa tuntemattomat sen sijaan usein luulevat pelkällä pöyristymisellään saavuttavansa ylivertaisia tuloksia.

      Poista
    5. Kirjoittaja (Anonyymi) tarkoittaa sitä että suomalaisessa historian tarinassa omat rikokset pyritään selittämään parhain päin. Enemmänkin tahattomiksi sattumien summaksi kuin teoiksi jotka on toteutettu tavoitteena selkeä päämäärä. Teot jotka tehdään tietäen tekojen seuraukset. Esimerkiksi sotavankien kuolemat vankileirillä. Sisällissodassa teloitettujen suuri määrä.

      Blogisti syyllistyi mielestäni tähän.

      Poista
  20. Tiedä siitä pöyristymisestä. Mutta kun anon/9.9.2018 klo 20.21 viittasi mm. Itä-Karjalan miehityshallintoon, niin sopii palauttaa mieleen ne salailut ja suoranaiset "sabotoinnit", joihin esim. Antti Laine törmäsi väitöstutkimusta valmistellessaan. (Tästä Tommilan toimittama Miten meistä tuli historian tohtoreita -kirja s. 363 - 365, vaikkapa: "Mutta opponointi ei päättynyt vielä tähän. Muutama kuukausi väitöstilaisuuden jälkeen tuli yliopiston hallintojohtajalle kirje, jonka laatijana oli - - entisiä AKS:läisiä, jotka olivat lukeneet väitöskirjani pilkku pilkulta ja moittivat, että tuollaista tieteellisesti kelvotonta roskaa -lukijoissa oli tietenkin myös professoreita - on saatettu laskea tarkastuksessa läpi. Toivottavasti tällainen ei pääse toistumaan.")

    Lackmanin jääkäritutkimuksen esipuhesta voi lukea lisää vastaavista sattumuksista . Nämä ovat kuitenkin suht moderneja tapauksia - ja tuskin uniikkeja. AKS- ja jääkärisukupolvi on jo fyysisesti siirtynyt rajan taa, mutta asiaa tuntematonkin saattaa ounastella monistakin merkeistä, että viel' elää isäin henki.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.