maanantai 22. lokakuuta 2018

Sankarillinen Katalonia



Urhoollinen Katalonia

George Orwell, Katalonia, Katalonia! WSOY 1991, 247 s.

Espanja tuli suomalaisillekin tutuksi ainakin jo 1800-luvulla, ellei aiemmin. Totta kyllä, seiväsmatkailu uusien suihkukoneiden myötä alkoi vasta 1960-luvulla, mutta aikamoinen määrä suomalaisia merimiehiä vieraili vuosittain Espanjassa ja Ranskassa jo 1800-luvulla ja varmaan aiemminkin.
Tunnetussa laulussa hoilattiin, että lähdetään Ranskaan ja Espanjaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen jotkut halusivat tunnustaa poliittista väriä ja lauloivatkin Saksasta ja Espanjasta, mutta se on jo eri juttu.
Espanjasta saatiin viiniä ja kai suolaakin. Jälkimmäistä kuitenkin taidettiin hakea etupäässä Etelä-Ranskasta, jonne purjehdittiin Espanjan rannikkoa pitkin. Siellä vieraili useamman kerran myös Sulkavalla rakennettu kuunari Lohikoski, joka oli viety uuden Saimaan kanavan kautta meren puolelle.
Lohikoski vei Suomesta yleensä lankkuja, jotka näköjään myytiin jo Hullissa ja otettiin sieltä suolanhakumatkalle mukaan kivihiiltä. Jotakinhan piti painona olla, pelkän paarlastin kuljettaminen olisi varmaankin tuntunut tyhmältä. Saattoi se homma olla kannattavaakin.
Orwellin kirjan kanssa tällä asialla ei ole kovin paljon tekemistä. Sen verran kuitenkin, että myös 1930-luvun lopulla kirjoittaneelle Orwellille Espanja oli yhä melkoista eksotiikkaa.
Ja sitähän se oli suomalaisille matkailijoillekin vielä niin hiljattain kuin puoli vuosisataa sitten. Erinäiset laulut kertoivat Espanjan satamien iloista ja eksoottisista neidoista mantiljoineen. Härkätaisteluperinne oli yhä voimissaan ja mustalaismusiikki steppailuineen lienee tuntunut oudolta sanokaamme, 1800-luvun savupirtin pojasta.
Suomen tytöt näillä reissuilla olivat ilmeisestikin pahasti aliedustettuja. Totean tämän itsestäänselvyyden siksi, että ymmärrän sen huomioimisen kuuluvan asiaan.
Orwellin kirja sijoittuu sisällissodan aikaan. Siinä hän taisteli hallituksen puolella kapinallista Francoa vastaan. Kirjoittaja oli tuohon aikaan ihanteellinen sosialisti ja taisi saada vammaa sieluunsa huomatessaan, etteivät monet muut sellaisia olleetkaan, esimerkiksi Moskovan johto ja sen asiamiehet.
Neuvostoliitossa elettiin tähän aikaan niin sanotun sosialismin toteutumisen vaihetta. Sehän sattui samaan aikaan kuin suuri terrori eivätkä nämä kaksi asiaa ole millään tavalla toisistaan erillisiä.
Oli tietenkin myös niitä, jotka ajattelivat, ettei Venäjällä mitään sosialismia ja ihmeellistä vapauden valtakuntaa ollut saatu aikaan, vaan ainoastaan samanlainen pakkovalta kuin fasistisissakin maissa. Tärkeää oli, ettei kukaan saanut vapaasti ja asiaperustein argumentoida osoittaakseen tuon itsestäänselvyyden todeksi.
Ne, jotka yrittivät, tapettiin ja huomatessaan miten suuresta asiasta oli kysymys, loput alkoivat uskoa viralliseen näkemykseen tai pitivät muuten vain parempana pitää mölyt mahassaan.
Noille sosialismin epäilijöille oli yhteinen koodinimikin: trotskilaisuus. Kuten arvata saattoi, sellaisia löydettiin paljon myös Espanjasta, vaikka Orwell sai naiiviuttaan hämmästellä sitä, ettei koko miehestä tai hänen opistaan siellä itse asiassa tiedetty yhtään mitään.
Mutta tämä poliittinen tarinahan on kaikille tuttu. Moskova hyökkäsi kaikkialla armotta vääräoppisten sosialistien kimppuun ja niiden joukkoon oli myös Orwell joutunut.
Mutta se nyt ei ole kovin kiinnostavaa. Kiinnostavampi on kirjoittajan kuvaus aikansa Espanjasta tai oikeastaan Kataloniasta, joka ei silloinkaan halunnut olla vain osa yhtä suurta, katolisten kuninkaiden luomaa valtiota. Mitäpä katalonialaiset tuumivat vaikkapa andalusialaisista?  Noista nykyisen Aurinkorannikon asukkaista?
He tunnustivat pitävänsä andalusialaisia puolivilleinä. Andalusialaiset olivat epäilemättä hyvin oppimattomia. Vain harvat jos ketkään heistä osasivat .lukea, eivätkä he näyttäneet tietävän sitä ainoaa asiaa, jonka jokainen Espanjassa tietää –mihin poliittiseen puolueeseen he kuuluivat…
No, joka tapauksessa andalusialaiset osasivat harvinaisen kätevästi pyöritellä espanjalaisesta tupakasta savukkeita.
Ei muidenkaan yleissivistyksessä ollut paljon kehumista. Muuan poika kysyi Orwellilta, mitä merkitsi sana eroica tunnussanaparissa Cataluña – eroica. Tämä vastasi, että se merkitsi samaa kuin valiente.
Niinpä sama poika sitten, tullessaan takaisin joltakin reissulta vastasi Cataluña- sanaan sanalla valiente… Kehno ampumataito, joka miilisiarmeijassa vallitsi, säästi poikaparan hengen.
Mitä muuten koko siihen miliisiarmeijaan tuli, jonka riveissä Orwellkin sai taistella, oli se epäilemättä melko aatteellista ja uhrautuvaakin. Noiden lasten –keski-ikä näyttää olleen hyvin alhainen- sotilaalliset taidot sen sijaan olivat hyvin lähellä nollaa.
Aseita ei osattu käsitellä lainkaan, mutta ei niitä toisaalta juuri ollutkaan, ampumatarvikkeista puhumatta. Koko sotiminenkin oli lähinnä istumista taisteluhaudoissa ja epämääräistä paukuttelua rintamalinjan yli.
Orwellille Espanjan tai ainakin sisällissodan primitiivisyys oli eksotiikkaa. Toki Barcelonassa oli vaurauttakin, mutta rintamaoloissa painuttiin lähelle toimeentulon absoluuttista minimiä.
Asialle antoivat oman leimansa vielä sikamaiset tavat: joka paikka oli kuorrutettu ulosteilla ja poliittiseen ”tietoisuuteen” heränneet kansalaiset pitivät erityisenä velvollisuutenaan vandalisoida myös kirkkoja. Ulostaminen oli muuan tärkeä tapa.
Kun tähän lisätään, että kaikille sodille ominaiseen tapaan häikäilemättömät valheet, julmuustarinat ja silmitön viha piti kansalaisia vallassaan, on ympäristö täydellinen sille kärsimykselle, jota kylmyys, kosteus ja nälkä toivat amatöörisotilaille tullessaan, päivästä päivään.
Orwellille kävi sitten fantastinen tuuri. Hän sai luodin kaulansa läpi saamatta elinikäisiä vammoja, ainakaan merkittäviä. Tuuri jatkui myös sikäli, että hän onnistui pääsemään maasta pois, vaikka oli sattunut kuulumaan hallituksen rikolliseksi havaitsemaan joukkoon.
Orwellin oppivuodet olivat epäilemättä tärkeitä sen ymmärryksen kannalta, jonka hän hankki totalitarismin teoriasta ja käytännöstä.
Nykypäivän lukijalle ainakin minusta kiinnostavaa on havaita, miten lähellä Espanjassa yhäkin on se aika, jolloin elettiin paitsi hyvin köyhästi –sen huomasi vielä myös ns. seiväsmatkailija- muutoinkin primitiivisesti, vailla kirjallisuuden kautta saatavaa tietoa muusta maailmasta.

28 kommenttia:

  1. ”Nykypäivän lukijalle ainakin minusta kiinnostavaa on havaita, miten lähellä Espanjassa yhäkin on se aika, jolloin elettiin paitsi hyvin köyhästi –sen huomasi vielä myös ns. seiväsmatkailija- muutoinkin primitiivisesti, vailla kirjallisuuden kautta saatavaa tietoa muusta maailmasta.”

    Arvatenkin, että tämä traaginen asianlaita johtunee siitä kullasta, jonka espanjalaiset ryöstivät Amerikasta vuosisatojen ajan ja kantoivat repuissaan Espanjaan. Mutta katalat juutalaiset varastivat kaiken kullan ja pakenivat kertaheitolla pois Espanjasta, ja syyttivät myöhemmin espanjalaisia rasismista, juutalaisten syrjimisestä ja karkottamisesta.

    Seuraava kaikkien juutalaisten karkottaminen tapahtui jo Isosta Britanniasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletko trolli vai muuten vain TÄYSIN tietämätön:

      Juutalaiset karkoitettiin 1492 juuri ennen ennen Kolumbuksen matkaa. Enimmät kultasaaliit saatiin 1500-luvulla. Ja juutalaisten karkoitus tapahtui Englannin kuningaskunnassa keskiajalla huomattavasti ennen Espanjan vastaavaa.

      Poista
  2. Kaksi kommenttia:

    Eikö sisällissodan Espanjassa merkittävä puolue ollut nimenomaan anarkismi (POUM), jonka kommunistit ennen omaa häviötään verisesti kukistivat.

    Eikö Espanja ollut verraten eristäynyt aina 1970-80-luvuille saakka. Olen ymmärtänyt, että alkuaikojen turismi haki sieltä nimenomaa eksotiikkaa ("köyhä mutta ylpeä").

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitähän se O. kirjoittaa. Eksotiikan ohella aurinko, vapaus ja erittäin halvat hinnat (palkkataso) vetivät sinne.
      Paljon on muuttunut.

      Poista
    2. Suurin joukkokannatus Kataloniassa oli Anarko-syndikalistisella CNT FAI puolueella.

      Poista
  3. Olihan Espanjalla tiiviiit kulttuuriyhteydet muuhun Eurooppaan: Dali. Picasso, Miro, vain muutamia mainitakseni. Vuoden 1929 maailmanäyttely pidettiin Barcelonassa. Teollisusukin kehittyi mm. Hispano-Suiza loisotautot.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisi vain olla, että sisällissodan jälkeen kulttuurihenkilöt vaikenivat tai lähtivät maanpakoon Espanjasta.

      Poista
  4. Olihan siellä merkittäviä henkilöitä, Ortega y Gasset, Juan de la Cierva jne., mutta kyllä laaja maaseutu oli takapajuista.

    VastaaPoista
  5. Täällä Espanjassa asuvana, olen joutunut monta kertaa miettimään, että kuinka olisi käynyt, jos Franco olisi hävinnyt. Otetaanpa vaikka Chile ja Venezuela vertailumalliksi, vaikka onhan niitä muitakin. Pinochet oli melkoinen öykkäri ja Allende luultavimmin paljonkin mukavampi mies, mutta mukavuus ei ole käyttökelpoista vallankumouksissa. Venezuelan nyt tiedämme. Katalonia, Katalonia, kertoo myös millä tasolla tasavaltalaiset olivat. Mikään ei toiminut, heidän hallinnassaan.
    Niinpä olen ikäväkseni tullut lopputulokseen, että jos Franco oli piru ja belsebuubi tasavaltalainen, niin piru oli se pienempi paha. Tasavaltalaiset olivat tehneet ja olisivat jatkossakin tehneet, sitä samaa mitä uusmarxilaiset tekevät nykyään lännessä. Musertaa yhteiskunnan perustan ja moraalin. Alkeellisemmassa yhteiskunnassa se oli vain niin helppoa, että hei! tuhotaanpa tuokin tehdas tai ryöstetään toikin kirkko, niin se tapahtui reippaasti ja spontaanista, eikä kukaan välittänyt, että pitäisikö tilalle rakentaa jotain vastaavaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vielä merkittävämpää on se, että jos tasavaltalaiset olisivat voittaneet, se olisi tarkoittanut stalinistisia kommunisteja, jotka olivat ehtineet Espanjassa näyttämään todelliset karvansa, esim. juuri Kataloniassa. Tavoitetila olisi ollut 1930-luvun Neuvostoliitto.

      Poista
  6. Tuomiojan totuuskomission jäsen Kimmo Rintala kirjoittaa Hesarissa Italiasta, so. ei Kataloniasta. Ei minulla muuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä Rentola kirjoittaa? Ei tule Pravda minulle.

      Poista
    2. https://www.hs.fi/mielipide/art-2000005873058.html

      Poista
    3. Ei tuo nyt pahimmasta päästä ollut. Vaikka joskus tekisi mieli kysyä, että milloin on kantaväestö hyötynyt muukalaisystävällisyydestä.

      Poista
    4. Luepa Trilisser USA:n historiaa: sitä ovat rikastuttaneet niin ulkomaiset tiedemiehet kuin köyhät mutta menestyksennälkäiset siirtolaisaallot, jotka ovat vuorollaan tulleet toteuttamaan oman amerikkalaisen unelman. Siellä jopa somalit ovat menestyneet.

      Ruotsillakaan ei ole mennyt kovin huonosti suomalaisten, jugoslaavien ja turkkilaisten kanssa. Vasta viime aikoina on tullut kotoutumisongelmia.

      Poista
    5. Anonyymi klo 1648: Mitähän mieltä Usan intiaaniväestö on tuosta siirtolaisuuden autuudesta? Se varmaan on onnesta mykkänä, kun maahanmuuttajat ovat tehneet alkuperäisväestöstä kolmannen luokan kansalaisia...

      Meillä monella tuntuu unohtuvan, että nykyinen USA on luotu käytännössä kansanmurhan avulla.

      Poista
    6. Totta jupiset noissa tapauksissa, on niitä lukuisia muitakin. Alkuperäinen kysymyksesi kuitenkin kuului "milloin on kantaväestö hyötynyt muukalaisystävällisyydestä". Mainitsin muutaman myönteisenkin esimerkin.
      Johtopäätös: Maahanmuutto voi olla myönteistä, jos tulijoiden määrä on sopiva ja tulijat ovat ahkeria, sopeutuvia ja menestyksennälkäisiä. Jos noita ominaisuuksia puuttuu vaikutus on negatiivinen, pahimmassa tapauksessa liian lukuisat maahanmuuttajat alkavat isännöidä kantaväestöä.

      "nykyinen USA on luotu käytännössä kansanmurhan avulla." So what, historia on voittajien tekemää. Kyllä nykyinen USA on luonut asukkaidensa enemmistölle - ja muulle maailmalle - suurempaa onnea kun intiaaniväestön sanoisinko perspektiivitön kulttuuri olisi voinut.

      Poista
  7. En minä kenenkään mieltä pahottaakseni kirjoittele täältä Vaäimeren tannoilta, mutta mitä mieltä professori on siitä että kokoomuksen piirijohtaja on ostellut Marimekon tuotteita puolueen luottokortilla?

    VastaaPoista
  8. Jaa-a. Ehkä se asema velvoittaa? En tunne sitä miljöötä, mutta jotenkinhan se epäilyttää.

    VastaaPoista
  9. Kansallinen brändituote velvoittaa, sanoisinko Stubb?

    VastaaPoista
  10. Irtisanomiskiista pitää ratkaista ottamalla järki käteen, se on kansallinen ilmaisu jota ei esiinny muissa kielissä, kuten "suoraaa hevosen suusta" joka ei vieraana sovi meidän suuhun.

    VastaaPoista
  11. Espanjan kultavarantojen rosvoaminen tapahtui 1938 Espanjan kommunistien ja Neuvostoliiton yhteistyönä ja päätyi Neuvostoliittoon "korvauksena" Neuvostoliiton antamasta avusta tasavaltalaisille, tai oikeammin avusta espanjan kommunisteille. Espanjalla oli maailman neljänneksi suurimmat kultavarat ja 510 tonnia/70% siitä päätyi Neuvostoliitolle. Mitä tälle kultavarannolle tapahtui Neuvostoliitossa onkin asia, jota en tiedä.

    Neuvostoliitolla oli omat tarkoitusperät Espanjan sisällissodassa ja ne liittyivät maailmanvallankumouksen edistämiseen. Käsitykseni mukaan, tarkoitus oli Espanjan sisällissodan avulla Ranska ja Englanti sotaan Saksaa vastaan. Toinen tavoite ja vaihtoehto oli saada kommunistinen vallankumous leviämään Espanjasta Ranskaan, jolloin Ranska olisi toiminut alasimena Saksaa vastaan Neuvostoliiton aloittaessa hyökkäyksensä Saksaan/Länsi-Eurooppaan.

    Sinänsä Espanjan sisällissota ja sen syttymisen syyt olivat ymmärrettäviä, etenkin tasavaltalaisten kannalta, olihan maa jotakuinkin keskiaikaisessa yhteiskunnallisessa tilassa, jossa oli todella köyhiä ja todella rikkaita. Saksalaiset Legion Condor veteraanit miettivätkin usein illallispöydissä taisteluiden lomassa ja nähtyään miten Francon joukot kohtelivat tasavaltalaisia ja minkälainen Espanja oli todellisuudessa. Puolitosissaan he keskustelivat, että olemmeko edes oikealla puolella tässä sodassa ja pitäisikö välillä vähän hyökätä Francon joukkoja vastaan, jotta tilanne tulisi tasapuolisemmaksi. Kansallissosialistiset pilotit katsoivat tasavaltalaisten olevan lähempänä kansallissosialistista ideologiaa, kuin Francon & co. joukot ja taustat ja se aiheutti heissä moraalisen ristiriidan.

    Itselläni oli 1980-luvun alussa mahdollisuus haastatella naapurin leskirouvaa, jonka mies oli kaatunut tasavaltalaisten kansainvälisen prikaatin riveissä. Näistä haastatteluista muistan, kuinka hän kertoi Francon joukkojen raakuudesta ja välinpitämättömyydestä tasavaltalaisia ja ihan tavallisia puolueettomiakin espanjalaisia kohtaan, kuin myös tasavaltalaisten epäyhtenäisyydestä ja siitä, kuinka Neuvostoliiton mukaantulo tukemaan nimen omaan kommunisteja heikensi oleellisesti tasavaltalaisten moraalia ja yhtenäisyyttä aiheuttaen sisäisiä välien selvittelyjä ja "vääräoppisten vallankumouksellisten" "puhdistamista".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etteivät vaan ne julmat Francon joukot olleet niitä pohjousafrikkalaisia mahumettijoukkoja? Kirjassa Gunther Scholtz muistelee S. Kertoo kuinka näillä mahumettijoukoilla oli mm. tapana ryöstää kaatuneiden kultahampaat. Joskus jopa niin kiireellä, että kylmästi lyötiin pää poikki ja pää kultahampaineen mukaan...

      Poista
    2. Kiitokset blogi-isännälle Orwellin analyysistä ja Ahoselle mielenkiintoisesta kommentista! Katalonia oli Orwellille karu koulu, käytännöllinen eikä teoreettinen.

      Poista
    3. Kyllä ym. käsitys vastaa pääpiirteittäin Kotkinin uuden Stalin-elämäkerran kuvaa. Sodan taustasta ja raakuudesta saa suomeksi hyvän kuvan muutaman vuoden takaisesta Beevorin kirjasta.

      Totta kyllä oli, että Francon joukoissa oli siirtomaajoukkoja, mutta olen ymmärtänyt, että kyseessä olivat lähinnä pohjoisafrikassa palvelleet espanialaiset joukot.

      Poista
    4. Beevorin kirjoihin en koske pitkällä tikullakaan. Harvoin törmää yhtä asenteellisiin kirjoittajiin. Yleensä yhdistelmä britti + ammattiupseeri tarkoittaa laadukasta historiaa, mutta Beevor alittaa limboilussaan kaikki ennätykset.

      Poista
    5. Jokaisella kirjoittajalla on asenteensa, avoimet tai piilevät. Historiakirjoissa ratkaisevaa on löytää relevantit faktat ja riittävät lähteet sekä perustella tulkintansa niistä. Itse en kaipaa omien asenteideni kyhnyttäjiä, perusteltu tulkinta riittää, sen pohjalta voin muodostaa oman mielipiteeni.

      Beevorin kirjojen hyvä puoli on varsin kattava lähdeaineisto, johon yhdistyy tietty helppolukuisuus. Se on arvo maailmassa, jossa on paljon hyviä kirjoja ja rajallisesti aikaa.

      Poista

Kirjoita nimellä.