sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ruoskijakulkue II


Ruoskijakulkue II

Itseinhon suurin mahdollinen ilmentymä lienee anteeksipyyntö sen johdosta, että on olemassa. Tätä patologista käyttäytymismallia voi nyt havaita monella taholla. Kulttuurissa se ilmenee ennen muuta oman historian arvon kieltämisenä ja jopa sen demonisointina.
Toki saman asian voi todeta myös yksilötasolla. Vegaaniuden nimellä tunnettu lahkolaisuus lähtee siitä, ettei ihminen ainoastaan ole elukka, vaan jopa kaikkien viheliäisin elukoiden joukossa. Kun kaikki muut rakentavat elämänsä toisten lajien hyväksi käytölle, ihmisen on, arvottomuutensa vuoksi, sellaisesta kokonaan kieltäydyttävä.
Miten tähän on tultu? Vielä sotien jälkeiset sukupolvet kasvatettiin uskonnollisuuden ja isänmaallisuuden hengessä, mikä keskimäärin lienee tuottanut merkittäviä tuloksia, kunnes niin sanottu kulttuurivallankumous aiheutti hyvin merkittävän murroksen. Sen jälkeen on yhä tiiviimmin seurattu Amerikkaa lähes kaikessa.
Yhdysvallat onkin toisen maailmansodan jälkeen ollut johtava läntisen sivilisaation edustaja ja sen kulttuuriset tuotteet on kauttaaltaan omaksuttu koko muussa läntisessä maailmassa, riippumatta siitä, onko niillä siellä relevanssia vai ei.
Katumus ja anteeksipyytely oman historian johdosta on nyt Yhdysvalloissa kohdistunut oman maan mustaan väestöön (orjatyövoiman käyttö) ja myös muuhun ns. kolmanteen maailmaan, josta hankittuja resursseja on käytetty oman hyvinvoinnin luomiseen. Kuka muuten mahtaakaan muistaa, mitä tarkoittivat ensimmäinen ja toinen maailma?
Sen sijaan, että historiassa olisi nostettu kunniaan oma panos läntisen sivilisaation tuomisesta sellaisille seuduille, jotka muuten yhä eläisivät henkisessä pimeydessä ja materiaalisessa kurjuudessa, on katse kohdistettu anakronistisesti siihen, että muista maista on hankittu raaka-aineita, jotka muuten olisivat jääneet arvottomina lojumaan sinne, missä olivat.
Samaa voi suuressa määrin sanoa myös ns., alkuperäiskansojen kohtalosta. Epäilemättä niiden vanhoja elinolosuhteita moniaalla heikennettiin ja paljon väestöä kuoli heille vieraiden mikrobien levitessä.
Länsimaisen sivilisaation leviäminen oli kuitenkin välttämätön ehto sille, että nuo kansat kerran edes pääsivät villistä olotilastaan korkeamman sivistyksen piiriin tai ainakin saivat siihen mahdollisuuden. Kaikki niistä eivät toki ole kyenneet mahdollisuuttaan käyttämään.
Flagellantismin toinen muoto on kiistää länsimaisen sivilisaation ”korkeus” ja asettaa villiheimojen kulttuurit itse asiassa itseään korkeammalle tasolle. Tämä, kuten koko kulttuurin flagellantismi yleensä, perustuu viime kädessä siihen nihilismiin, joka viimeisen puolen vuosisadan ajan on jatkanut lohdutonta kulkuaan vailla haastajia.
Flagellantismin kolmas ruoska on feminismi, joka pyrkii todellisuuden ja todella tapahtuneen historian tilalle luomaan jonkinlaisen kuvitteellisen utopian, ikään kuin varjohallituksena, jollaiset aina tekevät asiat paremmin, vailla vastuuta ja virheiden mahdollisuutta kun ovat.
Jalojen villien, jalojen naisten ja yleensä kaikkien valkoiseen mieheen nähden toiseutta edustavien tahojen verrattomana työkaluna on muutaman vuosikymmenen ajan toiminut niin sanottu postmodernismi, maho filosofian irvikuva, jonka moraalinen ja intellektuaalinen merkitys on ollut pelkästään tuhoava.
Postmodernismin vankasti todellisuudesta erossa olevat perusasettamukset kulttuurista ja koko ihmiselämästä pelkkänä valtasuhteiden kokonaisuutena, sen postuloima kaikkialla vallitseva sorto ja taistelu, kulttuurin instituutioiden synty ”konstruktioina” ja asioiden ”olemuksen” kieltäminen ovat välineitä, joiden avulla voidaan pönkittää kaikkea muutakin hölynpölyä.
Juuri siksi se sopii niin mainiosti flagellantismin työkaluksi. Itse asiassa näemme siinä jo valmiina sen pimeyden sydämen, johon sanalla nihilismi viitataan.
Kulttuurinen flagellantismi on itse asiassa varsin hämmästyttävä ja odottamaton asiain tila. Kukapa olisi vielä sata vuotta sitten -joitakin Spenglerin kaltaisia poikkeusihmisiä lukuun ottamatta- voinut kuvitella mitään vastaavaa!
Oli tietenkin kaikki syyt uskoa asioiden olevan aivan päinvastoin. Ajatellapa nyt vain sitä uskomatonta tasoa, jolle valkoinen mies oli nostanut sekä ihmiskunnan henkisen suorituskyvyn että sen aineellisen hyvinvoinnin! Nythän ne ovat vielä siitä tavattomasti kehittyneet.
Mikäli ajatellaan pelkästään ihmisen elämänsä aikana kohtaamaa väkivaltaa, on sen todennäköisyys valtavasti pienentynyt, kuten Steven Pinker on pyrkinyt osoittamaan. Sama koskee ihmisen mahdollisuutta kuolla nälkään tai tauteihin.
Miten on edes mahdollista, että näiden todellisten ihmeiden todellisen aikaansaajan pelkkä nimi on siitä huolimatta muodostunut kirosanaksi, minkä hän itsekin, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, on nöyränä hyväksynyt…
Ongelmat ovat toki syntyneet ja tulleet näkyviksi vasta viime vuosikymmeninä ja niitäkin toki on. Merkittävä osansa asiassa varmasti on sillä valtavalla tehokkuudella, jonka valkoinen mies on kehittänyt ja jonka päästäminen valloilleen on ollut helpompaa kuin sen epätoivottujen sivuvaikutusten rajoittaminen.
Ne, jotka eivät historiassa ole varsinaisesti saaneet aikaan yhtään mitään, tarkoittaen yhteiskunnan, kulttuurin ja tieteen edistymistä, ovat nyt paradoksaalisesti vahvoilla ja voivat hurskaasti huudahtaa: ”Ei se ole minun syyni!”
No, ehkä on periaatteessa mahdollista ajatella, että suuri kyvyttömyys voisi olla huono tuottamaan myöskään epätoivottuja tuloksia, mutta luulenpa tämä johtopäätös voi olla vaarallinen sofismi.
Mikäli kulttuurissa hallitsevaan asemaan pääsevät sellaiset ainekset, joilla ei ole mitään positiivisia kykyjä, on pelättävissä, että tuloksena on pelkkää nihilismiä ja barbariaa, jota se ylistää samanarvoisena kaikkien kulttuurin saavutusten kanssa, mikä nykyään jo onkin tapana.
Tuntuu siltä, että Spenglerin visio maailmanhistorian morfologiasta on oikea, ties mistä syystä. Nykyinen läntinen sivilisaatio on kuin onkin menettänyt viriiliytensä, passionaarisuutensa, kuten eräillä tahoilla sanotaan. On seurannut suuri kulttuurinen lama.
Ylpeän ekspansiivisuuden sijaan näemme nyt kaikkialla masentunutta itsesoimausta, anteeksipyytelyä ja pikkunokkelaa rienausta, jonka voima sinänsä on ehtynyt, kun sen tuhkaan ja säkkiin pukeutunut kohde jo muutenkin kaikin tavoin jo itse tunnustautuu kurjaksi.
Vastaavasti kaikki se, mikä voidaan -vaikkapa juuri primitiivisyytensä ansiosta- asettaa länsimaisen sivilisaation vastakohdaksi, saa jonkinlaisen pyhyyden hohteen. Tämä koskee mitä suurimmassa määrin myös barbaariuskontoja voodoosta hamaan islamiin.
Sivilisaatio, jolla ei enää ole missiota enempää uskonnon, kulttuurin kuin yhteiskuntafilosofian tai oikeuden alalla, on tehtävänsä tehnyt. Se on ikäloppu, turha ja ennen pitkää myös edesmennyt.
Oma maamme on tietenkin vain pieni kolkka läntisen sivilisaation suuressa rakennelmassa. Voi siis sanoa, että olisi kovin uskallettua tehdä sen perusteella mitään johtopäätöksiä siitä, missä koko sivilisaation piirissä mennään.
Eino Leinon sanoja käyttääkseni asia taitaa kuitenkin olla niin, että Suomessa Suomen kyltyyri, tuon kaiken on karrikatyyri. Ja karikatyyreissähän ne kohteen tunnusomaiset piirteet ilmenevät kaikkein voimakkaimpina ja selvimpinä.
Olemme kulttuurisessa kehityksessämme varsin lähellä Ruotsia, joka taas World Values Surveyn empiirisen todistuksen mukaan on maailman pisimmälle kehittynyt länsimaisen kulttuurin edustaja.
Näemme jo myös omassa maassamme samat pääasiat, joskin usein vielä hieman kehittymättöminä. Mutta aika pitkällähän täällä jo sentään ollaan.
Otetaan vaikkapa sinänsä vähäpätöinen, mutta symbolisesti paljon puhuva detalji uskonnosta, kulttuurin ytimestä: Helsingin seurakuntien julkaisemassa lehdessä ilmestyy sarjakuvana irvokas tarina Suomaan kansan muinaisusko.
Siinä esitetyn kertomuksen mukaan kansamme alkuperäinen suuri johtaja ja itse asiassa jumala oli Ämmä ja sen mukaisia olivat sitten kansan elämä ja arvot.
Miten on mahdollista, että moinen tökerö uskonnollisen aihepiirin irvistely saa sijansa uskonnollisessa lehdessä on se kysymys, jonka luulisi jokaisessa heräävän.
Mutta nykyisissä oloissa skandaalista ei ole tietoakaan. Ämmällisyyden pyhyys, joka muutenkin kulttuurissa vallitsee, onkin kukaties ainoa, jota kirkon piirissäkin vielä todella kunnioitetaan, toki muun flagellanttisen aineksen ohella.
Tämän sarjakuvan ohella on lehdessä toinenkin, jonka nimenä on Jeesus&Jumala seikkailee.
Inhimillisesti katsoen on vaikea kuvitella, miten voitaisiin päästä pidemmälle siinä, mitä venäläinen kutsuu nimellä pošlost -ala-arvoinen mauttomuus.
En tietenkään voi tietää, mitä lehden julkaisijat ovat ajatelleet valitessaan tuollaista materiaalia julkaistavaksi, mutta tuskinpa erehdyn, jos arvelen, että kyseessä on kömpelö yritys lähestyä uskonnollisesti välinpitämättömäksi tiedettyä lukijaa ikään kuin sanomalla heille: ”Älkää luulko, että mekään näitä uskontojuttuja tosissamme otetaan. Mukaan vain nauramaan!”
Olisi kuitenkin väärin väittää, ettei tuossa lehdessä olisi mitään uskonnollista ainesta. Kyllä siellä noteerataan kaikki uutiset islamin etenemisestä meillä ja muualla. Sehän on vähän kuin luterilaisuus etenisi. Milläpäs perusteella nimittäin omaa uskontoa voitaisiin pitää jotenkin muita parempana…
Kirkot ovat viime aikoina kunnostautuneet tuomitsemalla erilaisia asioita menneisyydestään ja onhan siellä pahoja juttuja ollutkin. Samalla on pyydetty anteeksi, mikä panee ajattelemaan, että nuo rötökset ovatkin olleet tahallisia.
Pidän todennäköisenä, että ennen pitkää kirkot alkavat myös julkisesti pyytää anteeksi julistamaansa oppia, jossa nykyajan näkökulmasta katsoen anteeksi pyydeltävää tulee riittämäänkin. Niin monen ihmisen mielenrauhaa on aikojen kuluessa häiritty…
Mutta tähän on tultu. Kun on sanottu A, on sanottava myös B ja niin edelleen.
Marssi jatkuu. Mihin se voisi päättyä?


15 kommenttia:

  1. Timo Eskolalla on blogissaan menossa hyvä artikkelisarja postmodernismista ja sen vaikutuksesta luterilaiseen teologiaan

    https://timoeskola.wordpress.com/category/blogi/

    Voisi olettaa, tai ainakin toivoa, että postmodernismin moralististiset perilliset joutuisivat jo toteamaan sen täydellisen tieteellisen umpikujan, jossa he ovat olleet alusta asti. Ainoa vaihtoehto sille näyttää olevan silkan perustelemattoman niuhotusmoralismin kiihdyttäminen edelleen. Nykyajaikana ei valitettavasti tiedä jos vaikka silläkin yliopistoissa pärjäisi.

    Pakko myös mainostaa, että Helsingin hiippakunnan Fides-lehdessä ilmestyy laadukkaita artikkeja eikä sarjakuvia ollenkaan, vaikka viimeisen numeron kansi anteeksipyyteleekin :D

    https://katolinen.fi/fideksen-arkisto/

    VastaaPoista
  2. "Miten on edes mahdollista, että näiden todellisten ihmeiden todellisen aikaansaajan pelkkä nimi on siitä huolimatta muodostunut kirosanaksi, minkä hän itsekin, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, on nöyränä hyväksynyt…"

    Johan setä Kipling, tuo britti-imperialismin skaldi, taisi asiasta jotain kirjoitella. "...the blame of those you better, the hate of those you guard."

    Matriarkaalisen ihanneyhteiskunnan sinnikäs etsintä näkyy jatkuvan, tällä kertaa Himalajan rinteillä.

    https://yle.fi/uutiset/3-10509916

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  3. Kun ensi kerran näin La Pinjan, La Ninjan sekä Santa Marian olin ihmeissäni kuinka pienillä purtiloilla onkaan uusi maailma valloitettu. Kun sitten vaeltelin Sevillan katuja ja näin mitä mm. oli näillä ns. ryöstösaaleilla saatu aikaiseksi, en voinut kuin ihailla valkoisen miehen kyvykkyyttä niin rosvoukseen kuin hienojen asioiden tekemiseen. Kun tekee paljon sattuu enemmän virheitäkin, mutta kannattaa sijoittaa virheetkin aikansa muihin virheisiin.

    VastaaPoista
  4. "Vegaaniuden ... Kun kaikki muut rakentavat elämänsä toisten lajien hyväksi käytölle, ihmisen on, arvottomuutensa vuoksi, sellaisesta kokonaan kieltäydyttävä."

    Juuri näin. Lihaa syövänä heteromiehenä olen vaatinut itselleni tiikerioikeuksia, en enempää, en vähempää.

    Se mitä olen näistä kahdesta kerrassaan erinomaisesta blogista kaivannut, on analyysi siitä MIKSI meistä lännessä tuli itsensä ruoskijoita, jotka pyytelemme elämäntapaamme - joka minusta on ihmiskunnan paras - anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisikohan osuutta sillä, että tietoa ja osaamista on kertynyt edellisille sukupolville niin valtavasti, että sitä ei ole enää kyetty siirtämään uusille sukupolville sellaisessa muodossa, että nuori mieli sen kykenisi ottamaan vastaan? Jos tieto ja ymmärrys ei siirry vanhojen kallojen sisältä nuorempien sisälle, se lakkaa tavallaan olemasta.
      Kun nykyaikana yritetään kouluttaa koko sukupolvi lähtökohdiltaan samalle tasolle, se tarkoittaa sitä, että kaikkien parikymppisten pitäisi oikeastaan osata ja hallita pääosa aikaisempien sukupolvien hankkimasta osaamisesta. Sehän ei ole mitenkään mahdollista, mutta sitä vain yritetään jonkinlaisena perusihmisoikeutena. Mitään velvollisuutta siihen ei tietenkään liitetä.

      Professori Raimo Lehti kertoo kirjassaan Tähtiä ja ihmisiä siitä, miten luonnontieteellinen ja humanistinen ajattelu erkaantuivat toisistaan 1800-luvun loppupuolella siitä syystä, että luonnontieteellinen ja matemaattinen tieto kasvoi niin laajaksi ja erikoisosaamista vaativaksi, että sen hallitseminen muunlaisen opin ohessa ei enää ollut mahdollista. Siihen saakka monet oppineet olivat sekä filosofeja että luonnontieteilijöitä.
      Nykyflagellantismi johtunee ainakin osaksi siitä, että nykyinen aikuissukupolvi ei enää kykene ymmärtämään kuin suppeita osuuksia koko tiedon maailmasta, mutta heidän on annettu ymmärtää olevan etevämpiä ja viisaampia kuin ketkään aikaisemmat. Kun ei kuitenkaan ymmärretä, niin tuomitaan sitten se mitä ei ymmärretä.

      Poista
    2. Vaikuttaa jotenkin hyvin uskottavalta (osa-)selitykseltä.

      Lisäyksenä voisi todeta, että nykyisenä someaikakautena ääneen pääsevät mukamas tasa-arvoisen perusteella em. ymmärtämättömät. Sitten media kuulee vastakkain "kokemusasiantuntijaa" ja ikänsä asiaa tutkinutta. Ymmärtämättä kuulijalle jää vaikutelma, että asia on mielipidekysymys.

      Poista
  5. "Mihin se voisi päättyä?"

    Länsimaisen kulttuurin tuhoutumiseen ja sen korvautumiseen toisella viitaalisemmalla kulttuurilla. Jos hyvin käy, se aikanaan kehittyy uudeksi korkeakulttuuriksi. Jopa islamilla voi käydä niinkuin varhaiskeskiajan kristityille: ahdasrajaisesta ja elämänkielteisestä aatteesta kehittyi henkisesti rikas ja elämäniloinen myöhäiskeskiajan ja renesanssikulttuuri.

    Jos huonosti käy, sitä en tahdon edes ajatella...yön pimeinä tunteina tulee kuitenkin miettineeksi, että natsi-Saksan kulttuuri - monista virheistään riippumatta - oli viimeinen viitaalinen ja mitään anteeksipyytelemätön länsimainen kulttuuri. Se tuskin olisi antanut siirtomaiden mennä taikka arabien hyppiä silmilleen.

    VastaaPoista
  6. Juuri eilen sain loppuun Mikko Uolan kirjasen Suomalaiset Afrikkaa etsimässä. Se kertoo kolmesta suomalaisesta (Boijerin veljekset ja C. T. Eriksson), jotka lähtivät eteläiseen Afrikkaan 1800-luvun lopussa. Kirjoittaja toteaa mm., että orjakauppa eteni yleensä siten, että ostaja maksoi jollekin kyläpäällikölle, että hyökkäsi naapurikylään ja vangiksi saadut sitten ostaa ostaja. Ja jos sattui käymäänkin, että se toinen kylä oli voittoisa, niin ostaja notkeasti ostikin vangit voittoisan kylän päälliköltä.

    Kirjassa myös todetaan, että neekeri mies ei tee työtä, koska kaikki varsinainen työksi luokiteltava majan kunnostuksesta maanviljelyyn on vaimojen tehtävä.

    Kirjassa on runsaasti otteita aikalaisteksteistä, eikä jää epäselväksi, kumpaa kulttuuria pidetään korkeampiarvoisena, heimojen barbariaa vai länsimaisuutta.

    VastaaPoista
  7. Tuohon sarjaan kuuluu myös ohjelmasarja, jonka eilen kuulin yle radio ykkösestä. Siellä naisääni puhui Kalevalasta "myrkyllisen maskuliinisuuden" näkökulmasta. Kullervo on kuulemma suomalaisen miehen esikuva, Ilmarinen introvertti eikä Lemminkäisen huumoritaju valitettavasti ole paljon vaikuttanut meihin miehiin, hohhoijaa..

    VastaaPoista
  8. "Länsimaisen sivilisaation leviäminen oli kuitenkin välttämätön ehto sille, että nuo kansat kerran edes pääsivät villistä olotilastaan korkeamman sivistyksen piiriin tai ainakin saivat siihen mahdollisuuden. Kaikki niistä eivät toki ole kyenneet mahdollisuuttaan käyttämään."

    Onhan tämä juhlavasti sanottu. Ei vailla todellisuuspohjaa, mutta asiat voi nähdä muutenkin. Itsekritiiki ja itseruoskinta ovat eri asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noh, mutta kyllähän se silloin on onni yksillä ja pirskeet vähän kaikilla kun " valkoinen mies " taikoo talvesta kesän! Saapa nähdä saadaanko Eurooppaan semmoinen Disneyperussuomalainen valkoinen joulu tänä vuonna?

      Poista
    2. Valkoinen mieshän se on oppinut saasteiden kasvua ja myös väestönkasvua hillitsemään ja luonut siihen välineet. Vaan kun ei kyetä kaikkialla niitä käyttämään...

      Poista
  9. "Helsingin seurakuntien julkaisemassa lehdessä ilmestyy sarjakuvana irvokas tarina Suomaan kansan muinaisusko.

    Siinä esitetyn kertomuksen mukaan kansamme alkuperäinen suuri johtaja ja itse asiassa jumala oli Ämmä ja sen mukaisia olivat sitten kansan elämä ja arvot.

    Miten on mahdollista, että moinen tökerö uskonnollisen aihepiirin irvistely saa sijansa uskonnollisessa lehdessä on se kysymys, jonka luulisi jokaisessa heräävän."

    Kukahan hurja(= hunni) piirrustelija tuonkin takana on? Ei ole kansankirkolle mikään pyhää(= henkilön/yhteisön rajaa). Tai taitaa sittenkin olla, vai mitä luulette, piirrustelisiko joku kirkon lehteen vaikkapa allahin ämmäksi ja menoa sen mukaiseksi? Tai jahvea hermafrodiitiksi itseensä sekaantujaksi?

    No, hyvää balttialais-suomalaisen Jumalpuoliso Jumalatar Maran kuukautta kaikille tasapuolisesti. Jumalatar Mara vastaa elämästä ja kuolemasta: Maran kuussa oleva aurinkovuosi kuolee, jolloin Mara ottaa vastaan menneen vuoden materiaalisen olemuksen ja Jumala Dievas eli Taivas menneen vuoden henkisen pääoman. Mara synnyttää taas uuden aurinkovuoden Jouluna ja taivas antaa uudelle vuodelle henkisen olemuksen.

    Postmodernia yhteiskuntaa vaivaa henkinen arvottomuus ja siitä juontuu myös huono itsetunto etenkin niille, jotka arvostavat materiaalisia arvoja yli kaiken. Joko tiedostaen asian tai alitajuntaisesti tunne tasolla.

    Ihminen joka on henkisesti vahva ja tuntee juurensa arvostaa itseään, kulttuuriaan, kulttuurinsa mahdollistamaa älykkyyttä ja luovuutta, sekä omaan "heimoon" kuuluvia kulttuurin ylläpitäjiä.

    Ihminen joka on henkisesti vajaa, ei arvosta omia juuriaan, kulttuuriaan, eikä omaa "heimoaan", vaan arvostaa sitä mitä hänellä ei ole, kuten vieraita/villejä barbaarisia kulttuureja, materiaa jota ei hänellä ole, tai hedonismia, jota hänellä on yllin kyllin, vaan ei riittävästi kuitenkaan.

    VastaaPoista
  10. "ja Man a thirteen (yskii verta), ya Man now (lisää veriysköksiä) de liader now, a general..Good luck...Jonathan (naigeri kuolee)"

    VastaaPoista
  11. Maailma pelastetaan pala (ja kaukolento) kerrallaan...

    https://www.hs.fi/nyt/art-2000005899368.html

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.