perjantai 11. tammikuuta 2019

Kunnian kuuleminen


Kunnian kuuleminen

Ilmavoimien komentopäässä kuuluu tapahtuneen skandaali. Muuan eversti oli haistatellut (ei siis haastatellut) useita henkilöitä ja nimitellyt heitä sopimattomasti.
No, satakunta vuotta sitten asia olisi tietenkin hyvitetty kaksintaistelulla ja päättynyt siihen. Tai ehkäpä rykmentin kunniatuomioistuin olisi tutkinut, löytyykö kunniaa niiltä, jotka katsoivat sitä loukatun. Oikeusistuimet olivat tulvillaan kunnianloukkausjuttuja, mutta tuskinpa tuo jäsentenvälinen kärhämä olisi sinne, koko kansan naurettavaksi mennyt.
Ehkäpä koko juttu olisi ennen pitkää unohdettu ja painunut omaan arvoonsa tai vaikkapa hampaankoloon. Kaiketi tämä variantti olisi todennäköisin.
Mutta toki kulttuurimme kehittyy koko ajan.
Nyt en ole ihan varma, oliko kyseinen eversti loukannut vain alaisiaan vai myös samanarvoisia kollegoitaan tai jopa ylempiään. Olosuhteista riippuen tuo viimemainittu saattaisi olla raskauttavaa.
Pätemättömän esimiehen julkinen paljastaminenhan saattaa olla lähes sotasalaisuuden kavaltamista. Sitä paitsi se syö pohjaa kurilta.
Joka tapauksessa pelkkä rumien sanojen käyttö ei meillä yleensä ole ollut rangaistavaa. Kunniaansa voi henkilö katsoa loukatun, mikäli häntä aiheettomasti herjataan eli kerrotaan väärä todistus hänestä tai solvataan eli vaikkapa verrataan aasiin, jota hän todistettavasti ei ole eikä voikaan olla.
Mutta entäpä tuo haistattelu? Siitähän taisi itse asiassa olla kyse.
Suomalainen ilmaisu haista p.! on hyvin kiinnostava. Siinähän henkilöön ei edes symbolisesti kohdisteta mitään väkivaltaa eikä häntä kehoteta esimerkiksi hirttäytymään tai syömään ulostetta. P.:n haistaminen ei ketään vahingoita ja itse asiassa jokainen joutuu tekemään sitä päivittäin. Mistä siis on kysymys?
Ymmärtääkseni kysymys on niin sanoakseni toisenlaisen diskurssin tarjoamisesta. Tärkeilevä, valheellinen tai väärämielinen käytös tai puhe saattaa suomalaisessa kirvoittaa spontaanin halun palauttaa tilanne lähtöruutuun, maan pinnalle.
Alati läsnäolevan ja toden, mutta karun ja vaietun perusasian (p:n ja sen hajun) äärellä asioiden voidaan toivoa asettuvan pikkuhiljaa oikeaan järjestykseen, mahtanee haistattelija ajatella.
Ehkäpä näin tapahtui myös Lemmenjoella?
Asioiden saattaminen oikeuteen tuntuu huonosti harkitulta. Mikäli kyseessä oli perättömien syytösten esittäminen, niiden perättömyys on tarvittaessa pystyttävä todistamaan.
Mikäli kyseessä oli solvaus, on asia syytä sopia asianosaisten kesken ja lauhduttuaan solvaaja mahtanee yleensäkin mielellään tarjota sovinnon kättä ja todeta vaikkapa näin: ”Ettehän te mitään täydellisiä idiootteja ole. Ei kukaan ole täydellinen”.
Mikäli kyseessä oli haistattelu, olisi kohteena olleiden syytä pitää se hyvänään ja miettiä, oliko siihen aihetta ja voisiko asiat nähdä toisinkin.
Käräjöinti moisesta asiasta osoittaa asianosaisten pikkunaisuutta (m:n sijasta vahingossa n, mutta menköön) ja jopa tyhmyyttä.
 Mikäli tällaisesta suhtautumisesta tulee uusi normaali, on se taas kerran osoitus kulttuurin epäterveestä kehityksestä kaikkine nollatoleransseineen.
Miten muuten sanoikaan entinen kersantti alokkaille: ”Te olette täysiä aaseja joka sorkka! Sarvet vain puuttuvat!”

2 kommenttia:

  1. Aateliston erityisaseman läntisessä ajattelussa murennuttua valistuksen ihanteiden myötä Suomessa on säilytetty kielellinen erityisyys mikä näkyy puhetapojen ja titteleiden sotaisuutena, esim. Harkimo-Jungnerin LiikeNyt ilmoitti ottaneensa ensimmäisessä saapumiserässä ehdokkaaksi nuoren hallintotieteiden naismaisterin joka on myös sotatieteiden tohtori. Turpeeseensitomisen politiikkaa.

    Last in - last out. Välimeren rannoilta perukoille tuotu rautanyrkkien ja inkvisition kieli on sulanut kansojen nauruun vapaus, veljeys, tasa-arvo. Kansan oma kieli voitti, Strömsössä omansa, Savossa samoin. Virossa vironkieli on turvassa, Venäjällä venäjä jne. sanoi Lennart Meri, jos ei tykkää, voi äänestää jaloillaan.

    VastaaPoista
  2. Pidetään nyt mielessä, että kysymys oli korkean virkamiehen käytöksestä, johon nyt haistattelu ei sovi. Lisäksi kyse oli arvostelukyvyttömyystä: ei korkea upseeri voi haukkua itsetietoista pomoa. Tuollaiset pitää hoitaa "panemalla ne mieleen", esim ensivaiheessa huolehtimalla siitä, ettei tuota henkilöä jatkossa kutsuta mihinkään ilmavoimien tilaisuuteen ja ylennyksiä reservissä on turha odottaa. Jos korkea upseeri - jollaisen tulee olla verkostunut - tuntee vaikka henkilön työpaikan vielä korkeamman esimiehen, muutakin jatkoa voisi seurata...

    Mutta on se sääli, että nykyisin ei noudateta lobbaustilaisuuksien kultaista sääntöä "mitä tapahtuu lapinmajalla, se jää lapinmajalle". Joka ei tuota noudattanut suljettiin lopullisesti ns piireistä, millä oli hyvinpitkäaikaisia seurauksia".

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.