keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Ranskan jälkivaikutusta


Ranskalaisen militarismin jälkiä

Kuten tunnettua, venäjässä, kuten myös esimerkiksi ruotsissa on paksu kerros ranskalaisia sanoja. Vieläpä ne ruotsissa usein äännetään poikkeavasti -ranskalaisittain. Venäjässä ei ole tätä erikoisuutta, koska ne siellä kirjoitetaan translitteroituina ja äänteet ovat kielessä jo valmiina.
Ruotsin passageraret tai pensionit tai komplimangit erottaa heti tavallisesta rahvaanruotsista ja ne ovatkin alun perin tulleet kieleen sen yläluokan kautta, joka yritti yhtä kiivaasti olla ranskalaista kuin nykyään halutaan olla amerikkalaisia.
 Samahan se oli venäjässä, jossa ranskalaisvaikutus lienee vielä suurempi. Leo Tolstoi kirjoitti vielä pitkiä pätkiä romaaneistaan ranskaksi ja sitä kieltähän hänen henkilönsä käyttivät usein arkisinkin.
Siinäpä jo olikin ainesta Aleksandr Etkindin hiljattain esittämälle tulkinnalle, jonka mukaan Venäjä itse asiassa oli kolonisoitu maa: oma siirtomaansa. Toki V.O Kljutševski jo yli sata vuotta sitten oli määritellyt Venäjän itseään kolonisoivaksi maaksi. Mitä tämä tarkoitti ja tarkoittaa on oman juttunsa aihe.
No, nämä eräänlaiset siirtomaaisännät siis olivat niin sanoakseni täysin eurooppalaistunut rotu jo Pietari Suuresta lähtien.
Pietarin suuret reformit jäivät kuitenkin sikäli kesken, että kansan suuret massat säilyivät yhä vanhassa rauhassaan, kuten 1800-luvun alkupuolella herättiin huomaamaan.
Toisten mielestä tämä oli kauheaa aasialaista barbariaa (siihen aikaan ei Kiinan ihmeestä, tiikereistä ja keltaisesta vaarastakaan vielä ollut kukaan kuullut). Niinpä Venäjä oli loppuun saakka eurooppalaistettava.
Romanttinen siipi taas, joka jälleen on Venäjällä voimissaan, uskoi löytävänsä venäläisyyden suuret henkiset aarteet juuri turmeltumattoman talonpojan sielusta. Länsimainen hapatus se oli pois pyyhkäistävä!
Molempiahan tässä on sittemmin yritelty jo monen sukupolven ajan ja olisi väärin sanoa, ettei jälkeä ole tullut paljonkin.
Kieli kuitenkin kuuluu niihin asioihin, jotka tuppaavat muuttumaan hitaasti. Nykypäivän venäjässä on yhä suuri määrä sanoja, jotka muistuttavat meitä ajasta, jolloin ranska oli se suuri kansainvälisen yhteydenpidon kieli.
Eihän siitä ole aikaa kuin alle sata vuotta. Ranska oli diplomatian ja Kansainliiton kieli vielä toiseen maailmansotaan saakka. Komintern sentään käytti saksaa.
Aina Napoleonin sotiin saakka Ranska oli Euroopan todellinen sotilasmahti ja alan terminologia oli sen mukaista, esimerkiksi linnoituksista tunnemme sen tänäänkin. Redutit, donjonit ja bastionit tunnetaan kai kaikkialla ranskalaisessa asussaan.
Samahan koskee itse aselajien nimityksiäkin: kavalleri, infanteri, artilleri, flotta tunnetaan ruotsissa ja ovat vain hieman muuntuneina venäjässä. Suomessahan meillä on näille kaikille omat nimitykset.
Sotilasarvot ovat niin ikään lähes kaikkialla ranskankielisiä, niin meilläkin: korpraalit, kersantit, kapteenit, luutnantit, kenraalit. Vain lipunkantajat, vänrikit (Fahne -Fänrich) ovat saaneet omat, lippuun liittyvät nimityksensä monissa kielissä (ven. praporštšik, horunži). Miksi muuten meillä ei?
No, toinenkin ryhmä on yleensä ei-ranskalainen ja se on everstit. Suomeenhan sana tietenkin tulee ruotsin överstestä (saks. Oberst), mutta esimerkiksi venäjässä se on polkovnik (polk-rykmentti)
Saksalaisten SS-joukkojen patrioottista tai suorastaan sovinistista mieltä tämä ranskalaisvoittoisuus lienee pahoittanut ja niinpä ne ottivat käyttöön aivan omat, puhtaasti saksalaiset nimitykset, jotka ovat nyt jääneet autuaasti unholaan.
Itse asiassa Ranska maasodan suurvaltana jatkoi jonkinasteista elämäänsä vielä maailmansotien välisenä aikana ja Stalin kuvaili sitä maailman kaikkein aggressiivisimaksi ja militaristisimmaksi valtioksi ja oli sitä kovasti pelkäävinään kollektivisoinnin aikana.
Saksahan oli tuolloin aseista riisuttu ja sitä paitsi Neuvostoliiton ainoa ystävä. Niinpä meidänkin esiupseerimme matkustivat Ranskaan ja Italiaan oppia saamaan, vaikka moni oli aikoinaan saanut aliupseerikoulutuksen Saksassa ja osasi kieltäkin.
Militäärinen (ranskalainen sana) terminologia oli yläluokalle sikälikin tärkeää, että sota oli tietenkin se aateliston varsinainen leipälaji. Tosin oli olemassa noblesse d’epée:n eli miekan aatelin ohella viitan (eli hameen) aateli noblesse de robe -siviilivirkamiehet.
Jälkimmäisten arvostuksen Venäjällä voi havaita tutkimalla arvoasteluetteloa tabel o rangah, jossa sotilaita aina suosittiin ja esimerkiksi sellaisen Pietari Suuren lempiaselajia kuin laivastoa erityisesti. Laivaston arvoa pidettiin aina pykälää korkeampana kuin muita. Sama tosin koski myös kaartinjoukkoja.
On oikeastaan aika erikoista, ettei meille näytä kovin paljon välittyneen ranskalaista termistöä venäjän kautta, vaikka sentään olimme aika kauan samassa valtakunnassa. Asia selittynee siitä, että olimme saaneet jo enimmän terminologian ruotsin kautta.
Kiinnostavasti meillä kuitenkin näyttää ”aina” olleen omia suomenkielisiä termejä, jotka jäivät pysyviksi. Ei kai meillä koskaan ole suomeksi puhuttu esimerkiksi kavalleriasta tai artilleriasta. Ratsuväki kai meillä kai on ollut ja tykistö sekä jalkaväki. Toisaalta upseeristo, joka noin laajoja käsitteitä on tarvinnut, on puhunut ruotsia.
Itse tykki on kiinnostava sana. Se näyttäisi viittaavan ruotsin sanaan stycke, mutta käytetäänkös siellä muka sanaa sellaisessa merkityksessä? Englanniksi toki on piece of artillery. Viroksi sana on kahur, mutta myös suurtükk. Onpa kyllä saksalaisillakin oma sanansa: Geschütz.
Aikoinaanhan tykeillä oli monia nimiä ja on yhäkin. Kanuuna on sekä ranskassa että monissa muissa kielissä. Espanjassa se tarkoittaa myös kanjonia: cañon.
Luulenpa, että meille on ainakin yksi sotilastermi tullut ranskasta venäjän kautta ja se on desantti.
Kyseessä on siis muuntelematon ranskan sana descent -laksutuminen, maahanlasku, maihinnousu.
Meillähän nuo ovat eri asioita, kun laivasta noustaan maihin ja lentokoneesta taas laskeudutaan, mutta ranskalainen lienee havainnut, että on se laivan kansikin aina meren pinnan yläpuolella, joten alaspäinhän sitä on mentävä: descendre -laskeutua.
Meillä tosin desantin merkitykseksi on tullut yksittäinen henkilö, joka pudotetaan laskuvarjolla. Ranskassa ja venäjässä kyseessä on ryhmä, joukko. Yksittäinen hyppääjä/tuholainen taas on venäjäksi desantnik, eli sanaan on liitetty tekijäpääte -nik, joka usein suomennetaan liitteellä ”niekka” (runoniekka, vitsiniekka ym.).
Sivumennen sanoen, arvelin aluksi, että naisten avoimia rintavarustuksia kuuluisi myös kuvata samalla sanalla, koska mielestäni kaula-aukko laskeutuu (descendre) kohti napaa.
Tämä oli väärinkäsitys: sellainen aukko on nimeltään decolleté ja kaikesta päätellen ajatellaan siinä jonkin nousevan. Onhan lentokoneiden nousua kuvaava sana décoller, kuten ranskalaisilla kentillä saa aina havaita.
Kummallisia ovat kielet. Tolkkua niissä on vähän. Sama venäjäksi: tut tolku malo.

34 kommenttia:

  1. Eiköhän se tykistön kappale eli piece of artillery tule siitä, että tykkejä on ollut kovin monenlaisia, joten on ollut jossain määrin pakko yksinkertaistaa ja puhua vain putkien luku- eli kappalemääristä.

    Voisimme toki Suomenmaassa luopua kummallisesta tykistö-sanasta ja puhua reilusti kappaleistosta. Siis kenttäkappaleisto, rannikkokappaleisto jne.

    Sellainen kun ampuu, niin menee maali ihan kappaliksi, kuten Turussa päin sanotaan.

    VastaaPoista
  2. Mihin kaupunkiin tullaan junalla länteen Karjaalta, sen nimi tuo mieleen maan nimeltä Turkiet?

    Tällaista kysyttiin Yle Teema/FST rikki ruotsalaisessa visailussa hyväksyen vastauksen Turku hymyssä suin yrittämättäkään selittää ruotsalaiselle yleisölle sanan taustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mahtoiko joku nähdä tuon FST:n visailupätkän jokunen päivä takaperin noin klo 18-19? Parasta tv-huumoria sitten Speden aikojen. Minulla meni yli hilseen enkä katsonut pitemmälle, ehkä nyt katsoisin jos löytäisin vaikka Arenasta?

      Poista
  3. Olet kyllä ihailtavan tuottelias kirjoittaja. Joka päivä kirjoitat pohdiskeltavaksi uusia esseitäsi - kerrassaan upeaa tahtia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäkin, ruskeakielinen!

      Poista
    2. Ja sinäkin, nillittäjä. Jos ei talo miellytä, niin talosta pois.

      Poista
  4. "nämä eräänlaiset siirtomaaisännät siis olivat niin sanoakseni täysin eurooppalaistunut rotu jo Pietari Suuresta lähtien."

    Venäjän idea: zapadnikkien ja slavofiilien loputon taistelu hegemoniasta Venäjällä.

    Pietarin Suuren rangista tulee aina mieleen Gogolin Nenän kollegioasessori Kovaljov, joka halusi itseään tituleerattavan majuriksi. Kun eräässä lähteessä arvo rinnastettiin kapteenin minulla heräsi kysymys, halusiko siviilivirkamies K. paitsi sotilasarvon myös korkeamman kuin hänelle olisi kuulunut.

    K:ssa oli kuitenkin niin sanoakseni ainesta: hänen parturin vahingossa irti leikkaamasta nenästään tuli peräti kenraalinarvoinen (todellinen) salaneuvos - joka ei halunnut tuntea "isäntäänsä".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Majurin arvo oli jonkin aikaa poissa Venäjän armeijasta. En muista, oliko juuri Gogolin aikana. Siinä tapauksessahan se antaisi asialle lisämausteen.

      Poista
    2. Kyllä se majurinarvo lakkautettiin Venäjällä 1884 ja palautettiin 1935. Oli siis Gogolin aikana.

      Poista
    3. Avainkysymykseni oli oliko kollegioasessori siis kapteeni vai majuri? Hesarissa oli muinoin rangijärjestys puhuttelumuodoin (=kapteeni), mutta onko blogistilla tietoa kumpi se oli.

      Poista
    4. Ja siksi Mannerheimkin yleni suoraan ratsumestarista (= ratsuväen "kapteeni") everstiluutnantiksi, kun ilmoittautui Japanin sotaan vapaaehtoiseksi.

      Paljon myöhemmin eräässä maassa esitettiin seuraava puhutteluperustelu:

      Koska 1. luokan sotilasinsinöörin virka rinnastetaan everstiluutnanttiin, on tällaisessa virassa palvelevaa insinöörikapteenia soveliasta puhutella suoraan everstiksi, onhan everstiluutnantti tarpeettoman mutkikas sana.

      Poista
    5. Gogolin aikaan kollegioasessori rinnastettiin majuriin. Vuodesta 1884 kapteeniin ja ratsumestariin.

      Poista
    6. Liekö Mannerheimin osalta kyse myös siitä, että tämä oli palvelut eliittiyksikössä kaartissa. Muistelen, että jos kaartinupseeri siirtyi tavalliseen yksikköön, tämä olisi saanut suoraan astetta korkeamman arvon (asiasta oli enemmän erän venäläisen kirjoittamassa kirjassa Mannnerheim, syntynyt palvelemaan.

      Kiitos blogistille Gogolin Nenää avaavasta vastauksesta.

      Poista
  5. Mitäpä mieltä Vihavainen on Andre Swanströmin "joku kirjasta", jota Kanavassa ylisti Lea Toivola? Historiatieteellisestihän kirja on aivan onneton, mutta näköjään oikea ideologia takaa hymistelyn ja kehut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä tuota jaksa noin heiveröisiin argumentteihin perehtyä.

      Poista
    2. Jaa että "historiatieteellisesti aivan onneton". Taitaa olla kova pala, kun Swanström paljasti Jokipiin, Uolan & consortes hämäykset?

      Poista
    3. Suhteuttaminen on historiassa kaiken a ja o. Jokos siinä nyt kopernikaanien vallankumous tehtiin, vai oliko kyse joidenkin henkilöiden osallistumisesta johonkin tai ainakin jonkin tietämisestä? Näinhän kirjan uutuusarvoa on selostettu, oikein vai väärin?

      Poista
    4. Oletko anonyymi klo 1033 edes lukenut sen kirjan? Siis jos mistä tahansa muusta aiheesta kirjoitettaisiin kirja yhtä tendenssimäisesti, niin sille nauraisivat Kuopion kuolleet hevosetkin. Swanströmin yhtenä kivijalkana on mm. fasismin määritelmä kirjasta, jonka kirjoittajista ainakin yksi (Oula Silvennoinen) on äärivasemmistolainen, joka näkee fasisteja ja natseja kaikkialla. Ts. lähdekriittisesti tarkastellen olisi sama etsiä puolueetonta näkemystä juutalaisista Göbbelsin päiväkirjoista. Tuskinpa olen väärässä, jos sanon, että jos nyt olisi Kokoomuksella ehdokas, joka ajattelisi kuin Tuure Junnila, niin hänet taatusti leimattaisiin fasistiksi ja äärioikeistolaiseksi vähintään varttinatsiksi.

      Swanström unohtaa mm. semmoisen perusseikan, että tuohon aikaan ykleinen suhtautuminen mm. juutalaisiin oli ihan jotain muuta kuin filosemitismiä. Mm. presidentti Harry S. Truman kirjoitti 1947 päiväkirjaansa mielipiteitä, joiden esittämisestä nyky-Saksassa joutuisi linnaan.

      Poista
    5. Olen lukenut kirjan luultavasti paljon tarkemmin kuin konsanaan nimimerkki. Ei siinä mitään "tendenssimäisyyttä" huomaa - päinvastoin: tarkkaa ja perusteellista lähteiden analysointia (vrt. esim. SS-pataljoonan poliittinen väri Jokipiillä ja Sanströmillä!). Se tendenssimäisyys on suomalaisessa historiankirjoituksessa ollut ihan toisaalla, vaikkapa IKL:n historian kaltaisissa teoksissa. Sen kirjoittajasta voi lukea mielenkiintoisia asioita Tommi Kotosen teoksesta Politiikan juoksuhaudat. Siinähän mentiin aikoinaan ihan "ad fontes" eli entisiin saksalaisiin SS-miehiin asti.

      Poista
    6. Valitan, että vanha koneeni jättää useimmiten w-kirjaimen lyömättä. Siis: Swanströmillä.

      Poista
    7. Tuosta Saksan mielistelystä välirauhan aikana: kannattaa muistaa, että se oli liitossa Neuvostoliiton kanssa ja samaan aikaan ainoa mahdollinen tuki Suomelle.
      Meillä taas oltiin 30-luvulla niin saksalaisvastaisia, että Hitler ärhenteli talvisodan aikana Suomen ansainneen osansa. Edes jonkinlainen demonstraatio Saksan hyväksi oli enemmän kuin tarpeen.

      Poista
    8. Anonyymi klo 0926: Jos et huomaa sitä tendenssimäisyyttä, niin käypäs vaikkapa silmälääkärissä. Siis esimerkiksi tuo "pataljoonan poliittinen väri" on Swanströmillä 2010-luvun vasemmistolaisten määritelmiin pohjautuva. Jokipii taas noudattaa historiatieteellisesti oikeaa eli tapahtuma-ajan näkökulmaa.

      Ja anonyymi klo 0926 voisi Tommi Kotosen tendenssisepustusten (yksi varma tae kirjoittajan tendenssistä on, kun hän ilmoittaa olevansa "äärioikeistoa tutkiva", koska se 99,9 % varmuudella paljastaa tutkijan olevan vahvasti kommunistien leirissä) sijasta lukea niitä Mikko Uolan kirjoja. Mutta helpompaa toki on niellä valmiiksi pureskeltua propagandaa. Ihan vinkkinä: Vesa Vares toteaa uusimmassa kirjassaan Uolan IKL-tulkinnat hyvin oikeiksi ja päteviksi.

      Poista
    9. Sinun,nimimerkki "Trilisser", tuskin kannattaa tuskin kehottaa ketään silmä- tai muuhunkaan lääkäriin. Muistaakseni olet eri foorumeilla pyrkinyt kiistämään holokaustinkin tai ainakin erittäin voimakkaasti vähättelemään sen merkitystä. Kertoo kaiken "objektiivisuudestasi".

      Swanströmin kirja on muuten ehdolla "vuoden tiedekirjaksi" ja HYL:ssa "vuoden historiateokseksi. En usko, että tulee valituksi. Ne yleiset syyt, ne yleiset syyt...

      Poista
    10. Joka haluaa tietää sotien välisestä Saksa-suhteesta lukekoon Vareksen uuden Viileää veljeyttä.

      Vasta Talvisodan - ja barbarossatarpeiden - myötä meistä tuli Hitlerin silmissä "kunnia-arjalaisia". Tästäkin totuus paljastui kun saksalaisesti sotilaiden tyttöystävät hakivat avioliittolupaa: vain vähemmistö sai,muut olivat rodullisesti kelvottomia.

      Se on selvää, että välirauhan aikaan tehtiin ja sanottiiin mitä vain Hitlerin suosion saamiseksi. Silloin kun oltiin pirun ja belsebubinvälissä.

      Poista
    11. Suosittelen Vareksen teoksen jälkeen luettavaksi Vareksen entisen kollegan Jokisipilän ja Könösen kirjaa Kolmannen valtakunnan vieraat. Suomi Hitlerin Saksan vaikutuspiirissä 1933 - 1944 (2013). Voipi muuten tuo näkökulma jäädä turhan yksipuoliseksi.

      Poista
    12. Eikä pitä unohtaa Sinkikka Wunschin väitöskirjaa Suomen lehdistön ulkopoliittisista artikkeleista 30-luvulla.
      Kyllä se antipatia natseja kohtaan oli niin kattavaa, että aikamoinen oppitunti tarvittiin, ennenkuin Saksan tuki kelpasi.

      Poista
    13. Anonyymi 1648: Mitä höpäjät? En ole 45 elinvuoteni aikana kertaakaan missään yhteydessä väittänyt, etteikö holokaustia olisi tapahtunut. N. 13-vuotiaasta lähtien olen ollut vankkumaton Israelin ystävä, käytännössä maallinen siionisti. Joten älä puhu lantaa.

      Jos kuulut niihin, joitten mielestä holokausti oli muka aikalaisille muka ykkösasia läpi Euroopan, saatikka maailman, niin ei voi auttaa. Ei se sitä ollut pitkään edes sodan jälkeen. Lue Raul Hilbergiä.

      Ja olen lukenut myös mainitsemasi propagandatöräyksen eli JokisipiläKönösen rimanalituksen. Todella sääli, että Jokisipilän sortui moiseen roskaan. Tosin herran Hitlerin kopla on samaa roskaa.

      Jos Swanströmin töräys valitaan vuoden tiedekirjaksi, niin silloin voidaan sanoa tieteen irvikuvan voittaneen.

      Poista
  6. "joku kirjasta" =kohukirjasta. Näppäimistö sekoili.

    VastaaPoista
  7. Laiva- ja laivastosanasto taitaa olla venäjässä hollantilaista alkuperää, kuten se on myös monessa englannninkielisessä laivatermissä.

    Varusmiesaikana tuli ihmeteltyä neuvostoliittolaisen ja suomalaisen kartussilaukauksen eroa. Niissä panos määritettiin erilailla eli toisessa panoksen määräsi hylsyyn jätettävä ruutipussimäärä ja toisessa taas poisotettujen pussien määrä. Täyspanos ja ½-panos oli kuitenkin sama. Suomalaisia tykistöupseereita koulutettiin Venäjällä ja tunnetuimmat lienevät Nenonen ja Владимир Давыдович Грендаль, joista jälkimmäisestä Nenonen sanoi, että "hän oli jo täysin venäläistynyt" liekö positiivinen vai luonnehdinta tai sitten ei. Merkittävä mies kuitenkin neuvostotykistölle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hollantihan se meriä hallitsi ennen Englantia ja sinne se Pietari opiskelemaan meni.
      Noita töysvenäläistyneitä, mutta suomalaisina pidettyjä oli aika paljon. Sen ajan oloissa olivat siis omaksuneet yleisvaltakunnallisen näkökulman, kuten meillä jokunen meppi. Mirko Harjulan ryssänupseerit alan perusteos.

      Poista
  8. Isoisäni oli nimismies, ja saksalaiset kutsuivat häntä"Herr Politzei Majoriksi". Meillä ei ollut rankisysteemiä, joten en tiedä, mihin tämä perustui.

    Aikoinaan silloisessa Kouvolan kieli-instituutissa eräs opettaja hehkutti kauniita venäläisiä alkuperäissanoja, joista esimerkiksi hän valitsi "pomidor". Paljastin moukkamaisuuteni rohkenemalla epäillä sen kuitenkin olevan ranskaa. Terveisiä vaan Asvalttikoneelle, jos joku hänet muistaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Meillä ei ollut rankisysteemiä, joten en tiedä, mihin tämä perustui."

      En tiedä miten autonomian aikana oli, mutta kyllä itsenäisenkin Suomen historiassa on ollut rangi (virkaikäjärjestys), jonka perusteella ovat määrätyneet kuoppakorotukset ja viime vuosiin saakka tuomioistuimissa puhenjohtajuus.

      Poista
  9. Rauman seudulla ja kai Varsinais-Suomessa ja eritoten ruotsinkielisillä alueilla naisen kansallispukuun kuuluu tykkilakki. Vekkuli ilmaisu jäänyt mieleen, mutta selitys unohtunut. Ei mitään tekemistä tykistön kanssa. Vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pienessä Tietosanakirjassa oli yhden aukeaman hakusanarajoina Tykkimyssy-Tylsämielisten hoito. Ensimmäisen kohdalla kerrotiin jostain naisten päähineestä, joka ei tainnut liittyä aseisiin millään tavalla, kun ei jäänyt pikkupojan mieleen erityisemmin selvästi.

      Poista

Kirjoita nimellä.