perjantai 1. helmikuuta 2019

Kulttuuria Kanarialla


Teneriffan kulttuurikierros

Kanarian saarilta löytyy ihan kelpo määrä kulttuuria halukkaille. Gran Canarialla on Kolumbuksen museota, konserttisalia ja muutakin. Teneriffan Santa Cruzissa on useita museoita, muun muassa Museo MUNA Museo de Naturaleza y Arqueología, jossa on aika lailla myös saaren varhaisiin asukkaisiin, quancheihin liittyvää asiaa.
Kaupunki on noin Tampereen kokoinen ja siellä toimii myös raitiotie. Lisäksi meriliikenne, myös matkustajien osalta on vilkasta. Gran Canarialtakin monet tulevat tänne pistäytymään ihmeelliseen Loro Parkiin, jossa valaat ja delfiinit esittelevät temppujaan. Esittelivät ainakin muutama vuosi sitten. Toki silläkin saarella on oma hieno eläinpuistonsa.
Santa Cruzin oopperatalo Auditorio on hämmästyttävä arkkitehtuurin näyte ja yhtä suurellinen kuin paikallinen linja-autoasema, joka jättää jopa Helsingin varjoonsa. Siellä orkesteria johti nyt virolainen Anu Tali. Ohjelistossa oli Mendelssohnia ja mitä lienee ollut. Seuraavana on vuorossa Pietarin filharmonia.
Suuri taidemuseo tietenkin kuuluu asiaan ja sittenhän ympäristöstä, etenkin Puerto de la Cruzista löytyy noita eläin- ja kasvikuntaan liittyviä näyttelyitä sekä tietenkin erinäisiä luonnonnähtävyyksiä. Teidellä saattaa kohdata ihka oikean lumisateenkin. Nyt joku väitti tämän tulivuoren aktivoituneen, mutta kyllä retkiä sinne tehdään vanhaan malliin.
Sotamuseo on hieman syrjässä, vanhassa linnoituksessa ja saattanee jäädä monelta käymättä. Se on vahinko, sillä siellä kannattaa kyllä käydä.
Espanjan sotahistoria on tietenkin erittäin merkittävä ja tarkemmin museoon perehtymällä voisi saada selville yhtä ja toista mielenkiintoista myös siitä, mitä se jättää kertomatta tai ainakin pitää aika vaatimattomasti esillä. Mutta kyllä aikaa kului jo yleiskatsauksen saamiseen. Oltiin muuten ainoat asiakkaat.
Mielestäni kenraali Francon rooli on täällä aina vaatimattomasti esillä. Hän nyt sentään lähti juuri Kanarian saarilta aloittamaan uraansa, joka päättyi Espanjan diktaattorin, caudillon asemaan.
Sitä ei enää juhlita, mutta ehkäpä silläkin oli oma myönteinen puolensa. En mene vannomaan. Vaihtoehto ainakin olisi ollut kaamea, joskin myös kiinnostava.
Lepanton meritaistelussa vuonna 1571 tuhottiin museon mukaan Turkin laivaston mukana 20000 musulmaania. Taistelun lopputulos antoi ratkaisevan iskun tuon valtakunnan merenherruudelle. Toinen asia on sitten, että merirosvoina Turkin alamaiset, etenkin Algeriassa ja Marokossa pitivät sivistysmaita kauhun vallassa aina siihen saakka, kunnes Ranska vuonna 1830 valloitti Algerian.
Niin sanottu barbareskirannikko onkin Kanarian saaria niin lähellä, että sinne ja takaisin saattoi purjehtia päiväseltään suotuisilla tuulilla.
Merirosvot olivat Kanarian saarten suuri vitsaus ja näyttävät pitäneen majaansa sen suojaisissa lahdissa, esimerkiksi Gomeralla. Merirosvoihin verrattava vitsaus olivat kaapparit, Espanjan kannalta eritoten engantilaiset.
Museossa on varsin näyttävästi esillä se vuoden 1797 taistelu, jossa paikalliset löivät takaisin ylivoimaisen englantilaisten hyökkäyksen ja pakottivat nämä pyytämään rauhaa.
Taistelussa esitetään Gutierrezin johtamien espanjalaisten osoittaneen suurta aloitteellisuutta, muun muassa varustaen pieniä soutualuksia tykkiveneiksi, jotka vahingoittivat hyökkääjän suuria laivoja.
Museossa aikoinaan ollut suuri tykki El Tigre sijaitsee nyt satamassa, erillisessä pikku museossa. Sillä saatiin osuma amiraali Nelsoniin, joka menetti kätensä. Karskiin tapaansa hän kehotti välskäriä leikkaamaan pois ”tarpeettoman lihanpalan”, kun se tykinkuulan jäljiltä riippui hervottomana.
Tämä oli yksi niistä kolmesta yrityksestä, joita englantilaiset tekivät Santa Cruzia vastaan. Muualla, esimerkiksi Fuerteventuralla on kerrottavana samanlaisia tarinoita. Hyökkääjiä olivat usein merirosvot.
Museon esineistö on kiinnostavaa. Siellä on huomioitu muun muassa Espanjan Saharassa suoritettu toiminta kameliosastoineen. Amerikan valloitus sen sijaan on yllättävänkin suppeasti sivuutettu. Eihän se touhu tainnut siellä juuri kunniakasta olla -meidän näkökulmastamme.
Joka tapauksessa esineistöön kuuluu muun muassa se valtava Englannin Union Jack, joka oli tarkoitus ostaa Santa Cruzin linnoituksen tankoon.
Kiinnostava on myös erittäin suuri valikoima käsiaseita. Niiden joukossa huomiota herättää Colt .45, johon on lisätty valtava lipas.
Luulen kyllä, että ase saattoi jumittua muutaman kymmenen laukauksen jälkeen. Eihän pistoolia ole tarkoitettu sarjatuliaseeksi.
Yleisenä huomiona totean, että kyllähän Kanarialla on muutakin kuin pelkkää aurinkoa ja hiekkaa.

10 kommenttia:

  1. Shakespearekin kehui kanarialaista malvasiaviiniä.

    VastaaPoista
  2. Ihme jos siellä ehtii syömään kun pitää toppuutella anonyymien tiedonnälkää sulkemaan?

    VastaaPoista
  3. Tässä vähän engelsmannien omaa näkemystä merirosvoista:
    Look ahead, look a stern
    Look the weather in the lee
    Blow high! Blow low! And so sailed we
    I see a wreck to the windward
    And a lofty ship to lee
    A sailling down along
    The coasts of High Barbaree
    Oh, are you a pirate
    Or a man-o-war? cried we
    Blow high! Blow low! And so sailed we
    Oh no! I'm not a pirate
    But a man-o-war, cried he
    A sailing down along
    The coasts of High Barbaree

    So back up your topsails
    And heave your vessel to
    For we have got some letters
    To be carried home by you

    We'll back up your topsails
    And heave your vessel to
    But only in some harbor
    And along the side of you
    For broadside, for broadside
    They fought all on the main
    Blow high! Blow low! And so sailed we
    Until at last the frigate
    Shot the pirate's mast away
    A sailling down along
    the coasts of High Barbaree

    For quarters! For quarters!
    The saucy pirates cried
    Blow high! Blow low! And so sailed we
    The quarters that we showed them
    Was to sink them in the tide
    Oh, it was a cruel sight
    And it grieved us full sore
    To see them all drownin'
    As they tried to swim to shore

    With cutlass and gun
    Oh we fought for hours three
    Blow high! Blow low! And so sailed we
    The ship it was their coffin
    And their grave it was the sea

    Blow high! Blow low! And so sailed we!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välimeren puoleiselta Piraattirannikolta on mielenkiintoinen kirja The Pirate Coast by Richard Zacks. Sen mukaan Ruotsi ja siinä mukana myös Suomi maksoi 1800-luvun alussa suojelurahaa jollekin Välimeren etelärannikon kaupunkivaltiolle, että ruotsalaiset laivat saivat purjehtia rauhassa. Kehitysavullamme on pitkät perinteet...

      Poista
    2. Näinhän se oli. Vielä 1800-luvun jälkipuoliskolla vaara oli. Ja nythän se on taas...

      Poista
  4. Tätä siis lauletaan saman tahtiin, kun kiskotaan köysiä (sea-shanty).

    VastaaPoista
  5. "...varustaen pieniä soutualuksia tykkiveneiksi, jotka vahingoittivat hyökkääjän suuria laivoja."

    Vastaavan kaltaisilla Ruotsin saariston tykkisluupeilla kuuluu ratkaiseva merkitys Ruotsinsalmen toisen meritaistelun menestykseen. Tuollaisen tykkisluuppi Dianan ennallistus on nähtävissä Kruunuhaan rannassa ja sillä järjestetään. Saisi vaan joku varakas sponsori hankkia sille pronssitykin.

    Sivumennen sanoen aikaisempaan blogiin tuolla Kustaa III:n hyökkäyssodalla lienee ollut aika moinen vaikutus siihen, että Aleksanteri I tarttui Napoleonin ehdotukseen vallata Suomi Ruotsilta. Kuten Risto Volasen kirjassa on todettu vasta uusi Bernadotte-suku luopui 1812 Ruotsin aikaisemmista revansistisista pyrkimyksistä Venäjän suhteen. Siitä alkoi Ruotsin rauhan ja vaurastumisen aika eikä lopputulos ollut Suomenkaan kannalta hullumpi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. saariston, korjaan saaristolaivaston

      Poista
  6. Näin on. Ja muistakaamme myös yksitykkiset tykkijollat!

    VastaaPoista
  7. Kiitos vinkeistä. Kolmen viikon päästä Teneriffalle, jos Norwegian ja Teide suo.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.