perjantai 29. maaliskuuta 2019

Paratiisin portit


Paratiisin portit

Firenzen Kastekappelissa ovat Lorenzo Ghibertin kuuluisat ovet, joita Michelangelo vertasi paratiisin portteihin, Porta del Paradiso.
Vastaavia ovia on sittemmin tehty muuallekin. Komeimmat näkemäni ovat Pietarin Iisakinkirkossa ja taiteellisen arvonsa lisäksi niillä on paljon kerrottavaa myös Venäjän historiasta.
Sivumennen sanoen, Novgorodin Sofian kirkon ovet, joita on pidetty Sigtunasta ryöstettyinä, lienevät oikeasti Magdburgilaista tekoa ja suunnilleen Suomeen tehdyn ns. ensimmäisen ristiretken ajalta.
Kaikki nuo portit kuvastavat vähintäänkin teeskenneltyä hurskautta ja kuvaavat raamatunhistorian tapahtumia hartaassa ja idealisoivassa hengessä.
Nizzan (Nice) Èglise-Saint-Pierre d’Arène -kirkossa on myös vastaavat veistoksin koristetut ovet.
Kontrasti nizzalaisen kuvakielen ja sen vanhojen edeltäjien välillä on melkoinen.
Myös Nizzan tapauksessa kuvitetaan raamatullista tapahtumaa. Tarkemmin sanoen Eeva on siinä ottanut käteensä omenan ja ilmeisesti valmistautuu syntiinlankeemukseen.
Aatami taas raapii päätään ja näyttää olevan aivan ymmällä.
Sekä Eeva että Aatami ovat apinoita tai ainakin niitä hyvin suuresti muistuttavia kädellisiä. Kuvissa esiintyvät myös pässi ja härkä, jotka edustavat normaalia, nykyistä lajia ja rotua, sikäli kuin nyt rotuja on olemassa, mutta se lienee tässä sivuseikka.
Kehon kieli on tässä sitäkin kiinnostavampaa. Aatami-apina raapii takaraivoaan, mikä ilmeisesti on osoitus heräävästä kriittisestä ajattelusta  -hän haluaa ymmärtää, mutta ei voi.
Varsinaisilla apinoilla ja esimerkiksi hänen seuranaan olevalla pässillä, ei ole kysymyksiä, joita voitaisiin nimittää älyllisiksi.
Luulen, että pässi ja alkuihminen olivat suunnilleen samalla henkisellä tasolla, mitä älykkyyteen tulee. Suuri ero on kuitenkin siinä, ettei pässillä ole eikä liene ollutkaan kysymyksiä.
Se on lajissaan täydellinen, eikä koskaan pyrikään hyviä ruohikoita, hyviä lampaansatuloita ja hyvä puskuja pidemmälle. Ja näissä sen mestaruus on kadehdittavaa. Mitäpä muuta tarvitaan? Tarvitsisiko ihminenkään? Tästä asiasta taitaakin nykyään jo olla erimielisyyttä.
Tuo kuvattu alkuihminen sen sijaan on tyhmä, mutta ollakseen tyhmä, sillä täytyy jo olla jonkinlaista esiasteen älyä, älyllistä toimintaa ja kunnianhimoa. Aatami on ilmeisesti maailman ensimmäinen intellektuelli.
Eevan henkisistä kyvyistä on kuvan perusteella vaikea mennä sanomaan. Kädessään hän joka tapauksessa pitää omenaa eikä pane sitä suoraan suuhunsa. Ilmeisesti asia siis jotenkin mietityttää. Eevakaan ei toisin sanoen ole täydellinen, ei pelkkä vaisto-olento.
Kuten tunnettua, Jahve sittemmin karkotti paratiisista sekä intellektuellipariskunnan että käärmeen, joista viimemainittu kirottiin. Itse asiassa myös ihmiset kirottiin ja saatettiin vaivan alaisiksi ja kuolevaisiksi.
Kiinnostava yksityiskohta luomiskertomuksessa on, ettei ihmisten paratiisista lähtiessään tarvinnut turvautua niihin viikunanlehdistä tehtyihin vyöverhoihin, joita he olivat itse punoneet. Sen sijaan itse Jumala teki heille lähtiäisiksi nahkaiset puvut ja puki ne heidän yllensä, mikä minusta kannattaa kyllä kauniina eleenä erityisesti huomioida.
Kun olin jo ehtinyt unohtaa, mitä luomiskertomuksessa oikeasti sanotaan, herätti huomiotani myös seuraava: ”Ja Herra Jumala sanoi: Katso, ihminen on tullut sellaiseksi kuin joku meistä, niin, että hän tietää hyvän ja pahan. Kun ei hän nyt vain ojentaisi kättänsä ja ottaisi myös elämän puusta ja söisi ja eläisi iankaikkisesti”.
Niinpä ihminen ajettiin pois paratiisista viljelemän maata, josta hänet oli otettu. ”Ja hän karkoitti ihmisen ja asetti Edenin paratiisin itäpuolelle kerubit ynnä välkkyvän, leimuavan miekan vartioitsemaan elämän puun tietä”.
Tässähän on pakko kysyä, kenelle Jumala oikeastaan puhui ja ketä hän tarkoitti meillä, siis meikäläisillä? Olivatko kyseessä kerubit ja serafit? Kuolemattomien kesken tämä repliikki joka tapauksessa vaihdettiin.
Mikäli pidämme kiinni yksijumalaisuudesta, voimme tuskin hyväksyä ajatusta, että Jahven ohella olisi paikalla ollut myös esimerkiksi Allah, jota jotkut pitävät vain Jahven toisena nimenä. Otan vapauden olla asiasta eri mieltä, mutta en ryhdy tässä sitä setvimään.
Tarkoitukseni ei tässä suinkaan ole rienata. Pyhistä kirjoista saa loputtomasti kaikenlaista huvittavaa, jos sellaista etsii, mutta se on vähän väärä paikka sille toiminnalle. On niissä nimittäin myös sitä kaikkein arvokkainta, mitä ihmiset eri aikoina ovat saaneet aikaan, siis kulttuuria, pyhyyden etsintää.
Niinpä nizzalaiset paratiisin portit panevatkin ajattelemaan kaikenlaista uutta. Voitaisiinko koko kirkko ajanmukaistaa muuttamalla pyhiä kirjoja vallitsevien tieteellisten käsitysten mukaisiksi? Siinä myös koko kirkkotaide uudistuisi.
Juridisella alalla kaikki on kristillisellä puolella jo uudistettu perin pohjin, uuden testamentin hieman epämääräiseen lupaukseen vedoten ja sama koskee esim. ruokatabuja.
Mutta voiko uskontoa edes olla ilman tabuja? Mikä uskonto se sellainen on? Ehkäpä voisimme sillä taholla ottaa käyttöön vaikkapa vegaanien tai viherpipertäjien uskon? Jälkimmäisillä on asialleen jopa jonkinlaisia rationaalisia perusteita.
Sivumennen sanoen, ajatus ikuisesta elämästä taitaa tätä nykyä olla aika aktuelli. Mitä hyvää siitä mahtaa seurata, on hämärän peitossa. Voihan se olla, että leimuava miekka tulee ns. vetävän käteen jossakin vaiheessa.
Oli miten oli, nämä paratiisin portit tekivät ainakin minuun vaikutuksen. Tässä on nyt portit avattu ainakin kirkkotaiteen uudistamiseen. Ehkäpä näemme pian meidänkin kirkoissamme vaikkapa hedelmöityvää munasolua esittäviä veistoksia tai vastaavia.
Ilmainen ideani olisi DNA:n tuominen ristiinnaulitun kuvien tilalle. Tiedän, että joku puhelunvälittäjäfirma yrittäisi tällaisessa tapauksessa saada siitä mainoksen itselleen, vaikkapa lisäämällä jalustaan pienen vaaleanpunaisen taulun, jossa lukisi: teoksen kustantanut DNA.
Mutta miksei? Rahoitettiinhan sitä ennenkin.

10 kommenttia:

  1. Allah on etymologisesti samaa juurta El'in tai Il'in eli muinaisen kaananilaisen uskonnon korkeimman ylijumaluuden kanssa. Gabri-El, jumala on voimani, Eelis eli Eli-Yahu, Yahve on jumalani ja niin edelleen. Heprea ja arabea muutenkin ovat sukulaiskieliä. Sanoisinpa Islamin ja Juutalaisuuden olevan teologisesti lähempänä toisiaan kuin aitoa ja autenttista Kristinuskoa, joka on suuri synteesi helleenis-platonilaista ajattelua logoksineen ja lähi-idän mysteeriuskontoja. Paitsi ovat Islam ja Juutalaisuuskin nykyään aika kaukana toisistaan. Autenttisella kristinuskolla viittaan ortodoksiseen kirkkoon ja muihin idän kirkkoihin, protestanttisuus on menettänyt suurelta osin helleenisen perimänsä.

    VastaaPoista
  2. Vastauksesi siihen kenelle Jumala puhuu löytyy jos tutkitte sanaa Elohim, jolla jumalaa kutsutaan monikossa usein vanhassa testamentissa hepreaksi tai arameaksi.

    VastaaPoista
  3. Jos lähdetään vegaaniselle tielle eli toisin sanoen aika lailla pasifistiselle sellaiselle, täytyisi myös perustunne nimeltä aggressio jättää kyydistä tienposkeen, ja mitä on ihminen ilman puhdasta vihaa? Mitä on mies ilman sotaa? Viha eli aggressio on tunteen lisäksi valtava "eteenpäinvievä voima", jonka ansioista ihminen ( man ) on saavuttanut useita ylevinä pitämiään merkkipaaluja. Sanotaan alkajaisiksi nyt vaikka sivilisaatiot nykymuodossaan. Vihan vastakohtahan ei ole rakkaus vaan välinpitämättömyys, ja ehkäpä ihmisen on syytä heittäytyä välinpitämättömäksi " omaa ( luultua ) kehitystään kohtaan ) " ja muutettava koko ihmiskäsityksensä, kenties "laiduntavaksi lampaaksi, joka on eläin eläinten joukossa ja vieläpä tyhmimmästä päästä sitä sakkia melkein tuhotessaan kaiken "älykkyydellään" . Tässä mielessä kirkonkirjojenkin uudistaminen tai uusien laatiminen ei olisi mitenkään erikoinen tai edes radikaali toimenpide. Siis tälle pässille.

    Tässä vaiheessa keskeistä ellei keskeisintä on kuitenkin Adamin kehonkieli takaraivoaan rapsutellessa. Hän haluaa kovasti ymmärtää. Voisiko hän?

    VastaaPoista
  4. Jumalten nimiä raamatussa:

    El (Elah, Elohim)אֱלֹהִים
    Jehova יְהֹוָה
    Adonai אֲדֹנָי
    El Shaddai
    El Eljon
    El Roi
    El Olam
    El Gibbor
    Jehova Jiree
    Jehova Rapha
    Jehova Nissi
    Jehova Shalom
    Jehova Sebaot (Sotajoukkojen jumala)
    Jehova Tsidkenu
    Jehova Shamma
    + 30 muuta nimeä

    Kiirettä on miekkosilla pitänyt.

    Petrus




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ymmärtänyt, että Jumalan juutalainen erisnimi on Jahve. Elohim oli jumaa tarkoittava yleisnimi. Jehova on sen sijaan tulkintavirhe: Toorassa oli kirjoitettuna Jahve, mutta sanaa pidettii niin pyhänä, ettei sitä saanut normaalitilanteessa lausua vaan lausuttiin Elohim. Koska hebreassa ei merkitä vokaalejaa niin sanotussa punkteeratussa (vokaalimerkityssä) hebreassa Jahven J h v väleihin merkittiin lausuttavat Elohimin e o, josta tuli tuo Jehova, joka ei tarkoita mitään - paitsi tuosta tietämättömille Jehovan todistajille.

      Poista
  5. "Allah, jota jotkut pitävät vain Jahven toisena nimenä."

    Ainakin arabian kieliset kristityt, joita on Lähi-Idässä monta ja monenlaisia kutsuvat Jumalaa Alahiksi.

    Kysymys onkin siitä, mikä on tuon ylimmän jumalan oikea opetus. Siitä on riidelty nyt 1500 vuotta.

    VastaaPoista
  6. Se on pitkä prosessi tuo ihmisen historia ja osa. Alussa kaikki oli yhtä ja samaa, kaikkiallista -- "monikollista" siinä mielessä jossa monikko vielä oli jotain olemuksellisesti kokonaista, eikä vielä päätelty osista kokonaisuuteen päin kuten nykyisin teemme.

    Me emme enää muuta osaakaan kuin nimetä kohteita ja laskea niitä yhteen. Emme ymmärrä sosiologiaa, emme yhteisövoimia, yhteisöominaisuuksia emmekä yhteisöilmiöitä. Muutaman tuhannen, tai viimekädessä muutaman sadan eurooppalaisen vuoden tajunnallinen matka on eriyttänyt yksilön, korvannut alkuperäisen vallan yksilöllisellä kokemuksella "tahdosta", konstruoinut objektivaation -- eli mielen kerroksellisuuden, itsehavainnon ja -refleksion -- pohjalta "tiedon" valtakunnan.

    Me elämme nyt omaa laatuaan olevissa kielimaailmoissa, joissa sitten meitä pohdituttaa esimerkiksi kysymys jumaluuden monikollisuudesta. Ongelma on ihan yksinkertainen: alussa kaikki oli sosiaalista "valtaa", kaikkiallista valtaa. Se oli monikon alkuperäinen olemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina jaksaa askarruttaa, mitä asiaa Sepolla sitten on, jos "emme", ensimmäisessä persoonassa, ymmärrä sosiologiaa.

      Poista
  7. Minulla on Al-Ghazalin kirja "Jumalan 99 kaunista nimeä". Siinä todetaan Allah kaikista korkeimmaksi, koska siinä kaikki ominaisuudet yhdistyvät.
    Lyhyesti sanoen siis kai Allahu akbar.
    Itse pidän sitä vastenmielisenä ja siinähän on saattanut käydä kuin työväenaatteelle, joka oli hyvä aate, kunnes jätkät sen pilasivat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, että kyse on jumalan (Allah) ominaisuuksia kuvaavista epiteeteistä, joita islamilaisen perinteen mukaan on tuo 99. Esimerkiksi "Armelias armahtaja". Sama tyylikeino oli juutalaisilla anonyymi klo 10.48 kuvaamissa nimissä, esim Herra Sebaot = Sotajoukkojen Jumala.

      Niin, ei ole niin jaloa aatetta tai ajatusta, etteivät ihmiset pysty sitä pilaamaan. On usko saanut aikaan paljon hyvääkin, jos ei muussa niin ainakin taiteessa. En osaa kuvitella, että ateismi voisi innostaa esimerkiksi Bachin passioihin.

      Poista

Kirjoita nimellä.