lauantai 23. maaliskuuta 2019

Sota joka yllätti


Talvisodan suuri kuva

Talvisota 1939-1940 kuului niihin historian laskemattomiin yllätyksiin, jotka muuttivat sen kulkua ennalta aavistamattomalla tavalla.
Myös talvisodan seuraukset olivat ennalta aavistamattomat ja ne ovat tänäkin päivänä tärkeä osa konkreettista todellisuuttamme.
Historiallisessa keskustelussa niistä on kuitenkin puhuttu vähän ja sen sijaan on keskitytty käsittelemään talvisodan syttymistä ja sitä, olisiko se esimerkiksi voitu välttää.
Asia on kuitenkin lähinnä triviaali. Mikäli jollekin valtiolle luovutetaan ilman sotaa se, mitä se vaatii, käy sota tietenkin tarpeettomaksi eikä se syty lainkaan.
Lähellä tällaista ratkaisua ollaan silloin, kun hyökkääjän murskaava ylivoima tyrmää puolustajan heti henkisesti tai fyysisesti. Silloin myös taisteluiden vaatimat uhrit jäävät vähäisiksi ainakin hyökkääjän puolella. Tästä on historiassa paljon esimerkkejä. Silloin voidaan puhua sodan sijasta vaikkapa poliisitoimesta.
Talvisodassa tällaiset vaihtoehdot eivät toteutuneet eikä myöskään se loppuratkaisu, jonka hyökkääjä eli Neuvostoliitto oli ylivoimaansa luottaen sille jo laatinut.
Kun kysytään, millaiseen ratkaisuun Neuvostoliito pyrki hyökätessään Suomeen, ei tarvitse turvautua spekulaatioihin. Sen 2.12.1939 Kuusisen nukkehallituksen kanssa solmima sopimus kertoi asian koko maailmalle.
Se uusi järjestely, joka Kremlissä oli päätetty, sisälsi Suomen puolelta tehtyjä pienehköjä alueluovutuksia Karjalan kannaksella ja Suomenlahdella ja Hangon kaupungin vuokraamisen laivastotukikohdaksi 30 vuodeksi merkittävää rahasummaa vastaan. Suomenlahden saaret Suomi myi Neuvostoliitolle 300 miljoonalla markalla.
Vastineeksi luovutuksista Suomeen yhdistettiin mainitulla sopimuksella valtava alue Itä-Karjalasta. Kyseinen alue oli se, jolla kansallisuudeltaan karjalainen väestö pääasiassa asui.
Kyseessä ei enää suinkaan ollut sama alue, jota syksyn neuvotteluissa luvattu vaihtaa Kannaksen ja Suomenlahden alueisiin. Se käsitti suurimman osan nykyisestä Karjalan Tasavallasta ja oli kooltaan noin kolmasosa Suomesta.
Kyseessä oli nimenomaan se Suur-Suomi, josta nuorisopiirit Suomessa olivat haaveilleet väittäen, että tuo alue kansallisesti kuului Suomen yhteyteen. Nyt neuvostohallitus tunnusti saman asian puhuen sopimuksessa ”Suomen ja Karjalan kansojen vuosisataisesta toiveesta jälleenyhdistymiseen”, joka nyt siis toteutettiin.
Kyseessä ei ollut mikään lupaus, vaan valtiosopimus, joka astui heti voimaan. Sen ratifiointi oli määrä suorittaa Helsingissä mahdollisimman pian.
Moskova oli siis asettanut Suomeen uuden hallituksen, jolla se oli lahjoittanut valtavan maa-alueen. Suomen laillinen hallitus selitettiin kansan kannatusta nauttimattomaksi ja aluksi sen väitettiin jopa paenneen tuntemattomaan suuntaan.
Tämä uusi alueellinen järjestely siis oli se, johon Stalin Suomen suunnalla ainakin tuossa vaiheessa pyrki ja jonka hän kuvitteli jo saavuttaneensakin. Eihän ollut mitään syytä odottaa, että syntyisi sellaista merkittävää vastarintaa, jota puna-armeija ei nopeasti kykenisi tukahduttamaan.
On syytä muistaa, että juuri samaan aikaan käytiin Neuvostoliitossa erittäin näkyvää kampanjaa, jossa ylistettiin puna-armeijan kykyä ratkaista aseelliset konfliktit vihollisen alueella nopeasti ja vähällä verellä. Elokuva ja laulu ”Jos huomenna on sota” muistuttavat siitä yhä.
Joka tapauksessa Suomen suuntaa voitiin siis pitää poliittisesti loppuun käsiteltynä, kun aseet olivat puhuneet vain pari päivää. Sotilaat saivat hoitaa loppuun ne asiat, jotka heille kuuluivat. Suomessa oli uusi hallitus, joka jatkoi maansa vuoden 1918 valankumouksen perintöä ja vei sen nyt voittoisaan loppuun, kuten Suomen kommunistinen puolue tuolloin antamassaan julistuksessa selitti.
 Leningradin ja Suomen välillä raja oli siis nyt -kartalla- siirtynyt rannikolla länteen satakunta kilometriä ja Laatokan pohjoispuolella taas itään pari sataa kilometriä, aina Lappiin saakka. Suomenlahden saaret ja Hanko olivat Neuvostoliiton hallussa, paperilla.
Huomattavaa on, että Suomi oli niinikään paperilla jäänyt itsenäiseksi valtioksi, kuten sopimuksessa erityisesti todettiin. Kuusisen hallituskin selitti olevansa väliaikainen ja hallitsevansa vain siihen saakka, kunnes uudet vaalit yleisellä ja yhtäläisellä äänioikeudella pidettäisiin.
Lienee ymmärrettävää, että suomalaiset olivat koko asian suhteen epäluuloisia. Suomessa ymmärrettiin hyvin, ettei Kuusisen hallitus ollut mikään vallankumouksen tuloksena syntynyt hallitus, vaan naapurin nimittämä ja sen tahdosta riippuvainen marionetti.
Suomea ei siis julistettu Neuvostoliittoon liitetyksi, mutta oliko olemassa sellaisia aikeita?
Sitä emme tiedä. Sangen mahdollisesti myöskään Stalin ei vielä tiennyt, olisiko sellaiselle järjestelylle tarvetta. Baltian maat joka tapauksessa niin sanotusti liittyivät Neuvostoliittoon heinäkuussa tuona samaisena vuonna 1940 eli siis aika pian talvisodan jälkeen.
Jälkikäteen voidaan siis todeta, että mikäli jo sovittuja järjestelyjä ei odottamatta ja sensaatiomaisesti olisi peruttu, olisi Suomen valtioalue siis muuttunut huomattavasti ja aivan erityisesti se olisi laajentunut historiassa ainutlaatuisen aluelahjoituksen ansiosta.
Mikäli olisi käynyt niin, että Suomesta olisikin tullut neuvostotasavalta, olisi se todennäköisesti joka tapauksessa pysynyt noissa annetuissa rajoissaan ja suurella varmuudella itsenäistynyt vuonna 1991 muiden liitontasavaltojen tapaan.
Kun Suomi jäi Puna-armeijalta aikataulun mukaan valloittamatta, kuivui koko joulukuun 1939 skenaario kokoon ja Suomen laillisen hallituksen kanssa jouduttiinkin nöyryyttävästi tekemään rauha, vaikka ei oikeastaan pitänyt olla sotaakaan.
 Eihän Neuvostoliitto, sotilaalliseen ratkaisuun pyrkiessään edes tunnustanut koko hallitusta pitkään aikaan. Se, että se tehtiin, kuuluu uudemman historian sensaatioihin ja oli varmasti odottamaton ja ennalta arvaamaton tapahtuma.
Rauhanteon sivutuotteena perustettiin myös hylätylle Kuusiselle ja hänen harvoille suomalaisilleen sitten kansalliseksi kotimaaksi Karjalais-suomalainen neuvostotasavalta, Neuvostoliiton kuudestoista liitontasavalta, jonka hauras elämäntaival jatkui vuodesta 1940 vuoteen 1956.
Se oli sodan täysin odottamaton seuraus ja ansaitsee oman käsittelynsä, jonka paikka ei kuitenkaan ole tässä.
Yhtä kaikki, se, että Suomelta riistettiin Karjalan kannas, kokonainen historiallinen maakunta ja sen johdosta karkotettiin kodeistaan 430 000 ihmistä, ei kuulunut sodan alkuperäiseen skenaarioon, kuten voimme todeta.
Liioin ei ollut mitään syytä aikoinaan odottaa, että syntyisi raju sota, jossa kuolee parisataatuhatta ihmistä ja vammautuu vielä useampia.
Kun Molotov Moskovan rauhan solmimista seuranneessa puheessaan totesi, ettei uusia rajoja määrätessä enää voitu tyytyä alkuperäisiin vaatimuksiin, koska paljon verta oli vuodatettu ”ilman meidän syytämme”, hän oli tavallaan oikeassa. Kaikenhan piti käydä aivan toisin.
Miksi sitten suomalaiset edes ryhtyivät vastarintaan, jonka turhuus oli jokaiselle tilannetta vähänkään ymmärtävälle aivan selvää?
Tästä asiasta on paljon kirjoitettu. Suomalaisille oli ainakin selvää, että Neuvostoliiton hyökkäys oli provosoimaton aggressio ja sen esittämä propagandaskenaario täysin totuudenvastainen.
 Hyökkäystä tukeva Suomen kommunistinen puolue, joka toimi Neuvostoliitossa, selitti, että nyt ollaan jatkamassa vuoden 1918 vallankumousta ja viedään se ”voittamattoman puna-armeijan” avulla loppuun saakka. Myös Mannerheim ensimmäisessä päiväkäskyssään selitti, että nyt syttynyt sota oli vuoden 1918 vapaussodan jatkoa.
Osoittautui, että suomalaiset hyvin suurella yksimielisyydellä kieltäytyivät jatkamasta vuoden 1918 vallankumousta ja sen sijaan asettuivat vapaussodan rintamaan, ulkoista hyökkääjää vastaan.
Juuri Suomen armeijan vastarinta oli se kriittinen tekijä, joka sekoitti koko alkuperäisen skenaarion. Kun suomalaiset ylipäätään ryhtyivät vastarintaan ja vieläpä vastoin kaikkia odotuksia onnistuivat pysäyttämään puna-armeijan hyökkäyksen, menetti Kuusisen hallitus ajan kanssa uskottavuutensa ja sen mukana romahti koko skenaario Suomen vallankumouksesta ja sen auttamisesta.
Kuusisen ja hänen kanssaan solmitun, laajasti mainostetun valtiosopimuksen hylkääminen olivat kova pala Stalinille. Se merkitsi kasvojen menetystä ja sellaiseen voitiin ryhtyä vain erittäin vakavasta syystä.
Sellainen olikin olemassa. Stalin oli saanut tietoja siitä, että liittoutuneiden apuretkikunta oli jo lähdössä Suomen avuksi. Se olisi merkinnyt sotaa Ranskaa ja Englantia vastaan Saksan rinnalla. Siihen Stalin ei ollut halukas.
Lisäksi se olisi merkinnyt strategisen tilanteen muuttumista Itämerellä. Saksalaiset joukot olisivat varmasti pyrkineet estämään liittoutuneiden tunkeutumisen Skandinaviaan, jossa ne olisivat voineet katkaista Saksan malmikuljetukset Ruotsista. Ilman niitä Saksan sodankäynti olisi loppunut pian.
Voi tietenkin kysyä, eikö Saksan heikentäminen myös tällä ilmansuunnalla olisi ollut Neuvostoliiton edun mukaista, mutta tämä menisi jo spekulaation alueelle ja jätän tämän kysymyksen rauhaan.
Suomen suunnan aluejärjestelyt oli joka tapauksessa sovittu Neuvostoliiton ja Saksan välillä yhteisymmärryksessä. Molotovin ja Ribbentropin elokuussa 1939 solmiman sopimuksen salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi oli sovittu jätettäväksi Neuvostoliiton etupiiriin.
Talvisodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui. Kun Molotov marraskuussa 1940 vieraili Berliinissä, hän vaati Hitleriltä vastusta siihen, oliko tuo etupiirisopimus yhä voimassa. Hitlerin vastaus tarkoitti käytännössä, ettei se enää ollut.
Talvisota oli saanut Hitlerin kiinnostumaan Suomen saamisesta omana etupiiriinsä ja suomalaiset olivat nyt tässä tilanteessa asialle hyvin myönteisiä, vaikka olivat ennen sitä pysytelleet poliittisesti mahdollisimman kaukana Saksasta ja torjuneet sen esittämät lähentelyt.
Käytännössä Talvisodan jälkeisen elintarvikepulan ja suuren pakolaisongelman kanssa painivalla Suomella ei nyt ollutkaan enää muuta mahdollisuutta kuin valita itselleen pelastaja kahdesta suurvallasta, Saksasta tai Neuvostoliitosta.
Valinta ei ollut nyt vaikea, mutta tämä tilanne oli nimenomaan talvisodan seuraus ja on myös syytä korostaa, että se oli odottamaton kaikille osapuolille.
Suomen armeijan odottamattoman menestyksellinen vastarinta oli tehnyt tyhjäksi kaikki ennakkosuunnitelmat ja sekoittanut täysin jopa suurpoliittisen shakkilaudan. Jälkeenpäin katsoen kaikki näyttää aivan erilaiselta kuin mitä oli odotettu ennen itse tapahtumia.
Aina on myös syytä kysyä, miksi talvisota syttyi ja miksi se syttyi juuri syksyllä 1939?
Stalin tiesi tämän asian paremmin kuin kukaan muu ja vaikka hänen omia sanojaan ei välttämättä tarvitse ottaa aivan täydestä, koska hän asiasta puhuessaan puolusti huonoksi osoittautunutta ideaansa, on syytä ottaa nekin huomioon.
Talvisodan jälkeen pidetyssä sodan kritiikkiseminaarissa Stalin selitti, että sodan syy oli ollut Leningradin turvaaminen. Siis rajan siirtäminen länteen päin.
 Suomeen hyökkääminen ei Stalinin mukaan ollut huono, vaan hyvä idea. Se oli myös ollut syytä tehdä juuri silloin kun se tehtiin, talvella, koska suurvallat olivat silloin toistensa kimpussa, eivätkä päässeet sekaantumaan asiaan. Muuten asia olisi voinut lykkääntyä vaikkapa kahdellakymmenellä vuodella.
 Se, ettei koko Suomea valloitettu, ei taas ollut mitenkään erikoista, sotihan myös Pietari Suuri 21 vuotta saadakseen saman alueen, joka saatiin juuri nyt, totesi Stalin, joka ei saanut esityksestään merkittävää kritiikkiä ainakaan tuon meille säilyneen pöytäkirjan mukaan.
Tosiasiassa Stalin nyt siis kokonaan ignoroi joulukuun alussa vuonna 1939 toteutetun, mutta karille menneen skenaarionsa ja puhui, ikään kuin tarkoitus olisikin ollut saada aikaan juuri se rajansiirto, joka sitten toteutettiin. Totuudesta tinkiminen on sikäli ymmärrettävää, että hänen vastuunsa katastrofaalisesta lopputuloksesta oli hyvin raskas.
Olipa tuon kevytmielisen ja raskaaseen sotaan johtaneen aggression perimmäisenä syynä mikä tahansa, sen seuraukset olivat varmasti hyökkääjän kannalta huonot joka suhteessa. Niistä vähäisin ei ollut Suomen joutuminen Saksan liittolaiseksi vuosina 1941-1944.
Mikäli hyökkäyksen tarkoituksena oli Leningradin turvaaminen, ei se olisi voinut huonommin onnistua. Hankituilla tukikohdilla ei ollut käytännössä edes mitään sotilaallista arvoa, minkä kai pitäisi tehdä meidät skeptisiksi niin sanottuun geopolitiikkaan nähden.
Mutta odottamaton, suuri rajansiirto kohti länttä siis joka tapauksessa tapahtui ja sen seuraukset näkyvät yhä eikä tilanteen muuttuminen ole odotettavissa. Suomi ei ole asiasta edes kiinnostunut, mitä ei olekaan tarvinnut maassamme vakavasti otettaville henkilöille erityisesti perustella.
Toki Suomessa on paljon niitäkin, jotka tuntevat nostalgista kaipuuta esi-isiensä maille ja viljelevät menetetyn Karjalan henkistä perintöä. Korostettakoon, että Karjala tässä tapauksessa ei lainkaan viittaa nykyiseen Karjalan tasavaltaan, vaan siihen alueeseen, joka Moskovan rauhaan 12.3.1940 saakka kuului Suomelle.

52 kommenttia:

  1. Pahus, taisi hävitä kommentit! Tarkoitus oli vain vähän kehitellä itse tekstiä! Anteeksi!

    VastaaPoista
  2. Otan vapauden toistaa tässä yhteydessä blogin 22.1.2019 yhteydessä esittämäni kommentit:

    On Talvisodasta esitetty sellainenkin tulkinta, että se alkoi Leningradin sotilaspiirin rajakahakkana ja vasta sitten kun se mennytkään riemumarssina Helsinkiin otettiin todella kovat keinot käyttöön semminkin kun länsivaltojen mukaantulo huolestutti. Operaaatiosuunnitelma näyttää hienolta ei-maastokartalta, mutta ei lainkaan huomioi maastoa eikä vesistöjä. Siinä on unohdettu se historiallinen kokemus, että Venäjä on aina (isoviha, pikkuviha, Suomen sota) menestyksellisesti vallannut Suomen "hameenhelman alta" eli etelä-Suomesta pohjoiseen. Luulen, että merkittävimmät syyt Talvisodan ihmeeseen olivat paitsi em. huono strategia myös emmigranttikommunistien huonot neuvot ja oikeudettoman hyökkäyksen aikaansaama koko kansan vihastuminen.

    Kyllä kai sodankäynnissä, toisin kuin yksittäistä henkilöä ammuttaessa on aina ollut painopisteen luominen keskittämällä ylivoimaiset joukot tärkeimmäksi katsottuun kohtaan eikä hajoittamalla niitä sinne tänne. Hyvä esimerkki on Raatteen tie suunta, jonne oli keskitetty raskaasti varusteltu divisioona yhdelle kapeahkolle väylälle, jossa vain pientä osaa sen taistelujoukoista voitiin käyttää kerralle ja jossa vastaavasta muutama pataljoona saattoi pysäyttää sen liikkeen.

    Sitä peräänkuulutan, että talvisota oli NL:n poliittisen ja sotilastiedustelun epäonnistuminen: ei kyetty arvioimaan suomalaisten vastarintahalua ja -kykyä. Suunnitelma muuttuu ymmärrettäväksi kun ajattelee sitä miehitys- ja yhteyksienkatkaisusuunnitelmana. Sitä kuvastaa muun muassa mukana kuljetetut soittokunnan kamppeet, ei sellaisia kuljeteta mukana jos valmistaudutaan raskaisiin taisteluihin.

    Tuo oli Suomen onni. Tilanteemme olisi ollut paljon vaikeampi, jos painopiste kannakselle olisi ollut alusta saakka vahvempi, puhumattakaan, jos olisi ollut niin tehokas maskirova, että sillä olisi voitu tuudittaa Suomi niin, että liikekannallepanoa ei olisi ehditty lainkaan tehdä, esim hyökkäys ilman mitään neuvotteluja.

    VastaaPoista
  3. "Toki Suomessa on paljon niitäkin, jotka tuntevat nostalgista kaipuuta esi-isiensä maille ja viljelevät menetetyn Karjalan henkistä perintöä."

    Minulla on eräs tuttava, joka aina haikailee tuota menetettyä Karjalaa. Pyrin aina kohtuullisesti toputtelemaan, että mitäpä me sillä tekisimme kun emme pysty pitämään edes Pohjois-Karjalaa kkunnolla asuttuna. Ei ole mennyt perille, mutta ehkäpä kyse on siitä, ettei hän kaipakaan Karjalaa vaan nuoruttaan. 

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas sanoisin, että Tarton rauhan rajojen palauttaminen olisi Venäjälle diplomaattinen suurvoitto ja Suomelle henkinen suurvoitto.

      Poista
  4. Se olisi merkinnyt sotaa Ranskaa ja Englantia vastaan Saksan rinnalla." 

    Tuo olisi muuttanut maailmanhistoriaa. Tuota pohdittiin jossain vaihtoehtoista historiaa koskevassa kirjassa.


    "Niistä vähäisin ei ollut Suomen joutuminen Saksan liittolaiseksi vuosina 1941-1944."

    Tätä olen usein pohtinut: jos talvisotaa ei olisi ollut olisimmeko olleet pakotettuja tai vapaaehtoisesti yhtyneet Saksan hyökkäykseen 1941. Silloin sisäinen moraalinen krapula ja syyllisyys länsimaiden silmissä olisivat moninkertaiset, koska olisimme selkeästi olleet Linnan sanoin rosvoretkellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Neuvostoliitto ei olisi hyökännyt Suomen kimppuun 1939, vaan tyytynyt Suomen antamiin vakuutuksiin puolueettomuudesta, niin miksi Suomi olisi lähtenyt uhkarohkeasti Saksan kelkkaan?

      Nythän se tapahtui viimeisessä hädässä. Jos Suomi olisi voinut luottaa Neuvostoliittoon, ei se olisi joutunut tilanteeseen, jossa hukkuvan viimeinen oljenkorsi oli turvautuminen Saksaan.

      Tietysti Viron, Latvian ja Liettuan karu ja tyly haltuunotto kesällä 1940 olisi saanut Suomen hakemaan turvaa entistä kiihkeämmin lännestä - USAlta, Britannialta, Ruotsilta. Todennäköisesti yhtä turhaan kuin todellisuudessakin tapahtui.

      Mutta liittyminen Saksan sotaseikkailuun olisi siinä tilanteessa ollut sellaista hulluutta, ettei sitä olisi tapahtunut. Eivätkä Ryti, Mannerheim, Tanner ym olleet kiihkoilijoita, vaan kylmäpäisiä järkimiehiä.

      Summa summarum: Suomen liittyminen Saksan kanssasotijaksi oli yksiselitteinen seuraus Neuvostoliiton hyökkäyksestä.

      Poista
    2. Avainkysymys on se, olisiko NL vuonna 1940 katsottuaan tarpeelliseksi liittää Baltian maat suoraan itseensä tyytynyt Suomen puolueettomuuteen ja olisiko vastaavasti Saksakaan, jolla oli Tanskan salmet ja siten Suomen huoltovarmuus taskussaan sallinut Suomen pysyä Barbarossasta sivussa, epäilen. Tuossa vaiheessa Ranska oli miehitetty sekä Englanti ja USA suljettu pois Itämeren alueelle vaikuttamisesta. Olisivatko Ryti ja Mannerheim loppulaskussa pidättäytyneet tilaisuudesta neutraloida perivihollinen lopullisesti - ja saada aluelaajennuksia, tietty järki olisi ollut siinäkin.

      Poista
    3. Neuvostoliitto ja Saksa sopivat Molotov–Ribbentrop-sopimuksessa elokuussa 1939, että Baltian maat ja Suomi kuuluvat Neuvostoliiton etupiiriin. Talvisodassa nähtiin, että Saksa piti sopimansa.

      Jos Neuvostoliitto ei olisi hyökännyt Suomeen marraskuussa 1939, ei se sitä olisi merkinnyt, että M-R-sopimus olisi rauennut. Miksi olisikaan?

      Kun Puola oli jaettu, miehitti Saksa alkukesästä 1940 sekä Tanskan että Norjan - ja onhan mahdollista, että Saksa olisi yrittänyt miehittää myös Suomen ennen hyökkäystään Neuvostoliittoon. Se olisi kuitenkin ollut vastoin sopimusta, joten todennäköisesti Hitlerin alkuperäinen suunnitelma oli jokin toinen.

      Mitä asiaan muuten tulee, niin historian tulkinnat eivät noudata reiluuden pelisääntöjä. Muuten ei olisi mahdollista, että me täällä pienessä Suomessa morkkaamme itseämme natsien apuun turvautumisesta, mutta mahtavat USA ja Britannia eivät kärsi minkäänlaisia tunnontuskia kommunistien avokätisestä avustamisesta.

      Poista
    4. Tarkennan sen verran, että kun Saksa ei syksyllä 1939 katsonut tarvitsevansa Suomea (vaan luovutti Neuvostoliitolle), niin miksi se heti olisi muuttanut mieltään?

      Siihen ei olisi ollut mitään syytä. Talvisota - eli Suomen sotilaallinen kyvykkyys - oli sitten se syy.

      Poista
    5. "Siihen ei olisi ollut mitään syytä. Talvisota - eli Suomen sotilaallinen kyvykkyys - oli sitten se syy."

      Epäilemättä sotilaallinen kyvykkyys oli yksi syy, mutta pitäisin vielä tärkeämpä yksinkertaisesti Suomen aluetta eli erittäin hyvää hyökkäysreittiä Muurmanskiin ja Leningradin saartamiseksi.

      Eräs Talvisodan maailmanhstoriallinen merkitys oli siinä, että se sai Hitlerin aliarvioimaan puna-armeijan kyvykkyyttä ja Stalinin korjaamaan sen puutteita (ks Puna-armeija Stalinin tentissä). Jos noiden puutteiden korjaamiseen ei olisi ollut yli vuotta aikaa, mikä lie ollut lopputulos.

      Poista
    6. Miksi Saksa sitten luovutti Suomen Neuvostoliiton etupiiriksi, jos se suunnitteli hyökkäystä Suomen alueen kautta?

      Saksahan tiesi ihan varmasti, että Neuvostoliitto tulee miehittämään etupiirinsä valtiot - Viron, Latvian, Liettuan ja Suomen.

      Vasta alkutalvesta 1940 selvisi, ettei se Suomen osalta onnistunutkaan. Ja vasta sen jälkeen Hitler alkoi katsella Suomen aluetta sillä silmällä.

      Poista
    7. "Miksi Saksa sitten luovutti Suomen Neuvostoliiton etupiiriksi, jos se suunnitteli hyökkäystä Suomen alueen kautta?"

      Tietenkin siksi, että elokuussa 1939 tehdessään kiireesti ibbentrop-sopimusta se suunnitteli vasta hyökkäystä Puolaan - ja ehkä myöhemmin Ranskaan, mistä oli maksettava Stalinille hinta. (Stalin ehkä suunnitteli Saksan ja Ranskan juuttuvan pitkäaikaiseen sotaa, jonka hedelmät hän voisi aikaa voittaen korjata.) Kun Ranska oli lyöty, taistelu Britannista hävitty ja Merileijo-suunnitelma hylättty, oli aika ryhtyä suunnittelemaan Barbarossaan. Tuomo Polvinen on aikatauluttanut tämän hyvin. Lisäksi on löydetty "savuava ase": Suomen kuvalehdessä julkaistiin joku vuosi sitten Saksan edustajan lausuma, jossa tämä kehottu talvisodan rauhaan, jonka tappiot saadaan myöhemmin takaisin. Ts Saksan suhtautuminen Suomeen muuttui vuonna 1940 syynä oli paitsi Suomen sotilaskunto myös Saksan suunnitelmien muutos. En usko, että Hitlerillä sinänsä oli mitään "suurta suunnitelmaa" 1930-luvun lopussa, hän vain oli taitava improvisoija aikansa - kunnes pä tuli vetäjän käteen.

      Poista
  5. Jos Suomi olisi liitetty Neuvostoliittoon neuvostotasavaltana, olisi Suomi jäänyt v. 1990-91 Venäjän kylkeen eikä "reaalipoliittisista" syistä olisi uskaltanut julistautua itsenäiseksi. Oletuksena tietysti se, että Koivisto pressana ja Väyrynen ulkoministerinä. Niin ja Holkeri pääministerinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä kaikki neuvostotasavallat julistautuivat itsenäisiksi, halukkaina tai haluttomina. Eivät esim. Keski-Aasian tasavallat olleet halukkaita itsenäisyyteen mutta joutuivat silti.

      Poista
    2. Mielenkiintoinen lopputulos demokraattien halusta hävittää kommunistinen diktartuuri, oli että saivat aikaan 12 kommunistista feodaalivaltiota, joiden johtoon, kahta lukuunottamatta, tulivat samat entiset kommunistijohtajat ;D
      Tuolloin myös ota tasavaltojen päämiehistä halusi kiivaasti muslimiliittoutumaa slaavilaisen vastapainoksi.

      Petrus

      Poista
  6. "Talvisota 1939-1940"

    Talvisota ja ryssät.

    Heti alkuun pitää erottaa tietyt käsitteet toisistaan: venäläiset ovat ihmisiä jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria. Kovin kauas ei ole pakko mennä. Venäjän Karjala piisaa mainioksi esimerkiksi. Varsinkin sen maaseuturajonat/alueet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvisota ja ryssät.

      Ryssä on ryssä vaikka viisaudessa paistais.

      Poista
  7. ”Talvisota ja ryssät.”

    ”venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria.”

    Ryssä on ryssä, vaikka viisaudessa paistais. Intellektuaalisuutta, nokkeluutta yms. siellä kyllä piisaa. Nimenomaan marxilais-leniniläistä intellektuaalisuutta ja nokkeluutta on siellä yltä kyllin.

    Sitä nokkeluutta tuotiin Suomeen jo vuosina 1917-1918 niin sanotuilla Leninin junilla. Joten vuosina 1937-1939 Suomi oli jo valmis kyseiseen nokkeluuteen.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. " ryssä on ryssä vaikka viisaudessa paistais "

      Öö jotain edistystä nyt lienee tapahtunut omassa Venäjävihasi käsittelyssä, mutta eihän tuossa(kaan) lauseessa ole nyt mitään järkeä??

      " ihminen on ihminen vaikka viisas olisi! "

      Itse asiassa sehän on nerokasta!

      Poista
    2. "Nimenomaan marxilais-leniniläistä intellektuaalisuutta ja nokkeluutta on siellä yltä kyllin."

      Entäs nyt kun kommunismi hävisi kuin tuhka tuuleen?

      Poista
    3. "Entäs nyt kun kommunismi hävisi kuin tuhka tuuleen?"

      Uskossa on hyvä ja kaunista elää. Mitä sanoisit siitä että nyky-Venäjän lait eivät tunne käsitetta yksityisomistus? Jos olet rehellinen, niin se merkitsee sitä että suomalaiset ovat typeriä eivätkä tunne Venäjän lainsäädäntöä eikä edes sitä keskustelua jota Venäjän eliitissä käydään siitä, että nyky-Venäjän lait eivät tunne käsitetta yksityisomistus.

      Kommunismi hävisi kuin tuhka tuuleen ainoastaan sinun typerissä aivoissa. Lue venäläisiä lehtiä.

      Poista
  8. "oliko olemassa sellaisia aikeita? Sitä emme tiedä."

    Lukiessani Varjo Suomen yllä -kirjaa jäin miettimään oliko käytössä NL:n ylimmän valtiollisen elimen eli NKP:n politbyroon pöytäkirjat. Eikö niissä kerrottu mitään Talvisodan aloittamisesta ja sen syvimmistä tarkoituksista. Olen ymmärtänyt, että politbyroo päätti - ainakin muodollisesti - lähes kaikesta ja varsin pienistäkin asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "NL:n ylimmän valtiollisen elimen eli NKP:n politbyroon"

      Vielä yksi typerä suomalainen väite, että muka NL:n ylimpänä valtiollisena elimenä oli MUKA NKP:n politbyro. Kyllä kaikki maailman kuharkat tietää, että NL:n ylimpänä valtiollisena elimenä oli KGB.

      Poista
    2. Stalin käveli politbyroon yli mennen tullen. Kyllähän ne ptkt on vielä tsekattava.

      Poista
    3. Asiallisesti ottaen käveli, mutta kyllä kai muodollisia kokouksia, joissa päätökset kirjatttiin, pidettiin. Muistelen Hrustsevin muistelmista, että vasta sodan aikana ja sen jälkeen Stalin luopui muodollisten keskuskomitean ja politbyroon kokousten pidosta ja päätti asioista illalllistapaamisissaan suppean porukan kanssa.


      Unknow: "NL:n ylimpänä valtiollisena elimenä oli KGB."

      Kyllä ne, jotka ovat asiaa koskevia kirjoja lukeneet (Arvo Tuominen Kremlin kellot taikka John Barron KGB) tietävät, että Neuvostoliitossa ylintä valtaa käytti Puolue, joka Stalinin aikaan tarkoitti pääsihteeri Stalinia, myöhemmin politbyroota. Turvallisuuselimet pidettiin tiukasti kurissa, vaikka suhde oli monimutkainen kun turvallisuuselimet toisaalta toteuttivat 1930-luvun puolueen jäseniin ja koneistoon kohdistuvat puhdistukset, mutta ne itsekin puhdistettiin määrävälein.

      Poista
    4. "Turvallisuuselimet pidettiin tiukasti kurissa, vaikka suhde oli monimutkainen kun turvallisuuselimet toisaalta toteuttivat 1930-luvun puolueen jäseniin ja koneistoon kohdistuvat puhdistukset, mutta ne itsekin puhdistettiin määrävälein."

      Tässähän se onkin se venäläinen заколдованный круг eli venäläinen ruletti.

      Poista
    5. "Tässähän se onkin se venäläinen заколдованный круг eli venäläinen ruletti."

      Sen keksijänä oli Iivana IV Julma. Ensin hän tuhotutti koko venäläisen ylimystön ja sen jälkeen tuhotutti mainitut tuhoajat.

      Poista
    6. Kuulostaa melko epätoivoiselta nämä teidän yritykset selvittää kuka Neukkulassa mitäkin päätti ja kenen mandaatilla.

      Poista
    7. "Kuulostaa melko epätoivoiselta nämä teidän yritykset selvittää kuka Neukkulassa mitäkin päätti ja kenen mandaatilla."

      Sitä tehtiin koko kylmän sodan ajan ja historiantutkimuksessa, koska kyseessä on tärkeä tieto. Tulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta romahduksen jälkeen arkistojen avauduttua edellytykset siihen ovat olleet hiukan paremmat, vaikka Stalin ei ollutkaan kynämiehiä. Toisaalta suuressa massa välttämätömän byrokratia toiminta edellytti jonkinasteista päätösten ja ainakin täytäntöönpanopäätösten kirjaamista. Eri asia on, ovatko tärkeimmät arkistot vieläkään tutkijoiden käytettävissä, esimerkiksi turvallisuuspalvelun (GPU, KGB) arkistot eivät ole koskaan olleet auki.

      Poista
  9. Talvisodan suuri kuva

    Talvisodan ”preludi”

    Talvisodan suuri kuva on vielä tekemättä. Ennen kaikkea siksi että Talvisodalla oli ”preludi” eli Stalinin salaisen lähettilään Jartsevin toiminta Suomessa. Muistelmissaan Jartsev kirjoitti, että Suomen ulkoministeri Erkko oli hänen mielestään maailman ilkein ihminen.

    Stalinin salainen lähettiläs Jartsev tarjosi Suomelle vuonna 1937 valtavia aluelisäyksiä Neuvosto-Karjalasta palkkiona Karjalan kannaksen alue. Pietarin turvallisuuden takaaminen oli ns. hölyn pölyä, Suomen armeijalla ei mahdollisen/mahdottoman sodan sattuessa ollut mitään mahdollisuuksia valloittaa Pietari mm. tykistötulen avulla.

    Koira on haudattuna muualle. Stalinin salainen lähettiläs Jartsev pyrki vain saamaan aluevaihtokaupat, jotta sitten Suomen ja Neuvostoliiton välille voitaisiin kehittää ystävyyttä ja rakkautta ja juoda vodkaa sen kunniaksi joka vuosi/kuukausi/viikko/päivä. Tämän ystävyyden ja rakkauden turvin Suomeen voitaisiin sitten sujauttaa Suomeen Otto Wille Kuusisen porukan.

    Stalinin salaisen lähettilään Jartsevin toisena pyrkimyksenä lienee ollut tällaisilla valtavilla alueluovutuksilla pistää Suomelle suu tukkoon koskien Inkerinsuomalaisten, suomalaisten punapakolaisten ja Amerikan suomalasten vainoja ja pakkosiirtoja. Mutta maailman ilkein ihminen eli Suomen ulkoministeri Erkko ei ollutkaan tyhmä.

    Historian tutkijoiden tuskinpa kannattaa helliä mielikuvitustaan sillä, että Venäjän arkistoista löytyisi jotain Stalinin salaista lähettilästä Jartsevia koskevia pöytäkirjoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähetystösihteeri Jartsevin nimellä esiintynyt salaisen poliisin pikkufiluuri Boris Rybkin oli omassa hommassaan vain postinkantaja. schwarzer Mann, kuten hän asian saksaksi ilmaisi.
      Jos Suomi tosiaan olisi halunnut luopua puokueettomuudestaan nimenomaan Stalinin neuvostoliiton hyväksi, niin olisihan siihen mahdollisuuksia ollut, ainakin, jos asiat olisi voitu hoitaa Suomen demokraattinen järjestelmä sivuuttaen.
      Kiitollinen Suomi olisi voinut kai jotakin antaa siitä hyvästä, että 10000 maanmiestä oi likvidoitu ja suonen kielen käyttö lopetettu mahtikäskyllä koko maassa.

      Poista
  10. "Sota joka yllätti"

    Sota joka yllätti oli nimenomaan Ensimmäinen MaailmanSota. Siihen ei tarvittu muuta kuin dominoilmiötä. Serbialainen ylioppilasnarkomaani Principa sai jostain paljon kaalia ja teki sen mitä käskettiin: murhata eräs paksukainen: joka oli sattumoisin erä suurherttua. Herttuoiden ja varsinkin suurherttuoiden väliset suhteet olivat vuosisatojen ajan aina tulehtuneita tavalla tai toisella.

    Näin saatiin aikaan dominoilmiö kun typerät, yliopistoja käymättömät prinssit yms. rupesivat sotimaan.

    Venäjän keisarilla Nikolai II oli lapsuudesta asti kotiopettajana eräs hölmö, joka ei antanut prinssi Nikolaille opetuksen lisäksi mitään kotitehtäviä, tenteistä puhumattakaan. Prinssi vakuutettiin olleen täydellinen persoona ja jumalan sijainen maan päällä. Seuraukset tiedetään.

    Toinenkin maailmansota oli sekin dominoilmiötä. Ensimmäisessä maailmansodassa kärsinyt Saksa oli hyvää pataa/erittäin hyvää pataa Neuvosto-Venäjän kanssa, kunnes tuli Münchenin sopimus ja heti peräkanaa myös Molotov-Ribbentrop sopimus. Suomi pääsi mukaan leikkiin viimeksi mainitun sopimuksen myötä. Pakko oli kestää myös Jatkosota Saksan kustannuksella.

    VastaaPoista
  11. Käsite maailmansodat oli keksitty jo aikoja sitten:

    Marx in December 1847: (proletaarisen vallankumouksen täytyy taistella vastavallankumousta vastaan maailmansodassa) “…every revolutionary upheaval… must fail until the revolutionary working class is victorious, that every social reform remains a utopia until the proletarian revolution and the feudalistic counter-revolution measure swords in a world war.” (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, pp. 197-198.)

    Marx in December 1848: (ainoastaan maailmansota voi kaataa vanhan Englannin) ”And only a world war can overthrow the old England … But any European war in which England is involved is a world war…” (Ibid., Vol. 8, p. 215.)

    Engels in 1849: (seuraava maailmansota tulee pyyhkäisemään maan päältä ei ainoastaan taantumukselliset luokat , vaan myös kokonaiset vastavallankumoukselliset kansat. Sekin on askel eteenpäin.) “The next world war will result in the disappearance from the face of the earth not only of reactionary classes and dynasties, but also of entire reactionary peoples. And that, too, is a step forward”. (K. Marx, F. Engels. Collected Works, Vol. 9, p, 238.)

    Marx in 1850: (proletariaatin nousu Ranskassa tulee johtamaan maailmansotaan) “…every fresh proletarian upheaval in France directly involves a world war.” (Ibid., Vol. 10, p. 70.)

    Marx in 1870: (tällainen sota Nro 2 johtaa sosiaaliseen vallankumoukseen Venäjällä) ”What the Prussian jackasses do not see is that the present war is leading just as inevitably to a war between Germany and Russia… And such a war No. 2 will act as the midwife of the inevitable social revolution in Russia”. (Ibid., Vol. 44, p. 57.)

    Engels in 1879: (tämänkaltainen sota johtaa valtaviin onnettomuuksiin, mutta niistä syntyy uusi puolue, joka syntyy kaikkialla Euroopassa ja joka ei tule epäilemään, kuten nykyiset naurispäät ) “A war such as that would, for us, be the greatest of misfortunes; it might set the movement back by twenty years. But the new party that must surely emerge from it at last would, in all European countries, be freed of a host of hesitations and pettinesses such as presently hamper the movement everywhere”. (Ibid.,Vol. 34, pp. 431-432.)

    Engels in 1887: (maailmansota ja siitä johtuvat nälkä, sairaudet ja barbarismi…tulevat luomaan edellytykset työväenluokan lopulliselle voitolle) “…a world war, moreover, of an extent and violence hitherto unimagined… famine, disease, the universal lapse into barbarism, both of the armies and the people… Only one consequence is absolutely certain: universal exhaustion and the creation of the conditions for the ultimate victory of the working class”. (Ibid., Vol. 26, p. 451.)


    Engels in 1890: (Sota? Sen sytyttäminen on lasten leikkiä.) “A war? Child´s play to launch one. But what would become of it once launched defies the imagination… It is well known that peace persists only thanks to the unending revolution in weapons technology… incalculable prospects of the only war now still possible, a world war.” (Ibid., Vol. 27, p. 9.)

    Engels in 1895: (maailmasota ennennäkemättömän julmaksi…Kommunistinen manifesti julisti militaristisen proletariaatin tehtäväksi valloittaa demokratia...) “… by making any war other than a world war of unprecedented cruelty and absolutely incalculable outcome an impossibility… The Communist Manifesto had already proclaimed the winning of universal suffrage, of democracy, as one of the first and most important tasks of the militant proletariat.” (Ibid., p. 514-515.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt kommentoi muuten, mutta "the winning of universal suffrage, of democracy" merkitsee yleisen ja yhtäläisen äänioikeuden saavuttamista eikä mitään epämääräistä "demokratian valloittamista".

      Poista
  12. "Käsite maailmansodat oli keksitty jo aikoja sitten:"

    Jostain kumman syystä asialla olivatkin venäläiset aristokraatit, jotka mesenaatteina/доброжелателями kantoivat Marxia käsillään Pariisissä vuosina 1843-1844, (носили меня на руках) ja yhteistyön tuloksena syntyikin Kommunistisen puolueen manifesti, jonka kaikki sivistyneet ihmiset ovat tietystikin toki lukeneet.

    “По какой-то иронии судьбы именно русские... всегда были моими «доброжелателями». В 1843—44 гг., в Париже, русские аристократы носили меня на руках. Мое сочинение против Прудона... нигде не нашло такого большого сбыта, как в России. И первая чузеземная нация, которая переводит «Капитал», — это опять-таки русская... Русская аристократия в молодые годы учится в немецких университетах и в Париже. Она жадно набрасывается на самое крайнее, что ей в состоянии дать Запад. Для нее — это просто тонкое лакомство. Такое-же явление мы встречаем и среди части францусской аристократии в 18. столетии. Как говаривал тогда Вольтер о своей просветительской деятельности: «Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers» (это не для портных и не для сапожников).» (Д. Рязанов. Карл Маркс и русские люди сороковых годов. Москва, 1919, С. 4.)

    “It is an irony of fate that the Russians.., have always been my ´patrons´. In 1843-1844 in Paris, the Russian aristocrats there waited on me hand and foot. My book against Proudhon (1847)… have nowhere had such good sales as in Russia. And the first foreign nation to translate Capital is Russia. Yet not too much should be made of all this. The Russian aristocracy are educated, in their youth, at German universities and in Paris. They always yearn for the most extreme the West has to offer. It is pure gourmandise, like that practiced by part of the French aristocracy during the 18th century. Ce n’est pas pour les tailleurs et les bottiers, as Voltaire said at the time about his own Enlightenment.” (“Marx to Ludwig Kugelmann”. K. Marx, F. Engels. Collected Works, London, Volume 43, pp. 130-131. “Marks - Ludwigu Kugelmanu”. K. Marx, F. Engels. Sotshinenija, nide 32, Moskova, 1964, p. 472.)

    VastaaPoista
  13. "Talvisodan suuri kuva"

    Ryssä on ryssä vaikka sivilisaatiossa paistais.

    VastaaPoista
  14. "Sodat ja ulkoasiainministerit"

    Neuvostoliiton pitkäaikainen ulkoministeri Sergei Lavrov rakastaa neuvotella usan ulkoministerien kanssa vaikka yötä päivää, että voisi puhua/rupatella/vitseillä/vittuilla eli harrastaa ns. pizdofilosofiaa kaikista maailmankaiukkeuden asioista niin kauan kuin vodkaa ja kaviaaria piisaa, ja sitähän piisaa ja aina tuodaan lisää.

    Nyt Neuvostoliiton pitkäaikainen ulkoministerin Sergei Lavrovin voimat ovat pettäneet eikä hän enaa halua puhua/rupatella/vitseillä/vittuilla eli harrastaa ns. pizdofilosofiaa kaikista maailmankaiukkeuden asioista kenenkään kanssa koska, asialla on Putin.

    VastaaPoista
  15. Melkoinen kakku mielipiteitä tärkeästä kansakunnan vaiheesta! Sain juuri valmiiksi uuden näytelmän "Kotomaan vaaran vuaret!", joka saa ensi- iltansa Tuiskulan maineikkaassa kesäteatterissa Köyliössä. Netistä löytyy. Tervetuloa! Toivon, että mainio blogistimme hyväksyy tämän tietoiskun, joka ei siis ole mainos!
    riuskin terv. pekka s-to, näytelmäkirjailija- ohjaaja

    VastaaPoista
  16. Mitä mieltä proffa on Roger Moorhouse kirjasta "The Devils' Alliance"?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole sitä lukenut. Mutta onhan aiheesta kirjoja

      Poista
    2. Tuli mieleen siitä, että ko. kirja oli arvosteltavana Foreign Affairsia muutama vuosi sitten.

      Poista
  17. Selasin tuossa läpi pari uudehkoa Foreign Affairsin vuosikertaa. Pikkuisen hämmästytti, että miten noin "akateemisessa" läpyskä ssä näkemys 2. ms:n historiasta on niin yksioikoinen. Vaikuttaisiko se, että päätoimittajan nimi oli noissa Gideon Jotakin. Lehden linja näet toi mieleen vuosia sitten käymäni keskustelun yhden amerikkalaisen naispuolisen juutalaisaktivistin kanssa. Ko. nainen ei kerta kaikkiaan kyennyt poistumaan oman näkökulmansa ulkopuolelle vaan kaikki oli holokaustia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Selasin tuossa läpi"

      Selasin tuossa läpi uutisia ja selvisi että Vihreiden puheenjohtajalla Puukka Haavistolla on erityinen logiikka: "Minulla on pillu, onko sinullakin? Minä olen ympäristöystävällinen/avaruusystävällinen/kosmosystävällinen, oletko sinäkin?"

      Poista
    2. Ja ano klo 2301 haluaa tuolla sanoa...?

      Poista
    3. Trilisser 28. maaliskuuta 2019 klo 6.45
      Ja ano klo 2301 haluaa tuolla sanoa...?

      Tuolla halutaan sanoa, että Haaviston vaaliretoriikka osoittaa ryssien pyrkimystä sekaantua Suomen turvallisuuspolitiikkaan. Haavisto on suomettuneen Suomen broileripoliitikkoluomus. Hän vastasi YK:n köyhdytettyä uraania koskevista kenttätutkimuksista
      Kosovossa, Montenegrossa, Serbiassa ja Bosnia-Hertzegovinassa. Ja missä on kysymys uraanista niin siellä liikkuvat myös Moskovan valtavat rahavirrat. Houkutus on tunnetusti pieni.

      Suomen turvallisuuspolitiikkaa ei määrätä ruohosipulilla ynnä muilla kyynelillä vihreästä ruohosta.

      Poista
    4. "yhden amerikkalaisen naispuolisen juutalaisaktivistin kanssa. Ko. nainen ei kerta kaikkiaan kyennyt poistumaan oman näkökulmansa ulkopuolelle vaan kaikki oli holokaustia."

      Eikö se tausta huomioon ottaen ole inhimillisesti ottaen ymmärrettää: kun juutalaisten kansanmurhan tarkoitus oli tuhota kaikki käsillä olevat juutalaiset, se ymmärrettävästi tunnetasolle kohdistuu KAIKKIIN tuon kansanryhmän jäseniin. Painottuuhan meidän suomalaistenkin näkökulma Talvi- ja jatkosotaan, joskus kokonaisuuden kustannuksellakin. Historiantutkimuksessa ei vain ole yhtä, objektiivista Totuutta vaan lukematon joukko subjektiivisia näkemyksiä.

      Se on sitten toinen juttu, että väitely noista näkemyksistä on hauskaa kun kanssakeskustelijoilla on edes välttävä tuntuma lähteisiin sekä edes alkeelliset keskustelutavat.

      Poista
    5. Ano 1831: On toki ymmärrettävää jossain määrin. En tiedä kyseisen naisen sukutausta (luulisin, että on syntynyt USA:ssa), mutta mielenkiintoista on verrata hänen asennettaan Martin van Creveldiin. Israelissa asuva van Creveld on hollantilaista juurta ja menetti sukuaan kaustissa, mutta silti hänen kirjoissaan on paljon myönteisiä kommentteja Wehrmachtista, mitä em. Pennyltä oli turha toivoakaan.

      Poista
    6. Vihavainen: Oletko lukenut Constantine Pleshakovin kirjoja? Hän on kirjoittanut kirjan Tsushiman taistelusta ja olen kuullut siitä kehuja.

      Poista
    7. On se juutalainen näkökulma hyvin ymmärrettävä. Samoin olisin tietenkin niiden kymenien jutalaisten viimeistä jyöten tuhoamien kansojen näkökulma, joista VT puhuu.
      Mutta eipä jäänyt surevia.

      Poista
    8. Niin, tässä on tärkeä oppitunti: jos ryhdyt kansanmurhaan, tee se viimeiseen nuppiin. Sitten osta runoilijat ym taiteilijat puolellesi, niin saat suuren sankarin ja suurmiehen maineen - eikä kukaan väitä vastaan.

      Poista
  18. Näin muistelen. Oliko myös saksalainen Thiess (?) yhden ihan kiinnostavan Rozhdestvenski-kirjan kirjoittaja?
    Näistähän voisi tehdä myös kirjan Suomi-perspektiivistä. Ehkä Mirko Hajula joskus ehtii?

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.