perjantai 10. toukokuuta 2019

Kolme kovaa anarkistia


Eläköön anarkia!

Anarkismin idea on hyvin yksinkertainen, etten sanoisi simppeli. Sehän tarkoittaa sananmukaisesti vallan vastaisuutta, eli sen vastakohtaa. Siis vallattomuutta.
Nykyisin merkittävintä anarkistista liikettä taitaa edustaa feminismi erilaisine sekavine vaatimuksineen hierarkioiden purkamisesta. Vai joko se muoti unohtui? En ole seurannut.
Aikoinaan anarkismin aate oli joka tapauksessa mahtava ja myös huonomaineinen, johtuen ainakin näennäisesti sen kannattajien harjoittamasta mielettömästä, summittaisesta väkivallasta.
Vuonna 1895 anarkistit tappoivat Ranskan presidentin Sadi Carnot’n ja sen jälkeen jopa suvaitsevainen Sveitsi ajoi aatteen edustajat pois alueeltaan.
Tähän tapahtumaan liittyy sinänsä kaunis laulu Addio Lugano bella, jossa myös vakuutetaan, että anarkismin aate on pelkkää rakkauden oppia (https://www.youtube.com/watch?v=E2Gvsv8qmYw ).
Venäjällä anarkistit olivat kova sana ja kaksi alan suurmiestä, Mihail Bakunin ja Pjotr Kropotkin, tuli maan suuraatelin piiristä. Kropotkin jopa polveutui eräästä vanhimmista ruhtinassuvuista ja palveli aikoinaan myös Aleksanteri II:n hovipaašina.
Kropotkin oli myös merkittävä maantieteilijä, joka hankki mainetta Punkaharjun synnyn selvittämiseen liittyvällä tutkimuksellaan. Hänen muistelmansa on käännetty suomeksi ja niissä on myös sangen sympaattinen kuvaus Suomessa vietetystä ajasta.
Kropotkinin anarkismi edustaa mutualismia eli molemminpuoliseen etuun perustuvaa näkemystä. Hänen mielestään esimerkiksi maailman postilaitos oli hyvä esimerkki siitä, että yhteistyö toimii myös siten, ettei jokainen riennä turvaamaan omien palvelustensa maksamista, vaan että jokainen palvelee toistaan ilman erityistä korvausta. Näin kaikki tulevat hoitaneeksi myös omat etunsa.
Niinpä hänen mielestään 1800-luvun lopulla suosittu sosiaalidarwinismi rakentui virheellisen päätelmän varaan. Lajin sisäisen kilpailun sijasta sen menestys voitiin paremmin turvata yhteistyöllä. Siitä oli eläinkunnassakin esimerkkejä.
Käytännössä anarkistit hyvin usein syyllistyivät terroriin ja Venäjällä koko yhteiskunnan huippukerros hallitsijasta lähtien sai aikanaan nähdä paljon vaivaa yrittäessään suojautua attentaateilta.
Valtaan tultuaan bolševikit osoittautuivat kuitenkin vielä häikäilemättömämmiksi kuin anarkistit ja muutaman terrori-iskun jälkeen jälkimmäiset joutuivat sulkemaan putiikkinsa.
Kropotkinin hautajaiset vuonna 1921 olivat viimeinen tilaisuus, jossa anarkistien musta lippu vielä sai Venäjällä liehua julkisesti.
Kropotkinin, toisin kuin Bakuninin muistoa ei kuitenkaan kirottu ja hänen nimeään kantava katu ja metroasema löytyvät yhä Moskovasta. Suomen suurlähetystökin sijaitsee Kropotkinin kujalla.
Satuin Tallinnassa näkemään kirjakaupassa Kropotkinin teoksen Anarhija i nravstvennost (Anarkia ja moraali), joka kuuluu mainioon sarjaan Venäläiset klassikot. Kirjoja, jotka ovat muuttaneet maailmaa, kirjailijoita, jotka yhdistävät sukupolvia ja päätin verestää tietämystäni teemasta.
Ennen pitkää totesin, että voin käyttää aikani hyödyllisemmikin kuin kahlaamalla kuusisataa sivua filosofista hiustenhalkomista. Tällä elämänkokemuksella ymmärrän jo joka tapauksessa, ettei anarkistinen järjestelmä toimi eikä tule toimimaan.
Tämä ei kuitenkaan vielä sinänsä ole pätevä syy halveksia sen puolesta esitettyjä argumentteja, saati nyt kieltää sellaisten esittämistä, mikä merkitsisi älyllistä konkurssijulistusta.
Itse asiassa löydämme anarkismin peruseriaatteita sekä bolševikeilta että Uudesta testamentista, jossa ne ovat aivan keskeisellä sijalla.
Ei kannata koskaan unohtaa sitä tosiseikkaa, että Lenin itse teoksessaan Valtio ja vallankumous julisti bolševikeilla ja anarkisteilla olevan saman päämäärän, ainoastaan keinot olivat erilaiset.
Kropotkinin kirjoittaessa teostaan merkittävin anarkismin aatteiden julistaja ja auktoriteetti oli joka tapauksessa Jeesus nasaretilainen. Anarkistiruhtinas onkin omistanut teoksessaan luvun hänen opilleen, jota tosin käsitellään Leo Tolstoin tulkinnan kautta.
Kun Tolstoita nykyään kohdellaan lähinnä kirjailijana, unohtuu helposti, että hän vanhoilla päivillään oli ennen muuta moraalinen julistaja, profeetta, joka joutui sekä valtion että kirkon kiroukseen siitä pätevästä syystä, että hyökkäsi näitä vastaan ja kiisti niiden oikeutuksen olemassaoloon. Tämä asennehan juuri onkin anarkismin ydin.
Kristuksen oppi, jota Tolstoi selitti saarnaavansa kirkon tarjoamien väärennösten sijasta, oli äärimmäisen yksinkertainen: oli elettävä toisten hyväksi ja oli oltava tekemättä vastarintaa pahalle. Näin pahuuden ketju ei jatkuisi.
Kropotkinin mielestä juuri tuo edellinen periaate sai tuhannet nuorison edustajat 1870-luvulla ”menemään kansaan”, kuten sanottiin. Siitä alkoi vallankumouksellinen liike joukkoilmiönä.
Tolstoin oma luopuminen ylhäisöasemastaan tapahtui toki lähinnä vertauskuvallisella tasolla. Joka tapauksessa Kropotkin väittää, että Repinin maalaus Tolstoista auran kurjessa pelotti Venäjän vallanpitäjiä siinä määrin, että sen julkinen esillä pito kiellettiin.
Tolstoin riidat kirkon kanssa ovat tunnetut ja hänen tähän liittyviä kirjoituksiaan kiiruhdettiin myös suomentamaan.
Lenin totesi Tolstoin kuoltua, että tällä oli erittäin suuret ansiot kansan vallankumouksellisen mielialan kasvussa. Samanlainen lienee ollut hänen roolinsa meilläkin. Koko syystäkin epäoikeudenmukaiseksi koettu systeemi sai kyytiä.
Tolstoi ei pelkästään hylännyt kirkon opetusta, vaan piti sitä jopa erittäin vahingollisena. Uskonnon petos aiheutti hänen mielestään sen, etteivät ihmiset osanneet elää Kristuksen opin mukaisesti.
Kirkon dogmien sijasta profeetta kuulutti, että ainoana oikeana ohjenuorana ihmiselle on hänen oma järkensä ja kaikki, m ikä on sitä vastaan, on petosta.
Tässähän Tolstoi olisi voinutkin viitata Lutheriin, mitä hän ei sentään liene tehnyt.
Toinen suuri este oikean ja vanhurskaan elämän tiellä oli Tolstoin mielestä usko kuolemattomuuteen.
Sehän esti käsittämästä ainutkertaisen elämän koko syvyyttä.
Tähän asti Kropotkinilla näyttää olevan vain hyvää sanottavaa anarkistikollegansa näkemyksistä. Kuitenkin
se periaate, ettei pahaa saa vastustaa pahalla, ei kestänyt kriittistä tarkastelua, sillä siitä tulee helposti
 pahan suosimista.
Tällaista Kropotkin ei hyväksy ja tulkitsee, että Tolstoi itsekin luopui moisesta ideasta.
Joka tapauksessa Tolstoi uskoi, että hänen tulkintansa Kristuksen opista oli mahdollista kaikkien uskontojen
kannattajien hyväksyä, sillä siinä sekä sovitettiin nykyaikaisen tieteen kanssa ihmisen suhde maailmaan että
 tunnustettiin kaikkien ihmisten yhdenvertaisuus.
Kropotkin on ilmeisen tyytyväinen Tolstoin johtopäätöksiin, mutta jättää avoimeksi, voisiko syntyä sellainen
 yhteinen uskonto, josta kaikki mystiikka olisi poistettu.
Pettymyksekseni Kropotkin ei tässä yhteydessä sano mitään omaperäistä, vaan tyytyy ainoastaan
referoimaan Tolstoita, joka taas teki saman Jeesukselle.
Joka tapauksessa tässä syntyy kuva siitä, että kaikki nämä kolme sopivat hyvin yhteen ja että tietyt
keskeiset aatteet ovat heillä aivan samat.
Mutta kysymys mystiikasta jääkin sitten tämän ulkopuolelle ja ilman sitä Jeesuksen oppi on täyttä
hullutusta, kuten jo aikanaan todettiin.
Mutta se on sitten jo iso kysymys sinänsä eikä kuulu yhteiskunnan ja politiikan teorian piiriin.

8 kommenttia:

  1. Anarkismin, kommunismin ja tolstoilaisuuden teoreettinen ongelma on välistäveto: mitä sitten tehdään, kun joku ei tahdo tehdä osaansa yhteisen hyväksi ts tekee ns paskaduunit - taikka vielä pahempaa, taitoo väkivaltaa käyttäen toteuttaa kuvitellut tarpeensa, esimerkiksi seksin. Jos valtiota ja muuta järjestäytynyttä valtaa ei ole, miten erikoistunut tuotanto hoidetaan ja rikolliset käsitellään.

    Kommunismissa asia oli sentään teoreettisesti ratkaistu: kun alarakenteet (tuotantosuhteet) oli muutettu, myös yläranteet (ihmisen olemus) muuttuisi. Ongelmaksi osoittautui aika. Se seitsemänkymmentä vuotta, jonka järjestelmä oli pystyssä, ei riitänyt siihen, että ihminen olisi ehtinyt  muuttua, olisi vissiin pitänyt olla satoja vuosia ennenkun uusi ihminen olisi syntynyt.

    Eniten ärsyttää, että osa nuorisosta kohkaa edelleen anarkismin perään, vaikka se on punnittu ja köykäiseksi havaittu, sen sijaan, että keskittyisi kehittämään demokratiaa ja oikeusvaltiota, jotka taas on havaittu toimiviksi - tai ainakin vähinten huonoiksi - suurten ihmisyhteisöjen keskinäisten suhteiden järjestämistavaksi.

    VastaaPoista
  2. Anarkismia on useaa eri sorttia ja uusia sortteja ja niiden kannattajia löytyy jokalaähtöön.
    Yksi vomistuva sortti on anarkokapitalistinen sortti,veroparatiisit ovat heidän merkittäviin anarkismin toteuttamisen muoto.
    Suomalaisia anarkisteja,Wällärin lisäksi voidaan todeta olevan kirjailijat Kianto ja Huovien,sekä tietenkin Arto Paasilinna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa anarkokapitalismissa olet valitettavan oikeassa! Itse kommentoin blogissa tarkoitettua klassista anarkismia.

      Poista
  3. No, eikös siellä nyt ole jossain hallitusneuvotteluiden "oikeusryhmässä" mukana nykyajan Karl Liebknecht edustamassa Rosa Luxemburgin puoluettakin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä on. Ao. ryhmän vetäjänä vielä.

      Antero Mertarantaa siteeraten. "Taivas varjele, mitä sieltä tulee!"

      Poista
  4. Danko? - palava sydän.

    VastaaPoista
  5. Jeesus Nasaretilainen ei suinkaan ollut anarkisti missään mielessä.

    Hän julisti Jumalan armoliittoa vanhan lakiliiton sijaan eli toimi ensisijaisesti hengellisellä alueella. Armoliitto on teologisessa mielessä oikeastaan vielä tiukempi kuin lain kirjain, koska synnin ongelma on niin syvällä ihmisessä, ettei vähempi riitä kuin itsensä kieltäminen, lihansa jatkuva ristiinnaulitseminen ja uudestisyntyminen Hengessä. Vuorisaarnassa kaikki on sanottuna.

    Israelin eli Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, joka Kristuksessa inkarnoitui ihmiseksi on järjestyksen Jumala, ja hän on asettanut esivallan rangaistukseksi pahantekijöille ja kiitokseksi hyvää tekeville, kuten Pietari asian (1 Piet.2:13-18) ilmaisee. Kehoittaapa vielä palvelijoitakin olemaan jopa nurjille isännille alamaiset!
    Samat ajatukset Paavalilla Room.13:1-8.

    Jeesus kehoitti antamaan roomalaiselle miehittäjälle, keisarille sen mikä keisarin on, maksoi itse temppeliveroa ja oli esimerkillisen kuuliainen Isän tahdolle, aina kuolemaan saakka. Poliittinen villitsijä hän ei ollut.

    Ainoa taho, joka sai huutia Herralta olivat ulkokullatut fariseukset, jotka taakoittivat ihmisiä ja hakivat omaa kunniaansa kaikissa toimissaan. Parannuksentekoon haluttomia ihmisiä hän lähinnä syvästi sääli.

    Tolstoi taas oli omavanhurskas ulkokullattu, jollaisten Paavali toteaa (Kol.2:23) olevan viisaan maineessa itsevalitun jumalanpalveluksen ja nöyryyden vuoksi ja siksi ettei se ruumista säästä, mutta toteaa sen tapahtuvan vain lihan tyydyttämiseksi ilman sen kummempaa arvoa.

    Tolstoilainen Kristuksen oppi on väärää evankeliumia, jollaisen julistajan Paavali suorin sanoin (Gal.1:6-8) kiroaa.

    Sikälikin Tolstoi on harhassa, ettei usko sielun kuolemattomuuteen vaan katsoo tämän ajallisen elämän olevan itsetarkoitus. Taas Paavali on toista mieltä (1 Kor.15:19) todetessaan säälittävimmäksi kaikista sen, joka panee toivonsa Kristukseen vain tämän elämän ajaksi.

    Huonoa hedelmää vääristelty Kristuksen oppi on sitten kantanutkin, jos Lenin on nähnyt sen olleen valmistamassa tietä bolsevikkivallankumoukselle!

    Mikähän siinäkin muuten on, että hyvin monet radikaalit vasemmistolaiset tai niinkuin tässä nämä mainitut kaksi anarkistia, ovatkin lähtöisin vauraista ja jopa ylhäisistä taustoista!?

    Niin, kun ei ihmiselle kelvannut ottaa vastaan Jumalan viisautta, päätti hän saarnauttaa hullutusta rististä, että tekisi ihmisen viisauden Jumalan hullutustakin typerämmäksi (1 Kor 1: 18-29).

    Paavi Franciskus on häärännyt jo pitkään ja ahkerasti yhden yhteisen maailmanuskonnon synnyttämiseksi. Tässä hänen tulkinnassaan Kristuksen opista yhdistyvät kaikki maailman uskonnot yhdeksi Roomankirkon alaiseksi ekumeniaksi -sovittamattomista opillisista ristiriitaisuuksista huolimatta. Kaikki tiet kun vievät saman jumalan luo ja yhdistävänä tekijänä tietenkin rakkaus. Ilmestyskirja nyt!


    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.