Hyytävää

Vihapuhetta

Motto:

Te kyykäärmeitten sikiöt,

kuinka te saattaisitte hyvää puhua,

kun te itse olette pahoja?

Matt. 12.:34

Valtiovallan toimesta kerättyyn vihapuhesanastoon ei tainnut kuulua nimitys ”kyykäärmeen sikiö”. Suotta se pois jätettiin, sillä tätä varsin terävää nimitystä Jeesus käytti Matteuksen mukaan ainakin kolmessa yhteydessä. Ja hän nyt, jos kuka, osasi aina valita sattuvat sanat. Vai kuinka tuo nyt lieneekään nykyviisauden valossa?

Selvää on, että Jeesus oli sattumoisin täynnä pyhää vihaa juuri kirjanoppineita ja fariseuksia vastaan esiintyessään ja sen mukaisesti hän myös puhui, sydämensä kyllyydestä.

En kuitenkaan muista, että loukatut fariseukset olisivat koskaan vaatineet hänelle tuomiota nimenomaan vihapuheen perusteella. Jossakin se oli kehtaamisen raja heilläkin. Rienaus oli sitten toinen juttu ja siitä oli selvät kirjoitukset olemassa.

Kirjanoppineiden ja fariseusten ongelma oli tuon mainion vihapuhujamme mukaan siinä, että he täyttivät lain kirjainta mahdollisimman näyttävästi, mutta ilman tolkkua: hyttyset kuurnittiin ja samaan aikaan kamelit nieltiin.

Tässä oli siis tapahtunut niin, että koko hurskauden alkuperäinen idea oli hävinnyt hurskauden esittelemisen alle. Hieman kuten nykyään tuon saman lajin edustajat välttävät ”pahoja” ruokia (liha) ja juomia (maito!) ja pyöräilevät töihin, mutta pyrkivät samaan aikaan haalimaan korkean kulutus- ja kustannustason Suomeen mahdollisimman monta uutta asukasta matalan kulutuksen maista.

Suuret tupsut viitoissaan ja muhkeat raamatunlausekotelot asianmukaisissa paikoissa fariseuksemme eivät ainoastaan vaatineet tai nytkään ainoastaan vaadi arvostusta muilta hyveellisyytensä takia, vaan myös itse suorastaan liikuttuvat omasta hyveellisyydestään.

Siinä käy hieman kuten (muistaakseni) Nabokovin falskeille sankareille eli pošljakeille: on ihanan liikuttavaa, kun katsoo lasten telmimistä. Näin ajattelee fariseus ja heti sen jälkeen ajattelee, että sepä se vasta kyllä onkin ihanan liikuttavaa, että minä ihan liikutun, kun katson tuota lasten telmimistä… Niin hyvä ihminen olen minä!

Ja itse asiassa päällimmäiseksi koko asiassa tunkeekin tuo toisen kertaluvun tyytyväisyys. Todellinen fariseus ei ainoastaan esiinny hurskaana nauttiakseen ympäristönsä ihastelusta. Oman itsensä ihastelusta nauttiminen on vielä makeampaa.

Tässä tietenkin herää kysymys, mitä vikaa siinä sitten on, jos lopputulos kerran on hyvä. Fariseukset antoivat kymmenyksensä jopa tillistä ja mintusta eivätkä tiettävästi edes yrittäneet fuskata. He olivat ihan oikeasti niin hurskaita kuin pitikin ja siksi kunnioitettavia. Ja he tiesivät sen.

En oikein tiedä, mistä loppujen lopuksi tuli tuo sovittamaton skisma fariseusten ja Jeesuksen välille. Itse asiassa kysymys näyttää ensi sijassa olleen edellisten ymmärrettävästä skeptisyydestä, liittyen siihen varsin uskallettuun profeettojen tulkintaan, jonka Jeesus kehtasi esittää.

Löikö Jeesus pahastikin vyön alle syyttäessään fariseuksia väärin pelaamisesta? Tai ehkä hän näki heidän lävitseen? Todisteita ei kuitenkaan esitetty, vaan koko porukka (kansanryhmä) leimattiin summamutikassa ja häpäistiin vihapuheella. Oikeudessa Jeesus olisi jokseenkin varmasti hävinnyt juttunsa. Solvaushan se oli kyseessä tai vielä pahempaa: vihapuhe.

Toinen tapaus oli sitten tuo mellakka temppelissä. Laillista ammattiaan harjoittavien rahanvaihtajien solvaaminen ja pahoinpiteleminen täytti ilman muuta rikoksen tunnusmerkit.

On suorastaan kylmäävää (eikös olekin?) ajatella, että Jeesusta edelleen tuon teon jälkeen seurattiin mestarina ja jopa tietyillä tahoilla ylistettiin. Vaara yleiselle järjestykselle oli selvästi olemassa, jos moinen saisi tapahtua rankaisematta.

Toki kaikki nämä kolttoset ovat ymmärrettäviä, mikäli ajattelemme Jeesusta Jumalana.

Tällainen kuitenkin tuli ja tulee harvemmin edes mieleen, kun joudutaan ja jouduttiin soveltamaan voimassaolevaa lakia. Muutahan ei ole käytettävissä. Itse oikeudenkäynnissä jumaluusväitteitä joka tapauksessa oli pidettävä arvottomina.

Siinä mielessä fariseusten toimintaa voi ymmärtää ja se on itse asiassa formaaliselta ja inhimilliseltäkin kannalta pakko hyväksyä.

Mutta teologia ja juridiikka sikseen.

On pakko sanoa, että Jeesuksen syytöksillä ja vihapuheilla fariseuksia vastaan tuntuu olevan myös yleistä kantavuutta myös varsinaisen ympäristönsä ulkopuolella. Nehän eivät kohdistu siihen, mitä fariseukset saarnasivat ja tekivät, vaan siihen, mitkä olivat heidän motiivinsa.

Falskien motiivien kannustama ajattelu voi johtaa ihan hyviin lopputuloksiin. Mutta kun se nyt nimenomaan on jo lähtökohtaisesti vinksahtanutta, se on myös omiaan johtamaan koko käytöksen harhateille: hyttyset kuurnitaan ja kamelit niellään… Lapsilta viedään maito, polttomoottorit kielletään pitkien etäisyyksien maassa, ydinsähköä vastustetaan ja rakennetaan järjettömiä myllyjä ympäristön tuhoksi…

Eikä siinä kaikki: tästä kaikesta kehdataan vielä ylpeillä ja sen johdosta suorastaan katsotaan pitkin nenänvartta niitä, jotka eivät briljeeraa pöyhkeillä asenteillaan ja faktisesti nollan arvoisilla symboliteoillaan.

Itse asiassa merkittävimpiin vihapuhujiin kautta aikojen kuuluu nimenomaan Jeesus, jota vastaan hyvien ihmisten olisi kyettävä nyt yhdistämään voimansa.

Ymmärrän hyvin, että tämä hahmo herättää tänäkin päivänä voimakasta antipatiaa tietyissä piireissä ja että hänen vaikutusvaltaansa pyritään minimoimaan. Aikoinaanhan se onnistui käyttäen imperiaalista Unionia bulvaanina, kun oltiin -muka- huolestuneita sen arvovallan loukkaamisesta.

Eräälle tuon herran seurailijalle, kansanedustajalle, on jo vaadittu viharikostuomiota. Ei se vielä tainnut onnistua, mutta eikös olekin kovin hyytävää, että tällaista tapahtuu?

Kyllä se äijä vielä kiikkiin saadaan.