perjantai 29. marraskuuta 2019

Ankara totuus



Tosi-TV:n alku

Veikko Huovinen, Lemmikkieläin. Fantasia ihmisistäni. WSOY 1966, 165 s.

Aito huovismaiseen tapaan kirjoittaja antaa silloin tällöin alaviitteissä lukijalle selityksiä. Johnson = Jussinpoika. Müller=  Mylläri, laveammassa merkityksessä eräänlainen elämän myllääjä, teuhaaja. Tekijän huom… Samaa persoonallista sarjaa on esimerkiksi adjektiivi ylppömäinen.
Tarinan juoni on yksinkertainen. Rikas mies, jolla on paljon kiireitä, haluaa joskus tarkastella tavallisen ihmisen tavallista elämää. Niinpä hän hommaa itselleen ja vaimolleen lemmikin, joka tässä tapauksessa on ihminen.
Lemmikiksi palkataan vuoden ajaksi muuan työtön, jolle luvataan maksaa ruhtinaallisesti.
Siitä vastineeksi hän suostuu vain asumaan lasikopissa ja olemaan tietyt ajat näkösällä, ”omistajan”  tai oikeastaan vuokraajan, työnantajan tarkkailtavana.
Miksi ihmeessä kukaan olisi kiinnostunut niin typerästä asiasta kuin yhden tavallisen tallaajan päivittäisestä oleilusta ja sen tirkistelystä?
Hyvä kysymys. Rikas mies on sitä mieltä, että suuri osa kansaa olisi siitä hyvinkin kiinnostunutta. Itse asiassa kannattaisi perustaa suurimpiin kaupunkeihin ihmisakvaarioita, joissa asuisi kokonaisia perheitä.
Niissä ihmiset eläisivät normaalia elämäänsä, vanhemmat tekisivät töitään, lapset leikkisivät ja laskisivat pyllymäkeä kahluualtaisiin.
Koska kaikki tapahtuisi lasiseinien sisällä kuin akvaariossa, tekisi se arkipäiväisetkin asiat erittäin mielenkiintoisiksi Ovathan näyttämönkin sattumukset enimmäkseen pitkäveteisiä. Kiinnostaviksi ne tekee katselijan asenne.
Niinpä niin. Huovinen ei vielä ollut kuullut tosi-TV:stä, joka toteutti tämän, aivan älyttömän ja täydellisessä idioottimaisuudessaan hyvin toimivan idean.
Kirjassa päähenkilö kyllä menettää mielenterveytensä ja hänen ihmisarvoa alentavan kohtalonsa takia jopa aloitetaan aseellinen kapina, mutta tämähän onkin fiktiota.
Vankeudessaan lemmikki miettii monenlaisia asioita, lähinnä naisia, joista on kirjan lopussa herkullinen luettelo. Sinne mahtuvat niin jättiläisnainen, jonka housuissa henkilö kuvittelee päiväkaudet asustavansa, itäsaksalainen kampaajaoppilas, samettipyllyinen nainen, elämää höyryävä, rohkaiseva nainen, pieni hullu liivimannekiini, nutturapäinen nainen siivoustikkailta yllätettynä ja paljon, paljon muita, muun muassa tehtaantyttöjä, myyjättäriä, mannekiineja. filimitähtiä, pesijättäriä, karjakkoja ja kukkaistyttöjä ym. ym.
No, mitäpä sanoakaan. Mielikuvituksen kehittämisen kannalta moinen akvaariokokemus saattaa olla myös hedelmällinen. Huovinen näyttää kuitenkin kokeneen asian jotenkin ongelmalliseksi, mikä ilmeisesti liittyy juuri tämän lemmikin pakotettuun yksinäisyyteen.
Nykyäänhän, BB-talossa kaikki on toisin. Juuri sosiodraamoja ja kahden kauppojahan siellä herätellään ja näytetään, sikäli kuin olen ymmärtänyt. Ilmaiseksi en moista viitsi katsoa.
Molemmissa tapauksissa idea on joka tapauksessa äärimmäisen simppeli ja pohjimmiltaan sama: tirkistely.
Jo pyhä Augustinus huomasi aikoinaan, että teatterin ideana oli herätellä ihmisissä himoja muiden kustannuksella, kun omat eivät enää tuntuneet riittävän. Syntiähän se moinen oli.
Ehkäpä tuo tosi-TV on koko teatterin idean äärimmäisen yksinkertaistettu muoto, jollainen ei vain ollut mahdollinen ennen nykyajan teknisiä edellytyksiä. Vielä viime vuosisadan puolivälissä lähimmäs tuota lattiatasoa voitiin päästä vain poraamalla reikä uimarannan pukukopin seinään.
Siellä, tyttöjen puolella kyllä taidettiin huomata nuo reiät, joita seinässä eri korkeuksilla saattoi olla aika paljonkin. Mutta entäs sitten?

12 kommenttia:

  1. Ja eiköhän facebookissa, ja somessa yleensä olla "akvaariossa". Huovinen näki tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
  2. Elämää suuremmassa TV-sarjassa The Orville avaruusoliot kaappaavat ihmisiä näytteille eläintarhaan, mutta heidät onnistutaan vaihtamaan tosi-TV ohjelmiin.

    VastaaPoista
  3. Orwellin ja Huxleyn dystopiat poikkeavat toisistaan siinä, että edellinen kuvitteli totalitarismin toteutuvan normipaineen ja ankaran kurin kautta -- valvovan silmän tuijottaessa miltei jokaiselta seinältä -- kun taas jälkimmäisen henkilöhahmot siemailivat "somaa" ja yhteiskunta eliminoi tarpeettomat ihmiset puolihuomaamatta koska kaikkien katseet olivat kääntyneet nautiskeluihin.

    Kumpi romahduksen kuva on todempi? No, tuossa tosi-teeveen "Big Brothersissa" molemmat kuvat kauniisti yhtyvät, ja me käymme siis totaalisesti ohjelmoituun onnelaan molempien lapsenomaiseksi taantumisen mallien merkeissä.

    Idea näytille pannusta ihmisestä on kai Slavomir Mrozekilta, joka tarinassaan kertoi hyvinvoivista porvarisrouvista, jotka hommasivat olohuoneeseen ruokittavaksi häkkiin pannun vallankumouksellisen. Hauska satiiri, sisältyi kokoelmaan "Elefantti". Huovisella oli samanlaista absurditeettien tajua, ja aikalailla omaehtoinen hulluuksien ulkopuolinen tarkkailija ja raportoija hänkin oli.

    Olen kuullut kerrottavan, että kokoelmaan "Rasvamaksa" sisältyvät hervottomat monikultturismin herjat, jutut neekereistä ja "ihmissyönnistä", olisivat aiheuttaneet sen, ettei presidentti Kekkonen enää kutsunut Huovista itsenäisyyspäivän linnanjuhliin.

    Toinen originelli, joka sai työpaikkansa menetyksellä kärsiä selvänäköisyydestään, oli Kari Suomalainen. Muistan miten itsekin tuhahtelin hänen "rasistisille" pilapiirroksilleen. Se oli sitä "vihreän ajattelun" aikaa, ja nin niin niin monet meistä todellakin kokivat, että tuollaisissa rotuleimaavissa asenteissa olisi kysymys vain tietämättömyydestä, ennakkoluuloista ja suvaitsemattomuudesta. Onneksi oma ajattelu ei sitten pysähtynyt siihen.

    Nyt näköjään päivän uutisten mukaan Niinistöt kutsuvat juhliinsa sellaisia sanakäyttäjiä, jotka osaavat "kunnioittaa" vastapuolensa, hmmm, mitähän se onkaan. Presidentin käsitykset siitä miten liian kriittisiä "vihapuhujia" pitäisi kohdella olivat ja taitavat edelleen olla aika, hmmm, mitähän ne ovatkaan.

    Verrattuina Slavoj Zizekin näkemyksiin ne ovat ainakin aika lapsellisia, kuten nimeäni klikkaamalla voi todeta.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rasismi on alkavan seniliteetin merkki?

      Poista
    2. Voi olla noinkin, mutta rasismmin näkeminen lajitovereissaan on yleensä orastavaa laumatyperyyttä.

      Poista
    3. Jos rasismilla tarkoitetaan sen sosiologisen tosiasian ymmärtämistä, ettei siitä, että kaikilla on "ihmisarvo", mitenkään seuraa se, että kaikki "kulttuurit" sopeutuisivat keskenään, olen ihan mielelläni juuri sellainen rasisti.

      Seniiliydestä en toistaiseksi tiedä mitä sillä tarkoitetaan. Mutta sen tiedän, että pennut kyllä merkkailevat vähän minne sattuu.

      Poista
  4. Monet nauttivat näytteillä olosta oon, että asentavat nettikamerat kotiinsa. Sitten toiset vinksahtaneet seuraavat tätä "ohjelmaa".

    Entä sitten Sohvaperunat, tv-ohjelma ihmisistä katsomassa tv-ohjelmia! Pari minuuttia riitti minulle tätä showta. Sekin pakkomainoksen muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo formaatti, osoittaessaan katsojien typeryyden, on suora haaste katsojien älykkyydelle. Ja silti sitä katsotaan.
      Leipää ja sirkushuveja...
      -tm

      Poista
  5. Pysähdyin oikein ajattelemaan. Mimkähänlainen elo olisi ihmisellä, joka pitsaillallisen jälkeen lösähtäisi tv-tuoliinsa, katseli illan näitä tosi-tv, ynnä vastaavia juttuja, popsisi sipsejä oluen kanssa, tai mikä vielä kammottavampaa coca-colan kanssa, kunnes yön tullessa painuisi punkeroisen mahansa kanssa toisen samanmoisen viereen kuorsaamaan.
    En ole mikään puristi, pois se minusta. Katselen itsekin telkkarista silloin tällöin sitä sun tätä. Ajatteluni tuloksena tuli kuitenkin puistatus, kuinka erilaisia ns. tavalliset koti-illat voivat olla ns. tavallisilla ihmisilä.

    VastaaPoista
  6. Ja niinpä nyt nämä tubettajat tienaavatkin usein moninverroin paremmin kuin tehdasduunarit kertomalla suurelle yleisölleen jopapäiväisestä touhuilustaan, ruuanlaitosta, lomamatkoistaan tai vaikkapa parisuhteestaan.

    VastaaPoista
  7. Lieneekö Rasvamaksa jo kiellettyjen kirjojen joukossa? No ainakin omasta paikallisbiblioteekista näyttäisi vielä löytyvän, ja omistan toki kyseisen teoksen itsekin, vieläpä sillä mahdollisimman epäkorrektilla kansikuvalla varustettuna. Ja entäpäs Veitikka sitten? Siinähän kun rohjetaan jopa piruilla teemalla, johon saa oikeaoppisesti suhtautua ainoastaan hyperventiloimalla ja alleen laskien... Ja jota piintyneimmänkin relativistin on rikkumatta pidettävä ehdottomana absoluutiona. Hännikäinen kirjoittikin aiheesta erinomaisen yhteenvedon äskettäin, jossa tuo tematiikka on avattu perinpohjaisesti.

    https://sarastuslehti.com/2019/11/21/natseja-vastaan/

    Ja myös juuri tuo Huovisen tulokulma olisi loppuviimein ehkä se suositeltavin, sillä se mistä on tehty naurettavaa, on lakannut olemasta pelottavaa, kuten voltairelainen viisaus kuuluu.

    Niin, ja tänäänhän on sitten 80 vuotta Talvisodan syttymisestä, onkos siitä aiheesta kirjoitusta luvassa?

    -J.Edgar-

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.