keskiviikko 27. marraskuuta 2019

Sisua



Urhoollisuus
Kaikille lienee selvää, että sana urhoollisuus/urheus tulee urhoa eli siis urosta tarkoittavasta sanasta. Urho tekee urotekoja, jollaisia aikoinaan usein nimitettiinmyös urosteoiksi.
Vastaavaa ihailtua naarastekoa en muista missään mainitun, vaikka naaraat tunnetusti ovatkin aina olleet valmiita puolustamaan pesuettaan tavalla, jota nimitämme urhoolliseksi.
Muissa kielissä tällainen sukupuolitettu termi on myös tavallinen. Venäjän muzhestvennyi tarkoittaa nimenomaan miehekästä, rohkeus tai urhoollisuus on yhtä kuin muzhestvo, miehekkyys. Rohkeutta, myös henkistä tarkoittaa myös smelost.
Englannin courage tulee Ranskasta ja sen ilmeisenä kantana on latinan cor -sydän. Suurella sydämellä toimiminen merkitsee myös ruotsissa urhoollisuutta. Klingsporilla sen sijaan oli ainakin Runebergin mielestä kaksi leukaa ja yksi silmä, mutta sydäntä vain puolikas.
Rikhard Leijonamieli on englanniksi Lion-Hearted.
Rohkeus ja urhoollisuus ovat kuitenkin eri asioita, vaikka osittain päällekäisiä.
Kun joku kaunis missikandidaatti paljastaa lehdessä virheettömän pyllynsä, sitä voi halutessaan sanoa rohkeaksi teoksi, mutta ei suinkaan urhoolliseksi.
Rohkea ei suomalaisittain ole se, joka esimerkiksi kestää koettelemuksia välittämättä tai ainakin lannistumatta. Sen sijaan hän kyllä on urhoollinen. Tosin englannin vaikutuksesta tässäkin alkaa nähdä sekaannuksia.
Sellainen urhoollisuus, joka ei ole pelkkää rohkeutta, on ranskaksi ja englanniksi myös courage ja saksaksi Mut. Englanniksi voidaan myös sanoa, että henkilöllä on sisua, guts tai stamina.
Mutta missä sitten on tuo paljon puhuttu suomalaisen sisun ainutlaatuisuus?
Oikeastaan sopii kysyä, onko sellaista lainkaan olemassa. Talvisodan aikana siitä tuli myytti,joka ilmeisesti viittasi toimintakyvyn säilyttämisen tilanteessa, joka oli asiallisesti toivoton. Siinä näytti olevan uskoa mahdottomaan ja sellainenhan saattaa perustua tyhmyyteen tai narsismiin.
Itse asiassa sisu näyttäisi viittaavan negatiiviseen luonteenpiirteeseen, pahaan sisuun, jollainen on ominaista tietyssä, narsistisessa kehitysvaiheessa olevalle lapselle. Mikään ei pure uhmaikäisen sisunpurkauksiin, ne loppuvat vasta voimien ehtyessä.

Sisun etymologia näyttäisi viittaavan sisuksiin, kuten myös englannin guts. Kyseessä on siis aktiivinen oma voima, ei pelkästään reagointi ulkoisiin tekijöihin.
Sisua lähellä ovat merkitykseltään ilmeisesti ranskalais-englantilainen endurance tai prowess.
Kun kysymme,mitä on tai oli suomalainen sisu, luulen, että meidän on palattava talvisotaan, jolloin sitä tavattiin joikkomitassa. Silloin sillä oli yhteiskuntaa säilytävä rooli.
Tänään sitä ehkä kannattaisi etsiä työmarkkinajärjestöistä, jotka tarjoavat esimerkin siitä, että pusketaan vain, siitä piittaamatta, että edessä on seinä tai peräti kuilu.




13 kommenttia:

  1. Talvisota venäläisten kannalta: sotilaat osoittivat suurta urhoollisuutta, upseerit suurta lahjattomuutta ja johto suurta vastuutonta typeryyttä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laittamattomasti sanottu!

      (Ryssä-parka, hieno ja taiteellinen kansa, mutta aina niin huonosti johdettu.

      Poista
    2. Juu, Volgalta Berliiniinkin pääsivät etenemään vain siksi, että politrukit rintaman takana uhkasivat ampua selkään...

      Poista
    3. Niin tosiaan. Talvisodassahan mentiin sinnekin.

      Poista
    4. Puhuttiinko Anonyymin kommentissa 12.42 nimenomaan talvisodasta? Olin lukevinani: "- - AINA niin huonosti johdettu". Vaikka mikäpä minä Venäjän tutkimuksen professorin kanssa olen väittelemään "ryssä-paroista".

      Poista
    5. Kannattaisi olettaa, että tarkoitetaan sitä, mitä kirjoitetaan.

      Poista
    6. Kyllä se ryssäparka-kommentti oli yleisempi aina aina Iivana Julmasta alkaen - toki kattaen Talvisodan ja Stalininkin ajan. Jotenkin siellä päin on aina ollut ankarat Isännät. Mikä siihen on syynä, olisi blogin paikka.

      Blogistin eri blogeista koottu uusin kirja Suomi Venäjän varjossa antaa muuten yllättävän hyvän kokonaiskuvan maidemme suhteista.

      Poista
  2. "Sisun etymologia näyttäisi viittaavan sisuksiin, kuten myös englannin guts."

    Tuo mieleen itä-asialaiset budolajit, joissa kai korostetaan voiman (ki) tulevan (ala-) vatsasta.

    VastaaPoista
  3. "työmarkkinajärjestöistä, jotka tarjoavat esimerkin siitä, että pusketaan vain, siitä piittaamatta, että edessä on seinä tai peräti kuilu."

    Onhan tuollekin nimi: hullun- tai tyhmänrohkeus.

    Shakespeare sanoi sen hienosti Macbethissa: "Uskallan kaiken mitä mies uskaltaa. Joka uskaltaa enemmän, ei ole mies"

    Tämä lause pitäisi antaa jokaiselle nuorelle miehelle jonkin lahjan yhteydessä - taikka tatuoida 20 vuoden kuluessa haihtuvalla musteella.

    VastaaPoista
  4. Jos olet työssäkäyvä, mutta poispäin kallellaan vasemmistosta ja sanot mitä ajattelet, olet Nykysuomessa hullun rohkea. Me eläkeläiset jotka pidämme lippua korkealla sanomalla, mistä pitäisi vaieta, olemme, jos ei nyt aivan urhoja uljaita, niin reippaita harmaahapseja kumminkin.

    VastaaPoista
  5. Pelon psykologia tarvitaan jotta rohkeuden rooli paljastuisi.

    Synnynnäisiä pelkoja ihmisellä lienee vähän. Vanhastaan mainittiin äkillisten kovien äänien ja putoamisen pelot. Kestää aikansa ennen kuin lapsi oppii pelkäämään. Siinä ovat siis tämän näkemyksen mukaan kyseessä kognitiiviset kyvyt.

    Perusturvallisuus on se muuttumaton pohja jonka varassa kaikki myöhempi muutos tulee mahdolliseksi. Pelkoon vastataan haastamalla se -- se on "rohkeutta". Jos jokin perustavanlaatuinen elementti puuttuu -- esimerkiksi kulttuureissa joissa vallitsee vahva sukupuolinen separaatio ja vastakkainen sukupuoli mystifioituu -- rohkeutta ei riitä vaan sorrutaan väkivaltaan. Tätä mekanismia olemme aika kehnoja havaitsemaan, väkivaltaan tarttuminen nähdään aika monessa yhteydessä hyveen kannalta, rohkeutena.

    Pelot ja tuhoamistarpeet sikiävät sielun pohjalta. Siellä itsetuho ja tuho ovat vielä yksi ja sama asia. Maagisimmat pelot provosoivat mielettömimpään itsetuhoiseen ja tuhoiseen käytökseen, sanotaan vaikkapa järjettömiin terroritekoihin. Niissä näkyy kuvassa myös rohkeuden äärimmäisin sairas muoto, marttyyrius.

    Slavoj Zizek inspiroi minua noita pohtimaan. Raskas aihe, josta ei pysty lyhyesti sanomaan oikein mitään hyödyllistä. Nimeäni klikkaamalla pääsee juttuihin joissa yritin selvittää näitä kysymyksiä itselleni.

    VastaaPoista
  6. Rohkeista rohkein on hän, joka myöhään perjantai-iltana menee Pohjanmaalla kirkonkylän pubiin, hyppää pöydälle ja kovalla äänella kailottaa: "Paini ja pesäpallo ovat homojen hommaa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hullu noin toimii, ei rohkea.
      Puhutaanhan sitä hullunrohkeudesta uhkarohkeuttakin pitemmälle menevänä itsesuojeluvaiston puutteena.

      Poista

Kirjoita nimellä.