tiistai 17. joulukuuta 2019

Koolla on väliä

Kokoaan pienempi

Hesarissa Saska Saarikoski hämmästeli taannoin sitä, että Suomi parissa Euroopan historian yleisesityksessä sai kovin vähän tilaa. Ja meillä kun on totuttu ajattelemaan, että olemme kokoamme suurempi: niin onnellinen, etevä, hyvinvoiva ja niin edelleen.
Norman Daviesin kirjassa mainittiin oikeastaan vain talvisota ja Tony Judtin kirjassa möläytettiin epäsuorasti Suomen tulleen miehitetyksi mennen tullen.
Kuinkas tässä näin kävi? Asiat pitäisi tietenkin esittää oikein, mutta miten paljon meistä oikeastaan pitäisi kirjoittaa?
Ymmärrän, että toimittajille palstasenttimetrien määrä on jotakin lähes pyhää. Jos niitä on, on asiakin olemassa, ellei ole, niin sitten ei.
Kun historiaa kirjoitetaan kokonaisen mantereen tai siis ainakin puolimantereen näkökulmasta, ei tosiaankaan ole mielekästä jyvittää tekstin volyymejä enempää asukasluvun kuin maiden pinta-alankaan mukaan. Silloin polttopisteessä yleensä ovat suuret kehitystendenssit ja niitä eivät pienet maat määrää.
Tosin marginaalit saattavat olla kiinnostavia ilmaistessaan joitakin ilmiöitä erityisen räikeästi ja tämä on saanut esimerkiksi Hobsbawmin kiinnostumaan Suomesta, jossa yhteiskunnallinen muutos oli hyvin raju. Sitä paitsi kirjoittaja myös asui jonkin aikaa Suomessa.
Mutta jossakin Ranskassa, Saksassa tai Britanniassa asuvalla ihmisellä ei yleensä todellakaan ole erityistä  -tahtoo sanoa: mitään- tarvetta huolehtia siitä, mitä Suomessa on tapahtunut ja miten täällä on eletty. Se on ollut ja on hänelle täysin yhdentekevää.
Tärkeää on vain se, millä tavalla Suomi on voinut hyödyttää tai vahingoittaa hänen kotimaataan. Se taas voi tapahtua pienen maan toimesta vain rajoitetussa määrin, mutta kyllä mitä moninaisimmilla tavoilla. Äärimmäisessä tapauksessa koko Suomi olisi saattanut uhrautua suuren kokonaisuuden hyväksi. Silloin siitä olisi kirjoitettu historiaan myönteinen maininta.
Talvisodan kohdalla oltiinkin jo lähellä tätä tilannetta.
Mutta entäpä se muu Suomen historia? Oliko Suomi sodassa Saksan liittolainen? Oliko se sodan jälkeen Neuvostoliiton liittolainen? Ampuivatko suomalaisetkin SS-miehet siviilejä? Oliko se Suomen hallituksen toimeksianto?
Suhde omaan maahan ja sen tavoitteisiin ja vain se on asia, jolla on merkitystä vaikkapa ystävämme britin kannalta. Sillä ei ole mitään väliä, miten suomalaiset elivät ja toimeen tulivat.
Entä miehitettiinkö Suomi sodan aikana ja miten monta kertaa? Euroopan historian kirjoittajaa ei tämä asia kiinnosta pennin vertaa. Yleensähän nuo pikku maat miehitettiin ja sillä selvä.
Meille aasia on toinen. Me suomalaiset näet asumme tässä maassa ja samoin ovat tehneet myös esi-isämme. Mikäli luoja suo, tulevat täällä asumaan myös jälkeläistemme jälkeläiset hamaan maailman tappiin saakka.
Mikäli olemme kulttuuri-ihmisen arvonimen mittaisia, tämä asia kiinnostaa meitä kovasti. Euroopan tai maailman historian kirjoittajaa sen ei tarvitsekaan kiinnostaa minkään vertaa. T
Me olemme toisessa tilanteessa ja tämän asian ymmärtämisen on myös oltava keskeinen silloin, kun teemme päätöksiä maamme politiikasta. Oman maamme etua ei kukaan muu aja, ellemme tee sitä itse.
Ei ole pelkästään huvittavaa seurata niitä maailmanhalaajia, joiden prioriteeteissa Afrikan pelastaminen suosimalla sen väestönkasvua tukevaa politiikkaa tai meille suuntautuvaa siirtolaisuutta on korkeammalla kuin oman maamme tulevaisuus.
Toimiminen esimerkkinä ns. ilmastotalkoissa on valitettavasti Suomelle aivan yhtä typerä rooli. Sen merkitys on erittäin lähellä nollaa ja jää muualla varmasti huomaamatta. Kotimaassa sen sijaan poukkoilevalla mutupolitiikalla voidaan saada paljon pahaa aikaan.
Toki Suomi on joillakin aloilla kokoaan paljon suurempi. Sellainen ala ovat vaikkapa metsäteollisuustuotteiden vientimarkkinat. Toki olimme jonkin aikaa myös teknologiateollisuudessa edellä maailman johtavia maita, mikä ei ole ihan helppo temppu.
Mutta oleellista on, että maamme näkyvyys kansainvälisillä turhuuden markkinoilla ei ole meille se tärkeä asia. On toki ihan kiva, kun ihmiset, joilla sattuu olemaan tavallista enemmän sivistystä, arvostavat Suomea enemmän kuin monia suurempia ja pöyhkeämpiä maita.
Se tärkeä asia kuitenkin on, että punnitessaan politiikan vaihtoehtojen etuja ja haittoja suurten kansojen ja yhteisöjen mielenkiinto erityisesti meidän maatamme ja kansaamme kohtaan on priorisoitu hyvin matalalle.
Kyse ei tietenkään ole sen kummallisemmasta asiasta kuin luonnollisesta metropolin ja periferian välisestä suhteesta. Se jälkimmäinen kun nyt on edellisen mielestä olemassa vain sitä varten.


19 kommenttia:

  1. Kannattaa myös muistaa että erityisesti englantilaiset tutkijat ovat äidinkielensä vankeja. Samoja (usein puutteeellisia) lähteitä kierrätetään ja kierrätetään.

    Tästä kärsivät erityisesti Suomen kaltaiset pienet kansat, vieläpä tuplasti koska suomalaisetkin ovat tätä nykyä pakkoenglannin vankeja ja eivät tiedä mitään esim. saksan tai ranskankielisistä yleisesityksistä.

    VastaaPoista
  2. Saarikoski laski käskystä maininnat jotta lehti pääsee kehumaan aikojen muuttuneen Sanni Marinin nimen esiintyneen useammin kuin Kimi Räikkönen, tai jopa Marskin.

    VastaaPoista
  3. Paljon on vettä virrannut Vantaassa sen jälkeen kun Marko Junkkari luki viikonloppuna Paavo Väyrysen kaikki kirjat ja tenttasi häntä HSTV:n lähetyksessä Aristoteleen oppilaana, ja Erkki Tuomioja heitti bensaa tuleen sytyttäen Meillä on unelma-mielenosoituksen täyteen roihuun samalla Kansalaistorilla heinäkuun lopulla 2015.

    VastaaPoista
  4. Mitäpä isänmaan ystävä ei julkaisi kun yön aikana julkaistavaksi toimitetaan? Suomalainen mies.

    VastaaPoista
  5. Loistavaa jälleen, TV.

    Lisäisin sellaisenkin (kenties vielä vahvistamattoman) näkökulman, että maa/kansa mi ei arvosta itseään, ei arvoa myöskään muilta saa. Kiiluvasilmäinen Telluksen- ja ilmastonpelastajaminen vain altistaa suurempien hyväksikäytölle, kuten blogistikin viittaa.

    Euroopan mittakaavassa Suomi yleisesti on kovin etäinen, ja meiltä puuttuu mm. vuosisatojen hovi- ja muiden juonittelujen elementit. Tämä keski- ja itäeurooppalaista mentaliteettia muokannut (ellei määritellyt) elementti lieneekö syy kotikutoiseen naivismiimme poliittisten ja suurmaailmallisten kuvioiden edessä. Kovin moni muu maahan ei intopinkeänä heti säntää milloin minkin muotivirtauksen perään

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakkoenglantiko meistä on tuollaisia intoilijoita tehnyt?

      Perinteinen suomalaisuushan on pikenmminkin "ans kattoo ny" ja "niin aina, sano hämäläinen, kun ihmeen näki".

      Persutkin, nuo pakkoenglannin ylimmät palvojat, kohkaavat aivan kaikesta ja maahanmuutosta.

      Poista
  6. Minusta on aina ollut hauska pottuilla briteille ja ranskalaisille siitä että ovat 3.luokan suurvaltoja ja yhä marginaalisempia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomalainen tekojenkki suurvaltalainen pottuilemassa "pienemmilleen"?

      Poista
    2. ...ja miilähän kielellä ja tietopohjalla Matias viestii? Anonyymillä kielellä?

      Poista
  7. Naulan kantaan, herra professori! Jälleen kerran.

    VastaaPoista
  8. " punnitessaan politiikan vaihtoehtojen etuja ja haittoja suurten kansojen ja yhteisöjen mielenkiinto erityisesti meidän maatamme ja kansaamme kohtaan on priorisoitu hyvin matalalle."

    Uusimmassa Kanava-lehdessä vanha realisti Keijo Korhonen kirjoitti, että paras, mitä Suomi voi Venäjän suhteen saavuttaa on "hyväntahtoinen välinpitämättömyys". Ehkäpä meidän muidenkin ulkovaltojen suhteen tulisi tyytyä/pyrkiä vain tuohon samaan.

    VastaaPoista
  9. Jos jokin toinen maa olisi antanut koko pohjoispuolikkaansa yhden suurvallan armeijan hallintaan vuosiksi 1941–45; ja sen jälkeen luovuttanut kymmeneksi vuodeksi suuren osan pääkaupunkinsa naapurikuntia toisen suurvallan tukikohdaksi, josta oman maan kansalaiset karkotettiin; sanoisimmeko, että sitäpä ei miehitetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ero oli juuri siinä, että nuo asiat perustuivat enemmän tai vähemmän vapaaehtoiseen suostumukseen. Miehityksessä ei miehitetyltä kysytä mitään, tankit rulaa. Ero on sama kuin raiskauksessa verrattuna sitkeään "vonkaukseen".

      Poista
  10. Mitä Suomi on saanut EU:n mallioppilaana. Metsienkäyttöä koskevassa kiistassa muistaakseni vain Viro ja Unkari olivat samalla kannalla. Se että metsäteollisuus on yksi Suomen talouden tukijalka ei kiinnostanut ketään. Nyt Suomi on tuhlaamassa 100miljoonaa vaihtaakseen täysin toimivan pullonpalautusjärjestelmän eu:n oikun vuoksi. Koko direktiivi on silkkaa ideologista utopiaa. Aivan kuin irti naisilla pullonkorkeilla olisi merkitystä. Koko muovijäteongelma on osin vihreiden tekemä. Muovijäte voitaisiin polttaa voimaloiden kattiloissa mutta vihreä ideologia ei voi hyväksyä helppoa ja edullista jätteiden hävitystä. Muovijäte nähdään syntinä jonka vuoksi pitää tuhlata rahaa vaikka jätemuoville ei ole teollisuudella mitään käyttöä. Vihreä aate on syöpäkasvain kalvamamassa ja kuiduttamassa kansakunnan ruumista. Imien siitä voiman, tuhoten hyödyllisiä elimiä, häiriten koko elimistön toimintaa ja lopulta tukahduttaen koko limistön toiminnan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuseskeletko sinä kotonasikin nurkkiin?

      Poista
    2. Kun lukee tuollaisia kommentteja, miettii pitäisi sittenkin olla vihreiden vähemmistödiktatuuri kuten P. Linkola ajatteli, ihan ihmiskunnan eloonjäämisen vuoksi.

      Poista
  11. Saimme 1971 amerikkalaisen maatalousharjoittelijamme vanhemmilta joululahjaksi Rooseveltin varapresidentin Henry A. Wallacen (The Progressive Party) sodanaikaiset päiväkirjat The Prize of Vision. Muistikuvani mukaan Suomi oli mainittu niissä kaksi kertaa.

    MafH

    VastaaPoista
  12. Mitä Suomi saavutti EU:n puheenjohtajuuskaudella? Ei mitään. Kaikki päätavoitteet lässähtivät. Sivutuotteena eurooppaministeri Tuppurainen (sd.) suututti Unkarin ja Puolan vähintään kymmeneksi vuodeksi.

    Hallitusohjelman mukaan Suomi on kokoaan suurempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, voi, kun on pikkupersulla taas niin vaikeaa että.

      Poista

Kirjoita nimellä.