Pari juolahdusta

Mieli ja mieliteot

Tulipa mieleen, että suomenkielen sana mieli on aika outo. Kun vaikkapa ranskaksi sanotaan: si le coeur t’en dit –jos mielesi tekee, puhutaan siitä, että sydän sanoo jotakin, henki siihen kehottaa.

Se ei oikeastaan ole ihan samaa kuin haluaminen. Henkihän voi kehottaa myös halujen voittamiseen, kilvoitteluun ja urotöihin. Meillä mieli tekee saman kuin ranskassa sydän.

Ranskan esprit on monessa kohden samaa tarkoittava kuin englannin mind. Ei kuitenkaan toki identtinen. Suomessa mieli saa myös aika lailla erilaisia merkityksiä. Se taitaa olla ihan omalajisensa, eli sui generis.

Tunnettu ranskan henkeä merkitsevän esprit-sanan (vrt. spiritus) merkitys on henkevyys, sukkeluus, esimerkiksi ilmauksessa esprit de couloir eli jälkiviisaus: se sukkeluus, joka tulee mieleen vasta porraskäytävässä, pois lähdettäessä. Saksaksi kyseessä on Treppenwitz.

Venäjäksi jälkiviisas on zadnym umom krepok eli hänellä on niin sanoakseni vahva peräviisaus. Mutta mielestä tässä nyt oli puhe.

Suomessa voidaan sanoa, että joillakin asioilla on tietty mielensä eli mielekkyytensä. Näennäinen siansaksa tai sen puhuminen saattaa sekin olla joskus jostakin näkökulmasta mielekästä, sillä on silloin mieli, saksaksi Sinn. Asia siis on kuin onkin mielekäs eli sinnvoll –mielellä täytetty.

Suomessa mielen mieli on omanlaisensa. Kun Kullervo kysyi mieltä miekaltansa, hän tiedusteli sen mielipidettä, ei sen merkitystä. Miekka ilmaisi mielistyneensä verenvuodatukseen, johon ryhtyisi mielellään. Tällainen muistikuva asiasta ainakin tulee minun mieleeni.

Suomen mieli on toki osittain saman merkityksinen kuin englannin mind. It came to my mind, voidaan suomeksi sanoa –mieleeni tuli. Mindless kääntyy jossakin mielessä mielettömäksi, mutta ei mielestäni –in my mind- ole sama kuin saksan sinnlos, joka ilmaisee mielekkyyden, eikä järjen puuttumista. Se on eri asia kuin englannin mindless tai saksan achtungslos.

Suuri henki on englanniksi great mind, mutta sellaista tarkoittamaan ei sovi enempää suomen mieli kuin saksan Sinn tai ranskan esprit. Silloin otetaan käyttöön henki, sielu tai Seele, myös mahdollisesti Kopf, ranskaksi âme.

Vanha kysymys siitä, onko maailmassa aine vai henki primääristä, voidaan englanniksi ja kai vain englanniksi ratkaista elegantisti: no matter, never mind!

Lontoon metrossa varoitetaan: mind the step! Ottakaa se askelma tai väli huomioon, eli varokaa! Suomessa ja saksassa tarvitaan jotakin muuta kantaa oleva sana. Ei rakoa ole miellettävä, vaan varottava.

Jos englanniksi haluaisi ottaa vielä kupillisen, voi sanoa, ettei sellaisesta pahastuisi: I should not mind another cup.

Englantilainen voi myös sanoa: I made up my mind, eli päätin jotakin. Asiaa ei voi ilmaista saksan Sinn-sanalla tai suomen mieli-sanalla, vaikka meillä kyllä voi muuttaa mielensä. Sen sijaan kuten runoilija sanoo, satakielten laulu voi helpottaa oloa: erleichtern meinen Sinn.

Suorastaan outoa kyllä on, että saksan Sinn, kuten englannin sense, tarkoittaa myös aistia ja sinnlich on sitten aistillinen. Ulkopuolisesta tuntuu, että siinä ovat menneet aistit ja henget sekaisin. Lisää outoutta tuo sana Wahrnehmung, eli (aisti)vaarinotto, kuten se suomennetaan.

No, jos ihminen on in his senses, eli aistit toimivat, on hän luultavasti myös järjissään. Tosin hän saattaa olla myös esimerkiksi radikaalien vouhotusten pauloissa, jolloin häneltä puuttuu common sense eli terve järki. Ehkäpä tässä on ajatuksena se, että jos ihminen näkee ja kuulee samoin kuin muutkin, ei hän voi ihan hullu olla. Senseless on sama kuin saksan sinnlos ja suomen mieletön.

Kuten tunnettua, meillä Suomessa on myös monta mielipuolta, jotka ymmärtääkseni ovat vain puoliksi järjissään tai sitä vähemmän, saksaksi wahnsinnig. Mikäli joku sen sijaan on englanniksi vaikkapa narrow-minded, viitataan sillä vain tavalliseen poroporvariin, jonka järjenjuoksussa ei sinänsä tarvitse olla mitään vikaa.

Sen sijaan vähemmän kuin täysijärkinen voi englanniksi olla vaikkapa half-witted, vähämielinen. Ruotsiksi henkisesti sairas on taas kerran oudosti sinnesjuk. Siihen ryhmään eivät aistivialliset kuitenkaan kuulu.

Siinä nyt vain muutama esimerkki, jotka mielestäni osoittavat suomen mieli-sanan omalaatuisuuden. Ajatelkaamme muuten vaikkapa sellaistakin sanaa kuin suomenmielisyys. Englanniksi Finnish-minded voisi olla ihan käypäinen ilmaus, saksaksi ehkä voi sanoa myös auf finnisch gesinnt, mutta en tiedä, kuulostaako kumpikaan oikein hyvältä.

Venäjässä mieli joka tapauksessa on erilainen kuin noissa muissa sukulaiskielissä, joissa tuota yhtä ja samaa sanaa voidaan käyttää monessa aivan erilaisessa yhteydessä.

Mielekkyyttä ilmaiseva sana, siis saksan Sinn-sanaa vastaava, on smysl, joka on lähes sama kuin ajatus –mysl. Aineen vastakohtana taas on henki, duh tai duša ja järki on um tai razum.

Jos jotakin tehdään mielellään, se tapahtuu ohotno, mikä viittaa haluun tai sitten se tapahtuu s udovolstviem, mikä viittaa mielihyvään. Jos jokin asia on mieluisa se on po duše eli hengen (mielen) mukainen tai se miellyttää: nravitsja. Jälkimmäisessä on kantana ilmeisesti nrav eli tapa, joka taas viittaa luonteeseen, taipumukseen, mielenlaatuun. Jos joku kerran on tapana, niin kai se sitten ainakin kelpaa.

Kun kohtaa vieraan, joka esitellään, sanoo venäläinen otšen prijatno –hyvin miellyttävää, mikä lienee läheistä sukua sanalla prijatel –ystävä. Sanonta on merkitykseltään sama kuin ranskan enchanté, ihastunut tai espanjan mucho gusto. Saksaksi voi sanoa sehr angenehm. Suomeksi on vain hauska tavata tai tutustua.

Miellyttäminen oli sentään aikoinaan hovikulttuurin tärkeimpiä taitoja ja siirtyi sieltä alempiin yhteiskuntakerroksiin. Jopa Suomen ensimmäinen lehti oli nimeltään Konsten att rätt behaga –miellyttämisen taito.

Suomessa muuten oli aikoinaan sodan vuosina voimassa mielialatarkkailu, joka ei oikeastaan ollut sama kuin mielipidetarkkailu. Sellainenhan on ominaista totalitaarisille valtioille, jotka pyrkivät pakotettuun yksimielisyyteen.

Sivumennen sanoen, kaksimielisyydet ovat muuan asia, jolle suomenkieli tarjoaa erityisen hyvät mahdollisuudet. Esimerkiksi sananmuunnokset (ks. kuitenkin ranskan contrepèterie) ovat monessa muussa kielessä harvinaisia ja jopa käsittämättömiä. Meillä ne ovat monen mieliharrastus.

Ja onko missään muualla Fingerpori-sarjakuvaa? En tiedä, pitäisikö tästäkin nationalistisesti (hui!) ylpeillä. Luulenpa, ettei esimerkiksi perussaksalainen moista oikein ymmärrä eikä se häntä ehkä siis myöskään miellytä: ihm gefällt es nicht.

Englanniksi Fingerporia on jo julkaistu, mutta on selvää, ettei sen suomalaista versiota voi kääntää. On sen sijaan mahdollista etsiä toisesta kielestä sen omat mahdollisuudet tuohon murrosikäisen mielen mukaiseen sanalliseen leikkiin. Tuli vain mieleeni.

No, tässä nyt hieman leikkimielistä puhetta, jonka ei pidä pahoittaman kenenkään mieltä. Rohkealla ja iloisella mielellä kohdatkaamme uuden vuoden haasteet! Suomen kieli ja sen kehittämä käsite mieli antavat paljon mahdollisuuksia, suorastaan mielin määrin.