maanantai 17. helmikuuta 2020

Viinan pyhyys ja kauhistus


Venäjän ilo

Иван Краснов, Кому на Руси пить хорошо? Очерки по истории алкогольного вопроса в дореволюционной России 1885-1917. СПб 2017, 334 с.

Kuten tunnettua, jo Vladimir Pyhä julisti, että ryyppääminen on Venäjän ilo, eivätkä venäläiset voi ilman sitä tulla toimeen.
Vodkasta -tämä hellittelynimitys tarkoittaa pientä vettä eli vesikultaa- on tosiaan tullut Venäjällä pyhä juoma, jota vailla jokainen kunnon juhla on melkein mahdoton. Häissä ja ristiäisissä on asiaa aina juhlistettava vodkalla, mutta niin on myös hautajaisissa ja muissakin vakavissa tilaisuuksissa.
Vodkasta on nykyään tullut ihan virallinen termi, mutta aikoinaan tämä juoma oli virallisesti hlebnoje vino, vilja- eli leipä-)viiniä.
Ulkomaiset matkailijat selostivat jo 1500-luvulta lähtien yleensä aina myös venäläisiä juomatapoja ja olivat imponoituja siitä, miten reipasta meno tuossa valtakunnassa oli. Myös vieraan oli pakko ryypätä muiden mukana ja yleensä hänet pyrittiin juottamaan pöydän alle, mikä merkitsi myös tiettyä kohteliaisuutta.
Muinaisilta ajoilta ei tietenkään ole olemassa mitään tilastoja alkoholin kulutuksesta, mutta tislatut juomat olivat joka tapauksessa kauan kalliita ja harvinaisia ja kunnon puhdasta vodkaa lienee opittu valmistamaan vasta 1800-luvulla.
Ivan Krasnov, joka on tutkinut perusteellisesti Venäjän alkoholiongelmaa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa törmäsi jo tutkimusta aloitellessaan ennakkoluuloihin: ainahan meillä on ryypätty ja tullaan ryyppäämään (paljon ja rajusti).
Harva uskoi, että ennen vallankumousta Venäjällä kulutettiin vain kuudesosa siitä alkoholimäärästä henkeä kohti, minkä ranskalaiset joivat. Juomisen tyyli epäilemättä oli hieman toinen.
Krasnov kuvitteli, julkaistessaan kirjansa ensimmisen laitoksen vuonna 2004, olevansa ensimmäinen, joka teki tästä asiasta kunnon tutkimuksen.
Itse asiassa Irina Takala Petroskoin yliopistosta oli jo vuonna 2002 julkaissut ensimmäisen ja ajallisesti Krasnovin kirjaa kattavamman yleisteoksen Veselie Rusi. Istorija alkogolnoj problemy v Rossii , Žurnal ”Neva”, SPb 2002, 335 s.
Satun tuntemaan sen siksi, että se tehtiin johtamassani Suomen Akatemian projektissa ”Popular Opinion in Soviet Union”, jossa kartoitettiin myös arkipäivän historiaa.
Tässä uudessa kirjansa laitoksessa Krasnov noteeraa Takalan kirjan ja myös viittaa siihen useassa yhteydessä. Hän selittää sen poisjäämistä kirjansa ensimmäisestä laitoksesta huonolla löydettävyydellä, mikä on yllätys, kun tätä 1000 kappaleen painoksena julkaistua kirjaa sentään lähetettiin Venäjän tärkeimpiin kirjastoihin ja muuallekin.
Mutta tähän pitänee palata tuonnempana. Krasnovin kirja on toki käsittelemänsä lyhyen, mitta tärkeän periodin osalta sangen perusteellinen ja myös hyvin kiinnostava. Viinarintamalla nimittäin sattui tuohon aikaan Venäjällä yhtä ja toista.
Krasnovin kirjan nimi, sivumennen sanoen, viittaa Nikolai Nekrasovin klassiseen runoelmaan, jossa talonpojat -vodkan elähdyttäminä- pohdiskelevat, kuka Venäjällä elää hyvin: Komu na Rusi žit horošo?
Jo Takala kumosi myytin Venäjän ikuisesta hillittömästä viinanhimosta. Itse asiassa suurimmassa osassa maata kulutettiin alkoholia ennen vallankumousta paikoitellen jopa hyvin vähän. Maalla juominen sitä paitsi keskittyi yleensä juhlatilaisuuksiin.
Itse asiassa Venäjän ”juottaminen” alkoi toden teolla vasta neuvostovallan aikana ja saavutti aivan uudet mittasuhteet ns. pysähtyneisyyden aikana. Neuvostoliiton hajottua saavutettiin uusi huippu, mikä liittyi epäilemättä koko yhteiskunnan pahoinvointiin sosialismin romahdettua. Tai ehkä voisi puhua yhteiskunnan krapularyypystä? Nythän tilanne on jälleen tasaantunut.
Kannattaa muistaa, että oma alkoholinkulutuksemme on itse asiassa noudatellut jossakin määrin samanlaisia kehitystrendejä kuin venäläinenkin. Kun keskiolut vapautettiin, nousi oma kulutuksemme (puhdasta alkoholia/hlö) nopeasti noin neljästä litrasta kaksinkertaiseksi ja sitten jopa yli kymmeneksi litraksi/hlö.  Itse asiassa meillä tilastoitu alkoholinkulutus vuonna 1960 oli ollut vain noin kaksi litraa/hlö.
Nyt se on taas huippuluvuista laskenut, mutta niin on Venäjälläkin. Samoissa lukemissa me suunnilleen olemme. Kysymys tilastoimattomasta kulutuksesta on sitten aika hankala, eikä siitä sen enempää.
Joka tapauksessa Venäjällä -kuten Suomessakin- ryyppääminen oli hyvin viinapainotteista ennen oluen läpimurtoa. Viinitkin sekä siellä että täällä sitten ovat pikkuhiljaa tulleet tärkeäksi alkoholin lähteeksi.
Joka tapauksessa myös Venäjällä alkoholin kulutuksen kokonaismäärät olivat 1800-luvuna lopulla sangen matillisia, vuonna 1900 koko imperiumissa Suomi pois luettuna kulutus oli vain noin 2,5 litraa puhdasta alkoholia/hlö. Mainittakoon, että vuonna 1800 se oli ollut peräti 5 litraa ja 1800-luvun puolivälissäkin 4,7 litraa.
Tämä kehitys sitä paitsi tapahtui siinä tilanteessa, kun valtio oli vuonna 1885 ottanut vodkan monopolikseen ja sai sen myynnistä jopa noin kolmanneksen kaikista tuloistaan.
Koko edistyksellinen intelligentsija oli 1900-luvun alkuun mennessä herännyt arvostelemaan valtiota kaikesta mahdollisesta.
Yksi aihe oli kansan ”juottaminen” -valtiohan keräsi tosiaan valtavan määrän rahaa viinaa myymällä.
On totta, että finanssiministeriö suhtautui yleensä aika kielteisesti yrityksiin sulkea kapakoita, mutta kaiken kaikkiaan suhtautuminen raittiusliikkeeseen oli tietyissä rajoissa myönteistä, eikä mitään aktiivista juottamista näytä olevan havaittavissa.
Edistyspiirithän kuvittelivat, että kansan juottaminen oli valtiolle tarpeen myös siksi, ettei viinan heikentämä kansa jaksaisi nousta puolustamaan oikeuksiaan. Meikäläisellä juomalakkoliikkeellähän näyttä olleen sama idea.
Koko juopottelun vastainen taistelu hankaloitui siitä, että radikaali intelligentsija käytti juopottelun vastaisia kokouksia ja organisaatioita hyväkseen nostattaessaan valtion vastaista mielialaa. Hajotettu I duuma, joka piti kokouksen Viipurissa, vetosi myös siihen, etteivät kansalaiset kannattaisi valtiota asioimalla sen anniskelupaikoissa. Raittiusliikkeessä oli myös poliittinen siipensä.
Niinpä osa raittiusliikkeestä nautti valtion suosiota ja osa taas ei. Samanlainen jako syntyi myös uskonnollisissa piireissä. Osa papistoakin oli raittiusliikettä vastaan ja sama ilmiöhän voidaan todeta meilläkin.
Alueellisesti alkoholi kulutus vaihteli aika rajusti. Kazanin kuvernementissa, jossa muhamettilainen vaikutus oli merkittävää, oli alkoholin kulutus vuonna 1890 vain 1,5 litraa/hlö ja vuonna 1913 2,4 litraa.
Moskovan kuvernementissa luvut olivat vuonna 1890 7,88 ja vuonna 1913 7,75.Pietarin luvut olivat vielä hieman isompia.
 Arkangelin kuvernementissä kulutettiin vuonna 1890 2,38 litraa ja vuonna 1913 4,5 litraa/hlö.  Mainittakoon, että maaseudun ja kaupunkien erot olivat aina merkittäviä.
Raittiusliike siis nousi vastustamaan viinan kauhistusta ja keinot olivat osittain aika samanlaisia kuin meilläkin: propagandan keinot vaihtelivat pelottavista turmeltuneiden maksan ja munuaisten kuvista valistaviin ja varoittaviin kertomuksiin. Lisäksi järjestettiin toimintaa, joka vei pois huonojen harrastusten parista.
Asiantuntijat tietenkin pohtivat paljon myös juopottelun syitä. Yleensä syyksi löydettiin köyhyys (vaikka viina oli kovin kallista!) tai raskas työ. Alkoholia pidettiin joka tapauksessa sosiaalisena sairautena eikä Oscar Wilden sutkautus, jonka mukaan työ on juopottelevien luokkien vitsaus, näytä saavuttaneen erityistä kannatusta.
Poikkeusoloissa valtion monopoli pani lukon viinakaupan luukulle ja näin tehtiin joissakin tapauksissa myös Japanin sodan aikana. Myös väkevien myyntiä pyhäpäivinä rajoitettiin.
Vuonna 1914, maailmansodan sytyttyä pantiin sitten toimeen varsinainen kieltolaki, jossa tosin oli porsaanreikiä muun muassa ylimmän luokan ravintoloiden kohdalla.
Neuvostoaikana tilastoitu alkoholin kulutus kasvoi aluksi hitaasti ja juoppoutta haluttiin sitten hillitä mm. alentamalla vodkan väkevyyttä alle 30 prosenttiin (Rykovka).
Ennen pitkää havaittiin, että valtio tarvitsee rahaa ja palattiin kunnon mendelejeviläiseen venäläiseen standardiin eli 40 -prosenttiseen. Sen myyntitulot muodostivatkin jo pian 1920-luvun lopulla yli 10 prosenttia valtion tuloista.
Krasnovin kirja on kiinnostava valaistessaan yksityiskohtaisesti menneiden aikakausien käsityksiä ja ilmapiiriä. Voidaan todeta, että tsarismi oli vallankumousta edeltävän ajan intelligentsijan silmissä niin kompromettoitunut, että se sai aina ja jopa tapauksessa leppymättömät viholliset puolelleen, yrittipä se mitä tahansa.
Vallankumous, joka nähtiin ainoana ja tahokkaana yleislääkkeenä, tehosi alkoholiongelmaan vain hetkeksi ja sekin johtui siitä tavattomasta köyhyydestä, johon se koko väestön syöksi.

22 kommenttia:

  1. Peruskysymys: votka vai vodka ja millä perusteella?

    VastaaPoista
  2. "kunnon puhdasta vodkaa lienee opittu valmistamaan vasta 1800-luvulla."

    No mitä ihmettä Pietari Suuri sitten juotti suosikeilleen ja vierailleen ns Suuren kotkan maljastaan?

    Tuo tieto tuntuu oudolta siihenkin nähden, että paloviina tuli Ruotsiin jo 1600-luvulla, ollen aluksi papiston (!) myyntiprivilegi, ja Kustaa III otti sen valtion monopoliksi.

    VastaaPoista
  3. Suuten kotkam malja oli viiniä. Kyllä hovissa vodkaakin oli.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja toki vodkaa Venäjälläkin sai. Laatu taisi vain olla kehno.

      Poista
  4. Mitenkähän Tatarstanissa ja muissa muslimipainotteisissa Venäjän osissa on alkoholiin suhtauduttu?

    Ilmeisesti myös juominen on ollut Venäjällä lähinnä miesten harrastus rikä naisten juopottelua ole niin suopeasti katsottu mitä Suomessa?

    VastaaPoista
  5. Onhan se vaihdellut. Mutta tietyissä tilanteissa kelpaa niin tytölle kuin babushkalle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jyskyjärven viisaalle Katri-mummolle (nyt jo edesmennyt kirjastonhoitaja Katri Nikulin) toin kerran Kostamuksesta samppakaljapullon; kunnon советское игристое. Suorapuheinen Katri sanoi jo ovensuussa välittömästi päin naamaa: "Kuule, Ilmari, älä ikinä enää tuo tuota kusivettä; vodka sen olla pitää!". Hain samantien jykevän butilkan Jyskyjärven kyläkaupasta.

      Poista
    2. Kirjastosta puheenollen Helsingin uuden kirjaston Oodin kohtalo on suuri skandaali. Siitä on tullut juoppojen, narkomaanien ja huumekauppiaiden kokoontumis-, ryöstämis- ja kauppapaikka.

      Poista
  6. Viinan pyhyys

    Viinan pyhyys ja Kremlin alkoholipolitiikka.

    Hyvin monet, erittäin monet kertomukset/tarinat väittivät aikoinaan, että taistolaisten kokouksissa meininki oli ihan erilainen kuin muiden puolueiden/nuorisojärjestöjen kerähmöissä.

    Muut sellaiset keskustelivat, mutta taistolaiset sen lisäksi nauttivat vodkasta ja sakuskasta. Ja paljon sellaista. Aateveljet paasasivat maailmanvallankumouksesta, mutta muut tulivat nauttimaan. Veikkaan että tämän vodkavirran taistolaisille kustansi NKP:n Keskuskomitean Kansainvälinen osasto eli KGB.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota en yhtään epäile. Ja hyvä oli siellä olla NKP:n tai valtion virallisena vieraana - jos vain maksa kesti, Ahti Karjalaisella ei.

      Poista
  7. Jo aiemmin mainitsemani Kristian Swanljungin kirja "Manifestin jäljillä" (1929) alkaa kertomuksella miten Venäjästä tuli kreikkalais-katolinen v.987.
    Kiovan suuriruhtinas Vladimir suuri perehtyi islamiin, molempii katolilaisuuksiin ja juutalaisuuteen. Ainoastaan kreikkalais-katolinen uskonto ei kieltänyt juomista ja siksi tuo valinta.
    Liekö totta, mutta erikoisia tarinoita kyseinen kirjailija on teokseensa koonnut.
    -tm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "kreikkalais-katolinen uskonto ei kieltänyt juomista"

      Rikkaat Muslimit juopotteleva kuulemma teltoissa, ei ulkosalla, ettei allah näkisi.

      Poista
    2. No tuohon perustamistaruunhan blogissakin viitataan, erikoinen tai ei, mutta se on Venäjällä myytti, johon mielellään viitataan, eikä meillä samanlaista ole.

      Poista
  8. Viinan pyhyys ja kauhistus

    Kremlin alkoholipolitiikka

    Voitaneen varmaankin väittää, että Kremlin alkoholipolitiikka johti Neuvostoliiton luhistumiseen. Kuuluisissa ”Berjozka” kaupoissa suomalaiset turistit saivat ostaa Stolitshnajan puolen litran pullon (paskavodkaa siellä ei myytykään) seitsemällä markalla, halvin konjakki maksoi yhdeksän markkaa. Suomessahan kossupullo maksoi 65 markkaa. Tämähän oli tarjous, josta ei voinut kieltäytyä. Eläköön vodkaturismi! Ranskalaiset nuoret olivat hulluina samppanjaan.

    Neuvostokansalaisilla ei ollut asiaa ”Berjozka” kauppoihin, koska ulkomaisen valuutan omistaminen oli kriminalisoitu. ”Berjozka” kaupoissa oli miliisejä valvomassa ”järjestystä”. ”Berjozka”-järjestys oli kaikkien tiedossa. Näin neuvostokansalaiset olivatkin paskasortin kansalaisia, koska eivät saaneet Stolitshnajaa seitsemän markan arvoisen yhden ruplan hinnalla. Kateus neuvostosysteemiä kohti oli verinen.

    Neuvostoliitto eli silloin kurjuuden aikoja, valuuttaa piti saada hinnalla millä hyvänsä.

    On niitä hauskojakin muistoja. Kerran kun suomalainen turistibussi rantautui hotellin luo (Viipurissa oli jo saatu herkkuostokset), niin eräs hienosti pukeutunut rouva kallis käsilaukku käsivarrellaan (varmaankin pikkuhiprakassa) käveli bussista suoraan miliisin luo, joka valvoi järjestystä hotellin tienoilla, antoi miliisille korvapuustin ja sanoi: ”Karjala takaisin ja heti!”

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se Ekstra-vodkakaan (4,12, muistelen) suinkaan pahaa ollut, Sen tilalle tullut Psenitshnaja eli ahonlaita oli vieläkin parempaa, mutta myös kalliimpaa.

      Poista
    2. Työtätekevällä kansalla oli varaa ostaa vain ns. Коленавал, koska sitä käytettiin paljon ja hinnalla oli väliä. Kolenval merkitsee lähinnä sisusten vatvoja.

      Poista
    3. Se oli siis jo polvilleen vievää. Lievempään tilaan oli tarjolla bormotuha eli mökäöljy ja olihan sitä vielä marjoista ja omenista tehtyö plodovoje-vygonoje viiniäkin.

      Poista
    4. Muistan että kun v. 1994 olin Moskovassa ammattikoulun työharjoittelussa myytiin siellä joka paikassa stolitsnaja vodkaa. 0.5l pullo maksoi $1. Dollareilla tosiaan maksettiin.

      Pullossa oli irti repäistävä kertakäyttökorkki niinkuin 80-luvulla limsapulloissa Suomessa.

      Blogin aiheeseen liittyen tulee mieleen että eikö viinan kulutus ollut hurjaa vapaan viinanpolton aikana Suomessa ? Jostain lukemastani on jäänyt tällainen mielikuva. Talollisten viinanpoltto kiellettiin juuri ennen nälkävuosia. Viinan juomisen romahtamiseen liittyi kahvin kulutuksen kasvu ja raittiusaatteen leviäminen.

      Poista
    5. "olihan sitä vielä marjoista ja omenista tehtyö plodovoje-vygonoje viiniäkin."

      Minkälaatuista oli tuolloin armenialainen konjakki?

      Poista
    6. Armenialainen konjakki on aina ollut hyvää ja parhaimmillaan erinomaista.

      Poista
  9. Eikös ne ole siellä idässä sitä mieltä, että "Kuten yleisesti tiedetään, on vodka joko hyvää tai vieläkin parempaa". Näin muistan Susiluodon jostain kirjasta lukeneeni.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.