lauantai 18. huhtikuuta 2020

Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei


Pilven veikkojen talonpito

Pentti Sainio, Armeijan hukatut miljardit. Suomen sotajohdon salaisuudet. Into 2018, 315 s.

Sainion kirjan sanoma on hyvin selvä ja se näkyy jo otsikosta. Asennetta ei puutu, mikä ei tarkoita, että näkemykset voisivat olla aivan perusteltujakin. Itse asiassa perusteluja esitetään paljonkin, useimmiten toisinajattelevien upseerien suulla.
Olen joskus kuullut sellaisen hassun ajatuksen, että sotilaiden olisi saatava määrätä, millaisia aseita Suomeen hankitaan. Valitettavasti siitä ideasta ei tulisi mitään, vaikka käytettävissä olisi rahaa rajattomasti ja piikki auki kaikille hyville ideoille.
Ongelma on siinä, ettei ammattimiesten piirissä ole olemassa mitään yleistä konsensusta siitä, mitä kunnollinen ja vakuuttava puolustuskyky edellyttäisi tai edes siitä, pitäisikö siihen liittyä myös hyökkäyskykyä.
Yksi uskoo ilmavoimiin ja siellä rynnäkkökoneisiin, toinen puoltaa ilmatorjuntaa ja kolmas muistuttaa, ettei ilman maavoimia ole koskaan saatu taistelukentällä aikaan mitään ratkaisevaa.
Avainkysymys on kustannustehokkuus.
Suomen panssarilaivahankintoja on jälkeenpäin usein esitetty malliesimerkkinä käenpojasta, joka söi eväät jalkaväen ja etenkin tykistön kunnolliselta aseistamiselta. Onhan siinä perääkin, mutta ei sekään ajan uhkakuvien vallitessa mikään sinänsä älytön idea ollut. Tuskin se sen huonompi oli kuin nykyiset korvettihankinnat -tai hävittäjähankinnat.
Ongelma onkin siinä, että hyviä ideoita maanpuolustuksen vahvistamiseksi riittää paljon enemmän kuin rahaa niiden toteuttamiseen. Kustannustehokkuus on asia, joka juuri maanpuolustuksessa on vakavaa laatua. Viime kädessä siinä voidaan jopa kysyä, mitä veri maksaa.
Kirjoittajan tähtäimessä on tietenkin ennen muuta Hornetien hankinta. Kyseessähän olivat huippukalliit koneet, joita hyvin harvoilla mailla on ollut varaa hankkia. Sen sijaan ne usein ovat tyytyneet puolta halvempaan General Dynamicsin F-16 hävittäjään, jos kerran Amerikan rautaa pitää olla.
No, meillä saatiin päättäjät valtiojohtoa myöten hurahtamaan lentotukialuksia varten suunniteltuun raskaaseen rynnäkkökoneeseen, vaikka noita tukialuksiakaan ei ole tainnut tulla hankittua…
Tarjouskilpailussa koneen hinta vedettiin keinotekoisesti niin alas, että se tuntui jo edulliselta. Vasta myöhemmin alettiin vaatia siihen uusia asejärjestelmiä, jotka maksoivat pian toisen mokoman. Suomen valtion historian suurin yksittäinen kauppa tehtiin härskin kähminnän keinoin, väittää kirjoittaja.
Päättäjiä onnistuttiin jymäyttämään vielä puheella vastakaupoista, jolloin Hornetit olisi saatu tavallaan ilmaiseksi… Jäänmurtajia olisi voitu rakentaa niiden maksuksi.
Paitsi, etteivät amerikkalaiset sellaista hyväksyneet. Puheet vastakaupoista olivat pelkkää myyntipuhetta. Sellaista se on markkinoilla.
Horneteista tuli se käenpoika, joka söi rahat muiden puolustushaarojen kehittämiseltä. Kirjoittajan erityisiä lempilapsia tässä suhteessa ovat raketinheittimet ja tykistö. Modernissa muodossaan ne ovat todella erittäin tuho- eli siis puolustusvoimaisia ja jopa vaikeasti tuhottavia.
Yhdessä alueellisen puolustusjärjestelmän ja suuren puolustustahdon kanssa olisi ollut mahdollista luoda erittäin sitkeä vastus sille, joka saattaisi haluta pistää nenäänsä sinne, missä ei ole halua ottaa vastaan.
Sen sijaan hävittäjäkulujen kanssa taistelevat puolustusvoimat laskivat roimasti sota-ajan taistelujoukkojen määriä ja saman tein myös romuttivat ylimääräisiä täysin käyttökelpoisia aseita. Myös hyvät neuvostopanssarit romutettiin ja vaihdettiin vastaaviin saksalaisiin. Nato-maissakaan ei näytä olevan vastaavaa hinkua luopua vanhasta neuvostokalustosta, mikäli se on hyvää.
Hyviä olivat myös BUK it-ohjukset, joiden tilalle hankittiin ilmeisesti huonompaa kalustoa, ainakin ulottuvuudeltaan. Muutenkin ilmatorjunta on laiminlyöty, kertoo kirjoittaja.
Tämä on silkkaa tyhmyyttä tai kukaties kuvastaa jonkinlaista hyökkäyshenkeä, sillä tällä vuosituhannella lienee hävittäjä pudottanut toisen hävittäjän vain kerran. Ilmatorjunnalla niitä on sen sijaan tuhottu kymmenittäin.
Hävittäjät, jotka siis eivät meillä nyt enää ole vain torjuntahävittäjiä, vaan myös maamaaleja vastaan toimivia rynnäkkökoneita, ovat paitsi huippukalliita, myös haavoittuvia ja tehottomia.
Kuitenkin niiden ostoa perusteltiin tarpeella korvata henkilömiinoja, joista maamme sen johdon erityisen suuren mielenjalouden ja edistyksellisyyden poseeraamistarpeen takia oli luopunut.
Itse asiassa näillä kahdella asialla, ilmavoimilla ja miinoilla, on tuskin mitään tekemistä keskenään. Myös ns. kuorma-ammukset, joilla miinoja on ajateltu korvata, ovat epäilemättä hyvin tuhovoimaisia, mutta eivät ne ole 24/7 valmiudessa haittaamassa mahdollista tunkeutujaa.
Mutta jalkaväestäkin on meillä huolehdittu. Suunnitelmissa oli hankkia suuri määrä kuljetushelikoptereita ja niiden suojaksi taisteluhelikoptereita, miljardien edestä. Tämä suunnitelma kuitenkin lässähti sekä siitä syystä, ettei taisteluhelikoptereihin löytynyt rahaa että hankitun kuljetuskaluston ala-arvoisuuden takia.
Nuo himoitut Nato-kopterit osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa. Vanhat neuvostolaatua olevat MI-8 kopterit olivat sen sijaan palvelleet tarkoitustaan hyvin, niin tylsältä kuin totuus tässäkin kuulostaa.
En mene vannomaan, että Sainion tarinat olisivat aina tosia. Jossakin määrin kyseessä tuntuvat olevan juorut ja joskus selostetaan kummallisesti jopa UM:n salasähkeitä, ilmoittamatta, mistä kirjoittaja on ne saanut käsiinsä. Yleensä lähteinä ovat kuitenkin julkiset asiakirjat ja julkaistu kirjallisuus.
Kirjassa esitetyt sotilaiden mielipiteet ainakin ovat autenttisia sikäli, kuin asia koskee hävittäjähankintojen kritiikkiä.
Onpa näissä asioissa kritisoitavaakin. On lohdullista huomata, ettei meillä sentään valtavan kalliita ja tarkoituksenmukaisuutensa puolesta kiistanalaisia kauppoja tehdä ihan ilman, että muitakin näkemyksiä esitetään.
Masentavaa sen sijaan on havaita, miten vähän vaikutusta millään kritiikillä tai järkipuheella on silloin, kun kyseessä on prestiisi, tiettyjen henkilöiden tarve päästä istumaan mielestään hienoon seuraan ja asiasta mitään ymmärtämättömien maallikoiden halu myötäillä parasta kaunopuhujaa ja seksikkäimmän aselajin edustajaa.
Nyt sitten taas ollaan panemassa miljardeja likoon. Keneltä ostetaan ja mitä, on virallisesti vielä ikään kuin ratkaisematta, vaikka tämä taitaa kyllä olla ns. avoin salaisuus -secret de polichinelle, kuten Rafale-koneen kauppamiehet ehkä sanovat.
Hallitus näyttää nyt kiltisti päättäneen, että maamme tarvitsee ehdottomasti kuusikymmentä amerikkalaista rynnäkkökonetta. Kun niiden asejärjestelmät maksavat puolet koko kaupasta ja ne on jo hankittu tietystä lähteestä, voimme vain arvailla, mitä hallitus tässä asiassa kaikessa täysivaltaisuudessaan vielä päättää…

48 kommenttia:

  1. Viäräleokojen mukkaan Platonin antiikin Ateenassa ideoima kolmijakoinen ihannevaltio 1) filosofit ajattelevat 2) sotilaat turvaavat heille työrauhan ja 3) rahvas tuottaa elintarvikkeita, toteutuneen Suomessa hämmästyvvän hyvin, ee piäkkään paekkoosa koska sotilaat tiällä johtaa etulinjasta tolokunmiehennii pyöriessä siellä mukana, vae oesko se muuttumassa?

    VastaaPoista
  2. Olen lukenut Sainion kirjan ja kieltämättä se pani pohtimaan, oliko Hornet-hankinta ja sen hinnakas seuraajan hankinta kustannustehokkain tapa tuottaa puolustuskykyä. Eniten minua kiusaa ajatus, että nykyinen korkein sotilasjohto tahtoo kritiikittömästi matkia amerikkalaista suurvallan sotilasdokriiniä sen sijaan, että kehitettäisiin omintakainen asymmetrisen sodankäyntitapa odotettavissa olevaa vihollista vastaan. Amerikkalaisten apinointi ei tuottanut hyvää tulosta Georgialle 2008.

    Ilmavoimissa on kieltämättä blogistin mainitsemaa "seksiä", mutta tuottako noin 60 kappalletta hävittäjä X:ää todellakin uskottavan puolustuksen, varsinkin jos niiden maksamiseksi joudutaan ajamaan alas maavoimat ja niiden tarvitsemat ohjusilmapuolustus ja tykistö jne?

    Kyynisin selitys tietenkin on se, että kenraalikunta tietää, että kasvavasta asevelvollisuuden vastustuksesta ja varusmiesten huonosta mentaalisesta ja fyysisestä kunnosta johtuen ei pitkällä välillä ole mahdollista toimivaa asevelvollisuuteen perustuvaan suurehkoon maavoimiin perustuvaa puolustusta. Joku vuosi sitten ilmestynyt Erkki Nordbergin kirja arviosta Suomen puolustuskyvystä 2039 puhui siihen suuntaan.

    VastaaPoista
  3. Toinen toistaan painajaisempia ,ovat skenaariot ja ennusteet Suomea mahdollisesti tulevaisuudessa kohtaavasta sodasta.
    Hankinnoissa kannattaisi odottaa siihen asti ,kun aseteknologia korvaa lähitulevaisuudessa hävittäjien lentäjät, robotti ja tekoäly ohjatuilla koneilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Hankinnoissa kannattaisi odottaa siihen asti ,kun aseteknologia korvaa lähitulevaisuudessa hävittäjien lentäjät, robotti ja tekoäly ohjatuilla koneilla."

      Jos odottamaan aletaan, eikö mieluummin siihen asti, että ikkuinen rauha on voittanut koko maailmassa ja sodat muisto vaan.

      Vakavasti puhuen, ehkä kuitenkin tässä koronatalouloustilanteessa ehkä kannattaisi selvittää voisiko Hornettien käyttöaikaa pidentää päivittämällä, kuten Kanada tiettävästi on tehnyt.

      Poista
  4. Olen vuosikausia ihaillut kolumnistin yleissivistystä ja kykyä tuottaa jatkuvasti upeita esseitä aivan hengästyttävällä tahdilla. Nyt hän on kuitenkin valitettavasti "astunut nappoon", niin kuin pohjalaiset sanovat, vieläpä huonon oppaan johdattelemana mutta ilmeisesti tuntemattomassa maastossa. Näitä, nimenomaan "salaisuuksien paljastajia", on ollut aina ja tulee aina olemaan. Myöhemmin ihmetellään, kuinka kukaan saattoi ottaa heidät tosissaan.

    VastaaPoista
  5. Asiaa joka sana! Tuolla rahalla olisi saatu paljon parempi, tehokkaampi ja kattavampi maamme puolustuskyky, kuin koneilla konsanaan. Pahimmassa tapauksessa koneet ja tai kentät tuhotaan jo ennen ensimmäisenkään ilmaan pääsyä.

    VastaaPoista
  6. Koneet kannattaa ostaa Ruotsista - "halvalla". Varsinainen panostus pitää laittaa lennokkeihin ja vastaaviin asejärjestelmiin. Lennokkeja voidaan tuottaa edullisesti suurina sarjoina tuhansia taistelutantereelle. Lentäjät eivät jatkossa enää itse lennä taivaalla vaan ohjaavat taisteluvälineitään maasta käsin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lennokit vaan valitettavasti eivät vielä torju hävittäjiä eivätkä toimi rynnäkköhävittäjinä järjestäytynyttä maavoimia vastaan. Niiden arvo Suomelle olisi lähinnä tiedustelutoiminta, Suomi kun ei valmistele sotaa sissiarmeijaa vastaan vuorilla tai erämaassa tarkoituksin minimoida omat tappiot.

      Suomen suurin ongelma on se, että ilmatorjunnassa tehokkain väline on ohjustorjunta, muta parhaat ohjusjärjestelmät venäläisiä.

      Poista
  7. Kun näytettiin, kenellä on varaa ja kenellä ei

    Venäjällä taas näytetään, että Venäjällä on hallussa ikuinen totuus.


    Tunnettu venäläinen filosofineiti/neitifilosofi Наталия Алексеевна Нарочницкая teki ihan äsken (https://izborsk-club.ru/19123) ällistyttävän tieteellisen (historiatieteellisen) löydön: "В 30-е годы стало ясно, что мировой революции не будет, а будет мировая война” (1930-luvulla kävi selväksi, että proletaarista maailmanvallankumousta ei tule, vaan tulee maailmansota.)

    Mainittu filosofineiti/neitifilosofi jätti viisaasti sanomatta, että Leninin vuonna 1919 luoma Komintern eli Kommunistinen internationaali olikin tältä osin maho.
    Нарочницкая ei varmaankaan tiedä, taikka sitten teeskentelee tietämättömyyttään,
    -- että vuosina 1843-1844 venäläiset aristokraatit Pariisissa kantoivat Marxia käsillään,

    -- että tämän veljeilyn tuloksena ja yhteistyönä vuonna 1848 oli julkaistu Kommunistisen puolueen manifesti, jossa oli luotu proletaarisen maailmanvallankumouksen historiallis-, filosofis-, metodologiset perustat,

    -- että vuonna 1864 Marx ja Engels (ym.) perustivat Kommunistisen internationaalin, jossa oli myös Venäläinen sektio venäläisine aristokraatteineen. Proletariaattia Venäjällä ei vielä ollut, ainoastaan tehdasorjia.

    -- että Lenin kehui kirjoituksissaan juutalaisia etevimpänä kansana,

    -- että 1930-luvulla yli 95 prosenttia Neuvostoliiton korkeimmista viroista oli miehitetty juutalaisilla,

    -- että 1930-luvulla Saksassa asuneet mobiilit juutalaiset alkoivat käyttäytyä kominternilaisittain. Lukekaa vaikkapa Thomas Mannin romaani Tohtori Faustus (1947).

    VastaaPoista
  8. Tätä keskustelua kieltämättä haittaa se, että meillä kenelläkään ei ole - eikä pidäkään olla - niitä perimmäisiä TIETOJA (tuleva uhkakuva ja aiottu Suomen vastaus siihen), joilla tuo päätös pitää tehdä, ne kun ovat sotasalaisuuksia. Se ei tietenkään tee tätä kansalaiskestelua vähemmän mielenkiintoiseksi.

    VastaaPoista
  9. Tulis nyt sitten se sota niin päästäis ähelmästä. Sana rauha löytyy enää vain sanakirjasta.

    VastaaPoista
  10. Aloitus: "Nuo himoitut Nato-kopterit osoittautuivat olevan sutta ja sekundaa".

    Tämä pitää takuuvarmasti paikkansa, niin Suomessa, Saksassa, Belgiassa, Hollannissa, Australiassa jne, jne. Tässä hieman taustatietoa NH-90 "eurokopterista":

    https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/ilmari/262546-miljardifloppi-nh-90/

    Ostetaanpa, maalaisjärjellä ja himotuilla hävittäjämiljardeilla, stingerit sekä tehokkaita ilmatorjuntaohjuksia. Eläkeläinen Lindbergin temppu oli aivan omaa luokkaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistan äskeisen komenttini: Suomen suurin ongelma on se, että ilmatorjunnassa tehokkain väline on ohjustorjunta, muta parhaat ohjusjärjestelmät venäläisiä. Stinger on lähitorjunntajärjestelmä, jolla ei suojata osastoa. BUK-400 olisi hyvä, mutta kuka uskoo, että Venäjältä voisi ostaa toimivan sellaisen heitä itseään vastaan.

      Lindbergin toiminnassa en juuri osaa nähdä eroa maanpetokseen. Itsestään pitäisi olla selvää, että tuon tason henkilöillä pitäisi olla elinikäinen karenssi.

      Poista
  11. Tunnustetaanpa nyt kuitenkin ensiksi se tosiasia, että sotaväkeä ja sen varustelua voidaan pitää onnistuneena, jos valtio välttyy sodalta. Mitä pitempään, sen parempi. Lisäehtona on tietenkin, että sotaväki ei tule kansakunnan normaalille elämiselle liian kalliiksi. Näiden kriteerien välillähän Suomi tasapainoili 1930-luvullakin. Se, että sota sitten kuitenkin tuli, ei ollut juurikaan Suomen päätösvallassa.

    Suomen panssarilaivahankintoja pidetään jotenkin aksiomaattisesti malliesimerkkinä epäonnistuneesta hankinnasta. Kenelläkään ei kuitenkaan taida olla selvää käsitystä, mitä niistä Neuvostoliitossa ajateltiin ja oliko niiden rakentamisella jokin vaikutus Stalinin suunnitelmiin ja päätöksiin. Stalinhan joka tapauksessa piti Suomea rikkaana maana ja moitti Suomen heikkoa varustelutasoa Talvisodan jälkipyykkikokouksessa Moskovassa 1940.

    Panssarilaivahankkeella on muuten hyvin huonosti tunnettu, mutta koko ihmiskuntaa hyödyttänyt sivuvaikutus. Hankkeessa keskeisesti mukana ollut Jaakko Rahola kehitti siinä yhteydessä laivojen vakavuusteoriaa ja siihen liittyviä käytännön menetelmiä. Hän julkaisi ne väitöskirjassaan 1939 ja kirjan 1. painos myytiin nopeasti loppuun maailmanlaajuisesti. Sen opppeja kun voitiin hyödyntää suoraan laivojen lastaussuunnittelussa. Raholan kirja mainitaan alan tuntijoiden keskuudessa vielä 2000-luvun puolella laivojen vakavuusopin suurteoksena.

    Raholan työn merkitystä on mahdotonta arvioida rahallisesti tai ihmishenkinä, mutta sillä on varmasti ollut suuri merkitys merenkulun turvallisuutta kehitettäessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä me sitten oltaisiin heitetty demilitarisoidulle Ahvenanmaalle tuosta vain yhtäkkiä, kun joku olisi sinne ollut nousemassa maihin? Ei kukaan tiennyt, että vielä saksalaisten kelkkaan jouduttaisiin.
      Mutta resurssithan olivat niukat.
      Muuten, Suomihan tunnettiin Venäjällä vanhastaan sotalaivojen (venäläisten) rakentajana ja sellainen mainoslehti kuin Финский промышленный журнал mainosti venäläisille juuri panssarilaivoja referenssinä. Ehkä olisi voitu myydäkin? Saksahan myi Neuvostoliitolla paljonkin myös laivaston kalustoa sekä vv. 1922-1934 että sitten 1939-1941. Välillähän oli huonojen suhteiden kausi, kuten sitten myös vuoden 1941 kesäkuusta lähtien.

      Poista
    2. Vai oliko se sittenkin Финскиий торговый журнал. Etsivä löytää, ei niitä numeroita niin kovin paljon ole.

      Poista
    3. "Mitä me sitten oltaisiin heitetty demilitarisoidulle Ahvenanmaalle tuosta vain yhtäkkiä, kun joku olisi sinne ollut nousemassa maihin?"

      Kyse kai on siitä, että kun resurssit olivat niukat - ainakin suhteessa NL:oon - oliko parempi käyttää ne Karjalan kannakselle tykkeinä vai Ahvenanmaalle, NL kun ei ollut mikään varsinainen merivalta.

      Asiasta toiseen, missä määrin "avoimmuuden aikana" NL sotilasarkistot avautuivat?  

      Poista
    4. Se suuri maihinnousu selustaan olisi kyllä ollut merivalta NL:n muskeleilla mahdollinen. Talvisodassa sen esti jää ja kai myös se, ettei itikkaa ruvettu heti moukarilla jahtaamaan. Jatkosodassa NL hävisi "kilpapurjehduksen".

      Poista
    5. Ja onhan siellä arkistoa avoinna valtavat määrät. Kaikkea ei kuitenkaan ole koskaan ollut.

      Poista
    6. Siihen on syynsä, että Neuvostoliitto yritti löytää ja upottaa Ilmarisen ja Väinämöisen jo 22.6. 1941 klo. 06:15 alkaneissa pommitus operaatioissa. Ja se syy oli juuri kilpajuoksu Ahvenenmaalle.

      Venäläisten Ahvenanmaan valtaussuunnitelma vahvistettiin 10.9. 1940. Suunnitelmaan kuului Maahanlaskupataljoonan lähtö Uudesta Pietarhovista ja kolme merijalkaväkipataljoonaa Paldiskista. Yhteensä operaatioon varattiin 1.
      Portaassa: 2 tarkkampuja rykmenttiä, tykistörykmentti, tiedustelupataljoona, pioneeripataljoona ja 2. Portaassa: 1. Tarkkampuja-rykmentti, panssaripataljoona, 1. Tykistörykmentti ja huolto yms. joukot. Lähtöalueena Tallinna ja Paldiski.

      Punalippunen laivasto varaisi Ahvenanmaan valtausoperaatioon seuraavat voimat:
      5. hävittäjää
      Uudet kuljetuslaivat Molotov ja Stalin
      6. vartioalusta
      12. kuljetusalusta
      13. raivaaja-alusta
      3. tykkivenettä
      8. veneluokan alusta

      Tulitueksi kaksi taistelulaivaa ja risteilijöitä.

      Ilmatoimintaan 35. ja 73. Lentorykmenttien nopeat pommikoneet.

      Lisäksi suunnitelmassa oli Hangon alueen laajentaminen hyökkäämällä Tammisaareen maitse ja saariston kautta maihinnousulla.

      On huomattava, että tuo suunnitelma olisi todennäköisesti toteutettu, jos Saksa olisi tehnyt maihinnousun Englantiin syksyllä 1940.

      Kesällä 1941 maihinnousuoperaation esti se, että suomalaiset ehtivät ensin Ahvenanmaalle ja Saksalaisten hyökkäyksen voima, joka yllätti Puna-armeijan.

      Poista
  12. Muistan aikanaan aktiivireservivuosina (kyllä, isämme ei ole luopunut leijonabaretistaan) vastaavan keskustelun taisteluhelikopterien hankinta-aikeesta - aikeeksi jäikin. Tuolloin huomio kiinnittyi nimenomaan niiden käytännössä olemattomaan etuun itse taistelukentällä. Olikohan se Irakista, josta karvaat kokemukset periytyivät: käytännössä kopterit saatetaan "sokaista" räväyttämällä kerralla valomeri taivahalle. Luennoija tiivistikin asian hyvin kyynisesti - mihinkään, missä ammutaan, ei (taistelu)koptereilla ole asiaa.

    Tietenkin lähdekritiikkiä tulee soveltaa tässä(kin) yhteydessä. Eivätkä herrojen upseerien jakolinjat uutta silloin kuin eivät nytkään ole. Yksi merkittävä poikkeavuus on toki, korkeimpien upseerien, kenraalien, määrä on paisunut nuistakin ajoista. Paradoksaalisesti siis rutiköyhä armeija lihosi yläpäästään samaan aikaan, kun perustettavia ja sittemmin komennettavia joukkoja leikattiin viikatteella?


    Onkin syytä aprikoida rahavirran "kustannustehokkuutta" varsinaisten soturiemme - maanpuolustustahdon - kulmasta: sodanajan joukkojen karsiminen syrjäytti monet sekä henkisesti että fyysisesti kyvykkäät reserviläiset sijoituksistaan, mahdollisesti katkeroittaen monet. Aivan samoin kertausharjoitusten sakkaaminen vuosiksi latisti kaiketi mieliä, mutta entäpä sotilastaitoja? Samalla kenties normaali tehtäväkierto ja nousu vastuullisempaan asemaan katkesi. Eräs korvaava älynväläys taisivat olla nk. maakuntakomppaniat, jotka pian osoittivat toimimattomuutensa: yksittäisten soturien-komppanioiden tasolla homma luultavasti luisti mainiosti, mutta ilkeästi todeten, komppanioista lienee tullut lähinnä vapaaehtoisuuden mannekiiniosastoja, joiden hyöty tarpeessa jääköön asiantuntijoiden arvosteltavaksi.

    Toinen termi, jota käyttäisin, on 'maanpuolustususko' eli viime kädessä usko siihen, että ylin johto tekee oikeita ratkaisuja. Mikäli jo rauhan oloissa ratkaisut tempoilevat, voiko päätöskykyyn luottaa aikojen synketessä? Byrokraattisten instituutioiden perusongelmia. Erityisesti saanen aprikoida asiaa kentän varustelukulmasta: voivatko näin koulutetut soturimme luottaa siihen, että hankittua kalustoa riittää kovassa paikassa, varsinkin omassa aselajissa, jonka kehitysvuoro on aina vasta seuraavana? Korostettakoon, että luottamus yksittäisten maanpuolustajien kykyyn, tahtoon ja haluun on korkea - ja niin pitääkin olla.

    Kriittisellä ilolla on vastaavasti todettava viimeaikainen kehitys (ennen koronaa), Maavoimien kehittäminenhän yleensä tapahtuu aina "seuraavalla vuosikymmenellä". Suomi on hankkinut sekä MLRS raketinheittimiä parisenkymmentä + tusinan ajokoulutukseen että K-9 panssarihaupitseja vajaa viisikymmentä. Totta toki on, ettei tämä korvaa perinteisiä vedettävän tykistömme lukuja, eikä ajatus putkien näyteikkunaroolista jääne kyynisempien mielestä. Olennaista silti lienee, ettei tykistön osuus ole järin kaikonnut sodankäynnissä, vaikka itse taistelutoiminta on pikemminkin kukistunut pienempien osastojen yhteenotoiksi / paikallisemmin keskittyneeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tykistökin pystyy nykyään käyttämään ihmeammuksia, joiden kantomatka ja tarkkuus on ihan uutta luokkaa kuten myös tulinopeus, on kuullut.
      Mutta sotilasurahan on nykyään seksikkään kansainvälinen, puskajussit eivät kiinnosta ketään.

      Poista
    2. "Mutta sotilasurahan on nykyään seksikkään kansainvälinen, puskajussit eivät kiinnosta ketään."

      Tässä lienee ongelman ydin: kansainväliset uraohjukset mannekiinavat toisille varusteiden "hienoudella" sen sijaan, että valmistaudutaan Suomea kohtaavan sodan todellisuuteen, mieluiten ennakoiden, ts rauhan ajan "etappisiat", jotka rytinän alettua pannaan heti reserviin - jos ehditään. Tämä ilmiö selvittää ilmavoimien ylikorostuneen roolin.

      Poista
  13. On aina hyvä aloittaa tässä iässä: Jos nyt oikein muista lehdet lukeneeni niin...

    Helikopterihanke oli maavoimien idea ja toteuttama. Ilmavoimat vastusti hankkeen toteutusta ja ainakin tapaa jolla se tehtiin.

    Miksi Suomi tarvitsee puolustukseen vaatimattomat 60 monitoimihävittäjää, joilla on myös tehokas ilmasta maahan kyky pitkän kantaman häiveohjuksiin? Siksi, että sodassa ilmatorjuntaohjuksilla tai pikkudroneilla tuskin kyetään tuhoamaan meitä uhanneiden Iskanderien tuliasemia. Loppulähestymistä ja mahdollisesti sivuttaisliikettä tekevän Iskanderin tuhoaminen hit to kill periaatteella vaatisi todella kalliin panostuksen torjuntaohjuksiin.

    Myös mereltä tulevien hyökkäysten torjunnassa ilmavoimilla on nykyään iso rooli.

    Kaikki mainitsemani, jotta maavoimien liikekannalle pano onnistuisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "sodassa ilmatorjuntaohjuksilla tai pikkudroneilla tuskin kyetään tuhoamaan meitä uhanneiden Iskanderien tuliasemia."

      Jos tuo on strategia, pieleen menee! Ainoa tehokas ammus niillä on ydinlataus. Jos sitä ollaan valmis käyttämään ydinaseetonta pikkumaata vastaan, kaikki toivo on mennyt.
      Suomen on pidettävä niin uskottava puolustus ja ulkopolitiikka, että Venäjä ei halua uhrata niitä tavanomaisia voimia, jotka tarvitaan muualla, mutta ei niin "yliuskottavaa" liittyneenä huonoon ulkopolitiikkaan (=epäily Suomen alueen käytöstä Venäjää vastaan), että ainoa keino murtaa vastarinta on ydinaseet.  

      Poista
    2. "Jos tuo on strategia, pieleen menee! Ainoa tehokas ammus niillä on ydinlataus. Jos sitä ollaan valmis käyttämään ydinaseetonta pikkumaata vastaan, kaikki toivo on mennyt."

      Georgiaa vastaan niitä käytettiin runsaasti konventionaalisilla kärjillä.

      Poista
    3. En usko että Suomi missään kuviteltavissa olevassa konfliktiskenaariossa kohdistaa asevaikutusta Venäjän alueelle. Riski että vastatoimenpiteenä tulee säteilyhoitoa on liian suuri.

      Poista
    4. Korjaus: "runsaasi" tästä tiedot vaihtelevat kahdesta kymmeniin.

      "En usko että Suomi missään kuviteltavissa olevassa konfliktiskenaariossa kohdistaa asevaikutusta Venäjän alueelle"

      Siinäpä se. Mutta on hyvä, että Venäjä on tietoinen ulottuvuuksistamme harkitessaan mahdollisilla uhkauksilla.

      Poista
  14. piti olla häiveohjuksin varustettuna

    VastaaPoista
  15. F-18 suunniteltiin F-14 jonka päätehtävä oli lentotukialusten ilmapuolustus seuraajaksi. Koneet suunniteltiin torjumaan Neuvostoliiton pitkänmatkan pommikoneiden ohjushyökkäykset Atlantilla Amerikasta Eurooppaan kulkevia joukkojen kuljetuksia vastaan. Mitään lähitaisteluita ei ole vaan koneet laukaisevat ohjukset edes näkemättä maalia.

    Merivoimat ei ollut täysin tyytyväinen alkuperäiseen F-18 Hornetiin kun sen suorituskyky ei vastannut täysin käytöstä poistettua F-14 Tomcatia. Suunniteltiin F-18 Superhornet joka on isompi kone kyeten pidempään kantamaan ja asekuorman kantamiseen.

    Kumpaakin koneeseen löytyy varustus ilmasta maahan hyökkäyksiin mutta Suomessa F-18 on tarkoitettu ilmapuolustukseen. Ihmettelen F-16 suosiota Euroopassa kun se häviää suoritusarvoissa ilmataistelua ajatellen Mig-29 vastaan. Joka tapauksessa F-18 on aselavetti jonka tärkein ominaisuus on tutka ja kyky seurata yhtä aikaa useampaa maalia.

    Todellinen iso virhe maamiinojen hävityksen lisäksi on jäänyt melkein huomiotta jäänyt kuorma-ammukset kieltävään sopimukseen liittyminen. Suomi osti Hollannista käytettyjä Amerikkalaisia MLRS raketinheittimiä. Kyseessä on telaketjuvetoisella alustalal liikkuva raketinheitin. Niiden teho perustuu raketin kantamaan kuorma-ammukseen joka levittää jalkapallokentän kokoisella alueelle golfpallon kokoisia kranaatteja. MLRS voi laukaista kerralla neljä tuollaista rakettia joiden kantama on 30km. Tuo olisi ollut tehokkain koskaan Suomen armeijalla ollut ase.

    Siihen löytyy myös pansareita vastaan tarkoitettuja siroteammuksia kantavia rakettaja. Ase on testattu käytännössä Irakin sodissa ja tehokkaaksi todettu. Noita rakettejakin olisi saanut maailmalta halvalla. Tärkeämpää oli kuitenkin moraaliposeeraus. Toki on totta että osa noista siroteammuksista jää suutariksi mutta sodan ajan oloissa hyökkääjän päälle niitä kylväessä ongelma ei olisi järin suuri.

    Käytettyjen Leopardpanssarivaunujen hankinta oli kyllä onnistuneita kauppoja. En oikein jaksa ymmärtää miksi olisi kannattanu kuluttaa rahaa T-72 vaunujen yllpitoon kun niiden tykki ei läpäise potentiaalisen vastapuolen uusien vaunujen panssarointia edestäpäin. Maallikkona en oikein keksi käyttöä tuollaiselle aseelle. Silläkin rahalla mikä niiden ylläpitoon menisi saisi panssarintorjuntaohjuksia.

    VastaaPoista
  16. Jos vielä kehittelen eilistä kommenttiani (12.33) niin suurin ongelma tuossa hankinnassa on se, että eri koneen perustuvat erilaisiin lähtökohtiin. Tämän hetken ennakkosuosikin (F-35) ongelma on siinä, että se rakentuu yksipuolisesti häiveominaisuuden varaan. Jos tuo ominaisuus toimii PITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ, kone on ylivoimainen asejärjestelmä, koska se on tutkassa näkymätön. Jos taas tutkajärjestelmiä on mahdollista kehittää niin, että tuo ominaisuus voidaan eliminoida, kone on muita tarjottuja - sekä mahdollisia vastustajia - selvästi huonompi. Minulla ei ole niitä erityistietoja, jotka auttavat arvioimaan, kumpi ominaisuus kehittyy nopeammin ja paremmin sekä ennenkaikkea edullisemmin.

    Toivottavasti tuo tieto on päättäjien neuvonantajilla, itse pelkään, ettei ole heillä - eikä ylipäänsä kenelläkään. Ongelma on sama, joka ilmeni 1900-luvun alussa sotalaivoilla ja 1940-luvulla panssaroinnin ja panssarintorjunnan ja tykistön välillä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole mikään asiantuntija, mutta eikös se ole ainakin muita selvästi kalliimpi ja keskeneräisempi? Korkea hinta tosin lisää prestiisiä.

      Poista
    2. Onpahan hyvinkin. Keskeneräisyys voi kyllä kertoa senkin, että kyse on uusimmasta tekniikasta. Hinta on ylittänyt suunnitellun. Amerikkalaisten asejärjestelmien suurin ongelma on siinä, että siellä kehitetään aina uusi järjestelmä, joka on hiukan edeltäjäänsä parempi, mutta aina huomattavasti kalliimpi. Homma toimii, jos on vauras kansakunta, jonka äänestäjäkunta hyötyy aseteollisuudesta, sekä "liittolaisia", jotka ovat halukkaita osallistumaan kustannuksiin ostamalla. Kylmän sodan voittoon systeemi auttoi USA:a voittamaan, koska se sai NL:n kilpavarustelemaan itsensä hengiltä. NL asesuunnittelu oli minusta fiksumpaa: ei niin fiiniä, mutta kenttäkelpoisen krouvia ja edullisempaa, jolloin oli mahdollista tuottaa enemmän. Kas kun määräkin on laatua, varsinkin sotavermeissä.

      Tämän oppivat saksalaiset kantapään kautta 1941-45: Tiger oli sodan hienoimpia panssarivaunuja, mutta 400-500 Tigeriä ei voittanut kymmeniä tuhansia T-34:a.

      Poista
  17. F-35 on hyvä tiedustelukone ja taistelunjohtokone ja kallis sellainen, niin yksikköhinnalta kuin käyttökustannuksilta. F-35 vaatii myös kaikkein pisimmän kiitotien, joten sekään ei puolla konetta.

    Suomelle paras valinta olisi Jas Gripen. Gripeniä puoltaa seuraavat tekijät:
    1.Yksikköhinta.
    2.Käyttökustannukset,so. elinkaarikustannukset ovat ehdokkaista pienimmät
    3.Päivitysmahdollisuudet tarvittaessa nopeasti verrattuna vaikkapa Amerikkalaisiin kilpailijoihin.
    4.Kauppaan kuuluvat kaksi GlobalEye - valvontakonetta.
    5.Elso kyky on maailman huippua.
    6. Pitkän kantaman Meteor-ohjusjärjestelmä. Torjuntakyky parempi, kuin Amerikkalaisilla.
    7. Lyhin kiitoratavaatimus kaikista ehdokkaista.
    8. Näkyy pienen kokonsa takia heikosti tutkassa.
    9. Ruotsilla vastaava kalusto, joten tarpeen tullen nopeasti täydennyksiä ja huoltovarmuus parasta mahdollista.
    10. Ruotsalaiset suihkuhävittäjät ovat aina olleet aikansa parhaimmistoa, ellei jopa parhaita ja edistyneimpiä. Tunnan, Draken, Viggen ja Gripen.

    Vanhoja hornetteja voisi sitten jättää rynnäkkökoneiksi - lentäviksi aselaveteiksi amerikkalaisille ilmasta - maahan aseille, jos jenkit eivät suostu siihen, että Gripen ohjelmoitaisiin niiden käyttämiseen.

    Noin muutoin, mikään ei ole korvannut amerikkalaisilla F-14 konetta ja sen kykyä toimia laivaston ilmaherruushävittäjänä, eikä vähiten siksi, että F-14 koneet käyttivät Phoenix-pitkänmatkan ilmataisteluohjusta(kantama 190km), jolle ei ole korvaajaa löytynyt. Amerikkalaiset ovat muutenkin palanneet lähtöruutuun ja aloittaneet uudestaan F-15 ilmaherruushävittäjien valmistuksen, ei ollut häivekoneista F-22 ja F-35 näiden korvaajiksi.
    Venäläisillä pitkänmatkan torjuntaa kykenee tekemään Mig-31 ja sen Vympel R-33 kantama 160km ja Vympel R-37 kantama 280km. Amerikkalaisilla ei tiettävästi enää ole pitkänmatkan torjuntakykyä hävittäjissä. Eurooppalaisilla on MBDA Meteor-ohjus.

    Oma lukunsa on se, että meillä ei ole ilmatorjuntakykyä, kuin taktinen ilmatorjunta. Alueilmatorjuntaa ei ole ja siihen paras olisi venäläisten S-400 400km vaaka ja 65km pysty torjuntakyvyllä, mukaan lukien ballistiset ohjukset 60km etäisyydellä. Maalin seurantakyky S-400 yksiköllä on 600km.

    Pahoin pelkään, että asekaupat tehdään kuitenkin poliittisin, eikä laadullisin perustein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi osa tuota politiikkaa on arvio siitä, onko koneita ja niiden varaosia tms mahdollista saada kriisitilanteissa lisää sekä venäläisessä kalustossa, olisiko sieltä saatavissa kehittynyttä kalustoa heitä itseään vastaan.

      Poista
    2. Suomellahan oli muutama venäläinen BUK-ilmatorjuntaohjus Helsingin suojana aiemmin.

      Mutta luotettavan tornihuhun mukaan sitten huomattiin, että venäläsillä oli ao.- ohjuksissa ns. omakonetunnus: ne olisvat väistäneet venäläisiä vehkeitä, joten ao, ohjuksista sitten vähin äänin luovuttiin.

      Tämä tieto on niin varma, kuin hyvä huhu vain voi olla.

      Poista
    3. Lisää varmuutta. Suomen hornetit eivät lennä metriäkään ilman, että niille annetaan lentolupa Coloradosta. Hornetien gps-järjestelmä takaa myös, että koneet ovat joka hetki amerikkalaisten tiedossa, niiden lentorata ja sijainti. Suomen puolustusvoimissa on SI-järjestelmä käytössä paitsi lentoaseessa, joka piti muuttaa jalkamittoja käyttäväksi juuri tuon valvottavuuden takia. Ei tarvitse jenkin turhaan ohjelmoida metrijärjestelmää valvontaohjelmaansa.

      Poista
    4. Tässäpä päädytäänkin peruskysymykseen: kumman kontrollia meidän on pelättävä enemmän; suo siellä, vetelä täällä.

      Poista
  18. Mielenkiintoista, että tästä aiheesta on tullut yksi Vihavaisen kolumnien kommentoiduimmista.
    Muutama näkökohta keskusteluun:
    Kun tarinoi viime sodan veteraanien kanssa, yksi useimmin toistuvista harmittelun aiheista on se, että viime sodan loppuvaiheessa NL:n IL-2 maataistelukoneet tekivät suomalaisten olon ikäväksi. Meillä ei ollut tarpeeksi ilmavoimia, vaikka tilanne paranikin aivan viime vaiheessa. Tilanne ei ole muuttunut nykypäivänäkään, päinvastoin. Jos ei ole ilmanherruutta, kaikki maavoimien joukot taistelualueella ovat pelkkiä maaliosastoja, ei mitään muuta. Tätä ilmanherruutta ei hankita ilmatorjuntaohjuksilla, droneilla tai it-tykeillä. Tarvitaan paljon enemmän liikkuvuutta ja joustavuutta, joka saadaan vain ohjaajilla varustetuilla lentokoneilla. Ohjaajattomia koneita kokeillaan jo yksinkertaisissa tehtävissä, mutta niiden käyttö nopeasti muuttuvissa taistelutilanteissa siirtyy vuodesta toiseen aivan kuin fuusiovoimakin. Jatkuvasti aivan lähellä, mutta kuitenkin vähintään 20-30 vuoden päässä. Sitä paitsi ohjaajaton kone on ainakin toistaiseksi huomattavasti ohjaajallista kalliimpi.
    Mitä tulee tarjottuihin konetyyppeihin, niin olematta mitenkään F-35:n suosija, täytyy todeta, että tiedot sen kalleudesta ovat liioiteltuja. Viimeisimmät kaupat on tehty noin 80 milj. dollarin kappalehinnalla, mikä on hyvin vertailukelpoinen muihin tarjottuihin verrattuna, ja hinta laskee ilmoitetulla käyrällä sitä mukaa, kun tilausten määrä kasvaa. Sitä paitsi, emme vielä tiedä laisinkaan mikä lopullinen tarjoushinta Suomelle on ensi vuonna. Tiedämme vain paketin ylärajan 10 mrd. Mitä tulee F-35:ssa esiintyneisiin vikoihin, on niitä pidettävä yllätyksettöminä. Sen verran vaikeata nykyaikaisen hävittäjän tekeminen on jopa suurvallalle.
    Mitä Gripeniin tulee, todettakoon ensinnäkin, että A-mallin saaminen palveluskuntoon vaati ruotsalaisilta kaksi onnettomuutta ja 25 vuotta. Ylivoimaisina myyntimiehinä ruotsalaiset myyvät nyt kahta konetta JAS-39A:ta uutena ja JAS-39E-tä, joka tuskin on lentänyt muutaman tunnin, vanhana riippuen keskustelutilanteesta. Ne ovat tarvittaessa aivan samanlaisia ja testattuja, ja toisessa tilanteessa aivan eri koneita jälkimmäisen moderniuden vuoksi. On ylioptimistista odottaa, että E-malli olisi valmis palveluskäyttöön lähimmän kymmenen vuoden kuluessa. JAS-39:tä valmistetaan nykyisten arvioiden mukaan kaikkiaan 250-300 kpl. Ruotsalaiset ovat jo sitoutuneet uuden hävittäjän kehittämiseen 2040-luvulle englantilaisten kanssa. Kuka vielä uskoo heidän kiinnostukseensa ja taloudellisiin mahdollisuuksiinsa pitää yllä kahta kallista projektia 2060-luvulle saakka, mihin Suomen uuden kaluston täytyy yltää. Asejärjestelmä ja sen ylläpito on suuri luku sinänsä, johon ei tässä yhteydessä ole mahdollisuutta puuttua. Olisi myös erittäin riskaabelia luottaa "aseveljeyteen" taikka läheisyyteen missään tukitoimissa tositilanteessa. Lyhyesti sanoen: Kaikista tarjotuista koneista vain F-35:lä on tulevaisuutta enää 2040-luvun jälkeen. Suomen ilmavoimilla on myös takaraivossaan kokemukset 1950-luvun lopulla hätäisesti ja halvalla ostetuista prototyyppi-Gnateistä, joista ei koko 12 vuoden uran aikana saatu palveluskelpoista jatkuvien muutosten ja korjausten vuoksi.
    Lopuksi toteaisin, että suomalainen HX-hanke on saanut osakseen suurta kansainvälistä arvostusta asiantuntemuksensa, puolueettomuutensa ja poikkeuksellisen perusteellisuutensa ansiosta. Sen vuoksi erilaisten kolpakkostrategien heitot keskusteluun jääkööt omaan arvoonsa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei meillä ollut stingereitäkään viime sodassa. Ja kummasti niitä hävittäjiä on pudotettu kivääritulella, hamasta Vietnamista lähtien. Lieneekö nyt panssaroitu.

      Poista
    2. "Jos ei ole ilmanherruutta, kaikki maavoimien joukot taistelualueella ovat pelkkiä maaliosastoja,"

      Täsmällisesti tuossa on kysymys vastustan ilmaherruuden kiistämiskyvystä. Se voidaan tehdä joko omilla hävittäjillä tai it-ohjuksilla, jotka ovat Saarnion kirjan historiatietojen mukaan olleet viime vuosikymmenien sodissa olleet hävittäjiä tehokkaampia. Ikävä vaan, että parhaat keski ja pitkän matkan ohjukset ovat venäläisiä, joten Suomen valinnaksi jää hävittäjä. Jasista olen samaa mitä, joten loppusuoralle jäänevät F-35 tai Super-Hornet. Valinnan ratkaisee kuinka paljon ollaan valmiit panemaan ns yhden kortin varaan (ks kommenttini 19.4. Klo 16.29).

      Miehittämättömiin maasta ohjattaviin hävittäjiin - lennokeista puhumattakaan - en usko, häirinnän riski on liian suuri. Niiden aika on vasta kun kehitetään autonominen tekoäly. Sitä emme näe kukaan.

      Itse olen kiitollinen, etten tuota valintaa joudu tekemään, sen verran monisyinen asia se on. En kuitenkaan halveksisi kansalaiskestelua asiasta ("kolpakkostrategit"). Me sen kuitenkin maksamme, veronmaksukykymme mukaan.

      Poista
  19. F-18 Hornet on täysverinen tukialuskone. Se on tarkoitettu toimimaan sileiltä teräskiitoradoilta, mikä näkyy esim. moottorien ilmanottoaukkojen sijoituksessa. Ne ovat oikeissa maakoneissa tarpeeksi ylhäällä, tai ne voi tarpeen mukaan sulkea. Hornet sen sijaan imaisee matolta joka roskan sisuksiinsa - siis jos roskia olisi.
    Minua on aina askarruttanut, kuinka Hornet sopii Suomen hehkuttamaan tilapäisten maantietukikohtien käyttöön. Tarvitaanko täysosuma, vai riittääkö jos jostakin ryöpsähtää muutama lapiollinen soraa nokan eteen? Osaako joku lukijoista antaa lisävalaistusta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllättävän hyvin ne vain ovat toimineet, ihan ilman tukialustakin.

      Poista
    2. ... kunhan mukana on hyvät lakaisukoneet.

      Poista
  20. Gripenistä vielä sen verran, että se on ainoa näistä HX-ehdokkaista, jonka pääkäyttäjämaa on sitoutunut kehittämään konetta 2060- luvulle saakka.

    F-35 on osoittautunut olevansa melkoinen ongelmapakkaus ja keskeneräinen projekti, jossa vikoja on ollut paljon. Googlaamalla asia selviää mainiosti, siinä mielessä F-35 on lähinnä verrattavissa Gnat-hävittäjiin, paitsi että niissä Gnateissa oli paljon vähemmän vikoja. Näiden USA:n häivekoneiden käyttökalleus ja ongelmat ovat se syy, miksi USA on aloittanut uudestaan F-15 koneiden tuotannon. F-35 on tarkoitettu ensisijaisesti korvaamaan ilmasta maahan toimineet F-16, F-4, Tornado, Harrier ja A-10 koneet. Nyt jo on selvää, ettei se pysty toimivanakaan korvaamaan A-10 konetta.

    Noin muutoin arvelen, että ELSO ja siihen liittyvä kehitys tulee korvaamaan kaikenlaiset häivehärvelit.

    Sitten lainaus Suomen Sotilas lehdestä 3/2019 Gripen vertailussa.
    "Saab JAS 39 E/F Gripeniin voidaan integroida uusia komponentteja ja toimintoja tai vaihtaa rautaa ja /tai ohjelmisto suorituskykyisempään huomattavasti nopeammin ja edullisemmin kuin missään muussa monitoimihävittäjässä. Tämä tarkoittaa sitä, että Gripen E/F -evoluutio tulee kehittymään huomattavasti nopeammin kuin kilpailijansa."

    Ja tämä asia on aseiden kilpakehityksessä se oleellisin. Oleellista on myös hankintahinta, joka Gripenissä on puolet halvempi yksikköhinnassa ja elinkaarikustannuksissa F-35 on moninkertaisesti kalliimpi käyttää ja ylläpitää.

    Kannattaa tosiaan miettiä enste.

    Sitten mielenkiintoinen artikkeli Siivet Lehdessä koskien Gripenin ja Suhoij 27 koneiden harjoitustaistelua.

    https://siivet.fi/ajankohtaista/gripen-suhoita-vastaan-suunniteltu-flankereita-rokitettiin-harjoituksissa/

    VastaaPoista
  21. Tehdään kuten Nooa aikoinaan:otetaan kaksi jokaista lajia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessa muuten hyvä idea, mutta tarkoittaa kahta huolto ja infrastruktuurijärjestelmää. Ei kannata pienelle maalle. Jenkeille tuo malli toimiikin.

      Poista
  22. Isoja kysymyksia. Onko demografiamme huomioon ottaen lennokit kuinka oleellinen kysymys tulevaisuutta ajatellen? Elakelaiset lennattavat hornetteja ilmassa ja miljardit Pala at.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.