tiistai 21. huhtikuuta 2020

Sensaatioita historiasta



”Elimet” kirjoittavat historiaa

Kun joskus neuvostoaikana juttelin sikäläisten ystävieni kanssa, sattui aina joskus niin, että joku mainitsi sanan organ, siis elin, elimet.
Siihen liittyi usein äänen madaltaminen ja irvistys. Paino pantiin toiselle tavulle, jolloin sana itse asiassa tarkoitti urkuja, mutta jokainen ymmärsi, kenen urkuihin viitattiin.
Venäläinen intelligentsija ei ole koskaan odottanut salaiselta poliisilta mitään hyvää ja tämä on toki luonnollinen asiain tila. Sittenpä vasta olisi pitkälle ehditty, kun älymystö kaveeraisi luonnollisen arkkivihollisensa kanssa. Eihän sellainen onnistu missään maassa.
Neuvostoliiton jälkeisellä Venäjällä erikoispalvelut ovat jälleen saavuttaneet mahtiaseman, mitä ei tarvitse ihmetellä. Juuri nehän ovat nykyisen presidentin erikoisalaa ja hän ja hänen kaverinsa ovat niin sanotusti alan miehiä.
Normaalissa länsimaisessa demokratiassa tällaista tilannetta olisi vaikea kuvitella, vaikka tiedusteluväen edustajat ovat silloin tällöin nousseet politiikassa merkittäviin asemiin myös esimerkiksi Amerikassa. Sielläkin erikoispalveluiden asema ja toimintavapaus ovat olleet poikkeuksellisen korkeat.
Intelligentsija on sentään joutunut asioimaan myös salaisen poliisin kanssa, paitsi vastentahtoisena asiakkaana, myös elinten arkistojen käyttäjänä. Neuvostoliiton historiaa ei voida kunnolla kirjoittaa ilman salaisen poliisin ja tiedustelun arkistoja, eikä tämä koske vain ulkopolitiikkaa ja sotia, vaan myös jopa kulttuuripolitiikkaa.
Itse asiassa elimet osoittautuivat melko yhteistyöhenkisiksi eräässä historian vaiheessa. Kun FSB:n arkistohallinnon päälliköksi tuli Vasili Hristoforov, jota itseäänkin voi kutsua intellektuelliksi, saatiin aikaan monia hyvin kiinnostavia lähdejulkaisuja, jotka käsittelivät aiheita aina Vlasovin armeijasta Katynin murhiin ja intelligentsijan kohtalosta OGPU:n mielialatarkkailun raportteihin.
Myös Suomeen liittyvää aineistoa julkistettiin melkoisesti ja valikoima aineistosta luettavissa teoksista Tuntematon talvisota ja Stalinin salainen jatkosota.
Itse asiassa edellisen kirjan venäjänkielinen vastinpari  (Зимняя война 1939-1940гг. в рассекретных документах Центральново архива ФСБ России и архивов Финляндии. Под ред. А.Н. Сахарова, в.С. Христофорова и Т. Вихавайнена Москва, «Академкнига» 2009, 815 с.)osoittautui niin arkaluontoiseksi, ettei sitä ole koskaan ollut missään myytävänä. Kirja sisälsi myös suomalaisia dokumentteja, joita olimme pienen työryhmän kanssa sinne käännättäneet.
Ilmeisesti joku jossakin kauhistui moista historiakuvaa. Paitsi että kirjaa ei päästetty markkinoille, sille kyhättiin kilpaileva teos, joka perustui Leningradin NKVD:n arkistoihin ja joka sisälsi enimmäkseen yhdentekevää alatason materiaalia, jonka ilmeisenä funktiona oli ollut palvella kompromaattina saksalaisyhteyksiä etsittäessä.
Hristoforov, joka oli innostunut tutkijaksi, julkaisi muun muassa jatkosodasta varsin kiinnostavan tekstin (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=suomen+irtautuminen ).
Pari vuotta sitten hän sai itseltään presidentiltä käskyn erota FSB:n arkiston palveluksesta ja siirtyä sitten kokonaan tutkijaksi, jos se kerran kiinnosti. Tällaisista tarjouksistahan ei ole tapana kieltäytyä.
Kaiken kaikkiaan Vasili Stepanovitšin kanssa työskenteleminen oli meille suomalaisille varsin antoisaa. Hänelläkään ei ollut avaimia mihin tahansa ja esimerkiksi ulkomaantiedustelun arkistot olivat eri tahon alaisuudessa. FSB:n arkistotyöntekijät myös sensuroivat elinten toimihenkilöiden nimiä julkistetuista dokumenteista.
Joka tapauksessa asiassa oli melkoisesti uutuuden viehätystä, kun kutsuttiin tapaamiseen Lubjankan eteen, josta herrat sitten tultaisiin poimimaan…
Itse asiassa dokumentteihin tutustuminen ei tapahtunut itse Lubjankan rakennuksessa, vaan FSB:n arkiston lukusalissa siinä vieressä, Kuznetski mostilla, jonne tilattua tavaraa tuotiin. Normaalista meikäläisestä käytännöstä homma poikkesi sikäli, ettei arkistoluetteloita annettu käytettäväksi, joten kokonaisuuden suhteen jäi yhä hapuilemaan pimeässä.
Joka tapauksessa originaalit numerointeineen vakuuttivat siitä, ettei tässä ihan ilmeisten väärennösten kanssa oltu tekemisissä. Se olisi jo vaatinut sellaisen työmäärän ja tuottanut niin kyseenalaista hyötyä, ettei moista voinut pitää mahdollisena.
Siitä huolimatta on tietenkin syytä olettaa, etteivät erikoispalvelut kaihda myöskään väärennöstä, jos se heitä palvelee. Eiväthän ne kaihda paljon mitään muutakaan.
Kun FSB:n arkistosta nyt viime päivinä on suuren kohun ja järjettömien syytösten (kansanmurha, kuolemanleirit) kera tuotu esille muutamia valittuja dokumentteja tai itse asiassa enimmäkseen otteita niistä, ymmärtää lapsikin, että tämä tapahtuu aivan tietyllä tarkoituksella. Rikostutkinta Suomen miehityspolitiikasta kuulostaa tietenkin hyvin juhlalliselta ja onhan se kaikessa koomisuudessaan aikamme henkeä vastaava.
On tietenkin totta, että Suomi erotteli miehitetyllä alueella väestön kansalliseen ja epäkansalliseen ja keskitti jälkimmäisen ryhmän asumaan leireissä, jotka itse asiassa olivat etupäässä Petroskoin kaupunkikortteleita. Kuolleisuus leireissä muodostui ensimmäisenä leirivuonna kohtuuttoman korkeaksi ja vastuu siitä on tietenkin miehittäjällä.
Kyseessä oli myös etnisen puhdistuksen valmistelu ja sellaisiahan nykyään pidetään rikoksena. Rikoksena niitä ei kuitenkaan pidetty toisen maailmansodan jälkiselvittelyissä, jolloin miljoonat saksalaiset siirrettiin asuinalueeltaan, jotka jäivät naapureille.
Suomalaiset pystyvät esittämään ikäville asioille paljon ja päteviä puolusteluja, jotka liittyvät partisaanivaaraan, elintarvikepulaan (mikä oli sekä Moskovan rauhan että Stalinin määräämän poltetun maan taktiikan syytä) ja vaikkapa Itä-Karjalassa asuneen ei-karjalaisen väestön äskettäiseen saapumiseen (karjalaisten osuus KASNT:n väestöstä oli vuonna 1926 37% ja vuonna 1939 enää 23%. Vuonna 1920 he olivat olleet enemmistönä Karjalan kommuunissa).
Tosiasia kuitenkin oli, että kuolleisuus epäkansallisten keskuudessa oli paljon suurempaa kuin karjalaisten keskuudessa. Jälkimmäiset kun pystyivät myös viljelemään omia palstojaan.
FSB saa ponnistella miten paljon haluaa, osoittaakseen, että suomalaiset järjestivät Karjalassa kansanmurhaa. Sen osoittaakseen heidän olisi tietenkin välttämätöntä käyttää nimenomaan suomalaisia aineistoja, jotka ovatkin kaikille avoinna. Yhteinen tutkimusprojekti olisi mitä tervetullein idea. Itse asiassa suomalaiset ovat tämän asian läpikotaisin tutkineetkin jo 1980-luvulla, mutta eihän lisä koskaan pahaa tee.
Myös NKVD:n kuulustelupöytäkirjoja, postisensuurin sieppaamia kirjeitä ja muuta materiaalia on ollut jo kauan runsaasti käytettävissä. Suuri osa siitä oli aikoinaan hyvin arkaluontoista, kun näet miehitysalueella ollut väestö kehui miehityksen aikaisia olojaan.
Venäjäksi tätä materiaalia löytyy esimerkiksi Vasili Makurovin teoksesta Neizvestnaja Karelija ja suomeksi teoksesta Stalinin salainen jatkosota.
Sodan jälkeen, kun kuulusteluja pidettiin, olikin suurena kysymyksenä, miten suomalaisten kanssa veljeilleitä ja hyvää elämää viettäneitä miehitettyjen alueen kansoja oikein pitäisi rangaista… (ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=voi+voittajia ). Hyvin todennäköinen oli karkotus esim. Kazakstaniin, jonne monia muita kansojakin kyyditettiin tai oli jo kyyditetty.
Nyt on sitten toinen ääni kellossa ja toiset kysymykset, jotka kuulostavat niin sanoakseni aivan dosenttitason aivoituksilta. Aikakausi muuttuu ja FSB sen mukana.

22 kommenttia:

  1. Mistä muuten löytyisi Karjalan työkansan kommuunin kartta. Käsittääkseni Karjalan tasavallan rajat olivat paljon laajemmat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilman muuta olivat. ASNT:n rajat vedettiin sit6en, että karjalaiset jäivä jo vähemmistöön. Kartta on yleensä kaikissa Karjalan historioissa.

      Poista
    2. esim. tämä sivu https://www.google.fi/search?q=%D0%BA%D0%B0%D1%80%D0%B5%D0%BB%D1%8C%D1%81%D0%BA%D0%B0%D1%8F+%D1%82%D1%80%D1%83%D0%B4%D0%BE%D0%B2%D0%B0%D1%8F+%D0%BA%D0%BE%D0%BC%D0%BC%D1%83%D0%BD%D0%B0&sxsrf=ALeKk01fzMDQZB32OdYrKYGjh82rU972_w:1587456633070&source=lnms&tbm=isch&sa=X&ved=2ahUKEwiWm9fliPnoAhWii8MKHWZOB_8Q_AUoAnoECAwQBA&biw=1076&bih=654#imgrc=O8CbILeqdhhgUM

      Poista
    3. Kiitoksia. Itsekin löysin samalla suht hyvän kartan. https://ptzgovorit.ru/sites/default/files/styles/700x100_proc/public/enziclop/karel%20trud%20kommuna.jpg?itok=4TMk1vWX.



      Miksi muuten venäjänkielisessä wikipediassa suomenkielinen nimi on Karjalan työkommuuni?

      Poista
    4. No suora sumennos. Venäjäksihän se on Karelskaja trudovaja kommuna (ei siis Kommuna trudovogo naroda).
      Samanlainen nimi oli Volga sasalaisten kommuunilla ja jopa virolaisten.

      Poista
    5. Osaan kyllä lukea venäjää, ihmetyttää vaan mistä sitten se työkansa tulee suomenkieliseen nimeen, ja miksei venäjänkielinen wikipedia mainitse mitään työkansasta. No luultavasti ajanhukkaa minulta ihmetellä mitättömiä yksityiskohtia.

      Poista
    6. No, arvelisin, että kyseessä on sama ilmiö kuin englannin sanassa labour. Työ tarkoittaa myös sen tekijöitä, työväkeä, ne/se ovat kommuunin konstituentit.

      Poista
  2. Ettei tällä operaatiolla tehdä suomalaiset natsifaskisteiksi olisi vaan mitään tekemistä suomalaisten tarpeesta selvittää punasuomalaisten kohtaloa N-liitossa 30-luvulla? Aihehan on suorastaan venäläiskansallista itsetuntoa koetteleva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko, että se sitä koettelee. Siinä suhteessashan on luvattu yhteistyötä ja on niitä henkilötietoja (+ "syyte" ja teloitusaika) saanut jo kauan.

      Poista
  3. Enta jos oljyn hinnan lasku syoksee venäjä alas ja ainoa keino pysya relevanttina olisi aseellinen konflikti? Jos ei voi menestya reilusti, aina voi yrittaa tuhota muiden rakenteita

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jos ei voi menestya reilusti, aina voi yrittaa tuhota muiden rakenteita"

      Tässä onkin kuopattuna mielenkiintoinen koira. Venäläisen sanalaskun mukaan siis tietää, Где собака зарыта eli mihin koira on haudattuna.

      Yrittää tuhota muiden rakentita:

      Eepos Kalevala ärsytti joitakin Kremlissä, varsinkin sen jälkeen kun Karjalassa oli pidetty lukuisia juhlallisuuksia Kalevalan vuosipäivien johdosta, joista tuli myös suomalais-karjalaisen (karjalais-suomalaaisen) hengen juhlia, joissa ei ollut proletaarista internationalismia ja taistelua maailman porvaristoa vastaan.

      Otto Wille Kuusinen sai tehtäväkseen runnella Kalevalan ja hän tekikin työtä käskettyä monta vuotta. Runneltu eepos Kalevala oli myös käännetty venäjäksi.

      Sen pituinen se.

      Poista
    2. "Yrittää tuhota muiden rakenteita"

      Tässä pitää sanoa, että venäläiset ovat ihmisiä, jotka kehittävät venäläistä kulttuuria, mutta ryssät ovat niitä, jotka tuhoavat muiden kansojen kulttuuria.

      Poista
    3. Eiköhän olisi syytä jättää ryssittely; sinänsä kommentti voi kyllä jäädä omaan arvoonsa (joka ei ole kovin korkea).

      Poista
    4. Nyt Venäjä alkaa olla vaarallisimmillaan, kun öljytulot/kk puolittuvat ja koronavirus leviää. Yhdistävä vihollinen voisi löytyä vaikkapa Suomesta, jossa on kokematon hallitus ja vähintään puolisuomettunut presidentti. Sitäkö tässä pedataan?

      Poista
  4. Tämä saattaa kiinnostaa: https://stolicaonego.ru/read/eho-sandarmoha/
    Чтиво. Личное мнение 16:07, 21 Апреля 2020
    Валерий Поташов

    Hän on päätynyt kokolailla samoille linjoille kun minä. Kuittasin aiemmin päivällä jonnekin fb-sivulle:
    "Tämä syyte-hanke oli täysin odotettavissa ollut, as usual, vastaliike Suomen hankkeelle selvittää repression suomalaiset uhrit."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain. Täysin asiallinen ja faktoille perustuva kannanotto. On syytä myös panna merkille, että sellaisia ilmestyy venäläisessä mediassa. Meillä ei yleisesti taideta sitä asiaa ymmärtää.

      Poista
  5. Aivot tekemässä historiaa22. huhtikuuta 2020 klo 10.47

    Nykymenon on kädenheilautuksella moni vasemmistolaislähtöinen hyväksynyt: Erkki Tuomioja, Thomas Wilhelmsson (Yle), Björn Wahlroos

    Aatelin velvoitteista siirryttiin toveruuden velvoitteisiin kunnes ollaan kielivelvoitteissa, kunhan ei enemmistön kieli, vaan etulinjassa, vaikka karanteenissa.

    VastaaPoista
  6. Sarkasmi on eräille liian vaikeaa ymmärtää, saavat vatsanpuruja, tosikot.
    Nauru tunnetusti pidentää ikää ja aamulla erityisesti sillä on positiivinen vaikutus! Reikäpatsas onkin oikealla paikalla keskellä Kasarmintoria etulinjassa.

    VastaaPoista
  7. Suomen tilapäisesti miehittämän alueen asukkaat olivat vihollismaan Neuvostoliiton kansalaisia. Tämän kaikki tietävät mutta eivät tule ajatelleeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos he eivät olisi miehityksen aikana joutuneet diskrimnoinnin kohteeksi (ensimmäisenä vuonna), olisi se tapahtunut "neuvostovallan" palattua. Ja tapahtuikin.
      Osaoittihan leirittäminen periaatteessa sen, että heitä pidettiin vaarallisina ja potentiaalisina tuholaisina, kuten Stalin oli määrännyt.
      Ns. "partisaaniliike" ei tosiasiassa Karjalassa onnistunut juuri tuon eristämisen/keskittämisen takia. Siitä, mitä saatiin sillä alalla aikaan, leivottiin joka tapauksessa sankaritarina, jolla perusteltiin sitä, ettei näitä pidä Siperiaan karkottaa.

      Poista
  8. "FSB saa ponnistella miten paljon haluaa, osoittaakseen, että suomalaiset järjestivät Karjalassa kansanmurhaa. Sen osoittaakseen heidän olisi tietenkin välttämätöntä käyttää nimenomaan suomalaisia aineistoja, jotka ovatkin kaikille avoinna."

    Eiköhän niitä löydy kun lähetetään eräs dosentti etsimään tai mitä sitä etsimään kjn tulokset voi julkaista muutoinkin...

    Oikea kysymys onkin, miksi tuo kysymys halutan nostaa agenda juuri nyt. Olisikohan argumentti Suomen NATO-keskustelussa. 

    VastaaPoista
  9. Ihme vaan miksi Venäjän tutkintakomitea ei ryhdy tutkimaan kunnolla etnisia puhdistuksia Karjalassa v.1937-1938. Silloin paikottelen oli suoritettu sellaisia tekoja joita voi selvästi kutsua kansanmurhiksi. Tässä yhteydessä minulle tulee mieleen Rukajärven alue jossa oli teloitettu ampumalla Rukajärven kirkonkylän läheisyydessä yli 200 paikallisia joista valtaosa olivat suurin osin karjalaisia (myös suomalaisia). Pelkästään meidän talosta oli vietty ja teloitettu 3 . Naapurikylässä joka viides oli ammuttu jne. Ne uhrit on edelleen löytämättä ja valtio ei kiinnostunut edes muistella tästä aiheesta puhumatta uhrien jäännöksien löytämisestä. Vain tunnettu Karjalassa yhteiskunnan toimija ja historitsija Juri Dmitriev https://fi.wikipedia.org/wiki/Juri_Dmitrijev kävi kerran siellä ja oli halukas jatkaa etsintöjä mutta hänen toimintansa keskeytyi v.2016.

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.