torstai 14. toukokuuta 2020

Ajatteleeko Moskova, mitä puhuu?



Väärin tutkittu

Georgij Alafuzoff, Anders Blom, Mihail Kurvinen,
Juha Pyykönen, Vilma Luoma-aho, Katerina Tsetsura
Govorit Moskva – Moskova puhuu
Venäjän strategisen viestinnän erityispiirteet


Valtioneuvoston tilaama selvitys Venäjän strategisesta viestinnästä on varsin kiinnostava ja antaa hyvin ammattitaitoisen vaikutelman.  Se on kuitenkin herättänyt kummallisia reaktioita, joiden outoutta ei vähennä niiden ennalta arvattavuus.
Raporttia ei näet ole juuri arvosteltu sen metodien tai aineistojen suhteen, sen sangen maltilliset johtopäätökset sen sijaan ovat saaneet osakseen kerrassaan hurjistunutta kritiikkiä ja enimmäkseen sellaisilta tahoilta, joiden ekspertiisi rajoittuu iltapäiväsensaatioiden laatimiseen. Koko raporttia on ehdotettu hiljaisesti haudattavaksi ja sitä on syytetty suorastaan synneistä pahimmasta eli suomettumisesta.
Myös tutkimusryhmän johtajan, Suomen puolustusvoimien entisen tiedustelupäällikön ja myöhemmin vastaavassa EU-virassa toimineen Georgi Alazuzoffin tietovuotoepäily on nostettu samassa yhteydessä esille. Se, että tässä asiassa oli keskeisesti mukana Helsingin Sanomat ei sen sijaan lainkaan näytä vaikuttavan kyseisen lehden prestiisiin –sehän on kuitenkin aina oikealla asialla, kuten tiedetään. Tuon toisen suhteen sen sijaan voitiin ja haluttiinkin esittää vakavia epäilyksiä, hyvinkin vakavia…
Käytetyn argumentoinnin kauttaaltaan naiivi, etten sanoisi lohduttoman lapsellinen sävy pistää pahasti silmään. Moitteet tulevat ennen muuta juuri johtopäätöksistä, mutta myös siitä, että työryhmä on keskittynyt aivan erityisesti venäläiseen alkuperäisaineistoon ja jopa haastatellut sikäläisiä viestinnän vaikuttajia.
Tässäkin on nähty jonkinlaista ”suomettumista” ja korostettu sitä, että kyllä ne Natonkin asiantuntijat perustavat mielipiteensä ihan oikeisiin venäläisiin lähteisiin.
No niinpä niin. Miksi ihmeessä meidän pitäisi sitten Venäjää tutkia, kun muut tekevät sen puolestamme? Muuan hiljattain ilmestynyt kirja kysyy jo kansisivulla Mikä saa Venäjän vastustamaan länttä? Kysymys on aiheellinen ja kannattaa nyt ihan kunnolla ajatella, mitä se oikein merkitsee.
Muistan hyvin, miten aikoinaan älymystömme esille tunkevin osa oli hyvin sisäistänyt sen asian, että Neuvostoliitto, tuo tasa-arvoisten kansojen vapaaehtoinen yhteenliittymä kaikkein parhaiten edusti myös jokaisen osatasavaltansa etuja ja toteutti niitä yhteisen edun puitteissa.
Niinpä älykkömme katsoivat halveksunnan sekaisella paheksunnalla sellaista paikallista nationalismia, jota ilmeni esimerkiksi Baltian maissa. Mikä sai ne vastustamaan Neuvostoliittoa? Eivätkö ne nyt todellakaan ymmärtäneet, että niiden ainoa toivo oli pysyä yhdessä suuressa sosialistisessa isänmaassa. Muutenhan kapitalistiset sudet ne pistäisivät yhtenä suupalana poskeensa.
Niin, ja aivan samoin kysytään taas, miksi vieläkin on niitä, jotka eivät ymmärrä, että Suomen etuihin kuuluu ehdottomasti olla mahdollisimman tiiviisti osa EU:ta ja Natoa. Viimemainittuun liittymistä tosin valitettavasti on estänyt kansan jälkijättöinen typeryys, mutta asia on vielä korvattavissa.

Tällaiset näkemykset kuitenkin kuuluvat politiikkaan eivätkä tieteeseen. Mikäli joku on valmis luovuttamaan maan itsenäisyydestä niin paljon, kuin kehdataan pyytää, kunhan se vain menee oikeaan osoitteeseen, hän edustaa vain yhtä poliittista mielipidettä, ei suinkaan mitään suurta viisautta, joka antaa eväät tuomita kaikkia niitä tutkimuksia, jotka puhuvat tätä asiaa vastaan. Tämä mielipide on poliittisesti yhtä oikeutettu kuin sen vastainenkin näkemys, mutta ei sen enempää.

Itse asiassa käsitelty raportti ei puhukaan ulkopolitiikasta tai liittoutumisesta sitä eikä tätä. Sen kohteena on Venäjän strateginen viestintä ja se on pyrkinyt hahmottamaan sen venäläisen itseymmärryksen, joka on tunnettava, jotta tiedettäisiin, miltä pohjalta siellä milläkin tasolla toimitaan.
On aika uskomatonta, että juuri nyt, pian kolmekymmentä vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen nuo Venäjän paremmin tuntevat journalistit näyttävät sen sijaan aivan tosissaan vannovan Venäjän monoliittisyyden nimeen.
Jo neuvostoaikana tutkijat totesivat, ettei se maa ollutkaan monoliitti. Sen sijaan voitiin puhua jopa institutionaalisesta pluralismista, mikä nyt tosin oli lähinnä toinen nimike sille tehottomuudelle, joka tuossa joidenkin mielestä pirullisen täydellisessä pahan valtakunnassa vallitsi.
Turha hyväuskoisuus Neuvostoliittoon nähden oli tietenkin typerää, silti ns. älymystömme ryntäsi siihen mukaan täysin rinnoin. Nyt suurelta osalta samat henkilöt puolestaan ovat joukolla paheksumassa yrityksiä ymmärtää Venäjää. Heille riittää hyvin, kun oletetaan sen olevan kaikkinäkevä ja kaukaa viisas kaikessa pirullisuudessaan. Suomen edut taas tulevat jäännöksettömästi huomioiduiksi esimerkiksi Naton strategisen viestinnän laitoksella. Siellä on muuten ollut suomalainen johtajakin, joku lehtien haastattelema Markku Mantila, jonka Venäjä-asiantuntemuksesta ei liene muuta tietoa, mutta mihinpä sitä tarvittaisiinkaan?
Raportti pitää Suomen merkitystä Venäjälle vähäisenä ja korostaa sitä, että meillä olisi panostettava paljon enemmän Venäjän tuntemukseen, myös mediassa. Maidemme suhteet ovat perustavalla tasolla hyvät ja se on syytä ottaa huomioon. Oma suomalainen näkökulma ja tulkinta –ei siis esimerkiksi Washingtonin tai Brysselin näkökulma, vaan ihan oma- on raportin mukaan avainkysymys.
Tästä on helppo olla samaa mieltä. Kylmän sodan logiikalla toimivat journalistit saavat kyllä aikaan juttuja, jotka pelottavat yksinkertaisempia kansalaisia ja jotka edistävät lehtien levikkiä. Mikäli todellisuus onkin paljon vähemmän dramaattista kuin siitä luodut kauhukuvat, menettää tämä toiminta glooriansa.
Jokapäiväinen jankutus Venäjän pirullisista aikeista toimii kyllä koko maan demonisoimiseksi. Tämä ei tosiaankaan ole tarpeellista eikä toivottavaa ihan siitä huolimatta, että tuo maa tosiaan liitti kansanäänestyksellä itseensä Krimin ja on sen jälkeen ollut lännen kanssa pakotesodassa.
Tässä kannattaa nyt ehkä jopa ottaa esille pieni annos whataboutismia. Mikäli niin sanottu länsi olisi aivan viaton kansainvälisessä politiikassa, se saattaisi olla uskottavampi. Nykyoloissa tuo käynnissä oleva pakotesota on täysin turha ja vahingollinen ja viime kädessä jopa uhka maailmanrauhalle.
Venäjä haluaisi kovasti olla taas supervalta. Voimme hymähtää asialle tai sitten ottaa sen haudanvakavasti ja pelätä hysteerisesti kyberhyökkäyksiä, trollausta ja ties mitä kaikkea pahan valtakunnan arsenaaliin saattaakaan kuulua.
Toinen mahdollisuus on pyrkiä ihan tosissaan selvittämään myös se, mikä naapuria liikuttaa ja omalta osalta vaikuttaa maamme hyödyksi.
Voidaan jopa kysyä, miksi esimerkiksi USA:lla on oikeus olla suvereeni valtio, joka tarkoin valvoo kaikkialla omia etujaan, mutta Venäjällä ei sen sijaan sellaista oikeutta saa olla, vaikka sitä ei kukaan pystykään estämään.
Suomen etu taas on kyettävä erottamaan esimerkiksi EU:n ja Naton eduista. Joskus ne saattavat jopa yhdentyä, kuten varmaan aikoinaan myös Baltian maiden ja Neuvostoliiton edut. Se ei kuitenkaan ole mikään syy ripustautua niiden kaulaan ja räkyttää sieltä käsin uhkaavaksi ajatellun karhun suuntaan.
Me tarvitsemme omaa, kansallista näkemystä niin historiaamme kuin nykyisyyteemme. Sitä ei mikään ylikansallinen viisaus voi koskaan korvata. Tämä on oikein hyvä raportti ja kannattaa sijoittaa merkittävimpien medioiden toimittajien pöydälle.


23 kommenttia:

  1. Asiasta kymmenenteen - viime viikolla saatiin lukea miten suomalainen sotilas pääsi Venäjällä Komi-stamaan Usinskin kaupungin voitonpäiväjulistetta. Usinski-finskistä on syntynyt itänaapurissa kova poru, ja tasavallan syyttäjänvirasto tutkii onko tässä peräti häväisty sotilaskunniaa ja levitetty fasistista propagandaa.
    Mutta moni valpas Vasili on todennut Den Pobedaa jo vuosia juhlistetun ympäri Venäjää julisteilla, missä esiintyy saksalaisia sotilaita, brittiläistä tykistöa, amerikkalaisia lentokoneita, japanilaisia kamikazehyökkäyksiä ja vaikka mitä. On esimerkkejä julisteista joissa Venäjän lipun värit ovat vaihtaneet paikkaa tai joissa on kiusallisia kirjoitusvirheitä - eräässä kiiteltiin veteraanien, ветераны, sijasta eläinlääkäreitä, ветеринары!

    https://englishrussia.com/2020/05/05/another-poster-fail-right-before-the-holiday-of-may-9th/
    https://www.rferl.org/a/russia-victory-day-finnish-soldier-wwii-historical-mistaken-identity-halonen/30610449.html
    In fact, a Russian blogger in 2015 published a massive blog post with dozens of examples of historically (and grammatically) inaccurate Victory Day paraphernalia, including some with images of U.S. Marines raising the flag over Iwo Jima, images of German dive bombers, and some with U.S. Sherman tanks.
    /---/
    St. Petersburg activist and journalist Daniil Kotsyubinsky wrote that Russian officials use non-Soviet images for the banal reason that they are better. Soviet war correspondents "were blocked in by military censorship at every turn," he posted on Facebook.

    And the popular satirical Twitter account under the name Prof. Preobrazhensky offered another explanation, indicating that Putin's obsession with glorifying Russian history has produced a population who actually knows nothing real about it.

    https://www.quora.com/Why-do-Russian-authorities-display-portraits-of-Finnish-soldier-Jouni-Klemet-Halonen-from-Utsjoki-and-his-reindeer-Rangifer-Tarandus-to-mark-the-May-9th-Victory-anniversary
    Because the creators of posters (usually young women) were not interested in history, but chose a picture on the Internet by click. We have many funny cases when foreign and even enemy soldiers (or equipment) became a model for posters on the day of victory. Even a meme appeared. "Designer Girl".

    Venäjänkielisiä linkkejä on varmaan enemmänkin:

    https://www.maximonline.ru/guide/maximir/_article/9th-may/
    https://www.golos-ameriki.ru/a/victory-day-errors/5411165.html

    VastaaPoista
  2. Ja eiköpähän tämä poromies hyvinkin voinut olla fasisminvastaisen taistelun soturi Lapin sodassa? Eikös Suomen panosta tuossa asiassa nyt halutakaan hyväksyä? Vähätelläänkö?

    VastaaPoista
  3. Aloitus: "Jo neuvostoaikana tutkijat totesivat, ettei se maa ollutkaan monoliitti. Sen sijaan voitiin puhua jopa institutionaalisesta pluralismista, mikä nyt tosin oli lähinnä toinen nimike sille tehottomuudelle, joka tuossa joidenkin mielestä pirullisen täydellisessä pahan valtakunnassa vallitsi".

    Tuosta muistui mieleen, miten sympaattinen akateemikko Georgi Arbatov vastasi kun häneltä kysyttiin: "Georgi Arkadjevitš, onko Neuvostoliitto totalitaristinen valtio?":

    "Sehän on aivan liian tehoton ollakseen sitä"..

    VastaaPoista
  4. Raportti vaikuttaisi olevan asiallinen ja toistaiseksi tilanne lienee senkaltainen kuin raportissa oon kuvattu.
    Mutta jatkuessaan nykyisenkaltainen geopolittinen tilannekoituu maamme kannalta haitalliseksi, ellei vaaralliseksi, koska olemme joutumassa transatalnttisen maailman näkökulmasta marginaaliseksi rajamaaksi.
    Väestömme pienuus ja sen tuottama heikko kaupallinen kannattavuus ovat tekiä mikä lopulta autioittaa suurimman osan laajasta maastamme.
    Jos Venäjä hyväksyttäisiin osaksi europpalaista kaupallista järjestelmää, olisimme silloin paremmin keskemmällä suurempia väestömääriä omaavia markkinoita.
    Kiinalaisen silkkitien vaikutus myös hiljalleen säteilisi maallemme uutta vaurautta.

    VastaaPoista
  5. En ole yhtään varma siitä, että Venäjä _haluaa_ itse olla osa "eurooppalaista kaupallista järjestelmää". Tämä minun harhaluuloinen epävarmuuteni on tietystikin seurausta vain siitä, että luen vääränlaisia lehtiä ja kuuntelen vääränlaisia uutisia. Otankin mielelläni vastaan suosituksia hyväksyttäviksi ja oikeiksi uutislähteiksi ja lehdiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos esimerkiksi tutustut vaikka Euraasian unionin rakenteisiin, ne ovat kopio Eu rakenteista,eikä olisimikään ihme,että jossain vsiheessa,nämä unionit ryhtyvät yhteistyöhön,silloin edessä voi olla aika, jolloin kaksi Unionia yhdistyvät Kontinentaaliseksi liittoutumaksi.
      Yhdysvaltain ja muiden merellisten valtojen ja voimien intressi sellainen ei tietenkään ole, mutta kuten Oswald Spegler on ennustanur,merellisten valtojen hegemonia rappeutuu ajanoloon ja sitä seuraa manterellisten valtojen aikakausi.

      Poista
    2. Taisipa se Euraasian unioni flopata perusteellisesti. Se oli hinta siitä Krimistä.

      Poista
    3. Ukraina ei,tässä vaiheessa ole mukana, mutta Euraasian unionin rakenteet ja tulliliitto ovat olemassa,toki hiljaisella liekillä.
      Yhdysvaltain globaalin strategian ytimessä on tietenkin tällaisen manterellisen yhteistyökehityksen estäminen, siksi maa on innolla tukemassa Ukrainan ja Puolan kaltaisia maita.

      Poista
    4. Tuosta Euraasian unionista. Serhii plokhy kirjoitti oman analyysinsä siitä, miksi Venäjä antoi Neuvostoliiton hajota niin helposti ja päästä sen satelliitit keski-aasiasta pois. Syynä hänen mukaansa oli se, että Venäjä ei halunnut pitää keski-aasian maita ilman että se saisi pitää Ukrainan. Koska jos Venäjä menettäisi Ukrainan, olisi aasialaisia epäedullisen paljon Venäjän kannalta verrattuna slaaveihin.

      Venäjä siis olisi todennäköisesti olisi halunnut Euraasian unioninkin olevan slaavilaisvetoinen.

      Poista
    5. Sen verran hiljaisella liekillä se Euraasian unioni kituu, että Valkovenäjäkin on hyvin varovasti siinä mukana. Kiitos Putinin nerokkaan politiikan.
      Muuten, turhaan kai tuollaisia selvityksiä tehdään, kun jokainen näyttää ennakolta tietävän asiat paremmin ja vertailee vain sitten, ovatkio tutkijat kyenneet pääsemään samoihin tuloksiin.

      Poista
    6. Tuosta Ukrainan kehityksestä en olisi ollenkaan niin varma,koska vallankumousta seuraa aina vastavallankumous.
      Nyt maassa vallitsee polittinen ja taloudellinen sekasorto, kun sen perinteiset taloudelliset verkostot näivettyvät ja maa vie nykysin vain halpaa työvoimaa länsimaihin.
      Puolalainen putkimies ilmiö saa pian vastaavan korvaavan ukrainalaiseta muusta työmiehestä, josta tulee lnsimaiselle duunarille,vielläkin pahempi uhka, kuin puolalaisesta putkimiehestä.
      Myös läntisten tahojen polittinen kärsivällisyys Ukrainan taloudellisesta tukemisesta alkaa hiipua,esimerkkinä amerikkalaisen vaalitaistelun keskiöön noussut Bidenin pojan taloussotkut.

      Poista
  6. Georgij Alafuzoff

    Georgij Alafuzoff oli jo EU:n tiedustelupomona Putinin perseennuolijana, koska väitti silloin korkealta EU-katederiltaan, että Itä-Ukrainassa ei ollut Venäjän armeijan yksiköitä/yksilöitä, että siellä oli vain paikallisia partisaaneja.

    Samoihin aikoihin Ukrainassa, Kiovassa, Nikolai Gogolin maassa, laahusteli tiheään tahtiin myös Suomen eduskunnan rikkain mies, Suomen ulkoministeri Erkki Tuomioja. Typerä Erkki Tuomioja yritti silloin kovasti (Moskovan käskystä) käännyttää Nikolai Gogolin maan kansalaiset tottelemaan Moskovan käskyjä.

    Typerä Erkki Tuomioja ei ole näköjään lukenut Nikolai Gogolin Kuolleiden sielut romaania loppuun asti, nimenomaan sen viimeistä sivua. Se on suomennettukin oikein.

    Nykyään tiedustelunuolija Georgij Alafuzoff väittää, että Putin ei ole kiinnostunut Suomesta tällä hetkellä juuri lainkaan. Että Putin kiinnostuu Suomesta vasta kun se liittyy NATO:on. Silloin Putin suhtautuu Suomeen näköjään samalla tavalla kuin muihinkin teknologiamaihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomioja-tulkintasi on sanotaanko nyt vaikka idiosynkraattinen:

      https://yle.fi/uutiset/3-7188615

      https://tuomioja.org/blogi/2014/07/ukraina-tulitauon-rauettua/

      https://tuomioja.org/blogi/2014/08/humanitaarisen-saattueen-kayttaminen-ukrainan-suvereniteettia-loukkaavalla-tavalla-ei-ole-hyvaksyttavaa/

      Poista
    2. "Tuomioja-tulkintasi on sanotaanko nyt vaikka idiosynkraattinen"

      Se joka ulkopolitiikkaa seuraa, tietää myös, että ulkoministeri Erkki Tuomioja oli ulkoministeri Sergei Lavrovin lempitossu/-kalossi.

      Poista
  7. Minusta olisi ollut hyvä mikäli olisit auttanut hieman tietämättömyydessä vaeltajaa esittämällä linkit tai vast. että selviäisi mistä sattaisi omin silmin tutustua aiheettomaan kritiikkiin. Löysin toki Iltalehden jutun mutta siihen se sitten tyssäsi. En toki uhrannut etsimiseen mitenkään valtavasti ruutia.

    Kiitos joka tapauksessa kirjoituksestasi, joka oli - tosin sinulle hiukan ominaisella tavalla - asiallinen sekä (myös) paikallaan. Luin myös 100-kunta sivua tuota ammattitaitoisesti tehtyä selvitystä kunnes väsymys painoi silmäluomia liikaa. Mielenkiintoista, mutta ymmärsin myös mikä arvostelijoita kiikasti - se, ettei selvitys ollutkaan, kuten varmaan odotettiin, sotasuunnitelma koska vihollisuksia on varmudella tulossa - vaan perustavaa latua oleva erinomaisesti tehty selvitys.

    Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, netissä minä siihen törmäsin. FB:ssä esimerkiksi.

      Poista
  8. "Me tarvitsemme omaa, kansallista näkemystä niin historiaamme kuin nykyisyyteemme. Sitä ei mikään ylikansallinen viisaus voi koskaan korvata."

    Tämä on tärkeä näkökulma: Suomen ulkopolitiikan tulee perustua suomalaiseen näkökulmaan ja tähdätä Suomen etuun. Toisaalta niin perustuvat myös muiden maiden. Erityisen mielenkiintoista, että USA:ssa keskustelussa on merkkejä paluusta kissingeriläiseen realipolitiikkaan etupiirijakoinen (ks tarkemmin Risto Volasen blogi).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Risto Volasen blogin 12.5.2020 mukaan jo Snellman kirjoittaessa Puolan kapinan 1863 aiheuttamassa länsi-eurooppalaisesta sotakuumessa todistelee, miten tärkeää pienen kansan on ajatella omaa etuaan eikä lähteä suurvaltojen käsikassaraksi. Ei mitään uutta auringon alla!

      Poista
  9. "Me tarvitsemme omaa, kansallista näkemystä niin historiaamme kuin nykyisyyteemme."

    Entäs tulevaisuus? Se on hypoteettinen, hämärän peitossa, lähestulkoon tietyllä tavalla pelottavakorona, joka pulpahtaa. Tarvitaan siis Sampoa, jota ei myydä kenelllekään mistään hinnasta.

    VastaaPoista
  10. Vihavainen, Venäjä on vihollinen. Turha sitä on yrittää kaunistella.
    Putin valmistelee venäläisiä sotaan Suomea vastaan. Lokakampanja Suomea vastaan on alkanut. Venäjä syyttää Suomea kaasukammioiden käyttämisestä ja lelupommeista. Syytökset ovat absurdeja mutta uppoavat venäläisiin. Talvisodan alla venäläiset kävivät vastaanvanlaista kampanjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Putinin suosio on laskussa. Hän tarvitsee uuden Krimin. Baltiaan ei voi hyökätä koska Baltian maat ovat Nato-maita ja Putinilla ei ole varaa suureen selkkaukseen. Suomi yksinäisenä on helppo kohde Putinin näkökulmasta.

      Poista

Kirjoita nimellä.