tiistai 8. syyskuuta 2020

Viinasen kujanjuoksu

 

Epäitsekäs törkimys pelastaa Suomen

 

Mauno Saari, Näkymätön käsi. Kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä. Gummerus 2006,  312 s.

 

Keskustakampuksen poistokirjoista tuli luettua vielä Mauno Saaren reportaasi suuren laman tekijöistä ja näkijöistä. Itse lamasta ja sen syistä kirja ei kerro, mutta kyllä sen sijaan hyvinkin paljon siitä, miten poliitikkojen ja rahamiesten suhteet pelasivat ja kehittyivät ja miten yksi mies yli muiden piti aina pintansa, kun omat ja vieraat häntä kilpaa kampittivat.

Keijo Korhonen väitti jossakin kirjassaan, että Amerikassa on yhä tuhansittain paikallisia pikku pankkeja, jota toimivat koodilla 9-6-3. Se tarkoittaa sitä, että ne lainaavat rahaa tarvitsijoille 9 prosentin korolla, saavat sitä säästäjiltä 6 prosentin korolla ja pankinjohtaja lähtee kotiinsa iltapäivällä kello 3.

Tällaisia pankkejahan meilläkin oli vielä sukupolvi sitten pilvin pimein. Isännät olivat niitä sata vuotta sitten perustelleet, kun nykyaikainen maatalous tarvitsi lainaakin. Pankkibisnes oli äärimmäisen yksinkertaista ja turvallista. Raha tuli ja meni tietyssä suhteessa, vakuudet pelastivat, jos jollekin lainaajalle kävi huonosti.

Mutta kaikenhan tässä maailmassa voi möhliä. Vanhan sanonnan mukaan Juppiter löi ensi sokeudella ne, jotka halusi tuhota. Sen jälkeen heidän omat paheensa, ahneus, epärehellisyys ja turhamaisuus tekivät lopun työn.

Niinpä Suomenkin pikkupankit oli ehdottomasti fuusioitava suureksi rahalaitokseksi vai oliko se vallan finanssitavaratalo ja lähetettävä vielä niiden mukaan kastettu purjevene kiertämään maailmaa merkkinä sen valloittamisesta.

Ikävä kyllä, vene oli sarjassaan pikkuruinen eikä herättänyt minkäänlaista huomiota sarjassaan, eikä koko maailman kiertäminen tai maailmalle meneminen ollut juttu eikä mikään. Se suuri juttu oli siellä pärjääminen.

Takki auki mentiin ensin Lontoon Cityyn ja sitten Amerikkaan ja innostuttiin kaiken maailman vivuista ja vippaksista. Normaali, rehellinen lainaaminen kotipaikkakunnilla ei kiinnostanut ketään.

Kuten tunnettua, maailmalla tuli takkiin rajusti. Saaren kirjassa mainitaan, että pankkimiesten arvostus alkoi muistuttaa sikopaimenen nauttimaa kunnioitusta. Itse asiassa tuo ammattikunta, jota ei Suomessa esiinny, koostunee rehellisen työn tekijöistä, eikä pankkimiesten imago 1990-luvun puolivälissä enää noussut sille tasolle eikä ole noussut vieläkään.

Kaiken alku ja syy oli yli varojen eläminen, holtiton luotonotto ja –anto, joka viimein tuli tiensä päähän.

Kulutusjuhlat turmeli devalvaatio, joka yhtäkkiä nostikin halvalla saadun rahan kalliiksi. Oliko se pakko tehdä, lienee akateeminen kysymys. Olihan luotettu siihen, ettei sitä tule. Sekä suurpääomalle että ay-liikkeelle toinen tie eli ns. sisäinen devalvaatio alias kiky oli periaatteessa yhtä mahdollinen kuin käytännössä mahdoton. Devalvaatiota kannattivat molemmat ja se oli aikaa, jolloin sen voi vielä tehdäkin.

Sitten pelastettiin pankit ja siinä hommassa tuhottiin samalla suuri määrä kannattavaa tai ainakin toimivaa bisnestä. Saari ei edes mainitse käsitettä Koiviston konklaavi, vaan keskittyy käsittelemään Iiro Viinasen tiukkaa taistelua erilaisia lepsuilijoita ja haihattelijoita vastaan.

On epäilemätöntä, että tilanne oli vakava ja se oli hoidettava. Suomen luottokelpoisuus painui pohjamutiin ja korkoprosentti tietenkin samalla nousi. Roskalainoiksi Suomelle myönnetyt luotot eivät sentään koskaan muuttuneet ja se edellytti tiukkaa budjettikuria, kärsiä saivat niin terveydenhuolto kuin ns. kehitysapukin, joka lihavina vuosina oli kasvanut huikeisiin mittoihin.

Kaikki hyvät ihmiset olivat tietenkin takajaloillaan moisen raakuuden johdosta ja pahat ihmiset aktivoituivat aivan erityisesti yrittäessään kaataa syntipukiksi valittua valtiovarainministeriä ja vaatiessaan kuka mitäkin. Nopeastihan sitä oli opittu yltäkylläisyyteen.

Saari kirjoittaa reportaasia, jossa hengästyttävään tahtiin astuvat näyttämölle niin pankkien luottomiehet, valtion virkamiehet, poliittiset onnenonkijat ja rehellisen työn tekijät. Politiikan piirissä näyttää kelpo väki olleen selvänä vähemmistönä, vaikka sitäkin oli joka puolueessa. Viinanen vihaa tasapuolisesti kaikkien puolueiden ääliöitä ja lurjuksia ja on aina oikeassa.

Muutamat muut politiikan hahmot taas ovat aina väärässä ja niitä löytyy etenkin omasta puolueesta jos muualtakin. Monenlaista operaatiota tehdään hankalan ministerin päänmenoksi, mutta hän ei ole enempää lahjottavissa kuin petkutettavissa tai peloteltavissa.

Tulee vallan mieleen Runebergin von Fieandt: Mutt’ hän piti päänsä ain/ omaa tietään kulki vain/ totellut ei sanaa toisen/ sai siis joukon erikoisen.

Tässä on varsin ilmeisesti kyseessä tarkoin valittu näkökulma ja viittauksia Viinasen papereihin on siinä määrin, että uskoo hyvin niiden olleen käytettävissä. Todellisuus toki on monimutkaisempaa, mitä kirjoittakaan ei kiellä. Joka tapauksessa hän osaa dramatisoida ja kirjoittaa jännittävästi, joskus liiankin ilmeikkäästi. Viinanenkin milloin sähisee ja milloin sihisee. Usein hän ainakin on vihainen ja syystä.

Yksityiskohtana voi mainita Viinasen lukemattomat metsästysreissut. Tuntuu, että eläimiä tapetaan samaan tahtiin kuin puolihullu arkkiherttua Frans Ferdinand aikoinaan. Mutta nämä reissut ovat myös aivan keskeinen osa verkostoitumista, informaation hankintaa, neuvotteluja ja myös välttämätöntä rentoutumista. Terveyskin on sankarilla jo koetuksella ylirasituksen takia.

Teoksen onnellinen loppu on Lipposen hallituksen muodostaminen ja siinä vaiheessahan Suomen talouskin jo kasvoi aika kyytiä. Kuilun partaalla oltiin välillä ja se oli niin syvä, ettei kansa ymmärtänyt asiaa lainkaan, etenkään kun sitä ei voinut sille sanoa.

Sen sijaan kaiken maailman helppoheikit saivat halpoja pisteitä vaatimalla kuka mitäkin ja esittämällä hurskasta ja anteliasta sellaisilla rahoilla, joita ei edes ollut. Ne vain olisi ollut jostakin otettava, ei sentään omasta taskusta.

Tuon ajan lama oli syvä ja jätti erittäin pahat jäljet ja sen opetuksia kannattaa vielä pitkään pohtia. Nykyäänhän ollaan taas saman ongelman edessä, mutta vanhaa teholääkettä eli devalvaatiuota ei voida käyttää. Sitä paitsi tämä taantuma taitaa olla pitkä ja harmaa. Sipilän hallitus sai sentään aikaan jonkinlaisen kikyn, mutta nythän se alkaa jo olla purettu.

Vähääkään arvostelematta neljän viikon työpäivän ideaa, tulee kyllä mieleen, että lupaamisen ja jakamisen sijasta olisi nytkin löydettävä yksi mies, joka uskaltaa vetää oikeaksi tietämäänsä linjaa silläkin uhalla, ettei miellytä ketään kollegaansa.

 Mies tässä tarkoittaa tietenkin myös naista, kuten kansanhuoltoministeriön ohjeissa aikoinaan muistutettiin kanalla tarkoitettavan myös kukkoa. Mutta turhahan tätäkään  asiaa on normaalijärkiselle selittää.

Sitä paitsi Viinasen asenne menestyi kansan keskuudessa. Vaaleissa kun eivät äänestä pelkästään ääliöt, joiden mielestä heidän ja heidän kaveriensa on saatava aina vain enemmän eikä muulla ole väliä. Pessimismillään Koivistokin aikoinaan tuli valituksi. Liukkaat lupailijat eivät välttämättä ole suosituimpia ja ainakaan he eivät ole niitä, joita maa tarvitsee menestyäkseen, nytkään.

42 kommenttia:

  1. Jääräpäinen valtionvarainministeri Iiro Viinanen oli loppujen lopuksi vain melkoisen tyhmä insinööri. Markka olisi pitänyt laskea kellumaan jo 1985 tai edes hieman sen jälkeen, eikä vasta syyskuussa 1992 ylivoimaisen pakon edessä. Viinanen vastusti mm markan kellutusta viimeiseen asti. Kalevi Sorsan piikkiin laitettu sisäinen delvalvaatio oli aivan mieletön hanke, joka onneksi kaatui, kun Metalliliiton Per-Erik Lundh ja Paperiliiton Antero Mäki irtautuivat tästä hankkeesta.

    Suomella oli Viinasen aikaan vielä oma markka oma oma keskuspankki. Saaren kirjan mukaan joku virkamies ehdotti Viinaselle ainakin kaksi kertaa, että nyt pitäisi turvautua Suomen Pankin setelipainoon. Tämä ei sopinut tyhmälle insinöörille, kun makrotaloustieteen opinnot ja osaaminen olivat mitätöntä luokkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin äskettäin anekdootin maasta, jossa tyhmät insinöörit eivät ole vallassa ja setelipainoon turvaudutaan. Mies lähti kauppaan ja otti mukaan korillisen seteleitä. Laski sitten kaupassa korin kädestään hetkeksi, ja heti kori oli varastettu, vain setelit jätetty.

      Poista
    2. Setelien kanssa voi tulla vielä reaaliomaisuutta ikävä monelle.

      Poista
    3. Eihän rahaa tietenkään pidä painaa hullun lailla. Rajat tulevat vastaan täystyöllisyydessä, tuotantokapasiteetin lähestyessä täyskäyttöään, vaihtotaseessa, inflaatiossa ja rahan ulkoisessa arvossa, joka mitataan rahamarkkinoilla jokainen pankkipäivä.

      Poista
    4. Se on vain sillä lailla, että kun setelirahoituksen tielle lähdeltään sitä on vaikea hillitä. Ja mikä kurjinta maailma on tässäkin suhteessa epäoikeudenmukainen: mikä onnistuu USA:lle, ei välttämättä onnistu Suomelle.

      Tuossa suhteessa ihmetellen, mitenhän kansainväliset luonantajat ja -arvioijat mahtavat ajatella hallituspuolueen kansanedustajan Arhinmäen puheistä, ettei lainoja tarvitsisi maksaa lainkaan takaisin.

      Poista
    5. Kun korotkin oat negatiiviset, on vain oikeus ja kohtuus, että myös lyhennykset ovat.

      Poista
  2. Rahapoliittinen ikiliikkuja keksittiin mm. Suomessa 80-luvun valuuttasäännöstelyn purkamisen tuloksena. Kun lainojen vakuusarvot (kiinteistöt, kylpylät ja muut projektit) nousemistaan nousevat kohti ääretöntä, lainaa kannattaa ottaa niin paljon kuin sielu sietää ja kasvattaa kuplaa kaikin voimin. Hyvin kävi.

    Nyt on taas vähän sama tunnelma, kun korot ovat negatiivisia. Kun lainaa ottamalla kerran tienaa, kannattaahan sitä ottaa niin paljon kuin sielu sietää. Tämä on ihanaa!

    VastaaPoista
  3. Keskinäinen omistaja8. syyskuuta 2020 klo 14.38

    Viinasesta on tehty joku ihmeen messias vaikka kansataloustieteen asiantuntijat perustellusti olivat eri mieltä miten kriisi ratkaistaan. Viinasen ongelma oli, että se ei ymmärtänyt valtionvelan ja liike- ja kotitalousvelkojen eroa.

    Viinanen tuli lopulta ahneutensa tuhomaksi kun alkoi valmistella Suomi-yhtiön varallisuuden vastikkeetonta siirtoa Pohjola-yhtiöille. Se nyt vain ei käynyt vaan Viinanen sai nolosti lähteä sinne minne kuuluikin. Kysymys oli Suomi-yhtiön keskinäisten omistajien varallisuudesta, jota oli miljardikaupalla. Vakuutuksenottajien rahaa siis.

    Vieläkin vituttaa ja siksi toivonkin Viinaselle oikein, oikein pitkää loppuelämää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "ei ymmärtänyt valtionvelan ja liike- ja kotitalousvelkojen eroa."

      Espanja ymmärsi tämän eron 1600-luvulla useaankin otteeseen. Todellinen menestystarina. 

      Poista
  4. Mauno Saaren kirjasta ja muistakin teksteistä tulee mieleen ikuisia totuuksia -- lähinnä se tapa, jolla tarinankerronnallinen toisto loi aikanaan myyttisen totuudellisuuden, joka oli kaiken totuudellisuuden ensimmäinen muoto.

    Jokin perimmäinen ihmismielen ambivalenttisuus näihin "sankaritarinoihin" aina kuuluu. Roistomaisimmistakin valtapoliitikoista tuppaa historia tekemään sankareita, eikä ole tavatonta että esimerkiksi karmeimpia väkivallantekoja tehneitä rikollisia ihaillaan. Sanoisin että Viinas-myytissä on juuri näitä piirteitä.

    "Talous" ajattelun aitauksena ja laatuna palautuu niin maagisiin tajunnallisiin alkioihin, ettei mikään "reaalitodellisuutta" hallitseva päämäärärationaalinen toiminta edes ole mahdollista. Koska "rahaan" sisältyvä pohjimmiltaan uskonnollislaatuinen kaikkivoipaisuuskuvitelma on kuitenkin paljon vahvempi kuin mikään tiedollinen tai edes ylimalkaan rationaalinen järki, ihmiset kokevat rahatalousajattelun "realiteettina". Itse asiassahan se on vain nuimeerisella näennäiseksktiudella noiduttua yleistävää ymmärtämistä. Käsitemagiaa.

    Joten miten tällaisiin juttuihin nyt pitäisi suhtautua? Pitäisikö meidän todellakin elää maagisten noitavoimien maailmassa siksi ettemme pysty "näkemään maailmaa oikein" (Wittgenstein)? -- Kyllähän niihin noitiin siis suhtauduttiin ihan todellisina olentoina siinä maailmassa, jossa "rahalla" ei vielä ollut näitä ominaisuuksia, jotka noituudesta sitten uuden ajan taitteessa maagien ja alkemian kautta "rahaan" siirtyivät.

    Sopii tietysti meille. Aina tarvitaan magiaa. Nythän me myös tuomitsemme "rasisteja" käräjäsaleissa. Usko maagisiin, jopa kokonaisia "kansanryhmiä" uhkaaviin voimiin on todellista.

    VastaaPoista
  5. "Se tarkoittaa sitä, että ne lainaavat rahaa tarvitsijoille 9 prosentin korolla, saavat sitä säästäjiltä 6 prosentin korolla ja pankinjohtaja lähtee kotiinsa iltapäivällä kello 3. Tällaisia pankkejahan meilläkin oli vielä sukupolvi sitten pilvin pimein."

    1990-luvun laman merkittävimpiä syitä oli se, että säästöpankit SKOP:n johdolla luopuivat tästä perinteisesti säästöpankki-ideasta ja ulkomaisen "halvan" valuuttalainoituksen turvin hamusivat liikepankeiksi ja ryhtyivät myymään niille kotimaisille yrityksille - jotka eivät perinteisille liikepankeille kelvanneet ja houkoille yksityisille "edullista" valuuttalainaa. Kun sitten Suomen pankin johtajien Holkerin ja Kullbergin vahvan markan politiikka tuli tiensä päähän yksi sukupolvi tuhottiin taloudellisesti. Nykyinen hallituksemme on tuon laman lapsia ja haluaa välttää tuolloiset virheet. Aika näyttää tehdäänkö sen sijasta vastakkaisia virheitä. 

    VastaaPoista
  6. "olisi nytkin löydettävä yksi mies, joka uskaltaa vetää oikeaksi tietämäänsä linjaa silläkin uhalla, ettei miellytä ketään kollegaansa."

    Rohkenen toivoa, että nykyinen valtiovarainministeri täyttää tuon viinasenmitan. Toivottavasti hinta ei ole yhtä kallis kuin esikuvalla. Nythän tiedetään, että Suomi oli aivan kuilun partaalla, menossa IMF:n holhoukseen, aihan kuin Kreikka.

    On sanottu, että valtiomiehen ja poliitikon ero on se, että edellinen uskaltaa irtautua kannattajakunnastaan ts esittää näille ikäviä asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nythän tiedetään, että Suomi oli aivan kuilun partaalla, menossa IMF:n holhoukseen, aihan kuin Kreikka."

      Saisiko tälle tiedolle jonkin lähteen?

      Tuota samaa juttua on toisteltu lehdistössäkin faktana.

      Hurjimmissa jutuissa oli hotelli Tornista varattu kokonainen kerros tälle uudelle valvontakomissiolle...

      Suomi olisi voinut velkaantua reilusti enemmänkin 90-luvun laman aikana. Se 60%:n raja liittyi enemmänkin EY jäsenyys haikailuihin, jotka sitten ikävä kyllä toteutuivatkin surullisin seurauksin.

      Poista
    2. "Suomi oli aivan kuilun partaalla" on lähinnä poliittista propagandaa. Suomessa vastuussa olleet poliitikot ja virkamiehet eivät osanneet Suurta Lamaa hoitaa. Kun rahamarkkinat vapautettiin ilman samanaikaista markan kellutusta johti suureen katastrofiin. Kaiken kukkuraksi johtavat poliitikot ja Suomen Pankin johtokunta suureen ääneen vannoivat, ettei Suomessa enää koskaan devalvoitaisi. Tämä vakuutus lisäsi bensaa liekkeihin sekä pankeille että lainanottajille. Mitään riskiä ei ollut ottaa valuuttapohjaista lainaa, jossa korotkin olivat alhaisemmat kuin kotimaan lainarahassa.

      Presidentti Koivistokin syyllisti lainanottajat. Jos kerran oli vastuuttomia lainanottajia, niin oliko myös samalla vastuuttomia lainan myöntäjiä?

      Poista
    3. Pollitikon ainoa todellinen vaihtoehto on syyllistää syyttömät.

      Jos unohdetaan eri maissa eri aikoina käydyt sotarikos-oikeudenkäynnit, niin ongelmiin ovat aina syyllisiä tavikset.

      Me otimme liikaa lainaa, me rilluttelimme jne.

      Kuitenkin useimmat lailliset toiminnot tuottivat "nousukauden" - siis minkä tahansa nousukauden - aikana verotuloja valtiolle sekä yrityksille liiketoimintaa.

      +

      Kun kuvan kääntää nurinpäin, on helpompi huomata että "valtion" tehtävä onkin rajata eri tavoin taloudellista toimintaa.

      Samalla kuitenkin mahdollistetaan demokratioissa edes pinnallisesti oikealta näyttävällä vaalituloksella poliitikkojen uudelleen valinta.

      Puolueet toisaalta takaavat järjestelmän jatkuvuutta, kun poliitikkoja ohjaavat puolueiden piirissä ja lähellä häärivät "teknokraatit" ohjaavat päätökset haluttuun suuntaan.

      Ja kuka määrittää suunnan?

      Jossain määrin jopa yksittäinen vaalirahoittaja - muistetaan muinainen "vaaliraha-skandaali".

      Muttavielä enemmän määrittäjä on iso ylikansallinen koneisto, meillä täällä EU. Mutta tähän kuuluvat myös YK/UN ja sen alaiset tai sitä lähellä olevat organisaatiot, kuin monet monet muut tahot.

      +

      Kysymys vastuusta on hankala koska se on vain rajallisesti juridinen asia.

      Kyse onkin enemmän moraalista.

      Ja monella taholla sitä moraalia ei ole tai siinä on vakavia ongelmia.

      +

      Yksi kirjoista joista voi ehkä olla apua kieroon kasvaneen rahoitusmarkkinan ymmärtämisessä, on jo "vanhahko": Juhani Aromäki - Pankki josta näkyi koko kaupunki - eli aikoja kuolleen ja kuopatun Tampereen Aluesäästöpankin (ja millä nimillä nyt olikaan toimittu aiemmin) historia. Kirja kattaa lähinnä sotien jälkeisen ajan, koska pankin aiempi historia oli jo kirjoitettu ja tämä oli "jatko-osa".

      Meikäläisen pankkiteollisuuden historiankirjoitus näyttäisi olevan aika sirpaleinen, eli pieninä palasina siellä täällä.

      Yksi asia mikä ehkä vaikuttaa tähän voi olla ongelma ymmärtää rahan ja valuutan olemusta sekä sitä miten yhteiskunnat ja pankit kietoutuvat yhteen.

      Samoin kaikkien sotien kietoutuminen pankkien tai rahoituksen ympärille on iso ongelma - osaa materiaalista ei ole enää olemassa ja osaan ei pääse vielä käsiksi - eikä osaan siitä pääse tutustumaan kukaan koskaan.

      +

      Valuutta on lopulta vain työkalu yhteiskuntien ja ihmisten hallintaan sekä yksilöiden tai ryhmien arvon määrittelyyn - jopa yritysten arvo on pohjimmiltaan ihmisten arvo tai hinta.

      Jokaisen tuotteen tai palvelun takana on ihminen. Ainakin toistaiseksi patentit ja muut immateriaalioikeuden alaiset asiat vaativat ihmisen toimia.

      Ja voiko ihmisellä olla valuutalla määriteltävä arvo - ihan aikuisten oikeasti?

      Talousjärjestelmä seisoo jalat tukevasti irti maasta koska sen perusteet eivät ole kunnossa:


      "Luonnonvaroiltaan rajoitetulta planeetalta pyritään saamaan irti rajoittamaton voitto"


      Poista
    4. Eipä taida esim. ammatiurheilu, palveluala ja tietokoenpeliteollisuus kuluttaa uusiutumattomia luonnonvaroja kovinkaan paljon.

      Poista
    5. An: "Saisiko tälle tiedolle jonkin lähteen?"

      Oikeutettu vaatimus kaiken nettihälyn keskellä. Nyt en kotikirjaston avulla löydä (Rehnin Kuilun reunalla käsittelee myöhempää aikaa). Korona-aikana - enkä nettikommentin vuoksi kyllä muutoinkaan - lähde kotikirjaston ulkopuolelle.

      Saaren kirjaa ei ole nyt käytössä, mutta muistan tuon IMF asian lukeneeni painetusta kirjasta. Voi olla, että se on mainettu Saarenkin kirjassa. Se oli fakta, että tuohon aikaan oli todellinen vaara markkinaehtoisen lainahanan sulkeutumisesta, mikä olisi väistämättä johtanut IMF:n syliin.

      Poista
    6. Kun maalla on oma kelluva valuuttansa ja oma keskuspankkinsa, niin "Nimetön" voi olla täysin varma siitä, ettei keskuspankista rahat lopu ikinä.

      Eurojärjestelmäään kuuluvilla muutamilla mailla rahat ovat loppuneet jo monta kertaa, kun eivät ole voineet turvautua omaan keskuspankkiinsa ns viimekätisenä rauhoittajana.

      Poista
    7. Ollaan Toipila tästä väitelty ennenkin. En viitsi lähteä toistamaan kaikkia aikaisempia kantoja. Edustamme ajatuksessa "keskuspankista rahat lopu ikinä" täysin vastakkaisia kantoja. Omani on siis se, että kun LUOTTAMUS tuohon paperi/bittirahaan katoaa, seuraa kuplan puhkeaminen - jälleen kerran - ja varallisuuden uusjako, jossa kulta, muu reaaliomaisuus ja erityisesti tuotantovälineet jylläävät. Näin on käynyt historiassa lukemattomia kertoja aina Hollannin tulppaanimaniasta, Englannin Etelämeren yhtiöstä sekä Espanjan valtiokonkursseista alkaen. Ne muistetaan jonkin aikaa, mutta viimeistään lapsenlapsien ikäluokka keksii uuden "virityksen".

      Ainoa ero on siinä, että suuren ja mahtavan maan keskuspankin luottamus säilyy pidempään kuin pienen rajamaan. Anonyymi muistaa itse vielä aikoja, jolloin markan reaalikorko oli 10-15 prosenttiä. Sellaisella korolla ei mitään liiketoimintaa pyöritetä.

      Poista
    8. Luottamus on kaiken pohja FIAT-valuutan kohdalla.

      Esimerkiksi tilanne jossa hidaskuluttajahintojen nousu alkaa kiihtyä ja lopulta tilanne on hallitsematon, perustuu luottamuksen vähenemiseen.

      Eli kyse on psykologiasta ja lopulta hysteriasta jossakin muodossa.

      Ns. Itävaltalainen koulukunta on yrittänyt tutkia ja puhua juuri tästä - eli markkinoiden dynamiikan ymmärtämisestä edes jossain määrin.

      Tavallinen Keynesin ideoihin pohjautuva "elvytykseen" ja velkaantumisen eri muotoihin perustuva järjestelmä on hyvin kaavamainen.

      Esimerkiksi tätä kriisiä edeltänyt hitaan ja vain hyvin rajattuja talouden sektoreita hyödyttävä "talouskasvun" aika on periaatteessa vastoin Keynesin näkemyksiä.

      Kukaan ei ole keksinyt - ei kukaan keksi - viisastenkiveä talouden hallintaan ja ohjaamiseen.

      Järjestelmä on vain tullut tiensä päähän ja nyt odotetaan jotain uutta. Ja aikanaan se uusi tulee.

      Tätä uutta yritetään kaikin voimin vastustaa, koska se johtaa varallisuuden ja vallan nykyisen jaon ja niiden olemuksen purkautumiseen ja katoamiseen.

      Poista
  7. Valtion lainat ovat luonteeltaan ikuisia. Vanhojen lainojen erääntyessä, niitä maksetaan pois ottamalla uutta lainaa uusin ehdoin. Jos maa on hoitanut talouttansa holtittomasti, niin uutta lainaa ei löydykkään markkinoilta. Silloin maa joutuu maksukyvyttömyyden tilaan. Tämä vaara on osoittautunut todeksi eurojärjestelmässä.

    Itsenäisellä maalla pitää olla oma kelluvan valuuttansa ja ikioma keskuspankkinsa. Se on satavarma tieto, ettei keskuspankista rahat lopu ikinä. Tämä ei tarkoita sitä, että keskuspankkirahoitukseen mikään maa voisi turvautua holtittomasti.

    Toistan sen, mitä kirjoitin tuolla aikaisemmin: "Eihän rahaa tietenkään pidä painaa hullun lailla. Rajat tulevat vastaan täystyöllisyydessä, tuotantokapasiteetin lähestyessä täyskäyttöään, vaihtotaseessa, inflaatiossa ja rahan ulkoisessa arvossa, joka mitataan rahamarkkinoilla jokainen pankkipäivä."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Se on satavarma tieto, ettei keskuspankista rahat lopu ikinä. Tämä ei tarkoita sitä, että keskuspankkirahoitukseen mikään maa voisi turvautua holtittomasti."

      Onko näiden kahden virkkeen välillä jokin looginen ristiriita?

      Itse näen asian siten, että sana luotto kytkeytyy käsitteeseen LUOTTAMUS. Niin kauan kuin luotonantajalla on luottamus luoton (ehkä fiktiiviseen) takaisinmaksuun kaikki on hyvin. Kun tuo luottamus karisee, ensin nousevat korot (riskipreemio), sitten seuraavat vakavammat toimet.

      Poista
  8. Yksi ongelma on ollut jo liian kauan valuuttojen "pohjan" tai perustan huono ymmärrys.

    Eurossa valuutta on kaikille sama ja sen ostovoima eri maiden välillä riippuu esimerkiksi verotuksesta - eli kuinka monta yksikköä jotakin saa valuutan määrällä X?

    US-dollari on rakenteeltaan erilainen nk. bondi-markkinan osalta, eli meillä jokainen Eurossa kiinni oleva maa on ainakin hiukan eri arvoisessa asemassa toiseen tai toisiin nähden. Eli korko ratkaisee.

    Dollarissa kaikki osavaltiot ovat teoriassa samassa asemassa, mutta vain bondien tai velkakirjojen tai US-treasury-bondien osalta. Eli teoriassa valuutan arvo on kaikille sama.

    Euroopassa ja USAssa ongelmat ostovoimassa liittyvät myös verotuksen eroihin - voi olla kannattavampaa ostaa toisesta osavaltiosta jos se on mahdollista.

    Myös veroparatiisit - mm. Florida ja Delaware täyttävät kriteerin jossain mielessä - ovat ongelma niin siellä kuin täällä.

    Ratkaisu jossa Euro-mailla on erilliset bondi-markkinat - tai velkapaperimarkkinat - ei kestä pitemmän päälle.

    Tai toisin päin - jos mitään muutoksia ei tehdä Euron rakenteeseen, EKP:n ja siihen kytkeytyvien organisaatioiden valta kasvaa kaiken aikaa.

    Näitä organisaatioita ovat mm. isot think tank'it joihin jotkut poliitikot ja ehkä korkeat virkamiehet menevät laatimaan raportteja ym. materiaalia ja monia päätöksiä joko EKP:n sisällä tai Euvostoliiton toimielimissä tehdään pohjautuen näihin materiaaleihin.

    Lisäksi erilaiset pankkien tapaiset yhtiöt ovat näitä, kuten ERVV tai EVM. Tähän joukkoon kuuluvat myös Euroopan Investointipankin tapaiset organisaatiot.

    EIB on samoin paikka jäähdytellä uran jälkeen tai kasvaa korkoa seuraavaa tehtävää varten.

    Tämän lisäksi kuvioon liittyvät monet muut toimijat, muut keskuspankit, keskuspankkien teoreettinen pääelin BIS omine organisaatioineen - mm. FSB - sekä erilaiset vipurahastot sekä kaikki muut näiden kaltaiset.

    Lisäksi YK/UN -järjestöviidakko sisältää lukuisia pankkeina toimivia järjestöjä, IMF sekä WB näiden joukossa.

    Järjestelmä onkin tosiasiassa eräänlainen kaaos - kuin käärme joka syö omaa häntäänsä.

    +

    Juuri nyt US-dollarin arvo näyttää alenevan muihin merkittäviin valuuttoihin nähden.

    Jos talous toimisi muuten normaalisti, tämä olisi pahaa myrkkyä mm. Eurolle. Mutta kun talous ei toimi normaalisti muutenkaan, olemme keskellä pahinta myllerrystä koko historian aikana.

    Rooman tuho maailmanvaltana sekä kaupunkina oli jotain samanlaista, mutta hitaampi prosessi joka lopulta kiihtyi hyvin nopeaksi.

    Silloin lopullinen kriisi kesti muutaman vuoden - muistaakseni 8 v. - nyt tuho kestää kuukausi tai jopa vain viikkoja.

    Me tavikset kärsimme tässäkin eniten - eliitti porskuttaa kyllä hetken mutta ei kovin pitkään.

    Katastrofia ei pysty välttämään ja sen hidastaminen ei ole enää mahdollista.


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Boethiuksen Filosofian lohdutusta on näköjään Project Gutembergista viimeisen kuukauden aikana ladattu 66 kertaa. Toivoa siis on.

      Poista
    2. Jättekiva jos ao. kirja helpottaa jonkun oloa edes hetken.

      Luottamus "akateemiseen kirjakauppaan" on kylläkin lopulta tyhjän päällä.

      Meitä ei pelasta "länsimainen sivistys" koska se on tosiasiassa johtanut näihin ongelmiin.

      Poista
    3. Länsimainen sivistys rupesi kuvittelemaan olevansa tuhoutumaton luonnonvoima. Humanismi oli entropian päätepiste, sivilisaation väistämätön lämpökuolema ja historian loppu.
      Kuten usein ennenkin, demokratiassa roskaväki on saanut vallan. Erona aikaisempiin on vain se, että nyt roskaväki ei tiedä olevansa roskaväkeä, ja että varsinkaan nyt sitä ei saa sellaiseksi sanoa.

      Poista
    4. Demokratiakin on epäonnistunut.

      Esimerkiksi USA oli alunperin eräänlainen "timokratia" - eli sillä oli ääniä jolla oli lääniä.

      Määritelmä oli "demokraattinen tasavalta".

      Ei siis kovin tasa-arvoista...

      Ranskassa näennäinen demokraattisuus johti ensin terroriin ja myöhemmin Napoleoniin.


      "Kun kansa saa vallan, niin kuka silloin saa vallan?"

      "Facismi on aina facismia, oli se minkä väristä tahansa."

      - Paavo Haavikko

      Poista
    5. Oletko sama Antti K kuin 1995 Ylevillä?
      Jos olet, niin neljännesvuosisata näkyy opettaneen jotain.

      Poista
    6. Ei kuullosta mitenkään tutulta minulle, eli en ole sama henkilö.

      Poista
    7. "Ratkaisu jossa Euro-mailla on erilliset bondi-markkinat - tai velkapaperimarkkinat - ei kestä pitemmän päälle."

      Veisin tämän yhtä astetta pidemmälle: milloinkaan ei suvereeneilla valtioilla liene ollut yhteistä valuutta. Kun valtiolla on itsenäinen finanssipolitiikka ts valta päättää verotuksestaan ja julkisen vallan tehtävistä, sekä lainsäädännöstään (esim työlainsäädäntö), se on pitkän päälle mahdotonta. Kaipola oli hyvä esimerkki: kansainvälinen suuryhtiö päätti missä tuotettu paperi tuottaa suuremmat voitot, siinä on Suomen pääministerin turha pitistä mitään.

      Johtopäätös: on luovuttava joko eurosta tai suverenisuudesta, mikä tarkoittaa EU:n liittovaltiota.

      Poista
  9. Olen kirjan lukenut, ja sen näkökulma on todellakin tarkoituksella Viinasen. Sen näkee lukemalla Saaren muita vastaavia henkilökuvia, joista itse tiedän ja olen lukenut Minä Cristoffer Wegelius ja kirja Pertti Voutilaisesta, jonka nimeä en muista. Kun nämä käsittelevät osin samoja asioita, niin näkee selvästi, että jokainen kirja kuvaa näitä juuri päähenkilön näkökulmasta. Tavoitteena kaiketi, että nämä pyrkivät näyttämään mahdollisimman rehellisesti, miten kukin päähenkilö asiat aikanaan näki. Sarjassa voi olla muitakin kirjota, en ole selvittänyt, mutta arvelen Saarella olleen kunnianhimoinen tavoite luoda kokonaiskuva tuosta ajasta valoittamalla sitä riittävän monen keskeisen aikalaisen näkökulmasta, tekemällä heidän kanssaan luottamuksellista yhteistyötä.

    Mutta kyllähän Viinanen pääsi yllättävän pitkälle yksinkertaisesti päättämällä, että hän ei hae suosiota, eikä pyri jatkamaan poliittista uraansa. Mikä johti lopulta myös aika suureen kansansuosiookin, kaikkea muuta kuin jakamattomaan toki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai olikohan se niin, että Pertti Voutilaisen kertomus oli juuri tuossa samassa kirjassa Näkymätön käsi...

      Poista
    2. "jokainen kirja kuvaa näitä juuri päähenkilön näkökulmasta."

      Tuo tekniikka tuottaa lukijalle riemukkaan elämyksen varsinkin, jos on käytettävissä toisen, mielellään vastakkaisen, toimijan näkökulmaa edustava teos. Aika 1939-44 on tuossa suhteessa erityisen mielenkiintoinen. 

      Poista
  10. Nimetön 10. syyskuuta 2020 klo 17.43 tuolla yllä ei osaa edes makrotalouden perusteita. Suuren 1990 -luvun Laman aikaan nimelliskorot huitelivat jopa 19%:n korkeudella. Järjettömillä koroilla yritettiin epätoivoisesti puolustaa epärealistisen korkeata markan arvoa. Vasta kun syyskuussa 1992 markka osattiin pakon edessä laskea kellumaan, niin korot rauhoittuivat saman tien ja LUOTTAMUs palautui Suomen talouteen ja markkaan. Markka devalvoitui aluksi noin 40% marraskuun 1991 minidevalvaation ja syyskuun 1992 kellutuksen ansiosta.

    VastaaPoista
  11. Käsittämätöntä miten vihattu tuo Ahon-Viinasen hallitus edelleenkin on. Se pelasti Suomen holhoukseen joutumiselta. Todistaa vain, miten sanonta "kyllä kansa tietää" on täydellisen valheellinen. Tuo hallitus on edelleen yksi Suomen itsenäisen historiak parhaimmista. Kansa ei todellakaan tiedä, eikä siltä pidä neuvoja kysellä.

    VastaaPoista
  12. J.T. kirjoittelee täyttä pötyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vaan täyttä asia! Kansa on suuri turpa, joka täytyy tunkea täyteen propakandaa - taikka opettaa muuten itse tukkimaan se.

      Poista
    2. Aho-Viinasen hallitus ei pelastanut millään lailla Suomea vaan tyhmyyttään pahensivat Suurta Lamaa.

      Poista
    3. Koko tarina "IMF:n holhoukseen joutumisesta" on pelkkä myytti ja tarina, jolla älyttömiä päätöksiä on jälkikäteen yritetty selittää parhain päin.

      Koko holhousjuttu on yritetty kääntää Puolan sotatilan kaltaista logiikkaa noudattavaksi myytiksi. Puolan piti miehittää itsensä, ettei Neuvostoliitto miehitä sitä ja Solidarisuus ammattiliiton lakkolaisia pamputtaneeteneet ZOMO:n miehet ovatkin oikeastaan sankareita!

      Mitään todisteita koko "holhoukseen joutumisen uhasta" ei ole koskaan esitetty.

      Velka-asteen raja 60% oli ihan suomalaisten poliitiikkojen EY jäsenyyden petaamista.

      Hintana vaan oli 200 000 syrjäytynyttä ja talouselämässä suuri tuho, jossa tuottavia firmoja lyötiin armotta lihoiksi. Onneksi sentään valmiiksi rikkaat saivat ostaa asunnot ja muun kiinteän omaisuuden pilkkahintaan...

      Poista

Kirjoita nimellä.