lauantai 10. lokakuuta 2020

Klinge ei hellitä.

 

What do you want to do ?
New mail

Seikkailuja kotosalla

 

Matti Klinge, Mannerheimin unet. Päiväkirjastani 2019-2020. Siltala 2020, 182 s.

 

Kautta aikojen tuotteliain historioitsijamme Matti Klinge julkaisee tänäkin vuonna useita kirjoja. Yhdestä kirjoitin jo pari viikkoa sitten ja nyt tuli vastaan tämä. Kaupassa näin tuoreen uusintapainoksen parista vanhasta kirjasta ja omaelämäkerran päätösosa näyttää olevan tulossa.

Päiväkirjasarjalla on vakiintunut ihailijakerhonsa ja ymmärrän kyllä miksi. Vastaavaa älykästä pohdiskelua ja vankkaan historian tuntemukseen perustuvaa asioiden tarkkailua ei nykykirjallisuudestamme muualta tapaa. Asia voi liittyä siihen, ettei se myy enää kirjan muodossa ja on siirtynyt blogeihin.

Päiväkirjoissa joka tapauksessa seikkaillaan varsin rohkeasti niin nykykulttuurin kentillä kuin menneisyydessä, jonka tärkeys nykyajalle on kirjoittajan aina helppo löytää.

Anekdootti kertoo vahtimestarista, joka oli jäänyt vahingossa pitkäksi aikaa lukkojen taa maansa valtionarkistoon. Kun häneltä kysyttiin, mikä tilanteessa oli vaikeinta, hän vastasi, että nälän ja tupakan puutteen kyllä saattoi kestää, mutta pirullista oli, kun ei ollut mitään lukemista.

Tässä on tietenkin paradoksi, mutta juttu voisi hyvin olla tottakin. Mikäli ne tekstimassat, jotka olivat käden ulottuvilla, eivät kertoneet ihmiselle mitään, olisi niihin käytetty aika ollut pelkkää itsekidutusta.

Moni näyttää myös näinä koronan aikoina kokevan vaikeaa deprivaatiota joutuessaan olemaan ilman monia sisäeritystä kiihottavia elämyksiä. Erilaiset seikkailut ja elämykset ulkomailla, erilaisilla festivaaleilla tai vaikkapa yökerhoissa antaisivat kiihokkeita, mutta nyt niitä ei ole.

Sen sijasta voi tietenkin vaikkapa katsella TV-sarjoja, joissa ns. toiminta eli muutama murha ja mahdollisimman raaka pahoinpitely aikayksikköä kohti kohottaa toistuvasti adrenaliinitasoa. Lukeakin voisi, mutta mitäpä nykyihminen lukisi? Klassikkoja hän ei ymmärrä ja turhien julkkisten itsensä paljastelu puuduttaa nopeasti kenet tahansa.

Klingen päiväkirjat sen sijaan ovat älyllistä seikkailua. Niissä on sen verran rohkeutta, että ne aina välillä herättävät vastaväitteitä, varmaan aggressioitakin. Sitä paitsi niistä löytyy luultavasti jokaiselle aina silloin tällöin jotakin uutta, jota voi sitten sovitella omaan käsitykseensä asioista.

Kirjoittajan tavaramerkkeihin kuuluu tietty itsepäinen konservatismi kielellisissä asioissa. Kirjoittaja puhuu plastikkasseista, rullatuoleista ja kriitillisyydestä, kuten 1950-luvullakin tehtiin, mikä myös antaa tietyn, piristävän mausteen tekstille. Muodikkaat Amerikan slangin puhujat eivät ole päässeet ulottamaan vaikutusvaltaansa näille sivuille, ja heitä kirjoittaja vain käväisee ohimennen ruoskimassa.

Kotikirjaston pöydältä avautuu kuitenkin myös näkymä maailmanhistoriaan. Sen mannerlaattojen liike osoittaa, että anglofoninen maailma on nyt pahasti laskusuunnassa. Asiain tilaa voi vain verrata parin- kolmenkymmenen vuoden takaiseen.

Myös se pohjoismaisuus, joka käytännössä tarkoitti Ruotsikeskeisyyttä, on hajonnut. Meille se oli aikoinaan monessa suhteessa tärkeää ja muutkin Ruotsin naapurit menivät siihen mukaan, mutta mitä siitä oikein onkaan enää jäljellä? Ruotsi ei todellakaan ole enää ylivertainen esikuva edes naapureilleen -varsinkaan Malmön Ruotsi. Uskon ymmärtäväni, mihin tuo sana viittaa.

Kirjoittaja näyttäisi pitävän arvossa EU:n suuruutta. Johonkin suurempaanhan meidän, pikkuvaltioiden tulee kuulua, eikä Venäjäkään taida olla vaihtoehto -ainakaan enää.

Anglosaksisen maailman usein vastenmieliset omituisuudet ovat kirjoittajan hampaissa ja armon saavat hänen silmissään lähinnä Ranska ja Saksa. Venäjän geopoliittisia intressejä hän on aina ymmärtänyt ja sivuaa taas tätä tärkeää aihetta.

Uusista ja yllättävistä löydöistä suurin osa näyttää nyt tulevan G.A. Gripenbergin laajoista päiväkirjoista. Olen itse tällä palstalla kommentoinut Gripenbergin muistelmia, mutta päiväkirjathan ovat kokonaan toisenlainen genre.

Noiden päiväkirjojen sivuilta astuu esiin myös se toisenlainen Mannerheim, joka kertoo unistaan ja joutuu vielä lähes 80-vuotiaana kauniin kreivittären lumoihin. No, rakkauden edessä nöyrtyvät kaikki ikäkaudet, kuten Puškin aikoinaan sanoi: любви все возрасты покорны.

Kirjoittajalla riittää myös runsaasti kommentteja nykypolitiikkaan. Hän kauhistelee Tuomiojan sivistymätöntä tapaa leimata Varsovan kuninkaanlinnassa vietetty aika hukkaan heitetyksi ja paheksuu suuresti sitä poliittisten avustajien laumaa, joka nykyään on sekä ministereillä että kansanedustajilla. On selvää, että tuo poliittisten broilerien joukko käyttää myös suurta valtaa, mutta kenen mandaatilla?

Vanha, presidentille suuren vallan antanut hallitusmuoto oli nykyistä selvästi parempi ja nykyinen, vallankaappauksen jälkeinen tila saattaa kriisin kohdatessa koitua kohtalokkaaksi. Aikoinaan, Suomen kohtalonvuosina heikkoja poliitikkoja ohjasivat sisäpoliittiset intressit, mikä johti katastrofiin.

Nykyinen viisikko saa kirjoittajalta selvästi paremman arvosanan kuin edeltäjänsä ja sitä voi itse asiassa odottaakin. Ainakin nuo tytöt (Klinge ei sanaa käytä) pukeutuvat hyvin ja käyttäytyvät muutenkin arvokkaasti. Sivumennen sanoen, olen kovin ihmeissäni ”tyttö”-sanan ymmärtämisestä synkän pejoratiiviseksi. Olen heitä aina ihaillutkin.

Seikkailut kirjojen äärellä ovat monet, mutta lehdet eivät näytä kykenevän tarjoamaan merkittävää älyllistä kiihoketta, ainakaan suomalaiset.  Ruotsissa sivistyneistön puoleen kääntyvä sanomalehti sentään on: Svenska Dagbladet.

Olisipa mainiota, jos meilläkin sataisiin jotenkin aikaan vastaava instituutio. Maamme valtalehtien kunnianhimo näyttää suuntautuvan aivan uskomattoman yksipuolisesti Amerikan asioihin ja kosiskelevan sitä nuorisoa, jonka sivistyksessä helppohintainen visuaalinen aines ja barbaarinen, yhä primitiivisemmäksi käyvä musiikki ovat keskeisiä.

 Historia on sille täysin vieras alue ja alkaa yleensä toisesta maailmansodasta, joka käytiin holokaustin takia. Tämä toki on oma mielipiteeni, mutta impulssi tulee tällä kertaa tästä kirjasta.

Huomaan, että kirjassa on noteerattu myös allekirjoittaneen blogi, jossa ilmeisesti olen osoittanut ymmärtäväni erään Klingen vanhan kirjan idean. Totean asian tyydytyksellä ja odottelen, milloin seuraava kirja tulee. Aina ne on ollut pakko lukea.

33 kommenttia:

  1. Vanhassa vara parempi. Kun en ole saanut tolkkua, tähän aikamme virushysteriaan turvauduin minäkin vanhaan kirjaan, eli Jose Ortega y Gassetin Massojen kapinaan. Täällä Espanjassahan on maskipakko ollut jo kuukausia ja muutenkin meno on sekoboltsitasoa. Kun olen katsellut kuinka kiltisti kaikki pitävät sitä perhanan kuonokoppaansa, niin en voi olla muuta mieltä, kuin että espanjalaiset ovat kansana aika sivistymättömiä ja munattomia. Kun juttelemme vaikka golfkavereittemme kanssa, niin kaikki toistavat näitä El Paisin ja muun median kauhupuheita, siis samoja paskapuheita mitä Suomenkin lehdet levittävät kuin Round Uppia pellolle.

    Espanjalaisena Gasset tietysti tunsi heimonsa ja hän määrittelikin espanjalaiset kansaksi, joka mukautuu paremmin huonoon hallintoon, kuin päinvastoin. No nykyisyys ja historia todistaa, että näin on. Hävettää vain, että sama massojen tauti on tarttunut Suomeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maskit ovat aasialaisten sosiaalistateatteria. Nyt tätä sosiaalista kontrollia matkitaan lännessäkin. Kiinassa puolue teki nuhakuumeesta uuden Musta surman spektaakkelilla joka sai aikaan joukkopsykoosin. Puolue ei kestänyt edes somessa olevaa kiehuntaa uudesta nuhakuumeesta ja julkisuushakuisen lääkärin kommentteja. Se halusi näyttää kaikkivoipuuttaan. Koronaan olisi pitänyt suhtautua kuin sikanuhaan eli lehtien pikku uutisena.

      Poista
  2. "Matti" kirjoittaa Hyvä Veli -kirjeen "Kimmolle" ja puhuukin hyvin tärkeästä asiasta: siitä, mitä elokuun 23. päivän "paktin" 1939 maininta etupiireistä oikein tarkoitti. (Samaa asiaa samassa hengessä analysoi Visurin - Murtorinteen kirja, mutta jostain syystä Klinge ei Murtorinnettä myöhemminkään mainitse.)

    Mutta miksi kirjeessä yhtäkkiä ruvetaan puhumaan "näissä merkeissä" säädetystä Suomen HM:sta heinäkuulta 1919? En oikein ymmärtänyt.

    VastaaPoista
  3. Aikojen pimeyden arvioinnissa ei ehkä pitäisi käyttää sellaisia falskeja ilmauksia kuin "helppohintainen visuaalinen aines" tai "barbaarinen, yhä primitiivisemmäksi käyvä musiikki".

    Sellaiset kannattaisi esimerkein täsmentää. Muuten syntyy sellainen vaikutelma joka minulle aina syntyy kun yritän lukea Klingen tekstejä -- että on olemassa jokin siniveristen valtakunta, jossa kaikki on sivistynyttä ja hienoa, edustaen ihmisyyden kehittyneintä huippua, ja outoa on vain, että se kummasti kulkee säätyjen ja sukujen mukana eikä rahvaalla ole sinne pääsyä.

    Hrutshev oli sitä mieltä että moderni taide on aasinhännällä huitaistua. Olen tavannut paljon sivistyneempiäkin ihmisiä joilla on jostain syystä ollut sellainen käsitys etteivät esimerkiksi Picasso tai Dali osanneet edes piirtää. Samoin on ollut musiikkikriitikkoja jotka ovat kategorisesti tuominneet populaarimusiikin. Esimerkiksi Heikinheimolle olisi voinut soittaa Sibelius-viulukilpailun voittajan Yuval Yaronin levyä ja Beatlesia peräkkäin, ja hän olisi haukkunut jälkimmäiset "räkäkurkuiksi". Kun taas Yaronilta kysyttiin mikä oli hänen lempimusiikkiaan, hän vastasi: "Yesterday".

    Toinen juttu sitten on, että liian monet "älyllisen keskustelun" perään huutajat eivät oikeasti mihinkään älylliseen keskusteluun pystyisi. Se on vähän kuin missien puhetta, kun he esittävät vaatimuksia siitä millaisen pitäisi miesystävän olla. "Syvällinen ja älykäs." Niinpä niin.

    Elokuviahan monet eivät pidä taiteenlajina ollenkaan.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elokuvissa on hyvin taiteellisia ja hyvin viihteellisiä. Jotenkin omaan makuun sopii parhaiten jotain tuosta välimaastosta.

      Poista
    2. "... on olemassa jokin siniveristen valtakunta, jossa kaikki on sivistynyttä ja hienoa, edustaen ihmisyyden kehittyneintä huippua, ja outoa on vain, että se kummasti kulkee säätyjen ja sukujen mukana eikä rahvaalla ole sinne pääsyä."

      Klinge kieltämättä kuuluu siihen arroganttiin vähemmistöön, joka kytkee sivistyksen vanhaan vereen tai rahaan, jossa sivistys imetään äidinmaidossa monen sukupolven perintönä. Tuosta Klingen haikailusta menneeseen maailmaan ennen 1960-luvun massayliopiston tuottamaan lukeneistoa joko pitää tai sitten ei. On se sopivina annoksina hyvää vastapainoa nykymenolle. 

      Kun itse en kuulu tuohon valittuun sivistyssäätyyn, en osaa varauksetta Klingeä omaksuakaan.

      Poista
    3. No jaa. Yleinen elämänkokemus ja mm. muutamien poliisien tunteminen kertoo kyllä aikamoisesta sivistyksen pinnallisuudesta monessa ns. sivistyssuvussa. Tai muuten julkkiksissa. En puhu nyt Klingestä, jota en mitenkään tunne. Uskoisin kuitenkin, että myös Klinge ja muu ns. sivistyneistö käy kakalla päivittäin eikä tuotos ole hattaraa.

      Poista
  4. "Asia voi liittyä siihen, ettei se myy enää kirjan muodossa ja on siirtynyt blogeihin."

    Jotkut fiksut ratkaisevat tämän niin, että pitävät ensin blogia ja sitten muokkaavat siitä kirjan. Lukijakin on kiitollinen kun saa tekstin pysyvästi käyttöönsä. Blogi voi kadota yhdessä yössä - kuin Orwelin Oseaniassa.

    VastaaPoista
  5. "Sen mannerlaattojen liike osoittaa, että anglofoninen maailma on nyt pahasti laskusuunnassa."

    Hiski Haukkala analysoi tätä erinomaisesti uudessa "Suuren pelin paluu" kirjassaan. Ei hän kovin hyvää ennustetta EU:llakaan anna. Suomen asema on kaikkiaan vaikea, joskaan ei toivoton.

    VastaaPoista
  6. "Ruotsissa sivistyneistön puoleen kääntyvä sanomalehti sentään on: Svenska Dagbladet.Olisipa mainiota, jos meilläkin sataisiin jotenkin aikaan vastaava instituutio."

    Onko taas tässä kirottuna syynä maamme pienuus - ellei peräti tyhmyys - meillä ei kertakaikkiaan ole riittävästi sivistyneitä ihmisiä ylläpitämään yhtäkään laatulehteä: ainoa sen tapainen Hesarikin joutuu levikkikamppailussaan nuoleskelemaan nuorisoa ja sen sukuviettikeskeisyyttä. 

    VastaaPoista
  7. Hesarissa on isoja haastatteluja ihmisistä, joilla ei ole mitään arvostettavia saavutuksia. En ole sieltä lukenut yhtäkään putki- tai sähkömiehen 50-vuotishaastattelua.

    VastaaPoista
  8. "Maamme valtalehtien kunnianhimo näyttää suuntautuvan aivan uskomattoman yksipuolisesti Amerikan asioihin"

    Sama koskee Ylen TV-uutisia. Esim. muutama päivä sitten tuli pitkät tarinat siitä, kuinka kulkutautiin sairastunut trumppi oli istuskellut auton kyydissä.

    " nuorisoa, jonka sivistyksessä ... barbaarinen, yhä primitiivisemmäksi käyvä musiikki ovat keskeisiä."

    Tuskin nuorison musiikkimaku yhtään sen huonompaa, kuin menneinä vuosikymmeninä. Se on vain erilaisempaa.

    VastaaPoista
  9. Näin 10. lokakuuta, suomalaisen kirjallisuuden päivänä, sopinee sitaatti Klingen uusimmasta:

    "Meillekin olisi ruotsi voinut jäädä kirjakieleksi, silloin olisi saatu valmis kirjallisuus ja kulttuuri..."

    Muutoin Klinge tulkitsee "kansankielten", siis suomenkin, yhteiseksi piirteeksi usein varhemminkin selityksenä viljelemänsä "kateuden, resentimentin, paikalliseen vanhaan sivistyskieleen ja sen sosiaaliseen kannattajakuntaan nähden".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina Klinge onnistuu sanomaan asioita, jotka jotakuta harmittavat. Tuo harmittaisi minuakin, ellei naurattaisi. Mutta esimerkiksi suomen ja karjalan kielen suhteessa yhtälö olisi toiminut hyvin.

      Poista
    2. Mikä sitaatti siis kertoo tylysti sen, ettei Matti Klinge ymmärrä yhtään mitään sen enempää inhimillisen kielen tajunnallisista alkioista kuin erityisesti eurooppalaisen uuden ajan kognitiivisten emergenssien kykennöistä nimenomaan kielellis-kulttuurisiin kansallisvaltoihin.

      Voi tätä aikojen pimeyttä. Ihmisiä jotka puhuvat itseään suurempia, ymmärtämättä omaa sivistymättömyyttään.

      Poista
    3. Kylläpä Oikkonen asian selkeästi puki sanoiksi. Voi tätä aikojen pimeyttä...

      Poista
    4. Tämä 'voi aikojen pimeys' johtuu luonnontieteellisestä ilmiöstä nimeltään syksy.

      Poista
  10. Jospa pitkän historian kuluessa pohjoismaalaiset olisivat rakentaneet erikielisten alueiden yhteisönsä niin ettei ketään jätettäisi tai maalitettaisi saati muilutettaisi, vaan jokainen voisi löytää itsestään hyvän ihmisen alkion kuvittelematta pudonneensa jostakin pilvistä. Kukin voisi toteuttaa ihmisen mittakaavaa tunnustamalla biologisen äitinsä ja isänsä, kiistäen ”pyhän hengen” yllytyksen ottaa toisen alue haltuun suojatakseen sen.

    Paradoksaalista kyllä holocaustin tuhkasta uutta Eurooppaa rakentaessaan monet rehelliset sielut löysivät sveitsiläisten elämäntavasta hyviä malleja: mitä kevyemmät ideologiset hallintorakenteet ihmisillä on yläpuolellaan, sitä tyytyväisempiä he ovat elämäänsä. Eiväthän sveitsiläiset halua kaikki edes tietää minkä niminen henkilö kulloinkin liittovaltion presidentin pallilla istuu! Italiassakin kansa äänestää nykyisin paikallisesti milloin mistäkin hallintoseikasta jättämättä valtaa Roomalle. Pari viikkoa sitten päättivät radikaalisti supistaa parlamentin jäsenten määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sveitsi on mainio. Eri kansallisuudet elävät sulassa sovussa ja täydessä eristyksessä toisistaan. Naapurikantonin kieltä osataan vain satunnaisesti. Se on onnistunut monikulttuurinen yhteiskunta. Muunlaisia ei olekaan.

      Poista
    2. Onnistuneiksi monikulttuurimaiksi voisi luokitella myös Suomen ja Kanadan. Kun taas Englannin kuningaskunnassa Irlannin saaren pohjoisosissa monikulttuurisuus on töksähdellyt tosi pahasti.

      Poista
    3. "Englannin kuningaskunnassa Irlannin saaren pohjoisosissa monikulttuurisuus on töksähdellyt tosi pahasti."

      Johtuisiko se jotenkin siitä,että toinen ryhmä (protestantit) värvättiin alun perin pitämään kurissa kapinoivaa enemmistöä (katoliset). Miehittäjiä ja heidän kätyreitään harvoin rakastetaan (vrt Viron venäläiset) eivätkä nämäkään vastaavasti kantaväestöä.

      Poista
  11. Muina miehinä totean tässä (ohimennen) että Vihavainen ja Klinge edustavat aivan samaa, raskasta sarjaa. Kiitos molemmille!

    VastaaPoista
  12. Kuulkaapas nyt huolestuttavia uutisia. Tilanne on todella paha. Nimittäin Trump johtaa Biden'iä siinä gallupissa, jonka laatija on aina osunut oikeaan, kun USA:n presidenttiä on valittu.

    Nyt YLE ja HS kaikki peliin vai onko jo liian myöhäistä? Vaalipäivä on kolmen viikon päässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voiko maailman vaikutusvaltaisin media - Suomen Yleisradio - saada aikaan torjuntavoiton?

      Tykistömme puhuu järeätä kieltään!

      Ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua!

      "Luettelo radiovastuulain edellyttämistä vastaavista ohjelmatoimittajista on nähtävillä Yleisradion toimitiloissa Kesäkatu 2:ssa arkipäivisin kello 8.45 - 15.45".

      - viimeinen ilmoitus luettiin säännöllisesti silloin joskus vuosia sitten.

      Poista
  13. Luulen, että ampuvat taas historian tehokkaimman keskityksen. Siltä jo näyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Melkein yhtä vaikuttavan kuin ennen vanhaan Peräkylän SKDL:n paikallisosasto tuomitsi milloin minkin USA:n toimen. (Noh, olihan siinä se valtioviisaus, että vihollinen hankittiin kaukaa eikä läheltä. Itse en tällaista ruotsalaista lähestymistapaa - julkilausumat asioista, joihin ei niillä voi vaikuttaa - kannata.)

      Poista
  14. Luulen, että ampuvat taas historian tehokkaimman keskityksen. Siltä jo näyttää.

    VastaaPoista
  15. Kerran lääkärien kahvihuoneessa olin ainoa miespuolinen. Useimmat läsnäolleet naislääkärit olivat minua paljon vanhempia ja astronomisesti kokeneempia senioreita. Tokaisin vain, että keittäkääs tytöt kahvia, ja näin tapahtui. Kaikki pitivät sitä ihan luonnollisena. Kahvi oli hyvää, ja myönsin auliisti keittäjän taidon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisiko mahdollista, että kokeneemmat kollegat olivat joskus maistaneet Catilinan kahvia ja valinneet sen jälkeen ns. pienimmän riesan tien?

      Poista
    2. Tai jos ne vanhemmat lääkärit eivät olleet radikaalifeministejä vaan omasivat pätevyydestään johtuen riittävän itsetunnon ja huomioon ottaen edellisen kommentin pointin valitsivat siinä kerrotun lähestymistavan.

      Poista
  16. Nähdäkseen suurimman osan siitä, mikä Varsovan kuninkaanlinnassa on mielenkiintoista, ei tarvitse poistua edes Blogspotista:

    http://kaponieeri.blogspot.com/2014/05/varsovan-kuninkaanlinna.html

    Puolassa näyttää uusin päiväsaldo olevan 5 068 tartuntaa.

    VastaaPoista
  17. Tulipa itsekin pikaluettua tuo samainen päiväkirja. Näyttää muuten siltä, että kustantajan vaihduttua kirjakkeeksi on muuttunut jokin isohko laji, ei hyvä asia ollenkaan.

    niin, Vihavainen on oikeassa siinä, että Klinge on samalla virkistävä ja ärsyttävä. Hänelle USA tuntuu olevan samanlainen sokea piste kuin Venäjä Juhani Putkiselle. Klinge ei tunnu vaan ymmärtävän "Amerikan ideaa" eli esimerkiksi sitä "valtion vastustajien" ideaa, että liittovaltion ei pidä sekaantua osavaltioitten asioihin (esimerkiksi terveydenhuoltoasiat). Itse olen ainakin saanut sellaisen käsityksen, että Klinge on henkeen ja vereen kaupunkilainen. Ja kun USA on kuitenkin niin leimallisesti "rajaseutujen" kulttuuri, niin Klingen ajatusmaailma menee sekaisin.

    Klingen ajattelun yksitotisuuden huomaa esimerkiksi siitä, miten hanakasti hän kauhistelee USA:n kuolemantuomioita, mutta enpä muista hänen koskaan tuominneen Japanin ja Kiinan kuolemantuomioita. Suorastaan koomiseksi homma meni, kun hän joskus kauhisteli "irakilaispoikien" kauheaa "teurastusta" Persianlahden sodissa (kuitenkin puhutaan aikuisista miehistä!).

    Jotain käsittämätöntä on Klingen myönteinen arvostelu nykyhallituksesta. Kun hänen teksteistään saa käsityksen, että hän kannattaa sananvapautta ja vapaata keskustelua, niin miksi hänen mielestään hallitus, jonka avainministerit haluaisivat Suomeen ennenäkemättömän kovaa sensuuria, on niin hyvä? Tai kun hän selkeästi tuomitsee tieteen ideologisoinnin, niin miksi hän ylistää ministereitä, joitten tavoitteena on nimenomaan tieteen ideologisointi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "USA on kuitenkin niin leimallisesti "rajaseutujen" kulttuuri, niin Klingen ajatusmaailma menee sekaisin."

      Ei se ole: se on sekä liberaalien demokraattien kaupunkilaisten että arvokonservatiivien (rajaseudun) republikaanien hallitsemien sydänmaiden osavaltioiden kulttuuri. Tälle hetkelle luonteenomaista on se, että nuo kaksi ovat ajautuneet kulttuuri- ja poliittiseen sotaan. Markku Ruotsila on analysoinut taustan erinomaisesti. Vanha one nation under God -ajattelu on valitettavasti muisto vain, henkistä sisällissotaa käydään jo.

      Poista

Kirjoita nimellä.