keskiviikko 4. marraskuuta 2020

Maailman kunnia

 

Lenin on kaikkia eläviä elävämpi!

 

Otsikossa esitetyn ajatuksen jakoi varmasti Neuvostoliiton loppuvuosina moni niistä, jotka katselivat Punaisen torin paraatien gerontokraattista vastaanottajakuntaa mausoleumin parvekkeella.

Itse asiassa lause sisältyy jo Majakovskin tunnettuun runoelmaan, eikä ole suotta jäänyt elämään suurena neuvostomeeminä. Sen mahtipontiset säkeet kyhättiin Leninin kuoleman kunniaksi, mutta ei hautajaisiin.

Ortodoksisen pyhimyksen tavoin ruumis jätettiin hautaamatta ja on tänäkin päivänä Punaisen torin laidassa, groteskina inhimillisen vähä-älyisyyden (human frailty) muistomerkkinä.

Nykyään meidän on hyvin vaikea ihan todella ymmärtää, mikä määrä sokeaa uskoa ladattiin aikoinaan Leninin julistamaan vallankumoukseen ja Stalinin sen jälkeen toteuttamaan sosialismiin. Luulen, että asia on nuoremmalle sukupolvelle mahdoton ja harvat varttuneemmatkaan enää jaksavat oikein uskoa, miten asiat olivat vielä muutama vuosikymmen sitten.

Leninin kultista on tehty tutkimuksia, eikä kenellekään liene salaisuus, että sitä kehitettäessä esikuvana olivat ortodoksiset perinteet. Se oli tuttua talonpojille, joille kai siirtymisen pyhästä Nikolauksesta lljitšiin piti olla paljonkin helpompaa kuin opetella niin sanottujen diamatin ja istmatin oraakkelimaista munkkilatinaa uuden, paratiisimaisen yhteiskunnan pikaisesta saapumisesta pian Venäjälle, tuohon pyhään ja historian valitsemaan maahan.

Leninin ylistäminen oli hyvin paradoksaalinen asia. Kuollessaan hänen ei voitu sanoa saaneen aikaan mitään muuta kuin Venäjän täydellisen tuhoamisen. Vain diktatuuri, puoluevaltio oli kestänyt kaikki koetukset ja entisestään lujittunut. Suurvallan uusi luominen ja niin sanottu Venäjän maiden kerääminen tuli vasta Stalinin tehtäväksi.

Suomalaisessa lehdistössä ei suotta nimitetty Leniniä historian suurimmaksi hävittäjäneroksi, joka ei kyennyt rakentamaan mitään. Itse asiassa sotakommunismista luopuminen ja uuden talouspolitiikan, NEP:in omaksuminen merkitsivät tämän tunnustamista talouden alalla. Uudenlainen diktatuurihallinto oli kuitenkin kestävämpi luomus.

Joka tapauksessa Leniniä voitiin pitää Neuvostoliiton perustajana. Häikäilemätön vähemmistödiktatuuri, terrorin käyttö ja kokonaisten yhteiskunnallisten kategorioiden suunnitelmallinen poliittinen, oikeudellinen ja taloudellinen sortaminen olivat ne pylväät, joiden varaan Stalin saattoi rakentaa.

Vaatimattomana hahmona Stalin selitti olevansa vain Leninin oppilas ja työn jatkaja, mikä hän olikin. Sanonta nykypäivän Lenin kuvasi tätä suhdetta: Stalinin valta ei perustunut inhimillisiin seikkoihin, vaan historiaan, jonka nerokkaan tulkinnan Stalin oli saanut perinnöksi Leniniltä.

Ymmärrettävää on, että kun Stalinin rikokset paljastettiin hänen kuoltuaan, nostettiin palvonnan kohteeksi Lenin ja hänen luomansa puolue -ne eivät olleet koskaan erehtyneet, toisin kuin Stalin ja häneen liittynyt henkilönpalvonta -tuo inhimillinen tekijä, joka oli sotkenut historiallisen lainomaisuuden ymmärtämisen puhtaassa muodossaan eli leniniläisittäin.

 -Stalin ei siis ollutkaan nykypäivän Lenin, haluttiin korostaa ja menneisyyden rikosten ja suoranaisten virheiden vastapainoksi ja yläpuolelle nostettiin nyt ne leniniläiset periaatteet, joissa pysymällä Venäjä ja koko maailma olisivat saattaneet kulkea puhtaan onnen ja autuuden tietä valoisaan tulevaisuuteen.

Toteutumatta jäänyt leninismi nostettiin nyt koko historian verrattomaksi mittapuuksi ja todettiin, että Neuvostoliitto sentään oli säilyttänyt puolueensa kollektiivisessa viisaudessa kaiken olennaisen siitä, mitä leninismi edusti, vaikka jaloa asiaa olikin tahrattu monien uskollisten toverien verellä. Muistahan ei tarvinnut eikä saanutkaan lukua pitää.

Moni meistä muistaa yhä vuoden 1970 -UNESCO:n siunaaman Lenin-riemujuhlan, jossa tuon maailmanhistoriallisen neron satavuotissyntymäpäivää kunnioitettiin meilläkin jopa tuhansissa tapahtumissa. Suomessa kriittisimminkin Neuvostoliittoon suhtautuvat ammensivat Lenin-kuvansa Arvo ”Poika” Tuomisen kirjoista ja nyökyttelivät: Olisipa Lenin saanut elää! Stalin pilasi hyvän asian.

Brežnevin Neuvostoliitossa Lenin (pro Stalin) sitten symbolisoi kaikkea sitä, mistä voitiin ylpeillä. Ylpeilemisen aiheitahan riitti: voitto sodassa, valtava sotalaitos ja ydinasearsenaali, niin sanottu avaruuden valloitus ja koko suurvallan mahtavuus.

 Kiitoksen antaminen näistä Leninille oli kaukaa haettua ja perustui yhteen ainoaan asiaan: siihen dogmiin, että Neuvostoliitto oli maailman kansoista ensimmäisenä astunut sosialismin tielle ja toteuttanut yhtyeiskuntajärjestelmän, joka lainomaisesti oli tuleva voimaan koko muussakin maailmassa.

Toisin sanoen, itse elämä oli todistanut Leninin näkemykset oikeiksi. Argumentit olivat vastaansanomattomia ja niitä esiteltiin joka vuosi punaisella torilla. Sen, joka ei halunnut uskoa marxilaiseen filosofiaan, oi pakko uskoa ydinaseisiin ja filosofiassahan käytäntö on teorian kriteeri.

Kun itse elämä sitten vähän myöhemmin todisti Leninin uskon sadan vuoden takaisiin filosofisiin spekulaatioihin olleen tyhjän päällä, menetti hän lopullisesti maineensa. Perestroikan aikana pääsihteeri Gorbatšov jo joutui toteamaan, ettei Neuvostoliitto ollutkaan edes yhtä demokraattinen kuin lännen kapitalistiset maat.

Tätä on verrattu siihen, että paavi olisi koonnut kansan Pietarinkirkon aukiolle ja julistanut, että koko juttu Jeesuksesta on valetta ja kirkko pyytää anteeksi sitä, että on levittänyt moista hullua ja turmiollista oppia.

Nyt kritiikissä mentiin pohjaan asti ja kaivettiin arkistoista myös Leniniä pahasti kompromettoivat aineistot. Hän olikin itse asiassa hullu fanaatikko ja häikäilemätön julmuri, joka todella hävitti Venäjän, joka oli sangen kehittynyt valtio ja sivilisaatio ja ilman vallankumousta olisi nopeasti päässyt suurvalloista ensimmäiseksi.

Olennaista kuitenkin oli, että nyt otettiin asioihin uusi näkökulma. Neuvostoliitto ei siis ollutkaan Leninin johdolla lähtenyt johtamaan koko maailmaa uuteen, korkeampaan kehitysvaiheeseen, vaan sen sijaan vienyt sen kehityksen syrjäpolulle, umpikujaan ja vieläpä miljoonien ihmisuhrien hinnalla.

Tämä kysymys uhreista oli erityisen katkera. Miljoonien oli selitetty maksaneen hengellään siitä, millaiseksi Neuvostoliitto tuli. Miljoonat olivat tehneet sen vapaaehtoisesti ja suurella innolla. Mikäli tuloksena olikin vain mielivaltaisesti kokoon kyhätty hirviö, ei koko maan uljaasta historiasta jäänyt paljon ylpeiltävää jäljelle.

Destalinisoinnin aikana oli voitu vielä kohdistaa katseet tulevaisuuteen. Kahdenkymmenen vuoden päässä väikkyvät hohtavat huiput, vakuutti Hruštšov. Katsokaa niitä, eivät mitkään uhrit ole olleet turhia!

Nyt ei kukaan viitsinyt edes yrittää nostaa kommunismia esille. Ongelmana oli, miten rakentaa kapitalistinen yhteiskunta. Ne, jotka olivat saaneet aikaan vallankumouksen, olivat historian suuria syyllisiä, eivät sen sankareita.

Vasta nyt Lenin menetti koko arvonsa ja muuttui sankarista rikolliseksi. Asiaa kuvannee muuan tositapaus. Olin 1990-luvun puolivälissä arkistomatkalla Moskovassa, kun luoksemme tuli muuan eversti, joka sanoi kuulleensa, että Suomi olisi valmis ottamaan vastaan Leninin ruumiin. Näin oli Lenin-museon johtaja Minkkinen joskus sanonut ja tieto oli nopeasti levinnyt ympäri maailmaa.

Professori Olli Vehviläinen, joka oli muistaakseni silloin Lenin museon johtokunnan  puheenjohtaja, vastasi, että kun Iljitš eläessään oli niin usein käynyt maassamme, oli ajateltu, että hän voisi sinne palata vielä kuoltuaankin.

Eversti, vai oliko heitä parikin, ei hymyillyt, vaan sanoi vakavasti, että nykyisinä aikoina saattoi tapahtua mitä tahansa. Hän toivoi, että tarjous olisi siis yhä voimassa.

Kuten tiedämme, Tampere ei ole saanut Leninin ruumista, ainakaan vielä. Itse kysymys palsamoidun kalmon hautaamisesta on sen sijaan yhä ajankohtainen ainakin sikäli, että se herättää valtavia tunteita vastustajissa.

Ortodoksinen kirkko on pysynyt sillä periaatteellisella kannallaan, että Lenin edusti paholaisen valtakuntaa. Kirkon johdatuksella rakennetut Venäjän historian museot, joita on ympäri maata, ovat ennen muuta Pyhän Venäjän tempeleitä ja niissä muistetaan hyvin jumalattomien riehunta ja uskovaisten vainot (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=pyh%C3%A4n+ven%C3%A4j%C3%A4n+historia ).

Myös suurvaltasovinismia edustavien änkyröiden piirissä on vahva virtaus, joka kiroaa yhtä hyvin bolševismin kuin liberalismin. Molemmat ovat olennaisessa ristiriidassa aidon venäläisyyden kanssa.

Mutta onhan siellä toisenlaistakin henkeä. Niin sanottu Izborskin klubi on yrittänyt puolestaan yhdistää niin vanhan imperiumin kuin bolševismin kannattajat yhteisen suurvaltasovinismin lippujen alle. Sen ideologiaa kuvastaa patsas, jossa bolševikki ja valkoupseeri polvistuvat yhdessä äiti Venäjän eteen.

Putin istuu kahdella tuolilla. Hän haluaa näyttää hurskaalta mieheltä, mutta ihailee samalla selvästi Stalinin ja Pietari Suuren häikäilemättömyyttä. Ajallemme kuvaavaa taitaa olla yritys yhdistää kaksi vastakkaista prinsiippiä (Ks. https://timo-vihavainen.blogspot.com/search?q=valamo ). Mieleen tulee tunnettu 1800-luvun kirjallinen luomus Heaven and Hell Amalgamation Society.

Kun Leninin syntymästä tämän vuoden keväällä tuli kuluneeksi 150 vuotta, sivuutettiin asia varsin vähin äänin. Bolševikkivallan perustajana hän kuitenkin kuuluu historian suuriin merkkihenkilöihin, vaikka kauhukabinetin puolelle.

Mutta samaahan oli sanottava myös useimmista Ranskan suuren vallankumouksen johtohahmoista. Siitä huolimatta tuossa maassa juhlittiin vallankumousta ja sen johtajia parin sadan vuoden ajan suurina historian hahmoina. Vasta kahdensadan vuoden kuluttua vallankumouksesta olemme saaneet johdonmukaisesti kriittisen arvion noista tapahtumista François Furet’n tekemänä.

Mutta oppineet nyt saavat sanoa mitä tahansa. Ranskan kansa juhlii joka vuoden heinäkuun 14. päivänä sitä suurta järkytystä, joka vei koko Euroopan sekasortoon ja vaati miljoonia kuolonuhreja.

Komealta se kuitenkin kuulostaa näin jälkeenpäin.

 

 

 

What do you want to do ?
New mail

19 kommenttia:

  1. Minun käyntini morjenstamassa toveri Leniniä tyssäsi, kun miliisi huomasi pullottavan povitaskun, jossa pullotti tietysti Stolichnayaputeli, joka joulukuun viimaisella Punaisella torilla oli välttämätön apu, ainakin siihen aikaan. Nyt minulla olisi echinaforcea ja vastaavaa.

    VastaaPoista
  2. Eilen tuli iltayhdeksältä Yle Teema&Fem kanavalta 3/3 osa ranskalaisesta Stalin työleirit ohjelmasta. Se kannattaa katsoa Areenasta jos halua helposti nieltävän shokkikuvan järjestelmän järjettömästä suuruudesta tuhovoimassaan.

    VastaaPoista
  3. Puhelahjoillaan loistaneiden tuholaisten kannattaa kuolla oikeaan aikaan, mikäli haluavat säilyttää jälkimaineensa. No ainakin jonkun aikaa. Lenin tämän taidon osasi. Historiasta löytyy kosolti sellaisia aatteen kauppamiehiä, jotka onnistuneet puhujanlahjoillaan kauppaamaan toimimattomia ja tuhoisia ideologioita ja pääsemään ohjaamaan kansan kohtaloita. Niin Ranskan vallankumouksen jakobiineilla kuin Hitlerilläkin on ansaitusti kehno jälkimaine, koska he pääsivät toteuttamaan aatteitaan niiden tuhoisaan lopputulokseen asti. Lenin onnistui kuolemaan ajoissa ja ovela Stalin puolestaan korotti hänet pylväspyhimykseksi ja muutti Leninin jälkeensä jättämän sekametelisopan perinteiseksi raakaotteiseksi diktatuuriksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisin myös, että myös aika kultaa muistot: ei jakobiineja enää erityisen pahalla muisteta - Tsingin Khanista ja Aleksanteri Suuresta ja Caesarista nyt puhumattakaan.

      Poista
  4. "kysymys palsamoidun kalmon hautaamisesta on sen sijaan yhä ajankohtainen"

    Mikä siihen oli syynä, että edes Jeltsinin aikana siihen ei ryhdytty?

    Suomalaisen Leninihastelun ymmärrän viisana ulkopolitiikkana: kun itsenäisyys oli tuon neuvostojumalan lahjoittama, eivät ihmiset - ainakaan Breznev - sitä voineet ottaa pois. (Staliniahan tuokaan rajoite ei estänyt yrittämästä.)

    Putinin aseman ongelmalisuutta en ymmärrä: ei kai ortodoksinen kirkko ole julmuutta ole vastustanut kunhan harjoittaja on hurskas kristitty (Iivana Julma, Pietari Suuri jne). Ortodoksinen kirkko ei Bysantin perinnön mukaisen caesariopapisminsa vuoksi ole koskaan ole ollut erityisen etevä vallassaolijan kritisoija.  

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Suomalaisen Leninihastelun ymmärrän viisana ulkopolitiikkana: kun itsenäisyys oli tuon neuvostojumalan lahjoittama, eivät ihmiset - ainakaan Breznev - sitä voineet ottaa pois. (Staliniahan tuokaan rajoite ei estänyt yrittämästä.)"

      Suunnilleen noin olen itsekin asian ymmärtänyt. Tässähän täytyy tosiaan muistaa, että Lenin ei toki ollut virallisessa neuvosto-ortodoksiassa "vain" poliittinen henkilö, vaan Ihmisjumala. Joten, voidaanhan tästä asiantilasta niin muodoin johdatella vaikkapa sellainenkin, myös ulkopolitiikassa korostettavaksi soveltuva päätelmä, että "minkä Jumala on erottanut, sitä älköön ihminen yhdistäkö!", noin hieman vihkakaavan sanamuotoja luovasti rusikoiden.

      Reaalipolitiikasta erillään sitten ovat toki kaikenlaiset yksityisemmät fanittamiset, jossa esim. Lenin-setää on ihannoitu kuin jotain rockstaraa tai kulttijohtajaa (jollaisena häntä toki voidaan eräällä tapaa pitääkin).

      No, kun nyt kerta on Leninin 150-vuotisjuhlavuosi, niin on ihan pakko soittaa tämä tähän väliin:

      https://www.youtube.com/watch?v=XjVnbVStaDA

      -J.Edgar-

      Poista
  5. Yhdysvalloissa Trumpin hallinnon aikaisempi strateginen neuvonantaja Bannon on julistautunut leninistiksi.
    Leninismillä hän tarkoittaa, oppia kuinka tosiasiallinen vähemmistö kykenee pitämään maassa valtaa hallussaan, riittävän häikäilemättömästi.
    Ehkäpä Bannon on tutustunut myös Maon viisauteen, missä Mao toteaa vallan kasvavan kiväärinpiipusta.
    Erilaiset yhteiskunnat ajautuvat sillon tällöin sellaiseen jamaan, missä ulkoisten ja sisäisten tuhovoimien vaikutuksesta maa joutuu omanlaisiinsa hulluskohtauksiin.
    Leninin menestystä selittää pitkälti saksalaisten tekemän oman virheen,eli joutumisen kahdenrintaman sotaan oikaisuyritys, minkä välineenä toimi juuri kyseinen Uljanov,siis maanpetturi Lenin.
    Maailmanvallankumous puolestaan oli enemmän Trotskin agendalla,hänen sponsoreinaan toimivat aglosaksiset voimat,omine tavoitteineen.
    Yksi huomiotta jäänyt havainto tuosta on Yhdysvaltain toteuttaman siperianradan miehityksen asteitaisen vetäytymisen toteuttaminen, kun Trotskin johtamat puna-armeijan joukot kykenivät sitä ottamaan haltuunsa,amerikkalaiset vetäytyivät ilman vastarintaa tekemättä.
    Stalin puoestaan toteutti, mitä ilmeisimpänä vanhan vallan toimijana onnistuneen vastavallankumouksen,siitä venäläiset konservatiivit häntä kiittävät,eivät sosialismista, saati komunismista, mitä koskaan ei saavutettu,eikä myöskään sosialismia. Kuten Trotski analysoi Stalinin tuottamaa valtiota,se oli valtiokaitalistinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi monista näkökulmista 1900-lukuun ja 2000-lukuun voisi olla väkisin, seurauksista välittämättä tehty sarja yhteiskunnallisia vallankumouksia ja kokeiluja.

      Kaikki nämä olivat eriasteisten sosialistien tekemiä.

      Suurin voittaja oli korporatismi jonka palvojaksi esim. Mussolini tunnustautui.

      Varallisuuden uudelleenjako on ehkä yksilötasolla voinut merkitä joillekin jotain, mutta isossa kuvassa se selittää vain osan tapahtuneista asioista.

      Kriisi on moraalinen kriisi ja surkea talousjärjestelmä on vain yksi esimerkki tästä.

      Toinen tärkeä asia on ekologinen kriisi. Virheät ja muut vouhottajat vääristävät ja johtavat harhaan. Ratkaisuiksi esitetään pelkkiä "rautalankamalleja", joilla ei ole mitään merkitystä.

      Nämä ovat vain osia paljon isommassa kuvassa ja kriisissä.

      Tilanne tulee johtamaan yhteiskuntien täydelliseen romahtamiseen kun tätä "vallankumousta" ajetaan.


      Poista
  6. Sallittanee tähän yhteyteen sopiva neuvostovitsi:

    Voiko puolitoista ihmistä hallita Neuvostoliittoa. Kyllä voi: Ikuisesti elävä Lenin ja puolikuollut Breznev.

    On sanottu, että ihmiset siellä jaksoivat maailman parhaiden poliittisten vitsien - ja votkan - varassa.

    Niistä julkaistiin suomessakin - ns suomettumisen aikana (!) -kokoelma Ole totinen toveri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Em.eilisessä tv-ohjelmassa Stalin vertasi ukrainalaisten opettamista satulan panemiseen lehmän selkään.

      Poista
    2. Saihan meillä julkaista mitä vaan ja myös julkaistiin. Seuraukset poliittisessa ja sopulimaailmassa olivat sitten mitä olivat.

      Poista
  7. Ehkä tässä kohtaa voidaan huokaista positiivisessa hengessä: "Eihän sellaisia miehiä enää tehdä." Lenin saapuu Petrogradin Suomen-asemalle keväällä 1917 ja aloittaa puheensa... Uskomaton hahmo eläessään, kuoltuaan käsittämätön. Mutta uudet muodot ovat aina valmiina uusille sisällöille. -jussi n

    VastaaPoista
  8. Ranskassa ei ole Robespierren patsaita, vain yksi surkeahko metroasema Pariisissa.

    VastaaPoista
  9. ”Vaatimattomana hahmona Stalin selitti olevansa vain Leninin oppilas ja työn jatkaja, mikä hän olikin.”

    Vaatimattomana hahmona Stalin olikin itse asiassa vain instrumentti, ryssäläisen historiallisen nukketeatterin päänukke Leninin kuoltua/ammuttua.

    Ranskan suuri vallankumous tarjosi oivat instrumentit myö muille vallankumouksille. Vuosi 1848 on tunnettu hulluna vuotena. Tuskinpa Stalinin jankuttama teesi ”Кадры решают всё.” (Kaaderit ratkaisevat kaiken.) tuli Stalinin aivoista. Se on itsestään selvyys, että koulutetut asiantuntijat ovat OK. Stalinin tehtävänä oli tuhota ns. huonot kaaderit (mm. vanhat bolshevikit), jotta muut kaaderit osaisivat olla hyviä.

    Lenin tuhosi huonoja kaadereita eli pappeja, porvareita, menshevikkeja, yms. oikein olantakaa.

    Putin ei tuhonnut huonoja kaadereita, vaan karkotti/savusti/pakotti/myrkytti ulkomaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Stalinin tehtävänä oli tuhota ns. huonot kaaderit (mm. vanhat bolshevikit), jotta muut kaaderit osaisivat olla hyviä."

      Olen aina ajatellut, että tämä oli 1930-luvun suurten puhdistusten tausta: saatiin huonosti koulutettujen vallankumouksen ansioiden laakereilla lepäävien vanhojen bolshevikkien tilalle nuoria, nälkäisiä ja NL:ssa koulutettuja kaadereita, jotka olivat ehdottoman kuuliaisia kaadereita. On jopa sanottu, että armeijankin puhdistus johti niiden nuorten upseerien uranousuun, jotka johtivat NL:n voittoon.

      Se on selvä, että jakobiinit olivat Leninin porukan esikuva.

      Poista
    2. Stalin oli vastavallankumouksen toteuttaja ja myös venäläisen kansallismielisyyden,siis slafoviilien henkinen perillinen.

      Poista
    3. Stalin nationalistina ei ehkä ole ihan yksinkertainen kuvio.

      Voisi sanoa niinkin että hän edusti jossain määrin internationalismia, mutta niin että se toteutettaisiin ainakin aluksi valtioiden kautta.

      Lopulta valtiot sitten "hävitettäisiin", mutta hallinto olisi vaktion sijaan "puolueen" kautta tapahtuvaa ja valtio olisi vain nimellisesti olemassa ennen häviämistään lopullisesti.

      "Yhteiskunnan" - valtio tai mikä muu nimitys sopii tähän - on pakko valvoa kansaa pysyäkseen pystyssä.

      Toisaalta kun halutaan luoda "vallankumouksellinen tila" tarvitaan kansa tekemään likainen työ. Eli ne Gestapon työntekijät, Ohranan urkkijat ja Tsekistit jotka lopulta kaappaavat järjestelmän itselleen.

      Epäluottamus, ahneus ja jopa verenhimoisuus ovat osa liian monien valtioiden toimintaa.

      Surullisin kohtalo on niillä jotka ovat osa järjestelmää ja huomaavat liian myöhään, että valtio voikin käyttää valtaansa väärin ja että "Johtajan" tahtoa ei voi eikä saa kyseenalaistaa.

      +

      Miten valta turmeltuu?

      Yksi reitti on raha tai valuutta.

      Järjestelmä vähitellen rakentuu sellaiseksi että sen piirissä liikkuu aina vain suurempia summia. Jotkin "momentit" - eli menoluokat tai ministeriöt, virastot tai projektit - ovat lähes ilman valvontaa.

      Joskus valvonta voidaan jopa ajaa alas, jos löydetään riittävästi tukea tälle ajatukselle.

      Lopulta yhä uudet päättäjien "sukupolvet" tulevat osaksi järjestelmää. Ne jotka näkevät järjestelmän ongelmia, joutuvat sivuraiteelle - ehkä ulos politiikasta.

      Järjestelmän voima on lopulta suurempi kuin mikään vastavoima voisi olla ja tilanne vain pahenee kaiken aikaa.

      Mediasta tehdään vallan ja valuutan avulla vallankäyttäjien sylikoira.

      Kun aikaa on kulunut riittävästi, järjestelmä huomaa itselleen edulliseksi toimia "niin kuin aina ennenkin".

      Lopulta jopa tärkeimmät virkamiehet vastustavat järjestelmän muuttamista ja tarvittaessa saavat muutoksia ajavien poliitikkojen päät kääntymään.

      Jossakin vaiheessa järjestelmä mahdollistaa yhä uusien poliittisiin suhteisiin ja virkanimityksiin perustuvien virkojen luomisen ja ylläpitämisen. Kuitenkin vain muutamaa vuotta aiemmin tehtävän pystyi hoitamaan kokenut henkilö ilman mittavaa tittelien "litaniaa".

      Pahinta järjestelmälle tietenkin on poliittisesti sitoutumattomien virkahenkilöiden pääseminen liian korkeisiin asemiin.

      Toki näitä voidaan käyttää allekirjoittamaan mahdollisesti kiistanalaisia tai arveluttavia sopimuksia.

      Jossakin vaiheessa "liikemiehet" haistava valuutan ja he joko itse keksivät reitit joiden kautta he pääsevät osaksi järjestelmää. Tai he saavat "ystävällistä apua" sisäpiiristä.

      Toki jotkut uskaltavat lähteä virastaan "liike-elämän" palvelukseen ja imevät edelleen yhteiskunnan huolenpitoa uudessa roolissaan.

      +

      Lopulta järjestelmä on tärkeämpi kuin yhteiskunta tai "valtio" sinänsä.

      +

      Kansallismielisyys on hyvin vaikeasti hallittava asia.

      Liian monet vallankumoukset ovat huipentuneet suureen sotaan. Myös vallankumouksien jatkuvaa ylläpitämistä erilaisten sosiaalisten muutosten ja sotien avulla on kokeiltu. Aina ne ovat epäonnistuneet tavallisten kansalaisten kannalta.

      Toki hallinto on voimistunut ja esimerkiksi aseteollisuus on rikastunut, mutta inhimillinen hinta on ollut pöyristyttävä.

      Nyt finanssiteollisuudesta on tullut yhä tärkeämpi asia.

      Vain harvoilla perinteisten teollisuuden muodoilla oli mahdollisuutta orjuuttaa niin täydellisesti koko yhteiskunta kuin mihin finanssiteollisuus pystyy.

      Maailma halutaan tukehduttaa arvottomalla valuutalla jonka saamiseksi ei tarvitse nähdä suurta vaivaa.

      Kyse on orjuudesta johon meidät ohjataan.

      Järjestelmä uskottelee että kyse on suuresta "vapaudesta". Mutta onhan sotakin "rauhaa"....

      Poista
    4. Stalinin ja hänen luomansa valtiohirviön toimenpiteiden ymmärtämiseksi voisi pohtia seuraavia tekijöitä:
      - gruusialainen mentaliteetti ja verikosto, Stalin toi ne Kremliin "omien" miestensä mukana
      - valtion johtajaksi ja diktaattoriksi nousi mies, joka ei ollut tyytynyt tappamaan vain kirjoituspöydän takaa, vaan joka omakätisesti oli sisällissodan aikana osallistunut verilöylyihin
      - darwinismi
      - Ranskan vallankumouksen historia ja sen terrori
      - Pappisseminaarin ilmiantojärjestelmä
      - Bolsevikkien (salainen) ihailu Amerikkaa ja sen suuryrityksiä kohtaan, puuttui varoja ja teknologiaa, mutta inhimilliset resurssit olivat valtavat...
      - Papiksi opiskellut mies pystytti maahan uuden ateistisen kansalaisuskonnon uusine pyhimyksineen,jumalineen ja pyhine kirjoituksineen, entinen uskonto ja sen maailma oli tuhottava, uusi uskonto luotava kuitenkin ortodoksisia perinteitä mukaillen
      - Ne, jotka tiesivät tai tunsivat Stalinin todellisen historian (tsaarin ohranan ilmiantaja?), hänen todellisen roolinsa vallankumouksessa jne... - heidän oli aika päätyä teloituskomennuskunnan eteen, kuolla leikkauspöydälle tai "nauttia myrkkymalja" - tapoja oli monia
      - Neuvostoliitossa valtio kävi Stalinin aikana sotaa omaa kansaansa vastaan
      - Stalinin oma psykopatologia, isä juoppo suutari Beso, joka hakkasi poikaansa, kahden vaimon menettäminen (mahdollisesti Stalin itse ampui jälkimmäisen)
      - Vallankumous alkoi "väärässä maassa", sen piti alkaa teollistuneessa Saksassa eikä takapajuisella Venäjällä. kun maa ei soveltunut teoriaan, maa oli muokattava teoriaan soveltuvaksi
      - Vaikka puoluevaltion voimakeskuksiin kuuluneet armeija ja salainen poliisi olivatkin muodollisesti puolueelle uskollisia, ne muodostivat jatkuvan uhan diktaattorille. Venäjän järjestelmä on perustunut ja perustuu vielä tänäkin päivänä valtapyramideihin, jotka ovat limittäin ja lomittain. Kremlissä on ollut kautta historian useita "torneja". Ne on pitänyt ottaa hallitsijan huomioon Iivana Julmasta aina Vladimir Putiniin asti.
      - Venäjällä ei kannata puhua renessanssista, humanismista, valistuksesta ja muista "länsimaisista" henkisistä virtauksisista siinä muodossa kuin me ne ymmärrämme ja näiden virtausten laajamittaisen vaikutuksen valtiojärjestelmiemme kehitykseen
      - Tsingis-kaani, tsaari = caesar, Moskova = kolmas Rooma ym. siihen liittyvä Venäjän vuosisatainen messiaaninen rooli olipa se sitten vaikka bolsevistisen maailmanvallankumouksen levittäminen kaikkialle maailmaan
      - "Venäjä on erilainen", "Ryssland är annorlunda" kuten historioitsija Waage asian pukee

      listaa voisi vielä jatkaa pitkään...




      Poista

Kirjoita nimellä.