perjantai 27. marraskuuta 2020

Mikä aika?

 Teatteria ajan hengessä


Katsoin teatteriesityksen, jonka suurena erikoisuutena oli, että koko yleisö oli naamioitunut, kun taas näyttelijät olivat normaaleissa arkivarusteissa.

En saanut selvää, oliko naamiot ymmärrettävä pikemmin komediallisiksi vai traagisiksi. Ainakin minusta vaikutelma viittasi edelliseen, olihan koko lavastuksen tarkoituksena estää influenssaa leviämästä, mikä ei ole koskaan onnistunut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin.

Mutta itse näytelmään. Minua oli varoitettu, joten ymmärsin kyllä, ettei tarjolla ollut se Minna Canthin Papin perhe, jonka ensiesitys oli vuonna 1891. Koska on tiedossa, ettei kukaan hyvin koulutetusta älymystöstämme enää kykenisi sellaista ymmärtämään, oli koko juttu kirjoitettu uudelleen tähän päivään sopivaksi.

Olihan niitä muutoksia. Palvelijatar onkin muuttunut palvelijaksi. Sääty-yhteiskunta on kyllä oudosti säilynyt, mutta toki vanha pappisperheen butler sopii jotenkin omaan aikaamme, toisin kuin menneen maailman piiat –vai sopiiko? Perheen pää on nyt tietysti vaimo ja pastori Henriikka, eikä suinkaan, kuten ennen, patriarkka Henrik. Jälkimmäinen hoitanee nyt ns. vihtoraattia.

Pakanalähetyksen ompeluseura harrastuksen kohteena on kuitenkin entisellään, mikäs sen modernimpaa, samoin näytelmän henkilöiden keskinäinen teitittely. Myös ne arvot, joita perheen pää edustaa ja joita vastaan nuoret kapinoivat, ovat täsmälleen samat kuin aikoinaan.

Vuonna 1891 oli kirkko vielä voimissaan, vaikka se älymystön piirissä olikin menettänyt kaiken arvovaltansa. Jo 1880-luvun liberalismi oli meilläkin niissä piireissä tehnyt selvää siitä naiivista uskonnollisuudesta, joka vielä 1860-luvulla leimasi yhtenäiskulttuuria. Kirkon ja uskonnon yli oli käynyt se rajuilma, josta Mikko Juva klassisessa tutkimuksessaan puhuu.

Odotin jännittyneenä, miten näytelmän modernisointi olisi nyt muuttanut tuota vanhaa perusasetelmaa. Mikä nyt, juuri tänään olisi se suuri kysymys, joka jakaa sivistyneistöä ja erottaa toisistaan vanhemmat ja lapset? Ketkä edes ovat nykyajan papistoa?

Se asema, joka ennen oli papistolla, on nykyään monen mielestä sillä kleruksella, joka tutkii yhteiskuntaa ja ympäristöä ja usein myös saarnaa tietä pelastukseen, kuka lehmien hävittämisen, kuka kasvissyönnin kautta. Jotkut näyttävät tehneen nasiirilupauksen ja antavat itsensä olla mahdollisimman luonnonmukaisessa, villissä tilassa, ekologisen elämäntavan symbolina.

Varsinaisia profeettoja nykymaailmaan mahtuu aika rajallisesti, mutta ainakin vielä taannoin sosiologit yleensä arvelivat olevansa jonkinlaisia pappeja, joilla on sanoma julistettavanaan. Nykyään heidän paikkansa näyttäisivät vallanneen luonnontieteen harrastajat, jotka kilpailevat helvettinäkyjen kaameudessa ja vaativat parannusta.

Tulta ja tulikiveä on saarnamiesten mukaan luvassa meillekin, ellei itse kukin tykönään tee parannusta ja luovu epäpyhästä ravinnosta ja voimavaunuilla ajelusta. Tämä sillä varauksella, että jälkimmäiset eivät käytä siunattua sähkön hajutonta ja mautonta henkeä, jota saadaan puhtaana pistorasiasta.

Toki nykyajan papisto on saanut monia yhteiskunnan pienimmistäkin vieteltyä mukaansa ja ahdistuksen määrässä kilpailevien joukossa juuri lapsenmieliset ovat päässeet aivan eturiveihin.

Onko kuitenkaan oikein sanoa, että nykyajan kapinallisia ja toisinajattelijoita ovat ne, jotka tuomiopäivän profeettoja seuraten juovat soijaa ja syövät riisiä, jotta heidän henkilökohtainen syntitaakkansa olisi mahdollisimman pieni?

Luulenpa, että tällainen vertaus ontuu. Kuten vuonna 1891 kirkollisuus ja klerikalismi olivat yhä se normaalitila, olivat erilaiset lahkot vain samaan virtaukseen liittyviä kuppikuntia, vaikka saattoivatkin vaatteensa repäisten sanoutua irti tapakristillisyyden valheellisuudesta ja vaatia todellista katumusta ja sisällistä tuntoa. Kyllä uskomusjärjestelmä oli molemmissa pohjimmiltaan sama. Todellinen radikalismi oli silloin antiklerikalismia ja ateismia, jotka olivat älykköpiireissä bon ton, kuten sanottiin.

No, näytelmässä kaikki on kuin onkin yhä samoilla sijoillaan kuin toissa vuosisadalla, mikä tekee aika tragikoomisen vaikutuksen. Pakanalähetystä ja ilmeisesti myös herännäisyyttä harrastava pappi on puolihullu fanaatikko, joka on yhtä kaukana nykyisen luterilaisen kirkon edistyksellisyysharjoituksista kuin klassinen liberalismi on totalitaarisesta demokratiasta. Vaikutelma on vaivaannuttava.

Minna Canthin radikaalit nousivat tosiaankin vastustamaan aikansa oikeaoppisuutta, eivätkä sitä puolustamaan jotakin menneen maailman friikkiä vastaan. Ketkä nykyään tekevät niin?

Radikaaleiksi voidaan tietenkin luokitella kaikki ne, jotka irrottautuvat kulttuurin historiallisesta jatkumosta ja asettuvat sovittamattomasti vastustamaan olemassa olevia konventioita. Tähän riittää eväiksi pelkkä tyhmyyskin, mutta yleensä avuksi haetaan myös jonkinlaisia ajatusrakennelmia, erityisesti yksilökeskeisiä. Joukossa näkemykset vahvistuvat ja saavat uutta vakuuttavuutta.

Vielä hiljattain näytelmän papiksi olisi hyvin kelvannut marxilais-leniniläinen hurmahenki, joka olisi intohimoisesti vastustanut suomalaista isänmaallisuutta ja liberaaleja talousnäkemyksiä.

Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tällainen asetelma olisi yhtä vaivaannuttava kuin perinteisen papin ja ateistin ristiriita: liian ilmeistä, liian teennäistä.

Juuri nyt kuuluu oikeaoppisuuteen kannattaa postmodernia arvorelativismia, EU:ta LGBTI+ -friikkien oikeuksia, maailmanlopun saarnoja ja käänteistä rasismia. Samaan aikaan kuuluu halveksia Trumpia, Venäjää, aitoa avioliittoa, maltillisuutta ilmastopolitiikassa, perinteistä miehekkyyttä ja suomalaista nationalismia. 

Näytelmässä roolit ovat päinvastoin. Radikaalit suorastaan innostuvat löytäessään (keksiessään?) valtavirran kannattamat ja median yhä uudelleen jankuttamat arvot ja pilkkaavat marginaaleja, jotka eivät niitä jaa.

Näytelmän pappi, valtavirran saarnaaja, olisi voinut oikeasti olla joku sopuli, jonka poroporvarilliseen maailmaan ei kuulu mennä istuskelemaan kadulle tien tukkeeksi tai kanoteeraamaan risteilyaluksen eteen, vaan joka ymmärtää että maailmaa voidaan muuttaa vain vähän kerrallaan ja hyvässä järjestyksessä.

Kapinoitsijat olisivat voineet olla lahkolais-Gretoja, jotka suureen ääneen ruikuttavat omaa kurjuuttaan ja kohtaloaan maailmanlopun edessä. Marttyyrin roolihan saattaisi ainakin auttaa lisäämään näytelmään koomisia jännitteitä.

Mutta totta kai ne varsinaiset oppositiovoimat, jotka nyt vastustavat niitä pyhiä totuuksia, joita laatumediaksi itseään kutsuvat tahot kaikkialla julistavat, ovat jotakin muuta kuin nuo friikit, joille kyllä mielellään annetaan valtavasti julkisuutta.

Suuri taide on aina kyennyt löytämään aikakaudesta ne olennaiset asiat, joita tuon aikakauden henki itse ei ymmärrä, joille se ei ole kyennyt antamaan ääntä.

Mutta toki siihen tarvitaan taiteilijaa, jopa suurta näkijää runoilijaa. Olisi tietenkin kohtuutonta edellyttää, että kuka tahansa näytelmien modernisoija pystyisi sitä tekemään.

Näyttelijäntyö oli ihan kelvollista ja kyseessä oli siis Mikkelin teatteri.


40 kommenttia:

  1. Näin suomen kielen äärellä ollessa itseäni viehättää kielemme pirteä uudistushenkisyys, mikä ilmenee edellä sanassa "kanoteerata" eli siis ilmeisesti meloa kanootilla isomman aluksen eteen kekkuloimaan milloin milläkin asialla.
    Muuten professorin teatterielämyksestä jäi kuva, että se oli väljähtynyt. Samaahan ei voine sanoa siitä retoriikasta, jota tehtiin nykyaikaan. Se oli suorastaan pirskahtelevan modernia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, katumusta tuntien myönnän svetisismin. Ehkä pelkkä melominen olisi riittänyt.

      Poista
    2. Hah, kappas niinhän se olikin. No, mielestäni kaikenlainen kielen dekoreeraaminen kuitenkin kieltämättä piristää usein sanomaa, ja sen pysyessä detaljin ominaisuudessa sitä voikin pitää vallan mainiona kuriositeettina.

      Poista
  2. Vihtoriaatti on huippu. Se on aikamme todellinen ongelma. Meillä on Vihtori pressana eikä machoilua näe missään muuallakaan.

    Koko rätti samainen kansa sanoo kiitos kultaseni, kun eliittimanipuloijien aivopesemät tytönhuitukat komentajat - maskit naamalle pane! Eikä sitten jouluna mennä mummolaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä on nyt Affu-pojun ongelma? Keitäs poika kahvit!

      Poista
    2. Samaa mieltä kuin Öö. Kun valmiuslakia ryhdytään jälleen käyttämään, siihen voisi liittää Suomen valtiojohdon asiattomien arvostelijoiden, mukaanluettuna tytöttelijöiden, määräämisen turvasäilöön (puolisarkasmivaroitus).

      Poista
    3. Itse heitin tuon ihan vitsillä lähinnä enkä tarkoittanut sen kummempaa, taisi olla huono heitto vaan onhan sentään perjantai!

      Poista
    4. Öölle, ihan kirjpoitusvirheet on ongelmana. Puhelin on aivan liian näppärä vehje tällaiselle töppösormiselle vanhalle kääkälle. Nimettömälle en edes vastaa, koska joutuisin vihjailemaan esifasismista ja piilototalitarismista.

      Poista
    5. Affulle, läppärissä on kirjoitusystävällisempi näppäimistö, jos kokeilisit sillä kirjoitella.

      Poista
    6. Kaikkein paras on tabletti kannessa olevalla erillisnäppäimistöllä. Kirjoitusvirheiden osalta tietokoneen oikolukuohjelma on minut pilannut.

      Poista
    7. Affulle, näillä nimettömillä kyllä on usein mukavia ja fiksuja kommentteja. Toivottavaa olisi, että he blogistin toivetta kunnioittaen ottaisi jokun nimimerkin niin juttelu olisi silloin selkeämpää. Rohkeutta!

      Poista
    8. Jos sopii ja niin kauan kun blogin säännöt sen sallivat pitäydyn nimimerkkiin "Nimetön". Silloin keskustelu keskittyy argumentteihin eikä (edes nimimerkin) henkilöön. Itsekin keskityn niihin ja jos huono päivä sattuu otan kritiikin niin nöyrästi vastaan kun pystyn. Keskimäärin tämän blogin keskustelu on hyvin asiallista ja useimmiten mielenkiintoista.

      Ehkä alkuperäisen kommentin kirvoitti ärtymys Affun epäasialliseen kommenttiin pääministeriin, joka on hoitanut koronakriisin hyvin numeroin mitattuna. Ylipäänsä kriisin tulen minusta tulee kerääntyä "lipun ympärille" ja vasta sen jälkeen ryhtyä selvittelemään virheitä tai muuten häiritä kriisinhoitoa.

      Poista
    9. Ymmärrän hyvin, ja toki minun puolestani se sopii. Kiva kun vastasit, kiitokset!

      Poista
    10. Nimetön, niin kauan kuin pääministeri muuttaa mielipiteensä totaalisesti poliittisen asemansa muututtua, niin katson moraaliseksi velvollisuudekseni moralisoida sellaista p-ministeriä. Tässä tapauksessa rividemari Sannan erinomainen kirjoitus lääketeollisuudesta ja nykyinen terveysvastaisten rajoitusten kannattaminen ja kritiikön suhtautuminen rokotteisiin.

      Poista
    11. Arvostele vapaasti, se on vapaan kansalaisen oikeus, niin kauan kun arvostelet teoista ja (poliittisista) väärinä pitämistäsi mielipiteistä etkä sukupuolesta ("tytönhuitukat komentajat"). Sitä vain peräänkuulutin.

      Poista
  3. Pois se minusta, että neuvoisin vanhempaa, viisaampaa miestä, mutta olisiko kannattanut mennä, eikö mielensä voi pahoittaa ihan ilmaiseksikin, nykyteatterin tuntien lopputulos oli selvä. (Älköönkä tehtäkö niin kuin minä teen vaan niin kuin opetan.)

    Itse olen kokenut vaivaannuttava kun klassikoja modernisoidaan: kun kansallisteatterin Macbethissä hahmot ja lavastus olivat nykyaikaisia syntyi sietämätön dissonanssi tuon sekä keskiaikaisten tapahtumien ja kielen välillä. Itse arvostaisin näytelmän aikakauden mukaista puvustusta ja lavastusta, joilloin katsojalle jää assosioinnin ilo miettiä miten tuo ilmenee nykyhetkessä.

    Noh, onneksi olen tavannut teatterissa tuomita itselleni väliaikana hyvän konjakin.

    VastaaPoista
  4. No, eihän tässä nyt ilman konjakkeja. Tapahtuma oli kokonaisuutena viihdyttävä. Ehkä se nyt sitten riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä riittää, ja olihan siinä sentään Canthin teksti.

      Poista
  5. "Juuri nyt kuuluu oikeaoppisuuteen kannattaa ...käänteistä rasismia."

    Kieltämättä ärsytti kun Radio 1:n luomiskertomus-ohjelmassa kirjailija Laura Gustafsson itki omia valkoisen ihmisen syntejään ja otti vastuun koko valkoisen rodun - jos näin saa sanoa - synneistä. Millä tavoin suomalaiset yleensä ja Gustafsson erityisesti ovat vahingoittaneet ns rodullistettuja ryhmiä.

    Itse sanakin "rodullistettu" ärsyttää: mustia, jotka eivät myönnä olevansa mustia. (Se on sitten eri asia, että pidän molempia rotuja samanarvoisina ja siten yhdenvertaisen kohtelun ansaitsevina.)  Jotenkin ajattelen, että yhdenvertaisuus alkaa ilmiselvien tosiasioiden tunnustamisesta.

    Toisaalta asian voi ajatella niinkin, että tuollainen naivius on heikkoutta, joka tekee heistä erinomaista saalista älykkäämille; voi kulkea ympäriinsä kuin sutena lammaslaumassa, sisäistä hymyä hymyillen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, voisitko vielä avata " avaran rodullisen näkemyksesi valossa ", mitä tarkoitat ajatuksella " musta, joka ei myönnä olevansa musta " ? Samaa mieltä siitä, että yhdenvertaisuus alkaa ilmiselvien tosiasioiden tunnustamisesta, eli siitä ,että olemme kaikki ihmisiä. Jotenkin vain tuo edellä mainittu lause jäi mietityttämään. Hymyilyä pidän itse lähtökohtaisesti ensisijaisesti miellyttävän ja mukavan olon ilmentymänä ja hyvänä. Toki omahyväisyyteenkin kai sortunee itse kukin ajoittain.

      Poista
    2. Tarkoitin yksinkertaisesti, että on olemassa eri ihmisrotuja ja etnisiä ryhmiä. Sana rodullistettu kiistää tämän.

      Poista
    3. Itse elän ajatuksessa ettei ole olemassa eri ihmisrotuja vaan on olemassa erilaisia etnisyyksiä. Ihmisrotu on mielestäni sama koko ihmispopulaatiolla. Etnisyydet varioivat, kenties tämä on semantiikkaa sinulle. Rodullistaminen pohjaa rotukäsitteeseen ja toiset pyrkivät rodullistamaan ajattelua kiinnittäen huomion toissijaiseen eli ulkonäköön näkemättä yhdistävää tekijää - lähes identtistä ihmisyyttä toisessa ihmisessä.

      Poista
  6. Hei oliks se sillai et (vähä offtopic} jotai kolmesataatuhatta valkosta jenkkiä kuoli siellä ameriikan sisällissodassa 1800_luvulla et neekeriorjuus loppuis vai oonko ihan ulalla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. POhjoisvaltioiden puolella, niin. Ja etelävaltiodien puolella vielä enemmän. Lopputulos ainakin oli orjuuden lakkauttaminen ja sitähän sodan syyksi mainostettiinkin. Ehkä joidenkin kannattaisi kiittääkin.

      Poista
    2. Hetkinen, siis keitä ja mistä orjien ja heidän jälkeläistensä tulisi kiittää? Amerikkalaisiako orjuudestaan?

      Poista
    3. Jos olisivat joutuneet arabeille, olisivat yhä samassa tilassa

      Poista
    4. Oh, Please do elaborate.

      Poista
    5. Olen kyllä lukenut sellaisenkin selityksen,että USA:n sisällissodan perimmäinen syy oli liittovaltion korkein suvereniteetti ja yhtenäisyys eli kielto erota siitä niinkuin etelävaltiot halusivat. Orjuus oli vain "jalo kilpi", jonka avulla tuota ajettiin.

      Sinänsä tuo yhtenäisyys oli tärkeää myöhemmin: jos pohjois-Amerikkaan olisi jäänyt kaksi toisilleen vihamielistä valtiota, USA ei varmasti olisi pystynyt osallistumaan tarmolla I ja II maailmansotaan ja siten saavuttamaan supervallan asemaa.

      (Siellä päin on muuten sellainen blogistin roskakirjallisuudeksi luonnehtima fiktiivisen kirjallisuuden laji, joka pohtii millaista olisi nykyaika jos siellä olisi edelleen kaksi valtiota.)

      Poista
    6. Perimmäinen ja perimmäinen. Kyllä itse Lincoln niin sanoi, että olennaista on säilyttää valtakunnan yhtenäisyys. Mutta sen taisi vaarantaa nimenomaan orjuus.

      Poista
    7. Valkoinen mies osti orjat yleensä muilta, kuten juuri arabeilta. Nämä olivat alan varsinaisia hallitsijoita je heillä oli ylivoimaiseti eniten orjia kautta aikojen.
      Toki afrikkalaisetkin orjuuttivat afrikkalaisia hyvin laajasti.
      En ole kuullut, että orjuutta olisi jo 1800-luvulla lakkautettu missään muualla kuin valkoisen miehen herruuden alaisilla alueilla.

      Poista
  7. Orjuuden om maailmasta poistanut valkoinen mies, Amerikan tapauksessa jenkit.

    VastaaPoista
  8. Kukas sen kuningasidean orjuudesta Amerikassa aikoinaan keksi ja toimitti? Amerikan alkuperäisasukkaatko eli inkkarit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä kaikissa yhteiskunnissa oli orjuutta josakin vaiheessa.

      Poista
    2. Inkkareilla orjia oli paljon, mikäli heimot olivat kehittyneitä, kuten atsteekit, inkat ym.

      Poista
    3. Kuka keksi orjakaupan?

      Samojen sukujen edustajat jotka nytkin pyörittävät järjestelmää.

      Näitä löytyy mm. USAn presidenttien suvuista - mm. Bushien suvun tiedot on mahdollista löytää aika helposti.

      Monet tahot - joista ei saa puhua mahdollisen vihapuheen takia - sekaantuivat orjakauppaan.

      Ainoa taho jonka ehkä saa mainita oli Vatikaani vasalleineen, jotka tekivät paljon rahaa.

      Valkoinen orjakauppa - valkoisia orjia esim. Afrikkaan - oli täysin "normaali" asia.

      Afrikkalaiset heimot myivät toisiaan orjiksi Afrikkalaisille ja myöhemmin meren taakse kuljetettavaksi.

      Vietiin täältä meidänkin suunnalta väkeä orjiksi.

      Tietenkään näistä ei saisi puhua eikä kirjoittaa, mutta orjuus on valitettavasti ollut tärkeä osa koko ihmiskunnan historiaa.

      Nykyään tietyt ideologiat perustuvat orjuudelle kuten marxismi eri muodoissaan.

      Orjuuttajan nimellä tai yhteiskuntaluokalla ei pitäisi olla orjalle väliä, mutta marxilainen orjuus on aatteellisesti toivotumpaa kuin muut muodot joillekin.

      Poista
  9. Kunnian ottaminen siitä, että älyää lopettaa sen minkä itse on aloittanut on ehkä vähän kyseenalaista. Hyvä kai, että "valkoinen mieskin" tuli järkiinsä. Vai tulikohan?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän se kunnia kuulu sille, joka ensimmäisenä keksi lakkauttaa koko instituution. Se muuten kukoistaa vielä eräin paikoin.

      Poista
    2. Kuuluuko kunnia ja kiitos jenkeille myös vallattomasta konsumerismista, jonka ideologian vanvavedessä ollaan keskellä ilmastokriisiä? Jopa aikoinaan umpikommunistinen Venäjä polvistui glitterpallon ja markkinatalouden edessä, Kiina ja Intia perässä. Mikäs siinä, mutta ilmastonmuutos on hinta siitä kaikesta. Mielestäni ihan muut tahot toteuttavat fiksua ihmisyyttä, itse olen lopen kyllästynyt koko ameriikkaan. Demokratiakin siellä helisee ja istuva presidentti toimii mielivaltaisesti. Mutta näkemyserojahan nämä ovat ja kuten napa, kaikilla on omansa ja oikeutensa siihen.

      Poista
    3. Niin, mahtoiko kyseessä olla tarttuva kulkutauti vai onko inhimillisellä höperyydellä ratkaiseva osa. Ja sitähän riittää kaikkialla.

      Poista
    4. Ei nyt sentään pelkästään jenkkejä. Ilman eurooppalaisten pohjatyötä tuskin oiisi kehitetty vaikkapa liukuhihnaa. Tai ylipäätään niitä olosuhteita, joissa työn ja pääoman yhteistyön kirjaimellinen vallankumous aloitti ikuisesta pulasta kärsineen ihmiskunnan vaurastumisen.

      Kaikella on puolensa, mutta on höperyyden huippu olla näkemättä yhteyttä tällä ja ihan vaikka omalla olemassaolollaan. Miten tällainen syrjäseutu olisi muka mihinkään kehittynyt. Nykyään näitä sentään sattuneista syistä kutsutaan kehitysmaiksi. Ilman näitä syitä, emme olisi edes sellaisia, vaan ihan sama normimaa, kuin aina ennenkin.
      Edes Linkola ei puritaanisuudessaan kieltänyt itseään. Tai tarkemmin ajatellen, hän varmaan näki itsensä vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa säätyläisenä ja siten etuoikeutettuna elonjäävänä. Epäilemättä vieläpä pappissäätyläisenä:).

      Höperyydestä emme silti pääse eroon. Se on kai sitten periytyvä tauti.
      Kuten blogisti tuo hienosti esiin, on halu uskoa osalla väestöä syvällä. Ja muilla olosuhteiden mukaan. Ellei kristinuskoon, niin kyllä näille markkinoille tarjokkaita riittää.

      Ja tarvitaan vain äänekäs, oikeamielisten totuuden löytäneiden vähemmistö, jota sopulien sopii seurata ja suuri enemmistö on vähintään hiljaa, jottei identifioidu pahisten joukkoon.
      Näin tämä meni Venäjällä ja kuinka ollakaan, siihen kisaan ei kirkkoa kaivattu häiritsemään.
      Saksassa tunnetusti oma versio aiheesta ja olihan näitä mielläkin. Taistolaiset&co eivät kuitenkaan kerenneet myrkyttämään ilmapiiriä niin, ettei heitä olisi enää voinut haastaa.

      Näistä pitäisi mielellään oppia.
      Ettei vaan käy niin, että jotain ehkä vallan monimutkaista asiaa ei passaa enää ääneen pohtia, koska totuus, konsensus, solidaarisuus, tasa-arvo etc

      Poista

Kirjoita nimellä.