torstai 7. tammikuuta 2021

Cancel democracy

 

What do you want to do ?
New mail

Ajan merkkejä

 

Der Spiegel- lehden tuoreesta numerosta sattui silmiini Andreas Rödder-nimisen historioitsijan kolumni Uusi systeemikysymys (Die neue Systemfrage). Otsikolla kirjoittaja viittaa siihen, että koko elämänmuodostamme, sen arvosta ja kohtalosta on kysymys, se on siis vaakalaudalla.

Itse asiassa kohteena on niin sanottu cancel-kulttuuri, jota kirjoittaja pitää kyllin merkittävänä asiana analysoidakseen sen väittämiä ja jopa argumentoidakseen sitä vastaan. Myös itse tämä arvovaltainen lehti näyttää olevan samalla kannalla, sillä se lupaa julkaista tähän teemaan liittyviä debatteja lähiviikkoina enemmänkin.

Joka tapauksessa siis kirjoittaja katsoo, että nämä muodikkaiden identiteettiliikkeiden ja wokenessin kannattajat leimaavat koko yhteiskuntajärjestelmämme ja kulttuurimme kelvottomaksi. Kyse ei siis ole vikojen korjaamisesta, vaan koko systeemin romuttamisesta.

Historiaa hieman tuntevalle tämä ei kyllä kuulosta erityisen uudelta. Kun päämäärät vielä ovat niin tavattoman heppoiset kuin pyrkimys erilaisten vähemmistöjen tasa-arvoon (mainio ilmaus: Benachteiligungsausgleich) ja mielensäpahoittamisen minimointiin, tuntuu epäkohtien ja reaktioiden epäsuhta aivan huikealta.

Toki yhteiskunnan murskaajilta puuttuu myös siihen tarvittava alkeellisinkin ohjelma ja lisäksi vielä varteenotettava kannattajakunta.

Koko lapsellinen liike on sitä paitsi liikkeellä aivan heppoisilla argumenteilla, joita vielä käytetään aivan tökerösti kuten kirjoittaja esittää. Essentialismia kammoksuvat postmodernistit omaksuvatkin toisaalla muitta mutkitta essentialistisia argumentteja, heidän kritiikkinsä ei noudata alkeellisimpiakaan tieteellisen argumentoinnin periaatteita, kuten kritiikin viemistä konkreettiselle tasolle. Sitä paitsi kaksoisstandardit kukoistavat ja niin edelleen.

Maininnan arvoista kuitenkin on, että antirasismin ja gender-politiikan nimeen vannovia aktivisteja on jopa kunnioitettu korkeimman tason myötäilyllä, vaikka kyseessä on suora hyökkäys koko yhteiskuntaa vastaan eikä mikään pyrkimys asioiden korjaamiseksi.

Kirjoittaja peräänkuuluttaakin vastaliikettä demokraattisen yhteiskunnan suunnalta. Miksi tällaiseen vain reagoidaan? Eikö yhteiskunnan taholta olisi haastettava moiset suunpieksäjät (epiteetti on minulta) avoimeen debattiin tulevaisuuden suurista strategioista?

Äkkiä ajatellen tällainen tuntuisi suunnilleen samalta kuin että lähdettäisiin debattiin niiden kanssa, jotka väittävät maata litteäksi tai uskovat, että mieskin voi tulla raskaaksi ja synnyttää.

Mutta kyllä tilanne taitaa nyt olla se, että terve järki on käynyt jo sen verran harvinaiseksi ja uhanalaiseksi luonnonvaraksi, että sitä on ihan tosissaan ruvettava puolustamaan kaikilla tasoilla, mikäli koko sivilisaation rapautumista halutaan edes jarruttaa.

Menneiden vuosikymmenien joukkoliikehdinnöillä oli usein takanaan rationaalinen, olkoonkin että virheellinen ideologia.

 Kuviteltiin vallitsevan yhteiskuntajärjestyksen kumoamisen tuovan mukanaan suorastaan yleisen onnen tilan, jossa kukoistaisivat rauha, oikeudenmukaisuus ja yleinen vauraus. Vain pieni loiseläjien klikki hyötyi vallitsevan järjestelmän säilyttämisestä, kun taas koko muu maailma joutui kärsimään.

Se utopia käytiin kokeilemassa. Näyttää siltä, ettei nykyisillä riehujilla sen sijaan olekaan enää mitään varsinaisia utopioita, vaan  ainoastaan kokoelma sekavia fraaseja ja fiksoitunut kuvitelma siitä, että heitä vastassa on katala ja ilkeä vihollinen, joka olisi saatava tuhotuksi.

Marx ja hänen seuraajansa uskoivat teollisuusproletariaatin olevan ihanteellista ja hyveellistä väkeä, joka oli hyvin tietoinen suuresta päämäärästään, joka oli viime kädessä kaikkien yhteinen onni.

Näyttää siltä, että mikäli nykyisille riehujille voisi löytää yhteisen nimittäjän, mikä ei ole niinkään varmaa, se oisi aivan jotakin muuta. Kenties sellaiseksi voisi kelvata slummimentaliteetti.

Yhdysvalloissa on jo kauan ollut tapana, että kun joukkojen mielialaa saadaan joidenkin yksittäisten tapahtumien avulla kiihotettua, aloitetaan yleinen roskaväen mellakka, jossa pääasiana on ryöstäminen, vandalismi ja summittainen väkivalta.

 Ilmiö näyttää aika suuressa määrin keskittyvän tiettyihin ihmisryhmiin, joiden kyky pitkäjänteiseen työskentelyyn, loogiseen ajatteluun ja turhautumien kestämiseen on rajoittunut.

Kyseessä voisi siis sanoa olevan tietyn lapsenomaisuuden syndrooman, joka ilmenee vajaasti kehittyneenä yhteiskuntakelpoisuutena. Demokratia on vaativa laji ja se edellyttää sosiaalista kypsyyttä. Tutkimukset näiden ominaisuuksien keskittymisestä erilaisiin ympäristöihin ja korreloinnista eri muuttujien suhteen ovat varmaankin mielenkiintoisia. En ole niihin tarkemmin perehtynyt.

Kiinnostavaa on, että esimerkiksi taannoinen Black Lies Matter -liike, täydellisestä anti-intellektuaalisuudestaan ja suoranaisesta lapsentasoisuudestaan huolimatta on kuitenkin saattanut levitä Amerikasta muille mantereille ja aivan erityisesti yliopistonuorison piiriin. Tämä antaa aihetta tiettyihin pohdintoihin viime mainitusta asiasta, mutta ne eivät mahdu nyt tähän.

Joka tapauksessa asia näyttää olevan yhteydessä siihen seikkaan, että Amerikka, tarkoittaen Yhdysvaltoja, on kuin onkin nykyisen länsimaisen kulttuurin keskus ja se majakka, jonka mukaan muu maailma suunnistaa, ainakin läntisellä pallonpuoliskolla. Sieltä tukevia muoteja seurataan orjallisesti ja kaikesta päätellen ne ovat aivan immuuneja rationaaliselle kritiikille. Yhtä hyvin voisi kritisoida television saippuasarjaa.

Kun demokraattiset menettelytavat ja itse asiassa koko demokratian idea nyt on Amerikassa joutunut halveksumisen alaiseksi, ei ole mikään yllätys, että samat asenteet pursuavat täälläkin somessa, jossa otetaan kantaa tuon ihannemaan asioihin samalla kiihkeydellä kuin kotimaan politiikkaan.

Usein nämä asiat näyttävät suorastaan sotkeutuvan keskenään ja vaikutelmaa vielä lisää se, että useat henkilöt haluavat ilmaista mielipiteensä englanniksi, mikä kenties heidän mielestään kuulostaa vakuuttavammalta. Muistamme, miten simplicissimus Hippolyte Sodassa ja rauhassa esitti aina tarvittaessa typeryytensä ranskaksi, kun halusi niille erityistä kunnioitusta.

Kielellä ei tässä tietenkään ole väliä, mutta mitäpä olisi sanottava sen tasoisesta suhtautumisesta koko demokratian ideaan, joka ilmenee esimerkiksi riemuitsevasta twiitistä, jonka mukaan Amerikka tervehtyy nyt, kun punaniskat siivotaan pois poliisista ja julkisista viroista.

Tämän kuolemattoman ajatuksen ilmaisi muuan suomalainen intellektuelli, entinen yleisradion pääjohtaja ja ns. rakkauden puolueen idean keksijä.

Hankkiutuminen eroon vastustajista ei kukaties ole se demokratialle kaikkein ominaisin tapa toimia. Pyhänä on demokratiassa totuttu pitämään myös oikeutta lausua mielipiteensä. Kun Twitter, Facebook ja vastaavat alustat läksivät mukaan politiikkaan, ne samalla tallasivat anturoidensa alle demokratian yhden tukipylvään eli sananvapauden.

Kun ne nyt asettivat Yhdysvaltain presidentin 12 tunnin pannaan (muistaakseni), ne syyllistyivät jo uskomattomaan oman käden oikeuteen. Sellaista valtaa ei mikään demokraattisesti vastuunalainen taho ole niille antanut eikä voisikaan antaa.

Nettiroskaväki ei kykene tällaisia asioita arvostelemaan eikä ilmeisesti haluakaan. Suosionhuutoja kuului Suomessakin: It should have been forever -what a looney!

Meren maun maistaa pisarasta. On ollut masentavaa huomata, miten piittaamattomia demokraattisesta järjestelmästä myös meillä on nettikommenteissa oltu jo hyvän aikaa. Kun demokraattisesti valittuja valtioelimiä savustetaan viroistaan massahulinoinnilla, riemuitsevat monet meilläkin ilman estoja, jos tulos vain on heidän mielensä mukainen.

Tämä kehitys on vaarallista. En tiedä, olemmeko tässä maassa siinä vielä pitkällä, mutta merkit ovat selvät. Yhdysvallat on enemmän kuin vain yksi demokratia muiden joukossa. Kun koko järjestelmä nyt joutuu siellä halveksimisen alaiseksi, se voi olla alku sen yleiselle rapautumiselle.

Toistaiseksi meillä ei vielä ole kehdattu avoimesti kehottaa piittaamattomuuteen demokratian periaatteista, mikäli väärät tahot näyttävät menestyvän niiden puitteissa. Ruotsissa tällaistakaan asennetta ei ole erityisemmin välitetty verhota.

Demokratiaa ja koko länsimaista yhteiskuntaa ei nyt ole haastamassa mikään vaihtoehtoinen ideologia, sen sijaan se näyttää horjuvan lähinnä vajaaälyiseltä vaikuttavan roskaväen mob rulen edessä.

Tunkeutujat on helppo ajaa pois sieltä, minne he eivät kuulu. Sen sijaan se vahinko, joka arvottomasta poliittisesta pelistä koituu koko demokratian idealle, voi tuoda mukanaan pysyvämpiäkin vahinkoja.

Demokratia on ollut maailmassa puolustuskannalla ja perääntymässä jo hyvän aikaa eikä ole mahdotonta, että uusi aikakausi kuuluukin jollekin muulle järjestelmälle. Systeemistä tässä on jo kysymys, enemmän tai vähemmän.

34 kommenttia:

  1. Perinpohjainen analyysi joukkojen tyhmyydestä demokratian tuhoamiseksi. Jugner aloitti jo puhdistukset.

    VastaaPoista
  2. Minä olen jo vuosia tiennyt, että länsimaiden pahin uhka on hyvät ja kunnon ihmiset. Ongelman juuret ovat, sinänsä hyvässä, naisten tasa-arvoistumisessa, joka taas johti osaltaan vähemmän hyvään, eli yhden lapsen ja sekin useimmiten avioeron kautta, ellei peräti harkitusti, yksinhuollettavaksi hankittu. Näitä äidin pikkumussukoita on vain yksinkertaisesti liikaa. Kun lapsena oppii kuinka itkupotkuraivari toimii, niin sen vanhempana osaa.

    Tietysti tämmöiset iki-infantiilit olisivat aika harmittomia, ellei olisi kovemman luokan manipuloijia, kuten näitä jungnereita ja villeniinistöjä. Hyveellisiä rakkauden puolueen edustajia todella. Vihollista ei saisi koskaan demonisoida, eikä siltä pitäisi viedä ihmisarvoa.., paitsi tietysti jos olet persu tai, hui hirveä, itse Trummppi. Heidän kaltaisiaan ei koske rakkauden sanoma, vaan oikeutettu, mutta armoton tuomio.

    VastaaPoista
  3. Historia on suuri ja kirjurit7. tammikuuta 2021 klo 16.47

    Proffat ovatkin oppineet pitämään kieltä keskellä suuta kohdatessaan A- ja E-alkuisia kenraalinimiä vaikka saavatkin sydämen kyllyydestä räksyttää Kekkoselle etc. Tabuja pitää olla! Ei SF muuten pelastu. Pitää pölyt mahassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Historia on suuri ja kirjurit7. tammikuuta 2021 klo 18.21

      Heinäkuun lopulla 2015 Suomen parlamentin edusaukiolle koottiin pikaisesti 15 000 ihmistä vastustamaan kansanedustaja Olli Immoselle ihailemansa Eugen Schaumanin perintömapista käteen työnnettyä julistusta vastustaa maahanmuuttajia (joskin Schauman oli vastustanut Bobrikoffia). Erkki Tuomioja heitti toisena bensaa tuleen Pekka Vennamon jälkeen nykyisen ulkoministerin valtiosihteeri Johanna Sumuvuoren kerättyä viikonlopuksi massat torille "Meillä on unelma" banderollin alle. Presidentti Niinistön ja pääministeri Sipilän lähettämät terveiset luettiin estradilla. Pari kuukautta aikaisemmin entinen vahtimestari oli julkaissut omin toimin kirjan "Rooma opettaa" (Immonen on toiminut teollisuusvartijana). Entinen vahtimestari oli kuullut ministeriötä palvellessaan menestymisen tärkeimpänä edellytyksenä olevan hyväksyä oma vertaisryhmänsä koska täällä ajatellaan asioita eri tasoilla. jne. veri on vettä sakeampaa kuten Trump lapsineen tietää ja täkäläiset kenraalisuvut sekä Kim Jong-Un. Proffa löytää hyllystänsä lisää.

      Poista
    2. Historia on suuri ja kirjurit7. tammikuuta 2021 klo 18.29

      Täsmennyksenä, eihän totalitarismi synny siten että vallassa olevat itse ehtisivät valvomaan kaikkia blogikeskusteluja, vaan junggareille perustetaan viestintätoimistoja joita pitkin alkavat esiintyä Ajattelijoiden "nimissä". Me siis alamme juosta samaan suuntaan ihan omasta vapaasta tahdostamme!

      Poista
  4. ""Black Lies Matter -liike...""

    Totisesti. -- Mutta oma visioni näistä nykyajan ismi-identiteettitarinoista palauttaa ne kylläkin uuden ajan kartesiolaisen rationaalisuuden kehityskaareen, jossa individualismi toimi varsinaisena tajunnallisena kantoaaltona ja joka johti erityistieteiden synnyn ja kehityksen kautta niiden sisäiseen pirstoutumiseen, tutkimuhaarojen, oppisuuntien ja koulukuntien, lopulta lukemattomien kirjavien "ismien" maailmaa, jossa sitten tiedollinen auktorisoituminen oli jo niin falskia että tiedolliset ja aatteelliset ismit saattoivat sulaa yhteen.

    Jonkin tuollaisen kokonaisen kehityslinjan lopputulema tämä juurettomiksi identiteettitunnustuksiksi metamorfoitunut tiedollinen maailmamme nyt on. Siinä ei todellakaan ole jäljellä mitään "tieteen" tunnusmerkkejä, ei esimerkiksi kaikkein olennaisinta -- ennustavuutta.

    Individualismi on samalla hajonnut, ja kulttuurissa kasvaa enää vain narsisteja. Narsistista loukaantumisherkkyyttä kasvatetaan, ja se koetaan nyt "arvona". Aika harva tajuaa, että tavoiteltu tilanne tavallaan oli jo olemassa hyvin primitiivissä yhteisöissä, joissa mekaaninen nimeäminen oli koko sosiaalisen orientaation keskiössä.

    G H von Wright sanoi vanhoilla päivillään muuttuneensa yhä enemmän "spenglerilaiseksi". Luulen, että hän ei tarkoittanut vain sitä, että pessimismi saa vallan, vaan myös viittasi nuoruudessaan kirjoittamiinsa Spengler-pohdiskeluihin, joissa hän pohti nimenomaan tuota "kulttuuristen aikakausien" määrittelyongelmaa. Olen itse tulkinnut hänen kirjoituksian niin että ne rohkaisevat katselemaan historiallisia aikakausia hyvinkin omaehtoisina, nimenomaan kunkin kauden omien ajatteluehtojen ja rationaalisuuden laatujen ilmeneminä.

    Ja tuollaisessa visiossa nykyinen älyllinen hajoiaminen ja taantuminen kulttuurisen narsismin regressioon vaikuttaa minusta hyvinkin johdonmukaiselta uuden ajan suurten trendien spenglerilaiselta loppunäytökseltä.

    VastaaPoista
  5. Taisin olla Erkki Tuomiojan vaikutuksesta Teiniliiton kesäkursseilla 1968 liiankin innostunut ulkoparlamentaarisesta toiminnasta. Se tosin kohdaltani jäi Tshekkoslovakia-mielenosoituksiin ja joihinkin Vietnam -mielenosoituksiin.

    Saksassa oli silloin sellainen ”antiautoritäärinen” APO eli Aussenparlamentarische Opposizion, josta sitten lähti liikkeelle RAF-terroristiliike. Kun löysivät uudet auktoriteetit. Se ei varmasti ollut koko tarina.

    MafH

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuomiojalta on tulossa kirja Tulevaisuuden varjossa. selviääkö ihmiskunta?

      Poista
    2. Saksan liitotasavalta oli typerä tappaessaan Benno Ohnesorg -nimisen mielenosoitajan, jolloin syntyi Baader-Meinhof ja RAF. Meillä Kekkonen "lastenkutsuillaan" syleili meidän radikaalit kuoliaaksi, jolloin syntyi hyviä virkamiehiä ja politiikkoja, jotka osin tekivät ihan hyviä uudistuksiakin punalipun heiluttamisen ohessa - joka muuttuu ministerinauton takapenkiltä hankalammaksi, jää vain risuparta ja marikassi.

      Poista
  6. Kovat on kysymykset tosiaan. Stubbhan kirjoitti, että jos demokratia ei tuota tulosta niin tilalle nousee uusia vaihtoehtoja jotka stubbin mukaan eivät ole valitettavasti liberaalia demokratiaa.

    Nyt tilanne on vielä se, että Euroopan maissa, lukuunottamatta entisiä itä-blokin maita, talouskasvu on suuressa osassa ollut nollassa 20 vuoden ajan: Ranska, Kreikka, Italia, Espanja jne. Toisaalta monissa jenkkiosavaltioissakin kasvu on ollut vain teknkologiayritysten varassa. Jos Kaliforniasta jatkuu tekonologiapako, voi osavaltiosta tulla köyhimpiä USA:ssa.

    Minkälainen olisi maailma, missä liberaaleissa demokratioissa ei olisi kasvua mutta pelkkiä konflikteja samaan aikaan kuin autoritäärisissä maissa olisi kasvua?

    EIP:n pääjohtaja: Eurooppa uhkaa hävitä Kiinan ja Venäjän kaltaisille maille – "Sillä on järkyttävät seuraukset kilpailukykyymme":
    https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/eip-n-paajohtaja-eurooppa-uhkaa-havita-kiinan-ja-venajan-kaltaisille-maille-silla-on-jarkyttavat-seuraukset-kilpailukykyymme/7458232

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Minkälainen olisi maailma, missä liberaaleissa demokratioissa ei olisi kasvua mutta pelkkiä konflikteja samaan aikaan kuin autoritäärisissä maissa olisi kasvua?"

      Tietenkin autoritäärinen: ihminen äänestää ensijassa vatsansa, sitten lompakkonsa varassa, kun ne ovat täynnä aika riittää "korkeammille pyrinnöille". Siinä mielessä olemme kaikki Eesaun henkisiä jälkeläisiä.

      Poista
  7. Ei mene hyvin kummallakaan näennäisellä osapuolella.

    Eli on luotu näennäinen kahtiajako joka perustuu enemmän tyyliin ja sanomisten ja tekemisten arvostellun kuin sisältöön.

    Tämö johtuu siitä että kummallakaan pääosapuolella ei ole sisältöä.

    Näin ne ryhmät joilla on edes jotain sisältöä ja siitä luotua materiaalia, eivät pääse esiin vaan hukkuvat kohinaan.

    Kyse on ennen kaikkea vallan käytöstä.

    Jonkinlaista keskustelua (en tiedä onko sana "kohu" liioittelua) on herättänyt idea pakottaa Demokraattien puolueliitti ottamaan käsittelyyn terveydenhuollon uudistamiseen tähtäävä lakipaketti.

    Eli tyypilliset politiikan toimintatavat haluttiin käyttöön, lahjonta, kiristys ja uhkailu.

    Näyttää siltä että muutoksien tekoa halutaan välttää viimeiseen saakka.

    Tämähän oli lopulta se millä itänaapurikin kaatui, muutosten teon vaikeus ja liian iso menettäjien määrä mikäli muutokset tehdään. Neukkulan tapauksessa monista nomenklatuuran jäsenistä tuli paikallissatraappeja omille vanhoille alueilleen.

    Öljykaupan, ydinaseiden, kaasuteollisuuden jne hallinta oli oleellista.

    Jotain samaa tapahtuu myös USAssa, korruption määrä on niin jättimäinen että järjestelmä halvaantuu ja lopulta pysähtyy.

    +

    Aatteiden aika on ollut jo hetken ohi. Ainoastaan pinta ratkaisee. Eli kaikesta on tullut Potemkinin kulissia, niin suurista uskonnoista, "kapitalismista" kuin politiikasta. Vain ulkonäkö ratkaisee, ei mikään muu.

    Vallasta juopuminen on erittäin vaarallista ja kaikki toimijat ovat sitä nauttineet, osa haluaa edelleen lisää seurauksista välittämättä.

    Kun halutaan eroon korruptoituneista poliitikoista, tilalle saadaan muita mutta eri tavoin korruptoituneita henkilöitä eikä mikään muutu.

    "Ei ne rosvot vaihtamalla parane".

    Näiden tyhjien "ideologioiden" taustaltakin löytyy sama korruptio sekä vallan tavoittelu, mikä on kaiken vallan taustalla.

    Mikään näistä ideologioista ei ratkaise mitään, koska yksityiskohtien pohtiminen ja lopulta niiden muuttamatta jättäminen ei korjaa kokonaisuutta.

    Tämä menee koko ajan pahempaan suuntaan eikä korjausta tarvitse odottaa esimerkiksi politiikan toimijoilta.


    .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Ei mene hyvin kummallakaan näennäisellä osapuolella". Kun syntyy - tai synnytetään - tällainen äänekäs kahtiajako, jossa on paljon porua mutta paljon vähemmän villoja, herää automaattisesti kysymys, kuka hyötyy ja millä tavoin. Niitä hyötymistapoja kun voi olla enemmän kuin yksi, mutta raha ja valta ovat yleensä ne päällimmäiset. Vastausta kannattaa lähteä etsimään sieltä, mistä päin ei kuulu hisaustakaan ja minne päin kukaan ei tule kiinnittäneeksi huomiota.

      Poista
    2. Jostain syystä pelkään sinun olevan oikeassa. Lännellä ei mene hyvin eikä siellä ole kiva elää näinä päivinä. Noh historiassa Rooman romahdusta seurasi tuhannen vuoden pimeys ennenkuin valo jällen koitti. Kaikilla kansankunnilla on aikaisensa.

      Poista
    3. ""... kahtiajako, jossa on paljon porua mutta paljon vähemmän villoja...""

      Tästä ei siis pidä lähteä pohtimaan kysymystä kuka hyötyy ja mitä, sillä yhteisön kahtiajakautuminen on aina nimenomaan regressioilmiö, jossa kollektiivivoimat ottavat valtaa. Se merkitsee tajunnan tason laskua ja sitä, että esimerkiksi päämäärärationaalisuuden kognitiiviset edellytykset putoavat kuvasta pois, ja kaikki ajattelu muuttuu vahvasti tunnustukselliseksi.

      Siksi totalitarismien historiaa ei pidä kirjoittaa tapahtumahistoriallisesta näkökulmasta. Silloin olennainen osa kaikkeen tapahtumiseen vaikuttavasta sosiopsyykkisestä taantumasta jää kuvasta pois. Mikään ei ole latteampaa kuin sotahistoriointi, jossa sotilasstrateginen ajattelu ja syitä ja seurauksia päälleliimaava päämäärärationaalisuus sulavat yhdeksi mitään ymmärtämättömäksi näennäisselitykseksi.

      Kaikki totalitarismit alkavat yhteiskunnallisista kahtiajaoista. Kaikkien sotien oennaisimmat rintamat eivät suinkaan kulje taistelevien osapuolten välillä, vaan kunkin osapuolen sisällä.

      Nämä ovat niitä nykyiselle aikalaisjärjellemme liian vaikeita asioita ymmärrettäviksi.

      Poista
    4. Kyllä hyötyjienkin pohtiminen ja ehkä rajatusssa mielessä selvittäminenkin on tarpeellista.

      Osa "hajaannuksesta" on aiheutettua ja pientä osaa voisi väittää sattuman tuotteeksi.

      Näitä eri tahot käyttävät hyväkseen.

      SoMen kohdalla kyse on myös valuutasta, eli tuotetaan mainoksia molemmille ääripäille sekä jaetaan erilaisten kampanjoiden avulla väestöä vielä enemmän.

      Nämäkin seikat johtavat mielipiteiden vielä syvempään jakautumiseen ja ehkä täydelliseen lukittumiseen, jossa vastustaja on täysin musta, ilman myönteisiä ominaisuuksia.

      Tämä psyykkinen agressio voidaan muuttaa monien kohdalla fyysiseksi ja sitten ohjataan yksilöitä tai ryhmiä vihaamaan ja toimimaan vihan kohdetta vastaan.

      Joukossa tyhmyys sitten tiivistyy.

      +

      Jo muutaman vuoden vanha "Fasismin lumo" - Tarmo Kunnas, kannattaa ottaa luvun alle.

      Se kertoo joitakin seikkoja nykyisestä mielipideilmastosta ja siitä miten lopulta osa "älymystöstä" hyväksyy mitä tahansa.

      Kunnaksen kirjan tiimoilla hyväksyttiin facismi ja natsismi ja oltiin periaatteessa sosialismia tai kommunismia vastaan.

      Vain vähän myöhemmin "älymystöstä" löytyi kommunismin kannattajia joille mikä tahansa meni läpi, kunhan "puolue" oli vain laittanut pukin sorkkansa näkyviin.

      +

      Kuka hyötyy on erittäin tärkeä kysymys.

      Kun vastustaja on periaatteessa ylivoimainen, se kannattaa pitää jakautuneena.


      Vielä... mikään väkivalta ei tuo vastausta vaan johtaa yhä pahempiin ongelmiin.

      Näennäisten muutosten teko on helpohko juttu, mutta ne eivät ratkaise mitään, koska kyse on koko järjestelmän epäonnistumisesta.

      Siksi tarvittaisiin jotain uutta mutta sitä ei voida toteuttaa muutoksesta johtuvan etujen menettämisen vuoksi.

      Kyse on moraalin romahtamisesta ja se johtaa yhteiskunnan romahdukseen.


      .

      Poista
    5. Kyllä tässä keskustelussa komppaan Antti K:ta: qui bono on usein paras selitys yhteiskunnallisissa asioissa Seppo O:n suosimien psykologis-sosiologissellitysten sijasta.

      Sota on joskus tehokas tapa hankkia hyödykkeitä (valta, raha, seksi jne) toisten kustannuksella. Silloin on mielekästä kysyä kuka hyötyy. Sotahistoria on useita tuota selitykstä ja joskus on ihan mielenkiintoista lukea, miten sota voitetaan. Esimerkiksi Olli Bäcksrömin uusi Lumikuningas kuvaa hyvin Kustaa II Aadolfin Saksanretkeä 30-vuotisessa sodassa. Muun muassa sen avulla luotiin Ruotsin taloudellinen perusta. Sen varassa on sitten hyvä pyrkiä maailman omaksitunnoksi. Vähän sama ilmiö kuin USA:ssa viimeiset intiaanit oli suljettu reservaatteihin alkoholisoitumaan Hollywood alkoi haikailla "jaloja villejä". Hyvä on vuodattaa krokotiilinkyyneleitä kuolleen vihollisen haudalla.

      Poista
  8. Kymmenisen vuotta sitten Iisalmeen turkulaisittain perustettu kaupallinen radio Sandels soittelee yhä levyjä ”Raatteen tiellä”, mutta houkuttelee nyt mainostajia kunnallisvaalien alla hokemalla ”Kekkonen, Kekkonen, Kekkonen”.
    Pari vuotta ennen Radio Sandelsin syntyä julkaistussa kirjassa kerrotaan -60 luvulla kuunnellun Beatlesia ja Rollareita kotona Sonkajärvellä.

    VastaaPoista
  9. Theodore Dreiser kirjoitti aikoinaan romaanin Amerikkalainen tragedia (An American Tragedy). Nyt jonkun pitää kirjoittaa romaani Amerikkalainen komedia. Kun katsoi TV:tä niin jokainen sekunti oli jännittävä.

    VastaaPoista
  10. Tässä viisasta puhetta samaa teemaa sivuten:

    https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/50be1fab-9065-4c60-bab7-6cc010795898

    VastaaPoista
  11. "Hankkiutuminen eroon vastustajista ei kukaties ole se demokratialle kaikkein ominaisin tapa toimia."

    Vissiin sitten olemme siirtymässä kansandemokratiaan, jossa tuo on normimenettely. Monien toimijoiden taustalta tuo löytyykin. 

    VastaaPoista
  12. "antirasismin ja gender-politiikan nimeen vannovia aktivisteja on jopa kunnioitettu korkeimman tason myötäilyllä, vaikka kyseessä on suora hyökkäys koko yhteiskuntaa vastaan eikä mikään pyrkimys asioiden korjaamiseksi."

    Tämähän on aivan normaalia vallankumouksellisten "uudistus"liikkeiden menettelytapa:

    "Lyökää alas vanha valta, niin valta Teillä silloinen on."

    Ei sillä ohjelmalla tai sen älyllisyydellä ole paljon merkitystä, pääasia, että se kiihottaa riittävän monia. Sitten kun muutavat harvat ovat saaneet vallan, he keksivät uuden ohjelman kun kiireellisemmiltä töiltään (vallan vakiinnuttaminen) joutavat - tai toteavat, että vanha vanha ohjelma onkin itse asiassa hyvä, kun HE pääsevät sitä toteuttamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Korjaus: "Lyökää alas vanha valta, niin valta silloin Teillä on."

      Poista
    2. Itse asiassa se menee : " Alas lyökää koko vanha maailma,ja valta teidän silloin on. "
      Muistan tämän laulun valitettavasti näinkin hyvin.

      Poista
    3. Sorry, otan korjauksen korjauksen nöyrästi vastaan, minun muistini vissiin alkaa pettämään - tai sitten en kuullut tarpeeksi.

      Poista
    4. No kyllähän se meni pääpiirteittäin oikein. Turhaan minäkin sitä enempää oioin.. Jos tuo on suomea oikoa-verbistä tai ei oo,niin saa myös korjata!

      Poista
  13. Halla-Ahon ajatus: ongelma ei ole siinä, että kaikki ihmiset olisivat hulluja, vaan siinä, että nykyisin kaikki tanssivat hullujen pillin mukaan. Lainaus ei ole kai aivan sanatarkka. Poliittinen korrektius on tämän päivän vitsaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimetön,
      miten läheisinä pidät poliittisen korrektiuden ja itsesensuurin välejä politiikassa itse?

      Poista
    2. Jos et osaa taikka halua olla poliittisesti korrekti, niin jonkun ajan päästä valtakunnansyyttäjän lähettämät tutkijat raapivat ulko-oveasi ja pyrkivät sisään kuulustelemaan.

      Poista
    3. "nykyisin kaikki tanssivat hullujen pillin mukaan"

      Miten siis kutsua tuollaisia. M.o.t.

      Poista
  14. Ensi askeleet otettiin jo 1960-luvun lopulla mutta varsinainen alamäki alkoi joskus 1990-luvun alussa. Some syntyi vuonna 2008 ja sen jälkeen tämä farssi on vain pahentunut. Pian loikaaminen Venäjälle tai jopa Kiinaan voi alkaa tuntua houkuttelevalta. Varsinkin kun tämän ilveilyn hintalappu julkaistaan.

    VastaaPoista
  15. "mikäli koko sivilisaation rapautumista halutaan edes jarruttaa."

    Kauhea ajatus: entäpä jos se on jo liian myöhäistä, jos sivilisaatiomme puolustuslinjat ovat jo peruuttamattomasti murtuneet. Olisiko aika siirtyä (yli-)kypsän sosialismin aikaiseen ns pieneen elämään (ks blogi 4.1.-21 kommenteineen).

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.