lauantai 16. tammikuuta 2021

Porkkalan palautus

 

What do you want to do ?
New mail

Akselivuoden merkkitapahtuma

 

Лев Лурье, Ирина Малярова, 1956. Середина века. «Нева» 2007, 634 с.

 

Kukapa ei muistaisi vuotta 1956, mikäli nimittäin on kylliksi vanha niin tekemään. Silloin olivat Melbournen olympialaiset, Kekkosen valinta presidentiksi, yleislakko, Suezin kriisi, Unkarin kansannousu ja vaikka mitä. Yksi mediatapahtuma oli Porkkalan palautus vuoden alussa.

Venäjällä tämä vuosi oli koko sosialistisen järjestelmän ”akselivuosi”, kuten tekijät sitä nimittävät. Siitä oli yhtä pitkä matka taaksepäin vallankumoukseen kuin eteenpäin, koko systeemin romahdukseen. Silloin myös Hruštšov aloitti niin sanotun destalinisoinnin, mikä muutti systeemiä vakavasti ja teki siitä sisäisesti ristiriitaisen.

Venäjällä television ”Viides kanava” on tehnyt aiheesta kaksitoistaosaisen sarjan, jossa muun muassa haastateltiin suurta määrää (372 henkilöä) tuon vuoden kokeneita ihmisiä. Tämä kirja perustuu noihin haastatteluihin.

Myös Venäjällä Porkkalan tukikohdan vuokra-ajan ennenaikainen päättäminen oli hyvin merkittävä tapahtuma, ja siitä kertovat tässä kirjassa useat paikalla olleet. Myös kolmea suomalaista on haastateltu.

Tukikohdan likvidointi ei ollut mikään läpihuutojuttu, sillä sinne oli sijoitettu muun muassa 16000 miehen divisioona, prikaati merijalkaväkeä ja prikaati saaristolaivastoa (šernyh korablej). Siellä oli myös laivue rynnäkkökoneita ja paljon muuta rekvisiittaa. Kaikki muistelijat mainitsevat, että se oli Suomen sydämeen tai päähän suunnattu pistooli. Yksi muistaa, että sitä nimitettiin paikallisessa puoluekonferenssissa veitseksi Suomen rinnassa.

Alueen kallioperään oli louhittu peräti 280 konekivääripesäkettä ja 208 tykistöasemaa. Ne edustivat uutta ja salaista tyyppiä ja ennen poistumista kaikki räjäytettiin ja maa tasoitettiin. Asemat -ainakin jotkin- olivat kaksikerroksisia sisältäen myös asuintilat. Panssaritornit painuivat sisään, mikäli tankki ajoi, niiden päälle, ja nousivat taas ylös.

Kaikki siis palautettiin ikään kuin siihen tilaan, kuin ne olivat olleet ennen vuokrausta ja se vei kolme kuukautta. Vain suuri sähkölaitos jätettiin lahjaksi vuokraisännälle. Myös rakennukset korjattiin ja pestiin takaisin luovutettaessa.

Suuren ihmismäärän asuttaminen uudelleen oli aikamoinen ongelma ja esimerkiksi polttopuita vietiin aluksi siirtolaisille Porkkalan alueelta.

Elämä tukikohdassa oli monien mielestä tylsääkin tylsempää. Paikkaa nimitettiin yleisliittolaiseksi tai koko laivaston päävartioksi (putkaksi), eikä siellä ollut mitään tilaisuutta harrastuksiin, väittää joku paikalla ollut. Kirkosta oli kyllä tehty upseerikerho ja siellä esitettiin elokuvia ja näytelmiäkin. Lisäksi oli kaksi olutkapakkaa.

Alkoholia sen sijaan ei saanut myydä sotilaille ja yhtä viinakauppaa vartioi koko ajan patrulli. Siviilejä oli jonkin verran ja he -yleensä upseerien vaimot- joutuivat ostamaan myös upseerien tilaisuuksiin juomat. Yleisesti ottaen järjestys säilyikin hyvänä. Karata yritti vain muuan pikkutyttö, joka oli riitautunut vanhempiensa kanssa. Ylemmältä taholta jouduttiin puuttumaan vain tukikohdassa tapahtuneisiin simputuksiin.

Jalkaväkidivisioonan komentaja Turtšaninov viihtyi alueella ja hän pääsi välillä käymään Helsingissäkin. Muuten, hän pukeutui silloin juhlaunivormuun ja kaikkiin kunniamerkkeihin -nykyäänhän niitä pelätään panna rintaan, hän haikailee. Myös nuoren vaimonsa kanssa asunut upseeri viihtyi erinomaisesti, kun taas poikamiehillä oli vaikeampaa. Tasan eivät käy onnen lahjat.

Siirtyminen Venäjältä Porkkalaan esitetään kiinnostavasti. Toisen kuvauksen mukaan se oli kuin vanginkuljetusta: Viipurissa kerättiin kaikilta dokumentit ja vaunuissa oli vartijat ovilla. Toisessa tapauksessa tultiin laivalla Helsinkiin, josta pataljoona täysissä aseissa ja kuormastoineen marssi Porkkalaan.

Ruoan suhteen ei Porkkalassa ollut valittamista. Itse asiassa siellä syötiin oikein hyvin. Ruokaa tuotiin mantereelta, mutta siellä oli myös oma sovhoosi. Eläimiäkin oli aika lailla, niin hevosia kuin nautoja.

Muuan arvossa alempi henkilö muistelee Suomenlahden suun strategisen sulkemisen tärkeyttä ja kertoo ruotsalaisten hyökänneen vuonna 1714, jolloin heidän laivastonsa tuhottiin Hampurin taistelussa… Joka tapauksessa tukikohdan edeltäjä, Pietari Suuren merilinnoitus on kaikilla tiedossa.

Tukikohdan jättäminen näyttää useimmille olleen aika katkeraa, olihan siihen panostettu niin paljon. Luovutuksen yhteydessä joka tapauksessa pidettiin kansainvälinen banketti, jossa istuttiin tuoleilla ja mikä missäkin, eikä penkeillä pöydän ympärillä. Kysymys oli siis cocktail-tilaisuudesta, jollaisia Venäjällä nykyään nimitetään furseteiksi (ransk. fourchette -haarukka).

Kun vieraat, pääministeri Kekkonen mukaan lukien, olivat lähteneet, sanoi suurlähettiläs Lebedev: ”No, se nyt oli sitä porvarillista meininkiä. Otetaanpas, pojat, nyt meikäläisittäin, veljellisesti!” Ja niinpä pantiin penkit paikaleen ja juhlittiin railakkaasti aamuun saakka.

Myös Neuvostoliiton kannalta tukikohtien, Porkkalan ja Port Arthurin luovuttaminen oli hyvin merkittävä tapahtuma, jonka avulla Hruštšov pyrki osoittamaan uudenlaisen valtion ja yhteiskuntajärjestelmän rauhanrakkautta ja haastamaan amerikkalaiset seuraamaan esimerkkiä.

Joitakin tukikohdan luovuttaminen on harmittanut, siinä luvussa Molotovia, jota aikoinaan haastateltiin. Muuan tässä haastateltu alempi sotilashenkilö oli taas iloinen päästessään tuosta eristyslaitoksesta, josta ei käynyt meneminen iltalomille kaupungille. Kalliiksi tuollaiset tukikohdat ainakin tulivat, hän pohtii ja on varmaan oikeassa.

Mutta kun kysymys on sotavarusteluista, ei rahaa eikä ihmisten kärsimyksiä ole tapana laskea. Itse kukin saa olla onnellinen, jollei joudu antamaan henkeään. Joukot siirtyivät Porkkalasta Bobotšinskojen leiriin Leningradin alueelle ja vaikutelmaksi jää, että siellä tosiaan asuttiin teltoissa ja aluksi jopa ilman polttopuita, kunnes kenraaliluutnantti Kabanov, tukikohdan päällikkö niitä ystävällisesti lähetti.

Porkkalassa upseerit olivat sentään asuneet taloissa ja miehistö kasarmeissa. Silloin oli ruokapuoli ja lämmitys ollut kunnossa, vaikka huvitukset olivatkin vähissä, mukaan lukien mahdollisuudet seurusteluun vastakkaisen sukupuolen kanssa.

Suomalaisille Porkkalan palautus lähes 40 vuotta ennen aikojaan oli iloinen yllätys ja Kekkoselle se oli onnenpotku, joka siivitti hänen pääsyään presidentiksi pienimmällä mahdollisella äänimäärällä.

15 kommenttia:

  1. Mm. Max Jakobsonin "Veteen piirretyssä viivassa" on kiintoisa kuvaus tuosta Porkkalan palautuksesta taustoineen. No, se onkin sitä poliittista historiaa, sanan täydessä merkityksessä. Äitini suku on muuten kotoisin sieltä päin, joten asia kosketti heitä aikanaan myös ihan omakohtsisestikin, ja tuosta vuokra-alueesta on tullut kuultua monenlaisia mielenkiintoisia jos toki mieltäkääntäviäkin tarinoita.

    -J.Edgar-

    VastaaPoista
  2. Porkkalassa on venäläinen hautausmaa. Hautojen paljous panee miettimään mitä kaikkea tukikohdassa mahtoi tapahtua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei onnistunut kerralla, ryssivät siinäkin.

      Poista
  3. "Myös rakennukset korjattiin ja pestiin takaisin luovutettaessa."

    Tästä taitaa olla takaisinmuuttaneilla suomalaisilla myös erilaisia muistikuvia.

    VastaaPoista
  4. Itse asuin talossa, joka oli neuvostoliittolaisen upseerien asuntona parenteesiaikana.

    Vanhoja Porkkalassa asuneita venäläisiä on käynyt alueella 90-luuvn alun jälkeen. He muistelivat aikaa elämänsä onnellisimpana., jolloin saa elää kohtalaisen vapaasti. Mutta nämä olivat siviilejä: opettajia, näiden lapsia jne.


    Tarkistamattomien tietojen mukaan O.V. Kuusinen erityisesti kannatti Porkkalan palauttamista Suomela NKP:n politbyroossa.

    MafH

    VastaaPoista
  5. "tukikohtien, Porkkalan ja Port Arthurin luovuttaminen oli hyvin merkittävä tapahtuma, jonka avulla Hruštšov pyrki osoittamaan uudenlaisen valtion ja yhteiskuntajärjestelmän rauhanrakkautta...Suomalaisille Porkkalan palautus lähes 40 vuotta ennen aikojaan oli iloinen yllätys ja Kekkoselle se oli onnenpotku,"

    Onkin sanottu, ettei se olisi onnistunut enää muutamaa vuotta myöhemmin Breznevin ajasta puhumattakaan. Voi vain kuvitella, mitä Suomen asemaan ja sisäpolitikkaan olisi vaikuttanut, jos tuo tukikohta pääkaupungin kupeessa olisi säilynyt 1980-luvulle saakka.

    Muista asiaa koskevan Kari Suomalaisen pilapiirroksen.

    VastaaPoista
  6. Arvioiden mukaan Porkkalan alueella asui kaiken kaikkiaan 30.000 henkeä. Ja luultavasti alueella ilmeisesti oli jokin epidemia. Suomen hallitus ylläpitää Geneven sopimuksen mukaisesti alueella neuvostoliittolaista hautuumaata Upinniemen tien varrella.

    MafH

    VastaaPoista
  7. Porkkalan palautusta on Suomessa kuvattu suureksi luottamuksen osoitukseksi maamme ulkopolitiikkaan, mistä sitten nimenomaan Urho Kekkonen hyötyi. Kiinalaisilla oli kuitenkin aikoinaan kerrottavanaan tapahtumasta versio, jota ei ole juurikaan Suomessa levitelty. Neuvostoliitto oli toisen maailmansodan loppuvaiheissa miehittänyt Darienin/Port Arthurin alueen, mistä he eivät tapansa mukaan suostuneet lähtemään kiinalaisten jatkuvista vaatimuksista huolimatta. Lopulta 50-luvun puolivälin tienoilla Kiinan ja NL:n välien huononnuttua kiinalaiset antoivat uhkavaatimuksen: Joko NL vetää joukkonsa varsin lyhyen ajan kuluessa kokonaan pois, tai vaihtoehtoisesti sieltä ei yksikäkään miljoonasta miehittäjästä poistu elävänä. Kasvonsa säilyttämiseksi NL ilmoitti, että se ei rauhaarakastavana valtiona halua pitää yhtään tukikohtaa rajojensa ulkopuolella vaan tyhjentävänsä ne kaikki. Tällaisia tukikohtia oli tasan kaksi, joista Porkkala jonka merkitys aseteknologian kehityksen vuoksi oli vähentynyt merkittävästi, tyhjennettiin pienempänä nopeammin samalla vaikuttaen Suomen presidentin vaaliin ja Port Arthur lyhyehkön ajan kuluessa sen jälkeen. Suomessa elää edelleenkin legenda luottamuksesta. Harvemmin olemme muistaneet kiittää kiinalaisia palautuksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta, tuolloin 1955 elettiin Hrustsevin aikaa, ja Nikita - setä yritti saada aikaiseksi jonkinlaista "esiliennytystä" myös suurvaltasuhteisiin, esimerkkinä mm. Itävallan valtiosopimus ao. vuodelta, jonka kaikki neljä päävoittajavaltaa olivat allekirjoittaneet.

      Porkkalan palautus oli osa tuota samaa kuviota. Ja yhtä kaikki, vaikkapa siinä nyt olikin jokin NL:n poliittinen peli taustalla, niin hävittiinkö lopputuloksessa? Joka tapauksessa poliittisesti ja sotilaallisestikin vaarallinen suurvallan tukikohta aivan pääkaupungin naapurista poistui, joten näin maallikkona voisi vaikka arvella, että huonomminkin olisi saattanut käydä...

      -J.Edgar-

      Poista
    2. Eipä tietenkään hävitty, mutta kysymyshän ei ollutkaan tästä. Kysymys oli siitä, mitä meille suomalaisille uskoteltiin palautuksen motiiveista - ja minkä me tietämättöminä miltei uskoimme.

      Poista
  8. Aiheeseen liittyen on äskettäin julkaistu Jukka Lehtosen kirja Kantvik. Kertoo hämmästyttävän yksityiskohtaisesti pienen Kirkkonummelaisen kylän kehityksestä maalaiskylästä venäläiseksi sotilaskaupungiksi ja sitten teollisuustaajamaksi. Kannattaa tutustua, jos Porkkalan vuokra-aika kiinnostaa.

    VastaaPoista
  9. Sukulaistätini oli Sjundbyn kartanon emäntänä, ja hän muistiinpanoistaan ilmenee missä kunnossa paikka oli palautuksen jälkeen. Kakluunit tuhottu, ikkunat mäsänä, rotankoloja siellä sun täällä. "Mutta luojan kiitos, se oli sentään pystyssä!"

    https://www.vastranyland.fi/artikel/tack-och-lov-det-stod-kvar-anda/

    "Yläkerran lattiaan oli Neuvostoliiton ollessa kylässä tehty reikiä, joihin neuvostoarmeijan upseerit tekivät tarpeensa. Kuten armeijan käyneet tietävät, se valuu alaspäin.
    /---/
    Linnasta poistuessa näkee rinteen alla sijaitsevan vanhan leipomon seinän, johon on kirjoitettu jotain venäjäksi. Segersvenin mukaan ne ovat käytösohjeita neuvostosotilaille.

    On siinä ollut upseereilla otsaa. Ensin kirjoitetaan sotilaille käytösohjeet leipomon seinään ja sitten tehdään vielä yläkerran lattiaan reikiä."

    https://yle.fi/uutiset/3-8623184

    "Kartanon kauniit kaakeliuunit oli poltettu piloille. Alakerran lattia oli laho, seiniä peittivät paksut maalikerrokset, ja ruokasalin kattoon oli maalattu suuri punainen tähti. Yläkerran eteishallin lattiaan oli sahattu vessanreiät, ja vintille oli rakennettu iso uuni vaarallisesti keskelle puulattiaa."

    https://www.ts.fi/teemat/1073985629/Kivilinna+ei+unohda+venalaisten+valtaa

    // Ördög

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellähän niitä tunnuksia vielä on talon seinässä. Tiesin hyvin, että entisillä omistajilla oli erilainen käsitys siitä, miten puhdistustyö oli onnistunut. Tässä siis malliesimerkki siitä, miten näkemykset saattavat erota toisistaan...

      Poista
  10. 1957 syntyneenä mietin että on ihmisiän aikana Porkkala muuttunut. Mutta niin ovat Espoon kauppala ja Helsingin maalaiskuntakin. Täysin tuntemattomiksi. Ei ole outoa jos senioreilla on outo olo, vaikka eivät harrastaisikaan historiaa. Ammattilaiset erikseen ja yhdelle heistä taas kiitokset. -jussi n

    VastaaPoista
  11. Kaksi Porkkalasta kertovaa kirjaa:
    Jari Leskinen, Pekka Silvast, Suljettu aika, WSOY, 2006
    Ann-Mari Lindberg, Uudisraivaajaelämää Porkkalassa, Tammi 2005

    VastaaPoista

Kirjoita nimellä.